Brigham Young:
"Ennen tuloaan maan päälle Aadam ja Eeva olivat olentoja, jotka olivat käyneet läpi kuolevaisuuden jollakin toisella planeetalla ja ansainneet selestisen korotuksen, eli heistä oli tullut jumalia. Patriarkaalisen päänsä Elohimin johdolla Aadam, joka silloin tunnettiin arkkienkeli Miikaelina, laskeutui järjestämään maata Jehovan kanssa. Ennen kuin Miikael järjesti materian fyysiseksi maaksi, hän pani alulle kaikkien planeetalle tulevien henget, myöskin Jeesuksen hengen.Sitten Aadam ja Eeva tulivat maan päälle selestisissä ruumiissaan lihaa ja luita (ei verta). Syömällä maan hedelmiä heidän ruumiinsa muuttuivat kuolevaisiksi, ja 'unohduksen verho' laskeutui heidän ylleen estäen heitä muistamasta aikaisempia olemassaolojaan jumaluuksina. Syntiinlankeemus oli suunniteltu ja tarpeellinen askel jotta ihmiskunnan tabernaakkeleita (ruumiita) voitaisiin alkaa valmistaa ja näin saattaa aikaisemmassa olemassaolossa sijaitsevat henget alkamaan matkansa kohti korotusta. Tämän tehtävän suoritettuaan Aadam ja Eeva palasivat aikaisempaan kirkkauteensa selestisessä valtakunnassa. Aikanaan isä Aadam kohtasi neitsyt Marian ja siitti Jeesuksen lihassa samalla tavalla kuin kaikki ihmiset siitetään. Ennen tuhatvuotista valtakuntaa Aadam on lisäävä Kristuksen luottamustehtävää koskemaan koko maailmaa, antaen Kristukselle voiman ja valtuuden hallita tuhat vuotta. Maailman lopussa Kristus sitten luovuttaa valtakuntansa isä Aadamille, joka vuorostaan luovuttaa oman valtakuntansa omalle isälleen, ja niin edelleen. Uskollisilla mormoneilla, jotka ovat pitäneet selestiset lait, on myös mahdollisuus sellaiseen iankaikkiseen lisääntymiseen tulemalla muiden maailmoiden Aadameiksi ja Eevoiksi."
Ylläoleva kuulostaa aika kummalta useimpien mormonien mielestä, kun he kuulevat sen ensi kertaa. Useimmista muista kristityistä se on naurettavaa, ja on ymmärrettävää miksi siitä kohuttiin niin kovasti, kun ulkopuoliset tulivat siitä tietoisiksi 1800-luvun loppupuoliskolla. Kirkon selitykset tästä epätavallisesta opista ovat vaihdelleet ajan kuluessa. Vaikka Brigham Young opetti sitä vuosikymmenien ajan ja kirkon johtavat auktoriteetit hyväksyivät sen tuolloin (huomattavan poikkeuksen teki Orson Pratt), ulkopuolisten hyökkäykset jätettiin yleensä huomiotta tai sitten paikalliset johtajat, jotka eivät olleet täysin tietoisia opetusten ulottuvuudesta, antoivat kieltäviä lausuntoja. Kun kirkko sitten siirtyi 20. vuosisadalle, tunsivat johtavat auktoriteetit, että oli paras olla keskustelematta asiasta ja antaa sen vaipua unhoon, oppia silti kieltämättä. Ulkopuoliset jatkoivat kuitenkin asian käsittelyä siteeraten pisteliäästi Brigham Youngin lausumia, jotka erityisesti koskivat oppia. Viime aikoina kirkko on kohdannut haasteen antamalla vääristettyä tietoa, kuten esimerkiksi näissä kohdissa:
"Me varoitamme teitä levittämästä oppeja, jotka eivät ole pyhien kirjoitusten mukaisia ja joita joidenkin menneiden sukupolvien johtavien auktoriteettien väitetään opettaneen. Sellainen on esimerkiksi Aadam = Jumala -teoria. Me tuomitsemme sen teorian ja toivomme, että kaikki varovat sitä ja muita sen kaltaisia vääriä oppeja." Spencer W. Kimball, Deseret News, Church Section, 9.10.1976
"... On niitä, jotka uskovat, tai sanovat uskovansa, että Aadam on meidän isämme ja Jumalamme, että hän on meidän henkiemme ja ruumiidemme isä, ja että häntä me palvomme. Perkele pitää tätä harhaoppia yllä keinona hankkia käännynnäisiä palvontaan. Se on vastoin koko pelastussuunnitelmaa, joka ilmenee pyhistä kirjoituksista. Se, joka on lukenut Mormonin kirjan ja se, joka on saanut temppeliendowmenttinsa, ja silti uskoo Aadam = Jumala -teoriaan, ei ansaitse tulla pelastetuksi." Apostoli Bruce R. McConkie Brigham Youngin yliopiston Marriott Centerissä pitämässään puheessa v. 1980.
Ankaria sanoja, sillä ne tuomitsevat kirvelevällä tavalla sekä itse opin että henkilön, joka oli kirkon toinen "profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja".
Seuraavasta käy ilmi kuinka Brigham Young
-opetti oppia avoimesti
-opetti sitä vuosikausia
-opetti sitä huolimatta mm. Orson Prattin kiihkeästä vastustuksesta
-väitti että Joseph Smith itse opetti sitä
-vahvisti, että Jumala itse paljasti sen hänelle
-mikä merkittävintä, sisällytti opin kirkon pyhimpiin rituaaleihin, temppeliendowmenttiin, missä se pysyi seuraavien kolmen presidentin aikanakin.
Eräs asia on muuttunut huomattavasti viime vuosina — useimmat mormonikirkon puolestapuhujat, jotka ovat tutkineet asiaa, myöntävät avoimesti, että Brigham Young uskoi tähän oppiin. Puolustaakseen hänen profeetanasemaansa samoin kuin kirkon itsensä auktoriteettia he käyttävät seuraavaa järkeilyä: Se ei ollut virallinen oppi, vaan vain hänen yksityinen mielipiteensä. Ihme kyllä Young tunnusti tätä oppia paitsi yksityisesti, myös seuraavilla näyttämöillä:
-Profeettain koulu
-puolivuotisyleiskonferenssi
-puolivuotispappeuskonferenssi
-temppeli.
Epäilemättä Young omasta mielestään levitti oppia profeetan-ominaisuudessaan kirkossa. Hän aikoi opista MAP-kirkon jumalakäsityksen laajentumaa, ja tarkoitti että siitä tulisi olennainen osa jokaisen pyhän uskomuksesta jumaluuteen. Brigham Young ei yksinään opettanut sitä, vaan se liitettiin jokaiseen evankeliumin ja opin opetukseen. Temppelissä sitä opetettin kirjaimellisesti osana verhon luona annettavaa luentoa. Se löytyy Brigham Youngin, Wilford Woodruffin ja muiden kirkon johtajien saarnoista. Kirkon julkaisuista kuten Deseret Newsistä ja Elders' Journalista (Vanhinten lehti) tuli kanavia opin käytäntöön saattamiselle. Sitä opetettiin myös lähetyssaarnaajajulkaisuissa ja se kuvastuu tuon ajan kirkon kirjoituksissa ja lauluissa. On olemassa selviä merkkejä siitä, että Joseph Smith itse aikoi panna opin käytäntöön, kuten Brigham Young väittikin. Tarkastelkaamme aluksi Brigham Youngin omia sanoja (niitä on olemassa paljon enemmän kuin mitä tässä otetaan esille) ja lähteitä sekä ajankohtaa, jolloin hän puhui:
"Hän on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sekä ruumiin että hengen Jumala ja isä: ja hän on meidän henkiemme isä ja meidän lihamme isä alussa. Ette väitä vastaan kun joku apostoli sanoo, että hän tosiasiallisesti on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja isä, ja meidän henkiemme isä... Sanon teille yksinkertaisesti, että hän on meidän isämme; meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja isä, ja meidän henkiemme isä ... Sanon, ettei häntä tehty tämän maankamaran tomusta, vaan sen maankamaran tomusta, jolla hän kunnioitti kutsumustaan, uskoi Pelastajaansa eli vanhempaan veljeensä, ja uskollisuutensa kautta pelastettiin ja sai kirkkauden ylösnousemuksen ... Meidän henkemme ja koko ihmiskunnan henget saivat alkunsa Aadamista ja Eevasta ... Sanon teille, että kun näette Isänne taivaassa, näette Aadamin; kun näette äitinne, joka kantoi teidän henkeänne, näette äiti Eevan." Brigham Young saarnojen käsikirjoituksia, 8.10.1854
"Aadam oli kuolematon olento kun hän tuli maan päälle. Hän oli elänyt samankaltaisen maan päällä. Hän oli saanut pappeuden ja sen avaimet, ja oli ollut uskollinen kaikessa, saanut ylösnousemuksen ja korotuksensa jota kruunasi kirkkaus, kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän, ja laskettiin Jumalien joukkoon, sillä sellainen hänestä tuli uskollisuutensa kautta." Brigham Youngia siteerattu L. John Nuttallin päiväkirjassa, 7.2.1887
"Nyt kuulkaa, maan asukkaat, juutalaiset ja pakanat, pyhät ja syntiset! Kun isämme Aadam tuli Eedenin puutarhaan, hän tuli sinne selestisessä ruumiissa, ja toi mukanaan Eevan, yhden vaimoistaan. Hän auttoi tämän maailman luomisessa ja järjestämisessä. Hän on Miikael, arkkienkeli, Vanhaikäinen! josta pyhät miehet ovat kirjoittaneet ja puhuneet. Hän on meidän Isämme ja meidän Jumalamme ja ainoa Jumala jonka kanssa joudumme tekemisiin. Jokainen maan asukas, tunnustaa hän sitten kristillistä uskoa tai ei, on joutuva kuulemaan sen, ja tietää sen ennemmin tai myöhemmin... Kun Aadam ja Eeva olivat syöneet kiellettyä hedelmää, heidän ruumiinsa muuttuivat kuolevaisiksi sen vaikutuksesta ja siksi heidän jälkeläisensä olivat kuolevaisia. Kun neitsyt Maria tuli raskaaksi Jeesus-lapsesta, Isä oli siittänyt hänet oman kuvansa mukaan. Ei hän siinnyt Pyhästä Hengestä. Ja kuka on tuo Isä? Hän on ihmissuvun ensimmäinen; ja kun hän sai ruumiin, sen pani alkuun hänen Isänsä taivaassa. ... Sama henkilö joka oli Eedenin puutarhassa, ja joka on meidän Taivaallinen isämme, siitti lihassa Jeesuksen, vanhemman veljemme. Miettiköön jokainen, joka nämä opit kuulee, ennen kuin väheksyy niitä ja kohtelee niitä välinpitämättömyydellä, koska hän todistaa pelastuksestaan tai tuomiostaan." 9.4.1852 Journal of Discourses, Vol. 1, ss. 50-51.
"Kuka hänet pani alkuun? Hänen Isänsä, ja hänen isänsä on meidän Jumalamme, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isä. Kuka hän on? Hän on Isä Aadam; Miikael; Vanhaikäinen." Brigham Youngin saarnojen käsikirjoituksia, 19.2.1854
"Joitakin vuosia sitten ilmoitin opin koskien sitä, että Aadam on meidän Isämme ja Jumalamme. Tämä koituu kiroukseksi monille Israelin vanhimmille johtuen heidän tyhmyydestään sitä kohtaan. Vielä he jatkuvasti matelevat pimeydessä. Se on yksi taivaan tarkoituksenmukaisen järjestelyn kirkkaimpia ilmoituksia. Silti tämä maailma pitää sitä pilkkanaan." Brigham Youngin saarnojen käsikirjoituksia, 8.10.1861
"On vain yksi elävä ja tosi jumala, henkiemme isä. No, kuka on tämä henkiemme isä? ... Kerran otin vapauden kertoa sen, ja kerroin sen tavalla, joka ei saavuttanut heidän ymmärtämystään, ja ehkä otan asian esille uudelleen tänä iltana, ettekä te ymmärrä, mutta teillä on Kaikkivaltiaan henki luonanne auttamassa teitä arvostamaan sitä. ... Tiedän, että se on aihe, joka ei tunnu niin läheiseltä ymmärryksellemme tänä päivänä kuin toivoisimme tai mitä se jonakin päivänä on oleva, ja se on aihe, jonka ei pitäisi häiritä meitä lainkaan, kaikki senkaltaiset asiat selviävät mielissänne vähitellen. Kerron teille uskomukseni persoonasta jota kutsutaan Vanhaikäiseksi, Ruhtinaaksi jne., mutta en kerro sitä saadakseni muiden mielissä asian päätetyksi; vaikka minulle tämä on yhtä kirkas kuin aurinko, yhtä yksinkertaista kuin aakkosto. Ymmärrän sen kuin tieni kotiin. En ymmärtänyt sitä ennen kuin mieleni valaistiin hengellä ja Jumalan ilmoituksilla; niin ette myöskään te ymmärrä ennen kuin Isämme taivaassa ilmoittaa asiat teille. Minun mielessäni ja tunteissani nuo asiat ovat kaikki selviä ja helppoja ymmärtää." Brigham Youngin saarnojen käsikirjoituksia, 25.4.1855
"Kuinka paljon onkaan epäuskoa Myöhempien Aikojen Pyhien mielissä koskien yhtä erityistä opinkappaletta jonka paljastin heille — ja jonka Jumala paljasti minulle — nimittäin että Aadam on Isämme ja Jumalamme — ... Isämme Aadam on mies, joka seisoo portilla ja hänellä on iankaikkisen elämän ja pelastuksen avaimet kaikille lapsilleen, jotka ovat tulleet tai tulevat maan päälle... Me sanomme, että Isä Aadam tuli tänne ja auttoi maan muodostamisessa. Kuka hän on? Hän on Miikael, suuri ruhtinas, ja Eloheim sanoi hänelle "mene ja valmista maa." ... Isä Aadam tuli tänne, ja sitten he toivat hänen vaimonsa... Sitten hän sanoi: "Haluan henkilapsieni tulevan ja asuvan täällä. Kerran minä asuin kuolevaisessa tilassa samankaltaisen maan päällä. Minä olin uskollinen, sain kruununi ja korotukseni. Minulla on etuoikeus jatkaa työtäni, ja sen lisääntymiselle ei ole loppua. Haluan, että minulle henkimaailmassa syntyneet lapset tulevat tänne ja saavat lihalliset ruumiit." Deseret News, 18.6.1873
Varmasti ne, jotka kuuntelivat Brigham Youngia, olivat tietoisia tästä opista, kuten seuraavat sitaatit osoittavat:
Hosea Stout — "Taas kokous tänä iltana. Presidentti B. Young opetti että Aadam oli Jeesuksen isä ja ainoa Jumala meille." Hosea Stoutin päiväkirja, perjantai 9.4.1852
Samuel Roger — "Meillä oli paras konferenssi, mihin koskaan olen ottanut osaa. Presidentti Brigham Young sanoi, että henkemme syntyivät ennen kuin Aadam tuli maan päälle, ja että Aadam auttoi maan muodostamisessa, että hänellä oli selestinen ruumis tullessaan maan päälle, ja että hän toi vaimonsa tai yhden vaimoistaan mukanaa, ja että Eeva oli myös selestinen olento, ja että he söivät maan hedelmiä kunnes saivat maan lapsia, hän sanoi että Aadam on ainoa Jumala meille, ja että Pyhä Henki ei siittänyt Kristusta vaan sen teki Isä Aadam." Samuel Rogerin päiväkirja, 16.4.1852
Wilford Woodruff — "Sitten puhui presidentti Brigham Young & teki paljon hyviä huomautuksia... Hän sanoi että meidän Jumalamme oli Isä Aadam. Hän oli Pelastajan Jeesuksen Kristuksen Isä -- Meidän Jumalamme ei ollut enempää eikä vähempää kuin Aadam, arkkienkeli Miikael." Wilford Woodruffin päiväkirja, 19.2.1854
Heber C. Kimball — "Olen kokemuksesta oppinut, ettei tälle ihmiskunnalle ole muuta Jumalaa kuin tämä yksi, ja Hän on Herra mitä tulee tähän maahan -- ensimmäinen ihminen. Tuo ensimmäinen ihminen lähetti oman poikansa pelastamaan maailmaa. Journal of Discourses, 4:1
Ennen vuotta 1900 mormonien temppeliseremonia opetti tarkoin sanakääntein Aadam—Jumala-oppia. Ellei endowmentin vastaanottaja ollut saanut tätä tietoa symbolisessa muodossa siihen mennessä kun lähestyi verhoa, se annettiin hänelle "luennossa verhon luona". Brigham Young pani tuon luennon alulle 1.2.1877 St. Georgen temppelissä, ja aikoi siitä mallia kaikille verhon luona annetuille luennoille. L. John Nuttall, joka toimi temppelin kirjurina Brigham Youngin johdon alaisena, kirjasi sen ja auttoi lopullisesti muodostamaan sen. Seuraava teksti on hänen päiväkirjastaan, ja edustaa luennon ydinsisältöä:
"Luomistyönsä aikana Jumalat sopivat keskenään maan muodostamisesta ja siitä että Miikael eli Aadam pannaan sen päälle. Nämä asiat joista olen puhunut ovat niitä joita kutsutaan jumaluuden mysteereiksi, mutta ne saavat teidät ymmärtämään Jeesuksen ilmauksen, jonka hän puhui Jerusalemissa ollessaan: "Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." [Joh. 17:3] ...
"Aadam oli kuolematon olento joka tuli tämän maan päälle; hän oli asunut samankaltaisen maan päällä kuin meidän maamme; hän oli saanut pappeuden ja sen avaimet, ja oli ollut uskollinen kaikessa ja saavuttanut ylösnousemuksensa ja korotuksensa, ja kruunattiin kirkkaudella, kuolemattomuudella ja iankaikkisilla elämillä, ja laskettiin Jumalien joukkoon sillä sellainen hänestä tuli uskollisuutensa kautta. Ja hän oli pannut alkuun kaikki henget jotka tulisivat tämän maan päälle. Ja Eeva, meidän yhteinen äitimme, joka on kaiken elävän äiti, kantoi noita henkiä selestisessä maailmassa. Ja kun Elohim, Jehova ja Miikael, joka on Aadam, yhteinen isämme, järjestivät tämän maailman, Aadamilla ja Eevalla oli etuoikeus jatkaa etenemisen työtä. Siispä he tulivat tämän maan päälle ja panivat alkuun suuren työn muovaten ruumiita, joissa nuo henget voisivat asua. Ja kun Aadam ja ne jotka häntä auttoivat olivat saaneet tämän valtakunnan, meidän maailmamme, valmiiksi, hän tuli sinne, ja nukkui ja unohti kaiken, ja hänestä tuli kuin pieni lapsi... ... Kun Aadam ja Eeva asetettiin tämän maan päälle, he olivat kuolemattomia olentoja lihaa, luuta ja jänteitä. Mutta syödessään maan hedelmiä puutarhassa hoitaessaan maata heidän ruumiinsa muuttuivat kuolemattomista kuolevaisiksi olennoiksi joissa veri kiersi heidän suonissaan elämän toimintana... Isä Aadamin vanhin poika (Pelastaja Jeesus), joka on perheen perillinen, on isä Aadamin esikoinen henkimaailmassa, joka lihan tavan mukaan on ainosyntyinen niin kuin on kirjoitettu. (Jumaluudessaan hän oli mennyt takaisin henkimaailmaan ja sitten tuli hengessä Mariaan ja hän tuli raskaaksi.) Sillä kun Aadam ja Eeva olivat saattaneet loppuun työnsä tässä maailmassa, he eivät laskeneet ruumiitaan tomuun, vaan palasivat henkimaailmaan josta olivat tulleet." L. John Nuttallin päiväkirja, 7.2.1877
Tämä luento säilyi temppeliseremonian osana presidenttien Brigham Young, John Taylor, Wilford Woodruff ja Lorenzo Snow kausilla.
Apostoli Orson Pratt kieltäytyi vakaasti hyväksymästä oppia ja kävi jatkuvaa kiistaa Brigham Youngin kanssa vuosikausia. Vuonna 1875, noin kaksi vuotta ennen kuolemaansa, Brigham Young järjesti uudelleen Kahdentoista koorumin virkaikäjärjestyksen asettaen kolme muuta Orson Prattin edelle. Pratt ei siten kohonnut kirkon presidentiksi, mikä olisi tapahtunut ilman muutosta. Young väitti, että se tapahtui Prattin kirkosta erottamisen johdosta v. 1842, vaikka asian ydin näyttää olleen siinä, ettei hän milloinkaan halunnut Prattista seuraajaansa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Prattin [väliaikainen] erotus oli tulosta hänen kapinoinnistaan Joseph Smithiä vastaan, koska Smith aikoi avioitua Sarah Prattin kanssa sen jälkeen kun oli lähettänyt Orsonin merentakaisiin maihin lähetystyöhön. Vuonna 1860 Kahdentoista koorumi kokoontui keskustelemaan Prattin vastustuksesta Youngin opetuksia kohtaan:
O. Pratt: Mitä tulee siihen, että Aadam olisi meidän Isämme ja Jumalamme; en ole tuonut sitä julki, mutta sanon suoraan, etten tunne mitään luottamusta siihen, vaikka veli Kimball on sitä puolustanut korokkeelta, ja sen on jälkeenpäin vahvistanut veli Brigham. Olen kuullut veli Brighamin sanovan, että Aadam on meidän henkiemme Isä ja että hän tuli tänne langetakseen syntiin omien lastensa tähden; ja minä sanoin hänelle, se johtaa loputtomaan määrään syntiinlankeemuksia, jotka saavat aikaan surua ja kuolemaa; tämä on vastenmielistä tunteilleni... O. Hyde (Koorumin presidentti):
"Jos väittää, että tämä on Jumalan valtakunta ja että on olemassa johtava voima, ja myöntää, että hän voi edistää harhaista oppia, on kuin laskisi kirveen puun juurelle. Sallisiko Hän puhetorvensa harhautua? Ei, Hän poistaisi hänet, ja panisi toisen hänen tilalleen. Veli Brigham saattaa erehtyä hevosen tai talon ja maan hinnassa, mutta Jumalan ilmoitusten kyseessä ollessa, kuka sanoo: "Näin sanoo Herra", ellei niin ole laita? En tiedä yhtään tapausta. Kuka on taivaallinen Isämme? Yhtä hyvin Isä Aadam kuin kukaan toinen hyvä ja lain pitävä olento. Minä olen näkevä hänet joskus, jos teen oikein. J. Taylor: Kun veli Brigham kertoo minulle jotakin, minä otan sen vastaan ilmoituksena. Jotkut asiat vaikuttavat ristiriitaisilta olematta sitä todella. O. Hyde: En minä näe mitään ristiriitaa tai vastakohtia B. Youngin & J. Smithin välillä. G. A. Smith: Hänen [Orsonin] on tunnustettava Brigham Young kirkon presidentiksi joka toimii tehtävässään, mutta hän [Orson] tunnustaa hänet vain höpöttäväksi tyhmyri-paraksi, hän [Orson] saarnaa oppeja jotka ovat Josephia ja kaikkia muita ilmoituksia vastaan.
Kuten Brigham Young väitti, Aadam—Jumala-oppi sai todennäköisesti alkunsa Joseph Smithistä, joka ei koskaan avoimesti julistanut oppia, kuten ei myöskään julkisesti saarnannut moniavioisuutta. Seuraavat lähteet vahvistavat tätä näkökulmaa:
"Onko taivaitten taivaassa johtajaa? Kyllä, emmekä voi tulla toimeen ilman sellaista, kuka hän onkin, voi häntä kutsua Jumalaksi. Joseph sanoi, että Aadam on Isämme ja Jumalamme." Brigham Young, Journal History of the Church, 14.5.1876
"Profeettojen koulun kokouksessa presidentti Young sanoi, että Aadam oli Miikael, arkkienkeli, ja että hän oli Jeesuksen Kristuksen isä ja on meidän Jumalamme ja että Joseph opetti tätä periaatetta." Wilford Woodruffin päiväkirja, 16.12.1867
Vaikka Joseph Smith ei koskaan saarnannutkaan oppia selvin sanakääntein, hän selvästikin vihjasi siihen:
"Pappeus annettiin ensin Aadamille; hän oli ensimmäinen, joka kutsuttiin johtamaan armotaloutta, ja hänellä oli johtamisen avaimet sukupolvesta toiseen. Hän sai sen luomisessa, ennen kuin maailmaa olikaan, kuten kerrotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa luvussa yksi jakeissa 26, 27 ja 28. Hänen vallittavakseen annettiin kaikki elävät olennot. ... Daniel puhuu kirjansa seitsemännessä luvussa Vanhaikäisestä. Hän tarkoittaa sillä vanhinta ihmistä, isäämme Aadamia, Miikaelia, joka on kutsuva lapsensa koolle ja pitävä neuvoa heidän kanssaan valmistaakseen heidät Ihmisen Pojan tulemiseen. Hän [Aadam] on ihmissuvun isä, ja hän on kaikkien ihmisten henkien johdossa, ja kaikkien niiden, joilla on ollut avaimet hallussaan, on seistävä hänen edessään tässä suuressa neuvonpidossa. ... Ihmisen Poika seisoo hänen [Aadamin] edessään, ja hänelle [Jeesukselle] annetaan kirkkaus ja valta-asema. Aadam luovuttaa Kristukselle huoneenhallituksensa, joka hänelle oli annettu maailman avainten hallussapitäjänä, mutta hänelle jää silti asemansa ihmissuvun päänä. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, ss. 155-6.
MAP-kirkon pääasiallinen kanta on joidenkin jäsenten esittämänä se, ettei Aadam = Jumala -teoria ole kirkon virallista oppia, vaan Brigham Youngin henkilökohtainen uskomus, ja että profeetoilla voi olla yksityisiä, erheellisiä mielipiteitä, mutta ne eivät vaikuta heidän asemaansa profeettoina."
Täysin varmasti Brigham Young piti itse sitä oppina, jopa käytti oppi-sanaa useassa tapauksessa viitatessaan siihen. Mormonikirkon puolestapuhujat eivät yleensä käsittele sitä, että Brigham Young liitti opin temppeliseremonioihin, joiden tarkoituksena on saada kelvolliset ymmärtämään jumaluuden mysteereitä, ja joiden piti oleman Joseph Smithin paljastamia ilmoituksia. Sitä paitsi osoittavat kirkon tuon ajan johtavien auktoriteettien yksityiset päiväkirjat, paitsi Orson Prattia, että he ymmärsivät ja hyväksyivät Brigham Youngin julistukset aiheesta. Youngin jälkeen kolme presidenttiä, jotka kaikki olivat mukana riidoissa Orson Prattin vastustaessa oppia, ja jotka pitivät Brigham Youngin puolta, antoi opetuksen säilyä koskemattomana temppeliseremonioissa. Joseph F. Smith poisti sen, ei siksi että hän olisi vastustanut oppia, vaan ulkopuolisten sitä vastaan tekemien hyökkäysten vuoksi, samoin kuin siksi että se aiheutti niin pajon sekaannusta kirkon sisällä. Yllämainittu Van Halen tulkinta aiheesta saattaa olla rauhoittava kirkon jäsenille, jotka hyväksyvät sen auktoriteetin, kun taas ulkopuoliselle aihe on vain yksi lisälenkki pitkästä todisteiden ketjusta, joka osoittaa, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon johtajat eivät ole jumalallisesti innoitettuja. MAP-kirkko väittää, että varhaiset kristityt luopuivat ja vääristivät jumalakäsityksen ajan mukana. On kuitenkin paljon helpompi dokumentoida mormoniopin muutoksia vain muutamien harvojen vuosien kuluessa — ankarasta monoteismista Mormonin kirjassa kaksijumalaisuuteen Luentoja uskosta-teksteissä, sitten Joseph Smithin esittelemään monijumalaisuuteen, jonka jumaluudet kehittyivät — vihdoin huipentuen Brigham Youngin Jumalan inhimillistämiseen: hän oli ensimmäinen ihminen. Mutta edelleen, yhä vielä tänäkin päivänä mormonit uskovat ihmisen jumaluuteen.
Mitä sanoo Raamattu?
Raamattu sanoo, että Adam-ihminen ei tullut maan päälle ja että Aadam ei luonut itse itseään, vaan Jumala loi hänet maasta. Ja puhalsi hänen(Aadamin) sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja niin hänestä(Aadamista) tuli elävä sielu.
Aadam-Jumala oppi liittyy myös syntiinlankeemukseen. Kuitenkin Raamatun mukaan syntiinlankeemuskertomuksen suurin tragedia oli ihmisen himo saada asettautua Jumalan vertaiseksi(vrt. Aadam-Jumala oppi)
Jumala on tosiasiassa aina suurempi kuin meidän ajatuksemme ja ymmärryksemme Hänestä. Jumala ei todellakaan sovi kehittelemiimme muotteihin ja kaavoihin. Hän ei ole "aukkojen jumala", vaan kaiken olevaisen ja myös olemattoman Jumala. Kaikkivaltias.
Jumala on iankaikkinen. Raamatun sanan, että hänen edessään tuhat vuotta on kuin yksi päivä ja yksi päivä kuin tuhat vuotta" olen ymmärtänyt tosiaankin tämän viittavan Hänen ajasta riippumattomuuteensa.
Ihmisestä ei voi koskaan sanoa samaa. Ihminen ei ole iankaikkinen ja rajaton, vaan luotu, rajallinen ja ajallinen olento.
Toisaalta tarjoamme ansioitamme Jumalallekin, että hän sen perusteella hyväksyisi meidät, rakastaisi meitä ja julistaisi meidät syyllisyydestämme vapaiksi. Tämän lisäksi vielä uskomme että armo ja pelastuminen pitää ansaita. Tämä on kaikkein pahinta ja petollisinta. Ansiomme ei parhaimmillaankaan yksinkertaisesti riitä peittämään syyllisyyttämme, vaikka elämämme loppuun asti niin luulemme. Jos lähestymme Jumalaa sillä tavoin, hän kohtelee meitä sen mukaisesti: "Töitä tekevälle (kreikaksi perusmuodossa ergadsomai) ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta" (Room 4:4). Tekemistään, töitään, suorituksiaan, aikaansaannoksiaan Jumalalle tarjoava ihminen asettuu Jumalan vertaiseksi ja osoittaa siten äärimmäistä röyhkeyttä. Niin tehdessään ihminen tietoisesti turhentaa sekä rajallisuutensa ja syyllisyytensä sekä halveksii Jumalan Suuruutta. Siitä käytetään Raamatussa nimitystä oma- tai itsevanhurskaus, joka on Jumalan edessä kuin saastainen vaate. Ansiomme osoittaa monitahoisesti surkeutemme ja syyllisyytemme, ja kykenemättömyytemme mihinkään hyvään.
Oppi ihmisen jumaluudesta on siis syntiinlankeemuksen jatkumoa, ihmisen yritystä pyrkiä Jumalan vertaiseksi, tai jopa Hänen yläpuolelleen. Perimmäisenä ajatuksena on usko ihmisen omiin kykyihin pelastaa itse itsensä, olla itse itsensä vapahtaja.
Ihmisen periongelmana tai perisyntinä on pidetty itsekkyyttä ja erityisesti sen yhtä dimensiota, ahneutta. Syntiinlankeemuksen ydin on ihmisen himo tulla Jumalan vertaiseksi, ajatella omaa itseä kaiken keskuksena. Sen seurauksena yhteydet toisiin ihmisiin ja Jumalaan katkeavat (Adam ja Eva syyttävät toisiaan ja piiloutuvat Jumalalta), väkivalta ulottaa lonkeronsa koteihin asti (Kain tappaa Abelin), ja lopulta pahuuden seuraukset saavat kosmiset mittasuhteet (vedenpaisumuskertomus) ja koko historian läpi kulkeva loppumaton, mittaamaton kärsimys, väkivalta, pahuus ja vääryys.
Ihminen-jumala oppi on itse asiassa ytimeltään Jumalaton, ateistinen ja satanistinen. Koska uskotaan että kun kerran ihminen on jumala, ei muita jumalia(eikä Jumalia) tarvita. Ihminen joka pitää itseään jumalana siis ei palvo Todellista Jumalaa, vaan palvoo itseään jumalana. Jumalana itseään pitävä ihminen ei tarvitse Jumalaa, eikä Kristusta, koska hän on itse itselleen oma Jumalansa ja Vapahtajansa.
Ihminen-jumala opin keskeinen sisältö on suhteessa 2:een käskyyn:"Minä olen Herra sinun Jumalasi, Älä pidä muita jumalia minun rinnallani" = "Sinä olet Herra sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia itsesi rinnalla, äläkä palvo muita jumalia kuin vain itseäsi" Ihminen-jumala oppi on ihmisen pöyhkeätä ja ylimielistä itsekoroitusta, Todellisen ja Ainoan Jumalan halventamista, ja Kristuksen sovitustyön sekä Evankeliumin pilkkaamista ja anti-kristillistä oppia.
"Ennen tuloaan maan päälle Aadam ja Eeva olivat olentoja, jotka olivat käyneet läpi kuolevaisuuden jollakin toisella planeetalla ja ansainneet selestisen korotuksen, eli heistä oli tullut jumalia. Patriarkaalisen päänsä Elohimin johdolla Aadam, joka silloin tunnettiin arkkienkeli Miikaelina, laskeutui järjestämään maata Jehovan kanssa. Ennen kuin Miikael järjesti materian fyysiseksi maaksi, hän pani alulle kaikkien planeetalle tulevien henget, myöskin Jeesuksen hengen.Sitten Aadam ja Eeva tulivat maan päälle selestisissä ruumiissaan lihaa ja luita (ei verta). Syömällä maan hedelmiä heidän ruumiinsa muuttuivat kuolevaisiksi, ja 'unohduksen verho' laskeutui heidän ylleen estäen heitä muistamasta aikaisempia olemassaolojaan jumaluuksina. Syntiinlankeemus oli suunniteltu ja tarpeellinen askel jotta ihmiskunnan tabernaakkeleita (ruumiita) voitaisiin alkaa valmistaa ja näin saattaa aikaisemmassa olemassaolossa sijaitsevat henget alkamaan matkansa kohti korotusta. Tämän tehtävän suoritettuaan Aadam ja Eeva palasivat aikaisempaan kirkkauteensa selestisessä valtakunnassa. Aikanaan isä Aadam kohtasi neitsyt Marian ja siitti Jeesuksen lihassa samalla tavalla kuin kaikki ihmiset siitetään. Ennen tuhatvuotista valtakuntaa Aadam on lisäävä Kristuksen luottamustehtävää koskemaan koko maailmaa, antaen Kristukselle voiman ja valtuuden hallita tuhat vuotta. Maailman lopussa Kristus sitten luovuttaa valtakuntansa isä Aadamille, joka vuorostaan luovuttaa oman valtakuntansa omalle isälleen, ja niin edelleen. Uskollisilla mormoneilla, jotka ovat pitäneet selestiset lait, on myös mahdollisuus sellaiseen iankaikkiseen lisääntymiseen tulemalla muiden maailmoiden Aadameiksi ja Eevoiksi."
Ylläoleva kuulostaa aika kummalta useimpien mormonien mielestä, kun he kuulevat sen ensi kertaa. Useimmista muista kristityistä se on naurettavaa, ja on ymmärrettävää miksi siitä kohuttiin niin kovasti, kun ulkopuoliset tulivat siitä tietoisiksi 1800-luvun loppupuoliskolla. Kirkon selitykset tästä epätavallisesta opista ovat vaihdelleet ajan kuluessa. Vaikka Brigham Young opetti sitä vuosikymmenien ajan ja kirkon johtavat auktoriteetit hyväksyivät sen tuolloin (huomattavan poikkeuksen teki Orson Pratt), ulkopuolisten hyökkäykset jätettiin yleensä huomiotta tai sitten paikalliset johtajat, jotka eivät olleet täysin tietoisia opetusten ulottuvuudesta, antoivat kieltäviä lausuntoja. Kun kirkko sitten siirtyi 20. vuosisadalle, tunsivat johtavat auktoriteetit, että oli paras olla keskustelematta asiasta ja antaa sen vaipua unhoon, oppia silti kieltämättä. Ulkopuoliset jatkoivat kuitenkin asian käsittelyä siteeraten pisteliäästi Brigham Youngin lausumia, jotka erityisesti koskivat oppia. Viime aikoina kirkko on kohdannut haasteen antamalla vääristettyä tietoa, kuten esimerkiksi näissä kohdissa:
"Me varoitamme teitä levittämästä oppeja, jotka eivät ole pyhien kirjoitusten mukaisia ja joita joidenkin menneiden sukupolvien johtavien auktoriteettien väitetään opettaneen. Sellainen on esimerkiksi Aadam = Jumala -teoria. Me tuomitsemme sen teorian ja toivomme, että kaikki varovat sitä ja muita sen kaltaisia vääriä oppeja." Spencer W. Kimball, Deseret News, Church Section, 9.10.1976
"... On niitä, jotka uskovat, tai sanovat uskovansa, että Aadam on meidän isämme ja Jumalamme, että hän on meidän henkiemme ja ruumiidemme isä, ja että häntä me palvomme. Perkele pitää tätä harhaoppia yllä keinona hankkia käännynnäisiä palvontaan. Se on vastoin koko pelastussuunnitelmaa, joka ilmenee pyhistä kirjoituksista. Se, joka on lukenut Mormonin kirjan ja se, joka on saanut temppeliendowmenttinsa, ja silti uskoo Aadam = Jumala -teoriaan, ei ansaitse tulla pelastetuksi." Apostoli Bruce R. McConkie Brigham Youngin yliopiston Marriott Centerissä pitämässään puheessa v. 1980.
Ankaria sanoja, sillä ne tuomitsevat kirvelevällä tavalla sekä itse opin että henkilön, joka oli kirkon toinen "profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja".
Seuraavasta käy ilmi kuinka Brigham Young
-opetti oppia avoimesti
-opetti sitä vuosikausia
-opetti sitä huolimatta mm. Orson Prattin kiihkeästä vastustuksesta
-väitti että Joseph Smith itse opetti sitä
-vahvisti, että Jumala itse paljasti sen hänelle
-mikä merkittävintä, sisällytti opin kirkon pyhimpiin rituaaleihin, temppeliendowmenttiin, missä se pysyi seuraavien kolmen presidentin aikanakin.
Eräs asia on muuttunut huomattavasti viime vuosina — useimmat mormonikirkon puolestapuhujat, jotka ovat tutkineet asiaa, myöntävät avoimesti, että Brigham Young uskoi tähän oppiin. Puolustaakseen hänen profeetanasemaansa samoin kuin kirkon itsensä auktoriteettia he käyttävät seuraavaa järkeilyä: Se ei ollut virallinen oppi, vaan vain hänen yksityinen mielipiteensä. Ihme kyllä Young tunnusti tätä oppia paitsi yksityisesti, myös seuraavilla näyttämöillä:
-Profeettain koulu
-puolivuotisyleiskonferenssi
-puolivuotispappeuskonferenssi
-temppeli.
Epäilemättä Young omasta mielestään levitti oppia profeetan-ominaisuudessaan kirkossa. Hän aikoi opista MAP-kirkon jumalakäsityksen laajentumaa, ja tarkoitti että siitä tulisi olennainen osa jokaisen pyhän uskomuksesta jumaluuteen. Brigham Young ei yksinään opettanut sitä, vaan se liitettiin jokaiseen evankeliumin ja opin opetukseen. Temppelissä sitä opetettin kirjaimellisesti osana verhon luona annettavaa luentoa. Se löytyy Brigham Youngin, Wilford Woodruffin ja muiden kirkon johtajien saarnoista. Kirkon julkaisuista kuten Deseret Newsistä ja Elders' Journalista (Vanhinten lehti) tuli kanavia opin käytäntöön saattamiselle. Sitä opetettiin myös lähetyssaarnaajajulkaisuissa ja se kuvastuu tuon ajan kirkon kirjoituksissa ja lauluissa. On olemassa selviä merkkejä siitä, että Joseph Smith itse aikoi panna opin käytäntöön, kuten Brigham Young väittikin. Tarkastelkaamme aluksi Brigham Youngin omia sanoja (niitä on olemassa paljon enemmän kuin mitä tässä otetaan esille) ja lähteitä sekä ajankohtaa, jolloin hän puhui:
"Hän on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sekä ruumiin että hengen Jumala ja isä: ja hän on meidän henkiemme isä ja meidän lihamme isä alussa. Ette väitä vastaan kun joku apostoli sanoo, että hän tosiasiallisesti on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja isä, ja meidän henkiemme isä... Sanon teille yksinkertaisesti, että hän on meidän isämme; meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja isä, ja meidän henkiemme isä ... Sanon, ettei häntä tehty tämän maankamaran tomusta, vaan sen maankamaran tomusta, jolla hän kunnioitti kutsumustaan, uskoi Pelastajaansa eli vanhempaan veljeensä, ja uskollisuutensa kautta pelastettiin ja sai kirkkauden ylösnousemuksen ... Meidän henkemme ja koko ihmiskunnan henget saivat alkunsa Aadamista ja Eevasta ... Sanon teille, että kun näette Isänne taivaassa, näette Aadamin; kun näette äitinne, joka kantoi teidän henkeänne, näette äiti Eevan." Brigham Young saarnojen käsikirjoituksia, 8.10.1854
"Aadam oli kuolematon olento kun hän tuli maan päälle. Hän oli elänyt samankaltaisen maan päällä. Hän oli saanut pappeuden ja sen avaimet, ja oli ollut uskollinen kaikessa, saanut ylösnousemuksen ja korotuksensa jota kruunasi kirkkaus, kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän, ja laskettiin Jumalien joukkoon, sillä sellainen hänestä tuli uskollisuutensa kautta." Brigham Youngia siteerattu L. John Nuttallin päiväkirjassa, 7.2.1887
"Nyt kuulkaa, maan asukkaat, juutalaiset ja pakanat, pyhät ja syntiset! Kun isämme Aadam tuli Eedenin puutarhaan, hän tuli sinne selestisessä ruumiissa, ja toi mukanaan Eevan, yhden vaimoistaan. Hän auttoi tämän maailman luomisessa ja järjestämisessä. Hän on Miikael, arkkienkeli, Vanhaikäinen! josta pyhät miehet ovat kirjoittaneet ja puhuneet. Hän on meidän Isämme ja meidän Jumalamme ja ainoa Jumala jonka kanssa joudumme tekemisiin. Jokainen maan asukas, tunnustaa hän sitten kristillistä uskoa tai ei, on joutuva kuulemaan sen, ja tietää sen ennemmin tai myöhemmin... Kun Aadam ja Eeva olivat syöneet kiellettyä hedelmää, heidän ruumiinsa muuttuivat kuolevaisiksi sen vaikutuksesta ja siksi heidän jälkeläisensä olivat kuolevaisia. Kun neitsyt Maria tuli raskaaksi Jeesus-lapsesta, Isä oli siittänyt hänet oman kuvansa mukaan. Ei hän siinnyt Pyhästä Hengestä. Ja kuka on tuo Isä? Hän on ihmissuvun ensimmäinen; ja kun hän sai ruumiin, sen pani alkuun hänen Isänsä taivaassa. ... Sama henkilö joka oli Eedenin puutarhassa, ja joka on meidän Taivaallinen isämme, siitti lihassa Jeesuksen, vanhemman veljemme. Miettiköön jokainen, joka nämä opit kuulee, ennen kuin väheksyy niitä ja kohtelee niitä välinpitämättömyydellä, koska hän todistaa pelastuksestaan tai tuomiostaan." 9.4.1852 Journal of Discourses, Vol. 1, ss. 50-51.
"Kuka hänet pani alkuun? Hänen Isänsä, ja hänen isänsä on meidän Jumalamme, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isä. Kuka hän on? Hän on Isä Aadam; Miikael; Vanhaikäinen." Brigham Youngin saarnojen käsikirjoituksia, 19.2.1854
"Joitakin vuosia sitten ilmoitin opin koskien sitä, että Aadam on meidän Isämme ja Jumalamme. Tämä koituu kiroukseksi monille Israelin vanhimmille johtuen heidän tyhmyydestään sitä kohtaan. Vielä he jatkuvasti matelevat pimeydessä. Se on yksi taivaan tarkoituksenmukaisen järjestelyn kirkkaimpia ilmoituksia. Silti tämä maailma pitää sitä pilkkanaan." Brigham Youngin saarnojen käsikirjoituksia, 8.10.1861
"On vain yksi elävä ja tosi jumala, henkiemme isä. No, kuka on tämä henkiemme isä? ... Kerran otin vapauden kertoa sen, ja kerroin sen tavalla, joka ei saavuttanut heidän ymmärtämystään, ja ehkä otan asian esille uudelleen tänä iltana, ettekä te ymmärrä, mutta teillä on Kaikkivaltiaan henki luonanne auttamassa teitä arvostamaan sitä. ... Tiedän, että se on aihe, joka ei tunnu niin läheiseltä ymmärryksellemme tänä päivänä kuin toivoisimme tai mitä se jonakin päivänä on oleva, ja se on aihe, jonka ei pitäisi häiritä meitä lainkaan, kaikki senkaltaiset asiat selviävät mielissänne vähitellen. Kerron teille uskomukseni persoonasta jota kutsutaan Vanhaikäiseksi, Ruhtinaaksi jne., mutta en kerro sitä saadakseni muiden mielissä asian päätetyksi; vaikka minulle tämä on yhtä kirkas kuin aurinko, yhtä yksinkertaista kuin aakkosto. Ymmärrän sen kuin tieni kotiin. En ymmärtänyt sitä ennen kuin mieleni valaistiin hengellä ja Jumalan ilmoituksilla; niin ette myöskään te ymmärrä ennen kuin Isämme taivaassa ilmoittaa asiat teille. Minun mielessäni ja tunteissani nuo asiat ovat kaikki selviä ja helppoja ymmärtää." Brigham Youngin saarnojen käsikirjoituksia, 25.4.1855
"Kuinka paljon onkaan epäuskoa Myöhempien Aikojen Pyhien mielissä koskien yhtä erityistä opinkappaletta jonka paljastin heille — ja jonka Jumala paljasti minulle — nimittäin että Aadam on Isämme ja Jumalamme — ... Isämme Aadam on mies, joka seisoo portilla ja hänellä on iankaikkisen elämän ja pelastuksen avaimet kaikille lapsilleen, jotka ovat tulleet tai tulevat maan päälle... Me sanomme, että Isä Aadam tuli tänne ja auttoi maan muodostamisessa. Kuka hän on? Hän on Miikael, suuri ruhtinas, ja Eloheim sanoi hänelle "mene ja valmista maa." ... Isä Aadam tuli tänne, ja sitten he toivat hänen vaimonsa... Sitten hän sanoi: "Haluan henkilapsieni tulevan ja asuvan täällä. Kerran minä asuin kuolevaisessa tilassa samankaltaisen maan päällä. Minä olin uskollinen, sain kruununi ja korotukseni. Minulla on etuoikeus jatkaa työtäni, ja sen lisääntymiselle ei ole loppua. Haluan, että minulle henkimaailmassa syntyneet lapset tulevat tänne ja saavat lihalliset ruumiit." Deseret News, 18.6.1873
Varmasti ne, jotka kuuntelivat Brigham Youngia, olivat tietoisia tästä opista, kuten seuraavat sitaatit osoittavat:
Hosea Stout — "Taas kokous tänä iltana. Presidentti B. Young opetti että Aadam oli Jeesuksen isä ja ainoa Jumala meille." Hosea Stoutin päiväkirja, perjantai 9.4.1852
Samuel Roger — "Meillä oli paras konferenssi, mihin koskaan olen ottanut osaa. Presidentti Brigham Young sanoi, että henkemme syntyivät ennen kuin Aadam tuli maan päälle, ja että Aadam auttoi maan muodostamisessa, että hänellä oli selestinen ruumis tullessaan maan päälle, ja että hän toi vaimonsa tai yhden vaimoistaan mukanaa, ja että Eeva oli myös selestinen olento, ja että he söivät maan hedelmiä kunnes saivat maan lapsia, hän sanoi että Aadam on ainoa Jumala meille, ja että Pyhä Henki ei siittänyt Kristusta vaan sen teki Isä Aadam." Samuel Rogerin päiväkirja, 16.4.1852
Wilford Woodruff — "Sitten puhui presidentti Brigham Young & teki paljon hyviä huomautuksia... Hän sanoi että meidän Jumalamme oli Isä Aadam. Hän oli Pelastajan Jeesuksen Kristuksen Isä -- Meidän Jumalamme ei ollut enempää eikä vähempää kuin Aadam, arkkienkeli Miikael." Wilford Woodruffin päiväkirja, 19.2.1854
Heber C. Kimball — "Olen kokemuksesta oppinut, ettei tälle ihmiskunnalle ole muuta Jumalaa kuin tämä yksi, ja Hän on Herra mitä tulee tähän maahan -- ensimmäinen ihminen. Tuo ensimmäinen ihminen lähetti oman poikansa pelastamaan maailmaa. Journal of Discourses, 4:1
Ennen vuotta 1900 mormonien temppeliseremonia opetti tarkoin sanakääntein Aadam—Jumala-oppia. Ellei endowmentin vastaanottaja ollut saanut tätä tietoa symbolisessa muodossa siihen mennessä kun lähestyi verhoa, se annettiin hänelle "luennossa verhon luona". Brigham Young pani tuon luennon alulle 1.2.1877 St. Georgen temppelissä, ja aikoi siitä mallia kaikille verhon luona annetuille luennoille. L. John Nuttall, joka toimi temppelin kirjurina Brigham Youngin johdon alaisena, kirjasi sen ja auttoi lopullisesti muodostamaan sen. Seuraava teksti on hänen päiväkirjastaan, ja edustaa luennon ydinsisältöä:
"Luomistyönsä aikana Jumalat sopivat keskenään maan muodostamisesta ja siitä että Miikael eli Aadam pannaan sen päälle. Nämä asiat joista olen puhunut ovat niitä joita kutsutaan jumaluuden mysteereiksi, mutta ne saavat teidät ymmärtämään Jeesuksen ilmauksen, jonka hän puhui Jerusalemissa ollessaan: "Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." [Joh. 17:3] ...
"Aadam oli kuolematon olento joka tuli tämän maan päälle; hän oli asunut samankaltaisen maan päällä kuin meidän maamme; hän oli saanut pappeuden ja sen avaimet, ja oli ollut uskollinen kaikessa ja saavuttanut ylösnousemuksensa ja korotuksensa, ja kruunattiin kirkkaudella, kuolemattomuudella ja iankaikkisilla elämillä, ja laskettiin Jumalien joukkoon sillä sellainen hänestä tuli uskollisuutensa kautta. Ja hän oli pannut alkuun kaikki henget jotka tulisivat tämän maan päälle. Ja Eeva, meidän yhteinen äitimme, joka on kaiken elävän äiti, kantoi noita henkiä selestisessä maailmassa. Ja kun Elohim, Jehova ja Miikael, joka on Aadam, yhteinen isämme, järjestivät tämän maailman, Aadamilla ja Eevalla oli etuoikeus jatkaa etenemisen työtä. Siispä he tulivat tämän maan päälle ja panivat alkuun suuren työn muovaten ruumiita, joissa nuo henget voisivat asua. Ja kun Aadam ja ne jotka häntä auttoivat olivat saaneet tämän valtakunnan, meidän maailmamme, valmiiksi, hän tuli sinne, ja nukkui ja unohti kaiken, ja hänestä tuli kuin pieni lapsi... ... Kun Aadam ja Eeva asetettiin tämän maan päälle, he olivat kuolemattomia olentoja lihaa, luuta ja jänteitä. Mutta syödessään maan hedelmiä puutarhassa hoitaessaan maata heidän ruumiinsa muuttuivat kuolemattomista kuolevaisiksi olennoiksi joissa veri kiersi heidän suonissaan elämän toimintana... Isä Aadamin vanhin poika (Pelastaja Jeesus), joka on perheen perillinen, on isä Aadamin esikoinen henkimaailmassa, joka lihan tavan mukaan on ainosyntyinen niin kuin on kirjoitettu. (Jumaluudessaan hän oli mennyt takaisin henkimaailmaan ja sitten tuli hengessä Mariaan ja hän tuli raskaaksi.) Sillä kun Aadam ja Eeva olivat saattaneet loppuun työnsä tässä maailmassa, he eivät laskeneet ruumiitaan tomuun, vaan palasivat henkimaailmaan josta olivat tulleet." L. John Nuttallin päiväkirja, 7.2.1877
Tämä luento säilyi temppeliseremonian osana presidenttien Brigham Young, John Taylor, Wilford Woodruff ja Lorenzo Snow kausilla.
Apostoli Orson Pratt kieltäytyi vakaasti hyväksymästä oppia ja kävi jatkuvaa kiistaa Brigham Youngin kanssa vuosikausia. Vuonna 1875, noin kaksi vuotta ennen kuolemaansa, Brigham Young järjesti uudelleen Kahdentoista koorumin virkaikäjärjestyksen asettaen kolme muuta Orson Prattin edelle. Pratt ei siten kohonnut kirkon presidentiksi, mikä olisi tapahtunut ilman muutosta. Young väitti, että se tapahtui Prattin kirkosta erottamisen johdosta v. 1842, vaikka asian ydin näyttää olleen siinä, ettei hän milloinkaan halunnut Prattista seuraajaansa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Prattin [väliaikainen] erotus oli tulosta hänen kapinoinnistaan Joseph Smithiä vastaan, koska Smith aikoi avioitua Sarah Prattin kanssa sen jälkeen kun oli lähettänyt Orsonin merentakaisiin maihin lähetystyöhön. Vuonna 1860 Kahdentoista koorumi kokoontui keskustelemaan Prattin vastustuksesta Youngin opetuksia kohtaan:
O. Pratt: Mitä tulee siihen, että Aadam olisi meidän Isämme ja Jumalamme; en ole tuonut sitä julki, mutta sanon suoraan, etten tunne mitään luottamusta siihen, vaikka veli Kimball on sitä puolustanut korokkeelta, ja sen on jälkeenpäin vahvistanut veli Brigham. Olen kuullut veli Brighamin sanovan, että Aadam on meidän henkiemme Isä ja että hän tuli tänne langetakseen syntiin omien lastensa tähden; ja minä sanoin hänelle, se johtaa loputtomaan määrään syntiinlankeemuksia, jotka saavat aikaan surua ja kuolemaa; tämä on vastenmielistä tunteilleni... O. Hyde (Koorumin presidentti):
"Jos väittää, että tämä on Jumalan valtakunta ja että on olemassa johtava voima, ja myöntää, että hän voi edistää harhaista oppia, on kuin laskisi kirveen puun juurelle. Sallisiko Hän puhetorvensa harhautua? Ei, Hän poistaisi hänet, ja panisi toisen hänen tilalleen. Veli Brigham saattaa erehtyä hevosen tai talon ja maan hinnassa, mutta Jumalan ilmoitusten kyseessä ollessa, kuka sanoo: "Näin sanoo Herra", ellei niin ole laita? En tiedä yhtään tapausta. Kuka on taivaallinen Isämme? Yhtä hyvin Isä Aadam kuin kukaan toinen hyvä ja lain pitävä olento. Minä olen näkevä hänet joskus, jos teen oikein. J. Taylor: Kun veli Brigham kertoo minulle jotakin, minä otan sen vastaan ilmoituksena. Jotkut asiat vaikuttavat ristiriitaisilta olematta sitä todella. O. Hyde: En minä näe mitään ristiriitaa tai vastakohtia B. Youngin & J. Smithin välillä. G. A. Smith: Hänen [Orsonin] on tunnustettava Brigham Young kirkon presidentiksi joka toimii tehtävässään, mutta hän [Orson] tunnustaa hänet vain höpöttäväksi tyhmyri-paraksi, hän [Orson] saarnaa oppeja jotka ovat Josephia ja kaikkia muita ilmoituksia vastaan.
Kuten Brigham Young väitti, Aadam—Jumala-oppi sai todennäköisesti alkunsa Joseph Smithistä, joka ei koskaan avoimesti julistanut oppia, kuten ei myöskään julkisesti saarnannut moniavioisuutta. Seuraavat lähteet vahvistavat tätä näkökulmaa:
"Onko taivaitten taivaassa johtajaa? Kyllä, emmekä voi tulla toimeen ilman sellaista, kuka hän onkin, voi häntä kutsua Jumalaksi. Joseph sanoi, että Aadam on Isämme ja Jumalamme." Brigham Young, Journal History of the Church, 14.5.1876
"Profeettojen koulun kokouksessa presidentti Young sanoi, että Aadam oli Miikael, arkkienkeli, ja että hän oli Jeesuksen Kristuksen isä ja on meidän Jumalamme ja että Joseph opetti tätä periaatetta." Wilford Woodruffin päiväkirja, 16.12.1867
Vaikka Joseph Smith ei koskaan saarnannutkaan oppia selvin sanakääntein, hän selvästikin vihjasi siihen:
"Pappeus annettiin ensin Aadamille; hän oli ensimmäinen, joka kutsuttiin johtamaan armotaloutta, ja hänellä oli johtamisen avaimet sukupolvesta toiseen. Hän sai sen luomisessa, ennen kuin maailmaa olikaan, kuten kerrotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa luvussa yksi jakeissa 26, 27 ja 28. Hänen vallittavakseen annettiin kaikki elävät olennot. ... Daniel puhuu kirjansa seitsemännessä luvussa Vanhaikäisestä. Hän tarkoittaa sillä vanhinta ihmistä, isäämme Aadamia, Miikaelia, joka on kutsuva lapsensa koolle ja pitävä neuvoa heidän kanssaan valmistaakseen heidät Ihmisen Pojan tulemiseen. Hän [Aadam] on ihmissuvun isä, ja hän on kaikkien ihmisten henkien johdossa, ja kaikkien niiden, joilla on ollut avaimet hallussaan, on seistävä hänen edessään tässä suuressa neuvonpidossa. ... Ihmisen Poika seisoo hänen [Aadamin] edessään, ja hänelle [Jeesukselle] annetaan kirkkaus ja valta-asema. Aadam luovuttaa Kristukselle huoneenhallituksensa, joka hänelle oli annettu maailman avainten hallussapitäjänä, mutta hänelle jää silti asemansa ihmissuvun päänä. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, ss. 155-6.
MAP-kirkon pääasiallinen kanta on joidenkin jäsenten esittämänä se, ettei Aadam = Jumala -teoria ole kirkon virallista oppia, vaan Brigham Youngin henkilökohtainen uskomus, ja että profeetoilla voi olla yksityisiä, erheellisiä mielipiteitä, mutta ne eivät vaikuta heidän asemaansa profeettoina."
Täysin varmasti Brigham Young piti itse sitä oppina, jopa käytti oppi-sanaa useassa tapauksessa viitatessaan siihen. Mormonikirkon puolestapuhujat eivät yleensä käsittele sitä, että Brigham Young liitti opin temppeliseremonioihin, joiden tarkoituksena on saada kelvolliset ymmärtämään jumaluuden mysteereitä, ja joiden piti oleman Joseph Smithin paljastamia ilmoituksia. Sitä paitsi osoittavat kirkon tuon ajan johtavien auktoriteettien yksityiset päiväkirjat, paitsi Orson Prattia, että he ymmärsivät ja hyväksyivät Brigham Youngin julistukset aiheesta. Youngin jälkeen kolme presidenttiä, jotka kaikki olivat mukana riidoissa Orson Prattin vastustaessa oppia, ja jotka pitivät Brigham Youngin puolta, antoi opetuksen säilyä koskemattomana temppeliseremonioissa. Joseph F. Smith poisti sen, ei siksi että hän olisi vastustanut oppia, vaan ulkopuolisten sitä vastaan tekemien hyökkäysten vuoksi, samoin kuin siksi että se aiheutti niin pajon sekaannusta kirkon sisällä. Yllämainittu Van Halen tulkinta aiheesta saattaa olla rauhoittava kirkon jäsenille, jotka hyväksyvät sen auktoriteetin, kun taas ulkopuoliselle aihe on vain yksi lisälenkki pitkästä todisteiden ketjusta, joka osoittaa, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon johtajat eivät ole jumalallisesti innoitettuja. MAP-kirkko väittää, että varhaiset kristityt luopuivat ja vääristivät jumalakäsityksen ajan mukana. On kuitenkin paljon helpompi dokumentoida mormoniopin muutoksia vain muutamien harvojen vuosien kuluessa — ankarasta monoteismista Mormonin kirjassa kaksijumalaisuuteen Luentoja uskosta-teksteissä, sitten Joseph Smithin esittelemään monijumalaisuuteen, jonka jumaluudet kehittyivät — vihdoin huipentuen Brigham Youngin Jumalan inhimillistämiseen: hän oli ensimmäinen ihminen. Mutta edelleen, yhä vielä tänäkin päivänä mormonit uskovat ihmisen jumaluuteen.
Mitä sanoo Raamattu?
Raamattu sanoo, että Adam-ihminen ei tullut maan päälle ja että Aadam ei luonut itse itseään, vaan Jumala loi hänet maasta. Ja puhalsi hänen(Aadamin) sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja niin hänestä(Aadamista) tuli elävä sielu.
Aadam-Jumala oppi liittyy myös syntiinlankeemukseen. Kuitenkin Raamatun mukaan syntiinlankeemuskertomuksen suurin tragedia oli ihmisen himo saada asettautua Jumalan vertaiseksi(vrt. Aadam-Jumala oppi)
Jumala on tosiasiassa aina suurempi kuin meidän ajatuksemme ja ymmärryksemme Hänestä. Jumala ei todellakaan sovi kehittelemiimme muotteihin ja kaavoihin. Hän ei ole "aukkojen jumala", vaan kaiken olevaisen ja myös olemattoman Jumala. Kaikkivaltias.
Jumala on iankaikkinen. Raamatun sanan, että hänen edessään tuhat vuotta on kuin yksi päivä ja yksi päivä kuin tuhat vuotta" olen ymmärtänyt tosiaankin tämän viittavan Hänen ajasta riippumattomuuteensa.
Ihmisestä ei voi koskaan sanoa samaa. Ihminen ei ole iankaikkinen ja rajaton, vaan luotu, rajallinen ja ajallinen olento.
Toisaalta tarjoamme ansioitamme Jumalallekin, että hän sen perusteella hyväksyisi meidät, rakastaisi meitä ja julistaisi meidät syyllisyydestämme vapaiksi. Tämän lisäksi vielä uskomme että armo ja pelastuminen pitää ansaita. Tämä on kaikkein pahinta ja petollisinta. Ansiomme ei parhaimmillaankaan yksinkertaisesti riitä peittämään syyllisyyttämme, vaikka elämämme loppuun asti niin luulemme. Jos lähestymme Jumalaa sillä tavoin, hän kohtelee meitä sen mukaisesti: "Töitä tekevälle (kreikaksi perusmuodossa ergadsomai) ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta" (Room 4:4). Tekemistään, töitään, suorituksiaan, aikaansaannoksiaan Jumalalle tarjoava ihminen asettuu Jumalan vertaiseksi ja osoittaa siten äärimmäistä röyhkeyttä. Niin tehdessään ihminen tietoisesti turhentaa sekä rajallisuutensa ja syyllisyytensä sekä halveksii Jumalan Suuruutta. Siitä käytetään Raamatussa nimitystä oma- tai itsevanhurskaus, joka on Jumalan edessä kuin saastainen vaate. Ansiomme osoittaa monitahoisesti surkeutemme ja syyllisyytemme, ja kykenemättömyytemme mihinkään hyvään.
Oppi ihmisen jumaluudesta on siis syntiinlankeemuksen jatkumoa, ihmisen yritystä pyrkiä Jumalan vertaiseksi, tai jopa Hänen yläpuolelleen. Perimmäisenä ajatuksena on usko ihmisen omiin kykyihin pelastaa itse itsensä, olla itse itsensä vapahtaja.
Ihmisen periongelmana tai perisyntinä on pidetty itsekkyyttä ja erityisesti sen yhtä dimensiota, ahneutta. Syntiinlankeemuksen ydin on ihmisen himo tulla Jumalan vertaiseksi, ajatella omaa itseä kaiken keskuksena. Sen seurauksena yhteydet toisiin ihmisiin ja Jumalaan katkeavat (Adam ja Eva syyttävät toisiaan ja piiloutuvat Jumalalta), väkivalta ulottaa lonkeronsa koteihin asti (Kain tappaa Abelin), ja lopulta pahuuden seuraukset saavat kosmiset mittasuhteet (vedenpaisumuskertomus) ja koko historian läpi kulkeva loppumaton, mittaamaton kärsimys, väkivalta, pahuus ja vääryys.
Ihminen-jumala oppi on itse asiassa ytimeltään Jumalaton, ateistinen ja satanistinen. Koska uskotaan että kun kerran ihminen on jumala, ei muita jumalia(eikä Jumalia) tarvita. Ihminen joka pitää itseään jumalana siis ei palvo Todellista Jumalaa, vaan palvoo itseään jumalana. Jumalana itseään pitävä ihminen ei tarvitse Jumalaa, eikä Kristusta, koska hän on itse itselleen oma Jumalansa ja Vapahtajansa.
Ihminen-jumala opin keskeinen sisältö on suhteessa 2:een käskyyn:"Minä olen Herra sinun Jumalasi, Älä pidä muita jumalia minun rinnallani" = "Sinä olet Herra sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia itsesi rinnalla, äläkä palvo muita jumalia kuin vain itseäsi" Ihminen-jumala oppi on ihmisen pöyhkeätä ja ylimielistä itsekoroitusta, Todellisen ja Ainoan Jumalan halventamista, ja Kristuksen sovitustyön sekä Evankeliumin pilkkaamista ja anti-kristillistä oppia.
Vastaukset 53
Vanhimmat
mutta kysyn vain, kuka karkoitti Aadamin ja Eevan paratiisista? 1. Moos. 3:9-24
Emme tiedä kaikkea. Luomiskertomus on hyvin vertauskuvallinen. Aadam ja Eeva olivat todella kuolemattomia ennen lankeemusta. Emme tiedä heidän alkuperästään paljonkaan. On mahdollista, että he olivat selestisiä olentoja ja ilman verta, koska olivat kuolemattomia.
Saamamme ilmoitukset kertovat, että Aadam yhdessä Kristuksen kanssa loivat maailman, jossa elämme.
Aadam ei ole voinut olla luomassa maata, koska hänet luotiin VASTA SEN JÄLKEEN, kun maa oli JO luotu.
"mutta kysyn vain, kuka karkoitti Aadamin ja Eevan paratiisista? 1. Moos. 3:9-24"
Hyvä huomio. Jumala karkoitti Aadamin ja Eevan Paratiisista. Tuokin todistaa sitä että Aadam ei ole voinut olla Jumala. Sillä jos Aadam olisi ollut Jumala, miten hän olisi voinut karkoittaa itsensä Paratiisista? Ja jos Aadam olisi ollut Jumala, miten hän olisi ylipäätään edes voinut langeta syntiin ja Jumalan tahdon rikkomiseen? Ja jos Aadam olisi ollut Jumala, miten olisi ollut mahdollista että hän olisi luonut itse itsensä maasta? Ja miksi hän olisi luonut itsensä, jos hän kerran jo oli olemassa?
Ihminen joka pitää itseään jumalana ja Jumalan vertaisena, tarjoaa röyhkeästi omia ansioitaan Jumalalle, että Hän(Jumala) sen perusteella hyväksyisi hänet(ihmisen) rakastaisi häntä ja julistaisi hänet syyllisyydestä vapaaksi. Tämän lisäksi hän(ihminen) vielä uskoo että armo ja pelastuminen pitää ansaita. Tämä on kaikkein pahinta ja petollisinta. Ansiomme ei parhaimmillaankaan yksinkertaisesti riitä peittämään syyllisyyttämme, vaikka elämämme loppuun asti niin luulemme ja sitä yritämme. Jos lähestymme Jumalaa sillä tavoin, hän kohtelee meitä sen mukaisesti: "Töitä tekevälle (kreikaksi perusmuodossa ergadsomai) ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta" (Room 4:4). Tekemistään, töitään, suorituksiaan, aikaansaannoksiaan Jumalalle tarjoava ihminen asettuu Jumalan vertaiseksi ja osoittaa siten äärimmäistä röyhkeyttä. Niin tehdessään ihminen tietoisesti turhentaa sekä rajallisuutensa ja syyllisyytensä sekä halveksii Jumalan Suuruutta, ja Kristuksen SovitusUhria. Ihmisen jumaluudesta käytetään Raamatussa nimitystä oma- tai itsevanhurskaus, joka on Jumalan edessä kuin saastainen vaate. Tosiasiassa ansiomme osoittavat monitahoisesti surkeutemme ja syyllisyytemme, ja kykenemättömyytemme mihinkään hyvään. Emme ole ansainneet mitään muuta kuin kuoleman ja tuhon. Jos joudumme kadotukseen, saamme vain ansioidemme mukaan. Jos pelastumme, emme saa ansiomme mukaan, vaan Kristuksen ansioiden, ja Jumalan Armon mukaan.
Oppi ihmisen jumaluudesta on siis syntiinlankeemuksen jatkumoa, ihmisen yritystä pyrkiä Jumalan vertaiseksi, tai jopa Hänen yläpuolelleen. Perimmäisenä ajatuksena on usko ihmisen omiin kykyihin pelastaa itse itsensä, olla itse itsensä vapahtaja.
Ihmisen periongelma tai perisynti on itsekkyys ja erityisesti sen yksi dimensio, ahneus. Syntiinlankeemus oli lähtöisin Luciferin kateudesta Kristusta kohtaan, ja yrityksestä tulla Jumalan vertaiseksi. Syntiinlankeemuksen ydin on ihmisen himo tulla Jumalan vertaiseksi, ajatella omaa itseä kaiken keskuksena. Näemme siis että oppi ihmisestä jumalana on saman synnin jatkumoa, joka sai alkunsa jo aikojen alussa Luciferin langetessa kapinaan Jumalaa vastaan. Syntiinlankeemuksen seurauksena yhteydet toisiin ihmisiin ja Jumalaan katkeavat (Adam ja Eva syyttävät toisiaan ja piiloutuvat Jumalalta), väkivalta ulottaa lonkeronsa koteihin asti (Kain tappaa Abelin), ja lopulta pahuuden seuraukset saavat kosmiset mittasuhteet (Vedenpaisumus) ja koko historian läpi kulkeva loppumaton, mittaamaton kärsimys, väkivalta, pahuus ja vääryys. Yhä vielä tänäkin päivänä näemme miten pelottavat jäljet itsekkyydellä, ahneudella, pöyhkeydellä, itse- ja omavanhurskaudella, ylimielisyydellä, itsekeskeisyydellä ja itseriittoisuudella on.
Ihminen-jumala oppi on ytimeltään Jumalaton, ateistinen ja satanistinen. Koska uskotaan että kun kerran ihminen on jumala, ei muita jumalia(eikä Jumalia) tarvita. Ihminen joka pitää itseään jumalana ei siis palvo Todellista Jumalaa, vaan palvoo itse itseään jumalana. Jumalana itseään pitävä ihminen ei tarvitse Jumalaa, eikä Kristusta, koska hän on itse itselleen oma Jumalansa ja Vapahtajansa.
Ihminen-jumala opin keskeinen sisältö on suhteessa 2:een käskyyn:"Minä olen Herra sinun Jumalasi, Älä pidä muita jumalia minun rinnallani" = "Sinä olet Herra sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia itsesi rinnalla, äläkä palvo muita jumalia kuin vain itseäsi"
Ihminen-jumala oppi on ihmisen pöyhkeätä ja ylimielistä itsekoroitusta, Todellisen ja Ainoan Jumalan halventamista, ja Kristuksen sovitustyön sekä Evankeliumin pilkkaamista ja anti-kristuksen oppia.
Olen samaa mieltä Tapanin kanssa... kuka jaksaa lukea noin pitkää kirjoittelua, vaikka asiaa olisikin. Olen eri mieltä Tapanin kanssa... arkealogiset todisteet osoittavat todeksi, että ihmiskunta on vanhempi kuin 7,000 vuotta tai edes 10,000 vuotta... kyllä se taitaa olla niin, että ihminen on kehittynyt... mitä tapahtuu sitten, kun kuolemme? Kukaan ei sitä tiedä, kukaan ei ole sitä tullut takaisin kertomaan... sielu voi jatkaa kulkuaan tai sitten ei... usko antaa toivoa ja motiivia elämään... se siinä on hyvä puoli. Huono puoli on sitten, että se asettaa ihmisille syntitaakan: jos teet näin, niin et pääse taivaaseen ja vastaavasti, jos et tee näin niin et pääse myöskään taivaaseen... onneksi enää ei kuitenkaan eletä 100 vuoden takaisen tiedon köyhyydessä ja uskonnotkin tulevat suvaitsemmaksi...
Jumala loi yksin kaiken materian eli aineen,siis
maapallonkin.Maapallon muotoutumista oli ohjaamas-
sa Sana ja Pyhä Henki joka sai myöhemmin nimen Gabriel.Miikael joka syntyi myöhemmin Aadamina
tuli olemassaoloon kolmantena persoonana 7:n luo-
mispäivän alussa.Nainen joka luotiin myöhemmin
Aadamin puolisoksi Eevaksi,tuli olemassaoloon
144000:n 72:na persoonana seisemännen luomispäivän
alkupuolella.Uriel (enkeli) karkoitti Aadamin ja
Eevan paratiisista.
mää pruukka nöyräste sanno, et mitä sää Jumal tykkä jos tehrä tämmottos tai simmottos. Aika usse asia järjestyvä juur semmottos ku mää ole toivonukki. Mää ole sitä miält, et Jumal anta mul ohjaustas aika usse ja mää tunne elävän jonkun kaltases armos.
Kaike ensmätteks mää kyl tavaliseste kysy meijä muijalt.
Olenk mää sun miälestäs rukoillu jollantaval vääri?
Turust
Itse aina pukkaat miljoonasivuisia linkkejä ja edellytät muiden lukevan ne läpi. Tai sitten käsket lukea koko Mormonin kirjan.
Itse et jaksa lukea lyhyehköä tekstiä, joka on suurimmaksi osaksi lainauksia mormonijohtajien puheista tai kirjoituksista!
porstuaan että ihmettelen että viitsi
lainkaan vastata.
Jokainen mormooni häpeää silmät päästään kun kuulee totuuksia profeettojensa ajatuksista.
Mutta asiaa yritetään kaunistella mitätöimällä entisten profeettojen puheita muka heidän henkilökohtaisina mielipiteinään.
Eikö profeetta ole joka solullaan profeetta eikä vain osaksi.Onko hän vain profeetta virka-aikana kuten Rooman paavi on erehtymätön virka-aikana.
Muina aikoina voi puhua mitä sylki suuhun tuo.
...ja paratiisista karkoittamisesta on se, että kun ihminen kehittyessään saavutti sellaisen henkisen tilan, että hän tiesi joskus kuolevansa, niin vasta siinä vaiheessa ihminen muuttui OMASSA mielessään kuolevaksi. Eläimet eivät paljoa murehdi kuolemaansa, kuten ei esi-ihmisekkään, mutta nykyihminen murehtii. Tästä oli kysymys.
että profeetta on profeetta vain silloin, kun hän profeetta. - Tämä tarkoittaa sitä, ettei hän ole profeetta joka solullaan, vaan vain silloin, kun hän välittää ilmoituksia. Muuten hän on aivan tavallinen epätäydellinen ihminen. Monet profeetan toimista ovat jo saatujen ilmoitusten mukaan toimimista eli sitä, jota meiltä kaikilta odotetaan. Herra on monesti joutunut oikaisemaan profeettojaankin.
Kuka sanoo kyseisen profeeetan olevan oikeassa kun hän antaa ilmoituksiaan?
Siirtyykö ilmoituksen arviointi seuraaville profeetoille kun entinen on kuollut.
Vai kehtaavatko profeetan elinkumppanit huomauttaa profeettaa jos hän alkaa saamaan omituisia ilmoituksia?
Kovasti on poukkoilevaa uskonnon sisältö riippuen kunkin profeetan henkilökohtaisista ominaisuuksista.
Kuinka mormooni voi luottaa lainkaan profeetan ilmoituksiin ja uskoa niiden mukaan?
Onko vain uskottava ja sitten taas ei kun seuraava pyörtää edellisen profeetan ilmoitukset.
Oletko itse joutunut uskosi aikana tuollaisiin ristiriitaisiin tunnelmiin?
Profeetan saamat ilmoitukset ovat sopusoinnussa Raamatun ja muiden ilmoitusten kanssa. Henkilökohtaiset mielipiteet ovat sitten erikseen. Niihinkin on profeetalla oikeus kuten meillä kaikilla. Meidän ei tule ottaa vastaan mitään, jota Pyhä Henki ei todista oikeaksi. Tästä on hyvät ohjeet OL 50 luvussa.
Eli tuon perusteella juuri yksikään profeettojenne ilmoituksista ei ole Jumalalta vaan ovat "profeettojenne" omia höpinöitä.
Erityisesti Brigham Young ei koskaan sanonut mitään, joka olisi ollut mitenkään tulkittavissa aidoksi profetiaksi. Hänen käsityksensä mustista olivat sellaisia, että häntä ei voi lukea edes kristityksi. (Älä nyt Tapani ala taas verrata muihin, kysymyshän on sinun mukaasi AINOASTA oikeasta kristillisestä kirkosta). Miten sellainen henkilö voisi olla vieläpä kristillinen profeetta?
Kaikkein lyhimmän rukouksen opetti minulle eräs vaikeasti sairas ihminen, jolla oli vankka usko Jumalaan. Hänen olennaiseen keskittyvä rukouksensa kuului:
"Kutes tiät"
ihminen kesytti kotieläimekseen koiran. Hieman tätä aikaisemmin pohjoiset kansat olivat ottaneet käyttöön ihmisen ensimmäisen "kotieläimen", vetoporon (peuran).
että ihmisinä olemme aivan tavallisia. Asetat outoja vaatimuksia. Kirkkomme on täydellinen, mutta me ihmiset emme ole sellaisia, mutta voimme kehittyä ja tulla lopulta täydellisiksi. Profeettakin on vain tavallinen ihminen silloin, kun hän ei ole profeetta.
Onko outo vaatimus, että (kristittyjen) Jumalan profeetta on kristitty?
Onko outo vaatimus, että Jumalan profeetta ei "vapaa-aikanaan" anna törkeästi kristillisyyttä loukkaavia lausuntoja?
Mitkä ovat ne Youngin saamat ilmoitukset, jotka todistavat hänet Jumalan profeetaksi?
ensin koko aloituksen ennen kuin nolaat itseäsi enempää.
et BY:n rasismi on hänen ilmoitustaan. Se käy aivan selvästi ilmi kirjoituksista. Hän laittaa sanoja Jumalan suuhun. Se siinä on erona.
Muut tekee tyhmyyksiä ihmisinä, mutta eivät väitä niitä Jumalan teoiksi. BY väittää ja JS.
niin olisivat pyhissä kirjoituksissamme.
Ne on sensuroitu pois.
Tajuat varmasti, mutta haluat vain väittää. Eikö sitten nykyajan profeetat ole saaneet mitään ilmoituksia kun ei niitä ole pyhissä kirjoituksissanne. Vai onko liahona pyhää kirjoitusta ja konferenssipuheet BY:n ajalta ei?
"Profeetan saamat ilmoitukset ovat sopusoinnussa Raamatun ja muiden ilmoitusten kanssa."
Ongelma on vain se, mistä löytää se instanssi, joka sanoo, milloin jokin ilmoitus on sopusoinnussa Raamatun kanssa ja milloin ei. Raamattu kun on niin laaja ja niin monenkaltaista materiaalia sisältävä kirja, että sillä voidaan perustella lähestulkoon mitä vain. Historiassa sillä on perusteltu sekä naisen alistamista että naisen tasa-arvoa, sekä orjuutta että orjuuden vastustamista, sekä väkijuomien käyttöä että täysraittiutta, sekä demokratiaa että monarkiaa, vain muutamia mainitakseni. Jos mukaan lisätään vielä muita pyhiä kirjoituksia, ongelmat tietysti kasvavat entisestään.
pysyvät ihmisten aiheuttamista epäselvyyksistä huolimatta. Yhteiskunnalliset asiat pystyy erottamaan hengellisistä. Näitä ovat mm. nuo orja- ja naiskysymykset.
"Enpä jaksanut lukea
Tapani1 21.12.2005 klo 13.50"
Vaikka oli jopa selvää suomea!
Olet jo etukäteen päättänyt, ettet tutki mitään, mikä kertoo jotakin kielteistä kirkostasi. Turha sinulle on silloin mitään tietoa antaakaan.
kun keskustelu nousee korkeammalle tasolle kuin "eipäs, juupas" se on liikaa.
edes jotain kommentia.Mutta jos ei jaksa lukea ...
on sallittua, koska kielto juoda sitä ei ole jumalan sanaa. Sellaista kun EI LUE MISSÄÄN pyhissä kirjoituksissa. Halusit tai et.
Teette siis Jumalan rinnalle ihmisistäkin jumaluuksia?
Eikös se oli pakanallista?
Miksi ei kelpaa se usko, joka on yleinen kristillisessä maailmassa, kolmiyhtinen Juhmala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, eikä ole muita jumalia.
Mikä idea panna ne pikkujumalat muille planeetoille!! Ennen saattoivat ihmiset kuvitella muilla planeetoilla elävän toisenlaistia olentoja kuin täällä Maassa, mutta tiede on osoittanut nyt kaikki oman Aurinkokuntamme planeetat elämälle sopimattomiksi, pakastuneiksi ja autioiksi. Vaikea on kenenkään enää ottaa vakavasti näitä tähtiasukkaita.
Eikö olisi aika tehdä täysremontti uusien profeettojen muovaamissa uskonnoissa?
Parituhatta v. vanhempien profeettojen tarinoiden epäjohdonmukaisuudet on paljon helpompi ymmärtää, kun koko maailman järjestys muutenkin oli erilainen kuin tämän päivän ihmisten.
Mistä tunnet sä profeetan?
Onko oikea ollenkaan?
Anna tuulen se selvittää
mitä mieleesi jää.
epämiellyttävät profeettojen omia mielipiteitä.
Noin yksinkertaista se on!
Kahvia alettiin juoda vasta Kolumbuksen aikaan kuten myös kaakaota. Tupakkikin tuotiin silloin Eurooppaan.
Oliko nämä nautinotaineet aikanaan niin kalliita, että uskontonne profeetta sai profetian, joka kielti aineiden käytön, sillä ns. pyhät kirjoitukset ovat varmasti vanhempia, Vanhan Testamentin aikaisia. Kanaan erämaassahan nämä lauamat vaelsivat, niin juutalaiset kuin mormoonienkin. Kaikki syötävä ja juotava varmasti kelpasi, sillä kaikkea oli niukalti.
Muuten, suomalaisessa kulttuurissa ravinnosta kieltäytyminen oli todella suuri synti, sillä meillä on aina ollut vähän ruokaa ja pitkä talvi, jonka aikana ruokavarastot kuluivat olemattomiin.
Kahvia ei tietenkään silloin edes ollut, mutta kun se 1700-luvulla tuli tänne raukoille rajoille, mikään ei sen valloitusretkeä pysäyttänyt.
Uskon, että jo tämä kielto suomalaiselle kahvinjuojakansalle on este, joka pysäyttää mormonismin leviämisen maahamme.
Nyt olisi uuden profetian aika.
Pistääkö sinua jotenkin vastaan lukea jotain kirkon ulkopuolista tekstiä vaikka se olisi suomeksi? Ei tarvitse englantiakaan osata.
On se kumma että tommoseen fuulaan sitten porukka vielä uskoo.
Tavalist kovemppa usko tarvita.
Turust
suustani, veliseni.
http://www.mormonismi.net/artikkelit/aadam-paradoksi.shtml
Mitä sanoo Raamattu?
Raamattu sanoo, että Adam-ihminen ei tullut maan päälle ja että Aadam ei luonut itse itseään, vaan Jumala loi hänet maasta. Ja Jumala puhalsi hänen(Aadamin) sieraimiin elämän henkäyksen, ja niin hänestä(Aadamista) tuli elävä sielu.
Aadam-Jumala oppi liittyy myös syntiinlankeemukseen. Kuitenkin Raamatun mukaan syntiinlankeemuskertomuksen suurin tragedia oli ihmisen himo saada asettautua Jumalan vertaiseksi(vrt. Aadam-Jumala oppi)
Jumala on tosiasiassa aina suurempi kuin meidän ajatuksemme ja ymmärryksemme Hänestä. Jumala ei todellakaan sovi kehittelemiimme muotteihin ja kaavoihin. Hän ei ole "aukkojen jumala", vaan kaiken olevaisen ja myös olemattoman Jumala. Kaikkivaltias.
Jumala on iankaikkinen. Raamatun sanan, että hänen edessään tuhat vuotta on kuin yksi päivä ja yksi päivä kuin tuhat vuotta" olen ymmärtänyt tosiaankin tämän viittavan Hänen ajasta riippumattomuuteensa.
Ihmisestä ei voi koskaan sanoa samaa. Ihminen ei ole iankaikkinen ja rajaton, vaan luotu, rajallinen ja ajallinen olento.
Toisaalta tarjoamme ansioitamme Jumalallekin, että Hän sen perusteella hyväksyisi meidät, rakastaisi meitä ja julistaisi meidät syyllisyydestämme vapaiksi. Tämän lisäksi vielä uskomme että armo ja pelastuminen pitää ansaita. Tämä on kaikkein pahinta ja petollisinta. Ansiomme ei parhaimmillaankaan yksinkertaisesti riitä peittämään syyllisyyttämme, vaikka elämämme loppuun asti niin luulemme. Jos lähestymme Jumalaa sillä tavoin, hän kohtelee meitä sen mukaisesti: "Töitä tekevälle (kreikaksi perusmuodossa ergadsomai) ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta" (Room 4:4). Tekemistään, töitään, suorituksiaan, aikaansaannoksiaan Jumalalle tarjoava ihminen asettuu Jumalan vertaiseksi ja osoittaa siten äärimmäistä röyhkeyttä. Niin tehdessään ihminen tietoisesti turhentaa sekä rajallisuutensa ja syyllisyytensä sekä halveksii Jumalan Suuruutta. Siitä käytetään Raamatussa nimitystä oma- tai itsevanhurskaus, joka on Jumalan edessä kuin saastainen vaate. Ansiomme osoittaa monitahoisesti surkeutemme ja syyllisyytemme, ja kykenemättömyytemme mihinkään hyvään.
Oppi ihmisen jumaluudesta on siis syntiinlankeemuksen jatkumoa, ihmisen yritystä pyrkiä Jumalan vertaiseksi, tai jopa Hänen yläpuolelleen. Perimmäisenä ajatuksena on usko ihmisen omiin kykyihin pelastaa itse itsensä, olla itse itsensä vapahtaja.
Ihmisen periongelmana tai perisyntinä on pidetty itsekkyyttä ja erityisesti sen yhtä dimensiota, ahneutta. Syntiinlankeemuksen ydin on ihmisen himo tulla Jumalan vertaiseksi, ajatella omaa itseä kaiken keskuksena. Sen seurauksena yhteydet toisiin ihmisiin ja Jumalaan katkeavat (Adam ja Eva syyttävät toisiaan ja piiloutuvat Jumalalta), väkivalta ulottaa lonkeronsa koteihin asti (Kain tappaa Abelin), ja lopulta pahuuden seuraukset saavat kosmiset mittasuhteet (vedenpaisumuskertomus) ja koko historian läpi kulkeva loppumaton, mittaamaton kärsimys, väkivalta, pahuus ja vääryys.
Ihminen-jumala oppi on itse asiassa ytimeltään Jumalaton, ateistinen ja satanistinen. Koska uskotaan että kun kerran ihminen on jumala, ei muita jumalia(eikä Jumalia) tarvita. Ihminen joka pitää itseään jumalana ei siis palvo Todellista Jumalaa, vaan palvoo itseään jumalana. Jumalana itseään pitävä ihminen ei tarvitse Jumalaa, eikä Kristusta, koska hän on itse itselleen oma Jumalansa ja Vapahtajansa.
Ihminen-jumala opin keskeinen sisältö on suhteessa 2:een käskyyn:"Minä olen Herra sinun Jumalasi, Älä pidä muita jumalia minun rinnallani" = "Sinä olet Herra sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia itsesi rinnalla, äläkä palvo muita jumalia kuin vain itseäsi"
Ihminen-jumala oppi on ihmisen pöyhkeätä ja ylimielistä itsekoroitusta, Todellisen ja Ainoan Jumalan halventamista, ja Kristuksen sovitustyön sekä Evankeliumin pilkkaamista ja Anti-kristillistä oppia.
siitä mihin uskomme. Totean vain, että parhaammekin tehtyämme pelastumme vain armosta. Emme siis voi ansaita armoa, mutta armo ei tule osaksemme ilman uskoa, parannusta ja upotuskastetta syntien anteeksisaamiseksi. Ilman näitä ei ole armoa eikä siis syntien anteeksisaamistakaan.
Raamatun mukaan olemme jumalia, koska olemme taivaallisen Isämme henkilapsia ja siksi myös perillisiä. Tästä on useita kohtia Raamatussa.
jos kuvittelet tai uskot olevasi jumala. Ja yritys korottaa itsensä Jumalan vertaiseksi, on suurin kuviteltavissa oleva SYNTI.
Raamattu ei kerro että ihmiset olisivat jumalia, tai että Jumala olisi ihmisestä kehittynyt, tai että Aadam olisi ollut Jumala, tai että Aadam olisi tullut maan päälle jostain toisesta ulottuvuudesta, tai että Aadam-Jumala olisi luonut Aadam-ihmisen maasta. Ei, ei EI!
Ei todellakaan!
Raamattu kertoo että Jumala LOI Aadamin maasta. Ihminen on maata. Ihminen ei ole jumala. Jumala ei ole maata. Jumala on Henki.
Ihmisen periongelma, perisynti on itsekkyys ja ahneus. Syntiinlankeemuksen ydin on ihmisen voimakas himo tulla Jumalan vertaiseksi, ajatella omaa itseä kaiken keskuksena. Sen seurauksena yhteydet toisiin ihmisiin ja Jumalaan katkeavat (Adam ja Eva syyttävät toisiaan ja piiloutuvat Jumalalta), väkivalta ulottaa lonkeronsa koteihin asti (Kain tappaa Abelin), ja lopulta pahuuden seuraukset saavat kosmiset mittasuhteet (vedenpaisumuskertomus) ja koko historian läpi kulkeva loppumaton, mittaamaton kärsimys, väkivalta, pahuus ja vääryys.
Ihminen-jumala oppi on itse asiassa ytimeltään Jumalaton, ateistinen ja satanistinen. Koska uskotaan että kun kerran ihminen on jumala, ei muita jumalia(eikä Jumalia) tarvita. Ihminen joka pitää itseään jumalana ei siis palvo Todellista Jumalaa, vaan palvoo itseään jumalana. Jumalana itseään pitävä ihminen ei tarvitse Jumalaa, eikä Kristusta, koska hän on itse itselleen oma Jumalansa ja Vapahtajansa. Ihminen-jumala oppi ei ole Jumala keskeistä, eikä Kristus keskeistä, vaam ihmis-, itse-, ja minäkeskeistä, silkkaa egoismia. Siis ihminen tekee itsestään oman Jumalansa ja palvoo vain itseään, ja rikkoo Todellisen Jumalan käskyä; "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani!"
Ihminen-jumala opin keskeinen sisältö on suhteessa 2:een käskyyn:"Minä olen Herra sinun Jumalasi, Älä pidä muita jumalia minun rinnallani" = "Sinä olet Herra sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia itsesi rinnalla, äläkä palvo muita jumalia kuin vain itseäsi"
Ihminen-jumala oppi on ihmisen pöyhkeätä ja ylimielistä itsekoroitusta, Todellisen ja Ainoan Jumalan halventamista, ja Kristuksen sovitustyön sekä Evankeliumin pilkkaamista ja Anti-kristillistä oppia.
nämä kohdat eivät pidä paikkaansa: Ps. 82:6 ja Joh. 10:34. Niissä sanotaan selvästi, että olemme jumalia. - Miten voit selittää ne muuten? Tärkeää on tuo pieni alkukirjain.
eivät tarkoita meidän tilaamme, vaan meidän asemaamme Jumalan lapsina.
Ne eivät siis tarkoita sitä että meidän tilamme olisi jumaluus, vaan meidän asemamme Jumalan luomina ja Kristuksen vapaiksi lunastamina on olla Jumalan lapsia.
Mutta erityisesti on varottavat koroittamasta itseään Jumalan vertaiseksi.
Raamattu ilmoittaa selvästi että jumalaksi tai Jumalan vertaiseksi koroittautuminen on antikristuksen henki.
kohdat osoittavat meidän tilaamme Jumalan lapsina. Olemme todella kaukana Jumalan vertaisuudesta, mutta meitä on käsketty olemaan/ tulemaan yhtä täydellisiä/täydellisiksi kuin taivaallinen Isämme.
Ei tilaamme, vaan asemaamme. Tilamme ei ole jumaluus, vaan asemamme on Jumalan lapsi
Eivät siis tarkoita meidän tilaamme, vaan meidän asemaamme Jumalan lapsina.
Ne eivät siis tarkoita sitä että meidän tilamme olisi jumaluus, vaan meidän asemamme Jumalan luomina ja Kristuksen vapaiksi lunastamina on olla Jumalan lapsia.
Mutta erityisesti on varottava koroittamasta itseään Jumalan vertaiseksi.
Raamattu ilmoittaa selvästi että jumalaksi tai Jumalan vertaiseksi koroittautuminen on antikristuksen henki
"Olemme todella kaukana Jumalan vertaisuudesta"
Aivan totta!
"mutta meitä on käsketty olemaan/ tulemaan yhtä täydellisiä/täydellisiksi kuin taivaallinen Isämme"
Täydellisiä missä? Rakkaudessa.Luet sen kohdan Jeesuksen puheesta jossa Hän kehottaa seuraajiaan olemaan täydellisä ".Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvin niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat...jotta olisitte täydellisiä, niinkuin teidän Taivaallinen Isänne täydellinen on"
Mutta, voimmeko olla täydellisiä rakkaudessa? Onko se meille ihmisinä ylipäätään mahdollista?
Ei, emme kykeke siihen. omin voimin. Emme, vaikka miten yritämme. Vaatiiko Jumala meiltä sitten mahdotonta? Kyllä. Hän vaatii sitä mikä on meille mahdotonta jotta Kristus itse voisi tehdä meissä sen mahdolliseksi. Jumala vaatii täydellisyyttä, johon emme kykene, jotta Kristus itse voisi olla meidän täydellisyytemme. Tämä esellyttää kuitenkin vanhan ihmisen kuolemaa, ja Uuden Luomuksen syntymistä Pyhän Hengen kautta. Se tarkoittaa sitä, että me kuolemme itsellemme ja omille pyyteillemme, itsekkyydellemme, ja ahneudellemme, se tarkoittaa sitä että me tyhjenemme itsestämme, jotta Kristus saa meissä yhä enemmän sijaa. ja se merkitsee Kristuksen sisäistä elämää meissä
Täydellinen rakkaus on täydelllistä anteeksiantamista: http://www.nic.fi/~jlindell/anteeksi.htm#3
Yhtä mahdotonta kuin on kuumentaa lunta ja jäätä niiden vielä ollessa lumena ja jäänä, yhtä turhaa on koettaa saada pakolla itseänsä oikein rakastamaan Jumalaa ja oikein rakastamaan lähimmäistään ilman sydämen muutosta, saamatta uutta sydäntä, joka luonnostaan ja pakottomasti rakastaa täydellisesti. Rakkaus on vapaa toimi, sydämen asia, jota ei saada pakolla, ja jota ei voi puristaa eikä pakottaa. Miten sinä voinetkin panna elämäsi ja puheesi pakon alaisiksi, et voi kuitenkaan pakottaa sydäntäsi rakastamaan, silloin jos se ei sitä tahdo. Siksipä onkin hulluutta saarnata rakkautta uudestisyntymättömälle sydämelle.
»Lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle: eikä se voikaan.» Kaikki se rakkaus, jonka ennen uudestisyntymistä luulemme itsellämme olevan Jumalaa kohtaan on luuloteltua, itsekästä ja ahdasta. Rakastat vain Jumalaa hänen tehdessään ja puhuessaan mielesi mukaan. Mutta hänen koetellessaan sinua tai käskiessään sinulle jotakin, jota et tahdo, napiset häntä vastaan ja tavalla tai toisella syytät hänen käskyjään kovuudesta. Myöskään et rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, vaan pidät aina enemmän huolta omasta kuin lähimmäisesi edusta.
Omat tarpeesi, ja niiden tyydyttäminen on etusijalla. Lähimmäisesi tarpeet eivät merkitse sinulle mitään. Lähimmäisesi saattaa kuolla vaikka nälkään, ja sinä elät yltäkylläisyydessä.
Sellaiset ovat kaikki ihmissydämet luonnostaan, niin kaikki erotuksetta. Jos nyt kysytään, kuinka saamme uuden, oikein rakastavan sydämen, niin huomaa: sinulla ei ole koskaan oikeata rakkautta Jumalaan, ennen kuin hän ensiksi on saanut osoittaa sinulle niin paljon rakkautta, että sydämesi ikään kuin on sulanut tästä hänen rakkautensa lämmöstä.
Et voi alkaa antamalla hänelle rakkautta, vaan sinun täytyy alkaa vastaanottamalla rakkautta häneltä, kuten apostoli Johannes sanoo: »Siinä rakkaus on - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä.» Jeesus sanoo: »Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.» Mutta nyt ei ole mitään muuta koko sinun olentoasi sulattavaa ja muuttavaa rakkautta kuin vain se Jumalan rakkaus, joka käsittää ja autuaaksi tekee koko olentosi. Se rakkaus, joka koskee itse elämää ajassa ja iankaikkisuudessa, nimittäin armoittamisesi Jumalan luona, syntiesi anteeksisaaminen ja autuaallinen pääsysi Jumalan lapseksi.
Tästä puhui Herra itse Simon farisealaisen huoneessa. Suuri syntinen nainen tulee huoneeseen, lankeaa hänen jalkainsa juureen, kostuttaa ne kyynelillään, kuivaa ne päänsä hiuksilla. Farisealaiset ihmettelevät tätä. Mutta Jeesus selittää asian: Eräällä lainanantajalla oli kaksi velallista. toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut millä maksaa, antoi hän molemmille anteeksi. Sano, Simon, kumpi heistä siis on enemmin rakastava häntä? Se, jolle hän antoi enemmän anteeksi, kuului vastaus. Ja Jeesus lisäsi: Oikein päätit. Tämän naisen monet synnit ovat anteeksiannetut, joten hän rakasti paljon.
Katso tässä apostolin sanain merkitystä: Missä, synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenmäärin runsaaksi. Kuta enemmän lakia omassatunnossa, sitä enemmän myrskyävät ja tuntuvat synnit. Kuta enemmän syntiä tunnetaan, sitä suuremmaksi käy armo saadessa ne kaikki anteeksi. Ja kuta suuremman armon saat, sitä suuremmaksi kasvaa rakkautesi ja kiitollisuutesi.
Näin on Uuden testamentin hallitusmuoto, että Jumala, joka käski meidän rakastaa vihollisiamme ja hyvin töin koota tulisia hiillä heidän päänsä päälle, tekee Itse samoin meille. Hän sulattaa ja voittaa meidät ylenpalttisen armonsa tulisilla hiilillä. Nyt, nyt vasta alat sinä puolestasi rakastaa Jumalaa. Nyt muuttuu sinunkin sydämesi niin, että aivan uudella rakkaudella rakastat kaikkia ihmisiä. Sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeesi sinulle annetun Pyhän Hengen kautta.
Tämä lähimmäisen rakkaus on kahtalainen: yleinen rikkaus ja veljellinen rakkaus. Yleisellä rakkaudella rakastat kaikkia ihmisiä ja teet heille hyvää, missä vain voit ja kaikissa heidän tarpeissaan. Tämä rakkaus ei edellytä mitään luottamusta, mitään ystävyyttä. Sillä se vaatii ainoana ehtona kohteeltaan, että tämä vain on ihminen. Juuri tästä rakkaudesta Jeesus sanoi: »Rakastakaa vihollisianne, tehkää niille hyvää, jotka teitä vihaavat» jne.
On välttämättä vaarinotettava, jos tahdot olla kristitty, ettet vain rakasta niitä, jotka ovat ystäviäsi ja tekevät sinulle hyvää - ettet rakasta vain niitä, joita kutsutaan rakastettaviksi. Ei niin, jos tahdot olla kristitty! Silloin tulee sinun vain muistaa heillä olevan samaa ihmisverta kuin sinullakin. Heidän olevan syntyisin samasta Isästä taivaissa ja samasta, maallisesta kantaisästä kuin sinäkin. He ovat saman veren lunastamia kuin sinäkin. Sinulle olisi silloin suureksi kehotukseksi rakkauteen, jos nähdessäsi apua tarvitsevan ajattelisit: Tämä on veljeni, sisareni. Sillä olemmehan lihan mukaan kaikki veljiä.
Toinen kristillisen rakkauden laji on veljellinen. Veljellinen rakkaus on se, jolla kaikki Jumalan lapset keskenään veljillä ovat yhdistetyt autuaalliseen, sydämelliseen ja läheiseen veljesyhteyteen. Tämä veljeys ei tunne mitään eri tunnustusten, muotojen tai paalun rajoituksia, ei eri säätyjä tai suhteita. Se näkee vain joka paikassa, missä Kristusta saarnataan, olevan Jumalan lapsia. Sillä tämän veljellisen rakkauden perustus on: »Jokainen, joka rakastaa häntä, joka synnytti, rakastaa myös sitä, joka on hänestä syntynyt.» Tässä on syy, miksi Kristus pani juuri tämän rakkauden opetuslapsiensa merkiksi sanoen: »Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskenänne.» Sillä kaikkea muuta saattavat ulkokullatut jäljitellä, mutta ei keskinäistä Jumalasta syntynyttä rakkautta.Koska täydellistä rakkautta on mahdoton teeskennellä. On mahdoton väkisin puristaa sellaisesta sydämestä täydellistä rakkautta, jossa sitä ei ole.
Me emme koskaan kykene rakastamaan täydellisesti, vaan vain Kristus meissä, ilmentämällä ja julkituomalla itseään kauttamme voi rakastaa täydellisesti. Siksi täydellinen rakkaus ei ole omaamme, vaan Kristuksen.
että meidät luotiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi?
1. Moos. 1:26. Meillä on siihen mahdollisuus.
Ihminen on jo käyttänyt mahdollisuutensa ja epäonnistunut. Lopullisesti. Meillä on vain yksi ainoa Toivo; Jeesus Kristus
Lue edellä aikaisemmin kirjoittamani teksti huolella uudelleen.
Täydellisyys ei ole meidän mahdollisuutemme, vaan Kristuksen mahdollisuus meissä. Toisin sanoen, jos meissä on täydellisyyttä, se ei ole omaamme, vaan Kristuksen täydellisyyttä. Ja jos meissä ei ole täydellisyyttä, Kristus ei asu meissä, emmekä me ole Hänen omiaan("Se jolla ei ole Kristuksen henkeä, ei ole Hänen omansa")
Uuden Luomuksen syntymisestä kirjoittaa Paavali hyvin paljon. Myös itse Jeesus sanoo että kukaan ei pääse Taivasten Valtakuntaan, ellei Uudestisynny Pyhästä Hengestä. Pyhästä Hengestä syntyminen edellyttää vanhan ihmisemme "kuolemaa ja ristiinnaulitsemista" joka tarkoittaa itselleme ja omalle itsekkyydellemme kuolemista, eli "MINÄN" kuolemista. Vanhan on kuoltava, ennenkuin Uusi voi syntyä. Uuden Luomuksen syntymisestä seuraa Kristuksen sisäistä elämää meissä. Itsessämme meillä ei ole mitään mahdollisuutta täydellisyyteen. Niinkuin Paavali sanookin, että jos meillä ihmisillä olisi jokin keino vanhurskautua omin keinoin, olisi Kristus kuollut turhaan.
Myös Jeesus itse sanoo: Minä olen viinipuu, ja te olette oksat, ilman minua te ette voi mitään tehdä" ja "Minä olen Tie, Totuus, ja Elämä, eikä kukaan pääse Taivaallisen Isän luokse muutoin kuin minun kauttani"
Vain Kristuksen kautta voimme pelastua lankeemuksen seurauksista. Juuri Kristus tekee sen mahdiolliseksi, että lankeemuksesta huolimatta voimme kehittyä kohti täydellisyyttä ja saavuttaa sen lopulta.
Etko osaa lukea suomenkieltä?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000012773051
Me emme voi kehittyä täydellisyyttä saati saavuttaa sitä koskaan. Joka sitä yrittää, yrittää mahdotonta. Jokaisen ihmisen jokainen yritys pyrkiä kohti täydellisyyttä on tuhoontuomittu. Ei, vaikka miten yrittäisi itsestään väkisin puristaa. Mahdoton mikä mahdoton.
Mutta Jumala voi tehdä sen mihin ihminen ei koskaan pysty. Ihmiselle on mahdotonta olla täydellinen, ainoastaan Jumala voi tehdä meissä sen mikä on meille itsellemme tyytsin mahdotonta.
Jos meissä jotakin hyvää ja Jumalan mieleistä on, se ei ole omaa hyvyyttämme, ei omaa vanhurskauttamme, ei omaa täydellisyyttämme, ei omaa ansiotamme, vaan Kristuksen ja vain Hänen. Siksi kenelläkään ei ole itsessään mitään ylpeilemistä. Emme pysty kehittämään itseämme paremmaksi, voimme ainostaan antaa Pyhän Hengen tehdä meissä se mikä on meille itsellemme täysin mahdotonta. Siksi ainoa joka ansaitse kainen ylistyksen, kiitoksen ja kunnian, on Jeesus Kristus.
Raamattu puhuu, että ihmisen omavanurskaus on lihan tekoa, joka on kuin saastainen vaate, Jumnalan edessä
Uusi ja vanha luomus
Jeesuksen tunteminen antaa enemmän kuin monet tiedostavat. Kaikki tajuavat, että Jeesuksessa saa synnit anteeksi. Harvat sensijaan tietävät, että Jeesuksessa uskova saa uuden luonnon. "Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. Se, mikä on vanhaa on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut" 2Kor.5:17 Vain hän, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, voi tietää miltä tuntuu olla uusi luomus.
Ulkopuolinen tarkkailija voi kysyä, että miten tuo uusi luomus näkyy kristityn elämässä. Usein se ei näykään, koska monet uskovaiset eivät vaella uuden luomuksensa mukaan, vaan vanhan. Silloin kun Uudesta Luomuksesta on näkyvissä merkkejä, ne näkyvät täydellisenä Rakkautena.
Raamattu kehottaa uskovia ristiinnaulitsemaan vanhan luontonsa ja pukeutumaan uuteen. "Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen." Ef.4:22-24
Vaikka Paavali julistaa, että "vanha on kadonnut", niin silti hän kehottaa "pane pois vanha", ja vaikka hän julistaa, että "uusi on sijaan tullut", niin silti hän kehottaa "pukeudu uuteen".
Tällä näennäisellä ristiriidalla Paavali korostaa sitä, että vaikka uskovainen jo kerran kuoli yhdessä Jeesuksen kanssa, niin hänen täytyy antaa sen myös vaikuttaa käytännössä ja vaikka hänellä on uusi luomus, niin hänen tulee myös antaa uuden elämän hallita itseään.
Vain Jeesuksen omilla on uusi luomus. Uusi luomus ristiinnaulitsee vanhan. On paljon uskoa tunnustavia ihmisiä, joilla ei ole uutta luomusta. He eivät ole Jeesuksen omia, vaikka uskovatkin Häneen omalla tavallaan. Kun heitä kehotetaan panemaan pois vanha ihmisensä, niin he ovat mahdottoman tehtävän edessä, koska heissä ei ole uutta luomusta, joka voisi tarttua tähän kehotukseen. Meidän syntinen luontomme ei tietenkään halua ristiinnaulita itseään. Vain uusi luomus yhdessä Pyhän Hengen kanssa voi ristiinnaulita syntisen luontomme.
Paavali sanoo ihmisen olevan "lihan vallassa" silloin, kun hänellä ei ole uutta luomusta. Jos ihmisellä on uusi luomus, niin hänellä on "Kristuksen Henki". "Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumala Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa." Room.8:8-9
Uskovan tulee itse ristiinnaulita syntinen luontonsa. Jumala ei tee sitä meidän puolestamme. "Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." Gal.5:24 Toisaalta kukaan ei voi tehdä sitä ilman Jumalan Hengen apua. Uusi luomus kuolettaa Pyhän Hengen avulla vanhan luonnon. "Jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää." Room.8:13
Pyhä Henki kuolettaa vanhan luontomme kastamalla meidät Jeesuksen kuolemaan. "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut?" Room.6:3
Kaste Jeesukseen antaa vallan uudelle luomukselle. Tätä kokemusta kutsutaan kasteeksi. Kaste Jeesukseen ei juurikaan tarkoita sitä että meidät kastetaan vedessä, vaan se tarkoittaa sitä, että puemme uuden ihmisen päällemme, eli että Kristus tulee elämään sisäisesti meissä. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." Gal.3:27 Jeesus sanoo omasta kasteestaan: "Minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty." Luuk.12:50 Jeesus puhuu Getsemanessa kokemastaan kasteesta. Siellä Hän ahdistui niin, että Hän hikoili verta, mutta siellä Hän myös vapautui ahdistuksestaan. Siellä Hän kielsi oman inhimillisen tahtonsa, mutta sai myös ilolla yhtyä Isänsä tahtoon. Kristuksen kaste ei ole vesi- vaan verikaste. Jeesus oli tosi ihminen, jonka oli vaikea luopua omasta inhimillisestä elämästään. Hänen sydämensä koki kuoleman ja ylösnousemuksen Getsemanen rukoustaistelussa. Hän kielsi itsensä ja otti ristinsä. Hän kykeni kieltämään itsensä, koska Hän rakasti Isäänsä. Hän oli ahdistettu kunnes oli saanut voiton inhimillisestä luonnostaan. Hän oli kokenut kasteensa ja oli valmis kohtaamaan ristintapahtumat.
Jeesus kutsuu meitä tekemään samoin kuin Hän. "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen." Matt.16:24-25 Jos tahdomme kulkea Hänen perässään rakkaudesta Häneen, niin saamme voiman kieltää itsemme. Kristukseen kastettu on kadottanut oman elämänsä Jeesuksen tähden ja löytänyt uuden elämän Hänessä.
Kun muistat Jeesuksen hikoilleen kasteessaan verta, niin ymmärrät kehotuksen: "Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan." Heb.12:4 Rakkaus teki vastarintaa synnille. Verisestä hiestä märkänä taistelija lausui voitonsanat: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun." Luuk.22:42
Jumala ei anna meille niin suurta koetusta kuin Jeesukselle, mutta jotain samaa saamme silti kokea, emmekä saa sitä oudoksua. "Älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös Hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuista." 1Piet.4:12-13 Jumala ei salli meitä koeteltavan yli voimiemme.
Uskoontultuaan moni ihmettelee kokemaansa uudenlaista ahdistusta. Syyllisyys lähti pois, mutta silti me koemme itsemme huonommiksi ihmisiksi kuin koskaan aiemmin. Kun Jeesus alkaa loistaa sydämessämme, niin Hänen valonsa paljastaa meille syntisen luontomme todellisuuden. Alamme nähdä yhä selvemmin sen miten syntisiä ja viheliäisiä me itsessämme olemmekaan. Ongelmaksi muodostuu se, että meidän minuutemme on sitoutunut syntiseen luontoomme. Jumalan Henki tahtoo irrottaa meidät vanhasta luonnostamme ja sitoa uuteen.
Meidän minuutemme rakentuu siitä, mitä liitämme lauseen "minä olen" jatkoksi. Sen, mitä ajattelemme itsestämme, täytyy muuttua. Uuden nimen saaminen kuvaa tätä Jumalan meissä aikaansaamaa minuuden muutosta. Saulista tuli Paavali ja Simonista tuli Pietari. Paavali luonnehtii minuutensa uutta sisältöä: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." Gal.2:20 "Jumalan armosta minä olen se, mikä olen." 1Kor.15:10
Vanhan minän kuolemastaan Paavali sanoo: "Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen." Fil.3:8 Juutalaisuus oli huomattava osa Saulin identiteettiä, mutta Paavali piti sen roskana. Hän saattoi todeta: "Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata." Gal.3:28 Edellisissä Paavalin sanoissa kuuluu Jeesuksen sanat: "Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaiksesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni." Luuk.14:33
Uusi luomus kokee olevansa muukalainen vanhan ihmisensä kulttuurissa. Hän tuntee kuuluvansa taivaalliseen yhteisöön. "Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi." Fil.3:20
Kadottaessaan ajallisen kansalaisuutensa uskova saa tilalle Jumalan kuningaskunnan kansalaisuuden. Jeesuksen kautta hän omistaa kaiken. "Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän. Teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan." 1Kor.3:21-23
Jumalan tuli sydämessä. Miten Pyhä Henki käytännössä kastaa meidät Jeesukseen? Kun Jeesus puhuu omasta kasteestaan, niin Hän sanoo: "Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!" Luuk.12:49 Hän sanoo heittämänsä tulen tuovan maan päälle eripuraisuutta. Hän ennustaa toisilleen läheisten ihmisten riitautuvan keskenään Hänen tähtensä.
Jumalan evankeliumi nostaa Jeesuksen meidän sydämemme ehdottomaksi Ykköseksi. Jeesus sanoo: "Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias." Matt.10:37 Ihmiset eivät pidä siitä, että he jäävät toiselle sijalle uskovan läheisensä elämässä.
Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella ne, jotka tunnustavat Hänet Herraksi ja Jumalaksi. Jumalan Henki antaa rohkeuden nousta omaa syntistä luontoa vastaan. Synnin vallassa oleva minuus onkin meidän pahin vihollisemme. Paavali kuvaa tätä pyhää poltetta: "Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja Hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut." 2Kor.5:14-15
Kristillistä uskoa tunnustavat ihmiset, joilla ei ole uutta luomusta, pahe
ksuvat näin radikaalia Jeesuksen seuraamista. Jotkut heistä yrittävät innokkaasti sammuttaa Jumalan tulta. He syyttävät Jumalaan rakastuneita ihmisiä rakkaudettomuudesta. Heidän erehdyksensä on täysin ymmärrettävä, koska he ovat lihan vallassa. "Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Room.8:7 Uusi luomus sensijaan rakastaa Jumalan lakia. "Sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin." Room.7:22
Apostoli Johannes sanoo, että uusi luomus ei koskaan tee syntiä. "Kuka ikinä Hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä Häntä tuntenut." 1Joh.3:6 Johannes kutsuu syntistä luontoamme perkeleen lapseksi ja uutta luomusta Jumalan lapseksi. "Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että Hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot." 1Joh.3:8
Eikö olekin lohdullista? Sinun ei tarvitse alistua perkeleellisen luontosi valtaan!
Kaste Jeesukseen koetaan yhä uudestaan. "Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." 2Kor.4:16 Se on yhteenkasvamista Jeesukseen. "Jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa." Room.6:5 Pyhän Hengen osallisuus vie meidät elämän tilanteisiin, joissa koemme tuskallisia rukouksia, joiden kautta meille kasvaa uusi minuus Jumalalta.
Noissa rukoustaisteluissa paljon käytetty lause kuuluu: "Pois se minusta!" Sano kärsivällisesti yhä uudestaan vanhan ihmisen ajatuksille: "Pois se minusta!" Paavali antaa meille esimerkin: "Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" Gal.6:14
Kuolkoon minun ylpeyteni, ahneuteni ja itsekkyyteni, Jeesuksen nimessä! Tulkoon esille Jumalan kunnia! Hän yksin ainoastaan on ylistettävä, arvollinen.
Sanon vanhasta ihmisestäni: Minä en ole mitään. Minä en omista mitään. Minulla ei ole mitään suunnitelmia. Sanon uudesta ihmisestäni: Minä olen Jumalan lapsi Jeesuksessa. Hänen kauttaan minä omistan kaiken, mitä Jumalalla on. Hänellä on täydellinen suunnitelma elämääni varten.
Syntinen minuutemme voidaan kuolettaa! Uskotko sen? Haluatko kokea sen levon?
Jeesus lupaa: "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt.11:29-30
Kerran kuoletettu syntinen luonto voi herätä ja tukahduttaa uskomme, jos tahtomme nukkuu hetkellä, jolloin meidän tulisi rukoilla ja kieltää itsemme. Paavali varoittaa: "Pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät." Room.13:14 Lihalla Paavali ei tarkoita ruumistamme, vaan syntistä luontoamme. Miten me voimme pitää "lihastamme" liian hyvää huolta?
Jos sinä annat syntiselle luonnollesi hyvän itsetunnon, niin siten sinä pidät siitä liian hyvää huolta. Masenna vanha ihmisesi, äläkä anna sen tuntea olevansa hyvä. "Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan (synnin)ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi." 1Kor.9:26-27
Oman syntisen luontonsa tuomitseminen on tärkeä asia. Niin kauan kuin me pidämme itseämme hyvänä tai kyvykkäin tekemään hyvää, ilman Jeesuksen armoa, emme halua kieltää itseämme, vaan kiellämme Kristuksen. Evankeliumin voimasta Paavali oli tullut tähän johtopäätökseen: "Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää." Room.7:18
Joku väittää vastaan ja sanoo, että minussa on paljon hyvää, vaikka on pahaakin. Hänelle Paavali sanoo: "Oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan." Fil.3:3 Itse Jeesus sanoo sinulle: "Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä." Joh.15:5
Koska useimpien ihmisten henki nukkuu, niin heidän lihallinen luontonsa saa syöttää vapaasti ajatuksiaan heidän tajuntaansa. Uskovaisen hengen tulee olla hereillä ja valvoa joka hetki mitä ajatuksia hänen tajuntansa virrassa kulkee. Meidän tulee tietää mistä lähteestä ne tulevat. On tärkeää oppia luottamaan uuteen luomukseen niin, että tottelemme sen ajatuksia. Samoin on tärkeää oppia vastustamaan syntisen luontomme ajatuksia.
Enimmäkseen uskovan elämä sujuu hyvissä ajatuksissa, jotka Jumalan Henki tuo mieleemme. "Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil.4:7 Toisinaan "liha" alkaa puhua ottaakseen vallan meidän mielestämme. Silloin tarvitaan rukousta, josta Jeesus sanoi Getsemanessa: "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Matt.26:41
Koska Jeesuksellakin oli meidän syntinen liha, niin Hän oli kaikessa kiusattu syntiin samoin kuin mekin. "Sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa." Room.8:3 Hän ei koskaan kuitenkaan antanut syntiselle lihalleen mitään sijaa mielessään. Hän ei koskaan tehnyt syntiä edes ajatuksissaan. Hän kutsuu omiaan elämään yhtä puhdasta elämää kuin Hän eli.
Paavali puhuu "synnin ruumiin kukistamisesta" (Room.6:6).
Myös Jeesus puhuu viettelevistä ruumiin jäsenistä: "Jos yksi jäsenistäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi." (Matt.5:29) Nämä viettelevät ruumiin jäsenet ovat asenteita ja ajatuksia, jotka nousevat syntisestä luonnostamme. Synnin ruumiin jäsenillä on oma syntinen tahtonsa. Paavali puhuu "lihan mielestä", kun hän tarkoittaa syntisen luonnon ajatuksia ja asenteita. Miten siis repäistä tajunnastaan pois nuo ajatukset? Vaietkoon kaikki "liha" Jumalan edessä! Se, joka ei valvo ajatuksiaan, ei myöskään osaa rukoilla. Lihallisten ajatusten torjuminen heti alkuunsa on mahdollista vain, jos olemme hengellisesti hereillä. On erehdys yrittää torjua syntistä ajatusta irrallisena omasta syntisestä luonnostaan. Torju vanha ihmisesi, joka ajatuksen esittää. Vielä suurempi erehdys on yrittää laittaa omat pahat ajatuksensa paholaisen tilille.
Jos annoit minuutesi vanhalle luonnollesi, niin jouduit kiusaukseen. Antaessasi lihasi hallita yhdyt lopulta sen pahoihin ajatuksiin ja teet syntiä ja tarvitset puhdistusta. Pyydä ajatuksiasi anteeksi Jumalalta ennen kuin ne muuttuvat ajatuksia pahemmiksi teoiksi. Mitä kauemmin väärät ajatuksesi elävät mielessäsi, sitä kipeämpää tekee päästä niistä eroon.
Synnin ruumiilla on haureelliset silmät, ahneet kädet ja väkivaltaiset jalat.
Haureellisista, ahneista ja väkivaltaisista ajatuksista luopuminen voi tuntua meistä yhtä vaikealta asialta kuin ruumiimme silmän, käden tai jalan menettäminen. Tästä Jeesus sanoo: "Parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin." Matt.5:29
On erittäin palkitsevaa voittaa kiusaus. On hieno tunne lähteä Getsemanestaan pois voittajana. Kiitos Jumalalle Hänen armostaan, joka antaa voiton kiusauksissa. "Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat." Jaak.1:12
Jeesuksen tulemuksessa uusi ihmisemme saa myös uuden arvoisensa ruumiin. Nyt uusi ihminen on kuin synnytystuskissa, koska sen täytyy asua tässä kuoleman ruumiissa. Pian huokaus muuttuu rajattomaksi iloksi. "Me huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta." Room.8:23
ettemme omin voimin voi kehittyä täydellisiksi, mutta Kristus täyttää sen, mihin emme itse pysty. Ei meille turhaan ole sanottu: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen"(Matt. 5:48).
Olemme samaa mieltä, että meistä tulee uusi luomus ja vanha minämme kuolee. Upotuskaste on siitä vertauskuva. Kuitenkaan eläessämme maan päällä emme ole täydellisesti uudistuneita, vaan entinen minämme taistelee uusiutumista vastaan.
-opetti sitä vuosikausia
siis on dokumentoitu että joka vuosi opetti ko. oppia?
-opetti sitä huolimatta mm. Orson Prattin kiihkeästä vastustuksesta
Onko meillä bvappa tahto vai ei?
-väitti että Joseph Smith itse opetti sitä
Saa väittääkin.
-vahvisti, että Jumala itse paljasti sen hänelle
Niin?
-mikä merkittävintä, sisällytti opin kirkon pyhimpiin rituaaleihin, temppeliendowmenttiin, missä se pysyi seuraavien kolmen presidentin aikanakin.
Voipi näinkin tehdä.
Eli BY erehtyi? Ja mikä siis on ongelma?
"Eli BY erehtyi? Ja mikä siis on ongelma?"
BY oli väärä profeetta. Mutta sehän on jo muutenkin niin selvä juttu, ettei se mikään ongelma ole...
Missän tuossa lainatussa tekstissä ei minusta JS vihjaa siihen että Aadam olisi jo ollut Jumala ennen maan päälle tuloaan...
Ja kohteliasta olis tietysti antaa se linkki mistä leikkaa ja liimasit ko. tekstin...
Väärinkäsitykset eivät ole aivan outo asia ihmisten kesken. Jopa Profeetat ovat saattaneet käsittää jonkin asian väärin. Ja vaikka he olisivat asiat ymmärtäneetkin, ei se tarkoita, että ne jotka kuulivat mitä hän sanoi ymmärsivät oikein. Hyvänä esimerkkinä muinanen luulo, että kristityt joivat ja söivät Jeesukesn verta ja lihaa....
Paras tapa edelleen on Pyhien Kirjoitusten lukeminen ja nöyrä rukoilu ja paasto jotta saisi selvyyttä asioihin. Pahinta mitä voi olla on ennakkoluulot,ennakko päätelmät, ne myrkyttävät nöyränkin pyrkimykset totuuden löytämiseksi. Voi myös kysyä kuinka nöyrä kysymys on, jos se on kysytty siten että mielessä on jo vastaus.