Onko jumala vaikkei uskoisi?

Jumala ei tarvitse ihmisten 'uskoa' yhtään mihinkään.

Mutta arvaappa kuka tarvitsee?

usko jumalaan/jumaliin tai yliluonnollisiin asioihin omalla kohdallani tuntuisi yhtä fiksulta kuin usko kummituksiin, keijuihin, maahisiin.

Vaikka uskis saattaa kokea tuon hänen tunteitaan loukkaavan, niin se vain menee.

Kyseessä ei ole "Jumalattomuudella kukkoilu", sillä miten voisin kukkoilla sillä etten usko johonkin jota ei ole olemassa? Eikö se ole varsinaista kukkoilua kun uskovainen kehtottaa muita toimimaan tietyllä tavalla ja perusteluna käyttää luomaansa Jumalaa?

Mitä ikään tulee, niin ilmeisimmin iän myötä usko pikemminkin karisee, vanhuuden tuodessa viisautta.

"Materialistinen maailmankatsomus tarjoaa lohdullisen sylin, jossa on kiva köllötellä varsinkin kun muutenkin menee mukavasti."

Ateismi ei tarkoita materialistista maailmankäsitystä, kuten uskis usein tietoisesti tai ymmärtämättömyyttään väittää. Toki ne kenellä menee mukavasti, ovat vähemmän alttiita uskistumaan, kuin muut.

Tylsää, mutta mielestäni näin se menee.

Eipä kai kenenkään usko tai epäusko mitään tee olevaksi tai olemattomaksi. Ei siis ole mitään merkitystä tässä mielessä uskotko vai et.
Uskon asioista inttäminen, suuntaan tai toiseen, on yhtä järkevää kuin pään takominen seinään. Järkevän ajatusten vaihdon esteenä on uskovien pyhät kirjoitukset, ne kun ovat lopullinen totuus.
Jumalasta väiteltäessä ovat vastakkain ateistit ja kaiken maailman uskovaiset, siis kaikki muutkin kuin kristityt. Samanlaista väittelyä on sitten eri uskontokuntien ja -suuntien välillä, ja kaikki yhtä turhaa.
Tuossa oli esitetty ajatus että "Jumalan seuraan hakeutuvat sitten vähän vanhemmat ja viisaammt päät." Viisaus on perin vaikea määritellä ja mitata. Vanhuuden ehdon kyllä täytän, en kuitenkaan ole moista seuraa kaivannut. Ei siihen viisastuminenkaan vaikuta, tyhmistyminen voisi niin tehdä. Tai on tässä vielä pieni toivo: vanhuudenhöperyys.

perustuu viime kädessä vain ja ainoastaan kuolemanpelkoon, johon ihminen ei ole tottunut luonnollisena asiana. Ei ainakaan yhtä luonnollisena kuin syntymään.
EI ihminen muuten kumartelisi ja rukoili pelastusta.
Itse pidän asiaa elämän hukkaamisena, josta tänne palstalle kirjoittelukaan ei ole kaukana (tarkoitan ajanhukkaamista).

Henkilökohtaiset todistukset voivat kertoa mielisairaudesta, epätoivosta tai toisaalta omaperäisestä ja kiehtovasta filosofisesta ajattelusta. Riippuu täysin tapauksesta.

Muista myös, että suurin osa ateisteista on agnostisia siinä määrin, että he eivät väitä tietävänsä varmasti, että minkäänlaista jumaluutta 'kaiken takana' ei olisi. Eri asia sitten on, miksi pitäisi ottaa omakseen jonkin tietyn uskonnon tai raamatuntulkinnan jumalkuva ja pysytellä siinä ikuisesti.

Kyllä, nöyryyttä on hyvä olla. Nöyryyttä suuren tuntemattoman edessä. Eri asia on nöyryys sääntökokoelman edessä, jonka joku toinen on sinulle sanellut.

'Materialistinen maailmankatsomus tarjoaa lohdullisen sylin...'

Hmm. Eihän ateistilla tarvitse olla mitenkään poikkeuksellisen materialistinen maailmankuva? Itse ainakin tarkkailen luonnon kauneutta, taiteita, ihmisen kehitystä (tai kehittymättömyyttä), ajatusten syntymää ja kiertoa jotka ovat koko ajan läsnä fyysisessä maailmassa. En vain tarvitse sen selittämiseen aukotonta "pyhää" kertomusta alkulähteestä, pelastuksesta, synnistä, rangaistuksesta, palkinnosta, ihmeistä, taivaista ja helveteistä.

Uskon että Jumala on olemassa ja siksi panen toivoni siihen .Sinä uskot ettei sitä ole!....Kumpi meistä on oikeassa?...Minä uskon ja panen toivoni siihen mitä Raamattu lupaa,jos se on oikein niin tiedän voittavani. Sinulle joka et usko siihen pääset lämpimälle puolelle missä on tosikuumaa.....jos minä uskoisin että Jumalaa taas ei ole olemassakaan niin mitä mä voittaisin ja mikä olis mun toivoni ateismissa? sanokaa se!

Näin on!
Jumala antaa satikutia näille ateistihörhöille kun aika on täysi.
Leikkikööt siinä sitten sanaleikkejään....

"Eikö ateistin epäuskon perusta ole se, ettei ole mitään rationaalista perustetta uskoa jumalaan?"

Tuo on aika hyvä kuvaus.

"Siis koska jumalan olemassaolosta ei ole todisteita, ei jumalaa ole."

Väärin. Koska jumalan olemassaolosta ei ole todisteita, on täyisn perusteetonta uskon jumalan olevan olemassa.

"Jos jumala ilmestyisi meille ihmisille vaikkapa kerran vuodessa, paljastaisi kätketyt kasvonsa ja julistaisi:"Tässä sitä nyt ollaan!", ei mitään uskoa tietty tarvittaisi.Jumalan olemassaolo olisi epäämätön fakta."

En näe mitään ongelmaa tässä. Uskonnot haluavat seuraajiltaan sokeaa uskoa samalla tavalla kuin ammattihuijarit haluavat huijattavilta sokeaa uskoa.

"Uskovaisten todistukset jumalan olemassaolosta ovat ateistin silmissä yhtä tyhjän kanssa.Ateistin kaipaamia tieteellisiä todistuksia eivät uskovaiset pysty tarjoamaan.Puheet henkilökohtaisesta syvästä vakaumuksesta todistavat tietty syvästä henkilökohtaisesta vakaumuksesta mutta jumalan olemassaolosta ne eivät kerro mitään (vai kertovatko?)."

Totta. Tuo ei kerro mistään muusta kuin henkilökohtaisestai vakaumuksesta.

"Toisaalta ateisteiltakin voisi odottaa enemmän nöyryyttä.Jumalattomuudella kukkoilu tekee hiukan tympeän vaikutuksen.Vaikka tietomme maailmasta on huikeasti lisääntynyt me keinumme yhä mysteerin povella-jokainen meistä."

Miten ja missä ateistit kukkoilevat "jumalattomuudella"?

"No, inttävä ateismi on yleensä nuorten tauti. Iän mukana ajatukset usein muuttuvat. Materialistinen maailmankatsomus tarjoaa lohdullisen sylin, jossa on kiva köllötellä varsinkin kun muutenkin menee mukavasti. Jumalan seuraan hakeutuvat sitten vähän vanhemmat ja viisaammat päät."

Ateisteille mainostamasi ja tarjoamasi nöyryys olisi hyödyllisempää sinulle kuin ateisteille.

LAINAUS:Jumalattomuudella kukkoilu tekee hiukan tympeän vaikutuksen.

----

Kuinka tyhmältä näyttää olemattomaan uskomisella ylpeily, oi kristitty.

Ei vanhuus liity viisauteen mitenkään. Jos hieman vanhemmat ihmiset useammin uskovat jumalaan, se johtuu kuoleman pelosta. Eihän kukaan halua lakata olemasta olemassa. En minäkään. Mutta ei auta jos uskoo, ei se tosi asioita miksikään muuta.

Ateismi ei ole materialistista. Tai, no riippuu tapauksesta. Parhaimmillaan se on kuitenkin toisista ihmisistä ja ympäristöstä välittämisestä aivan eri tasolla kuin uskovien keskuudessa. Ateisti kun on sitä mieltä,että tämä elämä on ainoamme, ja ettei jumalaa ole, joten meidän on itse huolehdittava itsestämme ja toisistamme, ja kaikesta. Tämä on ainakin minulle motiivi elää hyvin. Toiset ihmiset ja maapallo ovat minulle tärkeimpiä asioita maailmassa. Sekö on materialistista?

Nariseva vanha egoisti Juice Leskinen on kirjoittanut kirjan, jonka nimi on mukahauska sanaleikki "Jumala on, vaikkei uskoisi".