johon pääni painaa. Nyt alkaa kyllä riittää, tuo vaimo pitää mieluumin raamattua sylissään kuin minua. Sanoin sille jo, - valitse se kirja tai minut. Valitsi tutkimisen. No, siitäs saa..
Löytyykö toista samanlaista tapausta? Onko puolisosi valinnut totuuden Sinun sijaan? Jos löytyy, niin miksi me emme löytäisi toisiamme?
Kyllästyttää kävellä konventtipäivinä yksin kaupungin katuja. Voisimmehan me yhdessä ne kiduttavat päivät kävellä, käydä mielenkiintoisissa paikoissa jne. Sitten illalla taas sen todistaja-puolison kanssa normaalit perhekuviot.
Minulle on ihan sama minkä ikäinen olet " sisar", sillä tuhatvuotisessa valtakunnassakin lienee ihan sama onko ihminen 1020 vai 1050 vuotias?
Löytyykö toista samanlaista tapausta? Onko puolisosi valinnut totuuden Sinun sijaan? Jos löytyy, niin miksi me emme löytäisi toisiamme?
Kyllästyttää kävellä konventtipäivinä yksin kaupungin katuja. Voisimmehan me yhdessä ne kiduttavat päivät kävellä, käydä mielenkiintoisissa paikoissa jne. Sitten illalla taas sen todistaja-puolison kanssa normaalit perhekuviot.
Minulle on ihan sama minkä ikäinen olet " sisar", sillä tuhatvuotisessa valtakunnassakin lienee ihan sama onko ihminen 1020 vai 1050 vuotias?
Vastaukset 23
Vanhimmat
unohtui. Ei sitä välttämättä aivan julkisesti tarvitse kontaktia ottaa. vaikka kyllähän sitä tässäkin voi alustavasti jutella.
[email protected]
Aloin tutkimaan aikuisiällä. Asuin avoliitossa avopuolisoni kanssa. Kun tein henk.koht. päätökseni vihkiytyä Jehovalle ja mennä kasteelle sen vertauskuvaksi, piti minun laittaa asiani kohdalleen. Avoliitto ei enää tullut kysymykseen, vaan se piti virallistaa avioliittoon. Tuo nainen, joka oli avoliitossa kanssani, tiesi mitä minä aion. Silti, vaikka hän ei pitänyt Jumalaa todellisena, hän halusi tulla aviovaimokseni.
Myöhemmin kun aloin julistaa Valtakunnan hyvää uutista ovelta ovelle, alkoi avioliittomme jo alkuvaiheessa säröillä. Hän pyysi valitsemaan itsensä ja Jehovan välillä. Sanoin vaimolleni, että hän (siis vaimo) ei voi antaa minulle ikuista elämää. Sanoin valitsevani Jehovan. Avioliittomme ei rauennut siihen, sillä hän huomasi (omien sanojensa mukaan) minussa uskollisen aviomiehen, joka ei koskaan pettäisi eikä perusteettomasti purkaisi avioliittoa, olisi oikeiden periaatteellinen isä lapsille, perheenpää, joka huolehtisi perheensä turvallisuudesta ja toimeentulosta. Olemme olleet avioliitossa hieman yli 10 vuotta. Rakastamme toisiamme, eikä mitään uskontomme erilaisuus meitä erottanut. Minä kunnioitan hänen vakaumustaan, eikä hän vastusta minun vakaumustani. Lapseni on mukana kokouksissa ja konventeissa sekä henk.kohtaisesti hän tutkii ja pitää tutkistelua isöäidilleen.
Sanoit, "vaimo ei voi antaa ikuista elämää". Kuvitteletko todellakin, että joku muu voisi sen antaa ja viellä tänne maan päälle. Jos kuvittelet olet höyrypää.
asian niin. että vaimoni pettää minua uskonsa kanssa. Olin ennemmin naimisissa hänen kanssaan kuin hän tuli uskoon. Minut on siis syrjäytetty. Perusteluista viis, tapahtunut on tapahtunut. Hän menee liian pitkälle omistautuessaan tutkimiseen liian innokkaasti. Minä en ole enää mitään, vain mies joka asuu samassa asunnossa. - Näin välillä tuntuu.
Se, etten pysty antamaan vaimolle ikuista elämää on pötyä. Kolme lasta hänen kanssaan olen saanut, siinä sitä ikuisuuden alkua ja jatkumoa yhdelle miehelle ja naiselle.
Voisitko yrittää puhua hänen kanssaan tästä asiasta rauhallisesti.
Yleensä jos nainen on vähääkään nainen on hänellä tunteita.
Katso mitä tapahtuu.
Jehovan todistajan ei tulisi mielestäni unohtaa aviopuolisoaan, johon on sitoutunut. Niin sekä miehille, että vaimoille on Raamatussa periaatteet onnellisen avioliiton aikaansaamiseksi.
Sen ymmärrän, että jos vaimosi on hiljakkoin alkanut tutkimaan, on innostus siihen täysipainoista, jolloin hengellisenä lapsena ei näe asioita tasapainoisesti. Aluksi on vaikeaa tasapainoilla eri asioiden välillä, koska ei ole vielä edennyt täysikasvuisen tasolle hengellisesti. Uskon kuitenkin, että vaimosi myös saavuttaa tuon hengellisen täysikasvuisen kypsyyden, ja siten aikaa riittänee sinullekin. Muista kuitenkin antaa hänelle kasvutilaa ja -aikaa, niin hän aikanaan myös kukoistaa sinulle. Tsemppiä!
Mikäli sinua kiinostaa tutustua vaimosi tutkimiin asioihin, niin tässä joitakin raamatun periaatteita aviovaimoille ja -miehille, lapsia unohtamatta:
http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/t21/article_01.htm
>>Sanoin vaimolleni, että hän (siis vaimo) ei voi antaa minulle ikuista elämää.
Voitko sinä antaa ikuisen elämän vaimollesi? Jos et, niin miksi odotit sitä vaimoltasi?
JT-oppeja.
Ne sopivat joillekkin,useammalle ei.
Mutta perheen hajoaminen on niin kauhea asia että sen eteen kannattaa tehdä jotain.Varsinkin jos niin tapahtuu,sinä jäät yksin.JT:t osaavat puhua kaikki maailman sosiaalitantat ympäri siten että sinusta tulee viikonloppu-isä ja minusta tuntuu että olet niin hyvä mies,ettet sitä anaitse.
Minulla on tarjolla hänelle osoite, josta hän löytää "tienviitan" ja opastuksen ikuiseen elämään.
Tämä on minulle raskas taakka, enkä mielelläni odota sinultakaan tämän suhteen nälvintää, sillä sinä päivänä kun maan ihmiset joutuvat Tuomarin eteen, joutuu myös rakastamani ihminen hänen eteensä...
,mutta ei se aivan niin simppeliä ole. Yli kaksikymmentä vuotta on tässä "kaksoisavioissa " eletty. Asiat vaan pahenee. Eli se nuoruuden kukoistus ja innoitus on kyllä jo ohitse. Tunnen kyllä opit ja periaatteet, ne vaan menee nyt minun kohdallani päin H**ä. tälläkin koneella on koko painettu ja CD-lle julkaistu kirjallisuus tallessa. En sille mitään tee, tarvitsehan hän niitä teokraattisen koulun töissään
Ja puhuttu on, ja ihan sovussa. en ole vaimoani jättämässä, muutoin kuin hengellisesti. eli silmä silmästä..
Jos jollakin on aikaa minulle enemmän kuin hänellä niin olen valmis se ajan vastaan ottamaan.
-Tarvitsen vain olkapään,
jolle pääni laskea.
, ei tässä näkyvillä ole yksin jääntiä. En ole mitään sellaista tehnyt, että vaimo voisi ns. laillisen eron ottaa.
Nytkin haen henkistä tukea ns.vertaishenkilöltä. Eli ihmistä, jolla olisi aikaa minulle silloin kun vaimo käyttää minulle kuuluvan ajan hengellisiin asioihin.
..täysin älytöntä, mutta sitähän elämä näkyy olevan.
>>Minulla on tarjolla hänelle osoite, josta hän löytää "tienviitan" ja opastuksen ikuiseen elämään.
Sinulla on tarjolla ainoastaan herkkäuskoisuuteen vetoavia katteettomia lupauksia á la "Miljoonat nykyään elävät eivät kuole koskaan". Edustamasi uskonnollinen liike on jättänyt jälkeensä suuren määrän toteutumattomia ennustuksia ja nyt se peittelee niitä jatkuvalla valehtelulla. Siinä sinun "opastuksesi" ydin pähkinänkuoressa.
>>Tämä on minulle raskas taakka, enkä mielelläni odota sinultakaan tämän suhteen nälvintää,
Eikö tämä olekaan vainoa, vainoa, vainoa?
>> sillä sinä päivänä* kun maan ihmiset joutuvat Tuomarin eteen, joutuu myös rakastamani ihminen hänen eteensä...
*) Oletkos muuten koskaan laskeskellut kuinka monta "sinä päivänä"-hetkeä Vartiotorniseura on laskenut markkinoille? Herkkäuskoisuudella ei ole mitään rajaa, luotetaan valheisiin ja epärehellisyyteen, eikä toistuvista jullikoista olla moksiskaan ja kaiken lisäksi laitetaan lähimmäiset vielä kärsimään.
Minulla on antaa "tienviitaksi" Johanneksen 17 luvun jae 3
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.17.html#3
Huomaan, että olet mielenlaadultasi jo pakkasen puolella, joten sinulta on kenenkään turha odottaa empatiaa.
Jotkut ( tai ehkä useatkin ) ovat omasta mielestään jääneet ulkopuolelle, aviopuolison "tullessa uskoon". Tämän yksinäisyyden kokevat esim. vanhimpien (seurakunnan opettamisessa johdon ottaneet miehet, jotka palvelevat seurakuntaa Kristuksen alaisina) vaimot. He tuntevat toisinaan itsensä yksinäisiksi. Vanhimilla on ansiotyönsä lisäksi runsaasti vastuita seurakunnassa, ja se vie 24h:sta vuorokaudesta ison osuuden. Seurakunnan kokouksissa usein muistutetaan siitä, että aviopuolisolle on annettava ajastaan oma aika. Aviopuolisoa ei saa jättää yksin, tai yksinäiseksi.
Miksi et alkaisi tutkimaan Raamattua hänen kanssaan? Tutkiminen ei sido sinua mihinkään. Voit lopettaa tutkimisen silloin kun sinusta siltä tuntuu. Näin voitte nauttia toistenne seurasta ja jakaa ajatuksianne, sekä erityisesti tuoda esiin toisillenne omia tarpeitanne, ja tässä tärkeä pointti: voit noissa tilanteissa esittää toivomuksiasi ja tarpeitasi Raamatun tuella hänelle, siis vaimollesi. Se auttaa häntä näkemään asioita myös sinun näkökulmastasi.
>>Minulla on antaa "tienviitaksi" Johanneksen 17 luvun jae 3
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.17.html#3
Jehovantodistajan tienviitta on Vartiotorniseura, jonka oppinäkemyksiä on tienviitan asemesta voinut käyttää tuuliviirinä. On ironista viitata Raamattuun kun kyse on Vartiotorniseuran näkemyksistä.
>>Huomaan, että olet mielenlaadultasi jo pakkasen puolella, joten sinulta on kenenkään turha odottaa empatiaa.
Suosituimmuuskilpailu ei ole vahva lajini, enkä (enää) koe, että ihmisarvo on kiinni siitä onko henkilö jehovantodistaja vai ei.
Jatka sinä vaan Russelin, Rutherfordin ja F. Franzin viitoittamaa ehtymättömien valheellisten muuttuvaislupausten polkua. Minä toimin vastapainona Vartiotorniseuran poskettomille jutuille.
valhe -> emävalhe > MM
liiankin kanssa. -ikävä kyllä olen täysin uskonnoton ihminen , mutta toisaalta liian suvaitsevainen. Siinäpä se jutun idea onkin. En haluaisi lyödä raamatulla ketään päähän.
Mutta tutkittuani ja huomattuani, ettei kukaan senkään kirjan ns. suurista miehistä tyytynyt yhteen naiseen, aattelin jatkaa heidän viitoittamallaan polulla. On totta, että joillekin siitä koittui myöhemmin ikävyyksiä ja harmia, mutta sitähän minulla jo on vaikka yksiaviosille jakaa. - so NO Thanks!
...näin kävi?
"Raamattuun..."-henkilö aloitti avauksensa aivan muunlaisesti kun tämä on taas päättynyt.
"Raamattuun.."-mies tarvitsi empatiaa ja koska hänen hätänsä on ilmeisen suuri ei nyt raamatuntutkistelut auta.
Minä itse antaisin vielä neuvon omaan uskooni perustuen:"rukoile hädässäsi:'auta Jeesus'".
Itse sain tuosta paljon apua silloin kun JT:t jätettyäni olin aloittamassa uutta elämää.Sukulaiseni,edes oma äitini kieltäytyi puhumasta minulle.Aikaisemmin olin hoitanut lapsiani ahkerasti ja hyvin,mutta kun jouduin asunnottomaksi niin sosiaalitantta teki JT-vaimoni kanssa diilin,"hyvä isä"muttasilti saan tavata lapsiani vain tiettyinä aikoina.
Olen niin vahva tyyppi rukouspyynnöstni johtuen ettei se lannistanut minua.Tarjosin lapsilleni kotiavaintani,saa tulla koska haluavat ja se käytäntö on toiminut tähän päivään asti.
Tätä tarkoitin aikaisemmassa viestissäni,kuinka voi käydä jos löydät toisen sylin.
"Jehovan todistajan ei tulisi mielestäni unohtaa aviopuolisoaan, johon on sitoutunut. Niin sekä miehille, että vaimoille on Raamatussa periaatteet onnellisen avioliiton aikaansaamiseksi." - sanot sinä.
Miksi naapurini sanoi, että lopuksi hänen oli erottava, kun vaimo ja tyttäret eivät puhuneet hänelle, eivät huolehtineet taloudesta hänen kohdallaan, vaan tekivät ruuan vain itselleen ja pesivät vain omat pyykkinsä, korjasivat pois omat tavaransa, eli elivät niin kuin häntä ei olisi ollut olemassakaan. Ohittivat hänet sanaakaan sanomatta.
Jouluna menivät nukkumaan klo 19.00 illalla, ettei perhe vain olisi hairahtunut joulun viettoon.
Mitään kommunikointia ei kuukausiin tapahtunut. Vuorotyössä käyvältä perheen "päältä" meni vähitellen niin hermot, että hänestä tuntui, ettei enää kestä päivääkään.
Pois hänen oli muutettava. Lapsia hän ei edes yrittänyt itselleen, sillä he olivat jo teini-ikäiset ja varmaankin itsenäisenäisesti kohtalonsa valinneet JT:ssä.
Oletko varma, että mainitsemasi naapuri ei liiotellut kokemuksiaan vaimonsa suhteen? Hän saattoi vihata totuutta, ja siksi vääristellä asioiden kulkua omaksi edukseen ja vaimonsa häviöksi.
Tuo kertomuksesi sisältö ei vakuuttanut minua eikä tuskin ketään muutakaan, paitsi vastustavia luopioita.
Sisar, joka haluaa saada elämäntavalleen Jehovan hyväksynnän, ottaa selvää Raamatusta, miten vaimona tulee elää, ja myös elää sen mukaan. Ei hän uskalla toimia vastoin Jehovan asettamia periaatteita.
Tässä joitakin Raamatun periaatteisiin pohjautuvia web-sivuja, joita suositellaan noudatettavan perheissä:
http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/t21/article_01.htm
http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/w/2004/6/15/article_01.htm
http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/kn35/article_01.htm
>>Apostoli Paavali kirjoitti 1. Timoteuksen kirjeen 3:2:ssa: "Valvojan tulee sen tähden olla nuhteeton, yhden vaimon mies, kohtuullinen tavoissaan." Ilmaisu "yhden vaimon mies" merkitsisi, että mies oli vapaa kaikesta mahdollisesta epäilystä huonon sukupuolielämän suhteen, että hän oli esimerkki kristillisestä avioliittomittapuusta.
Jeesus oli sanonut, että hänen opetuslastensa tulisi pitää kiinni Jumalan alkuperäisestä avioliittojärjestelystä, niin että yhdellä miehellä on yksi vaimo. (Matt. 19:5, 6) Sen tähden ei ketään voitaisi kastaa kristittynä, ennen kuin hän lakkaa olemasta moniavioinen. Oli kuitenkin sopivaa, että Paavali tähdensi tätä asiaa vanhimmille, koska moniavioisuus oli ollut sallittua juutalaisten keskuudessa ja sitä saattoi esiintyä maissa, joihin kristillisyys leviäisi. Seurakunnan yhteyteen tulevan uuden piti kyetä näkemään vanhinten esimerkistä, että yksiavioisuus, eikä moniavioisuus, oli hyväksyttävä järjestely kristityille.
Se, että vanhin on "yhden vaimon mies", sisältäisi myös ajatuksen siitä, että hän on viaton kaksiavioisuuteen tai aviorikokseen. Hänen täytyi olla moraalisesti moitteeton avioelämässään, uskollinen vaimolleen. Niinpä englanninkielinen raamatunkäännös The New English Bible kääntääkin tämän jakeen siten, että valvojan "täytyy olla moitteeton, uskollinen yhdelle vaimolleen".
olkoon yhden naisen mies", näin se minun raamatussani meni. Loput on tulkintaa ja sehän menee ihan miehen / mielen mukaan. Mitenkä minuun seurakuntaan kuulumattomaan moista voit soveltaa? Käytännön esimerkit kuitenkin osoittavat, että useampi vaimo vuosisatojen aikana oli käytäntö syystä tai toisesta. Omassa tapauksessahan on kyse Luojan luomasta läheisyyden tarpeesta, jota yli-innokas tutkija-vaimo ei enää katso " kerkiävänsä" minulle suoda. Suon hänelle oikeuden tutkia tarpeensa mukaan, saman oikeuden Luojan luomaan tarpeeseen kai minäkin olen oikeutettu samaan?
1 Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön. 2 Seurakunnan kaitsijan tulee... 1.Tim.3:1 KR-92:n mukaan.
Seurakunnan 'pää' on sen johtaja Kristus Jeesus, joten ohjeistusta ei ole annettu hänelle tässä kirjeessä, Paavalin 1.kirje Timoteukselle.