Satakunnan Kansassa oli jouluaaton lehdessä, siis 24.12, kokosivun artikkeli jossa kirkon pappi ja tutkija kritisoi kirkkoa perinteisen perhemallin kunnioittamisesta. Hän nosti perinteisen perheen rinnalle samanarvoiseksi kaikenlaiset uusperheet ja rekisteröidyt ja rekisteröitymättömät parisuhteet.
Papin perustelut? Tulee tässä:
Jeesus syntyi huonomaineisesta ja kevytmielistä elämää viettävästä naisesta, jolla ei ollut miestä. Joosef on Matteuksen keksimä ja Raamattuun liittämä mielikuvituksen tuote jollaista ei oikeasti ollut.
Jeesus sai alkunsa siis avioliiton ulkopuolisesta (ja UT:n näkemyksen mukaan haureellisesta) suhteesta.
Juuri tämän tähden hän kunniallisina pidettyjen ihmisten halveksimana kykeni keräämään ympärilleen muita halveksittuja ja yhteiskunnan hylkäämiä joista tuli hänen kannattajiaan.
Miksi ei Raamattu kerro mitään Jeesuksen vaimosta eikä lapsista?
Selitys on hyvin yksinkertainen. Hänellä ei ollut vaimoa eikä lapsia.
Edelleen pastori jatkaa johdonmukaista ajatteluaan ja kysyy miksi hänellä ei ollut vaimoa ja lapsia, kuten normaalilla miehellä kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla?
Niinpä tietenkin! Siihen aikaan eivät isättömät päässeet avioliittoon, koska kukaan ei tahtonut luovuttaa tytärtään heille vaimoksi.
Näin ratkeaa tämäkin arvoitus ja tulee oikein tutkijan suusta selitetyksi miksi Raamattu ei puhu mitään Jeesuksen vaimosta ja lapsista.
Syy on Marian kevytmielisyys ja Jeesuksen isättömyys.
Tämä siis oli luterilaisen kirkon papin "jouluevankeliumia" jouluaaton lehdessä. Ehkä tällä tahdottiin lohduttaa ja rohkaista joitain ihmisiä, mutta kovin jää laihaksi ja pinnalliseksi tuollainen lohdutus.
Syntien anteeksiantamuksesta ei puhuttu siinä jouluevankeliumissa mitään. Ei tietenkään. Kuka antaisi synnit anteeksi jos Jeesus oli vain ihminen eikä mitään sen enempää?
Olen kristitty ja arvostan luterilaisen kirkon toimintaa monessakin mielessä vaikka en kuulu ev.lut. kirkkoon enkä kaikessa ole opillisesti kirkon kanssa täysin samaa mieltä.
Nyt pohdiskelen niitä rakkaita veljiäni ja siskojani jotka kuuluvat ev.lut. kirkkoon ja uskovat evankeliumin, siis ovat uskovia kirkon jäseniä, että kuinka he suhtautuvat uskonsa vastaiseen opetukseen, jota kirkkonsa papit ja tutkijat sekä saarnastuoleista että julkisuuden kautta levittävät?
Pitääkö kaikki hyväksyä ja sallia?
Jos olisin kirkon jäsen lähtisin mahdollisesti keräämään nimilistaa että tuollainen kirkon paimen joka julistaa täysin epäraamatullista ja evankeliumin vastaista sanomaa erotettaisiin virasta. Tämä vaan vinkkinä luterilaisille uskoville.
Jos kirkkonne on teille rakas, miettikää mitä sallitte ja mitä ei.
Papin perustelut? Tulee tässä:
Jeesus syntyi huonomaineisesta ja kevytmielistä elämää viettävästä naisesta, jolla ei ollut miestä. Joosef on Matteuksen keksimä ja Raamattuun liittämä mielikuvituksen tuote jollaista ei oikeasti ollut.
Jeesus sai alkunsa siis avioliiton ulkopuolisesta (ja UT:n näkemyksen mukaan haureellisesta) suhteesta.
Juuri tämän tähden hän kunniallisina pidettyjen ihmisten halveksimana kykeni keräämään ympärilleen muita halveksittuja ja yhteiskunnan hylkäämiä joista tuli hänen kannattajiaan.
Miksi ei Raamattu kerro mitään Jeesuksen vaimosta eikä lapsista?
Selitys on hyvin yksinkertainen. Hänellä ei ollut vaimoa eikä lapsia.
Edelleen pastori jatkaa johdonmukaista ajatteluaan ja kysyy miksi hänellä ei ollut vaimoa ja lapsia, kuten normaalilla miehellä kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla?
Niinpä tietenkin! Siihen aikaan eivät isättömät päässeet avioliittoon, koska kukaan ei tahtonut luovuttaa tytärtään heille vaimoksi.
Näin ratkeaa tämäkin arvoitus ja tulee oikein tutkijan suusta selitetyksi miksi Raamattu ei puhu mitään Jeesuksen vaimosta ja lapsista.
Syy on Marian kevytmielisyys ja Jeesuksen isättömyys.
Tämä siis oli luterilaisen kirkon papin "jouluevankeliumia" jouluaaton lehdessä. Ehkä tällä tahdottiin lohduttaa ja rohkaista joitain ihmisiä, mutta kovin jää laihaksi ja pinnalliseksi tuollainen lohdutus.
Syntien anteeksiantamuksesta ei puhuttu siinä jouluevankeliumissa mitään. Ei tietenkään. Kuka antaisi synnit anteeksi jos Jeesus oli vain ihminen eikä mitään sen enempää?
Olen kristitty ja arvostan luterilaisen kirkon toimintaa monessakin mielessä vaikka en kuulu ev.lut. kirkkoon enkä kaikessa ole opillisesti kirkon kanssa täysin samaa mieltä.
Nyt pohdiskelen niitä rakkaita veljiäni ja siskojani jotka kuuluvat ev.lut. kirkkoon ja uskovat evankeliumin, siis ovat uskovia kirkon jäseniä, että kuinka he suhtautuvat uskonsa vastaiseen opetukseen, jota kirkkonsa papit ja tutkijat sekä saarnastuoleista että julkisuuden kautta levittävät?
Pitääkö kaikki hyväksyä ja sallia?
Jos olisin kirkon jäsen lähtisin mahdollisesti keräämään nimilistaa että tuollainen kirkon paimen joka julistaa täysin epäraamatullista ja evankeliumin vastaista sanomaa erotettaisiin virasta. Tämä vaan vinkkinä luterilaisille uskoville.
Jos kirkkonne on teille rakas, miettikää mitä sallitte ja mitä ei.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Anna tiedot, niin piispa ja tuomiokapituli saavat postia.
Me muut voimme tehdä rikosilmoituksen uskontorikoksesta maallisille viranomaisille. "Pilkannut kaikkien kristillisten kirkkojen pyhinä pitämiä asioita ja henkilöitä." Tuollainen "pappi" ansaitsee viraltapanon ja vielä sakot uskontorikoksesta maallisessa oikeudessa.
Raamattu sanoo että luopumus lähtee Herran huoneesta, eikö em. kirjoitus lehdessä todista sen missä mennään................ja kansa nukkuu.............eikä "ole kellään voimaa" puuttua!
siitä mitä "kentällä", siis ihmisten keskellä, tapahtuu pappien toimesta. Jos luterilainen lammas sattuu tulemaan oikeasti uskoon, siis uudestisyntyy, ja hänessä alkaa ilmetä hengen hedelmiä niin papit käyvät oitis kimppuun ja tekevät tyhjäksi ko. uskon ja varoittelevat harhaopista ja vikaan menemisestä.
En tiedä miksi Poriin onkin kertynyt niin paljon Jumalan ja Jeshuan Kristuksen vastaista asennetta ihan raakoine pilkkoineen...?!
Olen nettityötä Porin palstoilla paljon tehnyt 2000 luvun paikkeilta asti ja sanoisin että Porin palstoilla vastustus on ollut kovinta! Totuutta ei kärsitä Porissa enää kuulla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000520&subcat=995
(7 Päivän sopimus Riinan00 kanssa Pori palstalla)
Etsi tuo avaus! Riina00 on omien sanojensa mukaan ev.lut wicca. entinen saatanan palvoja.
Porin suomi24 palstalla olen nyt siis vapaaehtoisesti lopettanut kirjoittamisen... Porilaisilta palstoilta minut aikoja sitten sensuroitiin ennalta arvatenkin... Totuus kun tekee kipiää heräämättömässä "lihassa"!
Murtsi, nyt täytyy kaivaa aaton lehti jostain...uskomatonta mutta toisaalta nyt alkaa vihdoin tapahtumaan ja saamme rohkaista toisiamme sekä iloita kun taas muilla alkaa menemään pelon puolelle. Isoja mullistuksia Telluksella luvassa, todella isoja kun kaikki kaikessa ennalle asetetaan.
Juttelimme Murtsi hetken tässä taannoin... Siunausta Jeshuassa ja sovintoveressä sinulle yksi monista, monista morsiamista. Yljän häät alkavat, 6000 vuotta/6 päivää täynnä, lepopäivä alkaa...lauantain sabatti (1000vuotta)
T: EJsvP
http://galleria.suomi24.fi/Sherwood-Mediat-EJsvP
Oon just lähdössä vapaakirkolle, tilaisuus alkaa 16:00.
Tuu sinne jos ehdit niin jutellaan kokouksen jälkeen.
Muillekin tiedoksi:
Murtsilla on aina teepannu lämpimänä niitä varten jotka tahtoo ihanasta Jeesuksesta keskustella ja/tai yhdessä Häntä rukoilla.
T:
mamabeard = murtsi-67
:D
taidetaan poiketa sitten joku kerta, kun on sen verran aikaa. tee maistuu aina ja Jeesuksesta sekä hänen työstään on mukava puhua.
siunausta.
>>Muillekin tiedoksi:>>
sopiiko että tulen teelle
huomenna kl.16 ?
Onko sinulla kamomilla- teetä?
Aha. Miks mun rintaa puristaa? Ehkä olen vaan ollu liian lujilla viime päivinä ja minulla on harhakuvitelmia että eräs henkilö jonka kanssa sovittiin ettei nähdä olet sinä. Pyydän anteeksi jos olen väärässä. Siinä tapauksessa tule Cafe Herttuaan kello 16:00. Olen ylätasanteella.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4000000000000013&posting=22000000000536506#22000000000536506
By the way.
KAMOMILLATEETÄ ei ole olemassakaan. Tee tehdään teepensaan lehdistä. Kamomillajuoma on yrittijuomaa, jota jotkut erheellisesti nimittävät yrttiteeksi. Ei ole mitään yrttiteetä. Nimitys on yhtä mieletön kuin jos sanottaisiin kamomillajuomaa yrittikahviksi - sillä ei ole mitään tekemistä yhtään sen enempää teen kuin kahvinkaan kanssa. Näin on.
Mutta eipä ruveta mököttämään... Ettei mene sihti tukkoon... Kyllä minä sinulle kamomillateetä tarjoan, ja jos olet se henkilö jonka pelkään sinun olevan, pääsenhän minä karkuun, ovesta.
Voi, pientä pelleä, kun pitää pelätä
ja pilkata - sihtiä joka ON tukossa
ja ei itse omin voimin sitä moskaa pois saa.
Tuohdut niinkin pienestä kuin juomasta
jota ei mielestäsi oikein nimitetä.
ja miten voit tarjota kamomillaTEETÄ
jos sitä ei ole olemassakaan?
otan mielellään vain vesilasin
ja en ole mikään noita.
Kiitos seurastasi eilen :)
Kun ajoin kotiinpäin, nousi syvä kiitollisuus
Jumalalle, että Hän ei jätä aloittamaansa kesken.
Tänä aamuna luin Heb.12 joka puhuu uskon kilvoituksesta, jokainen päivä on suuri mahdollisuus, kun luottaen katsomme
uskon alkajaan - Jeesukseen Kristukseen.
Jumalan siunausta, sinulle kulkuri ;)
T: sihti jonka toisesta sivusta jo vesi virtaa
Aloitukseni ehkä oli turhan tuikea. Luin artikkelin jouluaattona vain pikaisesti läpi ja asenteeseeni vaikutti tuohtumus siitä että kyseessä oli nimenomaan jouluaaton lehti - samoin SK teki jouluaattona 2004 kokosivun artikkelilla, jossa eräs tiedemies suhtautui uskoon hyvin ylimielisesti. Siksi käväisin äsken lukemassa artikkelin uudelleen etten antaisi väärää tietoa. Kyseinen juttu ei ehkä ole niin räikeä kuin aloitukseni antaa ymmärtää, nyt uudelleen luettuna huomaan että kyseinen teologian tohtori muotoilee lauseitaan paikoin jopa diplomaattisesti, vedoten alan tutkijoiden käsityksiin.
http://www.satakunnankansa.fi/verkkolehti/a/2005/12/26/2640437.htm
Kyseessä oli siis PERHETYÖSTÄ VASTAAVA hiippakuntasihteeri Kuopiosta.
Muutama huomio:
1. MARKUS JEESUKSEN "ISÄTTÖMYYDEN" TODISTAJANA
Sakari Häkkisen mukaan evankelista Markus on tärkein Jeesuksen isättömyyden todistaja, koska ei kirjoituksissaan mainitse Joosefia ollenkaan. Samalla Häkkinen toteaa että Markus ei ole Jeesuksen lapsuudesta edes kiinnostunut, hän aloittaa kertomuksensa vasta Jeesuksen julkisesta toiminnasta.
Jos Markus ei ole Jeesuksen lapsuudesta edes kiinnostunut eikä muutenkaan kuvaa Jeesuksen lapsuutta, miksi oletetaan että hänen pitäisi mainita Joosef, joka liittyy nimenomaan Jeesuksen lapsuuteen? Jos on totta kuten on oletettu että Joosef kuoli Jeesuksen ollessa hyvin nuori.
Tässä tutkijalla on selvästi looginen ristiriita. Älyttömyyden huippu että kirjoittajaa joka ei ole edes kiinnostunut kuvaamaan Jeesuksen lapsuutta pidetään tärkeimpänä todistajana hänen lapsuuteensa liittyvissä seikoissa.
Matteus 13:55 Jeesusta sanotaan rakentajan pojaksi. Viittaus Joosefin ammattiin. Juutalaisessa kulttuurissa kyseisenä aikana ammatti yleensä periytyi isältä pojalle. Markus 6:2,3 kertoo ihmisten reaktiosta heidän hämmästyessään Jeesuksen opetusten voimaa:
"Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?"
IRT:n mukaan Matt.13:55 ja Mark.6:3 käytetty kreikankielinen rakentajaa kuvaava sana tarkoitti käsityöläistä yleensä, mutta varsin yleisesti sitä käytettiin nimenomaan kirvesmiehistä ja puusepistä.
Toisin kuin Häkkinen minä en ole kansainvälinen tutkija enkä alkukielten tuntija mutta nopean ja kieltämättä pintapuolisen tutkimukseni tuloksena havaitsin, että kyseistä (käsityöläistä, yleensä kirvesmiestä tai puuseppää tarkoittavaa) sanaa käytetään UT:ssa VAIN näissä kahdessa kohdassa.
Kaikissa muissa rakentajaa ja rakentamista koskevissa kohdissa huomasin käytetyksi jotain toista sanaa. Näin on sekä niissä kohdissa joissa puhutaan rakentamisesta konkreettisesti että niissä kohdissa joissa puhutaan rakentamisesta vertauskuvallisesti.
Eikö tällaisella seikalla ole kansainvälisille tutkijoille mitään merkitystä?
2. "MARIAN POIKA"
Yhtenä todisteena käsitystensä paikkansapitävyydestä Häkkinen pitää Markuksen käyttämää sanontaa "Marian poika".
Miesvaltaisessa kulttuurissa ilmaus on poikkeuksellisen voimakas. Häkkinen korostaa että lapsi, erityisesti poikalapsi olisi tuona aikana nimetty isän tai ottoisän, ei äidin mukaan.
Häkkinen jättää huomiotta normaalin puhekielen.
Markus ei selosta minkä mukaan Jeesus virallisesti on tuon aikaisiin syntymäluetteloihin ja kirjoihin ja kansiin merkitty, esimerkiksi Mark.6:3 hän kuvaa ihmisten normaalia puhekieltä Jeesuksesta puhuttaessa.
Jos evankeliumissa Luukkaan mukaan 2:41 mainitut Jeesuksen vanhemmat ovat Maria ja Joosef (eikä Maria ja myöhemmän avioliiton kautta Jeesukselle mahdollisesti - ja tämä on vain hypoteettinen mahdollisuus - tullut ottoisä) niin Joosef oli elossa ainakin vielä tässä vaiheessa, siis Jeesuksen ollessa kaksitoistavuotias.
Mutta jos Joosef kuoli Jeesuksen ollessa vaikka 13-vuotias ja Maria siitä lähtien huolehti yksin hänen ja Joosefin lapsikatraasta (tuossa vaiheessa vähintään seitsemän lasta), lienee aika luontevaa että arkikielessä ihmiset puhuivat Marian pojasta?
Ja jos ajatellaan Jeesuksen syntymisen hengellistä merkitystä ja tapahtuman yliluonnollista taustaa, ilmaus "Marian poika" tulee vielä ymmärrettävämmäksi.
On luonnollista että evankeliumikirjoitusten laatijat jättävät Joosefin vähemmälle huomiolle ja keskittyvät siinä suhteessa nimenomaan Mariaan, koska Jeesuksen neitseellinen sikiäminen oli heille kristittyinä selvää.
* *
Jos evankeliumikertomukset olisivat pelkästään historiallisia asiakirjoja ja ajankuvauksia eikä hengellisiä, pelastushistoriallisesti merkittäviä julistuksia, olisi Häkkisen esittämillä huomioilla tärkeä merkitys asioiden tulkinnassa. Hän jättää kuitenkin hengellisen ja yliluonnollisen aineksen kokonaan huomiotta ja suhtautuu neitseestä syntymiseen (ja todennäköisesti sitten myös sovituskuolemaan) pelkkänä myyttinä.
Sakari Häkkisen ja muiden "modernin evankeliumitutkimuksen menetelmillä" Raamattuun suhtautuvien tutkijoiden peruslähtökohtana tuntuu olevan asioiden jumalallisen puolen kieltäminen. Jo heti lähtökohdissa pidetään selviönä ettei yliluonnollisia tapahtumia ole ja että sellaiset ovat vain uskonnollisia myyttejä ja satuilua.
Kun UT:n kertomuksia lähdetään analysoimaan tällaisen näkemyksen valossa on selvää että tullaan sen mukaisiin johtopäätöksiin.
Ihmisillä on tietysti oikeus tutkia ja tulkita Raamattua ja sen tapahtumia omasta maailmankuvastaan, ihmiskäsityksestään ja ennakkoluuloistaan käsin. Jokainen saa esittää millaisia mielipiteitä tahansa. Mutta kun on kyse kristillisen kirkkokunnan papista, joka ainakin periaatteessa on sitoutunut uskontunnustukseen ja kristilliseen oppiin, asia on hieman toinen.
Yhtä lailla kuin jokaisella henkilöllä, myös papilla, on oikeus esittää omia näkemyksiään, on jokaisella seurakuntalaisella oikeus (mielestäni jopa velvollisuus) vaatia että heidän pappinsa pitävät kiinni ainakin siitä mikä evankeliumissa on keskeisintä ja kaikissa kristillisissä kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä yleisesti hyväksyttyä: Jeesuksen neitseellinen syntyminen, hänen pelastusjulistuksensa ja tekemänsä yliluonnolliset teot, kuolema ristillä syntiemme sovitukseksi ja ylösnousemus kuolleista. Ilman näitä asioita kristillisyys ei ole kristillisyyttä.
UT:n mukaan on pelastuksen kannalta aivan oleellista että tunnustetaan Jeesuksen olevan lihaan tullut, siis ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika ja pohjimmiltaan Jumala. Niiden julistuksessa jotka toista väittävät on antikristillinen henki.
"Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä".
1.Joh.2:22-25.
Edelleen:
"Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ettekä ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä."
2:26,27.
* *
Kysymykseni oli siis antaako kirkko sellaisten pappien toimia, jopa luottamustehtävissä kuten hiippakunnan perhetyön vastaavana, jotka opetuksissaan levittävät antikristillistä henkeä?
Ja jos kirkon johto sellaisen sallii, alistuvatko kirkon uskovat jäsenet tähän toimintaan nöyrinä lampaina?
On aivan eri asia olla nöyrä kirkon opille ja sille mikä opissa on keskeisintä ja mitä kirkko on kutsuttu julistamaan, kuin olla nöyrä kirkon johdolle ja sen inhimillisille mielipiteille.
Jos on nöyrä evankeliumia kohtaan täytyy korottaa äänensä sitä oman kirkkonsa johtoa vastaan, joka evankeliumin jalkoihinsa polkee ja julkisesti häpäisee.
Jotain varmasti kuvaa ajasta jossa elämme sekin, että kyseinen artikkeli julkaistiin nimenomaan keskeisen kristillisen juhlan eli Jeesuksen syntymäjuhlan aattona, jouluaattona.
Ehkä Jumala antaa tällaisten asioiden tapahtua tarkoituksella ja harkiten, jotta kristittyinä havahtuisimme näkemään mikä hetki yöstä on ja ymmärtäisimme, millaisten tuomioiden ovella me Suomen kristittyinä nyt seisomme.
EHKÄ JUMALA HYVINKIN TARKKAAN katsoo meidän reaktioitamme, sydämemme murhetta tai paatuneisuutta suomalaisena kristikansana, ja niitä käytännön toimia joihin ryhdymme tai joihin meidän ainakin pitäisi ryhtyä?
Tällainen asia ei jää Häneltä huomaamatta.
* *
HUOMIO! Lue tarkkaan:
Kristikuntana edustamme Suomessa prosentuaalisesti hyvin pientä, suorastaan marginaalista osaa maailman todellisista kristityistä. Suurin osa veljistämme ja siskoistamme elää jatkuvan vainon tai ainakin vainon uhan alla. Meitä vangitaan, pahoinpidellään, kidutetaan ja surmataan - ja miksi? KOSKA OLEMME KRISTITTYJÄ. Mitä ajattelisivat pappiemme julistuksesta ja julkilausumista ne kristityt, jotka kokoontuvat maanalaisissa piilopaikoissaan ja julistaessaan evankeliumia asettavat oman henkensä alttiiksi? Esitetäänkö siellä mielipiteitä että Jeesus oli kevytkenkäisen naisen avioton lapsi? Harrastetaanko siellä modernia kriittistä raamatuntutkimusta? Sellaiseen toimintaan on aikaa ja mahdollisuutta vain länsimaisilla kristityillä jotka hyvinvoinnin keskellä ovat vieraantuneet Kristuksesta ja Hänessä olevasta pelastuksesta.
Mutta tunnemmeko universaalin seurakunnan eli Kristusruumiin vainottujen jäsenten kivun itsessämme? Laittaako se meidät huutamaan Jumalan edessä sydämissämme ja rukoilemaan heille voimaa kestää? Vai olemmeko unohtaneet että kristikunta on yksi ja yhteinen "me" - olemmeko niin irtaantuneet Hengen ykseyden vaikutuksista itsessämme, että vainotuista on tullut vain jokin kaukainen "he", joka ei meitä parempiosaisia millään tavalla liikuta?
Ja jos näin on, mitä Jumalan täytyykään sallia juuri meille, että havahtuisimme?
Jumala varmaan odottaa että tämä vapaus, jossa voimme rauhassa Jeesuksesta kertoa, kokoontua ja ihmisten vainoa pelkäämättä Hänestä julistaa, saisi meidät kiitollisin mielin ja rakkaudessa Häntä palvomaan enemmän kuin mitään muuta, etsimään Hänen tahtoa koko sydämestämme ja niin pitämään huolta myös siitä, mitä pappimme julistavat. Mutta jos siunaukset eivät herätä meissä kiitollisuuden mieltä että Hänen hyvyytensä tähden Hänen valtakuntaansa ilolla rakentaisimme, ne voivat kääntyä kirouksiksi kuten Salomon kohdalla, joka antoi vieraiden pakanavaimojen vietellä itsensä kumartamaan epäjumalia.
tuloksista avomielisesti teologian tohtori jolta silmät ovat avautuneet näkemään totuuden kaiken rekvisiitan ja sumutuksen läpi.
Turha siitä on kimpaantua.
Jeesuksen elämä saattoi olla pääpiirteissään tuollaista kuin tohtori maalailee.
Luulisin että evankeliumit antavat Jeesuksesta valheellisen kuvan niinkuin muistakin profeetoista.
Heistä tehdään yli-inhimillisiä hahmoja joita uskovat kilvan kumartelevat. Totuus piilotetaan ihmeellisten myyttien joukkoon.
Paavalikin näki unessa Jeesuksen ja siitä Paavali julistettiin taivaan sanansaattajaksi ja mielellään hän otti tehtävän vastaan muistuttaen usein kuinka hän herralta sai käskyjä ja neuvija.
Mahtoiko mitään saada. Uneksi vanha mies.
Niinhän tänäänkin monet näkevät näkyjä ja uneksivat.
Näkyjen näkeminen ja uneksinta liittyy ihmisen ominaisuuksiin kun tulee ikää ja asiat alkavat juosta yhtä samaa rataa.
Kirjoituksesi sisältää selvää jumalanpilkkaa!!! Kirjoitat, että Maria joutui yksinään huolehtimaan yksinään "hänen ja Joosefin lapsikatraasta". Evankeliumeista tiedämme, että Jeesus oli Marian ainoa poika. Niikuin Hän oli myös taivaallisen Isänsä ainoa poika. Jeesushan määräsi äitinsä holhoojaksi kuollessaan opetuslapsensa Johanneksen. Näin ei tietysti olisi ollut tarpeen tehdä, jos ns Herran veljet olisivat olleet Neitsyt Marian lapsia. Herran veljet ja sisaret olivat Joosefin poikia ja tyttäriä hänen ensimmäisestä avioliitostaan.
Olin ajattelematon kun en ottanut huomioon että Jeesuksen veljet ja siskot saattoi tosiaan olla Joosefin aiemmasta avioliitosta.
Maria ei siitä huolimatta ollut eikä edelleenkään ole Jumala. Marian korottaminen "ikuiseksi Neitsyeksi" jota tulisi palvoa ja rukoilla ei saa Raamatusta minkäänlaista tukea.
Eihän Mariaa missään kirkossa palvotakaan, vaikka katolilaisia ja ortodokseja siitä syytetäänkin. Aiheetta tosin, joten kannattaa ottaa selvää, mistä on kysymys.. Mariaa saa kunnioittaa ja Raamatussakin Marian kiitosvirressä sanotaan, että tulevat sukupolvet ylistävät häntä autuaaksi.
oli ihminen ja ihmisenä tavallinen kuolevainen muiden kuolevaisten joukossa, vaikka Jumala valitsi hänet Jeesuksen synnyttäjäksi se ei hänestä tee jollakin tapaa jumalallisempaa ja Raamattu ei anna ymmärtää että hänellä sen johdosta olisi taivaallisissa mitään erityisasemaa, oletko samaa vai eri mieltä?
Maria ei ole pyhä Jumalan äiti. Samaa vai eri mieltä?
Hänen kauttaan Jumalan Poika syntyi nimenomaan ihmiseksi. Jumala hän oli jo ennen tulemistaan maan päälle meidän Vapahtajaksemme, ja tässä tulemisessa hän nimenomaan riisuutui kirkkaudestaan kuten UT sanoo, siis tuli ihmiseksi ihmisten keskelle ja hänet nähtiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Ainoa ero muihin ihmisiin nähden oli että hän oli täysin synnitön.
Jeesus oli siis täydesti Jumala ja täydesti ihminen! Hän ei maan päällä vedonnut jumalallisiin oikeuksiinsa, vaan vaelsi rukoillen Isää ja omistaen kaiken minkä sai, vain rukousyhteyden ja kuuliaisuuden kautta, kuten ihmisten tulee tehdä. Erotuksena Jeesukseen me voimme omistaa rukousyhteyden ja kuuliaisuuden vain Jeesuksen kautta, koska olemme syntisiä ja tarvitsemme armon.
Maria ei ole Jumalan äiti. Maria ei ole Jumalan synnyttäjä. Marian kautta Jumala nimenomaan syntyi ihmiseksi.
Ainoa joka voi jotakin jumalallista synnyttää on Jumala itse.
Maria synnytti Jeesuksen, joka oli täydesti Jumala eli Maria on Jumalansynnyttäjä ja äiti. Miksi Mariaa pitää väheksyä, kyllä hänellä melkoinen rooli tässä jutussa on. Mutta hänhän onkin nainen, siksihän hänet täytyy unohtaa... Martti Luther ei muuten väheksynyt Mariaa.
on loukata uskonnosta toisin ajattelevien tunteita. Suurin osa maailman kristityistä uskoo Marian ikuiseen neitsyyteen, mutta kyseessä ei ole mikään dogmi, vaan teologinen mielipide. Mariaa ei "palvota" suurissa kirkoissa, joissa tämä käsitys vallitsee.
Suomen evlut kirkossakin uskottiin vielä 1800-luvulla Marian ikuiseen neitsyyteen. Nykyään siellä ei tunnuta uskottavan enää mihinkäänm. Mikä vahinko kansallemme, koska suurin osa suomalaisista on luterilaisia!
Jos et usko tätä, et usko Kristuksen jumaluuteen eli et ole kristitty ollenkaan. Turha esiintyä kristittynä, jos edes kristinuskon perustotuudet eivät ole selvillä!
http://www.kolumbus.fi/gematria/kaskyt.htm
Alun perin käskyt menivät näin:
1. Lakitaulu
(Ihmisen suhde Jumalaan)
1. Minä olen JHWH, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois
Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia
Minun rinnallani.
2. Älä tee itsellesi patsasta äläkä mitään kuvaa, älä niistä,
jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla
maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä
kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä Minä, JHWH, sinun
Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot
lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka
minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka
minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
------
Joten annetaan Maria olla ainoastaan siinä arvossa mitä Sana on sanonut. Roomalaiskatolilainen hapatus on Maria "palvonnan" luonut. Ei tulisi olla kuvan kuvaa, taulun taulua Jumalasta, Pojasta ja Mariasta nyt puhumattakaan palvontamielessä, mutta näin vaan on. Ajat ja lait ovat muutettu ihmisen toimesta. Kaikki pian kyllä ennalle asetetaan. Ekumeeninen "maailman" kirkko kylläkin tulee ottamaan Marian palvonnan tulevaisuudessa voimakkaasti mukaan ekumeeniseen "touhusteluun" ja tällä keinolla saadaan eri lohkoja ja lahkoja globaalisesti yhdistettyä. Äiti-lapsi pakanallinen kultti http://members.surfeu.fi/israelapu/kirjoituksia/joulu.html Maitreya on tulevaa eksytystä/ja tullutkin jo... http://www.share.fi
Täältä lisää ja paljon muualtakin...qooqle käyntiin ja kirjastoon...
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Kirkkojenopetukset
T: EJsvP
http://galleria.suomi24.fi/Sherwood-Mediat-EJsvP
Kaikki oikeat kristityt kunnioittavat Herramme äitiä. Ne jotka näkevät siinä jotain "palvontaa" ovat lahkolaisia, joilla on muitakin vääriä oppeja. He ovat esim antitrinitaareja tai sakramenttien kieltäjiä yms. Taidat itsekin olla joku lahkolainen? Ihmettelen muuten keskustelijoiden ahkeraa nettisivujen tarjontaa. Lukekaa teologista kirjallisuutta ja jättäkää kotisivut vähemmälle. Niillehän voi kuka vaan panna mitä hyvänsä roskaa.
>>Kaikki oikeat kristityt>>
Mikä on mielestäsi "oikea" kristitty?
sekö joka lukee teologista kirjallisuutta mahdollisimman paljon?
Olen kristitty ja pyrin kunnioittamaan
kaikkeja äitejä :)
Mielipiteillä, oli ne lehdessä tai netissä
on kaikilla ihmisillä oikeus.
Voin sanoa etteivät em. teologiset humaanit "opukset" pelasta. En kuulu edelleenkään mihinkään lohkoon enkä lahkoon.
Uskon Jeshuan Kristuksen Nasaretiläisen Sanaan ja Sovintovereen. Hänen armossaan roikun kiinni "lihani" lunastushetkeen asti joka tapahtuva on Sanan mukaan...ei roomalaiskatolilaisten oppien mukaan jotka vasta 300-luvulla lopettivat aitojen Kristittyjen murhaamisen. (noita vainoissa taisi mennä jo taas niitä aitoja Kristittyjäkin roviolle...) Tutki itse historiaa. Nimikristityt ovatkin jo sitten asia erikseen.
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=joh&hakuehto=19:25-27
Marian osa nähtävissä mm. tässä. Ei Sanan yli eikä ali. "Vaimo, katso, poikasi!"
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=luu&hakuehto=1:1-55
1:46 Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
1:47 ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani;
1:48 sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.
1:49 Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä,
1:50 ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.
1:51 Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
Pikemmin Maria ylistää Jeshuaa niinkuin muutkin morsiamen jäsenet... Toki hän vaimojen joukossa on autuas. Muttei ikoni ja taulu yms. palvonnan mm. äiti-lapsi pakanakultin tavoin jonka edellisessä tobicissa kerroin. Suuria tosiaan tapahtui koska Pyhästä Hengestä Jeshua Kristus / Messias syntyi ilman miehen "apua".
Maitreya taas on "synnytetty" lihan kaikella valheen voimalla josta myös kerroin edellisessä tobicissa.
Siunausta Jeshuassa. T: EJsvP
http://galleria.suomi24.fi/Sherwood-Mediat-EJsvP
Puhut pötyä.
Selvää palvomista se on, jos Marialta pyydetään ja odotetaan jotain sellaista, jonka saamme ainoastaan Jumalalta.
Älä puhu pötyä.
Luther ei hyväksynyt avun pyytämistä Marialta.
Uskonpuhdistuksen alussa siihen asiaan ei heti puututtu.
Ostakaapa Hiltusen kirja Maria-kultista katolisissa kirkoissa.
Selvää palvontaa se on. Osin paholaisesta. Silloin kun se kääntää pyynnöt, toiveet ja turvan etsinnän pois Kristuksesta.
Täyttä eksytystä ovat erilaiset "Pyhän Neitsyen" ilmestykset Lourdesissa ym.
Lukekaapa Birgitan ilmestyksistä samassa yhteydessä. Kuvottavaa harhaa.
En ole puhunut mitään liberaaliteologiasta. Hölmökö olet? Sitähän me tässä juuri vastustamme. Käytä Jeesuksesta nimeä Jeesus (kreik. Iesous) eikä Jeshua. Ei ole mitään takeita, että se (siis Jeshua) olisi Hänen nimensä alkuperäinen muoto.
eli samalla myös opin siitä, että Neitsyt Maria on Jumalansynnyttäjä ja ikuinen neitsyt. Hän hyväksyi myös pyhien esirukouksien pyytämisen, mutta suhtautui muuten epäilevästi katoliseen kansanhurskauteen.
Miksi pyhien esirukouksia ei voisi pyytää siinä kuin nykyään elävien ihmistenkin? Kaikki Herrassa ovat eläviä. Te protestantit ette tiedä mitään tästä aiheesta, joten kehotan teitä vaikenemaan asiasta. Kirjoituksenne ovat aivan yhtä loukkaavia kuin liberaaliteologien sepustukset ja ne eivät ole alkuperäisen kristinuskon mukaisia.
epäraamatullinen Maria-kultti?
1. JOHDANNOKSI. Kommenttini Mökölle.
Mökö:
> Maria on Jumalan äiti. Jos et usko tätä, et usko Kristuksen jumaluuteen eli et ole kristitty ollenkaan. Turha esiintyä kristittynä, jos edes kristinuskon perustotuudet eivät ole selvillä! <
Kuulepas Mökö, mistä kristinuskon perustotuuksista en nyt ole selvillä? Tarkoitatko ortodoksien raamatuntulkintoja vai todellisia kristinuskon perustotuuksia? Ortodoksien ja katolilaisten kaikista Neitsyt Mariaan liittyvistä traditiosta en todellakaan ole selvillä enkä tiedä millaisia teologisia merkityksiä joillekin sanoille ja sanamuodoille Mariaan liittyvissä opillisissa kysymyksissä annetaan.
Jeesuksen neitseellistä syntymää en ole missään kohdin kyseenalaistanut, päinvastoin. Siitähän aloituksenikin lähti liikkeelle.
Eri asia sitten mikä on Marian rooli ja asema tässä.
Sinunko mielestä Marian jumalallisuuden kyseenalaistaminen on yhtäkuin Jeesuksen neitseellisen syntymän kyseenalaistaminen? Sanon asian nyt tarkoituksella vähän kärjistäen: Jos en usko Mariaa jumaluuteen, niin sitten en usko Kristuksen jumaluuteenkaan?
Sattumalta kuitenkin on niin että on uskon Jeesuksen jumaluuteen. Tunnustan että Hän on neitseestä syntynyt ja meidän lunastajaksemme tullut, ainoa sovituksen päämies jossa on pelastus. Täysi pelastus Hänen verensä kautta syntien anteeksisaamisessa. Jeesus on Herra.
Jos tätä asiaa hämärretään tai siihen jotain liitetään kuin Jeesus ei itse olisi riittävä ja että tarvitaan Neitsyt Maria pelastuksemme tekemisessä täydelliseksi, silloin kyllä kyseenalaistan ortodoksien ja katolilaisten tulkinnat ja epäilen, että ei ole kyse todellisesta neitsyt Mariasta ollenkaan vaan jostakin aivan muusta.
Voisiko ehkä olla niin että Maria-kultin harhauttama kuvittelee kunnioittavansa Raamatun neitsyt Mariaa, vaikka todellisuudessa kunnioittaa ja kumartaa jotain aivan muuta, koska Raamatun neitsyt Maria ei sellaista kumartamista ota vastaan?
Mökö, herättääkö tällainen kysely sinussa voimakasta uskonnollista kiihtymystä? Etkö voi ajatella että kyselyni on ihan vilpitöntä ja perustuu nimenomaan siihen että tahdon kristinuskon perustotuuksia kunnioittaa niin kuin ne Raamatusta ymmärrän, että Jeesus Kristus on ainoa pelastajamme ja Hänessä on täysi jumaluus ulottuvillemme tullut?
Huomaatko Mökö taas oman asenteesi:
Kun ei usko samoin kuin sinä ja sinun kirkkokuntasi traditiot ja tulkinnat niissä asioissa joista Raamattu ei selvästi puhu, niin sitten on ihan toisarvoista uskooko raamatullisesti niissä asioissa joista Raamattu selvästi puhuu. Vaikka uskoisin raamatullisiin perusasioihin en voi olla kunnollinen kristitty, koska en usko kirkkokuntasi traditioihin?
Ollaan kovasti loukkaantuneita kun pidän Mariaa tavallisena ihmisenä jolla ei välttämättä ole minkäänlaista taivaallista asemaa sen perusteella että on Jeesuksen synnyttänyt. Heristellään sormea että minun tulisi olla varovaisempi siinä mitä kirjoitan. Ok. Olisin varmaan voinut käyttää vähän enemmän harkintaa koska kyse on asioista joista Raamattu ei kovin selkeästi puhu ja jotka osittain jää kysymysmerkeiksi. Myönsin sen jo. Mutta lisään:
Jos Raamattu ei selkeästi tuo esiin että 1) Marialla EI OLE minkäänlaista erityistä taivaallista asemaa Jeesuksen synnyttämisen tähden, niin ei se myöskään tuo selkeästi esiin että 2) Marialla tällainen asema ON.
Ensimmäisen näkemyksen kannattajat ei siis nouse Raamatun arvovaltaa ja ilmoitusta vastaan yhtään sen enempää kuin toisen näkemyksen kannattajat.
Yhtä hyvin minun kuin sinun tulisi olla kannanotoissamme vähän varovaisempia?
Jos ja kun puhutaan asioista, joista meillä ei ole tarkkaa tietoa, voimme sanoa että näin minä sen ajattelen ja näin edustamani kirkon tai herätysliikkeen piirissä ajatellaan, mutta älkäämme vetäkö ajatustemme ja traditioidemme puolelta yhtäläisyysmerkkiä Raamattuun.
Tällä tavalla ortodoksit ja katolilaiset on kuitenkin suhtautuneet Neitsyt Mariaan käsitykseni mukaan. En tiedä kuinka virallisista kirkon opeista ja dogmeista on kyse tai missä määrin on kyse vain jonkin kirkon sisällä vaikuttavan ryhmän tai yksittäisten ortodoksien mielipiteistä kenties, mutta olen havainnut sen tosiasian että kun johonkin toiseen kirkkokuntaan kuuluva ei suhtaudu Neitsyt Mariaan sillä tavalla kuin ortodoksisuus ja/tai katolilaisuus edellyttäisi, niin sitten ollaan kiivaasti sanomassa että ei voi uskoa Kristukseenkaan, ei Häntä todellisesti tuntea eikä olla pelastettu.
En ryhdy tässä mitään pitkää selostusta tekemään ja vaikeaa se olisikin kun en ortodoksisuuteen ja katolilaisuuteen kyllin syvällisesti ole perehtynyt, esitän kuitenkin muutaman pienen huomion ihan pohdittavaksi.
2. MITÄ JUMALANSYNNYTTÄJÄ TARKOITTAA?
Kirjoitin:
"Maria ei ole Jumalan äiti. Maria ei ole Jumalan synnyttäjä. Marian kautta Jumala nimenomaan syntyi ihmiseksi.
Ainoa joka voi jotakin jumalallista synnyttää on Jumala itse."
Toin myös esille missä mielessä en usko Marian olevan Jumalan äiti ja Hänen synnyttäjänsä. Jeesus oli Jumala jo ennen syntymistään maan päälle Vapahtajaksi.
Nimimerkki yxmie vastasi näin:
> Maria synnytti Jeesuksen, joka oli täydesti Jumala eli Maria on Jumalansynnyttäjä ja äiti. Miksi Mariaa pitää väheksyä, kyllä hänellä melkoinen rooli tässä jutussa on. Mutta hänhän onkin nainen, siksihän hänet täytyy unohtaa... Martti Luther ei muuten väheksynyt Mariaa. <
Sanon heti alkuun että en minäkään tahdo Mariaa väheksyä. Kommentti että Maria haluttaisiin unohtaa koska hän on nainen, on asiaton. Mutta mielestäni ihmistä voidaan todellisesti arvostaa ja kunnioittaa vain siinä todellisessa asemassa joka hänellä on.
Jos joku seisoo puisella jalustalla ja minä kävelen hänen ohi ja menen kumartamaan häntä kultaisen jalustan äärelle, jolla hän ei seiso, niin onko se hänen kunnioittamistaan? Onko se todellista rakkautta ja ihailua häntä kohtaan? Kyllä siinä voi jotakin tunteellista rakkautta ja ihailua olla, mutta todellisuuden mukaista se ei ole, sillä todellinen kunnioitus syntyy aina totuudesta ja tahtoo totuutta enemmän kuin mitään muuta.
Jos Maria seisoo puisella jalustalla, tätä ilmausta käyttääksemme, eikö juuri se ole hänen kunnioittamistaan että kunnioitetaan häntä siinä asemassa joka hänellä on, eikä siinä asemassa jota hänellä ei ole?
Uskon että Maria on Jeesuksen äiti. Uskon että Maria on Jeesuksen synnyttäjä. Uskon että Jeesus oli täydesti Jumala ja täydesti ihminen. Ja kyllä minä uskon että Maria on Jumalan äiti ja Maria on Jumalan synnyttäjä, mutta täytyy sitten määritellä mitä näillä sanoilla tarkoitetaan ja mitä niihin sisällytämme.
Mihin siis en Mariassa usko ja missä mielessä en usko häneen Jumalansynnyttäjänä?
Mielestäni olen sen tässä keskustelussa jo sanonut mutta täsmennän vielä.
Olennaista on että Jeesus syntyi Mariasta IHMISEKSI. Se minkä Jeesus sai Marialta ja Marian kautta maailmaan tullessaan on lihallinen olomuoto. Jeesus ei saanut Marialta jumaluutta, koska se Hänellä oli jo entuudestaan, omassa itsessään, päinvastoin Hän jollain tavalla riisuutui jumaluudestaan tullessaan Marian kautta ihmiseksi!
Marialla ei siis ole mitään tekemistä Jeesuksen jumalallisuuden kanssa. Maria ei antanut eikä lahjoittanut Jeesukselle mitään sellaista mikä on puhtaasti Jumalaa. Vain Jumala voi synnyttää jotakin täysin jumalallista.
Sanoin jo etten tunne ortodoksien ja katolilaisten näkemyksiä tässä(kään) asiassa kovin tarkkaan. Voi kuitenkin olla että joku sanoo: näin mekin uskomme, ei Jumalansynnyttäjä antanut Hänelle mitään jumalallista emmekä me palvo Jumalansynnyttäjää kuin hän olisi Jumala, mutta hän osallistui Jumalan tekoon antaessaan itsensä jumalallisen tapahtuman välikappaleeksi, jossa Jumala hänen kauttaan pukeutui ihmisruumiiseen ja tuli lihaksi, ja näin antaessaan itsensä välikappaleeksi Maria tuli osaksi Jumalan lunastustapahtumaa.
Jotenkin tällä tavalla se kait menee, vai?
Sanotaan siis että ei palvota Mariaa kuin hän olisi Jumala. Ok. Sanotaan että kunnioitetaan häntä sen tähden että hän antautui olemaan Pyhän Hengen käytössä ja jumalallisen työn välikappale? Ok. Kuitenkin käytännössä näyttää siltä että Mariaa kunnioitetaan kuin hän nimenomaan olisi Jumala tai osa jumaluutta!
Selailin just hetki sitten muutamaa kirjaa hyllystäni ja tältä se tosiaan vaikuttaa ortodoksien ja katolilaisten omien tekstien ja opetusten valossa.
Opillisesti asia kyllä muotoillaan niin että palvonta annetaan vain kolmiyhteiselle Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, ja että Marialle ei anneta kunniaa joka kuuluu vain tälle kolmiyhteiselle Jumalalle, mutta kuinka on käytännön laita?
Jos Neitsyt Maria on Pyhä Jumalansynnyttäjä ja osallisuudessa lunastustapahtumaan tullut yhdessä Jeesuksen kanssa sovituksemme edellytykseksi, silloin hänelle annetussa kunnioituksessa on palvontaa joka kuuluu vain Jumalalle, koska vain Jumala voi synnyttää jotakin jumalallista ja vain Jumala voi lunastaa ihmisen kadotuksen tilasta taivaalliseen armoon ja kirkkauteen. Siis:
Jos ja kun Marialle annetaan palvontaa joka kuuluu Jumalalle, silloin ei enää ole kyse todellisesta Raamatussa kuvatusta neitsyt Mariasta vaan ihmisten tekemästä epäjumalasta, jota kunnioitetaan väärin perustein.
Hebrealaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali kysyy että onko HÄN koskaan sanonut yhdellekään enkeleistä: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin? Kuka on tämä HÄN josta hebr.1:5 puhuu? Onko hän Maria? Ei suinkaan vaan Jumala itse ilmoittaa että on ennen aikojen alkua synnyttänyt Jeesuksen! Todellinen Jumalansynnyttäjä on siis Jumala itse. Ja koska Jeesus syntyi iankaikkisuudessa ennen aikojen alkua, kun ei vielä ollut mitään muuta kuin Jumala, siksi Jeesus on ollut olemassa aina, kuten Isäkin on ollut olemassa aina.
Mutta Maria ei ole ollut olemassa aina.
Poika on syntyisin Isästä ja lunastussuunnitelma oli valmiina jo ennen Hänen tulemistaan maan päälle. Kun Jeesus siis syntyi maan päälle, silloin hän syntyi ihmiseksi: vaikka Jeesus syntyi Marian kautta todellisesti ihmiseksi, se mikä Jeesuksessa on jumalallista ei ole Marian synnyttämää, sillä se oli ja on Jeesuksen olemus Isästä syntyisin jo ennen aikojen alkua.
3. ORTODOKSIEN OPETUS NEITSYT MARIASTA.
Minulla on tässä edessäni kirja jonka nimi on Raamatunhistoria. Kirja jakautuu Vanhaan Testamenttiin ja Uuteen Testamenttiin kuten Raamattukin. Se alkaa luomisesta ja päättyy "pyhän ristin löytämiseen". Kaikki keskeiset raamatuntapahtumat on selostettu, mutta niihin on liitetty ortodoksikirkon tradiotionaaliset uskomukset ihan täysivertaisina ilmoituksina Raamatun pyhän tekstin kanssa. Sellaisen vaikutelman kirjasta ainakin saa.
Kirjan alaotsikkona on RAAMATUN TEKSTISTÄ KIRKOLLISELLA PERIMÄTIEDOLLA TÄYDENTÄEN toimittanut Aari Surakka. Raamattu siis täytyy täydentää kirkollisella perimätiedolla jotta pelastuksen asia voitaisiin ymmärtää oikein? Raamattu ei itsessään riitä vaan se tulee tulkita kirkollisen perimätiedon kautta jota Raamatussa itsessään ei ole ja jolla Raamattu täydennetään.
Toivon että ortodoksit korjaavat jos olen käsittänyt väärin. Riittääkö siis Raamattu vai tarvitaanko kirkollinen perimätieto Raamatun ohella ja sen täydentäjänä?
Kirjan on kustantanut Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto ja se on Suomen ortodoksisen piispainkokouksen hyväksymä kuudes painos vuodelta 1978. Esipuheessa kerrotaan että ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1945 nimellä "Raamatunhistoria Suomen kreikkalaiskatolisille lapsille".
Uusi Testamentti alkaa Alkukertomuksilla. Ensimmäiset kolme alkukertomusta ovat 1. Neitsyt Marian lapsuus, 2. Johannes Kastajan syntyminen, 3. Enkelin ilmoitus Vapahtajan syntymisestä.
Kun ortodoksien raamatunhistoria alkaa kuvata Uuden Testamentin tapahtumia se aloittaa pyhästä perimätiedosta, jonka mukaan Joakim ja Anna lapsettomuuttaan murehtien lupaavat että jos Jumala kuulee heidän rukouksensa ja antaa heille lapsen, he pyhittävät tämän kokonaan Jumalalle. Näin sitten syntyy tytär, Maria.
Lainaus kirjasta:
"Kun lapsi oli täyttänyt kolme vuotta, Joakim ja Anna toivat hänet Jerusalemin temppeliin. Maria asetettiin seisomaan temppeliportaikon alimmalle askelmalle. Portaikon yläpäässä odotti ylimmäinen pappi, joka temppelin ovella vastaanotti Jumalalle pyhitettäviä. Vastoin yleistä tapaa ja kaikkien ihmeeksi Maria itse astui ylimmäisen papin luo. Jumalan hengen erikoisesta johdatuksesta ylimmäinen pappi ohjasi hänet kaikkein pyhimpään, jossa hänellä itsellään oli oikeus käydä ainoastaan yhden kerran vuodessa."
Kirjan mukaan Maria vietti lapsuutensa temppelissä toisten Jumalalle itsensä pyhittäneiden naisten kanssa, ja siellä hän antoi Jumalalle lupauksen jäädä ainaiseksi neitseeksi.
"Neitsyt Marian kasvatusaikana kuolivat hänen vanhempansa. Kun hän oli tullut täysi-ikäiseksi, kehoitettiin häntä menemään avioliittoon. Mutta kun saatiin tietää hänen antaneen Jumalalle lupauksen pysyä aina neitseenä, kihlasivat papit hänet hänen sukulaiselleen Joosef nimiselle vanhukselle, että tämä olisi hänelle turvana ja suojelijana. Joosef, joka oli ammatiltaan puuseppä, asui Nasaretin kaupungissa Galileassa."
Ortodoksinen Raamatunhistoria päättyy apostolisen seurakunnan historiaan, jonka viimeiset luvut ovat: 63. Sauluksen kääntyminen, 64. Paavalin lähetysmatkat, 65. Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen, 66. Pyhän ristin löytäminen.
Luvussa 65 kappaleessa kaksi kerrotaan että enkeli Gabriel ilmestyi Neitsyt Marialle öljymäellä ja ilmoitti että tämän maallinen vaellus päättyisi kolmen päivän perästä. Ennen kuolemaansa hän toivoi näkevänsä kaikki apostolit. Jumala täytti hänen toivomuksensa:
"Hengen johdattamina saapuivat opetuslapset kuolinhuoneeseen ja saivan nähdä Jeesuksen enkelien ympäröimänä ottavan vastaan äitinsä sielun. Rukoillen ja kiittäen he saattoivat Marian ruumiin Getsemanen puutarhassa olevaan hautakammioon."
Kappale 3:
"Tuomas ei ollut saapunut toisten opetuslasten mukana. Kun hän kolmantena päivänä tuli Jerusalemiin, tahtoi hän murheessaan nähdä edes Herran äidin ruumiin. Kun hautakammio avattiin, se oli tyhjä. Hämmästyksen valtaamille opetuslapsille ilmestyi valon ympäröimänä itse Neitsyt ja siunaten heitä sanoi: 'Iloitkaa, sillä minä olen aina teidän kanssanne'. Tästä apostolit ymmärsivät, että Jeesus oli herättänyt äitinsä kuolleista ja ottanut hänet taivaalliseen kunniaan."
Luku 66, kappale 3:
"Kristityt alkoivat hartaasti rukoilla, että Jumala jollakin merkillä osottaisi oikean ristin. Silloin kannettiin siitä ohi kuollutta. Jerusalemin piispan kehoituksesta laskettiin vuoron perään kukin risti kuolleen päälle. Kolmannen niistä koskettaessa vainajaa, palasi tämä jälleen elämään. Kun kansan paljouden tähden kaikki eivät voineet ristiä nähdä, nousi piispa korkealle paikalle ja kohotti sen näkyville. Silloin kansa lankesi maahan rukoillen: 'Herra armahda'."
Nämäkö on niitä kristinuskon perustotuuksia, joista Mökö sanoo että on turha esiintyä kristittynä, jos ei ole näistä selvillä?
4. YKSI AINOA PELASTAVA KIRKKO: ORTODOKSIT. Niinkö?
"Pelastus on tien ilmoittamista jokaiselle, joka uskoo Kristukseen ja tämä tie löydetään Kirkosta. Pyhä Henki ei laskeudu maan päälle yhä uudestaan ja uudestaan, vaan asuu näkyvässä ja historiallisessa kirkossa. Ja juuri Kirkossa Hän hengittää ja toimii... Neitsyt Maria on apostolisen Kirkon näkymätön, mutta todellinen keskus. Häneen kätkeytyy alkukristillisyyden salaisuus, Hengen evankeliumi... Pääsiäisyön ilo, palavat tuohukset, kirkkolaulun nopea ja kevyt rytmi ja kirkkorakennuksen koko atmosfääri on syvimmältään yhteydessä ainutlaatuiseen, ylevään ilmoitukseen: Kristus nousi kuolleista, joka on kaikkien niiden ilo, jotka on kasteessa puettu Kristukseen."
Pentti Hakkarainen: Kirkko - uusi todellisuus (Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskunta, 1979), kirjan takakannesta.
Ortodoksien mukaan pelastus on löydettävissä vain Kirkosta?
Tämä herättää kysymyksen. Voiko johonkin muuhun kirkkokuntaan kuuluva kuulua sisällisesti Kristuksen pelastavaan Kirkkoon? Voiko esimerkiksi helluntailainen kokea pelastuksen Jeesuksessa? Uskoessaan että Jeesus on Herra hän on pelastettu, sisällisesti jäsen siinä yhdessä ainoassa tosi Kirkossa, joka on Kristuksen ruumis ja pyhien ykseys?
Vai onko ortodoksisen näkemyksen mukaan niin, että ainoastaan ne jotka on ortodoksien perinteen mukaan kastettu ja ortodoksikirkkoon kuuluvat, ovat pelastavan Kirkon jäseniä? Onko ortodoksien keskinäinen yhteys koko Kristuksen ruumis ja Kirkko?
Kirjassa on opetusta myös enkeleistä. Kirjan takakannessa sanotaan:
"Ortodoksisen Kirkon enkeleihin liittyvä opetus lähtee varhaisen kirkon näkemyksestä, että ruumiittomat voimat, joista enkelit muodostavat yhden ryhmän, ovat Kristuksen Kirkon jäseniä."
Siis enkelit voivat kyllä olla Kirkon jäseniä - mutta ne jotka eivät usko ortodoksisen kirkon perinteen mukaisella (Raamattua täsmentävällä ja siihen lisäilevällä) tavalla, eivät voi olla Kirkon jäseniä?
Perinteisten kirkkokuntien edustajat ovat usein melko kevein perustein tuomitsemassa toisia lahkohenkisiksi. Riittää että kuuluu johonkin ns. vapaaseen kristilliseen seurakuntaan, silloin on ortodoksin mielestä automaattisesti lahkolainen? Onneksi kaikki ortodoksit ja kaikki katolilaiset eivät ajattele näin, mutta se lienee heidän kirkkonsa virallinen kanta kuitenkin? Ainoita oikeita uskovia ovat ne jotka omaksuvat meidän traditiomme?
MUTTA:
Eikö juuri tämä ole lahkomielisyyttä?
Että eristäydytään muista kristityistä ja selitetään että vain oma kirkkokunta sisältää pelastuksen? Juuri se on lahkolaisuutta: erottautumista siitä pyhien yhteydestä jonka perustana on yksin ja ainoastaan Kristus, osallisuus Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa uskon kautta, joka on Jumalan teko.
Sopii kysyä millaiset "ruumiittomat voimat" toimivat atmosfäärissä joka on kyllästetty itsetietoisuudella, oman ryhmän korostamisella, ehkä meditatiiviseen tilaan johtavalla "nopealla ja keveällä" kirkkolaululla, sieluun vetoavalla tunnelmoinnilla ja - lahkomielisyydellä? Siellä missä yhä syvemmin koetaan yhteyttä vain meidän kesken ja meitä yhdistäviä kokemuksia, joihin toisilla ei ole mahdollista päästä koska vain me olemme osalliset Pyhästä Hengestä ja sen toiminnasta?
"Kristuksen Kirkolla on arvovalta tulkita Pyhää Raamattua, koska se on ainoa alkuperäisen apostolisen saarnan eli kerygman säilyttäjä. Tämä kerygma on jatkuvasti Kirkon eläväksitekevänä voimana ja Pyhä Henki elää juuri Kirkossa... Pyhää Raamattua on luettava ja sitä on ymmärrettävä ja arvioitava Kirkon koko elämän ja kokemuksen yhteydessä. Sitä ei tulisi lähestyä yksityisen ajattelun pohjalta, joka johtaa aina harhaan... Sen tulee olla täydellisen ja kokonaisvaltaisen kristillisen elämän osa, joka alkaa kasteessa ja myrhavoitelussa ja ilmenee monin eri tavoin, mutta kasvaa aina Kirkon Eukaristian vieton ympärille..."
"Kirkon olemukseen kuuluu pyhyys ja erehtymättömyys. Ja vaikka Kirkko koostuukin syntisistä ihmisistä, se on Kristuksen ruumis ja Pyhän Hengen temppeli... Kirkon jäsenten keskinäinen yhteys ilmenee rakkautena Kirkkoa ja sen jumalanpalveluselämää kohtaan..."
"Jumalan todellinen läsnäolo Kirkon kokouksessa mahdollistaa sen, että kirkolliset virat, ennen kaikkea piispuus, ovat todellisia Kristuksen mysteereitä... Piispan tehtävänä on toimia jumalanpalveluksen johtajana ja istua sillä paikalla, jolla Kristus istui opetuslastensa keskellä, opettaa sitä, mitä Kristus opetti ja olla paimen ja ylipappi... Kirkkoa ei voi olla ilman piispaa, kuten ei myöskään piispaa voi olla ilman kirkkoa. Kirkon ulkopuolella ei ole piispuutta, koska pää tarvitsee ruumiin toteuttaakseen tehtäväänsä... Eukaristia on ihmisten ja Jumalan välisen ykseyden sakramentti, mutta se on myös meidän ykseytemme sakramentti Kristuksessa. Tämän mysteerin keskuksena on piispa... Täten hänen virkansa on ennen kaikkea ykseyden luomisen virkaa."
"Ortodoksisen Kirkon liturginen perinne ylistää Neitsyt Mariaa 'kerubeja kunnioitettavammaksi ja serafeja verrattomasti jalommaksi'. Jumalan Äidin kunnioituksella on vanhan Kirkon perinteissä suuri merkitys, sillä tämä kunnioitus liittyy erottamattomasti Kristuksen lihaksitulemisen raamatulliseen totuuteen... Pyhille isille usko Kristukseen merkitsee aina ehdotonta uskoa hänen neitseelliseen syntymiseensä. He näkivät hyvin selvästi, että mikäli emme kunnioita Kristuksen Äitiä jumalansynnyttäjänä, emme voi myöskään uskoa Kristuksen lihaksitulemisen salaisuuden täyteyteen ja voimaan. Isille jumalallisen ja inhimillisen luonnon täydellinen liitto Kristuksessa oli suoraan yhteydessä ihmisluonnon pyhittämiseen ja korottamiseen Jumalan Äidissä. Vanhan Kirkon opetuksessa ei ole erotettu Äitiä ja Poikaa vaan on kunnioitettu Kristuksen ihmisyyden ohella myös Neitsyt Mariaa, jolta Kristus sai ihmisyytensä ja joka olemuksessaan edustaa koko ihmiskuntaa... Kristuksen ihmiseksituleminen merkitsi syntiinlankeemuksen sairaaksi tekemän ihmisen ja koko luomakunnan jälleen korottamista ja yhdistämistä Jumalan eläväksitekevään rakkauteen. Neitsyt Maria nähdään tämän tapahtuman myönteisenä edellytyksenä..."
"Enkeli Gabrielin ilmestys oli pyhän Neitseen helluntai ja siitä hetkestä alkaen Pyhä Henki asettui Häneen asumaan ja pyhitti Hänet. Kristuksen ja Hänen Äitinsä yhteys ei luonnollisestikaan rajoitu vain tähän enkeli-ilmestykseen tai Kristuksen syntymään vaan jatkuu Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen olemuksen ykseydessä... Neitsyt Maria on apostolisen Kirkon näkymätön, mutta todellinen keskus (Sergei Bulgakov). Häneen kätkeytyy alkukristillisyyden salaisuus, Hengen evankeliumi, josta apostoli Johannes kirjoittaa... Hänestä on tullut ihmiskunnan Äiti ja Hän rukoilee koko maailman puolesta. Siksi Jumalan kansa on ylistäessään ylösnoussutta ja kuoleman voittanutta Kristusta aina myös korostanut Hänen lihaksituloaan Mariasta. Puolustaessaan Marian ainaista neitsyyttä Kirkko ei ihannoi naimattomuutta eikä näe sitä Kristuksen henkilökuvaan liittyväksi eettiseksi tehokeinoksi vaan julistaa Kristuksen syntymän ainutlaatuista lähtökohtaa... Jumalallisen ja inhimillisen luonnon ehyt ja täydellinen liitto toteutuu Marian kautta."
5. NEITSYT MARIAN ASEMA KATOLISESSA KIRKOSSA.
Seuraavat kohdat perustuvat Paavo Hiltusen esittämiin tietoihin kirjassa Marian kolmet kasvot (Kuva ja sana 1997). Kirjassa on runsaasti katkelmia ja lainauksia roomalaiskatolisten omista virallisista kirjoituksista ja julkilausumista.
Paavi Pius X:
"Eikö Maria ole Kristuksen äiti? Siksi hän on myös meidän äitimme. Kun Maria kantoi kohdussaan Vapahtajaa, hänen voidaan sanoa synnyttäneen myös ne, joiden elämä sisältyi Vapahtajan elämään. Me kaikki olemme siksi syntyneet Marian kohdusta niin kuin ruumis on yhtynyt päähän. Hengellisessä ja mystisessä mielessä meitä kutsutaan Marian lapsiksi, ja hän on kaikkien meidän äiti."
Hiltunen:
"Pelkään, että me ei-katolilaiset - eivätkä järkevät katolilaisetkaan - voi hyväksyä tällaista mystiikkaa. Mutta RKK (roomalaiskatolinen kirkko) pitää samanarvoisina Jumalan sanan ja oman traditionsa. Kun muutama paavi on sanonut aamenensa jollekin huimalle väitteelle, siitä tulee vastaansanomatta kirkon oppi. Perusteeksi kyselijöille riittää sana traditio."
Hiltunen toteaa että Marian rooli Hengellisenä Äitinä ei roomalaiskatolisen kirkon ajattelussa pääty Mystisen Ruumiin (eli Kirkon) synnyttämiseen, vaan todellisena äitinä hän myös hoivaa lapsiaan.
Maria esirukoilee jatkuvasti hankkiakseen "armoja" hengellisille lapsilleen ja johtaakseen heitä Poikansa luo ja iankaikkiseen pelastukseen. Maria tekee näin myös siksi, että hän osallistui ristiinnaulitun Poikansa kärsimyksiin Golgatalla, jossa hänet lopullisesti annettiin Hengelliseksi Äidiksi ihmiskunnalle.
Näin Hiltunen tulkitsee roomalaiskatolista opetusta Marian roolista:
"Maria tuli Hengelliseksi Äidiksi alunperin enkeli-ilmestyksen aikana, mutta hänen äitiytensä täydellistyi Golgatalla hänen osallistuessaan ihmisperheen hengelliseen uudestisynnyttämiseen. Hän harjoittaa äitiyttään jatkuvasti rukoilemalla, että hänen lapsensa johdatettaisiin taivaalliseen kotiin."
Roomalaiskatolisen kirkon opissa Neitsyt Maria ei ole ainoastaan Äiti - jolla pyritään sumentamaan ihmisten jakamaton huomio ja pyhä nöyrtyminen Isän edessä? - vaan myöskin välittäjä - jolla hän saa osansa paitsi Isän myös Pojan jumalallisesta asemasta. Näin lunastyön koko olemus muuttuu raamatullisesta roomalaiskatoliseksi, jolloin VAIN roomalaiskatolisella kirkolla on lunastuksen avaimet! Opetus on sama kuin ortodokseilla: pelastus tulee meidän traditiomme kautta, koska vain se on oikea apostolinen traditio.
Kuitenkaan tätä "oikeaa apostolista traditiota" ei ole löydettävissä Raamatusta vaan se on Raamatun tulkintaa kirkollisen tradition läpi, jossa kirkon oppi on ensisijainen ja itse Raamattu jää toiselle sijalle. Periaatteessa kyllä puhutaan Raamatun auktoriteetista ja arvovallasta, mutta käytännössä sillä tarkoitetaan omien kirkkoisien ja perinteiden arvovaltaa, koska Raamattua ei voi tulkita eikä ymmärtää meidän oikeaoppisen Kirkkomme ulkopuolella!
Roomalaiskatolinen kirkko opettaa aivan oikein ja raamatullisesti että kristinuskossa on ainoastaan yksi ainutlaatuinen välittäjä eli välimies Jumalan ja ihmisten välillä, Jeesus Kristus. Mutta heti kohta lisätään ettei tämä tarkoita ettei muitakin välittäjiä olisi, päinvastoin Jeesus välittäjänä tarvitsee pelastustyönsä toteuttamiseen muita välittäjiä, jotka yhdessä Hänen kanssaan saavat aikaan sen mitä Hän tekee. Nämä toiset välittäjät ovat kuitenkin alempiarvoisia ja toissijaisia: vain Jeesus on todellisesti Vapahtaja.
Ovela silmänkääntötemppu?
Korostetaan Jeesuksen asemaa jotta saadaan luotua vaikutelma oikeasta ristillä kuolleeseen ja ylösnousseeseen Kristukseen kiinnittyvästä kristinuskosta, mutta sitten hämärretään raamatullinen pelastustyö omilla lisäyksillä joiden myötä kiinnitetään ihmiset Jeesuksen sijasta kirkkoon ja kirkolliseen valtarakennelmaan.
Ajatus tarpeellisista lisävälittäjistä tai Jeesuksen välitystyön toteuttamiseen osallistuvista välittäjähahmoista on Hiltusen mukaan peräisin Tuomas Akvinolaiselta, joka kirjoitti: "Kristus yksin on täydellinen välimies Jumalan ja ihmisen välillä", ja kehitti sitten ajatusta eteenpäin lisäten: "mutta mikään ei estä muita olemasta määrätyllä tavalla välittäjinä Jumalan ja ihmisen välissä siinä määrin kuin he ovat yhteistyössä yhdistämässä ihmisiä Jumalan kanssa".
Paavo Hiltunen kysyy kirjassaan, että jos Jumala on asettanut Poikansa kertakaikkiseksi välittäjäksi ja asettanut yksinomaan Hänet siihen virkaan, kuten Raamattu hyvin selkeästi opettaa, kuinka Hän vielä sallisi toisia välittäjiä?
Kyseessähän on majesteettirikos ja loukkaus Jumalan kunniaa kohtaan.
Hiltunen kritisoi katolilaisia kirkon johtajia:
"Joskus minusta tuntuu siltä, etteivät nämä kirkonmiehet taida oikein ymmärtää Jumalan suuruutta ja pelottavuutta. He keksivät kaikenlaista aivan kuin Jumala olisi vain joku vähäpätöinen olento, joka ilman muuta hyväksyy heidän ideansa. Raamattu ei ole heille JUMALAN sanaa, siinä syy. Sen rinnalle he ovat panneet IHMISEN sanan ja julistavat senkin Jumalan sanaksi."
Vatikaani II:
"Ketään luotua ei voida koskaan asettaa inkarnoituneen Sanan ja Lunastajan rinnalle, mutta niin kuin Kristuksen pappeuteen osallistuvat eri tavoin hänen palvelijansa ja uskovansa, ja samoin kuin Jumalan hyvyys säteilee eri tavoin luotujen joukossa, niin myös Lunastajan ainutlaatuinen välitys ei sulje pois, vaan pikemminkin nostaa esiin monenlaista yhteistyötä, joka on vain tästä yhdestä lähteestä jakamista."
Hiltunen:
"Tässä on sekoitettu käsitteet VÄLITYS ja JUMALAN VALTAKUNNAN TYÖ. Nämä välttelevät väitteet ovat pelkkiä verukkeita. Ne on esitetty siinä tarkoituksessa, että Marialle järjestyisi oma reviiri hänen kuviteltua toimintaansa varten. Takana on toinen tarkoitus: kirkon aseman, opetuksen ja vallan kasvattaminen. Maria on kirkon ikoni ja symboli. Mitä suuremman kunnian ja laajemman tehtäväkentän hän saa, sitä suuremmaksi kasvaa kirkon valta ja kunnia. Koko ajan onkin kysymys siitä, voiko kirkko itse olla toinen välittäjä Jumalan ja ihmisten kesken. Yksi välittäjä merkitsee täydellistä alistumista Jumalan tahtoon ja Sanan ehdotonta noudattamista. Siihen RKK ei alistu. Se pyrkii saamaan itsenäisen vallan kaikkien ihmisten sieluihin. Sillä on omasta mielestään lunastuksen avaimet, ei kenelläkään muulla."
6. NEITSYT MARIA - MEDIATRIX?
Myös nämä ajatukset perustuvat Paavo Hiltusen kirjoittamaan kirjaan Marian kolmet kasvot.
Hiltunen:
"Marian titteli välittäjätär (mediatrix) merkitsee teologisesti toissisijaista ja alempiarvoista naispuolista välittäjää, joka toimii samojen päämäärien hyväksi kuin ensimmäinen ja riippumaton välimies: ihmisten sovittamiseksi Jumalan kanssa. Maria osallistuu Jeesuksen Kristuksen välitystyöhön erityisellä, muista ihmisistä poikkeavalla tavalla. Siksi vain hänellä on välittäjättären rooli Jeesuksen kanssa...
Jo neljännellä vuosisadalla Pyhä Efraim totesi: 'Välimiehen jälkeen sinä (Maria) olet koko maailman välittäjätär'.
Vatikaani II vahvisti Marian roolin ja tittelin MEDIATRIX sanomalla:
Siunattua Neitsyttä kutsutaan kirkossa avuksi titteleillä
Puolustaja (Advocate), Auttaja (Auxiliatrix), Hyväntekijä
(Adjutrix) ja Välittäjä (Mediatrix). Tämä on kuitenkin
ymmärrettävä siten, että se ei ota pois eikä lisää mitään
yhden välimiehen Kristuksen arvostuksesta ja tehokkuudesta."
Hiltunen kysyykin aiheellisesti, että jos Marian työ puolustajana, auttajana, hyväntekijänä ja välittäjänä ei lisää mitään Kristuksen työhön - pelastus on yksin ja ainoastaan Jeesuksen täytetyssä työssä ja Hänen vastaanottamisessaan - niin miksi sitten Marian työtä tarvitaan ja miksi hänen rooliaan Mediatrixina eli Välittäjänä pidetään yllä?
Hiltunen:
"CCC 618 menee vielä pitemmälle: Jeesus itse halusi kumppaneita lunastustyöhönsä!"
Hiltusen ottaa katkelman RKK:n yleiskatekismuksesta vuodelta 1992, julkaistu englanniksi 1994 (Catechism of the Catholic Church):
"Koska Hän inkarnaatiossaan on jollain tavalla - tavalla jonka Jumala tietää -
yhdistänyt itsensä jokaiseen ihmiseen, mahdollisuus että meidät on tehty
Hänen partnereikseen pääsiäismysteerissä, on tarjoutunut kaikille ihmisille.
Hän kutsuu opetuslapsiaan ottamaan ristinsä ja seuraamaan Häntä. Jeesus
haluaa lunastukseen yhdistymistä niiltä, jotka tulevat siitä nauttimaan.
Tämä toteutui mitä suurimmissa määrin Hänen äitinsä kohdalla, joka
yhdistyi syvällisemmin kuin kukaan muu lunastuskärsimyksen mysteeriin."
Hiltunen:
"Tässä on taas sekoitettu keskenään kaksi asiaa: Jeesuksen lunastustyö, jonka vain Hän yksin saattoi Jumalan Karitsana suorittaa, ja 'Kristuksen kärsimysten osallisuus', jota uskoon tulleet saavat elämänsä aikana kokea fyysisesti ja henkisesti pyhityksenä tullessaan Hänen kaltaisikseen 'samankaltaisen kuoleman kautta' (Fil.3:10). Risti toteutuu heissä kokemuksellisesti."
Hiltunen toteaa: Heidän (Jeesuksen tähden kristittyinä kärsivien) kärsimyskokemukset ovat aina lunastuksen seurausta, eivät lunastukseen osallistumista.
Paavo Hiltunen jatkaa:
"CCC:n viittaus Markuksen 10.luvun 39. ja Johanneksen 21.luvun 18-19. jakeisiin on asiatonta. CCC olisi pikemminkin voinut viitata Kolossalaiskirjeen 1.luvun 24.jakeeseen, mutta sekään ei tarkoita lunastukseen osallistumista, vaan kysymys on kasvamisesta pyhyydessä ja Kristuksen kaltaisuudessa. Kristuksen jäseninä me joudumme kärsimään toinen toistemme tähden."
Hiltunen:
"RKK:n lunastusopin perusvirhe on siinä, että se kuvittelee omistavansa Kristuksen, Hänen apostoliensa ja Marian 'ansioitten aarreaitan', josta kirkko jakaa hyvityksiä, 'armoja'.
On Jumalan sanan ymmärtämättömyyttä kuvitella, että Jumalan Pojan inkarnaatio olisi avannut Marialle jollain mystisellä tavalla mahdollisuuden osallistua Jeesuksen lunastustyöhön, ja että Jeesus vieläpä sitä olisi Marialta halunnut."
Hiltunen kysyy, miksei RKK usko siihen, mitä se toisaalta itse painottaa, että Jeesus on ainoa välimies? Ja vastaa omien tutkimustensa perusteella:
"En voi nähdä tässä soutamisessa ja huopaamisessa muuta kuin tahallista pelastustien valmistamista vaivihkaa Marialle. Tien valmistaminen näkyy CCC:ssä kohdissa 964-975. Marian välitystyö on kahdenlaista. Ensiksi Maria osallistui ainutlaatuisella tavalla Kristuksen kanssa ihmisten sovittamiseen Jumalan kanssa. Tätä Marian roolia kutsutaan latinankielisellä sanalla Co-redemptorix. Se tarkoittaa toissijaista ja alempiarvoista osallisuutta Jeesuksen maailman lunastukseen. Suomeksi lienee puhuttava Kanssalunastajattaresta tai Lunastajakumppanista. Toiseksi, koska Maria synnytti Jeesuksen, kaiken armon lähteen, hän 'jakaa armoja', jotka Jeesus on ansainnut Golgatalla. Marian roolia kutsutaan tällöin nimellä Kaikkien armojen jakajatar tai yleisemmällä tittelillä Kaikkien armojen välittäjätär (mediatrix)."
Paavo Hiltunen:
"Bert Beverly Beachin mielestä katolismin perusongelma on juuri tässä, katolisessa käsityksessä ihmisluonnon ja jumalallisen armon yhteistyöstä lunastuksessa. Maria-radikaalit väittävät, että lunastuksen ihme tapahtui Marian enkelille antaman MYÖNTÄVÄN VASTAUKSEN KAUTTA. Benedictus XV sanoi, että Maria on yhdessä Kristuksen kanssa lunastanut ihmiskunnan, ja Pius XII, suuri Maria-palvonnan ajaja, kuvasi Mariaa ensyklikassaan Ad caeli reginam (1954) Taivaan Kuningattarena, Kristus-kuninkaan 'puolisona'.
Jumalallisessa lunastuksessa RKK näkee kaksi osatekijää: Jumalan teon Kristuksessa ja Jumalan teon Marian TAPAHTUKOON-sanan kautta ('Fiat', Marian sana enkelille). Katolisessa rivistössä on melkoinen joukko, jonka mielestä ainoa looginen johtopäätös on julistaa Maria 'Kanssalunastajattareksi'. Kaipa myös me kaikki näin ollen olemme 'kanssalunastajia', koska meidän RKK:n mukaa on oltava 'yhteistyössä' Jumalan kanssa pelastuaksemme lunastuksen kautta iankaikkiseen elämään?"
Hiltunen edelleen:
"Jeesus ei todellakaan voinut saada itselleen partneria ristille, kuten RKK kuvittelee. Sitä Hän kyllä toivoi, että opetuslapset olisivat Getsemanessa valvoneet ja rukoilleet Hänen kanssaan, mutta - he nukkuivat. Siinä apostolien 'ansiot' ristin lunastuksessa!"
Hiltusen mukaan Benedictus XV, Pius XI, Pius XII ja Johannes Paavali II ovat kaikki selittäneet ja määritelleet Marian välittäjätärroolia.
Vatikaani II:
"Siunattu Neitsyt edistyi uskon vaelluksessaan ja uskollisesti säilyi yhteydessään Poikansa kanssa ristille asti, jossa hän seisoi, jumalalliseen suunnitelmaan liitettynä, kärsien Poikansa kanssa hänen kärsimisensä ankaruuden, yhtyen hänen uhriinsa äidillisessä sydämessään ja rakkaudellisesti hyväksyen sen uhrin uhraamisen, joka oli hänestä syntynyt."
Paavi Johannes Paavali II selittää:
"Ristin juurella Maria osallistuu uskon kautta tämän (Jeesuksen) itsensätyhjentämisen shokeeraavaan mysteeriin. Tämä on ehkä ihmisen historian syvin uskon keinonia, yhteys. Uskon kautta Äiti osallistuu Poikansa kuolemaan, hänen lunastavaan kuolemaansa." (Redemtodis Mater, sivu 18).
Paavi Pius IX:
"Jumala on uskonut Marialle hyvien asioiden aarreaitan, jotta jokainen tietäisi, että hänen kauttansa on saatavissa kaikki toivo, kaikki armo ja kaikki pelastus."
Paavi Leo XIII:
"Totuutena voidaan vahvistaa, että Jumalan tahdosta siitä suunnattoman suuresta kaikkien armojen aarreaitasta, jonka Jumala on varannut, ei tule meille mitään muutoin kuin Marian kautta... kuinka suuri onkaan viisaus ja armo, joka on ilmoitettu tässä Jumalan suunnitelmassa... Maria on meidän loistava välittäjämme, hän on Kaikkivaltiaan Jumalan voimakas Äiti." (Octobri mense).
Paavi Johannes Paavali II:n Vatikaanissa 25.10.95 pitämän yleisöluennon otsikkona oli: Maria oli yhdistynyt Jeesukseen ristillä. Hiltusen mukaan paavi selosti luennossaan Jeesuksen ja Marian yhteistä ristintyötä.
Paavi totesi luennossaan mm. seuraavaa:
"Se että Maria on, ei vain Jumalan äiti vaan myös meidän äitimme, antaa hänen jumalalliselle äitiydelleen uuden näköalan ja avaa meissä tien intiimimpään yhteyteen hänen kanssaan."
Paavi VI:
"Me uskomme, että kaikkein pyhimmällä Jumalan äidillä, uudella Eevalla, kirkon äidillä, on taivaassa äidillinen rooli Kristuksen jäsenten suhteen siten, että hän osallistuu jumalallisen elämän syntymiseen ja kehittymiseen lunastettujen sieluissa."
* * *
YxMie:
> Eihän Mariaa missään kirkossa palvotakaan, vaikka katolilaisia ja ortodokseja siitä syytetäänkin. Aiheetta tosin, joten kannattaa ottaa selvää, mistä on kysymys. <
Voi olla että olen joissain kohdin vähän liian pikaisesti ja harkitsematta ottanut kantaa sellaisiin Mariaa koskeviin asioihin joista Raamattu ei kyllin selvästi kerro, esimerkiksi siihen oliko Maria loppuun asti neitsyt vai ei. Mutta yhtä vähän kuin minä voin Raamatun perusteella sanoa että Maria ei ollut loppuun asti neitsyt, voivat toiset Raamatun perusteella sanoa että Maria oli loppuun asti neitsyt. Mielestäni Marian varsinainen ansio oli että hän sai olla Jumalan käytössä Jeesuksen syntyessä ihmiseksi, eikä sekään oikeastaan ole hänen ansionsa vaan Jumalan hänelle antama tehtävä, joka perustuu armoon. Joten ei ole lainkaan vaikeaa ajatella että hän Jeesuksen jälkeen olisi saanut lapsia. Sellainen ajatus ei ainakaan vähennä hänen ansiotaan Jeesuksen synnyttäjänä ja siis Jumalalta saamaansa armoa millään tavalla, puhumattakaan että olisi jumalanpilkkaa.
Sitä paitsi. Lueskeltuani nyt muutamia ortodoksien ja katolilaisten omia lausumia ja paavien julistuksia, minun harkitsemattomat lipsahdukseni tässä keskustelussa taitaa olla aika vähäisiä sen rinnalla, mitä nämä satusedät ovat suustaan päästäneet?
Jeesus Kristus on Herra. Hänessä on pyhien yhteys ja iankaikkinen pelastus.
Keskustelu lähti liikkeelle nimenomaan siitä että Jeesus Kristus on Vapahtaja ja Jumalan valmistama pelastuksen tie, ja tämä Jeesus on syntynyt neitseellisen sikiämisen kautta kuten UT aivan selvästi opettaa, ja että nyt on sellaisia opetuksia ja antikristillisen hengen sävyttämää julistusta jossa Jeesuksen työ tahdotaan tavalla ja toisella mitätöidä ja sivuuttaa.
PALAUTAN KESKUSTELUA LÄHTÖKOHTAANSA:
Jumala tarkkaa meidän käyttäytymistämme ja sydämemme asenteita kuinka suhtaudumme kirkkojemme pappien epäraamatulliseen julistukseen ja kristillisyydeksi tekeytyvään yltiöhumanismiin, kaikkeen siihen, jonka myötä armo ollaan kääntämässä irstaudeksi!
Jumalan edessä tuskin on niin suurta merkitystä mitä Jeesuksen äidistä ajattelemme ja mitä mieltä olemme siitä jäikö hän neitsyeksi vai ei. Sielunvihollinen kyllä antaa meidän ihan mielellään kiistellä sellaisista vaikka maailman loppuun asti - ja sittenkö vasta havahdumme huomaamaan että käytimme aikamme ihan toissijaisiin opillisiin riitoihin? Ehkä kyllä tärkeisiinkin, mutta varsinaisen PELASTUSKYSYMYKSEN kannalta toissijaisiin.
Se asia millä nyt on ihan todellista merkitystä on tämä, kuinka Jeesukseen Kristukseen suhtaudumme ja tahdommeko Jumalalle antautua ja Häntä oppia tuntemaan, niin elääksemme evankeliumia todeksi tämän ajan keskellä?
Jos ehkä joku jaksoi loppuun asti tämän tekstin lukea, niin tässä kohtaa se tärkein.
olemme kaikki yhtä ja samaa pyhien seurakuntaa, josta Paavali kuvaannollista kieltä käyttäen sanoi seurakunnalle aikaisemmin eläneiden, VT:ssä kuvattujen ja juutalaisten hyvin tuntemien Vanhan liiton pyhien elämään vedoten, että kun ympärillänne on niin suuri pilvi todistajia. Vai kuinka se meni? Olemme siis yksi suuri Jumalan perheväki niin elävät kuin kuolleet. Kaikki ne jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut. Heillä kaikilla on hengellinen elämä itsessään Jeesuksen Kristuksen kautta. Vain Jumalan armo Kristuksessa lahjoittaa meille tämän Hengen jonka vaikutuksesta olemme eläviä, eikö niin. Tällä tavalla minä ajattelen. Jumala omansa tuntee - ja Hänen omiaan ei voi erottaa kuolema eikä mikään.
Toinen asia sitten on, että meitä on kielletty ottamasta yhteyttä kuolleisiin. Ja MISSÄÄN KOHTAA ei ole UT:ssa mainintaa että poisnukkuneet pyhät rukoilisi meidän vielä elävien pyhien puolesta tai maailman puolesta. MISSÄÄN KOHTAA ei myöskään puhuta Marian rukouksista meidän puolesta. Nämä on katolisen kirkon omaa lisäystä. Jeesus kyllä rukoilee omiensa puolesta taivaassa. Ja meitä kehotetaan rukoilemaan toistemme puolesta ja monien muidenkin asioiden puolesta, sekä pyytämään toisiltamme esirukouksia ja näin muistamaan toisiamme. Siis me jotka seurakuntana tällä hetkellä maan päällä vielä kilvoittelemme.
Kuolleisiin ihmisiin yhteydenotto tapahtukoon rukouksen tai ikonin tai minkä tahansa kautta altistaa vainajahenkien vaikutukselle.
T: mamabeard = murtsi-67
Eikö teekutsusi olekaan voimassa?
kun et vastannut
Ortodoksiseen tapaan ei kuulu selitellä eikä väitellä uskon asioista, mutta en voinut olla hiljaa :-). En alakaan tästä väittelemään, ortodoksinen kirkko sanoo, että "tule ja katso" ja ketä kiinnostaa, inhottaa tai muuten vain on utelias niin tulkoon kirkkoon. Vain kirkossa käymällä oppii ymmärtämään kirkon hengellisen rikkauden.
Ortodoksisen käsityksen mukaan me kaikki, sekä elävät että jo kuolleet kuulumme samaan Kristuksen pyhien seurakuntaan. Kuolleiden puolesta rukoilemme esirukouksia, että viimeisellä tuomiolla heille kävisi hyvin. Emme rukoile heitä. Uskomme myös, että hekin voivat rukoilla puolestamme, koska ovat jo lähempänä Jumalaa. Mariaa pidetään vahvana esirukoilijana, koska hän pystyi vaikuttamaan Kristukseen täällä maanpäällä.
Nämä eivät siis ole katolisen kirkon omaa lisäystä vaan periytyvät sieltä alkukirkosta ennen kuin kaikki jakautui ensin kahtia ja sitten läntinen puoli pirstoutui aivan vallattomaksi ja monet yhden miehen opit pääsivät valloilleen ja saivat perustettua jopa uusia kirkkoja.
Ikoni on kuin valokuva, muistuttaa meitä jo menneistä kilvoittelijoista ja nostaa ajatuksemme Kristuksen valtakuntaan.
En osallistu enempää keskusteluun.
Ymmärrät itsekin, että Raamatussa kielletään henkien manaaminen eli spiritismi eikä rukoilemista. Teet vain typerää propagandaa, koska haluat ajaa protestantismin asiaa. Vanha kirkko käsitti asian siten, että esirukousten pyytäminen on mahdollista, mutta protestanteillehan ei alkuperäinen kristinusko kelpaakaan. He ovat luoneet itselleen kokonaan uuden uskonnon ymmärtämällä Raamatun väärin, perinteen vastaisesti.
Jos haluat keskustella sinun on kirjoitettava paljon, paljon lyhyemmin. Olet rekisteröity nimimerkki, joten poista viestisi ja tämä vastine ja kirjoita lyhyempi viesti tilalle! Muista, että sinun ei tarvitse opettaa meille muille keskustelijoille mitään. Me tiedämme nämä asiat!
kiihkoilemattomasta vastauksesta.
Minäkin oon tässä miettinyt muutamia kertoja että en enää osallistu aiheesta käytävään keskusteluun, en ainakaan tämän ketjun puitteissa, koska nyt mennään sivuun pääaiheesta jonka halusin aloitukselleni nostaa esiin.
KUOLLEIDEN PUOLESTA RUKOILEMISESTA:
> Kuolleiden puolesta rukoilemme esirukouksia, että viimeisellä tuomiolla heille kävisi hyvin. <
Kysymyksiä.
Puhuuko UT mitään kuolleiden puolesta rukoilemisesta? Onko siellä annettu yhtään ainoaa käskyä tai kehoitusta sellaiseen?
Ei ole. Mistä tällainen oppi sitten tulee? Kirkollisesta traditiosta.
Ok. Jos minä kristittynä noudatan Jumalan sanaa enkä rukoile kuolleiden puolesta, olenko kristittynä vähemmän otollisempi Jumalalle kuin ne, jotka noudattavat kirkollista traditiotaan ja rukoilevat kuolleiden puolesta? Nostetaanko traditio Sanan yläpuolelle - ja tähän ortodoksi vastaa: ei tietenkään, sillä juuri traditio on Sanan sisällön ja sen hengen oikeaa omaksumista, eikä Sanaa voi omaksua eikä ymmärtää ilman traditiota, sillä Sana annetaan tradition kautta ja vieläkin enemmän, annetaan itsessään traditiossa. Niinkö?
Jumalan sanan voi siis ymmärtää vain tradition pohjalta? Pohjimmiltaan juuri traditio (ortodoksinen oppi perinteisine käsityksineen) on Sanan sisältö?
Vaikka UT ei siis suoraan puhuisi kuolleiden puolesta rukoilemisesta asialla ei ole mitään merkitystä, koska ortodoksinen oppi joka tapauksessa on UT:n varsinainen sisältö ja sen henki josta käsin kaikki kristillinen elämä ja toiminta avautuu, ja tästä seuraa, että kuolleiden puolesta rukoileminen on oikeaa UT:n mukaista kristillistä toimintaa vaikka UT ei siitä mitään mainitsisikaan!
Jos ajatuskuvio on tämä melko lailla mahdotonta on silloin harrastaa kristillisyyttä kenenkään muun kuin oman kirkkokunnan jäsenten kanssa, joilla on samat tradiotionaaliset, kirkon heille antamat käsitykset - eikö niin?
Rukouksilla kuolleiden puolesta heidän iankaikkista osaansa sidotaan meidän toimintaamme: rukoukseni ovat osa toimintaa, jonka kautta Jumala pelastaa. Rukouksistamme tulee tällöin osa Jumalan lunastavaa työtä? Hän voi pelastaa ja pyhittää ihmisen myös ajan rajan tuolla puolen, jos on eläviä jotka rukoilevat hänen puolestaan. Ja onko mahdollisesti myös niin että kuolleet rukoilevat toistensa puolesta, siis ne pyhät, jotka jo ovat perillä kirkkaudessa rukoilevat niiden kuolleiden puolesta jotka kuolivat epäpyhinä?
Mielestäni tällä tavalla painopiste siirretään Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen kaikkiriittävästä työstään ihmisen toimintaan.
Ja jälleen kerran. Koska on kyse oikeasta Kirkosta juuri tämä ihmisten toiminta on oikeaa Kristuksen toimintaa, sillä Hän toimii Kirkossaan ja Kirkkona?
Näin Jeesus syrjäytetään sydänten valtaistuimilta ja Hänen sijaansa asetetaan kirkko traditioineen.
Olisiko ehkä niin, että kuolleiden puolesta rukoileminen on vain yksi katolisen kirkon kehittämistä keinoista hallita jäseniään, kun painopiste Jeesuksen sijasta asetetaan muualle? Sen sijaan että yksilö pyrittäisiin sitouttamaan Kristukseen ja Hänen seuraamiseen hänet sitoutetaan kirkkoon ja sen tradition kuuliaiseen noudattamiseen, selittäen että nämä ovat yksi ja sama: ehdoton kuuliaisuus kirkolle on ainoaa oikeaa kuuliaisuutta Kristukselle?
Oma käsitykseni rukousten vaikutuksesta on että Jumala ottaa rukouksemme huomioon ja vaikuttaa niiden kautta. MAAN PÄÄLLÄ. Pyydämme Hänen tahtoaan toteutumaan täällä kuten se toteutuu taivaassa.
Tämä aika historiallisine tapahtumineen on se kenttä joka on hengellisen elämämme vaikutuspiiriin elämämme ajaksi annettu. Vastuullemme on annettu rukoilla niiden ihmisten puolesta jotka elävät ja rukouksillamme on valtavan suuri ja ainutkertainen merkitys. Rukouksillamme ei kuitenkaan ole lunastavaa merkitystä.
Rukoukseni eivät ole osa toimintaa jonka kautta Jumala pelastaa, ei ainakaan siinä mielessä että rukouksillani osallistuisin Jumalan iankaikkiseen pelastustyöhön lähimmäisteni puolesta. Pelastus on kokonaan Jumalan työtä. Hän kuitenkin kuulee rukoukseni ja ottaa ne huomioon. Hän toimii niiden rukousteni kautta jotka ovat Hänelle otolliset. Mutta se on Hänen toimintaansa.
Kun ihminen pelastuu tai paranee tai saa johdatuksen se on aina Jumalan kertakaikkisen lunastustyön ansiosta, joka on kokonaan täytetty ja loppuun suoritettu Golgatalla. Minun rukoukseni ja toimintani eivät ole osallistumista Jumalan lunastavaan toimintaan.
Ratkaisu Jeesuksen puoleen tehdään ajassa.
Jos kuolleet voisivat kokea pelastuksen meidän esirukoustemme tähden, olisimme osallistumassa Jumalan lunastavaan toimintaan, siis johonkin sellaiseen, joka tapahtuu ihmisen oman tahdon ulkopuolella ja hänestä riippumatta.
Ajalliset ihmiset ovat tosin valintansa jo tehneet ja sen mukaisesti saaneet osansa, mutta voimme rukouksillamme muuttaa heidän valintojensa seuraukset niin että he vieläkin, ajan rajan tuolla puolen, voivat muuttua mieleltään ja löytää Kristuksen?
Mielessäni herää kysymys eikö kirkko tällä kaikella juuri, tehdessään jopa lunastustyöstä ihmisen ja Jumalan yhteistyön ja näin asettaen painopistettä Kristuksen sijasta ihmisen toimintaan, varmista mahdollisuutensa hallita häntä? Aina siellä missä vallalla on ihmisen toimintaa ja ihmisen mahdollisuuksia ja ihmisen suorituksia, on sydämissä yhä vähemmän Kristuksen todellista hallintavaltaa jossa keskityttäisiin Häneen, ja kun Kristuksen todellista hallintavaltaa on vähemmän, voidaan ihmisiä johtaa lahkohenkiseen kiihkoiluun ja sokeuteen, jonka kautta hallitsee kirkollinen instituutio ja sen säännöt.
Näin jopa Kristukseen keskittymisestä tulee tunnekokemus. Kun keskityn kirkon traditioihin juuri se on Kristukseen keskittymistä - kun kirkon traditioita noudattaessani koen jonkinlaista hartautta tai haltioitumista, silloin koen Kristusta?
* *
RISTIN JUURELLA OLEMISESTA:
Toivon että ymmärtäisit asenteeni oikein. Haluni ei ole lähteä pilkkaamaan eikä repimään kenenkään uskonnollisia käsityksiä. Mutta Raamatun pohjalta katson aiheelliseksi kyseenalaistaa muutamia katolilaisten ja ortodoksien tapoja.
Totuus ei tietenkään ole kiinni minun näkemyksistä eikä Mökön eikä Priscillan eikä Sherwoodin miehen eikä kenenkään muunkaan näkemyksistä.
Totuus on kiinni Jumalasta ja se on Kristuksen totuus joka kaiken läpäisee todellisuuden perimmäisenä luonteena, vain ne jotka Häntä tuntevat totuudessa voivat jotakin ymmärtää itsestään ja kaikkeudesta jonka keskellä elävät.
Ongelma onkin siinä että meillä kaikilla luettelemillani henkilöillä kuten ihmisillä yleensä on taipumus pitää omia näkemyksiämme Kristuksen totuutena ja oikeana raamatuntulkintana, olemmepa toisinaan niinkin sokeita, että emme ymmärrä raamatuntulkintaamme miksikään tulkinnaksi vaan luulemme omaksuvamme ja julistavamme Sanaa aivan sellaisena kuin se itsessään on ilman mitään tulkintoja.
Kun kuitenkin luemme ja omaksumme sanaa omana itsenämme, tulkinta tulee aina mukaan, emmehän voi erottaa itseämme siitä mitä luemme: minä joka luen tuon lukemaani mukaan oman taustani, kasvatukseni, kokemukseni, mentaliteettini - ja kaikki nämä vaikuttavat siihen miten lukemaani käsittelen. Siksi ehdoton edyllytys Raamatun ja Jumalan tahdon oikeaan ymmärtämiseen - siis minun mielestäni ehdoton edellytys *hymiö* - on että käymme ristin juurelle ja siitä käsin kristittyinä elämme. Se merkitsee oman rajallisuutensa tunnustamista ja alituista rukouksen mieltä: Herra Jeesus, auta sinä minua tuntemaan ja näkemään asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.
Tästä käsin voimme lunastettuina ihmisinä löytää sen levollisen luottamuksen joka meille on uskon myötä annettu, että Kristukseen juurtuen kohtaamme vajavaisina ihmisinä myös toiset yhtä vajavaiset ilman lihallisista kiihkoa ja vääränlaista oman reviirin puolustamista, joka estäisi rakkaudellisen ja oikean yhteyden.
Elämä ristiltä käsin - hyväksyen että vanha elämäni, jonka keskus on ihmisen itsekäs minä, on Hänessä haudattu ja elän uutta elämää, jonka keskipisteenä kuuluu olla Kristus - on levollista kun todella elämme tämän elämän periaatteiden mukaan. Luovuttaen omat oppimme ja tulkintamme alati ristin juurelle, rukoillen Hänen ohjaustaan ja äänensä kuulemista, sillä Jumala todellakin on elävä ja vaikuttava ja toimiva, puhuva Jumala.
Tässä on yksi näkemysero. Jos olen oikein ymmärtänyt niin ortodoksien mukaan Jumalan Henki toimii vain Kirkossa. Kyllä olen samaa mieltä itsekin että Jumala toimii vain seurakunnassaan, mutta olen saanut sen ymmärryksen että seurakunta koostuu kaikista uskoontulleista ja että uskoon voi tulla kirkkokuntien ulkopuolella. Seurakunta on Kristuksessa.
Ortodoksisen näkemyksen mukaan on ilmeisesti niin että vain ortodoksit (tietyin edellytyksin ehkä myös katolilaiset?) kuuluvat Kristuksen seurakuntaan, koska kuuluvat kirkkoon jolla on apostolinen jatkumo: ei ole Henkeä tämän Kirkon ulkopuolella.
Näin oma traditio nähdään Hengen välittäjänä ja oman tradition kyseenalaistaminen Hengen kyseenalaistamisena? Jumala ei lähesty yksilöä suoraan eikä voi suoraan pelastaa häntä Jeesuksen sovitustyön kautta. Jumala voi pelastaa ainoastaan Kirkon ja Kirkossa olevan lunastuksen kautta, koska ei ole Jeesusta Kristusta ja Hänen sovintotyötään missään Kirkon ulkopuolella?
Siksi ristin juurelle ei koskaan voida laskea omaa traditiota ja ortodoksista perintöä, ei voida pyytää että Jumala auttaisi minua arvioimaan mikä traditiossa on Hänestä ja mikä ihmisten väärennöstä, koska tällainen rukous jo itsessään olisi pilkkaamista, se olisi yhtä kuin pyytäisin että voisin saada ymmärrystä arvioida mikä Jumalassa itsessään on soveliasta ja mikä Hänessä on hylättävää?
Kun kirkkokunta ja ehdoton jumalallinen totuus samaistuu, ihminen on helppo hallita: vain ja ainoastaan ehdoton kirkolle ja sen traditiolle antautuminen on Jeesukselle Kristukselle antautumista?
Tällaisia kysymyksiä mielessäni heräsi kun eilen muutamaa ortodoksien omaa kirjaa sekä Hiltusen tutkimusta roomalaiskatolisen kirkon Maria-kultista lueskelin.
* *
MARIAN VAIKUTUS PELASTUSTEKOON, JA KUOLLEIDEN RUKOILEMINEN:
> Emme rukoile heitä. Uskomme myös, että hekin voivat rukoilla puolestamme, koska ovat jo lähempänä Jumalaa. Mariaa pidetään vahvana esirukoilijana, koska hän pystyi vaikuttamaan Kristukseen täällä maanpäällä. <
Kysymyksiä: Millä tavalla Maria pystyi vaikuttamaan Kristukseen maan päällä? Pystyikö Hän vaikuttamaan ja osallistumaan Jeesuksen lunastavaan työhön?
Onko Jeesuksen pelastava teko mahdoton ilman Mariaa?
Tuleeko kaikkialla siellä missä kunnioitetaan Jeesuksen pelastustekoa kunnioittaa myös Mariaa yhdessä Hänen kanssaan, ja jos Mariaa ei tällä tavalla kunnioiteta, voidaanko silloin kunnioittaa Jeesuksen sovitustakaan?
Näihin toivoisin ortodokseilta selkeiltä vastauksia kuinka heidän mukaansa on.
Ortodoksit eivät rukoile kuolleita?
Tämäkin on asia josta minulla ei ole selkeää käsitystä. Olen ollut siinä luulossa että he rukoilevat myös kuolleita. Toivon ettei tässä juututtaisi sanamuotoon. Tietysti kaikki pyhät ovat eläviä Jumalalle mutta meihin nähden ne jotka ovat siirtyneet ajan rajan tuolle puolen ovat henkisesti ja fyysisesti kuolleita - vaikka ovatkin hengessä eläviä.
Emme voi kommunikoida ja olla dialogissa heidän kanssaan.
Eivätkö ortodoksit puhu kuolleille?
Olisi hyvä saada ortodokseilta itseltään vastaus tähän.
Esimerkiksi ikonin edessä - eikö puhuta sille henkilölle, joka ikonissa on kuvattuna? Eikö pyydetä häneltä mitään?
Jos puhutaan ja pyydetään, tämähän on juuri rukousta joka kohdistuu tuonpuoleisuuteen, ei Jumalaan vaan jonnekin muualle - kuolleille pyhille.
* *
KRISTITYN LÄHEISYYS JUMALAAN:
Koska he ovat lähempänä Jumalaa?
Mielestäni tämä ei pidä paikkaansa Raamatun valossa. He voivat KOKEA Jumalan läheisyyden selkeämmin ja täydemmin. Ehyesti. Siellä tunnemme Jumalan ja kaiken mitä Häneen sisältyy yhtä täydellisesti kuin Jumala jo nyt tuntee meidät. Taivaan kirkkaudessa olevilla pyhillä ei siis enää ole niitä vääristäviä vaikutuksia jotka meissä maan päällä olevissa lihamme tähden alati houkuttelevat ja vetävät vikaan.
Siitä huolimatta he eivät ole lähempänä Jumalaa sillä tavalla että heidän rukouksensa olisivat jotenkin otollisemmat kuin meidän.
Kolossalaiskirje 2:1-3.
"Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on
teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden; jotka eivät ole minun
ruumiillisia kasvojani nähneet, että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä
rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko
rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa
kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä."
Kolossalaiskirje 3:1,2.
"Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä
ylhäällä on, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon
mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä."
Ja vielä seuraava jae, 3:
"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen
kanssa Jumalassa."
Huomaa että Paavali puhuu niistä ja niille jotka ovat elossa, maan päällä eläville kristityille. He ovat herätettyjä Kristuksen kanssa siihen uuteen elämään jossa taivaallinen voima voi meitä niin hallita ettemme tottele itsekkäitä himojamme vaan Herraa. Ydin on tämä: ELÄMÄMME ON KÄTKETTYNÄ KRISTUKSEN KANSSA JUMALASSA. Se on se hengellinen asema ja sisällinen todellisuus johon olemme lunastuksen perusteella asetetut. Voiko siis olla lähempänä Jumalaa kuin kristitty on?
Mielestäni tässä on jälleen kerran kyseessä yksi keskeinen asia jonka katolinen kirkko yrittää hämärtää. Sen sijaan että uskovat eläisivät siitä läheisestä yhteydestä joka heillä Kristukseen on, heidän on elettävä kirkon traditioista, ja jotta eivät todellisesti kiintyisi Kristukseen ja Hänen valaiseminaan näkisi mikä kirkon traditioissa on pielessä, heidät kiinnitetään omiin uskonnollisiin suorituksiin ja tekoihin?
Hebrealaiskirjeen kymmenes luku vakuuttaa että meillä uskovina on Jeesuksen veren kautta täysi pääsy kaikkeinpyhimpään. Ei ole mitään erottavaa tekijää. Tämän pääsyn Jeesus "on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi" joka käy Hänen kauttaan Isän sydämelle, kirkkauteen ja pyhyyteen. Niin voimme joka hetki käydä esiin "totisella sydämellä ja täydessä uskonvarmuudessa" ja "pysyä järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen."
Jae 19 sanoo tästä kaikesta että meillä on luja luottamus.
Seuraava eli yhdestoista luku alkaakin sanoilla:
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." (Hebr.11:1).
Mihin meillä siis on luja luottamus? Mikä on se mitä toivotaan? Voimmeko uskovina toivoa mitä tahansa ja kun tarpeeksi lujasti uskomme toiveidemme toteutumiseen saamme ne uskomme kautta sitten toteutumaan? Sellaistakin käsitystä kristittyjen parissa on ja mielestäni silloin mennään sivuun edellisen luvun opetuksesta ja Raamatun pyhistä totuuksista.
Meillä on luja luottamus siihen että Jeesuksen Kristuksen veren kautta on avattu täysi yhteys Jumalan sydämelle ja saamme tätä yhteyttä käyttää varmoina läheisyydestämme Pyhään Jumalaan.
Tämä läheinen yhteys on Kristuksessa. Hän on meidän elävä toivomme. Siitä on kyse kaikessa todellisessa kristillisyydessä.
Ja tämä on se asia jonka mukaan meidän tulisi OJENTAUTUA vaikka se ei näy. Tämä läheinen yhteytemme meidän tulisi ottaa todesta ja sen mukaan toimia.
Mutta jos elävän toivomme rinnalle asetetaan kirkollisia oppeja ja uskon painopistettä siirretään Kristuksen täydellisestä teosta muihin tekoihin, silloin Hebrealaiskirjeen tarkoittama ojentautuminen käy mahdottomaksi ymmärtää, emme kykene omaksumaan ja elämään todeksi niitä hengellisiä rikkauksia jotka meille on Kristuksessa annettu, koska niiden sijaan kirkko tuo toisenlaisia "rikkauksia", sellaisia joita ei koskaan ole edes annettu.
* *
POHDINTAA IKONISTA:
> Ikoni on kuin valokuva, muistuttaa meitä jo menneistä kilvoittelijoista ja nostaa ajatuksemme Kristuksen valtakuntaan. <
Kauniisti sanottu.
Muistan kuitenkin jostain kuulleeni tai lukeneeni opetusta "oikeasta suhtautumistavasta" ikoniin: se ei ainoastaan kuvaa jotakin vaan myös edustaa maan päällä sitä taivaallista minkä kuva se on, sisältäen itsessään kuvauksen kohteena olevan asian.
Polvistuessaan ikonin äärellä ortodoksi todellisuudessa polvistuu pyhimyksen edessä jota ikoni kuvaa? Ikonin äärellä suoritettu ja pyhimykselle osoitettu pyyntö on yhtä todellinen kuin jos tuo henkilö, pyhimys olisi konkreettisesti hänen edessään ja häneltä pyydettäisiin?
Hän on läsnä ikonin kautta, jopa niin, että hänen henkensä vaikuttaa ikonissa ja sen välityksellä niille, jotka suhtautuvat ikoniin sen pyhyyden edellyttämällä tavalla. Olenko kuullut väärin vai oikein, onko tämä ortodoksisen kirkon opetus ikonista?
Jumala sinua siunatkoon Priscilla.
Etsi tosissasi Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa. Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä kiittäen ja siihen sydämessäsi juurtuen.
Perun sanani ja laitan vielä tämän linkin tänne, jos ketä kiinnostaa.Täältä löytynee vastauksia moniin kysymyksiin ja herännee uusiakin. Jos Martti olisi edustanut itäistä kristillistä perinnettä läntisen sijaan, niin ehkäpä hänetkin olisi luettu kirkkoisiin...
http://personal.inet.fi/private/tsasounan_suunnalta/
"Ikoni on kuin valokuva, muistuttaa meitä jo menneistä kilvoittelijoista ja nostaa ajatuksemme Kristuksen valtakuntaan.
En osallistu enempää keskusteluun."
;D
Tässä linkki noille Satakunnan Kansan artikkelin sivuille, niin että jokainen voi käydä lukemassa, mistä oikein on ollut kysymys:
http://www.satakunnankansa.fi/verkkolehti/a/2005/12/26/2640437.htm
Murtsi-67: "Papin perustelut tässä: "Jeesus syntyi huonomaineisesta ja kevytmielistä elämää viettävästä naisesta, jolla ei ollut miestä. Joosef on Matteuksen keksimä ja Raamattuun liittämä mielikuvituksen tuote jollaista ei oikeasti ollut."
Artikkeli "Joulukertomuksen välttämätön sivuhenkilö" on Lili Wessmanin kirjoittama. Teologian tohtori Sakari Häkkisen mielipiteitä ovat yleensä ne, joiden alussa on pieni viiva. Kirjoituksen ensimmäinen sivu on kokonaan Wessmanin käsialaa.
Wessman kirjoittaa mm. näin: "Totuutta Jeesuksen isästä eivät tutkijat tietenkään enää tavoita. He voivat vain puntaroida eri todennäköisyyksiä."
Tässä Häkkisen mielipiteitä: "Ainakaan aikuisiässä Jeesuksella ei ollut isää. Häntä kohdeltiin isättömänä ja huonoista oloista tulevana." - "Äiti oli ilmeisesti hänen tukenaan loppuun asti." - "Isättömyys selittäisi sen, miksi historian Jeesuksella ei todennäköisesti ollut vaimoa eikä lapsia. Isättömät ihmiset eivät voineet mennä naimisiin." - "Kirkon opetuksen mukaan ydinperheen ihanne on naisen ja miehen elinikäinen avioliitto. Jeesus ei elänyt tällaista idylliä, ei lapsuudessa eikä mitä todennäköisimmin myöskään aikuisena." - "Jeesus kasvoi ilman avioliiton ja perinteisen perheen tukea. Niin meistä kasvaa tänään moni muukin." - "Kirkko puhuu perheen puolesta, mutta unohtaa kysyä, mikä se "perhe" oikein on. Perhearvoja korostettaessa käännetään selkä suurelle joukolle ihmisiä, jotka eivät elä isä-äiti-lapset talouksissa."- "Myös perheettömillä ja rekisteröidyissä parisuhteissa elävillä ihmisillä on ihmissuhteensa ja perheensä."- "Jeesus on isätön lapsi, josta kasvoi maailmanhistorian merkittävin ihminen."
Jeesus Nasaretilainen oli historiallinen henkilö, mutta Joosefin historiallisuudesta ei ole löytynyt todistusaineistoa. Hänen pyhimyskulttinsa syntyi suhteellisen myöhään, vasta 1400-luvun lopussa. Jotkut raamatuntutkijat päättelevät, ettei Joosefia koskaan ollut olemassa. Teologian tohtori Sakari Häkkinen on yksi heistä. Hän kuuluu kansainväliseen tutkijaryhmään, joka lähestyy Jeesusta modernin evankeliumitutkimuksen menetelmillä.
Murtsin esittämää käsitystä Neitsyt Mariasta kyseisestä artikkelista ja Häkkisen mielipiteistä ei löydy.
Annoit avauskirjoituksessasi väärän kuvan asiasta. Kyseessähän on toimittajan kirjoittama artikkeli eikä minkään papin joulusaarna. Tosin siinä viitataan eksegetiikan tutkijan mietteisiin. Läheskään kaikki teologit eivät ole papiksi vihittyjä, eikä papiksi vihkimättömän yliopistoteologin aatteista voi valittaa tuomiokapituliin.
Myönnän että aloitus oli liian kärkevä ja saattoi antaa väärää kuvaa asiasta. Kirjoitin aloituksen sen muistikuvan pohjalta mikä minulla jouluaattona lukemastani jutusta oli. Siksi nyt laitoinkin linkkinä kyseisen lehtijutun jotta voisitte sen perusteella muodostaa oman käsityksen.
Vaikka aloitukseni oli otsikoitu Ev.lut. papin joulusaarna, kirjoitin heti alussa: "artikkeli jossa kirkon pappi ja tutkija kritisoi". Myöhemmin kirjoituksessa käytin sanaa "jouluevankeliumi" lainausmerkeissä.
Kyseessä todellakin oli toimittajan kirjoittama artikkeli eikä papin joulusaarna, mutta kyllä asian voi mieltää joulusaarnaksi sen perusteella että aiheena oli joulun keskeinen tapahtuma eli Jeesuksen syntyminen ja siihen liittyvät olosuhteet, lisäksi papin mielipiteet sisältävät julistuksellista ainesta, eräänlaista hyväksynnän evankeliumia "perheettömille ja rekisteröidyissä parisuhteissa" eläville ja on sellaisena kannanotto käytävään keinohedelmöitystä koskevaan keskusteluun ja kirkon perinteiseen linjaan, ja välineenä näiden ajatusten välittämisessä oli jouluaaton lehti.
Artikkelissa annetaan ymmärtää että kyseinen Sakari Häkkinen on paitsi teologi myös kirkon pappi:
"Perhetyöstä vastaavana hiippakuntasihteerinä Kuopion hiippakunnassa työskentelevä pappi."
Vaikka aloitus saattoi antaa väärän mielikuvan artikkelista, mielestäni asiasisältö kyseisessä artikkelissa on sellainen kuin esitin.
Osittain pyöristellyillä ja diplomaattisilla kannanotoilla Häkkinen kuitenkin selvästi puuttuu yhteen kristinuskon keskeisimmistä perustotuuksista eli Jeesuksen neitseelliseen syntymään.
Toimittajan sanoin: "Ajatus isättömästä Jeesuksesta on pohjimmiltaan sama, jonka neitseestä syntymisen oppi esittää."
Häkkinen: "Ajatus on kumouksellinen - ja vapauttava."
Juu. Jos Jeesuksen toiminnan painopiste on tässä ajassa ja syntikysymys jätetään kokonaan huomiotta jolloin UT:n opetusten arvon ratkaisee kuinka mukavilta ja inhimillisen ihmisen haluja myötäileviltä ne tuntuvat, silloin ajatus kevytmielisen naisen aviottomana lapsena syntyneestä Jeesuksesta on vapauttava!
Ajatus että Jeesus syntyi Pyhän Hengen vaikutuksesta ja Mariaa sen tähden halveksittiin - koska hän ei raskaaksi tullessaan ollut avioliitossa, ja ihmiset ei varmaankaan ymmärtäneet että kyseessä oli Pyhän Hengen yliluonnollinen teko - ei kuitenkaan ole ollenkaan sama kuin ajatus Jeesuksesta joka syntyi kevytmielisen naisen aviottomana lapsena. Ulkopuolisten ihmisten suhtautuminen Mariaan olisi varmaan ollut sama kummassakin tapauksessa, mutta evankeliumissa on pohjimmiltaan kyse aika paljon isommista asioista kuin ihmisten välisistä suhteista.
Pohjimmiltaan on kyse ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta ja mitä sen kuntoon saattamiseen tarvitaan.
Häkkisen mielestä isättömyys selittäisi sen miksi Jeesuksella ei ollut vaimoa eikä lapsia. Eikö tämäkin ole selkeä ilmaus että pappi pitää Jeesusta tavallisena kuolevaisena ihmisenä? Ehkä korkeintaan viisaana opettajana joka kuoli ihmisten puolesta vertauskuvallisesti, mutta ei todellisesti sovittavassa mielessä. Sellaista opetusta on olemassa - ja joidenkin mielestä se on erinomaisen vapauttavaa, koska se vapauttaa henkilökohtaisesta vastuusta Jeesuksen sovintotyön edessä. Jos todellista sovitusta ei ole, silloin emme myöskään ole vastuussa eikä iankaikkisen osamme kannalta ole merkitystä otammeko Jeesuksen vastaan vai emme.
"Jeesus oli isätön lapsi, josta kasvoi maailmanhistorian merkittävin ihminen" sanoo Häkkinen.
Yhden artikkelin pohjalta ei tosiaan voida mennä sanomaan mitään varmaa kyseisen papin teologisista näkemyksistä ja mikä on hänen kantansa Jeesuksen sovitustyöhön, mutta ehkä olisi aika herätä syvällisesti pohtimaan miten kirkon uskovien jäsenten tulisi suhtautua niihin pappeihin, jotka kieltävät Jeesuksen jumaluuden?
Jos pappi todella kieltää UT:n näkemyksen Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ja julkisesti esittää että Jeesus oli aviottoman, ilman miestä elävän naisen poika, joka sen tähden jäi vaille vaimoa ja lapsia, kyseessä on antikristillisen hengen sävyttämä ja evankeliumin vastainen opetus, olkoon se esitetty saarnastuolissa tai lehdessä ja puettu kuinka tieteelliseen muotoon tahansa.
Tuomiokapituleihin valittamiset tuskin saa mitään aikaiseksi enää nykyään.
Jos seurakuntalaiset keskuudessaan alkaisivat kerätä laajoja adresseja etteivät hyväksy tällaista opetusta, sillä voisi jo jotakin vaikutusta olla, ainakin yleisen keskustelun herättäjänä.
siis kaksi rekisteröityä nimimerkkiä samalla henkilöllä?
Mitä itse asiaan tulee, niin loukkaannuin samasta asiasta. Jeesuksen äiti ei ollut huono nainen. Hän on pyhin, puhtain ja siunatuin kaikista naisista. Se käy UT:sta selvästi esille. "Katso kaikki sukupolvet tulevat ylistämään minua autuaaksi."
Jeesus ei myöskään kasvanut isättömänä, sillä hänellä oli kasvatusisä ainakin 12-vuotiaaksi, ja häntä pidettiin tämän poikana. Edelleen emme edes tiedä, oliko Jeesus naimisissa vai ei, koska evankelistoja ja apostoleja eivät tällaiset asiat näy kiinnostaneen.
Raamatuntutkijat eivät koskaan sano mitään varmaa, esittävät vain erilaisia teorioita ja olettamuksia. On vastuutonta esittää tällaiset hypoteesit muka tietoina.
Tiedämme Jeesuksen perhesuhteista hyvin vähän, koska kristinuskossa päinvastoin kuin juutalaisuudessa luonnollisella polveutumisella on vain hyvin vähän merkitystä. Jeesuksen äidin kuten myös hänen veljensä ja sisarensakin pelasti heidän uskonsa, eikä se, että he olivat hänen omaisiaan.
saman kirjoituksen ja ei voi muuta kuin surkutella sitä suuntausta, miten raamattua saa tänä päivänä käsitellä ja tietysti osuvasti joulun alla. Mainitsemasi pappi/tutkija haluaa sanoutua irti uskosta Jeesukseen Kristukseen, onhan hän sen ilmaissut julkisesti lehdessä. Kaikkein eniten Jeesus sääli niitä, jotka viettelivät Hänen omiaan.
"Mainitsemasi pappi/tutkija haluaa sanoutua irti uskosta Jeesukseen Kristukseen, onhan hän sen ilmaissut julkisesti lehdessä."
Mistä kyseisen artikkelin kohdasta sait
tuollaisen käsityksen? Luin kylläkin artikkelin moneen kertaan, mutta tuollaista käsitystä en siitä saanut. Siis mikä kohta?
"Satakunnan Kansassa oli jouluaaton lehdessä, siis 24.12, kokosivun artikkeli jossa kirkon pappi ja tutkija kritisoi kirkkoa perinteisen perhemallin kunnioittamisesta. Hän nosti perinteisen perheen rinnalle samanarvoiseksi kaikenlaiset uusperheet ja rekisteröidyt ja rekisteröitymättömät parisuhteet.
Papin perustelut? Tulee tässä:
Jeesus syntyi huonomaineisesta ja kevytmielistä elämää viettävästä naisesta, jolla ei ollut miestä. Joosef on Matteuksen keksimä ja Raamattuun liittämä mielikuvituksen tuote jollaista ei oikeasti ollut.
Jeesus sai alkunsa siis avioliiton ulkopuolisesta (ja UT:n näkemyksen mukaan haureellisesta) suhteesta.
Juuri tämän tähden hän kunniallisina pidettyjen ihmisten halveksimana kykeni keräämään ympärilleen muita halveksittuja ja yhteiskunnan hylkäämiä joista tuli hänen kannattajiaan."
Näin siis murtsi-67 kirjoitti kyseisestä artikkelista (itse olen jo hävittänyt/polttanut kyseisen numeron.
Kysymys kuuluukin, että mihin tutkija perustaa uskonsa? Mitkä kohdat raamatussa ovat/kelpaavat hänen uskonsa perustaksi?
Jos tutkija on päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että Jeesus ei syntynytkään neitseestä eli ei ole Jumalan Poika, niin miksi hän uskoisi sen paremmin Jeesukseen Kristuksena?
"Jos tutkija on päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että Jeesus ei syntynytkään neitseestä eli ei ole Jumalan Poika, niin miksi hän uskoisi sen paremmin Jeesuksen Kristukseen?"
Voisitko siteerata tuosta jutusta sellaisia Sakari Häkkisen sanoja, joista saa tuollaisen käsityksen? Minä en niitä hakemallakaan löydä.
Jos olet polttanut kyseisen lehden numeron, niin käy ensin netistä lukemassa, mitä siinä sanotaan, ennen kuin alat puhua mistään tutkijan johtopäätöksistä.
on olemassa vain yksi todellinen Jeesus Kristus: neitseestä syntynyt, ihmiseksi tullut Jumalan Poika joka otti päälleen ihmisten synnit ja kuolemallaan sovitti Jumalan kanssa jokaisen, joka Hänet ottaa vastaan ja Herrakseen tunnustaa.
Ei tämä niin kovin monimutkaista ole.
Meillä on kyllä sitten monenlaisia henkilökohtaisia mielikuvia ja painotuksia tätä yhtä ainoaa Jeesusta koskien. Sillä tasolla jokaisella on vähän niinkuin oma Jeesuksensa jos näin voidaan sanoa. On myös erilaisia tapoja elää uskoaan todeksi. Kristikunta ei ole mikään yhdenmukaistettujen laumasielujen massa jossa jokainen määkisi samaa monotonista virttä. Kaikki olemme samaan Jeesukseen uskovia erilaisia ihmisiä ja se erilaisuus on rikkautta, jos uskomme on todellisesti Häneen kiintynyt.
Siellä missä todellinen Jeesus puuttuu myös erilaisuus menettää merkityksensä. Siitä tulee itseriittoisten ihmisten pöyhkeilyä ja oman vääristyneen autonomiansa pönkittämistä.
Jos kieltää että Jeesus on neitseestä syntynyt silloin osoittaa ettei hyväksy Raamatun mukaista evankeliumia. Silloin on sanoutunut irti siitä yhdestä ainoasta Jeesuksesta joka on tosi Vapahtaja.
"Voisitko siteerata tuosta jutusta sellaisia Sakari Häkkisen sanoja, joista saa tuollaisen käsityksen? Minä en niitä hakemallakaan löydä."
...käsitystä ei saa, niin ihmettelen. En tarkoita sanasta sanaan, vaan sitä merkitystä, jonka tutkija antaa Jeesukselle. Kun hän esittää Jeesuksen isättömäksi, niin mitä hän haluaa kertoa Jumalasta ja Pyhästä Hengestä?
Kuka on sinun mielestäsi Jeesuksen isä? Häkkisen johtopäätös on se, että isä ei ole ainakaan kristinuskon Jumala.
Nyt tajusin, mistä täällä kiikastaa. Tuossa artikkelissa keskityttiin puhumaan vain ja pelkästään historiallisesta Jeesuksesta. Miksi ei näinkin voisi jossakin artikkelissa tehdä? Eihän aina tarvitse puhua siitä että Jeesus oli sekä historiallinen henkilö että Jumalan Poika. Hyvät hyssykät sentään, eihän se, että jossakin artikkelissa puhutaan Jeesuksesta historiallisena henkilönä, merkitse sitä, että kielletään se, että hän olisi ollut Jumalan Poika. Onko tämä nyt niin vaikeaa tajuta?
"Kun hän ( Sakari Häkkinen ) esittää Jeesuksen isättömäksi, niin mitä hän haluaa kertoa Jumalasta ja Pyhästä Hengestä? Kuka on sinun mielestäsi Jeesuksen isä? Häkkisen johtopäätös on se, että isä ei ole ainakaan kristinuskon Jumala."
Häkkisen johtopäätös ei ole se, että Jeesuksen isä ei ole kristinuskon Jumala, sillä hän puhuu tässä artikkelissa vain ja ainoastaan historiallisesta Jeesuksesta ja historiallisen Jeesuksen isästä. Jos viitsii lukea kyseisen artikkelin edes yhteen kertaan, niin huomaa kyllä tuon asian.
Jos Jeesuksella oli maallinen isä jonka siittämä hän oli silloin hän ei ollut Jumalan Hengestä syntynyt Vapahtaja, ja silloin hän ei kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta voittanut synnin ja kuoleman valtaa eikä sovittanut ihmistä Jumalan kanssa.
On ihan sama oliko tuo maallinen isä Joosef vai oliko se joku muu. Jos oletaan että tällainen maallinen isä Jeesuksen siittäjänä oli ja täytyi olla, koska eihän kukaan ihminen nyt sentään neitseellisesti voi syntyä, ei edes Jeesus, silloin kielletään kristinuskon jumalallinen puoli.
Näin yksinkertaisesta asiasta on kysymys.
* *
Vain ja pelkästään historiallinen Jeesus?
Nyt on kysymys nimenomaan siitä kuka ja mikä oli tämä "vain ja ainoastaan historiallinen" Jeesus. En minäkään puhu mistään epähistoriallisesta mielikuvitusjeesuksesta. Uskon lähtökohta on historiallinen Jeesus joka todellisesti vaelsi tässä ajassa ja määrättynä hetkenä kuoli Golgatan ristinpuulla, mutta kristillisessä uskossa on kyse Jumalan ilmoituksesta että juuri tämä historiallinen Jeesus oli ja on olemukseltaan Jumalan Poika.
Syntyessään tähän näkyvään ja käsinkosketeltavaan maailmaan hän syntyi todellisen käsinkosketeltavan naisihmisen kautta, joka oli tullut raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta.
> Eihän aina tarvitse puhua siitä että Jeesus oli sekä historiallinen henkilö että Jumalan Poika. <
Kristinuskon mukaan hän oli sekä historiallinen henkilö että Jumalan Poika ja näitä kahta ei voi toisistaan erottaa.
Jeesus oli historiallinen henkilö ja sitä ei kukaan kristitty kiellä. Nyt puhutaan siitä millä tavalla tämä historiallinen henkilö maailmaan syntyi. Jos hän oli historiallinen henkilö mutta ei neitseestä syntynyt Jumalan Poika, siinä tapauksessa emme puhu evankeliumin Jeesuksesta vaan jostakin mielikuvitushenkilöstä, ainakin Raamatun näkökulmasta.
Kristityn näkökulmasta juuri sellainen Jeesus Kristus joka on syntynyt jollakin muulla tavalla kuin neitseellisesti on mielikuvituksen tuotetta ja myyttinen henkilö, koska sellaista Jeesusta ei ole ollut eikä ole olemassakaan.
Sellaisessa "historiallisessa Jeesuksessa" jonka oletetaan olleen pelkkä ihmishenkilö ei ole minkäänlaista iankaikkisessa mielessä sovittavaa ja pelastavaa ulottuvuutta. Kristillinen usko ei sisällä eikä tunnusta sellaista Jeesusta.
Historiallinen Jeesus ilman jumalallista ulottuvuuttaan on liberaaliteologien keksintö.
Aivan samoin on asianlaita jos Jeesus oli ja on pelkkä "Jumalan Poika" ilman että hän oli myös historiallinen henkilö joka määrättynä hetkenä syntyi määrättyyn paikkaan.
Sellainen "Jumalan Poika" on yhtä lailla irti Raamatun ilmoituksesta kuin "historiallinen" Jeesuskin. Kyse on mystisestä haahuilusta ja uuden aikakauden Kristuksesta jota ei raamatullisesta evankeliumista löydy. Silloin kertomuksia Jeesuksesta pidetään ainoastaan vertauskuvina ja jokainen sana hengellistetään. Ei ollut todellista Jeesusta, on ainoastaan myyttinen ja vertauskuvallinen henkinen ilmoitus, jonka kautta lähestymme Jumalan Pojan tiedostamista itsessämme tms.
Sellainen Jumalan Poika on ehkä "kaikkiallinen Kristushenki, jokaisen ihmisen itseyden tosiasiallinen ulottuvuus" tai jotakin muuta vastavaa, jonka tarkoitus on osoittaa että jokainen ihminen on lopulta oma Kristuksensa. Silloin puuhastellaan epäterveiden henkioppien kanssa.
Tuollaisessa näkemyksessä Jumala ei tullut ihmiseksi syntyen Mariasta. Jos vaikka Jeesus historiallisena henkilönä periaatteessa myönnettäisiinkin, niin Mariasta syntyi ainoastaan ihminen ihmisten sukupuoliyhteyden seurauksena niin kuin kuka tahansa ja tämä ihminen sitten myöhemmin tiedosti olevansa Kristus, kuten jokaisen ihmisen tulisi tiedostaa olevansa?
Raamatullinen näkemys Jeesuksesta edellyttää siis että hän on historiallinen henkilö ja että hän on Jumalan Poika. Kieltäessään kumman tahansa ihminen kieltää Vapahtajan, koska ei ole olemassa Vapahtajaa pelkkänä historiallisena henkilönä eikä pelkkänä Jumalan Poikana. On olemassa ainoastaan se Jeesus Kristus joka todellisuudessa on ja hän sisältää nämä kummatkin. Vain siksi hän on Vapahtaja.
* *
> eihän se, että jossakin artikkelissa puhutaan Jeesuksesta historiallisena henkilönä, merkitse sitä, että kielletään se, että hän olisi ollut Jumalan Poika. <
Ei tietenkään. Mutta jos häneen suhtaudutaan kuin mihin tahansa historialliseen henkilöön ja jos tutkimus jo lähtökohdissaan sisältää oletuksen että joku kuolevainen ihminen hänet on siittänyt, ja sitten lähdetään tutkimaan evankeliumin kertomuksia siltä pohjalta että saataisiin selvyyttä onko hänet siittänyt UT:ssa kerrottu Joosef vai kenties joku muu, voisiko olla niin että Joosef olisi myöhemmin jouluevankeliumiin lisätty henkilö ja Jeesuksen olisi laittanut alulle joku jolla oli Marian kanssa salainen suhde, niin tällöin juuri kielletään se että Jeesus olisi ollut Jumalan Poika.
> Häkkisen johtopäätös ei ole se, että Jeesuksen isä ei ole kristinuskon Jumala. <
Kyllä se on Häkkisen ajattelun looginen johtopäätös.
Jos historiallinen Jeesus ei syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta vaan maallisen ihmisen siittämänä, kuten Häkkinen antaa ymmärtää jopa niin että Maria luultavasti oli kevytmielinen nainen ja Jeesus sai alkunsa avioliiton ulkopuolisesta seksisuhteesta, siinä tapauksessa hän ei ole Jumalan Poika.
Kyllä evankeliumikertomuksiin voi suhtautua pelkkinä myytteinä tai historiallisen ja myyttisen aineksen sekasotkuna, ihmisten luomina taruina joita sitten tutkitaan, ja näin voidaan Jeesukseenkin asennoitua ja hänen henkilöhistoriaansa tutkia kuin ketä tahansa kuollutta ihmistä jonka ympärille vuosisatojen saatossa on ympätty niin paljon uskomuksia, myyttiä ja legendaa, että alkuperäistä historiallista henkilöä on niiden alta vaikea enää tavoittaa. Toki näin voidaan tehdä. Jokaisella on täysi vapaus suhtautua kristilliseen evankeliumiin ja Jeesukseen aivan miten itse tahtoo - mutta kun näin tekee pappi, joka ainakin periaatteessa on sitoutunut kirkkonsa oppiin ja raamatullisuuteen, asia muuttuu toiseksi.
Miksi hän on pappi ja tunnustukseltaan edustaa evankeliumia, jos kuitenkaan ei hyväksy evankeliumin tosiasioita?
Kuinka hän voi esiintyä kristillisen kirkon edustajana, jos ei itse ole edes kristitty?
Kristinuskon lähtökohta ja koko sen perusta on Jeesus Kristus. Jeesuksen pitäminen pelkkänä historiallisena henkilönä ilman että hyväksyy hänet neitseestä syntyneeksi Jumalan Pojaksi, on tuon perustan kieltämistä.
Tässä on juuri julkisen teologisen keskustelun ongelma. Monikaan ei ole tottunut erottamaan erilaisista teksteistä niiden varsinaista tarkoitusta, vaan kaikkia uskontoon liittyviä tekstejä arvioidaan kuin ne olisivat hartauspuheita.
Kun pappi tai teologi nousee saarnatuoliin, pitää seurapuheen, kirjoittaa lehteen, pitää esitelmän ammattikonferenssissa tai luennon tieteellisellä foorumilla, aina tulee erilaista tekstiä (siis eri tavalla painotettua).
Viime aikoina on sanottu, että pappien pitäisi puheissaan ottaa esille myös Raamatun tieteellisen tutkimuksen saavutuksia, koska aikamme ajattelevalle ihmiselle ei enää riitä pelkkä perinteinen julistus. Se ei puhuttele sellaisenaan enää kaikkia. Nyt, kun jotkut niitä ovat alkaneet ottaa esille, syntyy hirveä haloo, koska jotkut ihmiset pitävät kaikkea mitä papin suusta tulee hartauspuheena (tai ainakin edellyttävät niin).
Esimerkki: Hirveä haloo syntyi esim. siitä, kun joku tutkija tuli kerran maininneeksi, että Jeesuksen ylösnousemus ei ole historiallinen. Häntä vaadittiin lähes roviolle joissakin piireissä. Piispa Riekkinen totesi pappien koulutuspäivillä, että ilmaisu "ei ole historiallinen" tarkoittaa ainoastaan, että ko. tapahtuma ei ole historian menetelmin tutkittavissa. Siis historia tieteenä ei voi ottaa ylösnousemukseen kantaa. Ko. tutkijan omasta uskosta hänen lausumansa ei kertonut vielä mitään. Ylösnousemus on siis uskon asia, ei tiedon.
Jos ihmiset olisivat valmiimpia käsittelemään teologisia kysymyksiä ilman, että asiat heti viedään harhaoppisyytöksinä tuomiokapituliin, niin silloin papitkin voisivat niitä sopivissa tilanteissa julkisesti käsitellä. Jumalanpalvelus ja muut julistustilanteet ovat kuitenkin asia erikseen. Niihin teologiset keskustelut ja olettamukset eivät kuulu.
En suinkaan arvioi kaikkia uskontoon liittyviä tekstejä kuin ne olisivat hartauspuheita.
Esimerkiksi sunnuntaisaarnan ja lehtiartikkelin välillä on suuri ero. Riippuen tietysti saarnasta ja artikkelista, kun sunnuntaisaarnakin voi olla luonteeltaan lähinnä luentoa tai jopa pakinaa, artikkeli toisinaan jokseenkin suora saarna.
Olennaista ei olekaan onko saarna, seurapuhe, lehtikirjoitus, esitelmä, tieteellinen luento tai vaikkapa tuttavallinen keskustelu ystävän kanssa kyseessä. En edellytä kaikissa näissä samanlaista aiheen käsittelyä, suhtautumistapaa ja painotuksia. Mutta jokaisessa tilanteessa henkilö on se henkilö joka hän on.
Rehellisyydestä on kyse. Olenpa sitten missä tahansa tilanteessa niin minä joko uskon Jeesuksen olevan se joksi Raamattu hänet ilmoittaa tai en usko. Ei minun tarvitse sitä uskoa erikseen omaksua tiettyjä tilanteita varten joihin se sopii.
Olen itsekin eri foorumeilla ja eri keskusteluissa valinnut toisistaan poikkeavia lähestymistapoja, toisinaan olen lähestynyt aihetta hypoteettisesti ja erilaisia olettamuksia punniten jolloin olen valinnut tietyn näkökulman, joka ehkä saattaisi olla totta, vaikka en itse siihen näkökulmaan uskokaan. Tällöin olen kuitenkin ilmoittanut myös sen mihin itse rehellisesti uskon.
Jos sunnuntain saarna tai sitä vastaava hartauspuhe on papille vain jokin rooli jonka ajaksi hän omaksuu tietyn suhtautumistavan ja siihen liittyvät uskomukset ilman että ne ovat hänen sisäistä elämäänsä ja kokemusmaailmaansa, silloin kyse on suuresta näytelmästä ja evankeliumin vakavuuteen nähden todella kyseenalaisesta toiminnasta. Tällaisen papin kohdalla olisi tosiaankin parempi että hän esiintyisi ainoastaan niillä foorumeilla joilla voi olla oma itsensä. On epärehellistä sunnuntaina saarnata Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ja maanantaina toisaalla puhua että kun olen pohtinut kuka oikein mahtoi olla Jeesuksen isä, niin olen tutkimuksissani tullut siihen tulokseen että mahdollisesti...
Kirjoitat että perinteinen julistus ei sellaisenaan enää tyydytä kaikkia.
Tässäkin on kyse ihan samasta asiasta. Tyydyttää tai ei. Papin täytyy olla rehellinen. Rehellisyys lähtee siitä että hän on papillisessa vihkimyksessään ja kirkon palvelijaksi lähtiessään tunnustautunut kirkon oppiin ja uskontunnustukseen, ainakin niihin asioihin joita siinä pidetään keskeisimpinä ja joita ilman kristillisyys ei ole kristillisyyttä. Hän esiintyy kristillisen kirkon pappina ja sen edellytys on että on itse ensinnäkin kristitty.
Kristillisen kirkon kuuluu julistaa evankeliumia ja sen mukaisia asioita, tyydyttävät ne ihmisiä tai ei.
Päämääränä ei ole saada kirkolle mahdollisimman monia jäseniä vaan että ihmiset, olkoon heitä sitten vähän tai paljon, uskoisivat evankeliumin.
Muussa tapauksessa kirkosta tulee oman itsensä palvelija joka hinnalla millä hyvänsä tahtoo kiinnittää ihmiset kirkkoon, ei enää Kristukseen ja Hänen täyteyteensä.
Olkoon julistus perinteisempää tai modernimpaa muodoltaan ja painotuksiltaan, sillä ei ole merkitystä, kunhan se vain on kristillistä - ja tähän kuuluu että henkilö, pappi tai maallikko, joka sanaa julistaa, itse uskoo julistamaansa sanaan ja sen periaatteisiin.
Tämä on se näkökulma josta käsin aloituksen laitoin.
Tuosta Jeesuksen ylösnousemusta koskevasta esimerkistä.
On todellakin eroa sillä mitä tarkoittaa historiallisuudesta puhuessaan.
Jos tarkoittaa sitä ettei usko ylösnousemusta historiassa koskaan tapahtuneen, niin toki se on ihan eri asia kuin todeta että historia tieteenä ei voi ottaa ylösnousemukseen kantaa, vaikka tästäkin ollaan kahta mieltä.
Jos tutkijalla ei ole uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen ja jos hänellä on sellainen vakaumus ettei sitä ole tapahtunut, ja hänen vakaumuksensa sisältyy siihen lausumaan kun hän sanoo ettei ylösnousemus ole historiallinen tapahtuma, tällöin hän lausumallaan kyllä kertoo myös omasta uskostaan.
Tällaisessa tilanteessa olisi tietysti hyvä kysyä asianomaiselta henkilöltä itseltään mihin hän uskoo, ettei asia jäisi epäselväksi?
> Jos ihmiset olisivat valmiimpia käsittelemään teologisia kysymyksiä ilman, että asiat heti viedään harhaoppisyytöksinä tuomiokapituliin, niin silloin papitkin voisivat niitä sopivissa tilanteissa julkisesti käsitellä. <
Kyllä. Papit voivat ihan vapaasti käsitellä teologisia kysymyksiä erilaisina olettamuksina ja pohtia toisistaan poikkeavia ajatusketjuja, vähän samaan tapaan kuin Tampereelta Rovaniemelle matkustava voi pohtia mihin hän päätyisi jos lähtisikin Rauman suuntaan. Sellainen pohdinta ei vielä edellytä omasta uskostaan luopumista. Ristiriita syntyy jos ajelee Raumaa kohti tyytyväisenä hyräillen, katselee karttaa ja toteaa että tämä on ihan hyvä reitti Raumalle, mutta samanaikaisesti uskoo olevansa matkalla Rovaniemelle.
Kirkon päätehtävä ei ole teologisten kysymysten tutkiminen ja pohdiskelu. Ei ainakaan irrallaan uskosta, vaan nimenomaan uskosta käsin ja uskossa. Se on hyvä lähtökohta pohdiskella erilaisia vaihtoehtoja ja tutkia asioita kriittisesti.
Kristillisen kirkon tehtävä on siis julistaa Jeesusta Kristusta ja hänessä olevaa pelastusta. Tätä kirkko julistaa erityisesti pappiensa kautta jotka ovat ilmaisseet halukkuutensa tällaiseen tehtävään.
Ei ole pakko uskoa kristilliseen evankeliumiin, mutta silloin ei myöskään pitäisi pyrkiä tehtävään, johon kuuluu kristillisen evankeliumin julistaminen.
Valitettavasti puhuimme eri asioista.
Ed. kirjoittaja valitti, että kaikkia kirjoituksia pidetään hartauskirjoituksena ja sinä vastaat siihen hartauskirjoituksella. Heh.
historiallinen Jeesus ja Jeesus Kristus alias Jumalan Poika ovat sama henkilö. Kyllä Häkkinen sen tutkijana ja teologina tietää ja vastaa itse sanoistaan.
eli vain koska te evlutit olette keksineet jonkin ihanteen, kaikkia jotka eivät tuohon epärealistiseen ihanteeseen sovi, pitäisi sorsia ja syrjiä kuin keskiajalla tai ajanlaskun ajan Palestiinassa. Miksette sano suoraan kuinka asia on : "Koska ennenkin näitä ihmisiä on kiusattu, mekin haluamme kiusata!" Silloin olisitte rehellisiä ja samalla muut tietäisivät mitä te todella ajattelette.
Kenen kiusaamista tarkoitat?
"Totuus evluteista eli vain koska te evlutit olette keksineet jonkin ihanteen, kaikkia jotka eivät tuohon epärealistisen ihanteeseen sovi, pitäisi sorsia ja syrjiä kuin keskiajalla tai ajanlaskun ajan Palestiinassa."
Puhutko nyt ihan tavallisesta luterilaisesta seurakunnasta? Yleensä niitä ei ole syytetty syrjimisestä. Minä en ainakaan ole kuullut. Jos joku on jotakin sanonut, niin ennemminkin on puhunut ihmisten välinpitämättömyydestä. Todella valitettavaa, jos sinua on syrjitty.
Ihminen on aggressiivisen ihmislajin jäsen, ja se selittäisi paljolti sitä, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Tämä pätee niin uskoviin kuin uskomattomiinkin. Muiden syyttely ei kuitenkaan auta mitään. Muita ei pysty muuttamaan, vain itseään ja omaa suhtautumistaan voi muuttaa, jos oikein yrittää. Ihanteet ja niihin pyrkiminen on vain hyvä asia, kun keskittyy niihin eikä muiden tuomitsemiseen.
aika hyvin tämän hetkistä ev.lut.kirkon hengellistä tilaa. Mikään ei ole enää pyhää. Ei edes Jumalan sana :-( kaiken perusta.
ollut joulusaarna, täsmällisesti ottaen, vaan kuten aloituksessani mainitsin kyse oli lehtiartikkelista. Toimittajan kokoamassa artikkelissa kyseinen pappi kertoili joidenkin modernia raamatuntutkimusta harrastavien, joihin itsekin sanoi lukeutuvansa, mullistavista tutkimustuloksista.
Mielestäni on sikäli kyllä kyseessä myös joulusaarna kun pappi piti uusia ajatuksia vapauttavina, ja tätä puppua tarjottiin nimenomaan jouluaaton lehdessä kuin iloisena vapautuksen evankeliumina niille kirkon jäsenille, jotka viis veisaavat kristillisestä avioliitosta ja Jumalan sanan mukaisesta elämästä.
Tuollaisille tutkijoille Raamattu on kuin mikä tahansa inhimilliseen elämään kuuluva tutkimuskohde.
Jumala latistetaan uskonnollisten myyttien tasolle ja Hänestä tulee pelkkä käsite. Tämä on valitettavan yleinen linja.
Jumala ei enää ole läheskään kaikille papeille todellisesti olemassaoleva Luoja jonka pyhyyttä olisi syytä kunnioittaa.
Kuitenkin oleellista on, että:
KIRKKO MUODOSTUU ihmisistään, niistä jäsenistä, jotka sinne kuuluu.
Olennainen vastuu on kirkon uskovilla jäsenillä. Vaikka olisivat vähemmistönäkin niin juuri heidän sydämensä asenteita ja rukouksia Jumala tarkkaa.
Kirkko ei siis muodostu pelkästään piispoistaan, papeistaan, kirkkohallituksista ja -valtuustoista, vaan nimenomaan riviuskovista. Jokainen uskova kun kuuluu yleisen pappeuden perusteella Jumalan pyhään perheväkeen jossa jokaisella Jeesusta tunnustavalla on oikeus puhua ihmisistä Hänelle ja Hänestä ihmisille.
Sananjulistajilla on kyllä erityinen vastuunsa.
Mutta kirkon uskova jäsen ei voi mennä omaa vastuutaan piiloon papin vastuun taakse.
On helppoa päivitellä pappien antikristillisiä tai muuten vinoutuneita käsityksiä - ja sitten unohtaa koko juttu. Mutta tällä tavalla hapatus saa rauhassa levitä.
Tulee yhä enemmän jumalattomia pappeja kun lampaat kaikessa rauhassa hyväksyvät raatelevat sutensa.
Onneksi on uskovia pappeja jotka avoimesti ottaa kantaa tuollaiseen kehitykseen!
Omalla paikkakunnallani tunnen joitain sellaisia. Eräskin käyttää sunnuntaiaamun jumalanpalveluksissa tämän tästä niin suoraa ja evankeliumin totuuden mukaista kieltä että loukkaantuneet kirkon jäsenet on tehneet hänestä valituksen.
Annetaan tukemme tällaisille papeille!
Eikö olekin nurinkurista, että kun joku puhuu Sanan mukaista saarnaa niin silloin kyllä monet korottavat äänensä vastustamaan ja ryhtyvät boikottiin, mutta inhimillisiä mielipiteitä ja kaikenlaisia juttuja saa höpöttää vaikka kuinka ja todelliset uskovat kiltteydessään nielee sellaisen mukisematta?
Rakkaus vaatii toimintaa. Ei lihallista kivittämistä mutta asioihin puuttumista. On lampaiden omalla vastuulla sallivatko he susia paimentajikseen. Jos antikristillistä julistusta vastaan avoimemmin noustaisiin ehkä siinä joku harhaopettaja joutuisi Herran puhutteluun ja voisi saada vaikka mielenmuutoksen.
kiva huomata, että olet vielä kuvioissa mukana..
Olet ollut viime aikoina jostain syystä mielessäni ja rukouksissani mukana.
Kyllä sitten osaat antaa niin todellista tekstiä!
Vahinko vain että se on niin totta, ettei sitä todeksi haluaisi joiltaan osiltaan uskoa.
Mutta kiitos Jumalalle; meillä on vielä Raamatun/Jumalan sanaan uskovia ja luottavia ev.lut. pappeja, jotka yrittävät pyristellä kirkon maallistumista vastaan. !!
t.eiza