Aina kun puhutaan sivareista, heitä pidetään lusmuina ja halveksittavina selkärangattomina otuksina.
En minä sillä ettei heitä siellä olisi, mutta suurin osa siitäkin lusmusakista seilaa intin ja intin siirtämisen väliä.
Onko jollekin intti hullulle tullut mieleen, että intti ei sovi kaikille, kaikkien luonto ei kestä inttiä. Kyllä te sen tiedätte, mutta te että välitä.
Teidän mielestänne sellaisia ihmisiä ei saisi edes olla. Te että anna tälläisille ihmisille mitään arvoa. Kyllä minä tiedän sen.
Minä kävin intin, mutta olen juuri tälläinen kaveri, jolla on yleensä paljon muitakin murheita kuin joku intti. Ja inttiin ei voi mennä, jos on muita murheita.
Eli menin henkisesti heikkona sinne. No ei aikaakaan. Kun se nyt joku huomaa, että tolla menee huonosti. "se hajoaa!" - juu hajoaa omiin juttuihinsa, mutta tämä heikkouden merkki otetaan huomioon ja annetaan vähän lisää kestämistä, vittuilua jne.
Tätä hommaa sitten jatkui ja inttini alkoi olla itkeskelyä, joka käänteessä, kun hermo petti. Sitten aloin syömään eka kerran elämässäni masennuksen lievitys lääkkeitä. Kiitos tästäkin intille.
Lääkeet veivät itkun, jäljellä oli raivo. Kun nyt meni hermo en enää valahtanut itkuun vaan raivoon. Teki mieli repiä intti tovereita kappaleiksi.
Ainut mikä tämän esti, oli pelko rangaistus toimenpiteistä ja intin mahdollisesta siirtymisestä.
Ainut mitä tein - oli se että löin rystyseni paskaksi kaapin oveen ja se oli kipeä vielä intin jälkeenkin.
Minut pelasti pikät lomat, joiden aikana keräsin voimia intin lopun kestämiseksi. Onneksi lomaryhmäni menivät niin, että olin sen reilumman porukan kanssa samaa aikaa ja intti tuntui hetken kuin unelmalta.
Osa minusta kuoli intissä. Mistä kaikesta olisinkaan voinut säästyä, mutta kun minä kerran olen päättänyt käydä läpi jonkun, minä sen myös jumalauta teen. Ja minua ei olisi intistä saanut mikään tai ainakin sitä ennen olisi saanut kärsiä joku muukin.
En minä sillä ettei heitä siellä olisi, mutta suurin osa siitäkin lusmusakista seilaa intin ja intin siirtämisen väliä.
Onko jollekin intti hullulle tullut mieleen, että intti ei sovi kaikille, kaikkien luonto ei kestä inttiä. Kyllä te sen tiedätte, mutta te että välitä.
Teidän mielestänne sellaisia ihmisiä ei saisi edes olla. Te että anna tälläisille ihmisille mitään arvoa. Kyllä minä tiedän sen.
Minä kävin intin, mutta olen juuri tälläinen kaveri, jolla on yleensä paljon muitakin murheita kuin joku intti. Ja inttiin ei voi mennä, jos on muita murheita.
Eli menin henkisesti heikkona sinne. No ei aikaakaan. Kun se nyt joku huomaa, että tolla menee huonosti. "se hajoaa!" - juu hajoaa omiin juttuihinsa, mutta tämä heikkouden merkki otetaan huomioon ja annetaan vähän lisää kestämistä, vittuilua jne.
Tätä hommaa sitten jatkui ja inttini alkoi olla itkeskelyä, joka käänteessä, kun hermo petti. Sitten aloin syömään eka kerran elämässäni masennuksen lievitys lääkkeitä. Kiitos tästäkin intille.
Lääkeet veivät itkun, jäljellä oli raivo. Kun nyt meni hermo en enää valahtanut itkuun vaan raivoon. Teki mieli repiä intti tovereita kappaleiksi.
Ainut mikä tämän esti, oli pelko rangaistus toimenpiteistä ja intin mahdollisesta siirtymisestä.
Ainut mitä tein - oli se että löin rystyseni paskaksi kaapin oveen ja se oli kipeä vielä intin jälkeenkin.
Minut pelasti pikät lomat, joiden aikana keräsin voimia intin lopun kestämiseksi. Onneksi lomaryhmäni menivät niin, että olin sen reilumman porukan kanssa samaa aikaa ja intti tuntui hetken kuin unelmalta.
Osa minusta kuoli intissä. Mistä kaikesta olisinkaan voinut säästyä, mutta kun minä kerran olen päättänyt käydä läpi jonkun, minä sen myös jumalauta teen. Ja minua ei olisi intistä saanut mikään tai ainakin sitä ennen olisi saanut kärsiä joku muukin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eläimellistä meininkiä.. itse lähdin heti ensimmäisen päivän jälkeen pois.. näkihän sen mitä oli tulossa :) Pakko ei oo ku paskalle..haista vittu suomen valtion!
Pakko ei ole kuin kuolla, mutta tulee ne paskatki sen jälkee sitte.
Olet varmasti oikeassa, ei se kaikille sovi. Armeijan kannalta on varmasti parempi, että kaikkein sopeutumattomin osa hakeutuu muualle. Armeijassa he olisivat vain vaaraksi ja haitaksi muille.
Anteeksi vain, mutta itse armeijan käyneenä en haluaisi sodassa sinua rinnalleni. Todennäköisesti joutuisin itseni lisäksi pitämään vielä sinustakin huolta.
Mutta onko kaltaistesi paikka sivarissakaan? Sivarihan pitäisi olla vain henkilöille, joiden vakaumus estää asepalvelun. Ehkä olisi kaikille osapuolille ollut parasta, että sinut olisi vapautettu kummastakin vaikka lääkärin papereilla.
Mikä helvetin vakaumus? Enkö ole sanonut että sivariin voi mennä ketä haluaa. Muistan kyllä jonkun kysymyksen sivarihakemuksessa missä kysyttiin eettisestä tai uskonnollisesta vakaumuksesta. Heitin kolikolla rastin toiseen ruutuun ja siirryin 24h orjasta 8 h orjaksi.
Lievästi masennus ei ole mikään vapauttava asiahaara. Toisekseen lievän masennuksen itselleen myöntäminenkin on jo vaikea juttu, että sen joku lääkäri huomaisi.
A-papereilla ja suht hyvä kuntoisena oli varmaa että joutuisin inttiin ellen valitsisi sivaria. Ainut mitä olisin voinut sivariin menoani puolustella, olisi ollut, että en ole hyvää sotilas ainesta ja intti ei ole oikein mun juttu. Se olisikin ollut kiva sanoa siellä kutsunnoissa oli sen verran kusipäinen skappari kuin olla ja voi. Toiveen sijoitus paikastanikin kusi sitten siihen.
Sivari ei tosiaankaan olisi ollut minun paikkani, mutta sieltä olis voinu päästä ehjempänä pois.
Minusta ei tarvitse huolehtia, enkä minä halua kontolleni ketään. Mutta kaveria minä puolustan varmasti, enkä jättäisi pulaan. Sota ja intti on kuitenkin loppujen lopuksi eri asia. Voin väittää että se henkinen paine, joka minulla on ollut koko elämäni aikana olisi ajanut monen muun hirteen. Joten en pidä itseäni edes heikkona.
Lain mukaan siviilipalvelukseen tarvitaan vakaumus. Tottakai luotan siihen, että sivarit rehellisinä ihmisinä vastaavat tuohon kysymykseen rehellisesti. Muuhan on laitonta.
Uskoni siviilipalvelusmiehiin on mennyt, jos paljastuu että he ovat tavoitelleet valinnallaan vain omaa mukavuuttaan.
Olet varmasti oikeassa. Hienoa kuitenkin, että sait armeijan käytyä. Ehkä se osaltaan osoittaa sinusta löytyvän sisua ja tahtoa viedä ikävätkin asiat loppuun. Vahvuutta sekin vaatii.
"Anteeksi vain, mutta itse armeijan käyneenä en haluaisi sodassa sinua rinnalleni. Todennäköisesti joutuisin itseni lisäksi pitämään vielä sinustakin huolta."
Näin sanoo vaan suomalainen, mutta entäs mitä sanoo tosipaikan tullen. Uskon että sullakin menisi paskat housuun, että tuo topicin aloittaja sais silloin pitää susta huolta, etkä sinä hänestä. :)