"lainaus"
ERÄÄN USKONTOTIETEILIJÄN AJATUKSIA JA HUOMOITA NETISSÄ:
"Vatikaanin museossa on Julius Caesaria esittävä patsas, yksi niistä monista jotka tehtiin hänen kuolemansa jälkeen kenties kuolinnaamion perusteella. Marcus Antonius pystytti samanlaisen Forum Romanumin rostralle, puhujalavalle. Ciceron mukaan sen jalustaan oli kirjoitettu "Parenti optime merito". Caesarin kasvot ovat ylevät, mutta vakavat ja kärsimyksen henkistämät. Aivan toisenlainen on Tusculumin Caesar-patsas, joka on tehty hänen eläissään. Kalju, pyöreäposkisempi, pilkallisen itsetietoinen hymy huulillaan. Myöhempien aikojen hurskaus on palauttanut Vatikaanin Caesarille hänen hiuksensa, ja herää epäilys, eikö hänen kasvonpiirteitäänkin ole paranneltu vastaamaan hänen uutta asemaansa Divus Juliuksena, Rooman suojelusjumalana, Venuksen poikana.
Caesarin perilliset, etenkin hänen pappiskumppaninsa Antonius, levittivät Divus Juliuksen kulttia ympäri valtakuntaa. Hellenistisessä idässä se otti tulta, sillä jo Aleksanterin seuraajat, diadokit, olivat omaksuneet persialaisen tavan tulla palvotuksi jumalina. Jumalallisen Caesarin kulttipatsaat vastaavat kuolinnaamion henkistynyttä Juliusta, tammenlehtiseppele (corona civica) kulmillaan. Todellinen pietá. Kulttipatsaiden piirtokirjoituksissa Caesar ei ole pelkästään ylipappi (pontifex maximus), diktaattori ja konsuli, vaan sôtêr, euergetês ja theos - pelastaja, hyväntekijä ja jumala. Hän oli myös, kuten sanottu, optime merito, kreikaksi chrêstos, joka hellenistisen kauden lopulla lausuttiin samalla tavalla kuin "voideltu", kristus.
Divus Juliuksen kulttimenoissa esitettiin ilmeisesti Caesarin omaa passiota, kärsimysnäytelmää, jonka keskeiset osat olivat Caesarin saapuminen roomaan riemusaatossa, hänen ihmetekonsa, salaliitto, ehtoollinen, murha, postuumi oikeudenkäynti, ruumiin polttaminen ja ylösnousemus (komeetan muodossa) taivaaseen. Keisariajan mysteerinäytelmät toistavat tiettyjä samoja kaavoja, joten tarkastellaanpa Caesarin ja Kristuksen näytelmiä keskenään.
1. Jeesus saarnasi anteeksiantoa ja rakkautta jopa vihollisiaan kohtaan.
- Caesar oli tunnettu jalomielisyydestään ja siitä, että hän antoi anteeksi katkerimmillekin vihamiehilleen, sekä kansalaissodan aikana että sen jälkeen. Caesarin laupeudesta tuli suorastaan käsite (Clementia Caesaris).
2. Jeesus ratsastaa aasin selässä riemusaatossa Jerusalemiin, jossa kansa juhlii häntä kuin kuningasta, mikä sapettaa vanhimpainneuvostoa. Hänen ystävänsä ja opetuslapsensa Juudas Iskariot pettää hänet. Juudas Iskariot tekee myöhemmin itsemurhan.
- Caesar ratsastaa hevosen selässä riemusaatossa Roomaan, jossa kansa juhlii häntä kuin kuningasta, mikä sapettaa senaattia. Hänen ystävänsä ja ottopoikansa Marcus Junius Brutus pettää hänet. Brutus "Sicarius" tekee myöhemmin itsemurhan.
3. Teloitustaan edeltävänä iltana Jeesus viettää viimeistä ehtoollista opetuslasten seurassa juoden viiniä. Jeesus puhuu enteellisesti omasta kuolemastaan. Petturi Juudas on läsnä pöydässä.
- Murhaansa edeltävänä iltana Caesar viettää ehtoollista lähimpien ystäviensä kera juoden viiniä. Caesar puhuu enteellisesti omasta kuolemastaan. Petturi Brutus on läsnä pöydässä.
4. Kun Jeesuksen kärsimykset alkavat, hänen kakkosmiehensä ja apulaisensa Pietari kieltää tuntevansa häntä, vaikka on vannonut vankkumatonta uskollisuuttaan. Kaikki opetuslapset jättävät hänet ja pakenevat.
- Kun Cesarin kimppuun käydään, hänen kakkosmiehensä ja uskonnollinen apulaisensa Marcus Antonius pelkää henkensä puolesta, naamioituu orjaksi ja piiloutuu. Muut hänen ystävänsä, jotka vannoivat suojelevansa häntä, jättävät hänet ja pakenevat.
5. Juuri ennen teloitustaan Jeesusta pilkataan pukemalla hänen päälleen purppurakaapu ja kruunaamalla hänet orjantappuraseppeleellä. Apokryfisen Nikodemuksen evankeliumin mukaan Longinus-niminen sotilas pistää häntä kylkeen keihäällä.
- Juuri ennen murhaa salaliittolaiset pilkkaavat Caesarin purppurakaapua ja laakerinlehtiseppelettä. Tappavan, kylkeen osuneen tikariniskun antaa salaliittolaisista Gaius Cassius Longinus.
6. Jeesus teloitetaan 15. päivänä nisania (maaliskuuta). Hän nousee kolmantena päivänä kuolleista ja kohoaa taivaaseen. Jeesuksen kuolema järkyttää luonnonjärjestystä: Aurinko pimenee.
- Caesar murhataan maaliskuun iduksena (15. päivä). Hänen tuhkansa haudataan uudestaan kolmantena päivänä ja hänen katsotaan nousseen taivaalle ilmestyneen komeetan muodossa jumalten joukkoon. Caesarin kuolema järkyttää luonnonjärjestystä: Aurinko pimenee (Plutarkhos), villieläimet itkevät (Vergilius).
Sivuhuomiona mainittakoon, että keisari Claudiuksen aikana Roomaan tuodussa Kybelen mysteereissä kuolevan ja ylösnousevan Attis-jumalan kuolema ja kärsimysnäytelmä esitettiin myös maaliskuun 15. päivänä.
Kuten sanottu, Divus Juliuksen kultti levisi lähinnä itään, Aleksandriaan ja Antiokiaan. Caesarin papit käyttivät ilmeisesti ajankohtien samanlaisuutta hyväkseen muokatessaan Divus Juliuksen elämän samaan muottiin jolla oli valettu muutkin kuolevat ja ylösnousevat jumalat - Attis, Tammuz ja Osiris. Myöhemmin hyväksi havaittua kaavaa toistivat Mithran, Manin ja Jeesuksen palvelijat. Myös Divus Julius oli ylipappi ja "voideltu", kristus. Ja hän nautti suurta luottamusta juutalaisten keskuudessa. Caesar oli myöntänyt juutalaisille huomattavia erivapauksia, mm. verohelpotuksia. Juutalaiset oli myös vapautettu asepalveluksesta eikä heidän tarvinnut tehdä sapattina työtä. Kaiken lisäksi Caesar oli kukistanut juutalaisten vihollisen Pompeius Magnuksen, joka oli kehdannut häpäistä persoonallaan Jerusalemin Temppelin kaikkein pyhimmän. Niinpä Divus Juliuksen kärsimysnäytelmää esitettiin varmaan myös Jerusalemissa, sata vuotta ennen kuin Jeesuksen elämäntarinaa alettiin kirjoittamaan.
Mikä vaikutti mihinkäkin, ja missä järjestyksessä?"
OUTOJA SATTUMIA,EIKÖ?
ERÄÄN USKONTOTIETEILIJÄN AJATUKSIA JA HUOMOITA NETISSÄ:
"Vatikaanin museossa on Julius Caesaria esittävä patsas, yksi niistä monista jotka tehtiin hänen kuolemansa jälkeen kenties kuolinnaamion perusteella. Marcus Antonius pystytti samanlaisen Forum Romanumin rostralle, puhujalavalle. Ciceron mukaan sen jalustaan oli kirjoitettu "Parenti optime merito". Caesarin kasvot ovat ylevät, mutta vakavat ja kärsimyksen henkistämät. Aivan toisenlainen on Tusculumin Caesar-patsas, joka on tehty hänen eläissään. Kalju, pyöreäposkisempi, pilkallisen itsetietoinen hymy huulillaan. Myöhempien aikojen hurskaus on palauttanut Vatikaanin Caesarille hänen hiuksensa, ja herää epäilys, eikö hänen kasvonpiirteitäänkin ole paranneltu vastaamaan hänen uutta asemaansa Divus Juliuksena, Rooman suojelusjumalana, Venuksen poikana.
Caesarin perilliset, etenkin hänen pappiskumppaninsa Antonius, levittivät Divus Juliuksen kulttia ympäri valtakuntaa. Hellenistisessä idässä se otti tulta, sillä jo Aleksanterin seuraajat, diadokit, olivat omaksuneet persialaisen tavan tulla palvotuksi jumalina. Jumalallisen Caesarin kulttipatsaat vastaavat kuolinnaamion henkistynyttä Juliusta, tammenlehtiseppele (corona civica) kulmillaan. Todellinen pietá. Kulttipatsaiden piirtokirjoituksissa Caesar ei ole pelkästään ylipappi (pontifex maximus), diktaattori ja konsuli, vaan sôtêr, euergetês ja theos - pelastaja, hyväntekijä ja jumala. Hän oli myös, kuten sanottu, optime merito, kreikaksi chrêstos, joka hellenistisen kauden lopulla lausuttiin samalla tavalla kuin "voideltu", kristus.
Divus Juliuksen kulttimenoissa esitettiin ilmeisesti Caesarin omaa passiota, kärsimysnäytelmää, jonka keskeiset osat olivat Caesarin saapuminen roomaan riemusaatossa, hänen ihmetekonsa, salaliitto, ehtoollinen, murha, postuumi oikeudenkäynti, ruumiin polttaminen ja ylösnousemus (komeetan muodossa) taivaaseen. Keisariajan mysteerinäytelmät toistavat tiettyjä samoja kaavoja, joten tarkastellaanpa Caesarin ja Kristuksen näytelmiä keskenään.
1. Jeesus saarnasi anteeksiantoa ja rakkautta jopa vihollisiaan kohtaan.
- Caesar oli tunnettu jalomielisyydestään ja siitä, että hän antoi anteeksi katkerimmillekin vihamiehilleen, sekä kansalaissodan aikana että sen jälkeen. Caesarin laupeudesta tuli suorastaan käsite (Clementia Caesaris).
2. Jeesus ratsastaa aasin selässä riemusaatossa Jerusalemiin, jossa kansa juhlii häntä kuin kuningasta, mikä sapettaa vanhimpainneuvostoa. Hänen ystävänsä ja opetuslapsensa Juudas Iskariot pettää hänet. Juudas Iskariot tekee myöhemmin itsemurhan.
- Caesar ratsastaa hevosen selässä riemusaatossa Roomaan, jossa kansa juhlii häntä kuin kuningasta, mikä sapettaa senaattia. Hänen ystävänsä ja ottopoikansa Marcus Junius Brutus pettää hänet. Brutus "Sicarius" tekee myöhemmin itsemurhan.
3. Teloitustaan edeltävänä iltana Jeesus viettää viimeistä ehtoollista opetuslasten seurassa juoden viiniä. Jeesus puhuu enteellisesti omasta kuolemastaan. Petturi Juudas on läsnä pöydässä.
- Murhaansa edeltävänä iltana Caesar viettää ehtoollista lähimpien ystäviensä kera juoden viiniä. Caesar puhuu enteellisesti omasta kuolemastaan. Petturi Brutus on läsnä pöydässä.
4. Kun Jeesuksen kärsimykset alkavat, hänen kakkosmiehensä ja apulaisensa Pietari kieltää tuntevansa häntä, vaikka on vannonut vankkumatonta uskollisuuttaan. Kaikki opetuslapset jättävät hänet ja pakenevat.
- Kun Cesarin kimppuun käydään, hänen kakkosmiehensä ja uskonnollinen apulaisensa Marcus Antonius pelkää henkensä puolesta, naamioituu orjaksi ja piiloutuu. Muut hänen ystävänsä, jotka vannoivat suojelevansa häntä, jättävät hänet ja pakenevat.
5. Juuri ennen teloitustaan Jeesusta pilkataan pukemalla hänen päälleen purppurakaapu ja kruunaamalla hänet orjantappuraseppeleellä. Apokryfisen Nikodemuksen evankeliumin mukaan Longinus-niminen sotilas pistää häntä kylkeen keihäällä.
- Juuri ennen murhaa salaliittolaiset pilkkaavat Caesarin purppurakaapua ja laakerinlehtiseppelettä. Tappavan, kylkeen osuneen tikariniskun antaa salaliittolaisista Gaius Cassius Longinus.
6. Jeesus teloitetaan 15. päivänä nisania (maaliskuuta). Hän nousee kolmantena päivänä kuolleista ja kohoaa taivaaseen. Jeesuksen kuolema järkyttää luonnonjärjestystä: Aurinko pimenee.
- Caesar murhataan maaliskuun iduksena (15. päivä). Hänen tuhkansa haudataan uudestaan kolmantena päivänä ja hänen katsotaan nousseen taivaalle ilmestyneen komeetan muodossa jumalten joukkoon. Caesarin kuolema järkyttää luonnonjärjestystä: Aurinko pimenee (Plutarkhos), villieläimet itkevät (Vergilius).
Sivuhuomiona mainittakoon, että keisari Claudiuksen aikana Roomaan tuodussa Kybelen mysteereissä kuolevan ja ylösnousevan Attis-jumalan kuolema ja kärsimysnäytelmä esitettiin myös maaliskuun 15. päivänä.
Kuten sanottu, Divus Juliuksen kultti levisi lähinnä itään, Aleksandriaan ja Antiokiaan. Caesarin papit käyttivät ilmeisesti ajankohtien samanlaisuutta hyväkseen muokatessaan Divus Juliuksen elämän samaan muottiin jolla oli valettu muutkin kuolevat ja ylösnousevat jumalat - Attis, Tammuz ja Osiris. Myöhemmin hyväksi havaittua kaavaa toistivat Mithran, Manin ja Jeesuksen palvelijat. Myös Divus Julius oli ylipappi ja "voideltu", kristus. Ja hän nautti suurta luottamusta juutalaisten keskuudessa. Caesar oli myöntänyt juutalaisille huomattavia erivapauksia, mm. verohelpotuksia. Juutalaiset oli myös vapautettu asepalveluksesta eikä heidän tarvinnut tehdä sapattina työtä. Kaiken lisäksi Caesar oli kukistanut juutalaisten vihollisen Pompeius Magnuksen, joka oli kehdannut häpäistä persoonallaan Jerusalemin Temppelin kaikkein pyhimmän. Niinpä Divus Juliuksen kärsimysnäytelmää esitettiin varmaan myös Jerusalemissa, sata vuotta ennen kuin Jeesuksen elämäntarinaa alettiin kirjoittamaan.
Mikä vaikutti mihinkäkin, ja missä järjestyksessä?"
OUTOJA SATTUMIA,EIKÖ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Kuten sanottu, Divus Juliuksen kultti levisi lähinnä itään, Aleksandriaan ja Antiokiaan. Caesarin papit käyttivät ilmeisesti ajankohtien samanlaisuutta hyväkseen muokatessaan Divus Juliuksen elämän samaan muottiin jolla oli valettu muutkin kuolevat ja ylösnousevat jumalat - Attis, Tammuz ja Osiris. Myöhemmin hyväksi havaittua kaavaa toistivat Mithran, Manin ja Jeesuksen palvelijat. Myös Divus Julius oli ylipappi ja "voideltu", kristus. Ja hän nautti suurta luottamusta juutalaisten keskuudessa. Caesar oli myöntänyt juutalaisille huomattavia erivapauksia, mm. verohelpotuksia. Juutalaiset oli myös vapautettu asepalveluksesta eikä heidän tarvinnut tehdä sapattina työtä. Kaiken lisäksi Caesar oli kukistanut juutalaisten vihollisen Pompeius Magnuksen, joka oli kehdannut häpäistä persoonallaan Jerusalemin Temppelin kaikkein pyhimmän. Niinpä Divus Juliuksen kärsimysnäytelmää esitettiin varmaan myös Jerusalemissa, sata vuotta ennen kuin Jeesuksen elämäntarinaa alettiin kirjoittamaan."
Kerrohan jotain tästä asiasta vähän tarkemmin. Ei riitä, että EHKÄ Juliuksen kohtalo tiedettiin Jerusalemissa. Kerro toki yksityiskohdat tuosta Pompeius Magnuksen tapauksesta. Kerro hieman lisää myös Mithran, Manin ja Jeesuksen palvelijoista, mikä se kaava olikaan jota he toistivat. Kyllä tästä keskustelua saadaan aikaiseksi, mutta älä hyvä ihminen vain taas tuo sitä Aaltosen novellia tähän, joka on niin lukemattomia kertoja osoitettu paikkansa pitämättömäksi. Aidot historialliset todisteet sen sijaan tutkitaan mielenkiinnolla ja keskustellaan niistä.
mulla ei oo todistuksia yhtään mihinkään.eikä mulla tarvii ollakkaa.tarviiko mun jotain todistella?
tuossa oli vain erään "ajatuksia"..ei muuta.
Tarkoittaako kysymyksesi yhteensattumista siis sitä, että koska joku on kuvitellut historian uusiksi, niin on aiheellista sen kuvitelman perusteella kysyä, onko kuvitelmassa olevat yhteneväisyydet vain yhteensattumia?
jos joku on kuvitellut historian uusiksi,nii ole hyvä ja kerro siitä.missä vaiheessa tuo kuvittelu tapahtuu?eikö ceasar siis toiminut noin?anteeks mun tietämättömyys.
"anteeks mun tietämättömyys. "
Ole hyvä vaan. Ei huolta, esität vaan lähteen, niin tutkistellaan ja sovelletaan tavanomaista lähdekritiikkiä sitä kohtaan. Ymmärräthän, ettei todistustaakka ole koskaan sillä joka ei niele esitettyä outoa käsitystä, vaan esittäjällä.
tuo lähde on erään ajatus.
jos siinä ajatuksessa on jotain korjattavaa,nii anna palaa vaa..sitä vartenhan ajatukset ovat.
itsekkin perään tuota todistustaakkaa harvasepäivä.nyt ei ollut kyse siitä,vaan pelkästä artikkelista/ajatuksesta.siihen voi suhtautua ihan kuinka kukin haluaa.
jos joku ampuu tuon ajatuksen alas,nii eihän siinä kukaan mitään häviä.
kysymys sulle..oliko huono idea esittää tuo (jonkun) ajatus täällä?
Ajatuksia mahtuu maailmaan niin paljon kuin ajattelijoita. Mielestäni ajatusten esittämisessä ei ole vikaa.
Kritisoitavaksi muodostuu lähinnä kysymyksen asettelu, jossa kysytään:
"OUTOJA SATTUMIA,EIKÖ?"
Tietysti lyhyin vastaus tähän olisi kysyä yksinkertaisesti:
"MITKÄ?"
Jolloin voisit kertoa vastauksena, että se miten joku on sattunut ajattelemaan, että olisi outoja sattumia jos olisi niin kuin ajatuksessa esitetään.
Olisiko siis mielestäsi pitänyt vain kysyä "MIKÄ SE OUTO SATTUMA ON?" vai onko ihan aiheellista huomauttaa samalla siitä, että puhutaan sattumista joita oikeasti ei ole olemassakaan?
mun on paha mennä sanomaa asetteluista yhtään mitään.sen voin tässä tehdä,että nuo keskustelut jotka alotin tyylillä "sattumaako",nii korvataan ne vaikka xxx:llä.
jos pyyhitään tuo "postaamani" tarinan viimeinen osio pois,joka käsitteli tuota sattumajuttua,nii onko sit parempi?kuinka sit tekstiin suhtaudut?
No tekstissä itsessään todetaan mm. Caesarin ratsastaneen hevosella, kun taas Jeesus käytti aasia. Kysymys ei ole morfologisesti läheisillä olioilla ratsastamisesta, vaan hevonen osoittaa valtaa ja kunniaa, kun taas aasi nöyryyttä ja köyhyyttä. Ne siis ovat kuin yö ja päivä, koska usein kerronnassa esitetään voittajan ratsastavan hevosella, siitä tulee mieleen myös Caesarin seppele. Jeesus sen sijaan ei etsinyt kunniaansa, vaan sanoo: ” Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” Hän ratsastaa aasilla tietäen tulevansa ristiinnaulituksi Jerusalemissa.
Caesar nauttii viinistä ja hänen valtakuntansa on tunnettu sellaisesta ylimysten juhlinnasta. Jeesus sen sijaan asettaa ehtoollisen omiensa ateriayhteydeksi, jota kehottaa pitämään hänen muistamiseksi. Tämä sen jälkeen, kun hän ensin on suorittanut työn, joka kuuluu orjille, pessyt opetuslastensa jalat.
Tässä nyt pari asiaa lyhyesti tekstin alkupäästä. Tekstin loppupäässä kysytään, mikä vaikutti minkäkin ja missä järjestyksessä?
Kerrotko mitä kysymyksellä tarkoitetaan? Siis paljon lähempänä Jeesuksen ja Caesarin elämän kuvaukset olisivat, jos sanottaisi molempien syöneen, molempien puhuneen, molempien kävelleen, yms. Mikä tämän merkitys on. Mikä on se kysymys, mitä tässä kysytään?
kertoisin jos tietäsin.kuten sanoin..erään ajatus.
"kuin yö ja päivä"...
hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta!
Hyvää joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta.
Se on/oli ollut kristittyjen keskuudessa aivan yleisessä tiedossa, siis tämäkin, jotta kuinka juutalaiset ja roomalaiset vakoilivat heidän toimiaan vuosisadat läpeensä, eli lähes kokonaan sen ajan kuin nuo kristittyjen vainot kestivät
(noin kolmesataa vuotta). Muunmuassa paavali oli yksi pätevimmistä vakoilijoista ja roomalaisten kätyreistä, hänellä oli rooman esim. passi, eli tarvittavat välineet kuten nykyvakoilijoillakin. Ja hän keräsi valtavan määrän hyödyllistä tietoa, jota lopulta käytettiin room.katolisen uskonnon synnyttämiseen, pelkän vallanhalun ja rikkauksien toivossa, jossa tuo Kristuksen julistama ilosanoma ja opetukset olivat tukevana pohjana.
Ja kuten nyt tiedämme, katolisen vatikaanin rikkaudet ovat valtavia ja heidän valtansa ulottuu monien valtioiden vallanytimiin. Ja niin kuin myös monien herästysliikkeiden ytimiin. Keisari on kuollut, eläköön keisari, ja keisari on kuollut,
eläköön uusi keisari(paavi), eläköön.