Tämänkin sunnuntain ajattelin viettää tavanomaiseen ateistiseen tapaan, kaikenlaista hengellistä hörhöilyä halveksuen...
Mutta miten kävikään? Avasin radion. Ihan muuten vaan. Ja katalasti äkkiarvaamatta radiosta alkaa tulla kristillistä musiikkia! Eikä mitä tahansa musiikkia, vaan J.S.Bachin Jouluoratorio!
Bachin musiikki murtaa hetkessä kaikki ateistiset puolustusrakennelmani. Joulun kristillinen sanoma hyökkää päälleni, tunkeutuu tajuntani syvimpiin kerroksiin asti.
Kuuntelen Bachin musiikkia kuin paikalleen naulittuna. Kaikki tuo kauneus ja hartaus ja inhimillinen lämpö ja sielukkuus... Hyräilen musiikin teemoja niin hyvin kuin pystyn, yritän vimmatusti ymmärtää saksankielisiä sanoja...
Oratorion loputtua meno senkuin pahenee. Kaivan levykokoelmistani Mozartin "Laudate Dominin" ja työnnän itseäni yhä syvemmälle kristillisyteen. Sitten alan olemaan jo niin sekaisin, että harkitsen käymistä jossain kirkon joululaulutilaisuudessa... Eikä Jeesuskaan tunnu enää epäilyttävän epähistorialliselta hahmolta, vaan tulee lempeästi juuri tähän hetkeen, lähelle minua... Huh!
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Yritin jo palauttaa ateistista vakaumustani lukemalla fysiikan oppikirjaa, jotta ymmärtäisin Jumalan olevan fysiikan kannalta turha hypoteesi. Luin myös Darwinin "Lajien syntyä". Luin Marxin "Pääomaa". Mutta mikään ei tunnu auttavan! Apua!
Mutta miten kävikään? Avasin radion. Ihan muuten vaan. Ja katalasti äkkiarvaamatta radiosta alkaa tulla kristillistä musiikkia! Eikä mitä tahansa musiikkia, vaan J.S.Bachin Jouluoratorio!
Bachin musiikki murtaa hetkessä kaikki ateistiset puolustusrakennelmani. Joulun kristillinen sanoma hyökkää päälleni, tunkeutuu tajuntani syvimpiin kerroksiin asti.
Kuuntelen Bachin musiikkia kuin paikalleen naulittuna. Kaikki tuo kauneus ja hartaus ja inhimillinen lämpö ja sielukkuus... Hyräilen musiikin teemoja niin hyvin kuin pystyn, yritän vimmatusti ymmärtää saksankielisiä sanoja...
Oratorion loputtua meno senkuin pahenee. Kaivan levykokoelmistani Mozartin "Laudate Dominin" ja työnnän itseäni yhä syvemmälle kristillisyteen. Sitten alan olemaan jo niin sekaisin, että harkitsen käymistä jossain kirkon joululaulutilaisuudessa... Eikä Jeesuskaan tunnu enää epäilyttävän epähistorialliselta hahmolta, vaan tulee lempeästi juuri tähän hetkeen, lähelle minua... Huh!
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Yritin jo palauttaa ateistista vakaumustani lukemalla fysiikan oppikirjaa, jotta ymmärtäisin Jumalan olevan fysiikan kannalta turha hypoteesi. Luin myös Darwinin "Lajien syntyä". Luin Marxin "Pääomaa". Mutta mikään ei tunnu auttavan! Apua!
Vastaukset 7
Vanhimmat
lisää ja loppuun asti.
Siirry Sonaatteihin BWV 525-530 ja niin edelleen. Kyllä se siitä helpottaa.
Risti kätesi ja purista jalkojesi välissä olevaa oskarin oksaa molemmin käsin. Pane Bachia lujemmalle ja Huuda Herraa avuksi ja anna laukeamuksen tulla. Aaaaaah!!!! Herraniiiiii!!!!! Minä tuleeeeen!!!!!!! Raukeita joulunodotushetkiä sulle!
käy vetäsee snadi sitsiinki tuolla uskovaisten palstoilla,nii eiköhä tuo "totuus" dunkkuu vetäse.jos ei toimi,nii sit suosittelen musiikiksi purkkapoppii.
Kokeilepa kuunnella sekulaaria rock-musiikkia. Kysy vaikka Jimiltä miksi se Joe olikaan menossa listimään vaimonsa.
Lukemiseksi suosittelen raamattua, sanotaan vaikka Mooseksen kirjat aluksi.
Jos ei vieläkään auta, niin mene kuuntelemaan kirkkoon yhteislaulua. Tämä yleensä vie viimeistään uskon Jumalaan.
Tai ehkä se sittenkin on sun juttus. Fysiikan kirjat ja Lajien Synty roskiin vaan.
Luin kaksi lukua Jesajaa. Olen taas järkevä.
Bachin kuuntelemista en kuitenkaan aio lopettaa. Musiikin kristilliseen sanomaanhan voi suhtautua neutraalisti.
Eihän reggaeta kuunnellessakaan tarvitse polttaa ruohoa...
Eihän reggaeta kuunnellessakaan tarvitse polttaa ruohoa...
Mutta paremmin se kolahtaa ganjan kanssa nautittuna..
Minkä kanssa Jimi kolahtaa parhaiten?