riippuu myös siitä, mitä tekee sillä ajalla! Näin sanoi myös mm. doctor Phil.
Itse olen vieläkin vihainen ihmiselle, jonka näin viimeksi kesäkuussa. En saisi olla, sillä ketä se hyödyttäisi? Mutta olenpahan vain.
Itse olen vieläkin vihainen ihmiselle, jonka näin viimeksi kesäkuussa. En saisi olla, sillä ketä se hyödyttäisi? Mutta olenpahan vain.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kyseisen ihmisen kanssa ottamalla reippaastu yhteyttä, aika ei kultaa muistoja vaan pikemminkin pitkittää ja vääristää tilanteita, joissa kenties olet tuntenut itsesi väärinymmärretyksi.
Ole myös varustautunut siihen, että jokaisella, myös ihmisellä jonka koet loukanneen sinua on oikeus omiin tunteisiin,ts. asioilla on myös kaksi puolta, myös sinua loukanneen ihmisen tarina.Myös hänellä on oikeus tuntea itsensä loukatuksi,mahdollisesti.
mutta ei tuo auta mitään! Olisi paljon parempi, että unohtaisin hänet kokonaan. Mutta kun en ole vielä unohtanut :(
Ymmärrän täysin. Mulla ihan sama tilanne. Haluan unohtaa, täytyy unohtaa ennen ku palaan joululomalta takasi... en halua sen sian häiritsevän ja pilaavan elämääni tämän enempään. Mutta mikä voi olla pahempaa kuin pitää ihmisestä, joka pitää sinua pelkästään pilkkanasi? ;o(
Itselläni on taas niin, etten pidä tuosta mainitsemastani ihmisestä enää ollenkaan.
kääntäisit sen vihan ja antasit kaipauksen tulla pintaan... Se on hyvä olla tunteet.
Koittaisit tästä kulmasta että pidät hänestä ja tahdot että hänellä on hyvä olla. Vaikka hän olis jonku kanssa suhteessa, se lantti kääntyy sinua kohti. Jos opit tällätavalla katsomaan asioita niin kohta rupee tapahtumaan.
Kulutat huimaavat määrät enerkiaa hukkaan olemalla vihainen. Koita kääntää se positiiviseksi energiaksi sillä saat enemmän.
Onnea matkaan. T,Vesa.
naispuolinen kuten minäkin, joten en todellakaan tule mustasukkaiseksi siitä, että hän näkee muita ihmisiä! Itse asiassa olen hyvin kiitollinen siitä, etten näe häntä enää. Minä soitin kesäkuussa hänelle ja sanoin, etten voi enää nähdä, koska en pysty olemaan hänen seurassaan oma itseni. Ja tottahan se oli! Mutta nyt kun en näe häntä enää, tuntuu siltä että olisin yhä niin epävarma kuin hänen seurassaan silloin. Aivan kuin hänen seuransa olisi jättänyt jälkensä minuun. Tai sitten puoli vuotta on vain kuitenkin vielä niin lyhyt aika "toipumiselle"...
Jos tutkisit sitä asiaa hieman tarkemmin... Katsoisit mikä saa aikaan sinussa tuon vihan. Otat kaksi tuolia ja tietty istut siinä hänen paikalla ja kuvittelet että sinä olet hän. Millanen hän olisi mitä eleitä, mitä hän sanoo jne... Sitten teet sen toisinpäin ja samat taas... Tämä voi kuulostaa hullulta mutta toimii useesti. Voit kirjiottaa sitten miten kävi niin jos haluut... T,Vesa.
liiallinen ahdistuminen. Siis hänellä ahdistuminen meni ihan äärimmäisyyksiin! Yritin tietenkin miellyttää häntä ja tehdä kaikkeni, jotta hän ei ainakaan minun seurassani ahdistuisi. Enää en aio sellaiseksi klovniksi. Ihan oman mielenterveyteni tähden... Ja nyt sitten, kun en ole häntä enää puoleen vuoteen nähnyt, tuntuu siltä kuin jokin minua silti ahdistaisi. Ehkä muisto hänestä.
Minulle tulee mieleen että hän haluaa tilaa. Jollain tavalla yksinäisyyttä,
mutta huutaa samalla apua... Aika voi korjata sen hyvässä lykyssä. Etkö voi pitää häneen yhteyttä, mutta muistat samalla antaa hänelle tilaa. Se on vaikeeta tiedän, vähän niinkuin nuoralla tanssimista. Hän on herkkä ja ei ehkä halua näyttää haavoittumistaan, sillä niitä hänellä on repussaan... Yst,Vesa.
Ihan hyvin tilaa hänelle annoinkin. En ole luonteeltani mikään päälle jyräävä.