Ymmärrän sen vasta nyt kun minut on erotettu.
Maailma on kylmä ja kaikki ajattelevat vain omaa napaansa. Ja järkytyin kuinka harva on rehellinen puolisolleen... Valehtelu on tapa. Jos hätä on suuri ei saa apua mistään.Seurakunnassa oli turvallista olla. Olihan siellä tietysti aina pari kolme ilkeää
ihmistä aivan kuin eivät olisi todistajia. Kunpa voittaisin tämän sairauteni.
Maailma on kylmä ja kaikki ajattelevat vain omaa napaansa. Ja järkytyin kuinka harva on rehellinen puolisolleen... Valehtelu on tapa. Jos hätä on suuri ei saa apua mistään.Seurakunnassa oli turvallista olla. Olihan siellä tietysti aina pari kolme ilkeää
ihmistä aivan kuin eivät olisi todistajia. Kunpa voittaisin tämän sairauteni.
Vastaukset 14
Vanhimmat
joni 4o
Älä mieti mitään seurakuntia tässä vaihessa,annan
neuvon, polvistu mestarin Jeesuksen eteen, kysy
rukouksessa asioita ainoastaan häneltä.
Sinulle on ehkä selviämässä totuus,toivon sitä
sinulle,sanon näin koska itse olen kokenut aika
paljon elämäni aikana.
Itse en ole jt,mutta saan olla onnellinen Jumalan
lapsi.
kuulumatta johonkin tiettyyn järjestöön. ONNITTELEN !!!!!!!!!!!!!!!
>>Maailma on kylmä ja kaikki ajattelevat vain omaa napaansa.
Kun minut erotettiin (ennen vuotta 1975) olin hetken "tuhon oma". Palasin työrupeaman jälkeen Suomeen ja tutustuin aivan uusiin ihmisiin. Maailman kylmyyttä en havainnut siitäkään huolimatta, että olin seuraavat 25 vuotta jehofiili. Hetikohta tuon paluun jälkeen tutustuin mm. kolmeen henkilöön, jotka ovat edelleen, yli kolmen vuosikymmenen jälkeen, erittäin läheisiä ystäviäni.
Kaikissa uusissa ystävyyssuhteissani jokainen sai olla oma itsensä, eikä mielipiteille tarvittu yhteistä kaavaa. Ystävyys ei ollut ehdollista, sitä ei sanellut minkään ulkopuolisen tahon asettamien tavoitteiden saavuttaminen. Minua tosin vaivasi hyvin pitkään jehovantodistajamainen halu olla Raamattuun liittyneissä asioissa oikeassa. Alkuun olisin voinut hyvinkin "raportoida" joitain puhumisiani. Tarve puhua Raamatusta loppui, ystävieni ja minun onneksi.
Lopullinen helpotus oli noin vuosikymmen sitten kun näin mustaa valkoisella, että Vartiotorniseura on uskonto uskontojen joukossa, mutta mielenhallinnan suhteen kärkijoukossa. Totuudesta ja en valehtelevan Vartiotorniseuran yhteydessä juuri puhuisi. Mutta Ainoa Oikea Totuus on mielestäni enemmän yksilön mielentila kuin todellinen asia, päättelen sen siitä, että näitä Ainoita Oikeita totuuksia on niin useita.
viesti!
Minunkin mielestäni ystävyys ja rakastaminen paljolti ehdollista. Toisaalta, eikö ne monesti saman ajatussuunnan ihmiset hakeudu yksiin ja kaveeraa keskenään.. Että jos tuiki eri mieltä liian monista asioista, niin mitä yhteistä...? :=/
Niin vaivaa - tarve on olla oikeassa. Uskon ettei se kohdallani ikinä ihan muuksi muutu, vaikken sinänsä "toimi" muuten mitenkään. On ne sen verta höpöä monetkin uskonkäsitykset ns "maailmassa" (vaikken periaatteessa tuosta sanasta tykkää ollenkaan!)
Kyllä kai se oikea totuus karsimalla löytyy; ottaapi asian kerrallaan, kun on asioita jotka ei vaan kerta kaikkiaan voi olla niin tahi näin, tai miten itsekukanenkin asian hyväksi katsoo..
Ressu vietät aikaa täällä enemmän kuin normi-ihmiset sorvin ääressä. Jos oot niin tyytyväinen tilanteesees ja elämääs niin mitä täällä paasaat ja suollat mukaälykkäitä kommentejas sivistyssanoineen?!? Luulis sulla olevan muutakin tekemistä ku yrittää opastaa ihmisiä oman "tyytyväisyytesi" piiriin. Eiköhän jengi oo sun kantasi saanu selville. Sinäkö olet sitte absoluuttisen totuuden torvi? Sunko kokemukset on absoluuttista totuutta?
Kova oot jätkä yleistämään ja on surkiaa nähä, miten katkeruus tekee ihmisestä säälittävän.
Tyytymättömyys esitettyihin asioihin puretaan henkilöön, koska rahkeet ja/tai rohkeus eivät riitä itse asioiden puhutteluun. Säälittävää nähdä tuollaista katkeruutta. (Huomaatko kuinka helppo tuollaisia sanoja on viljellä.)
puhuttaiskos välillä vaikkapa siggeistä??
...lukea samat jorinasi uudestaan ja uudestaan. Sama levy pyörii ja rahina vain kuuluu. Nämä pitkät plörinät ja lainauksetko, joita ahkerasti käyttelet, ovat niitä asioita joita mää en uskalla kohdata. Ei niissä ole mitään kohdattavaa. Tuttua mussutusta kaikki tyynni. Eikä ne valitettavasti hetkauta mihinkään suuntaan.
Vuosi 75 on ollut sulle selkeesti erittäin traumaattinen kokemus. Siihen kompastuneet ovat kompastuneet risuun metsässä, eivätkä näe koko metsää puilta. Hössötit tod.näk. itse tuota vuotta ennen ja odotit lopun vissiin tulevan. Ja ku ei tullukkaan, ylpeytesi koki semmosen kolauksen että jakauksen paikka tukassa vaihtui.
Varmaan hävetti, ku kaikille olit paasannut ja voi kökäle sentään kun mitään ei tapahtunu.
Kerrohan Markkuseni, mikä sitten tarjoaa absoluuttisen totuuden? Sinun pölyinen aivolokerikkosi? Mikä uskonto vastaa tyhjentävästi ns. suuriin kyssäreihin? Tai ehkä sul on mielessä joku guru, yksilö? Ketkä kulkee oikeasti saman kaavan mukaan kuin varhaiskristityt? Vai onko varhaiskristittyjen seuraaminen edes mittari? Vai pitäisikö kaikkien kulkea tähän niin mukavasti vievään myötävirtaan, kellua vastuuttomuuden tunteessa ja siinä uskossa, että: "kaikki mikä vain susta tuntuu hyvältä on jees. Tee niinku sydämes sanoo, rajoitteet sucks". Mutta auta armias! Kohina kuuluupi jo...vesiputoushan se siellä!!!!
Ei voi mitään, mutta aika jänskää sitte katsoa, kellä on uikkarit jalassa kun röykytys on ohi. Ei varmaan mulla ainaskaan. Eli en taida olla katsomassa, mut anyway...
Mut meikä häipyy. Jätän Markun ja muut tänne haaskaamaan aikaansa. Totuushan on se, etteivät asiat selviä tietokoneen ääressä. Elämä on tuolla ulkona ja se pitää kokea sieltä käsin. Kenellekään ei voi tarjota valmiita ratkaisuja ja oikeita vastauksia tietskan monitorista. Niin monta ku on naamaa, niin monta on mielipidettä ja ikänä ei kaikkia voi muokata omien mielipiteidensä raameihin.
Eli turhaa työtä on minusta tämä tämmöinen. En minä jaksa ainakaan vaikka insinöörejä tai bussikuskeja tai vaikka muslimeita vastaan nousta barrikadeille. Olkoon jokainen mitä on. Mutta jatkakaa te elämäntehtäväänne ja kutsumuksenne äänen seuraamista, toisten vihaamista katkeruuden voimalla.
mistä löydän kuvailemasi seurakunnan?????
sinulla on joka on voitettava? Minä uskon, että ihminen pelasttuu jos on pelastuakseen huolimatta siitä, mitä uskontoa hän kannattaa.
Onnea Sinulle ja vaimollesi. Armoon uskominen ymmärtääkseni on mielenterveydelle parempi kuin suorituskeskeinen Jt- usko.
"Todistajat ovat rakkaudellisia."
Ei suinkaan vaan todistajat ovat omahyväisiä ja teeskentelijöitä.
"Ymmärrän sen vasta nyt kun minut on erotettu."
Niinkö? Tarkistetaanpa asia.
"Maailma on kylmä ja kaikki ajattelevat vain omaa napaansa."
Olipa karkea yleistys, ehkä onnistut keräämään ympärillesi sitä huonompaa ainesta, miksiköhän?
"Ja järkytyin kuinka harva on rehellinen puolisolleen... Valehtelu on tapa. Jos hätä on suuri ei saa apua mistään."
Minulla on sitten asiat poikkeuksellisen hyvin kun lähinaapurini ja työtoverini ystävni eivät kuulu tuohon mainitsemaasi joukkoon. Missähän mahtaa olla "vika"?
"Seurakunnassa oli turvallista olla. Olihan siellä tietysti aina pari kolme ilkeää
ihmistä aivan kuin eivät olisi todistajia."
Kokemukset seurakunnista on vaihtelevia. Jostain syystä jotkut kokevat jt-lahkon ilmapiirin niin vastenmielisenä, etteivät voisi kuvitellakaan enää elämää aivopesulahkon omahyväisessä ja tunkkaisessa tunneilmastossa.
"Kunpa voittaisin tämän sairauteni."
Toivotaan! Mutta vuodatuksesi perusteella ennuste ei kuitenkaan ole hyvä, vaan sinä tulet tuhlaamaan elämäsi todistajien lahkohelvetin otteessa, jos et kykene rehelliseen ja objektiiviseen pohdintaan.
Jos uskonasiat kiinnostavat niin miksi et lukisi Vartiotornien sijasta Raamattua? Vai pelkäätkö että tulet Raamatun lukemisen perusteella ei-vartiotornilaiseen näkemykseen? Mitä ajatuksia tämä herätti sinussa? Huomasitko, että tuossa voisi olla avain tervehtymisellesi?
Maailma on myös kaunis ja lämmin - tämän näkeminen lähtee sinusta itsestäsi. Kun näet asiat positiivisesti, alat huomaamaan kuinka paljon maailmassa on myös hyvyyttä ja myös sinulle vastataan hyvyydellä. Periaatteeni on: älä kylvä kylmyyttä ja negatiivisuutta!
Kirjoitin Sinulle sähköpostia.
entinen_sisar