Aina sanotaan, että vanhuksia pitäisi kunnioittaa, mutta eipä omien kokemuksieni jälkeen paljon huvita kunnioittaa.
Esimerkiksi olin jokin aika sitten tulossa pyörällä kotiin. Ajoin reippain mielin kadun varressa, kun yhtäkkiä aika lähellä minua ollut vanhus yritti ajaa (vahingossa) päälleni. Ajoin ihan rauhassa, enkä voinut aavistaa, että joku meinaa ajaa päälleni. Hän tuli pyöränsä kanssa ihan päälleni melkein, ja minä jouduin sitten väistämään, ja oli vähällä, etten jäänyt autonkin alle. Henkensä menettämistä tässä kaikkein vähiten olisi kaivannut.
En huomannut tätä vanhaa ihmistä, koska en tiennyt, että hän tuli sieltä takaani ja kurvaa pyörääni kiinni.
Vika ei siis ollut minussa, ellei sitten ole minun vikaani, että minulla ei ole silmiä selässä.
Eikä tässä kaikki. Sitten pääsin siitä lähtemään, niin kuulin, miten tämä melkein törmäyksen aiheuttaja haukkui minua äänekkäästi ja se todella loukkasi mieltäni. Eli ensin meinasin jäädä pyörän (ja sen jälkeen auton) alle, ja sitten saan vielä haukut ja vihat niskaani sen takia.
Oliko tuo teidän mielestänne oikein?
Kerran taas yksi aivan tuntematon vanhus tuli valittamaan, että kun en mennyt suojatien yli tietä ylittäessäni. Minulla oli kiire, lähin suojatie oli ehkä noin kilometrin päässä. Eli sen lisäksi, että olen huono ihminen, kun päälleni meinattiin ajaa, olen myös huono ihminen, kun en aina mene suojatien yli.
Ja muutenkin monet tuntemani kärttyiset vanhukset valittavat kaikesta mitä teen, eikä tunnu hyvältä kun aina on haukkumisen khjteena tai ostoksilla joku menee ohitseni kassajonossa.
Sitten erästä teinityttöäkin oli vanhus haukkunut, koska tällä oli mustat vaatteet ja meikkiä naamassa.
Sitten vielä yleisönosaston kirjoityúksissa valitetaan, kun nykypäivän nuoriso yms. eivät kohtele kunniallisesti vanhoja. Voisin kunnioittaa, jos hekin kunnioittaisivat minua.
Ja tietenkin on myös kilttejä ja herttaisia vanhuksia, mutta ehkä minulla on vain huono tuuri, kun saan jatkuvasti kuulla negatiivisesti olemassa olostani.
Esimerkiksi olin jokin aika sitten tulossa pyörällä kotiin. Ajoin reippain mielin kadun varressa, kun yhtäkkiä aika lähellä minua ollut vanhus yritti ajaa (vahingossa) päälleni. Ajoin ihan rauhassa, enkä voinut aavistaa, että joku meinaa ajaa päälleni. Hän tuli pyöränsä kanssa ihan päälleni melkein, ja minä jouduin sitten väistämään, ja oli vähällä, etten jäänyt autonkin alle. Henkensä menettämistä tässä kaikkein vähiten olisi kaivannut.
En huomannut tätä vanhaa ihmistä, koska en tiennyt, että hän tuli sieltä takaani ja kurvaa pyörääni kiinni.
Vika ei siis ollut minussa, ellei sitten ole minun vikaani, että minulla ei ole silmiä selässä.
Eikä tässä kaikki. Sitten pääsin siitä lähtemään, niin kuulin, miten tämä melkein törmäyksen aiheuttaja haukkui minua äänekkäästi ja se todella loukkasi mieltäni. Eli ensin meinasin jäädä pyörän (ja sen jälkeen auton) alle, ja sitten saan vielä haukut ja vihat niskaani sen takia.
Oliko tuo teidän mielestänne oikein?
Kerran taas yksi aivan tuntematon vanhus tuli valittamaan, että kun en mennyt suojatien yli tietä ylittäessäni. Minulla oli kiire, lähin suojatie oli ehkä noin kilometrin päässä. Eli sen lisäksi, että olen huono ihminen, kun päälleni meinattiin ajaa, olen myös huono ihminen, kun en aina mene suojatien yli.
Ja muutenkin monet tuntemani kärttyiset vanhukset valittavat kaikesta mitä teen, eikä tunnu hyvältä kun aina on haukkumisen khjteena tai ostoksilla joku menee ohitseni kassajonossa.
Sitten erästä teinityttöäkin oli vanhus haukkunut, koska tällä oli mustat vaatteet ja meikkiä naamassa.
Sitten vielä yleisönosaston kirjoityúksissa valitetaan, kun nykypäivän nuoriso yms. eivät kohtele kunniallisesti vanhoja. Voisin kunnioittaa, jos hekin kunnioittaisivat minua.
Ja tietenkin on myös kilttejä ja herttaisia vanhuksia, mutta ehkä minulla on vain huono tuuri, kun saan jatkuvasti kuulla negatiivisesti olemassa olostani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
.. Koska minulle on muutaman kerran sattunut huvittava tapaus, kaupan ostos jonossa, vanhuksen kanssa. Ensimmäisellä kerralla tuo mummo oli kauhean väsynyt ja huokaili pitkää jonoa, hän näytteli kahta pakettia kädessään etteikö me voitaisi häntä laskea edelle kun jalat eivät tahdo kantaa... No, minulle tuli raukkaa sääli ja päästin hänet eteeni. Mummolla suu kävi lipsakkaasti kiitellen maireasti. Minua tympäsi näin että mielisteli vain. Tulin itse jo käytävälle ja ilokseni huomasin saman mummon seisovan oikein reippaana peliautomaatin edessä. En viitsinyt sanoa mitään. Seuraavalla kerralla tuli sama mummo toisenkerran minulle valittamaan. Sanoin hänelle töykeästi että Sinne vaan jonon päähän kyllä sinä ne vähät rahasi kerkiät pelata lyhyemmässäkin ajassa," Katsoin kelloa ja sanoin että sinulla on melkein kahdeksantuntia aikaa. Sen jälkeen en mummoa ole nähnyt.
Pääsisinpä aikakoneella tulevaisuuteen katsomaan minkälaisia vittumaisia vanhuksia nämä pari ruikuttajaa ovat ;)
olen pahoin sairauden runtelema ja kuljen päivittäin kaupungissa pyörätuolilla, voimiltani olen käynyt niin heikoksi, etten pysty itse kelaamaan, minua työntää avustaja hänellä on sairauteni vuoksi 170kg:n taakka käsiensä varassa, tuota taakkaa hän joutuu koko lihasvoimillaan työstämään jokaisen tulitikkuaskin kokoisen kynnyksen ja pienenkin kääntymisen yhteydessä. Kaupungilla ollessani huomaan ketkä kiilaavat jonoissa eteen, toisinaan jopa juoksevat kassalle, hissiin, oviin, käytävällä suoraan eteen, kävelevät suoraan päin, katsovat ylimielisesti ja nauravat pilkallisesti avustajan pujotellessa pitkin kaupungin keskustaa, ketkäs muut kuin noin 16-45 -vuotiaat naiset, kävelykepeillä kävellessäni aikoinaan 3-vuotiaan poikani kanssa samainen porukka käveli jopa kolme kertaa lapseni suoraan kumoon, kun emme ehtineet enää väistää. Sen sijaan alle 15-vuotiaat nuoret ja yli 60-vuotiaat vanhukset antavat kohteliaasti tietä ja vanhat naiset ETENKIN vanhat naiset avaavat minulle joskus jopa oven, helpottaen avustajani muutenkin rankkaa työtä. Niin että kirvaa sinä vain vanhukset yhden töykeän ihmisen takia, enköhän minäkin ole kerran elämässäni törmännyt töykeään vanhukseen.
"Ja tietenkin on myös kilttejä ja herttaisia vanhuksia, mutta ehkä minulla on vain huono tuuri, kun saan jatkuvasti kuulla negatiivisesti olemassa olostani."
Näin kuului viestini viimeinen osio. En siis haukkunut kaikkia vanhuksi, vaan kerroin niistä, jotka ovat loukanneet minua.
Kuten jo sanoin, on myös olemassa mukavia vanhuksia, mutta myös ilkeitä, joista minulla on valitettavasti paljon kokemuksia.
"Aina sanotaan, että vanhuksia pitäisi kunnioittaa, mutta eipä omien
kokemuksieni jälkeen paljon huvita kunnioittaa."
Kuinka tarkkaan tämä pitäisi lukea ettei siinä lukisikaan ettei sinun mielestäsi vanhuksia tulisi kunnioittaa?
Kyllä muut voivat kunnoittaa niin paljon kuin ikinä jaksavat, mutta nyt olikin puhe minusta. Ei esimerkiksi sinusta.
Tarkotiin, ettei MINUN tee mieli kunnioittaa ja sen sanoinkin tuossa (jos osaat lukea). En sanonut esimerkiksi, että mielestäni kenenkään ei pidä kunnoittaa.
Se on vähän niin, että joka porukassa on kaikenlaisia, sekä nuorissa että vanhoissa. On ihmisiä, jotka jo nuoresta pitäen ovat töykeitä, ei kai se vanhanakaan muutu.
En usko, että ikä sen tekee, vaan on olemassa inhottavia tyyppejä sekä terveissä että vammaisissa. Joskus mietin, että johtuuko se kotikasvatuksesta tai muista huonoista kokemuksista. Mutta toisen tölviminen ei auta mitään, että Hah vaan sinulle. Mieti itse, miksi sanot näin, mieti miltä se vanhuksesta tuntuu. Miksi me yleistämme yksittäisistä kokemuksistamme vertaamatta niitä kaikkiin kokemuksiimme!
Minä en haukkunut kaikkia vanhuksia. kerroin vain yhdestä kokemuksestani.
Pyysin jopa häneltä anteeksi, mutta hän vain mulkoili vihaisesti, aivan kuin kaikki olisi ollut minun syytäni,. koska olen 50 vuotta nuorempi. ditten ne loukkaavat huudot vielä perään.
Vanhuksesta tämä varnmaan tuntuu loukkaavalta, mutta niin minustakin, kun joku haukkuu minua.
Mistähän johtuu (minun kokemukseni) että kaikki kohtaamani ikäihmiset ovat miellyttäviä ja kohteliaita - paitsi vanhemmat naiset julkisissa liikennevälineissä! Onko bussissa jokin maaginen ilmapiiri, joka muuttaa muuten mukavat naisihmiset röyhkeiksi kyynärpäitään tehokkaasti käyttäviksi etuilijoiksi, jotka istuvat keskellä penkkiä, parhaassa tapauksessa ostoskassi vielä varaamassa paikkaa...
Muuten olen havainnut hankalimmiksi kanssaeläjiksi nuoret äidit - se äidinrakkaus kun on niin ylitsekäyvää, joka sallii aivan kaiken. Jos vain tapahtuu lapsen nimissä. Yhtenäkin päivänä yritin kiiruhtaa, jouduin jumiin kahden RINNAKKAIN jalkakäytävällä vaunuja lykkivän naisen taakse, he etenivät verkkaan äitiytensä euforiassa, tiellä oli vilkas liikenne - sinne vain autojen sekaan oli juostava, koska muuten en päässyt ohi - ja nämä äidit vielä nauroivat perääni... Toinen äitipari oli laivaterassilla, muksut vaunuissa, lapsiressut huusivat kuin hinaajat ja mutsit vain hörppivät siideriä täysin rauhallisina, piittaamatta muiden asiakkaiden murhaavista katseista.
yleisenä valitusten tekijänä olen huomannut että yksinkertaisimmat viat kaikkien asioiden toimivuudessa ovat juuri sellaisia että ihmiset pitävät niitä niin yksinkertaisina etteivät valita niistä ja siksi niitä ei kukaan korjaa. vammaisena olen ottanut elämäntehtäväkseni valittaa näistä tyhmistä jutuista jotta niitä korjattaisiin. tämäkin mainitsemasi asia vanhusten keskipenkillä istumisesta jne. on ihan yksinkertainen juttu jos vian tietää ja sitä vain osaa ajatella. kyseessä on haurastuneet ja kipuilevat nilkat, vaikka olenkin nuori niin reumani takia olen joutunut kärsimään nilkkatulehduksista, joka on aivan käsittämätön riesa, jos nilkoissa on pientäkin vikaa ihminen ei enää pysy pystyssä eikä pysty kävelemään heikentyneen tasapainotuntemuksen vuoksi esim. edes kädenmitan päässä seinästa tai katukivetyksen reunasta. jos bussissa sattuu olemaan pystyssä kun se nytkähtää liikkeelle niin kaatuu eikä pysty ottamaan sivuttaisaskelia, että pääsisi perille penkkiin. ja aivan totta myöskin painon siirtäminen jaloille eli istumasta seisomaan nouseminen sattuu aivan vimmatusti, tästä syystä mummut yleensä töpöttävät keskellä tietä kädet harallaan silmissä keskittynyt katse, koska he eivät kertakaikkiaan pysty pujottelemaan, hidastamaan tai nopeuttamaan vauhtia. miettikääpä, nouskaa seisomaan ja miettikää ja ajatelkaa että kummankaan jalan päälle ei pysty kunnolla varaamaan, siitä pystyy saamaan pienen käsityksen jos kokeilee kävellä niin että ei liikuta varpaita eikä nilkkaa.
Työskentelen vanhusten palvelutalossa. Täytyy sanoa, että joka päivä kuulee jos jonkinlaista valitusta ym., mutta niiltä oppii korvansa sulkemaan eikä kaikkea tarvitse niin vakavasti ottaa. Tosin jos sinun päällesi yritettiin ajaa, niin sitä ei voi hyväksyä.
Vanhuksissa on monenlaista persoonaa ja niin on meissä nuorissakin. Ehkä nämä sinun kohtaamasi vanhukset ovat saaneet nuorilta huonoa kohtelua osakseen ja välittävät sitä eteenpäin kaikkia nuoria kohtaan.
Olin kerran kaupan kassajonossa ja takanani oli herttaisen näköinen vanha rouva. Kohta hän alkoi tökkiä minua ostoskärryillä jalkoihin niin että kipiää teki. Sanoin rouvalle, että olisko hän ystävällinen ja lopettaisi jalkojeni paukuttamisen kärryillä tai hän saa kohta ostaa minulle laastaria naarmuihin. Rouva meni hyvin vaikean näköiseksi ja siirsi itseään ja kärryjään vähän taaksemmaksi eikä sanonut sanaakaan.
Toisen kerran olin ruokatunnilla kaupassa ja jonotin kassajonossa. Eräs vanha rouva tulla tohotti taakseni ja alkoi kiirettään valittaa ja vaatimaan pääsyä ensin kassalle. Vastasin hänelle, että olen töissäkäyvä ja ruokatunnilla ja minulla on myös kiire takaisin töihin. Rouva vaan odottaa vuoroansa. Katsoa mulkaisi, mutta eipä vaatinut enää eteeni.
Näitä sattuu välillä varmasti kaikille, mutta kun sanoo asiallisesti ja napakasti takaisin, niin ei siitä useimmiten muuta synny.
Tsemppiä sinulle ja hymyile herttaisesti seuraavan kerran sille vanhukselle joka sinua moittii tai yrittää runnata polkupyörällä.
Pari tarinaa vanhoista ihmisistä liikenteessä:
Aikoinaan autokoulun opettajani kertoi tarinan
vanhasta miehestä joka oli joutunut tulemaan
uusimaan ajokorttiaan.
Kun sitten oltiin ajotunnilla vanha mies ajoi
täysin piittaamatta punaisista valoista. Myöhemmin
kysyttäessä miksi hän ei pysähtynyt punaisiin valoihin
vastasi mies siihen että "kyllä ne nuoremmat väistää".
Ajokortti jäi uusimatta.
Toinen tapaus tapahtui olessani terveyskeskuksen odotus
huoneessa. Viereeni tuli istumaan vanha mies joka rupesi
juttelemaan niitä näitä. Mies ihmetteli miksi hän joutui
tulemaan lääkärintarkastukseen ajokortin uusimista varten
vaikka, hänen omia sanojaan lainaten, "olen niin hyvä
kuljettaja että koko viime talven ajoin kesärenkailla enkä
kertaakaan törmäillyt".
Tämän miehen ajokortin kohtalosta en tiedä mitään.