Tämä on sitten nopeasti kokoon raapaistu kirjoitus, jonka tarkotius on lähinnä asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.
Sodissa on lähes aina ollut kaikenlaista ei niin kivaa aktiviteettia siviilien kannalta. Siviilejä on tapettu, raiskattu, ryöstetty, naulittu risteihin jne jne...
Toinen maailmansota ei ollut poikkeus. Molemmat osapuolet syyllistyivät siviilien tappamiseen.
Laajamittaiset siviilikohteiden pommitukset alkoivat siitä, kun vahingossa omai pommittaneet saksalaiset kostivat briteille ennen kuin heille selvisi, että hävyttömän pieni pommitus oli inhimillinen virhe. Britit vastasivat massiivisilla Saksan pommituksilla, koska heillä oli siihen voimaa. Hitler suuttui ja komensi Luftwaffen hyökkäämään Lontoon kaduille.
Tämä oli yläasteen historiankirjassa selvitettyä. Toistaiseksi ei ole tullut vastaväitteitä näille tiedoille, kun olen historiaa opiskellut.
Dresden on joskus nimetty saksalaisten joukkomurhaksi. Tämä ei varsinaisesti pidä paikkaansa, koska ideana ei ollut tuhota Saksan kansaa, vaan murtaa ja musertaa sen tahto. Samaa yrittivät myös saksalaiset koko sodan ajan. Kyse oli sotaan kuuluvasta asiasta. lisäski Dresen - yllätys yllätys - oli toisin kuin monet väittävät, liikenteen solmukohta ja niin ollen sillä oli sotilalaistakin merkitystä. Nii myöhään kuin helmikuussa 1945 liittoutuneet pelkäsivät vielä hysteerisesti Saksan jollakin ihme tempulla lyövän heidät - olihan Ardennien hyökkäys juuri takana. Tämä pelko varmaan oikeutti heidän mielestään millaisen massamurhan hyvänsä.
Itärintaman raakuudet olivat luonnollisesti oma lukunsa. Siinä missä saksalaiset tappoivat suruttomasti vankeja ja siviilejä, venäläiset vastasivat vähintäänkin samalla mitalla. Saksalaiset komentajat lupasivat mm. Pohjoiselle armeijalle Barbarossan alkaessa, että sotilaat saavat raiskata Pietarin rouvia ja tyttäriä vielä ennen talvea 1941.
Tällaisiin Saksan sodankäytäntöihin nähden on luonnollista, että kun puna-armeija tuli länteen, se toi mukanaa siviiliväestön terrorin ja raiskaamisen. Toisaalta olen suhteellisen varma, että puna-armeija olisi raiskannut, ryöstänyt ja tappanut, vaikka Saksan joukot olisivat olleet idässä täydellisiä herrasmiehiä. Puna-armeija nimittäin jatkoi miehittäesään itä-Eurooppa raiskauksia, siviilien terrorisointia ja ryöstelyä maissa, jotka eivät olleet Saksan liittolaisia tai ainakaan mukana sodassa. Mm. Tito yritti Staliniin vedoten tehdä lopun punamiehittäjein raiskauksista Jugoslaviassa, mutta Stalin oli vain myhäillyt ja todennut, että pojat ovat poikia.
Kummankaan osapuolen hirmuteot eivät oikeuta toisen osapuolen vastaavia, mutta jos puhumme historiasta, on nähtävä konteksti. Sotaan kuului varsinkin itärintamalla molemmin puolin raakuus ja brutaalius. Se, että puna-armeija raiskasi ja kidutti Saksassa, ei johtunut siitä, että he olisivat ollet saksalaisia pahempia tai että neuvotstosotilas ylipäänsä oli paha ja turmeltunut olento. Kyse oli sodan välttämättömistä, vääjäämättömistä seurauksista. Sotaan kuului tappaminen ja raiskaaminen.
Moraalisesti ryhdikkäimmet komentajat yrittivät -sekä wehrmachtin idänhyökkäyksen että puna-armeijan Berliiniin marssin aikana - estää kauheuksia ja joskus jopa onnistuivat siinä. Tämä valopilkku kertoo sentään, että ihmisen luonne ei ole niin paha, etetikö sodankin lainalaisuuskia joskus voitaisi muuttaa humaanimpaan suuntaan.
Sodissa on lähes aina ollut kaikenlaista ei niin kivaa aktiviteettia siviilien kannalta. Siviilejä on tapettu, raiskattu, ryöstetty, naulittu risteihin jne jne...
Toinen maailmansota ei ollut poikkeus. Molemmat osapuolet syyllistyivät siviilien tappamiseen.
Laajamittaiset siviilikohteiden pommitukset alkoivat siitä, kun vahingossa omai pommittaneet saksalaiset kostivat briteille ennen kuin heille selvisi, että hävyttömän pieni pommitus oli inhimillinen virhe. Britit vastasivat massiivisilla Saksan pommituksilla, koska heillä oli siihen voimaa. Hitler suuttui ja komensi Luftwaffen hyökkäämään Lontoon kaduille.
Tämä oli yläasteen historiankirjassa selvitettyä. Toistaiseksi ei ole tullut vastaväitteitä näille tiedoille, kun olen historiaa opiskellut.
Dresden on joskus nimetty saksalaisten joukkomurhaksi. Tämä ei varsinaisesti pidä paikkaansa, koska ideana ei ollut tuhota Saksan kansaa, vaan murtaa ja musertaa sen tahto. Samaa yrittivät myös saksalaiset koko sodan ajan. Kyse oli sotaan kuuluvasta asiasta. lisäski Dresen - yllätys yllätys - oli toisin kuin monet väittävät, liikenteen solmukohta ja niin ollen sillä oli sotilalaistakin merkitystä. Nii myöhään kuin helmikuussa 1945 liittoutuneet pelkäsivät vielä hysteerisesti Saksan jollakin ihme tempulla lyövän heidät - olihan Ardennien hyökkäys juuri takana. Tämä pelko varmaan oikeutti heidän mielestään millaisen massamurhan hyvänsä.
Itärintaman raakuudet olivat luonnollisesti oma lukunsa. Siinä missä saksalaiset tappoivat suruttomasti vankeja ja siviilejä, venäläiset vastasivat vähintäänkin samalla mitalla. Saksalaiset komentajat lupasivat mm. Pohjoiselle armeijalle Barbarossan alkaessa, että sotilaat saavat raiskata Pietarin rouvia ja tyttäriä vielä ennen talvea 1941.
Tällaisiin Saksan sodankäytäntöihin nähden on luonnollista, että kun puna-armeija tuli länteen, se toi mukanaa siviiliväestön terrorin ja raiskaamisen. Toisaalta olen suhteellisen varma, että puna-armeija olisi raiskannut, ryöstänyt ja tappanut, vaikka Saksan joukot olisivat olleet idässä täydellisiä herrasmiehiä. Puna-armeija nimittäin jatkoi miehittäesään itä-Eurooppa raiskauksia, siviilien terrorisointia ja ryöstelyä maissa, jotka eivät olleet Saksan liittolaisia tai ainakaan mukana sodassa. Mm. Tito yritti Staliniin vedoten tehdä lopun punamiehittäjein raiskauksista Jugoslaviassa, mutta Stalin oli vain myhäillyt ja todennut, että pojat ovat poikia.
Kummankaan osapuolen hirmuteot eivät oikeuta toisen osapuolen vastaavia, mutta jos puhumme historiasta, on nähtävä konteksti. Sotaan kuului varsinkin itärintamalla molemmin puolin raakuus ja brutaalius. Se, että puna-armeija raiskasi ja kidutti Saksassa, ei johtunut siitä, että he olisivat ollet saksalaisia pahempia tai että neuvotstosotilas ylipäänsä oli paha ja turmeltunut olento. Kyse oli sodan välttämättömistä, vääjäämättömistä seurauksista. Sotaan kuului tappaminen ja raiskaaminen.
Moraalisesti ryhdikkäimmet komentajat yrittivät -sekä wehrmachtin idänhyökkäyksen että puna-armeijan Berliiniin marssin aikana - estää kauheuksia ja joskus jopa onnistuivat siinä. Tämä valopilkku kertoo sentään, että ihmisen luonne ei ole niin paha, etetikö sodankin lainalaisuuskia joskus voitaisi muuttaa humaanimpaan suuntaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
yhtään mitään, mikä on sun viesti/pointti?
Pistää kasaan koko tätä natsi-puna-armeijakeskustelua, joka täällä on vellonut. Elikkä huomauttaa, että vaikka molemmat puolet tekivätkin vääryyksiä, niin ei voida kummankaan kauhutekoja hyväksyä, eikä myöskään keskittyä ruotimaan vain toiseen, eli Natsi-Saksaan, kohdistuneiat kauheuksia. jos änin tehdään, jää kokonaiskuva näkemättä ja historia ymmärtämättä.
...johtopäätös että kaikki olivat brutaaleja pudottaa pohjan koko "antifasismin" (piilokommunistiselta) ideologialta ja koko sodanjälkeiseltä poliittiselta korrektiudelta, jotka molemmat ajattelu-harhat perustuvat saksalaisten saatanallistamiseen.
http://pappa.20m.com/spasibo_heisst_danke.htm
Kun nämä "fasismin-vastustajat" jopa kiittävät puna-armeijaa raiskauksista ja silpomisista, niin se on yhtä sairasta jos juutalaiset kiittäisivät Hitleriä. Eivät kuitenkaan kiitä, mutta vasemmisto kiittää puna-armeijaa.
Vasemmisto on sairasta.
Fakta on että puna-armeija vapautti Saksan Hitlerin diktatuurista. Se oli hyvä teko, vaikka puna-armeija siinä ohessa raiskasi, tappoi ja kidutti. Sitä paitsi tuo sivusto vaikutti epäluotettavalta natsipropagandalta, vaikka uskonkin, että puna-armeija kyllä on mellastanut aika lailla.
Varsinkin Länsi-saksalaiset saattoivat syystäkin olla kiitollsiia jo pian sodan jälkeen, koska puna-armeijahan hävitti ja raiskasi vain itä-Saksaa, jolloin Länsi-Saksan ihmisille koitti puna-armeijan ja liittoutuneiden ansiosta vapaus Hitlerin terrorista.
Itse ottaisin mieluummin vastaan pari kuukautta hillitöntä puna-armeijan teurastusta ja raiskauksia kuin elinikäisen natsiterrorin alla elämisen.
"Itse ottaisin mieluummin vastaan pari kuukautta hillitöntä puna-armeijan teurastusta ja raiskauksia kuin elinikäisen natsiterrorin alla elämisen."
Luuletko, että itä-saksalaisten sorto päättyi siihen?! Ei! Sen jälkeen he joutuivat elämään vielä vuosikymmeniä kommunistisen DDR-roistovaltion sorron alaisina! Etkö todellakaan tiennyt tätä?
Ainakin periaatteessa olisi voinut käydä paremminkin. Ja sitähän ei tiedetty, kun natsivalta romahti. Monin paikoin Itä-Euroopassa puna-armeijaa tervehdittiin vapauttaja. Eräs vastarintaliikkeeseen kuulunut kaupunginjohtaja toivotti itä-Saksassa vai olikohan se Puolan saksalaisalueilla punasoturit tervetulleiksi ja sai sitten katsella, kun nämä raiskasivat hänen 81-vuotiaan äitinsä, vaimonsa ja tyttärensä.
Siinä vaiheissa alkoi kommunismi miehestä rapisemaan. Mutat kotimaisia kommunsiteja ei todellakaan mielletty puna-armeijan jatkoksi. Monissa itä-Euroopan maissa järjestettiin viiemiset oikeat vaalit 1945-47, ja tuloksena syntyneet kansanrintamahallitukset olivat demokraattisesti valittuja, tosin vilppiä esiintyi. Ikävä kyllä kommunistit käyttivät näitä hallituksia vain vallankeikauksen kulisseina.
Eli natsivalaln romahdus herätti Itä-Euroopassa toiveita kommunismista(hyvässä mielessä), natsiterrorin loppumsiesta ja omistavien luokkien ja tyrannien valaln loppumisesta. Seillähän oli monesti vieraskielinen ja kulttuurinen rikas yläluokka ja köyhä rahvas.
"Fakta on että natsi-armeija vapautti osan Venäjää joksikin aikaa Stalinin diktatuurista. Se oli hyvä teko, vaikka natsi-armeija siinä ohessa raiskasi, tappoi ja kidutti. Sitä paitsi tuo sivusto vaikutti epäluotettavalta kommunistipropagandalta, vaikka uskonkin, että natsi-armeija kyllä on mellastanut aika lailla."
"Logiikkasi" sopii ihan mihin tahansa.
Varmasti NL:stä löytyi ihmsiiä, jotka tervehtivät riemuiten natsien armeijoita. Hitlerin sekopäinen politiikka, joka varasi itäalueiden ihmisille vain orjan toolin ,kuitnekin käänsi väestön heitä vastaan.
Sen sijaan kun puna-armeija tuli, niin todella suuri osa Saksan terrorin alle jääneistä maista tervehti sitä vapauttajana ja tuo asenne tuntui itsepintaisesti säilyvän, vaikak puna-armeija rymisteli kuin norsu posliinikaupass raiskaten, tappaen ja ryöstäen.
Ihmettelenkin, kuinka kauhea Saksan valta on ollut, kun ihmiset todella näkivät puna-armeijassa pelastajan.
Vain sinun kaltaiset bolsut näkivät vapauttajan, joka toi ihanan kommunismin mukanaan.
Kyllä kommunismilla oli aitoa kannatusta Itä-Euroopassa ja se on fakta. Osa kannatuksesta säilyi puna-armeijan raakuudesta huolimatta.
"minunkaltaisiani bolsuja" oli siis helvetin paljon.
Joukkomurhan määritelmä: "The savage and excessive killing of many people"
http://www.wordwebonline.com/search.pl?w=mass murder
Määritelmästä ei ilmene mitään, jonka mukaan sanaa joukkomurha, mass murder, ei voitaisi käyttää Dresdenin pommituksesta 1945.
Oliko se "savage"? No, ihmiset kuolivat palamalla elävältä tai tukehtuivat tai murskautuivat rakenteiden alle.
Oliko se "excessive"? Saksa oli varmuudella hävinnyt taistelun viimeistään, kun Ardennien taistelu oli päättynyt (pari viikkoa ennen pommitusta). Kyse oli kostosta. Kymmenettuhannet kuolivat. Arthur Harris sanoikin "They sowed the wind, and now they are going to reap the whirlwind."
Loppujen lopuksi, onko syyllä edes väliä murhassa? Ihminen haluaa usein tietää syyn ymmärtääkseen toimintaa, mutta tekeekö syy muka teon oikeutetuksi? Jos henkilö A murhaa ihmisen täysin ilman mitään syytä ja henkilö B murhaa hänet jostan syystä, vaikka omasta hyödystä, onko B:n toiminta A:n toimintaa oikeutetumpaa`?
Lainaus eräästä aloituksestasi
"Länsiliittoutuneet suorittivat saksalaisten kansanmurhan murhaamalla kymmeniätuhansia avuttomia siviilejä muun muassa Hampurissa 1943 ja Dresdenissä 1945. Heidät murhattiin koska he olivat saksalaisia, eikö se ole kansanmurha?
Hampurin joukkomurhasta:
Dresdenin joukkomurhasta"
Elikkä sotkin joukkomurha- ja kansanmurha-termin toisiinsa. Kansanmurha esim. Dresden ei ollut. Vaikka sinäkin yritit niin väittää. joukkomurhankin kanssa on vähän niin ja näin, sotatoimia harvoin on joukkomurhiksi laskettu. Ja Dresden voidaan kyllä sotatoimeksikin mieltää, ei sinänsä, että puolustelisin liittoutuneita. Kyllähän Dresden oli laajamittaista siviilien tappamista.
Eräs luennoitsija taisi nimenomaan kerran sanoa, että vielä pari viikkoa Ardennin jälkeen liittoutuneet tunsivat hysteeristä pelkoa Saksaa kohtaan. Saksan pelostahan kertoo sekin, että vielä sodan jälkeenkin pelättiin Saksan nousua valtavasti.
"We have got to be tough with the Germany and I mean the German people not just the Nazis. We either have to castrate the German people or you have got to treat them in such a manner so they can't just go on reproducing people who want to continue the way they have in the past" (Blum, p. 342).
http://en.wikipedia.org/wiki/Morgenthau_Plan
Elikä Roosevelt halusi kastroida saksalaiset. Eikö tätä, varsinkin kun pistää, muun muassa Dresdenin pommituksen taustalle, voi pitää haluna suorittaa etninen puhdistus? Eli se oli sittenkin kansanmurha? Massojen murhaaminen päämääränä tuhota kansa, johon ainakin Roosevelt lainauksesta päätellen pyrki?
Koska pyrkimys oli musertaa Saksan sotilasmahti, ei tuhota kansaa, sisi noin ihan periaatteessa. "Morgenthau plan" tarkoitti nimenomaan sitä, että Saksan teollisuus ja kauppa tuhotaan ja väestö muutetaan maanviljelyskansaksi, jolla ei ole oikeutta aseisiin.
Tuo lainaushan meinasi että
- Saksalaiset on kastroitava
-Tai estettävä uusien Hitlerin ja natsien nousu.
Roosevelt todennäköisesti tarkoitti jälkimmäistä, ensimmäinen oli vain retorinen vaihtoehto, sarkasmia.
Älä lässytä paskaa, kommunisti. Saksan asevoimissa naisten raiskaaminen oli kuolemantuomiolla rangaistava rikos.
taas kehotettiin siihen johdon toimesta:
"According to the author, Stalin and vicious propagandists, such as Ilya Ehrenburg, urged rape, murder and torture, not only of Ger mans but also their allies in Hungary, Romania and Croatia. When the Yugoslav Communist Milovan Djilas protested to Stalin, the dictator exploded: “Can’t he understand it if a soldier who has crossed thousands of kilometers through blood and fire and death has fun with a woman or takes some trifle?”
And when German communists warned him that the rapes were turning the population against them, says Beevor, Stalin fumed: “I will not allow anyone to drag the reputation of the Red Army in the mud.”
In many towns and villages every female, aged from 10 to 80, was raped, according to irrefutable evidence"
http://www.americanfreepress.net/Books/New_History_Tome_Exposes_Massi/new_history_tome_exposes_massi.html
ja suomalaiset naiset?
Mutta puna-armeijan omat säännöt - Stalinin itse vahvistamat - kielsivät raiskaamisen. Eräs puna-armeijan majuri kierteli 1945 hirttämässä sotarikoksiin syyllistyneitä, nimeä en valitettavasti muista.
Stalin oli valmis katsomaan sääntöjä läpi sormien, koska hänelle riitti, että puna-armeija näytti puhtoiselta. Ja jos hän olisi myöntänyt puna-armeijan raakuudet, vähättelyn sijasta, hän olisi joutunut myöntämään koko systeeminsä mädännäisyyden.
Muistaakseni Stalin ei kehottanut raiskaamaan tai tappamaan saksalaisia, mutta kylläkin sanoi puheessaan armeijalle, että Saksan kansan pitää tulla murskatuksi ja nöyryytetyksi ja kehotti sotilaita ankaruuteen ja vihaan fasisteja kohtaan.
Vihjaatko että saksalaiset olisivat raiskanneet Lapissa suomalaisia naisia ?
Eipä niitä tainnut tarvita raiskata, jos hupaisa ilmaus sallitaan. Saksalaisilla kun oli mukanaan paljon konjakkia, tupakkaa ja muutakin mitä elämiseen tarvitaan... ... sitä kutsutaan veljeilyksi alkuperäisväestön kanssa. Ja se taas ei ole rikos missään armeijassa.
"Lääketieteen ja kirurgian tohtori Arnold Niedenzu Rösselin kaupungista Itä-Preussista kertoo, mitä tapahtui puna-armeijan "vapauttaessa" aluetta natsien vallasta:
"Venäläisten tunkeutuessa Itä-Preussiin olin johtavana lääkärinä Rösselissä Pyhän Joosefin sairaalassa ("St.Josefs Krankenhaus"). Vasta erään puolalaisen lääkärin tultua tilalleni jätin Itä-Preussin 12.12.1945. Rösseliä ja sen ympäristöä ei oltu lainkaan evakuoitu, ja vain harvat asukkaista olivat ehtineet lähteä venäläisten tieltä turvaan oikeaan aikaan.
Kaupunkia lienee pidetty vähäarvoisena kohteena, joten se miehitettiin vasta 28.1.1945 puolenpäivän aikaan. Laajamittainen ryöstely, murhapoltot, väkivaltaisuudet, raiskaukset, murhat ja tapot alkoivat välittömästi. Heti ensimmäisenä päivänä lyötiin kuoliaaksi tai ammuttiin 60 henkilöä.
Se kohdistui naisiin, jotka eivät antaneet väkisinmaata itseään, ja miehiin jotka yrittivät suojella vaimojaan ja lapsiaan, ja ihmisiin jotka eivät luovuttaneet riittävän nopeasti rannekellojaan tai alkoholijuomiaan. Useissa tapauksissa ei ollut pääteltävissä minkäänlaista havaittavaa motiivia surmatöihin. Tällä tavalla joutui ammutuiksi kolme miestä ja viisi naista Katolisessa Sairaalassa, ja kaupungissa eräs opettajatar neljän lapsensa kanssa. Nämä ensimmäiset uhrit haudattiin viikkoa myöhemmin joukkohautaan.
Kaupungin ympäristössä ammuttiin vauraimmat maanviljelijät ja tilanomistajat. Eräässä ympäristön kylässä, Plössenissä joutui puolet asukkaista tuhon omiksi. Trautenaun kylässä Kreis Heilsbergssa enemmän kuin puolet. Ammuttujen pappien määrä on myös huomiotaherättävä: Lindenblattin ja Rastenburgin kirkkoherra Zagermann-Glocksteinia ammuttiin päähän kahden venäläisen toimesta.
Ludwig Santoppenin ampui venäläinen upseeri, joka oli iltaisin antanut hänen kestitä itseään.
Markiisitar Plausen ammuttiin kahden sisarensa väliin. Sisaret kaatuivat hervottomina maahan järkytyksestä, millä ehkä välttivät saman kohtalon.
Pian ensimmäisten päivien jälkeen meille tuotiin nainen, jolla oli hyvin vaikea keuhkoon ulottuva ampumahaava. Kun eräs venäläinen oli ollut raiskaamassa häntä, nainen oli kertonut tälle olevansa raskaana ja odottavansa synnytystä. Tällöin venäläinen oli lyönyt häntä vatsaan ja ampunut häntä. Lapsi syntyi ennenaikaisesti. Äiti joutui nopeasti toivottomaan tilaan sairaalassa, mutta parantui kuukauden kuluessa.
Raiskaukset saavuttivat aivan uskomattomat mittasuhteet. Kokemuksieni perusteella voin väittää, että naisista ja tytöistä 50 ja 15 vuoden väliltä vain 10% onnistui välttämään tämän kohtalon.
Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin,ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisäänpotkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan.
Monet naiset ammuttiin lopuksi, esimerkiksi tunnettu rouva K. Rouva D ammuttiin ja sen jälkeen hänen ylitseen ajettiin autolla. Tavallisesti naiset pahoinpideltiin raiskausten jälkeen, tai saatettiin muuten huonoon olotilaan.
Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."
(Ostdok.2./37/103-108.)
Voit toki väittää kaikkia artikkelikokoelmia joista et pidä "natsisivuiksi", mutta minä voin väittää sinua kommunistiksi ja todeta mielipiteesi arvottomiksi.
Linkki: http://pappa.20m.com/Roessel_28_01_1945.htm
itse asiassa suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välillä solmittiin yllättävän vähän suhteita.
Ainoastaan noin 700 lasta syntyi suomalais-saksalaisista suhteista pohjois-Suomessa 1941-44.
Minä taas luluen, että hirmutekoihin osallistuneiden määrä on liioteltu melkoisedti, jos muka 90% on niihin osallistunut. Perusteluja arviolel ei ole. Tosin melko pahaksihan se meininki meni, mutta olihan armeijakin maailmanhistorian suurin.
Mitä muuta tarkoitusperää nuilla kauhukuvauksialla on, kuin pyrkiä herättämään vihaa? No, osa ihmisistä tietenkin saa perverssiä tyydytystä niiden lukemisesta, mutta tuollaiset kauhukuvaukset on yleensä tähdätty propagandaksi, olivat ne sitten totta tai valetta, liioiteltuja tai juuri niin karmeita kuin todellisuus.
Saksassa, Puolassa,Unkarissa, Itävallassa, Jugoslaviassa, kaikkialla puna-armeija toteutti bolshevikkien epäinhimillistä politiikkaa.
Ei voi olla natsien propagandaa se, että Titon kaveri Milovan Djilas kritisoi itselleen Stalinille neuvosjoukkojen käyttäytymistä Jugoslavian alueella.
Titon partisaaniliike oli toiminut koko sodan ajan pääasiassa omin voimin, ja ottanut itse maan haltuunsa saksalaisten vetäytyessä. Sitten tulee neuvosoarmeija raiskaamaan naisia...
Raportteja puna-armeijan raiskaus-kampanjasta löytyi Kremlistä, NKVD:n asiamiehiltä armeijassa. Anthony Beevor sai näitä nähtäväkseen.
Jutut olivat aivan tätä luokkaa:
"Vapautus" Neustettinissä 16.02.1945
"Helmikuun kuudennentoista päivän aamuna 1945 venäläinen sotilasosasto miehitti RAD:n (Reichsarbeitdienst) tukikohdan Vilmseessä lähellä Neustettiniä. Komissaari kertoi minulle hyvällä saksankielellä, että leiri suljetaan ja meidät uniformupukuisena yksikkönä (RAD oli saksalainen työpalvelu, eivätkä uniformumme olleet sotilaallisia) siirretään kokoamisleiriin.
Koska minä Brasilian kansalaisena kuulun liittoutuneisiin kansakuntiin komissaari pyysi minua toimimaan kuljetuksen johtajana siirryttäessä Neustettiniin entisen teräsvalimon alueelle. Meitä oli 500 tyttöä, jotka olimme olleet Reicharbeitdienstissä.
Komissaari sanoi minulle, että voisin ottaa haltuuni toimiston, mihin suostuin. Samantien hän kielsi minua olemasta yhteydessä muihin naisiin, sillä he olivat laittoman armeijan jäseniä (members of an illegal army). Vastaukseni, ettei se ole totta, hän kuittasi huomatuksella, että minut voidaan ampua välittömästi jos jatkan samanlaista asennoitumista.
Yht´äkkiä kuulin kovaa kirkumista. Viisi tyttöä tuotiin toimistoon kahden puna-armeijalaisen toimesta. Komissaari käski heidät riisuutumaan. Kun tytöt häpeissään kieltäytyivät sitä tekemästä, hän käski minun riisua heidät ja seurata häntä tyttöjen kanssa.
Menimme pihan poikki tehtaan entiseen keittiöön, joka oli tyhjennetty kaikesta muusta paitsi joistain pöydistä ikkunaseinällä. Siellä oli hyvin kylmää, ja onnettomat tytöt tärisivät. Suuressa tiilimuuratussa huoneessa joukko venäläisiä odotti meitä, huudellen ilmeisesti rivoja huomautuksia, sillä jokaista heidän sanomaansa seurasi äänekäs naurunremakka.
Komissaari määräsi minut katselemaan, kuinka "Herrakansasta" otetaan luulot pois.
Kaksi puolalaista saapui huoneeseen, pukeutuneina pelkkiin housuihin. Heidät nähdessään tytöt alkoivat kirkumaan. Ripeästi he tarttuivat yhteen kahdesta tytöstä, painoivat hänet selällen pöydän kulmaa vasten, niin että hänen nivelensä vääntyivät luonnottomasti. Melkein pyörryin, kun yksi miehistä otti esiin veitsensä ja viilsi häneltä oikean rinnan, muiden tyttöjen nähden.
En ole koskaan kuullut ihmisolennon huutavan yhtä hirveällä tavalla, kuin tämä nuori nainen huusi. Tämän jälkeen molemmat puolalaiset viiltelivät tyttöä alaruumiseen venäläisten hohotuksen säestäminä.
Toinen tyttö huusi armoa. Hän oli poikkeuksellisen kaunis, ja minulle jäi muistikuva että "operaatio" tehtiin tälläkertaa hyvin hitaasti. Toiset kolme tyttöä olivat täysin murtuneita, huusivat äitejään ja kerjäsivät että heidät tapetaan nopeasti, mutta kohtalo ei ollut heille suopea.
Vimeinen viidestä tytöstä oli vielä melkein lapsi. Hänen rintansakin olivat vasta tuskin kehittymässä. Häntä viilleltiin kyljistä kunnes valkoiset luut olivat näkyvissä.
Jälleen tuotiin uudet viisi tyttöä. Tälläkertaa heidät oli valittu huolellisemmin. Kaikki olivat kehittyneitä ja kauniita. Kun he näkivät edeltäjiensä ruumiit, he alkoivat kirkua ja itkeä. Vaikka he olivat heikkoja, he yrittävät puolustaa, mutta turhaan.
Puolalaiset tulivat kerta kerralta yhä julmemmiksi.Yhdeltä tytöltä he viilsivät auki kohdun ja koko vartalon, kaatoivat hänen runnellun ruumiinsa päälle polttoainetta, ja sytyttivät hänet palamaan. Toista ammuttiin genitaaleihin, jonka jälkeen hänen rintansa silvottiin.
Kun joku otti sahan työkalulaatikosta, alkoi ennennäkemätön kirkuminen. Nyt he irroittivat rinnat sahaa käyttäen, ja lyhyen ajan kuluttua lattia lainehti verestä. Verinen raivo valtasi venäläiset.
Lakkaamatta joku heistä toi yhä uusia ja uusia tyttöjä.
Kuin olisin punaisessa sumussa, näin kauheuksien tapahtuvan yhä uudelleen ja uudelleen, kuulin epäinhimillistä huutoa, voihkintaa kun uhrien yksittäisiä jäseniä silvottiin irti. Kun jalkani lakkasivat kannattamasta minua, minut nostettiin tuoliin. Komissaari huolehti tarkkaavaisesti siitä, että seurasin kidutusnäytöstä. Kun oksensin, he hetkeksi keskeyttivät työnsä.
Yhtä tyttöä ei oltu riisuttu kokonaan. Hän oli ehkä muita vanhempi,sillä useimmat tytöt olivat noin 17-vuotiaita. Yksi kiduttajista valeli hänen rintaliivinsä polttoaineella ja sytytti ne tulee. Hänen huutaessa tuskaansa toinen kiduttaja otti ohuen rautapiikin ja työnsi sitä hänen vaginaansa kunnes se tuli ulos navasta.
Joukon tyttöjä he surmasivat jo pihalla, kun olivat ensin valinneet kauneimmat kidutushuoneeseen vietäviksi. Ilma oli täynnä satojen tyttöjen kuolinhuutoja, mutta tätä teurastusta ulkopuolella täytyy ehkäpitää humaanimpana, sillä on kauhea tosiasia ettei kukaan kidutushuoneeseen viedyistä menettänyt tajuntaansa käsittelyn aikana.
Heidän ilmeensä ja käyttäytymisensä olivat aina samanlaisia. He rukoilivat armoa, he kirkuivat kun heidän rintojaan leikattiin pois ja heidän genitaali-aluettaan silvottiin.
Useita kertoja kidutus keskeytyi kun lattia täytyi lakaista verestä ja ruumiit viedä pois.
Sinä iltana vajosin ankaraan kuumeeseen. Menetin kaiken ajantajuni, eikä minulla ole muistikuvia kyseisestä ajanjaksosta, aina siihen asti kun heräsin sotilassairaalassa. Saksalaiset joukot olivat valloittaneet Neustettinin tilapäisesti takaisin ja vapauttaneet meidät. Sain myöhemmin tietää, että noin 2000 tyttöä oli murhattu kolmen ensimmäisen venäläis-miehityksen päivän aikana."
Mrs. Leonora Geier
Suomennos löytyy täältä http://pappa.20m.com/neustettin2_1945.htm , ja googelilla englanniksi ja saksaksi.
Huomautan, että jos "natsit" olisivat syyllistyneet vastaaviin tekoihin, siitä olisi lyöty rumpua Nurenburgista alkaen, ja kuuluvasti.
Stalinin juutalainen propagandisti Ilja Ehrenburg, joka oli myöhemmin suomalaistenkin vasureiden idoli, yllytti vain vähän peitellyin sanoin juuri kuvatunkaltaisiin tekoihin.
Nämä kauhutarinat löytyvät vain netistä?
Miksihän niistä ei ole tehty - ainakaan en ole kuullut - yhtä ainutta laajempaa tai suppeampaa tutkimusta?
En kiellä, etteikö puna-armeija toiminut raa'asti ja etteivätkö monet raportit olisi tai voisi olla oikeita. Se mitä väitän on ettei kannata uskoa kaikkea mitä netissä kirjoitetaan, kun asiaa ei ole edes ihmeemmin tutkittu objektiivisesti.
Pelkästään gambialaisilta on jo enemmän äpäröitä...
Rys.... venäläiset on luonnostaan pahoja joten oli oikein että saksalaiset pahoinpitelivät venäläis naisia