Mielestäni tämä elitismistä poispyrkiminen on huono asia. Jotkut vain ovat parempia.
Elitismin pitäisi kuitenkin perustua kokonaishyvälle yhteiskunnan rakentamiselle, ei vain sille että on onnistuneesti ajanut jonkun voimaryhmittymän asiaa polkien samalla kokonaishyvää.
Tässä mielessä "Kerman kaapiminen" on välillä hyvä asia. Linnat kuuluvat aristokraateille joiden toiminta edistää ja yhdistää koko yhteiskuntaa, kokonaisuutena.
Eliitin määrää voisi tiputtaa yhteen kymmeesosaan ja tarjota heille kolme kertaa enemmän kuin mitä he nyt saavat.
"Jumaltenrannassa asuvat ansioituneet yksilöt. Heidän ei enää tarvi omistaa, he saavat sen mitä tahtovat kiitollisten työllä koska se heille suodaan ansiona siitä hyvästä jonka he ovat luoneet."
Elitismin pitäisi kuitenkin perustua kokonaishyvälle yhteiskunnan rakentamiselle, ei vain sille että on onnistuneesti ajanut jonkun voimaryhmittymän asiaa polkien samalla kokonaishyvää.
Tässä mielessä "Kerman kaapiminen" on välillä hyvä asia. Linnat kuuluvat aristokraateille joiden toiminta edistää ja yhdistää koko yhteiskuntaa, kokonaisuutena.
Eliitin määrää voisi tiputtaa yhteen kymmeesosaan ja tarjota heille kolme kertaa enemmän kuin mitä he nyt saavat.
"Jumaltenrannassa asuvat ansioituneet yksilöt. Heidän ei enää tarvi omistaa, he saavat sen mitä tahtovat kiitollisten työllä koska se heille suodaan ansiona siitä hyvästä jonka he ovat luoneet."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anarkismin stereotypiä on se, että kaikki valtasuhteet tuhotaan ja eletään yksilöllisten impulssien mukaan kukin omaa elämäänsä, ilman "alistavia" sopimusjärjestelmiä. Näin se menee ja tämähän on aika naivia. Eliitti on vallassa vain siksi koska heitä ei ole tultu kyseenalaistamaan. Jokaisella terveellä ihmisellä on kyky kyseenalaistaa ketä tahansa toista ihmistä. Demokratian perusasioita.
Kyseenalaistaminen eri asia kuin järkeistäminen.
Enemmistön kyseenalaistus merkitsee, vähemmistön ei. Vaikka vähemmistö olisi oikeassa.
Demokratian perustavaa laatua oleva heikkous joka johtaa lopulta demokratiankin hajoamiseen.
Kieltämällä sen, että vähemmistö pystyy kyseenalaistamaan enemmistön kiellät samalla oman tahtosi. Käsityksesi omasta voimattomuudestasi on uskonomainen ja epärationaalinen, aivan kuten kaikki nuoret anarkistit täällä ajattelevatkin. Itse asiassa ajattelusi on tyypillistä totunnaisuuteen perustuvaa tämänhetkistä pessimismiä kaikissa suomalaisissa nuorissa. Jotkut pitävät mustaksi värjättyä hyppyrilettiä, jotkut kuuntelevat tuskaista rokkia ja jotkut sanovat eriäville mielipiteille "soon sun mielipitees" ja jotkut pitävät omaa anarkistiseen ideologiaan tähtäävää kuuluvuuttaan tuhoon tuomittuna. Tuollaisessa ajattelussa on aina läsnä se seikka, että mikään ei ole mahdollista, mikään ei ole hyvää eikä mihinkään voi luottaa. Tyhmää ja äärimmäisen ahdasmielistä asennoitumista. Mistä helvetistä sinä dorka voit tietää, ettei sinun kannata toimia itsellesi aidolla tavalla ja kyseenalaistaa aina tilaisuuden tullen johtajia? Mistä voit tietää, ettei siitä ole mitään hyötyä? Mistä voit tietää, että se ei voi onnistua, jos aina vain tuomitset oman yrityksesi ennen kuin edes kokeilet sitä. Tuollainen typerä kyynisyys liittyy oikeastaan 1900-luvun lopun identiteettikriisiin, jolloin elämä näytti turhalta ja itsemurha kummitteli monen mielessä, koska samanlaisia ehdottomia ja näköalattomia negaatioita oli mielessä. Miksi ette kasva niistä siis ulos?