onko kellään samanlaisia kokemuksia alaselän kivuista jotka vaikeuttaa vasemman jalan toiminta(kuten painon laskemista sille yms)
kipu on viiltävää suoraan sanoen ja nyt on alkanut yhtäkkiä tulemaan sellaisia kohtauksia että viiltää niin pahasti että pettää jalat alta.
isä toitottaa vaan että liikunnan puutetta yms.mutta normaami askareita tekiessäkin saattaa pistää ja viiltää pahasti.kuten tänään seisoin hieman jalat koukussa kun putsasin ovea niin ihan yhtäkkiä menetin tasapainon ja tipahdin lattialle kivun takia.
kävin lääkärissä kun käveleminen oli hankalaa ja istumasta nousu etenkin niin lääkäri määräsi 600mg buranoita(vaihdoin ibumaxeihin)ja totesi että tule takaisin parin viikon päästä jos ei helpota. hetkeksi helpotti mutta nyt tullut takaisin.
kipu on viiltävää suoraan sanoen ja nyt on alkanut yhtäkkiä tulemaan sellaisia kohtauksia että viiltää niin pahasti että pettää jalat alta.
isä toitottaa vaan että liikunnan puutetta yms.mutta normaami askareita tekiessäkin saattaa pistää ja viiltää pahasti.kuten tänään seisoin hieman jalat koukussa kun putsasin ovea niin ihan yhtäkkiä menetin tasapainon ja tipahdin lattialle kivun takia.
kävin lääkärissä kun käveleminen oli hankalaa ja istumasta nousu etenkin niin lääkäri määräsi 600mg buranoita(vaihdoin ibumaxeihin)ja totesi että tule takaisin parin viikon päästä jos ei helpota. hetkeksi helpotti mutta nyt tullut takaisin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itselläni helpottaa pieni etukumara asento kävellessä ja seisoessa.
no mulla vaan pahentaa..istuellaankaan ei oikein pysty oleen..toivottavasti rauhottuu yön aikana..isällä on välilevy tyrä..menossa tayssiin tampereelle kuun alusta..toivottavasti mulla ei oo mitään yhtä pahaa..
voisi auttaa, joten mene sinne lääkäriin uudestaan.
kipupiikki joo ja sit se jää tonne!
parempiakin ideoita on keksitty.minen mitään piikkejä selkääni ota koska sillä sitä vaivaa vaan pidentää ei poista.
lääkäriin meen varmaan uudestaan jos ei mikään auta enää
Melko varmasti kyllä!
niin, jos kyse on reumasta, lepo ei auta... vaan heräät todennäköisesti yöllä siihen että on noustava pystyyn.
Selkäsi täytyy kuvata.
Todennäköisesti siellä on välilevyn pullistuma. Ja jos on, niin sen kanssa ei sitten ihan mitä vaan tehdäkkään, mitä muut sanoo.
hmph..mutta se kipu on nimen omaan vasemmalla alaselässä..no täytynee katsoa kyllä se rauhottuu noilla pillereillä aina hetkittäin.uuden vuoden jälkeen taidan käydä uudestaan lääkärissä jos tarvitsee
Hei!
Kuulostat nuorelta -ootkohan iältäsi?
Urheiletko? Tulee mieleen oma spodylolyysini, joka on tyypillinen nuorten vaiva.
Mullakin se on tod.näk. ollu siellä kauan, mut vasta oman raskauteni jälkeen (olin jo 30v.) se todenteolla ilmoitti itsestään. Sitä ennen tein hoitotyötä vuodeosastolla, joka siis melko fyysisestikin vaativaa.
Mun johti sit siihen et paheni ja paheni vaan.
Nikaman siirtymä oli ensin 6mm luokkaa ja vuosia myöhemmin jo 14mm. Vasta leikkauksessa todettiin, että väli oli liikkuva - se siis sen takia oireili niin vaihtelevasti ja oli hämmentävää. Magneettikuvissa tarkentuu - tavallisessakin röntgenissä kyllä näkyy. Mutta pahetessaan voi johtaa hermojuurivaurioon, niinkuin mulla - ja oli pakko "jäykistää" eli nyt sinne on pantu rautaa ja muttereita. Kuntoutuminen jatkuu ja kuvia otetaan ainakin vielä 05/07 asti.
Sähköhoito auttoi välillä, välillä lääkkeet, välillä jumppa(rääkki)- ennen radikaaleinta....
Joten ammatinvalinnat sun muut... olis ollu munkin hyvä tietää aiemmin....
Jaksamista!
olisi kiva kuulla selkähistoriaasi enemmänkin, sillä olen itse parhaillaan leikkausjonossa nikamaliukumaa korjaamaan (jäykistys/luudutus hermojuurenavaus). Oma ongelmakohtani on SI/L5 alueella ja kivut ovat välillä melkoiset. Kaikenmoista hoitoa on kokeiltu - tuloksetta ja
nyt vaan odotellaan.... mutta mitä.... niin monenmoista kohtaloa olen kuullut ja välillä tuntuu, että tämä sielunelämä alkaa tehdä jo kepposiaan :-)))
Toivottavasti olet toipunut hyvin ja toivottavasti
jaksaisit vastailla minulle edes muutamalla sanalla, kiitos.
Moikka moi!
Kun on tää meili vielä auki ja huomasin sun olleen linjoilla, saat vastáukseni samantien.
Eihän näillä palstoilla huvikseen kirjottele, vaan valaistusta saadakseen - eikö?
Vai niin, kas kas oli kuin olikin samaa vaivaa.
Ikää sä et kertonu, mut mitäpä tuosta. Unohdin itysekin mainita, että ehdin täyttää 42, joten selkävaivojen alusta "ratkaisuun" mulla meni 10 vuotta.
Nuorempana mulla ei siis ollu mitään vaivaa selän kanssa, enhän minä urheillut (tätä pidetään urheilijoitten vaivana). Vähän nuorempana aikuisena harrastin kyllä joogaa ja vatsatanssia, joista lie ollutkin apua selän hallinnassa.
Epäsäännöllinen ja raskas hoitotyö sairaalassa söi selän voimia. Raskaus ja synnytys oli "viimenen niitti". Alkuun mä luulin, että vihlonnat kuulu asiaan vauvan kanniskelussa, mutta paluu työelämään pari vuotta myöhemmin oliu yhtä kidutusta ja sairaspoissaoloja alkoi tulla. Lääkäri näitä sitten tutkimaan. Tiedät tämän kyllä. Vuoden "roikuin" töissä sisulla, kunnes otettiin röntgenkuvat. Olin kuntoutuksessa, fysiatri kirjotti lausunnon jossa ilmoitettiin tarve siirtää kevyempään työhön.
Oli onneksi virka Helsingin kaupungilla. Omassa talossa ensin haettiin muita. Neuvonta, askartelu, päiväsairaala - tulipa kokeiltuA.
ylihoitajan keinot loppui -kun mun poissaolot ei loppuneet. Siin vaihees oli otettu magneettikuvaakin, mutta ei se työkuvioo ratkassu.
Kierto alkoi. Kotipalvelutoimisto, sosiaalipalvelutoimisto, päiväkoti, perhetyö. Jonkin aikaa mentiin, mutta kunnollista kevennystä ei hoitotyön ympäristön vaihdos suonut. Oli nostamista ja kantamista joka tapauksessa. Olin aika lyöty jo, välillä otin ammattiliittoonkin yhteyttä. Mutta lopulta itse aina vaihdoksen sain aikaan.
Jalkaoireet paheni oleellisesti 2000-luvulle siirryttäessä. Otettiin neurologin tutkimukset sukurasitusten selvittämiseksi ja reumalla tuli käytyä. Fibromyalgia-diagnoosin sain kai 2002, kun ei muuta keksineet, tulehdusarvot ei ollu oleellisesti koholla (nivelreumaa ajatellen),
Ortopedille reumalta ja BINGO. Natiivikuvissa ja magneetissa näkyi! Suositus leikkauksen harkintaan ja Töölössä reilu vuosi sitten asettaminen selkäjonoon.
Tätä ennen olin ajautunut umpikujaan ammatillisesti ja valmistauduin pitkään sairaslomaan perhetyön mentyä "puihin" (kun mulla jalat puuta, kiertäminen perheissä ei oikein enää sujunut).
Otin yhteyttä kaupungin terveysviraston (kun mulla siellä virka) uudelleensijoittajaan ja kokasin hakea päihdepuolelle.
Olin ensin sijaisena 8 kk , jonka jälkeen mut vakinaistettiin.
Siitä olikin jo ok jäädä pitkälle sairaslomalle toukokuussa, palasin syksyllä "puikkoihin".
Että kyllä uutta oppii kipeenäkin - kokonaisuus ratkasee.
Ja BINGO! Just samassa välissä vika mullakin oli.
Nyt alan olla elämäni kunnossa, kun saan vaan vatsalihakset kuntoon ja painon tippumaan (On päässy kertyyn, kun liikkuminen on ollu niin minimissään - hyvä kun on välillä päässy käveleenkään).
Elämä hymyilee ja alan saada taas sen syrjästä kiinni.
Harmi vaan, että ikä ja vaivat ajo toisen lapsen ohi!
Jaksellaan!
Siis täytin muutama kuukausi sitten 19.ja enkä ole mikään urheilija =)talvisin tosin käyn laskettelemaas/lautailemassa ja kesäisin luistelen sitten..
toi selkä alko muistaakseni oireileen alkusyksystä.ja välillä se pahani ja välillä oli kun ei olis mitään.nyt tosin oon huomannut et tiettyyn asentoon kun vääntää niin sattuu.
Kiitos kuitenkin vastauksista =)
minä (40 v. nainen) se sitten olenkin vielä ihan noviisi näissä selkäympyröissä - vasta n.vuosi akuuttia kipukokemusta takana. Mutta usko pois, että kertomasi tämän hetkisestä kunnostasi nosti mielialaani aivan valtavasti. Olen lukenut todella paljon ihmisten kokemuksia selkäleikkauksista ja jotenkin päälimmäisenä jäänyt tuntuma, että lähes "kaikissa" on mennyt jokin pieleen tai ei lähestulkoonkaan toivottuja tuloksia ole saatu aikaan. Tai olisiko kysymys siitä, että epäonnen soturit ovat asiaansa herkemmin jakamassa ja vertaistukea hakemassa - en tiedä - mutta minä milelläni tarraisin näihin onnistujien tarinoihin - mieli kun muutenkaan ei ole niillä korkeimmilla kantimilla :-(
Olisiko liikaa pyydetty jos vielä hieman kertoisit leikkauksesta itsessään??
Tai voisimmeko käydä keskustelua sähköpostitse??
Oikein hyvää vuoden vaihtumista Sinulle!!
Lueskelin vanhempia viestiketjuja,huomasin tän ja luin tuota eijun tarinaa,sama kuin olisin itse kirjoittanut,mutta itse olen vain ollut työelämässä lähinnä siivousalalla.
Sama vika,tuli hermovauriot nikamansiirtymä 12mm,selkäydinkanvanahtauma ja hermovauriot jalassa(jäivät,kun en ajoissa hoidattanut).Leikkauksesta kolme kuukautta,välillä jo oireettomia päiviä-aika näyttää mihin menee.Välillä tosi huonoja päiviä(mutta kuntoutuminen kohdallani kestää n.1v.
Meillä tää on sukuvika-Isä,Vanhin sisko,keskimmäinen sisko,minä nuorimpana,kaikkien siskosten lapset,nuorin tällähetkellä 17-siirtymä 5mm.Ei kannata turhaa aikaa tappaa,jos on yliliikkuva,se liukuu pahemmaksi.Mene ihmeessä lääkäriin.Leikkaus on iso ja toipuminen siitä-TODELLA RANKKAA-ainakin minulla.Minulla ikää 36.Suosittelen mene ihmeessä käymään kuvauksissa ja tutkimuksissa.
hei,
kannattaa ihmeessä tarkistaa lekurilla ettei kyse ole selkäreumasta- sillä se oireilee juuri noin. labratulokset kertovat jo paljon. kannattaa siksi tarkistaa ajoissa sillä hyvissä ajoin aloitettu hoito toki auttaa parhaiten. ja liikunta on tärkeää vaikka olisi mikä.