Muutama vuosi edellisestä leikkausta vaativasta operaatiosta.
Kipupumppu pitää kivun pois tietty. Sen jälkeen toivutaan
lääkärin määräämän kipulääkityksen mukaan.
Kivut ovat mielettömät asiakkaalla, jonka kipukynnys on matala.
Hoitajat eivät uskaltaneet lisätä lääkitystä pahasta riidasta huolimatta.
Pyysin sitten lääkärikierroksella lisää lääkettä.
-Totta kai saat, antakaa lääkettä.
Hirmuinen resuaminen ohi. osasto rauhoittui.
Tälläistäkö kivunlievitys on tänäpäivänäkin?
Kipupumppu pitää kivun pois tietty. Sen jälkeen toivutaan
lääkärin määräämän kipulääkityksen mukaan.
Kivut ovat mielettömät asiakkaalla, jonka kipukynnys on matala.
Hoitajat eivät uskaltaneet lisätä lääkitystä pahasta riidasta huolimatta.
Pyysin sitten lääkärikierroksella lisää lääkettä.
-Totta kai saat, antakaa lääkettä.
Hirmuinen resuaminen ohi. osasto rauhoittui.
Tälläistäkö kivunlievitys on tänäpäivänäkin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin on, sain hermovaurion yli vuosi sitten leikkauksessa.
Nukutuksesta herättyäni totesin kivun, suunnaton viiltävä tuska.
Tunnistan haavakivun, koska minua on leikelty ennenkin.
Pyysin joka toinen tunti kipupistoksen ja sainkin sen.
Leikkaava lääkäri kotiutti minut kivuliaana seuraavana päivänä ja laittoi epikriisiin lausekkeen: "Toipunut osastolla hyvin ja kotiutettu seuraavana päivänä"
Hoitaja yritti kyllä sanoa, että jos pidettäisiin tämä hlö kipujen vuoksi vielä osastolla.
Tohtori ei kuunnellut.
Edelleen olen näiden tuskien kanssa sairaslomalla eikä työhön ole paluuta.
Pääsin kuukausien odottelun jälkeen kipuklinikalle,jossa olen nyt kahdesti käynyt, käyntien väli oli 5 vkoa.
Seuraava aika tuli postissa, kolmen kuukauden kuluttua!
Voiko tämä olla totta?
Ei siis mitään hoitosuhdetta pysty tulemaan tuollaisessa kivunhoidossa!
Annetuista lääkkeistä ei ole apua ja nekin ehtivät jo loppua ennen seuraavaa menoani....
Todellakin! Täällä aikaisemmin joku kirjoitti saaneensa kenkää kipupolilta, koska arveli ettei pysty syömään niin hirvittäviä lääkemääriä kuten reseptissä, joka tuli postissa, sanottiin. Hoitosuhde kipupoliin loppui ennenkuin se oli kunnolla alkanutkaan. ei annettu uutta aikaa, vaan paperit laitettiin terveyskeskukseen. Eli vuosikausia kovaa kipua kärsinyt jätettiin heitteille. Tiedän tapauksen ja nyt tämä henkilö ajattelee itsemurhaa. Sai kyllä terveyskeskuksesta jonkinlaiset lääkkeet mutta eivät kuulemma auta yhtään. Minua oksettaa tämä Suomen terveydenhuolto!
vielä joillakin yksilöillä omiakin, lääkitsemättömiäkin, aivoja ajatella asioita?
En ymmärrä mitä valittamista kipupolin toiminnassa on?
Oma kokemukseni paikasta on erittäin myönteinen.
Huippukoulutettu ja asiantunteva sekä empaattinen lääkäri hoiti asian kanssani hienosti.
Sain sopivat lääkkeet vaikeisiin kipuihin ja elämänlaatuni koheni.
Ainakin minun tapauksessani hoito oli hyvin asiakaslähtöistä,kerrankin kivut otettiin vakavasti ja potilasta kuultiin.
Mikähän hänen hoidossaan sitten oikein "mätti"?
Niin Sinun tapauksessa! Mutta kun on muitakin kipupoleja! Hyvä että Sinä sait avun. Onkohan Suomesa muita?
Tämä "mätti" minun kohdallani.
Viimein saatuani lähetteen kipupolille odotin paikkaa puoli vuotta kovissa kivuissa!
Ja kävin kaksi kertaa tänä vuonna, käyntien väli 6 vkoa.
Nyt ovat sieltä saadut lääkkeet lopussa eikä toistaiseksi saatu hoito ole kipujani lievittänyt.
Luvattiinkin korkeintaan 30 % kivunpoistoon mahdollisuus.
Seuraava aika helmikuun viimeisellä viikolla!!
Joudun terveyskeskukseen hakemaan jotain lääkettä jo aiemmin.
Se siinä mättää, ettei noin pitkillä aikaväleillä
käynneistä synny mitään hoitosuhdetta eikä luottamusta kivunhoitoon!!!
Siis tämä on minun tapaukseni.
Ennen tätä vammaani en ollut edes kuullut kipupolin olemassaolosta.
Surullista ettet ole saanut apua kipupolilta,millä polilla olet ollut?
Helsingin kipupolilla ainakin on saanut yhteyden hoitajaan ja lääkäriinkin puhelimitsekin.
Olen kokenut nimenomaan kivana sen että puhelimitse on voitu hoitaa myös asioita ilman jatkuvaa ravaamista paikan päällä.
Jos lääkkeesi ovat loppu niin eikö lääkäri lähettäisi uutta reseptiä postitse jos soitat?
Tiedän mitä kipu on ja olen todella pahoillani ettet ole saanut apua.
Taitavat olla resurssit erityisesti kroonisen kivun hoitoon aika puutteelliset. Kipupsykologien, kivunhallintaryhmien ja vertaistuen merkitystä tulisi varmasti sitäkin korostaa, erityisesti silloin, kun lääketieteellä ei ole tarjolla selkeää apua. Tapahtuu lienee niinkin, että tämmöisissä tapauksissa potilas tai asiakas jätetään yksin kipuinensa, jolloin yksinäisyydestä, syrjäytymisestä, masennuksesta, ahdistuksesta seuraa kipua pahentava kierre. Sovelletaanko vielä kylliksi käytäntöön ymmärrystä, kuinka kipu on aina myös "korvien välissä"?
Tosi kurjaa ja paskamaista hommaa tuollaisen kerjääminen ja saada potilas vähintäänkin tuntemaan itsensä p....ksi.Minun kipupolikäynnit on olleet erittäin myönteiset.Olen onnellisessa asemassa, tänään kävin ja lääkityksiä muutettiin ja olen ainoastaan kipupolilta saanut oikeaa suhtautumista asioihin ja siellä minua on kuunneltu.Kaikki kipupolikokemukseni ovat olleet positiivisia, mutta ortopedien kanssa homma on juuri toisianpäin.Ei mitään inhimillisyyttä tai potilaan kunnioitusta.Kipupoli on on ainoa missä kuunellaan, annetaan realistisia suunnitelmia ja otetaan huomioon tilanteeni joka kantilta.Myös paikallinen terveyskeskus on suuret kiitoksensa ansainnut.Ikävää että näin tapahtuu,vaikka kivunhoito kipupolilla pitäis olla asiantuntevaa ja olen itse pannut merkille kun menen oysiin ortopedin vastaanotolle tulee sellainen olo että anteeksi kun vaivaan aikaasi mutta kipupolilla asia on juuri toisinpäin.No mukavaa ja kivutonta joulua kaikille kipupotilaille ja tietty muillekkin.