hei.
isäni kuoli viime huhtikuussa syöpään. en oikein vieläkään osaa ajatella tai hyväksyö asiaa. tottakai tulee aikoja, jolloin itku ja ikävä tulee, mutta yleensä ajattelen, että milloinkahan isä tulee käymään tai pitäisköhän soittaa.
kauanko siihen menee että tajuaa asian lopullisesti?
isäni kuoli viime huhtikuussa syöpään. en oikein vieläkään osaa ajatella tai hyväksyö asiaa. tottakai tulee aikoja, jolloin itku ja ikävä tulee, mutta yleensä ajattelen, että milloinkahan isä tulee käymään tai pitäisköhän soittaa.
kauanko siihen menee että tajuaa asian lopullisesti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinä suret juuri nyt, suru elää sinussa.Se voi ilmetä monin tavoin ja pitkään. Ei siihen ole mitään kaavaa.
Joskus käy kuitenkin niin ettei ihminen saa purettua tuskaansa millään konkreettisella, kuten puhumalla, itkemällä... Silloin suru saattaa ilmentyä masennuksena ja elämänhalun katoamisena.
Yritä pitää huoli siitä ettet tietoisesti peitä surun tuntemuksiasi, että ne saavat tulla ulos.
Voimia Sinulle.
Ensimmäisen vuodenaikana isäni kuoltua asia tuli varmasti joka päivä mieleen,se on sitä suru työtä jokainen tekee omalla tavallaan ei ole yhtä,vaan monta tapaa tehdä sitä.
Jopa unessa huomasin itkeväni isän-ikävää,kollotin kovasti, työstin sitä yölläkin.
Nyt on kulunut 1,5 v isäni kuolemasta,aina uudestaan huomaa ajattelevansa että pitäis soittaa,kunnes tajuaa ettei voikaan,ei isä tulekaan puhelimeen.
Ne on muistot jotka elävät ja muistikuvat siellä aivoissa,ne saa pitää itsellään aina.
Hyvä niin,muistot eivät kuole,ajan myötä voivat haalistua hiukan,niin isäkin sanoi omasta isästään.
Mieheni kuoli 1,5 v.sitten.Suru on mukanani päivittäisissäni ajatuksissani.Muistan aina hänen viimeiset sanansa ja kärsimyksensä kun hän riisti itseltään henkensä,vaikean sairauden murtamana.Hyväksyn täysin hänen tekonsa,tiedän että hän kärsi kovia kipuja valittamatta.Ehdimme olla avioliitossa n. 42 v. jotka menivät hetkessä,muistan,rakastan ja olen ylpeä ihanasta kumppanistani jonka uskon tapaavani vielä joskus.