Todellakin. En edes odottanut mitään maailman mullistusta kun ensimmäinen joulu ilman äitiä tuli. Tein siinä ihan samoja juttuja kuin muinakin jouluina tai ainakin melkein kunnes kesken leipomisen se iski. Itkin kuin hullu ja miehenikin tuli kysymään että mikä on. En voinut sanoa muuta kuin että on vaan niin kauhean ikävä äitiä. Alkoholismihan sen vei mutta en voi muuta kuin yrittää hyväksyä asian ja todeta että sairaushan sekin vaan oli mistä tietenkin olisi voinut parantua, mutta kaikki eivät vaan ole niin vahvoja. Otan osaa kaikkien suruun ja tuskaan sillä nyt ymmärrän että juhla pyhät joilla joskus oli merkitystä niin ainakin lähiomaisen pois mentyä sekin ilo hiipuu hetkeksi mutta tulee vielä takaisin Toivottavasti. Itse yritän kovasti omien lasteni takia olla vahva. Hyvää jatkoa kaikille.
Niin. Ensimmäinen joulu
Mara
61439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
iski myös minuun ...kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minulla oli ensimmäinen joulu ilman isää ja kyllä oli murheellista. Oikein ärsytti, kun kaikki kyselivät:miten joulu meni? ja vastasin tietysti odotusten mukaan:kiitos, oikein hyvin.
Olisiko pitänyt olla rehellinen ja sanoa:oli tosi surullinen joulu?
Mutta...kyllä me kestetään, ensi joulu on jo vähän helpompi.
Tsemppiä sulle!
että ensi joulu olisi parempi. Mä kyllä vastasin kun kysyttiin että kuinka joulu meni niin ihan rehellisesti että huonosti, mut mä olenkin aina ollut hieman ehkä välillä liiankin avoin ja mielestäni juuri kipeiden asioiden selvittämisessä avoimuus auttaa. Tai ainakin luulisin niin. Tai jos ei ihan pelkästään auta niin ainakin hieman helpottaa kun saa puhua suoraan jollekkin. Oliko isäsi kuolemasta kauankin? Jos saan udella? Ja tsemppiä myös sinulle emme ole yksin surujemme keskellä.
Mulla oli ihan sama juttu, ensimmäinen joulu ilman äitiä. Äitini kuoli kuukausi ennen joulua alkoholismiin :( Itse olen vasta 19.. Jouluna kävin haudalla viemässä jouluterveiset äidilleni. Tuntuu niin pahalta, taas itkettää..
Minä itse kerroin kaikille, että jouluni oli paskin ikinä viettämäni.
Isäni kuoli pari kuukautta ennen joulua ja meillä joulu oli todellakin erilainen. Vaikka kaikki tehtiin kuin ennen, mutta kaikki oli jotenkin onttoa. Äitini itki vähän väliä, eikä kellään varmasti ollut mukava olla.
Siksi en halunnut kenellekään valehdella, että joulu meni hyvin, sillä sitä se ei tehnyt. Vastasin siis vain rehellisesti, että se oli aivan kamala.
Surun näyttäminen ei ole heikkoutta. Ensimmäiset juhlapyhät ovat aina vaikeimpia. Menetys tuntuu silloin voimakkaimpana.
Jaksamista sinulle surun keskellä.
Kaikki juhlat.. Joulu, uusivuosi, synttärit, merkkipäivät, juhannus, tulevat olemaan kamalia varmasti pitkään. Ehkä ikuisesti. Menetin oman rakkaani, mieheni kuolemalle kuukausi sitten. Se tuntuu niin ikävältä. Nuori ihminen kuolee ilman syytä. Ja sitten pitäisi itse vielä jaksaa jatkaa.