Anteeksi taas uusi keskustelu, mutta olen huolissani näiden tasoittavien vaikutuksesta aivoihin/psyykeeseen.
Ehkä te pidempään SSRI:tä syöneet ja sittemmin sen lopettaneet tai tauottaneet osaisitte auttaa asiassa.
Olen ollut vasta muutaman päivän Zoloftilla, ja vaikutukset ovat olleet selkeästi havaittavia ensimmäisestä pilleristä lähtien.
Päätin kokeilla lääkettä ylijännittämiseen, turhaan stressaamiseen ja sosiaaliseen ahdistuneisuuteen.
Vaikutuksen alaisena ei tosiaan ahdista ja olo on paljon rentoutuneempi, mutta toisaalta tuntuu kuin aivoistani olisi poistettu suuri määrä hermokudosta; luovuus on enimmäkseen poissa, ajattelutoiminta on jokseenkin turtunutta. En tunne olevani oma itseni. Normaalisti minulla on miljoona erilaista nopeaa tiedostamisprosessia ja assosiaatiovyöryä käynnissä jatkuvasti, lääkkeen alaisena tunneskaala on mennyt loikan kohti tasaista puuromaisuutta.
Jos tätä jatkaa kuukausia niin kuin olisi tarkoitus, niin palautuuko kognitio ennalleen moisen käyttämättömyyden jälkeen?
Jos ahdistuksen on tarkoitus jäädä kokonaan pois kuurin jälkeen, niin eikö vastaava muutos koske muitakin luonteenpiirteitä joihin lääke on vaikuttanut?
Nimim. kahden vaiheilla jatkaako kuuria.
Ehkä te pidempään SSRI:tä syöneet ja sittemmin sen lopettaneet tai tauottaneet osaisitte auttaa asiassa.
Olen ollut vasta muutaman päivän Zoloftilla, ja vaikutukset ovat olleet selkeästi havaittavia ensimmäisestä pilleristä lähtien.
Päätin kokeilla lääkettä ylijännittämiseen, turhaan stressaamiseen ja sosiaaliseen ahdistuneisuuteen.
Vaikutuksen alaisena ei tosiaan ahdista ja olo on paljon rentoutuneempi, mutta toisaalta tuntuu kuin aivoistani olisi poistettu suuri määrä hermokudosta; luovuus on enimmäkseen poissa, ajattelutoiminta on jokseenkin turtunutta. En tunne olevani oma itseni. Normaalisti minulla on miljoona erilaista nopeaa tiedostamisprosessia ja assosiaatiovyöryä käynnissä jatkuvasti, lääkkeen alaisena tunneskaala on mennyt loikan kohti tasaista puuromaisuutta.
Jos tätä jatkaa kuukausia niin kuin olisi tarkoitus, niin palautuuko kognitio ennalleen moisen käyttämättömyyden jälkeen?
Jos ahdistuksen on tarkoitus jäädä kokonaan pois kuurin jälkeen, niin eikö vastaava muutos koske muitakin luonteenpiirteitä joihin lääke on vaikuttanut?
Nimim. kahden vaiheilla jatkaako kuuria.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta niin palasi masennuskin.
Käytin Cipramilia semmoiset puolisen vuotta. Lopetin melkein seinään kun olin mielestäni kunnossa eikä huvittanut enää enempää törsätä niihin rahaa. Meni ehkä kokonainen vuosi että olin mielestäni normaali, sillä tavoin normaali kuin olen silloin kun EN ole masentunut. (Olen niin suuren osan elämästäni ollut masentunut että minulle on melkeinpä masentuneena oleminen "normaalia".) Sitten alkoi taas mieliala laskea kun vuosi oli kulunut. Ts. eivät ne "mömmöt" ikuisesti elimistössä vaikuta!
Noissa mielialalääkkeissähän on aina sellainen 2 - 4 viikon alkuaika jolloin sivuoireet ovat merkittävät, ja niitä jos kyttää niin takuulla pelkää lääkkeiden syömistä. Minäkin inhoan niitä aloitusoireita niin kovin etten ole sen koommin saanut lääkkeitä syötyäkään kovin pitkään. Pari kertaa olen yrittänyt aloittaa uudelleen, mutta paniikkioireet, orgasmikyvyttömyys, unettomuus tai voimakas väsymys ei kauheasti kiehdo. En vaan jaksa odottaa viikkokausia että pääsisin tasaiseen olotilaan. Lisäksi minulla viimeksi lääkekokeilussa tuli sellainen olo että pelkäsin tulevani hulluksi, koska tuli henkisesti virkeämpi olo ja en osannut sellaiseen sopeutua.
En tietenkään maallikkona voi mennä päättämään muiden puolesta yhtään mitään, mutta itse en "pelkkään" sosiaalisen ahdistuneisuuteen lähtisi lääkkeitä syömään lainkaan, vaan kokeilisin ennemmin vaikkapa erilaisia rentoutusmenetelmiä, itsesuggestiota ja meditaatiota. "Mömmöjä" olenkin itse syönyt vasta siinä vaiheessa kun mietin jatkuvasti itsemurhaa ja koko oleminen on tuskaisaa vaikka olisi aivan yksinään...
Olen itsekin punninnut kovasti tätä onko persoonallisuutensa muuttaminen lääkkeillä kulttuurimme ihannoimaan suuntaan kannattavaa vaiko ei, ja päätin antaa noille mahdollisuuden koska en kertakaikkiaan kykene rentoutumaan ihmisten seurassa ja se häiritsee elämääni.
Tämä totaalinen motivaation katoaminen ja mielihyvättömyys ei kuitenkaan ole sen arvoista.
En aio ottaa lääkettä enää.
Efexoria normaalia isommalla annoksella ja mun älyyn se ei ole vaikuttanut mitenkään. Tunne-elämään ja masennukseen sen sijaan positiivisesti. Missään vaiheessa en ole tuntenut olevani "puurossa". Kun mulla on motivaatiopula tai mielihyvän katoaminen niin silloin koen, että masennuksessani on normaali paranemisprosessiin kuuluva takapakki, joka kerta kerralta menee nopeammin ohi.
Käytin Zoloftia kaksi vuotta ja olin aivan tönkkönä kokoajan. Sitten lopetin sen ja sain Efexor Depotin 75mg.jätin syksyllä 75mg.annoksesta puolet ottamatta ja pari viikkoa sitten lopetin kaikki lääkkeet enkä enää aio palata niihin.Olen nyt oma herkkä itseni ja jopa erään joululaulun sanat saivat minut kyyneliin. En ole kuitenkaan masentunut ollenkaan. Vähän ahdistaa noi vierotusoireet vie´lä mutta pahin on ohi.
Ja mikä PARASTA niin seksihalut palasivat täydessä mitassaan takaisin!
enkä edes "tauottanut", koska en yksinkertaisesti pysty, mutta vastaan silti.
Minun depressioni ilmeni kyllä myös mielialan laskuna ja itsetuhoisina ajatuksina jo 90-luvun lopulla, mutta en silloin ajatellutkaan hakea lääkitystä vaan raahustin päivä kerrallaan eteenpäin. 1999 alkoivat huimauskohtaukset, epämääräiset kivut, epätodellinen olo, näköhäiriöt ja kummallinen tunne korvissa. Tutkitutin korvani mutta mitään tulehdusta tai tasapainoelimen häiriöitä ei ollut. Huimaus ei liittynyt mihinkään tiettyihin tilanteisiin vaan saattoi iskeä ihan yhtä hyvin tavaratalossa kuin kotona tiskipöydän ääressä, ja se tuntui todella kamalalta. Kuten tuntui se epätodellinen olokin, ja "vanne pään ympärillä".
2002 menin psyykkisesti niin huonoon kuntoon, että jouduin lääkärille ja hän määräsi Seroxatia. En edes maininnut hänelle huimaus- ja muista oireistani. Syötyäni lääkkeitä pari kuukautta tajusin, että em. oireet olivat hävinneet.
Viimeisten 3,5 vuoden aikana olen yrittänyt pienentää Seroxat-annostustani, mutta vaikka mielialassani ei tuntuisi vaikutusta niin huimaus ja nuo muut oireet palaavat takaisin heti kun olen ollut jonkun aikaa pienemmällä annoksella.
En haluaisi syödä loppuelämäni ajan mielialalääkettä, mutta tällä hetkellä se vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta, koska kivut ja huimaus ja epätodellinen olo tekevät minut lähes työkyvyttömäksi.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
Nuo vastaoireet palaavat annosta pienennettäessä. Olo palaa normaaliksi vasti n.kolmen kuukauden kuluttua. vierottauduin syksystä lähtien efestä ja pari viikkoa sitten lopetin kokonaan. Kamalat sähköiskut päässä alkoivat ja lihaskourustukset ja armoton päänsärky. Sitten alkoi epätodellinen olo ja ahdistus mitkä ovat nyt helpottamassa.
Nostan itselleni hattua että kestin sen läpi.
Enä uutta vierotuskuuria en jaksaisi, siispä en enää ikinä huoli pitkävaikutteisia masennuslääkkeitä itselleni. Korkeintaan rauhoittava silloin tällöin ettei siihen jää koulluun.
olet päässyt vieroitusoireista yli! Omalla kohdallani ihmettelen kuitenkin mahtaisivatko ne jäädä pelkiksi vieroitusoireiksi ottaen huomioon, että kärsin oireista jo lääkitystä edeltävät kolme vuotta. Jos serotoniinitasoni nyt taas laskisi (=lopettaisin lääkityksen) niin mikä takaisi, että oloni palaisikin *normaaliksi*? Pelkään pahoin että se palaisi siihen tilaan, mikä oli ennen lääkityksen alkamista eli kärsisin taas huimauksesta ja noista muista vaivoista :(