Onko mitään eroa?

itsensä ja ei teeskentele,sanotaan heti lapselliseksi.Mutta taas viiskymppisenä naurattaa nuorempien itsevarma olo!

lapsellisista ihmisistä, liian tärkeät ihmiset ovat ikäviä ja usein tosikkoja.

Eikös lapsellinen ole lapsenmielinen aikuinen, joka on säilyttänyt lapsen tavan suhtautua elämään uteliaasti ja osaa iloita lapsen tavoin aikuisen elämän tärkeyden keskellä pikkuasiostakin..., mutta pystyy myös aikuisen rooliin kaikkine velvollisuuksinen..ts. täyspäisesti.

Lapsenomainen voisi olla sitten hieman yksinkertainen..naiivi aikuinen..luulisin..?

Täällä nyt arvostellaan, niinku joku sanoi, ettei kohen ole koskaan...:/

ovat liikkeellä. Ei ihan suotta tämän palstan sheriffiä ole arvioitu. Kyllä siinä taitaa olla yksniitinen ihminen.

se tais ollakin uusi sana joukkoon, mut kai täyttää ne "sallitut" nimikkeet. Niin ku itestäkin tuntuu lapsen mieliseltä, vaik vuosia tulee lisää . Kuule se iän tuoma mielihyvä ja kokemus, teettää sellaisia asioita, ettei ne sovi näihin nykyisiin kehyksiin. Naurattaa tosiaan nuorten meininki, vaik samankaltasta se omakin nuoruus oli. Silloin oli kuitenkin säännöt ja niitä oli noudatettava, mut tänäpäivänä saa tehdä melkein mitä vaan. Mut siitä huolimatta, ollaan me kuitenkin lapsel... ja annetaan naurun tulla, ku on tullakseen ja kun ei oo itkun aika....

Paras vain olla itsensä. Jos lapsettaa, on leikkimielinen, joskus tietäväinen ja joskus muuta. Meitä on joka lähtöön ja joka lähtö on erilainen. Jos tulee pyyhkeitä, heitä takaisin tai käännä voitoksesi. Sinut on huomattu! Omaan itseensäkään ei kannata suhtautua liian vakavasti. Ollaan ihanan erilaisia vaan kaikki.

sinä olet nimenomaan lapsellisen yksinkertainen,et siis lapsenomainen;DD

Ollaan vaan ja nautitaan elämän pienistäkin iloista.

Iloitaan siitäkin, että voimme olla avuksi heille, jotka voivat huonosti ja etsivät purkauskanavaa pahalle ololleen. Täällä netissä nimettömänä se taitaa olla helpompaa ja vähemmän turmiollista kuin elävässä elämässä.

Kukaan ei voi miellyttää kaikkia. Jos ihminen on sinut itsensä ja tekojensa kanssa, mitä väliä sillä on jos kateellinen naapuri haluaa arvostella ilkeästi?

Ellemme tässä iässä uskalla antaa tilaa luovalle leikkivälle lapselle itsessämme, se saattaa kuolla ennen meitä. Ainakin minusta se olisi hirmuisen surullista. ;))

saman ilmiön näillä palstoilla, joillakin näyttäisi olevan lähes pakkomielteenä toverien mollaaminen. Ajattelen nähdessäni tällaisia kirjoituksia, että viestin lähettäjänä on henkilö jonka omat asiat eivät ole kondiksessa ja hän vain siirtää omaa pahaa oloaan palstoille. Tällainen käyttäytyminen perustuu harhaan että kun kirjoittaa halveksien toisista niin näyttäisi itse olevan hiukan korkeammalla.

Kaikkien mieliksi ei varmastikaan voi olla, eikä tarvitsekaan. Parasta vaan olla oma itsensä. Ihmisten erilaisuudestahan keskustelupalstojen rikkaus syntyy. Haudanvakavaa tai kujeilevaa...kaikkea siltä väliltä, sitähän se ihmiselon kimara on.

Toiset nauttii siitä kun saa tehdä kiusaa.
Toisille taas toisten haukkuminen on elämän tapa.
Itse syylistyn joskus pieneen sellaiseen kiusan tekoon,vaan pysyn kaukana arvostelemasta toisten kykyjä ja tapoja.

Mielestäni lapsellisuus liitetään lapsen puutteellisiin taitoihin tai kehittymättömiin ominaisuuksiin, esim. puuttuvaan itsekritiikkiin. Lapsenomaisuudella taasen tarkoitetaan useimmiten henkilön lapsenkaltaisia myönteisiä piirteitä, kuten vilpittömyyttä.

Tämän palstan suurin ongelma on se, että ennemmin tai myöhemmin asiakeskustelu muuttuu inttämiseksi, ja kun tosiasioita ei omien ajatusten tueksi löydy, käydään kiinni kirjoittajan ryysyihin.

eihän me olla kalkkeutuneita mehän ollaan vasta 50 ja meidän lapset vanhenee ja me nuorrumme koko ajan koska ne tarvitsee meitä ja meidän tietoja,jotka ehkä jonain päivänä katoaa.