Itse ainakin myönnän olevani varsinainen kuntoilufriikki. Kesän säät ovat suosineet ulkoilua, ja pyörän selkään onkin tullut aika ahkerasti noustua. Talvisin olisi kiva hiihtää ihan täällä kotipuolessakin, harvoin kuitenkaan täällä lounaassa löytyy latuaineksia näin eurotalvina! Kuntoilu on minulle elämäntapa, olen tullut siitä vähitellen täysin riippuvaiseksi - tuollaiseen riippuvuussuhteeseen voi kyllä mielellään antautua. Pistän lähes päivittäin itseni liikkeelle ja sydämeen vauhtia, ehkä se jopa palkitsee pidentämällä ikää - ja jos ei, tuo ainakin mielekkyyttä siihen sitten lyhyemmäksi jäävään elämään. Löytyykö muita, joille liikunnallisuudesta on tullut elämäntapa? Olisi kiva jakaa kokemuksia.
Onko muita kuntoiluun hurahtaneita?
pulssi-pekka
9429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä sitä tein nuorena ja varhaisella keski-iällä. Nytkin on pakko ainakin 3 krt/vko joko mennä fillarilla tai muuten tunnin lenkki. Se on perua siitä, että nuorena olin kilpanostaja painonnostossa. Sitten piti keksiä muuta, koska salilla on niin tylsä olla. Sitten aloin ajella fillarilla, hiihtää, ennen lenkkeillä ja aina olen harrastanut uintia.
Piti tsekata 50-kymppisenä 10-osa triathlon aikatavoitteena 1.30. Uidessa 350:n metrin kohdalla jämähti nivusjänne ja kohta oikeasta jalasta säärestä jänne. Ei muuta kuin maaliin ja sitten viimeisenä porukasta pääsin lopulta armeijan fillarin päälle ja vielä juoksemaan. Aika oli 1.26, joten olin tyytyväinen.
Kyllä kuntoilun silti seksi voittaa, mutta pakko päästä ulos välillä. Ei liikunnan niin tiukkapipoista pidä olla, vaan pelkkää nautintoa, kuten seksikin. Joskus mietin sitä, että toiset kai sublimoi seksiä himokuntoilulla.
Itsekin olen joskus tuumaillut noita triathlon-osamatkoja. Vielä ei ole tullut osallistuttua, kun yleensä kavahdan noita ns. massaliikuntatapahtumia, elikkä olen liikunnanharrastajana enemmänkin sellainen "yksinäinen susi". Sun tuloksesi tuntuivat näin äkkiseltään hyviltä, näkee että pohjaa on. Sillehän ei sitten mitään mahda, jos joku paikka kramppaa - nuorempien mielestä se kai kuuluu jo meidän ikäänkin, vaikka emmehän me sitä tietysti myöntämään mene!
No, kuukausi sitten osallistuin UKK-Instituutin kävelytestiin muiden kanssa. Mähän olen jo yli 55. Mun ikäisen hyvän ja erinomaisen taso oli siinä 130, mulla 150, että kunto on kohdallaan, vaikka on vähän turhaa terassillakin tullut urheilujuomaan vahvempaa nautittua. Nyt helteellä on hauskaa ja hyödyllistä kävellä kuntopolulla sauvojen kanssa. Duunini on istua tietokoneella töitä tekemässä, joten sauvakävely vastaa aika paljon hiihtoa, vaikka pulssia ei tahdo saada kovin korkealle.
Daddy....ollaan tässä jo tosiaan 50 ja sauvakävely on meidänikäisten hyvä liikkumislaji. Miten korkealle pitäisi pulssin nousta sauvailussa?
Niinsanottu kohtuukuormitteinen harjoittelu on kuulemma sydämen kehittymiselle kaikkein parasta, sun kohdallasi se edellyttäisi n. 120 sykettä. En tiedä, voiko syke sauvakävelyssä kohota noin korkealle, kun en ole sen lajin harrastajia, mutta luulisin, että aika kovaa siinä saa pistellä. Sanotaan myöskin, ettei saisi hengästyä niin kovin, etteikö puhuminen edelleen onnistuisi! Terveisin pulssi-pekka
Tässä entinen sohvaperuna, terve.
Lapsena rakastin kuntoilua; pyöräilin, tanssin ja voimistelin. Murrosiässä ei jaksanut "sydänsuruiltaan" mitään ja laiskistuin ja lihoin todella paljon. Lihavana liikkuminen ei enää onnistunut ja kaikki, mikä liikkumista edellytti, alkoi tuntumaan vastenmieliseltä. Vähän reilu vuosi sitten lähdin ulkomaille ja päätin, että sieltä palaa erilainen Anni. Ostin heti kuntosalikortin ja aloin käymään salilla. Vähän soutua, vähän pyöräilyä -paljon punttia! Pikkuhiljaa kun kunto kohosi asetelma muuttui, eli paljon soutua, paljon pyörää ja hillitysti punttia. Tulin ulkomailta 15 kiloa kevyempänä ja tänä kesänä nipistin ne kolme jäänyttä ylim. kiloa. Olo on mahtava ja liikunta maistuu. Ihana mennä vaeltamaan, melomaan jne. Ihana ostaa sopivia vaatteita ja nauttia uudesta lookista. Ihana juosta kun takapuoli ei "elä omaa elämäänsä" :) Oikein hyvää syksyä kaikille liikkumiseen hurahtaneille! Anni
Kiitos vastauksestasi. Olet oikea malliesimerkki siitä, miten elämä muuttuu liikunnan aloittamisen myötä aikamoisen harppauksen verran parempaan suuntaan. Jatka vain samaan malliin, niin teen minäkin.
Mä aloin pari vuotta sitten kuntoilemaan vähän enemmän eli siis ei pelkästää hyötyliikuntaa. Alkuun tuntui tosi pakkopullalta, mutta mulla oli tavoitteita ammatin suhteen ja se vei eteenpäin. Nyt tavoitteet saavutettu ja kuntoilusta on tullut elämäntapa. Tuntuu siltä, että jos jonain päivänä jättää lenkin väliin, niin on ihan outo fiilis. Eli siis käyn muutaman kilsan juoksulenkillä 6krt/vko ja lihaskuntoliikkeitä päälle. Sitten käyn yleensä 2-3krt/vko salilla ja uimassa. Yksi päivä on kuitenkin varattu levolle ja sen osaan olla ilman hikistä rehkimistä, ainakin melkein aina. Se päivä on yleensä lauantai. Silloin nukun pitkään, teen hyvää ruokaa, käyn saunassa ja vietän laatuaikaa kavereiden tai perheen kanssa.
Sun asenteesi liikuntaan näyttää ihan terveeltä, on ihan oikein pitää välipäiviä - eikä niistä saa tuntea huonoa omaatuntoa, sillä ne ovat kokonaisuuden kannalta kuitenkin tärkeitä. Jatka vaan samaan malliin!