Eli haluaisin feministien, en putkiaivon et kumppanien, kertovan , mitä feminismi on.
Samalla he voisivat kertoa, keiden ajattelijoiden filosofialle heidän feministinsä perustuu, jos kenenkään.
Myös kaikenmaialman vapaa-ajattelijoiden omat tulkinnat omasta feminismistään tai feministisyydettömyydestään tervetulleita.
Samalla he voisivat kertoa, keiden ajattelijoiden filosofialle heidän feministinsä perustuu, jos kenenkään.
Myös kaikenmaialman vapaa-ajattelijoiden omat tulkinnat omasta feminismistään tai feministisyydettömyydestään tervetulleita.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Camille Paglia
http://en.wikipedia.org/wiki/Camille_Paglia
En halua sitoa feminismiäni kehenkään henkilöön mutta voin mainita kirjan joka edustaa omanlaistani feminismiä.
Gloria Steinem: Outrageous Acts and Everyday Rebellions (1983)
Tämä on kokoelma esseitä jotka Gloria on kirjoittanut uransa aikana. Se on jo yli 20 vuotta vanha ja sen sisältämät esseet vielä vanhempia mutta monet sen käsittelemät aiheet ovat vieläkin relevantteja.
Lyhyesti feminismi on minulle tasa-arvoon pyrkimistä
Mitähän tasa-arvo sinulle tarkoittaa?
Muistaakseni Glorialla on aika epätasa-arvoisia ajatuksia. Putkiaivo taisi jossain viitata hänen miesvihaansa.
Kyllä, tasa-arvoon.
Se tarkoittaa sitä että ihmiset ovat yhtä arvokkaita vaikka ovatkin erilaisia.
En ole tutustunut Gloria Steinemin sanomisiin tai tuotantoon kovin tarkkaan enkä siksi automaattisesti allekirjoita kaikkia hänen mielipiteitään. Tuossa mainitsemastani kirjasta en löytänyt miesvihaa.
http://www.amazon.com/gp/product/0805042024/qid=1135183914/sr=8-2/ref=pd_bbs_2/102-2731701-9650553?n=507846&s=books&v=glance
Tuosta linkistä löytyy hieman enemmän kirjasta. mm. sisällysluettelo
.. saada naisväki samaan asemaan tasa-arvoiseksi miesten kanssa yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, ei parempaan asemaan, mutta ei huonompaankaan. Sitä feminismi minulle merkitsee. Se tarkoittaa sukupuoliriippumattomuutta sosiaalisissa, taloudellisissa jne. valinta-, päätöksenteko-, valtasuhdeprosesseissa, parempaa oikeudenmukaisuutta, suurempaa viihtyvyyttä ja hyvää oloa ihmisten kesken, vähentyvää sp.antagonismia, parempaa yhteistoimintaa -> lisääntynyttä tasa-arvoisuutta.
Feminismihän ei tavoittele yleistä ideaalista tasa-arvoa kaikille ihmisille ja kaikille kansoille. Utopiat eivät toteudu, mutta utopioissa on hyviäkin pointteja, jotka voivat olla toteutuskelpoisia.
Feminismi ei tarkoita pyrkimystä samanlaistaa sukupuolet, tasapäistää yksilöt, minimoida yksilölliset erot, yksiulotteistaa arvot, politiikat jne. Ei missään nimessä. Femuja on poliittisissa puolueissa laidasta laitaan. Ennenkaikkea feminismi ei tarkoita miesvihaa, tuntuu niin hullulta lukea täällä miesten juttuja, kaikissa - fiksuinpienkin kirjoituksissa - hoetaan tuota miesvihaa ja pelätään kauheaa feministimafiaa. Muutama vuosi sitten vielä hymyilin niille, varmaan ylilyövää mieshuumoria. Mutta ei tunnu olevan huumoria, ne pöhköt ovat tosissaan! Kaikki meidän fem-keskustelijoiden jatkuvat vakuuttelut ovat valuneet kuin mustaan aukkoon, ei vaikutusta. Sama vihavirsi kaikuu mieskuorolta. Huokaus.
Feminismi on sitä, että naiset toimivat miesten rinnalla jpv. Vain yhdessä voidaan yltää yhteiseen hyvään paremmin, kuin yksin yksilöinä tai toista sukupuolta suosimalla. Yhdessä jaetaan taakat, yhdessä koetaan voitot perheissä, työtiimeissä, elämän eri portailla. Vaimoväen ansiotason parantuminen on varmasti mieleen perheenisille, hyvät isät antavat arvon lisääntyville mahdollisuuksille hoitaa lapsiaan jne. Edut kietoutuvat yhteen.
Feministit eivät vastusta miesten aseman parantamista niissä tilanteissa, missä sen katsotaan olevan huonompi kuin naisilla. Niitä tilanteita tosin on keskimäärin paljon vähemmän. Objektiivinen fakta on, että naisten asemassa on enemmän parannettavaa, detaljeista voidaan kiistellä, kuten mitä tarkalleen, miten ja milloin pitäisi tehdä, mutta suunta on selvä.
Feminismissä on aikojen kuluessa ollut erilaisia suuntauksia ja on vieläkin. Valtavirta on lähestymisotteeltaan ja ideologialtaan erittäin pragmaattinen, yhteistyöhakuinen. Feministit ovat enimmäkseen perheellisiä, he eivät vihaa puolisoitaan, poikiaan, veljiään, isiään, enojaan, setiään, työkavereitaan etc, täällä väitetään täysin järjetöntä huuhaata feministeistä. Ihmeellistä luulotautia. Kun Suomesta ei ole saatu hampaisiin ruotsalaiseen tapaan fem-liikettä munanneita intomieliä, pauhataan meille joka tapauksessa ruotsalaisista. Ja miten sielläkin kävi: alun suuri kannatus romahti välittömästi, valtavirran feministit jättivät liikkeen. Fanaatikot eivät saa kannatusta, me olemme tasapainoisia järkeviä ihmisiä.
Tässä yksinkertaisemmin:
Olen hetero. Hyväksyn myös homot ja lesbot ja bi-seksuaalit. Miehekseni ottaisin ainoastaan suomalaisen miehen. Rakastan isääni, veljeäni, vaareja, enoja, setiä, jne. Minulla on useita miespuolisia ystäviä ja työtovereita, jotka ovat todella hyviä tyyppejä.
Mielestäni naisetkin voisivat käydä armeijan. Itse en sinne menisi ennenkuin sieltä on poistettu simputus ja se pitäisi poistaa, vaikkei naisia armeijassa olisikaan. En siedä väkivaltaa missään muodossa enkä kenenkään tekemänä. Mielestäni puolisoista kummankin on voitava valita käykö töissä vai jääkö kotiin. Jos molemmat käyvät töissä kotityöt jaetaan puoliksi.
Siinä nyt oli jotain mitä tuli mieleen.
En ole tutustunut feministi ajattelijoiden filosofiaan, mutta olen törmännyt omassa elämässäni miehiin, joiden tekojen johdosta olen huomannut, että naisen on opittava vahvaksi ja pitämään puoliaan, jotta pärjää tietynlaisten miesten kanssa ja (oma)feminismini on ollut tässä avuksi.
Miksi niin useat naiset eri yhteyksissä korostavat huolivansa vain suomalaisen miehen? Miksi? Kielitaitoko haittaa? Vai tuttu lihapullat ja muusi aina turvallisempi kuin bratwurst und sauerkraut?
Mitenkään syrjimättä suomalaista, minusta tuo kapeuttaa maailmankuvaa aika lailla...
syynä on se, että yleensäkin pidän enempi suomalaisten miesten ulkonäöstä, vaaleista hiuksista. Toiseksi kulttuurierot, jo miesten ja naisten välillä on parisuhteissa niin paljon ongelmia, että en halua lisätä niitä kulttuurieroilla. Kolmanneksi tietyt muut kulttuurit ovat sen verran sovinistisempia kuin esim. suomen, että en usko tulevani toimeen sellaisen miehen kanssa. Neljänneksi en hirveästi matkustele ja suomessa en ole tähän mennessä kohdannut yhtään ulkomaalaista miestä joka olisi kiinnostanut parisuhdemielessä.
Yleisesti ottaen minulla ei ole mitään sitä vastaan, että löytäisin ulkomaalaisen miehen, esim. irkku-aksentilla englantia puhuva mies kuulostaa kiehtovalta. Mutta ei vain ole osunut kohdalle eikä se haittaakaan.
Sukupuolisodan tapaistakaan?
Tätähän on palstalla jo pitkään väitetty kaikkien feministien ja koko feminismin yhteiseksi ajatukseksi. Verrattu jopa natsismiin.
Kannatatteko muuten naiskiintiöitä? Ja jos kannattatte, niin varauksetta vai vain sen vuoski, että niillä pyritään tasa-arvoon?
Mitä ovat ne pragmaattiset ehdotukset, mitä feministeillä on?
Mielenkiintoinen pepen aloittama topic sp-tasa-arvosta sai tuolla alhaalla vain kymmenisen vastausta, eikä yksikään vastaajista ollut palstan feminismiin sitoutuneita.
.. mitä kiintiöihin tulee. En kannata kiintiökäytännön lisäämistä, pidän sitä kaksiteräisenä miekkana. Eli siinä on hyvää ja huonoa. Hyvää olisi se sama, mikä nykyisessä julkispoliittisessa vaikuttamisessa korostaa naisten ja miesten näkökulmien huomioonottamista päätöksentekoprosessissa takaamalla vähintään 40%:n painoarvon läsnäolon kummallekin sp:lle (tai edes yhden vähemmistösukupuolen edustajan läsnäolon). Edellytyksenä tietenkin on, että tehtävän edellyttämää kykyä ja pätevyyttä on tarjolla. Nykyään jo useimmiten olisi.
Arveluttavaa on se, mihin kiintiöiden tie ennenpitkää voisi johtaa. Kohta olisi vaatimuksia kiintiöistä eri taustojen ja muuttujien mukaan kuin Vilkkilässä kissoja. Lisäksi alettaisiin helposti vaatia erivapauksia vähemmistöasemaan vedoten -> moraalitonta mielestäni.
Pragmaattiset ehdotukset ovat juuri niitä, mitä olemme toistamasta päästyäkin toistaneet, myös minä. En nyt jaksa luetella. Ne pitävät sisällään sp.tasa-arvoisuuden toteutumisen MYÖS käytännössä (de facto), ei pelkästään muodollisen legaalisessa mielessä (in jure). Pepen kanssa olemme aika perusteellisesti puineet samoja kysymyksiä vuosien varrella ;). (Ei lopultakaan olla kovin eri mieltä, vaikka erimielisinä pysytään).
Verbaalinen hellittely olisi aika tönkköä ensimmäisten 20v aikana ;). Sama koskee kuuluisaa nalkutusta ja sen sisällön kaikinpuolista oivaltamista.