Luulen,että referoin lähes kaikkia mahdollisia tahoja ja henkilöitä tähän. Kaikki yhteydet kaikkiin ihmisiin, eläviin ja kuolleisiin, sekä tuonen varjoina vaeltaviin, ovat sattumanvaraisia.
Totuuteen liittyy muuttumattomuuden idea. Siis totuus on muuttumaton, vaikka maailma muuttuu: havainto on olemassa, ja vaikka sen selitysteoria muuttuu, itse havainto säilyy ennallaan. Ainut joka muuttuu, on ihmisten käsitys havaintojen luonteesta -tai on havaintojen takana olevien lakienkin muutos mahdollinen. Tästä huolimatta "totuus" on ikuinen ja muuttumaton asia. Jos jokin asia on tapahtunut, ei sen takana olevan lain muuttuminenkaan muuta sitä. "Tehtyä ei saa tekemättömäksi"
Tieteen mallit eivät ole muuttumattomia: Edistyvyys -eli Suomeksi "muutos" on suorastaan sen eräs tärkeimmistä kriteereistä. Muutoksissa on kyse on havaintojen uudenlleentulkinnasta, mutta samalla se on selvä osoitus tieteen epävarmuudesta. Tieteenfilosofia, joka näitä asioita tieteessä käsittelee ei väitä että tieteellä olisi "tekijänoikeus totuuteen" tai että muita menetelmiä ei olisi. Ne vain eivät ole tieteellisiä. Pikemminkin tieteenfilosofia painottaa sitä, että emme voi totuutta koskaan saavuttaa, tai jos voidaan, ei tiedetä milloin se on saavutettu. Tai onko se saavutettu jo. "Demarkaatio-ongelma" ei loppupelissä rajaa totuutta, vaan ainoastaan perusteltavuusastetta. Totuus voi pohjimmiltaan olla hyvinkin perustelematon ja epälooginen. "Demarkaatio" ainoastaan erottaa tieteelliset selitysmallit muista. Tämän epävarmuuden kreationistit näkevät ongelmana tieteelle. Tämä näkökulma johtuu ainoastaan suhtautumisesta tieteeseen, filosofiaan ja uskontoon. Kreationisti tarjoaa "vastauksia" niille ihmisille, joille "en tiedä" ei riitä. Se selittää kaiken. Heikkoutena tästä varmuudesta on se, että meillä ei ole mitään keinoa varmistua sen todenperäisyydestä. Mutta tämähän ei tunnetusti häiritse ihmistä, jolle ajatus, että "ei tiedä", on kauhistuttava. On helpompi kuvitella tietävänsä, kuin myöntää tietämättömyytensä -etenkin jos "kaikkitietävyyden" mukana voi ylentää itsensä Jumalan erikoisluomukseksi.
Tiede on kaikesta huolimatta synnyttänyt ihmisten mielissä "totuushegemonian". Kreationistit näkevät tämän -parhaiten tämä tulee esille naturalismin kritiikeissä- mutta eivät ole itse yhtään parempia: Jos kreationistit eivät osallistuisi "totuushegemoniaan", ei heillä olisi tarvetta hakea tieteellisiä todistuksia kannalleen. Kreationisti ei suhtaudu evoluutioon "vain" tieteenä, vaan kokee se oman maailmankatsomuksen kilpailijaksi. Tästä "rikka-malka -ongelmasta" seuraa hengellisyyden sekoittaminen luonnontieteisiin. Hengellisyyden ja luonnontieteiden sekoittumisesta johtuen teologiankin näkökulmasta krationismi on ainoastaan hengellisesti kuollut -suorastaan lapsellinen- Jumalan järkeistämisyritelmä.
Tässä sivussa kukaan -evoluutikko, teologi tai kreationisti- ei näytä tajuavan, että tiede on vain osa kulttuuriamme. "Totuuden tekijänoikeus" ei ole ihmisten tai aatejärjestelmien hallinnassa.
Totuushegemoniasta ja maailmankuvien ja maailmankatsomuksen sekoittamisesta johtuen kreationismia vastaan argumentointi tieteellisin (ja ilmeisesti myös teologisin) väittein ja loogisin perustein on turhaa. Tosin tieteellinen argumentointi on ainut lähtökohta,josta asiasta voi puhua. Muuten koko keskustelu kreationismista redusoituu maailmankatsomuskysymykseksi -ja mielipideasioista ei voi väitellä. Riidellä toki voi aina. Tästä malliesimerkkeinä lukuisia aate- ja uskonsotia.
Kaikesta huolimatta: Olkaa kilttejä toisillenne ja lukekaa silloin tällöin jokin hyvä kirja.
Totuuteen liittyy muuttumattomuuden idea. Siis totuus on muuttumaton, vaikka maailma muuttuu: havainto on olemassa, ja vaikka sen selitysteoria muuttuu, itse havainto säilyy ennallaan. Ainut joka muuttuu, on ihmisten käsitys havaintojen luonteesta -tai on havaintojen takana olevien lakienkin muutos mahdollinen. Tästä huolimatta "totuus" on ikuinen ja muuttumaton asia. Jos jokin asia on tapahtunut, ei sen takana olevan lain muuttuminenkaan muuta sitä. "Tehtyä ei saa tekemättömäksi"
Tieteen mallit eivät ole muuttumattomia: Edistyvyys -eli Suomeksi "muutos" on suorastaan sen eräs tärkeimmistä kriteereistä. Muutoksissa on kyse on havaintojen uudenlleentulkinnasta, mutta samalla se on selvä osoitus tieteen epävarmuudesta. Tieteenfilosofia, joka näitä asioita tieteessä käsittelee ei väitä että tieteellä olisi "tekijänoikeus totuuteen" tai että muita menetelmiä ei olisi. Ne vain eivät ole tieteellisiä. Pikemminkin tieteenfilosofia painottaa sitä, että emme voi totuutta koskaan saavuttaa, tai jos voidaan, ei tiedetä milloin se on saavutettu. Tai onko se saavutettu jo. "Demarkaatio-ongelma" ei loppupelissä rajaa totuutta, vaan ainoastaan perusteltavuusastetta. Totuus voi pohjimmiltaan olla hyvinkin perustelematon ja epälooginen. "Demarkaatio" ainoastaan erottaa tieteelliset selitysmallit muista. Tämän epävarmuuden kreationistit näkevät ongelmana tieteelle. Tämä näkökulma johtuu ainoastaan suhtautumisesta tieteeseen, filosofiaan ja uskontoon. Kreationisti tarjoaa "vastauksia" niille ihmisille, joille "en tiedä" ei riitä. Se selittää kaiken. Heikkoutena tästä varmuudesta on se, että meillä ei ole mitään keinoa varmistua sen todenperäisyydestä. Mutta tämähän ei tunnetusti häiritse ihmistä, jolle ajatus, että "ei tiedä", on kauhistuttava. On helpompi kuvitella tietävänsä, kuin myöntää tietämättömyytensä -etenkin jos "kaikkitietävyyden" mukana voi ylentää itsensä Jumalan erikoisluomukseksi.
Tiede on kaikesta huolimatta synnyttänyt ihmisten mielissä "totuushegemonian". Kreationistit näkevät tämän -parhaiten tämä tulee esille naturalismin kritiikeissä- mutta eivät ole itse yhtään parempia: Jos kreationistit eivät osallistuisi "totuushegemoniaan", ei heillä olisi tarvetta hakea tieteellisiä todistuksia kannalleen. Kreationisti ei suhtaudu evoluutioon "vain" tieteenä, vaan kokee se oman maailmankatsomuksen kilpailijaksi. Tästä "rikka-malka -ongelmasta" seuraa hengellisyyden sekoittaminen luonnontieteisiin. Hengellisyyden ja luonnontieteiden sekoittumisesta johtuen teologiankin näkökulmasta krationismi on ainoastaan hengellisesti kuollut -suorastaan lapsellinen- Jumalan järkeistämisyritelmä.
Tässä sivussa kukaan -evoluutikko, teologi tai kreationisti- ei näytä tajuavan, että tiede on vain osa kulttuuriamme. "Totuuden tekijänoikeus" ei ole ihmisten tai aatejärjestelmien hallinnassa.
Totuushegemoniasta ja maailmankuvien ja maailmankatsomuksen sekoittamisesta johtuen kreationismia vastaan argumentointi tieteellisin (ja ilmeisesti myös teologisin) väittein ja loogisin perustein on turhaa. Tosin tieteellinen argumentointi on ainut lähtökohta,josta asiasta voi puhua. Muuten koko keskustelu kreationismista redusoituu maailmankatsomuskysymykseksi -ja mielipideasioista ei voi väitellä. Riidellä toki voi aina. Tästä malliesimerkkeinä lukuisia aate- ja uskonsotia.
Kaikesta huolimatta: Olkaa kilttejä toisillenne ja lukekaa silloin tällöin jokin hyvä kirja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi !
"Kaikesta huolimatta: Olkaa kilttejä toisillenne ja lukekaa silloin tällöin jokin hyvä kirja. "
Juuri eilen aloitin Dawkinsin "Ancestor's tale" kirjan.
Alku on ainakin lupaava.
--
Yhdyn edelliseen. Kuin itse kirjoittamaani jos osaisin kirjoittaa.
Kreationistit eivät mielestäni yritä tuoda hengellisyyttä tieteeseen. Kreationismi on hengellisyyden vastakohta. Olen huomannut että taistelevilla ateisteilla ja kreationisteilla on yhtenäinen tulkinta raamatusta!
Kreationistit yrittävät pikemminkin tuoda totuuden tieteeseen. Tässä tapauksessa siis omiin uskomuksiinsa perustuvan totuuden. Kaikkeen on saatava valmis vastaus heti ja mieluiten niin yksinkertainen, että lapsikin ymmärtää. "Ehkä" on kirosana. Jos valmista vastausta ei löydy heti niin ainakin sellainen löydetään ihan lähitulevaisuudessa. Kuten vanha JT-sanonta menee: "Kohta tulee tuomionpäivä ja voit kysyä Nooalta itse".
Hyvää Jeesuksen synttäriä! Ja muistakaa, että epävarmuus on kaikkien kaveri!