Pikkuisen vielä Natosta ja Venäjästä

Nykyisin jatkuva Nato intoilu tuo mieleen uuden kylmänsodan kauden haalimisen. Eikö meidän pitäisi pikemminkin puhua rauhanrakentamisesta, eikä lietsoa sodanpelkoa USA:n haukkojen johtaman Naton joukkojen kasvattamisesta. Mikä uhkaa mailmaa sen jälkeen kun lakkautamme Naton?? Vastaus on, luonnon muutokset, joita vastaan taistelussa ei taatusti sotaintoista Natoa tarvita!!!! Natoa tarvitsevat vain sotateollisuus ja sotateollisuusosakkeita omistavat kapitalistit, ei tavalliset kansat.

eiköhän yhteistyö ole paras tapa välttää konfliktit...kaverin kimppuun harvemmin käydään...
se on paras ja ensisijainen turvallisuuden tae ja siihen kannattaa panostaa

Venäjä liittyy Natoon 15-20 päästä, tietysti jos Nato ei hajoa sitä ennen. Myös EU-jäsenyys tulee ajankohtaiseksi.

sellaiset asiat, että mistä johtuu se että eräiden Venäjän-pelkoa ei mikään voi rauhoittaa ja että miksi mikään ei puolestaan horjuta toisten luottamusta Naton turvatakuisiin.

Suomen oma armeija on koeteltu kerran jos toisenkin kerran. Natoakin on kokeiltu Kosovossa ja väitetyn voimansa ja annetun tavoitteensa näyttämisen ja toteuttamisen sijasta se epäonnistui surkeasti. Rauhanturvatehtäviinkään ei meinattu löytää riittäviä voimia, joten mistä luullaan saatavan miehiä ja tarvikkeita suurvaltasotaan tai pitämään Venäjän kokoista maata hallinnassa. Jos siis Venäjä Suomelle uhka olisi - mitä se ei ole - niin Nato tuskin mitään hyödyttäisi. Päinvastoin, se hävittäessään Suomen oman maanpuolustuksen vain pahentaisi tilannetta. On toisaalta ihan hörhöä pelätä suurvaltasotaa. Jos sellainen kuitenkin syttyisi, niin kannattaa muistaa ettei silloin löydy mitään sellaista päättäjien pöytää, johon pienet maat kutsuttaisiin, vaan suurvallat tekevät päätöksensä keskenään.

Toiset ne vaan turvallisuuttaan varjelloo kun rajoja siirtellööt. Niin juuri. Suurvallalla on oikeus varmistaa turvallisuutensa vaikkapa Ruotsin kuningasta, Napoleonia, Saksan keisaria tai Hitleriä vastaan. Maailmansotiin ja suurvaltojen välisiin sotiin mahtuu harvoin jos koskaan itsetarkoituksellisia pienten maiden vainoamisia.

Jos suomalaisten vuosisatainen pelko venäläisiä kohtaan perustellaan naapurin hyökkäyksillä, niin on syytä kysyä että miksi Venäjä on aina suurvaltasodan ja turvallisuuttaan koskevan uhan poistuttua vetänyt joukkonsa Suomesta pois? Jos satojen vuosien aikana käydyt sodat olisi Venäjä käynyt tarkoituksessa liittää Suomi itseensä niin on vaikea uskoa että se ei olisi todella onnistunut siinä tapauksessa, jossakin vaiheessa. Suomen sotakin voidaan ymmärtää enemmänkin maan vapauttamisena Ruotsista kuin sen liittämisenä Venäjään. Sortovuodetkin merkitsivät enemmänkin valmistautumista Saksaa vastaan kuin Suomen venäläistämistä sinänsä.

Mutta tilanne onkin kuitenkin sellainen, että sen enempää kansamme enemmistö kuin valtiojohtokaan eivät koe Venäjää uhkaksi. Luottamus vieraan apuun ja haluttomuus seistä omilla jaloilla on sen sijaan melko yleistä. Ilmeisesti presidenttiehdokas Soinikin luottaisi Pohjois-Atlannin liiton turvatakuisiin. Kukaan ei kerro, että mihin tarkalleen perustuu usko tai luottamus länsisuurvaltojen epäitsekkääseen apuun. Sen, miten Entente tai Allied forces hoiti asiat itä-Euroopan kanssa, ei puhu mitään siitä, miten Nato huolehtisi Suomen asioista. Baltian maat ovat olleet ja tulevat jäämään harmaalle vyöhykkeelle. Suomea ei pidä verrata niihin ja niistä on sekä mahdollista että kannattavaa pysytellä riittävän hajuraon päässä.

Turvallisuuden tunteen sijasta Nato saattaisi tuoda rajoillemme kilpavarustelun. - On muuten kaikkina aikoina aliarvioitu Venäjän sotateollisuus tosipaikassa, tunnetuin seurauksin. Nato merkitsisi rauhanpolitiikan sijasta riidan haastamista ja vastakkainasettelua yhteistyön tilalle. Sotaan ei ole syytä niin kauan kuin sotaan ei ole syytä. Naton eli jenkkien hyökkäysrauta tuo sitä toisellekin puolelle. Edellisen huolto ja kuljetukset tulevat olemaan kauempana kuin jälkimmäisen. Toisen käyttäessä ydinasetta täällä päin, saattaa toinen vastata siihen, vähintäänkin tällä suunnalla.

Naton jäsenyyttä ei voida siis Venäjän pelolla perustella. Jos eläisimme 1940-lukua, niin olisi vaikea väittää Hitlerin kannattajia vastaan. Mikään ei päällepäin viittaisi siihen, että rauhanpolitiikka olisi mahdollinen. Hitlerilläkin kaikkine Natsi-Saksoineen oli sodassa vallan muut tavoitteet kuin Suomen puolustaminen, vaikka olihan sitäkin.

EU:n puitteissa tehtävä rauhanomainen yhteistyö on riittävä turvallisuusratkaisu.