Olisi kiva kuulla ja jakaa muiden kanssa kokemuksia siitä että onko kukaan kokenut samanlaista kuin minä nyt isäni pois nukkumisen jälkeen. Eli asia mistä haluaisin jakaa ja kuulla kokemuksia tjn niin on:
Isäni nukkui pois tuossa marraskuussa tämän vuoden puolella ja sen jälkeen kun hänet siirrettiin kappelin säilytykseen masennuin ja surin pitkän aikaa isäni menettämistä ja sitten seuraavana aamuna kun heräsin niin tunne oli niin voimakas ja tutun turvallinen että isä on kotona tyyliin käymässä vessassa tai tupakilla, mutta ei minulle tarvetta tullut mennä tarkistamaan tuota että onko se totta vaan se oli niin hyvä ja turvallinen olo ja sitten kun itse olin käynyt tupakilla ja alkanut touhuumaan päivän askareita siinä nii se tunne vain hiipui pois ja eikä yhtään pahaa tehnyt. Itse tuosta ajattelen niin että isäni kävi sanomassa minulle etti ole mitään hätää nyt että kaikki on hyvin ja parempaan suuntaan menossa.
Sitten meni jonkun aikaa ihan hyvällä olo tilalla ja fiiliksellä mut sitten täs yks ilta myöhään kun muut täällä olivat jo nukkumassa niin itse kun olin hereillä ja tietokoneella kun ei väsyttänyt niin tuntui aivan vahvasti sellainen että joku seisoo joku ihminen selkäni takana ja lähtee sen jälkeen pois vain kävelemään tästä huoneesta ja kun pois oli lähdössä tästä huoneesta niin osui jalallaan tuohon takana olevaan säkkituoliin joka piti sellaisen äänen että katsoin taakseni ja näin ihmisen hahmon mutta en selvästi häipyvän tästä huoneesta pois. Siinä vaiheessa kyllä säikähdin jonkun verran, mutta ei se yhtään pelottava tunne ollut vaan voisin kuvailla sen että se oli tutun turvallinen olo kanssa vaikka ensimmäistä kertaa ihmisen hahmon näin joka sitten vain häipyi pois.
Siitä asista kerroin mummulleni ja hän kertoi omasta kokemuksestaan nyt isäni kuoleman jälkeen että hän kun oli ollut yksikseen valveilla ja muut me olimme tietenkin jo nukkumassa niin että joku olisi liikkunut täällä huoneissa ja availlut huoneiden ovia esim. mummuni huoneen ovea vaikka mummuni sanoikin ettei se ovi avautunut mutta se piti juuri samanlaisen äänen kuin se olisi aukaistu ja tultu huoneeseen sisälle ja lattia narahdellut siihen tyyliin askeleiden tähden. Mummuni sanoi siihen sitten että ei se häntä pelottanut että hiukan säikähdytti se että kuului tuollaisia ääniä mutta ei hän kuitenkaan pelännyt mitenkään sitä ja sanoi että hänen mielestään se on isäni joka täällä liikkuu ja käy katsomassa mitä meille kuuluu ja miten täällä menee koska isälleni tämä asunto oli todella tärkeä koska tämä oli hänen kotinsa myös vaikkakin muutaman vuoden poissa asuneena oli täältä ja joka kerta kun sairaalalla kävin katsomassa isääni niin vielä kun hän kykeni puhumaan niin olisi halunnut niin kovasti tulla takaisin kotiin asumaan ja että hän muuttaa huomenna kotia, mutta eipä noin koskaan käynyt että isäni olisi päässyt takaisin kotiin asumaan. Uskomme siihen että isäni täällä käy katsomassa vielä meitä vaikka onkin haudassa jo.
Emme me ole uskovaisia tai muutenkaan mutta uskomme siihen todellakin että kuoleman jälkeen on elämää ja se ihmisen henki kulkee vielä vaikka se ulkoinen kuori haudataankin.
Tuo tunne, kuuleminen ja näkeminen siitä että isä kulkee täällä meitä katselemassa niin tuo sellaista rauhallisuuden ja turvan tunnetta vaikka ehkä jotkut voivat luulla että tämä on aivan hölynpölyä mutta en itse siihen usko että olisi hölynpölyä.
Olisi kiva kuulla onko muilla samakaltaisia kokemuksia tai tuntemuksia kuin meillä?
Isäni nukkui pois tuossa marraskuussa tämän vuoden puolella ja sen jälkeen kun hänet siirrettiin kappelin säilytykseen masennuin ja surin pitkän aikaa isäni menettämistä ja sitten seuraavana aamuna kun heräsin niin tunne oli niin voimakas ja tutun turvallinen että isä on kotona tyyliin käymässä vessassa tai tupakilla, mutta ei minulle tarvetta tullut mennä tarkistamaan tuota että onko se totta vaan se oli niin hyvä ja turvallinen olo ja sitten kun itse olin käynyt tupakilla ja alkanut touhuumaan päivän askareita siinä nii se tunne vain hiipui pois ja eikä yhtään pahaa tehnyt. Itse tuosta ajattelen niin että isäni kävi sanomassa minulle etti ole mitään hätää nyt että kaikki on hyvin ja parempaan suuntaan menossa.
Sitten meni jonkun aikaa ihan hyvällä olo tilalla ja fiiliksellä mut sitten täs yks ilta myöhään kun muut täällä olivat jo nukkumassa niin itse kun olin hereillä ja tietokoneella kun ei väsyttänyt niin tuntui aivan vahvasti sellainen että joku seisoo joku ihminen selkäni takana ja lähtee sen jälkeen pois vain kävelemään tästä huoneesta ja kun pois oli lähdössä tästä huoneesta niin osui jalallaan tuohon takana olevaan säkkituoliin joka piti sellaisen äänen että katsoin taakseni ja näin ihmisen hahmon mutta en selvästi häipyvän tästä huoneesta pois. Siinä vaiheessa kyllä säikähdin jonkun verran, mutta ei se yhtään pelottava tunne ollut vaan voisin kuvailla sen että se oli tutun turvallinen olo kanssa vaikka ensimmäistä kertaa ihmisen hahmon näin joka sitten vain häipyi pois.
Siitä asista kerroin mummulleni ja hän kertoi omasta kokemuksestaan nyt isäni kuoleman jälkeen että hän kun oli ollut yksikseen valveilla ja muut me olimme tietenkin jo nukkumassa niin että joku olisi liikkunut täällä huoneissa ja availlut huoneiden ovia esim. mummuni huoneen ovea vaikka mummuni sanoikin ettei se ovi avautunut mutta se piti juuri samanlaisen äänen kuin se olisi aukaistu ja tultu huoneeseen sisälle ja lattia narahdellut siihen tyyliin askeleiden tähden. Mummuni sanoi siihen sitten että ei se häntä pelottanut että hiukan säikähdytti se että kuului tuollaisia ääniä mutta ei hän kuitenkaan pelännyt mitenkään sitä ja sanoi että hänen mielestään se on isäni joka täällä liikkuu ja käy katsomassa mitä meille kuuluu ja miten täällä menee koska isälleni tämä asunto oli todella tärkeä koska tämä oli hänen kotinsa myös vaikkakin muutaman vuoden poissa asuneena oli täältä ja joka kerta kun sairaalalla kävin katsomassa isääni niin vielä kun hän kykeni puhumaan niin olisi halunnut niin kovasti tulla takaisin kotiin asumaan ja että hän muuttaa huomenna kotia, mutta eipä noin koskaan käynyt että isäni olisi päässyt takaisin kotiin asumaan. Uskomme siihen että isäni täällä käy katsomassa vielä meitä vaikka onkin haudassa jo.
Emme me ole uskovaisia tai muutenkaan mutta uskomme siihen todellakin että kuoleman jälkeen on elämää ja se ihmisen henki kulkee vielä vaikka se ulkoinen kuori haudataankin.
Tuo tunne, kuuleminen ja näkeminen siitä että isä kulkee täällä meitä katselemassa niin tuo sellaista rauhallisuuden ja turvan tunnetta vaikka ehkä jotkut voivat luulla että tämä on aivan hölynpölyä mutta en itse siihen usko että olisi hölynpölyä.
Olisi kiva kuulla onko muilla samakaltaisia kokemuksia tai tuntemuksia kuin meillä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla ei oo kokemuksia asiasta,mutta ajattelin vastata silti.Aika erikoiselta tuntuu tuo,että 'aistit' isäsi olevan vielä lähellä.Ehkä oletkin herkkävaistoinen ihminen muutenkin.Olen itse uskossa,ollut jo vuosia ja tiedän että uskovillakin on eri käsityksiä siitä mitä kuoleman jälkeen on:toisten mielestä kuolinhetkestä seuraava on se kun Jeesus tulee takaisin.Toisten mielestä sekä tuonelassa että Taivaassa kuolleet ovat 'hereillä',toisinsanoen tietävät tilansa.Ainut varma asia on se että on olemassa kadotus ja taivas.Sitä ei tiedetä pystyykö kuolleet seuraamaan meidän jäljelle jääneiden elämää.Itse en usko että he ainakaan pystyisivät millään tavalla 'ilmaisemaan itseään'.Joka asiasta tietää,kommentoikoon.Mutta sinä uskot,että isäsi on edelleen lähellä sinua,ja jos se sinua lohduttaa,ei se kait voi pahaksikaan olla.Siunausta elämääsi.
Kyllä mäkin tunsin kaksi kertaa läheiseni lähelläni, kun hän oli kuollut pari päivää aiemmin. Eri päivinä tosin molemmat tuntemukset. Tunne oli hyvin luonnollinen.
Se metsäinen paikka oli hyvä marjametsä jossa isoäitini kävi marjastamassa. Ihan jonkin aikaa siellä itsemurhapaikalla kuului outoa viheltelyä... kyllä mummoa pelotti....
kuolee..samalla hetkellä on myös johdatusta..itse aavistin isäni kuoleman ..aina ajattelin ettei isäni kestä kuin kolme leikkausta ..mutta saimme lisäaikaa ja kuukautta ennen minulle tuli pakottava halu viedä isälleni kukkia, mutta isäni ei ollutkaan kotona joten kirjoitin lapun, jossa kiitin kaikesta. Pelästyin sanojani koska se oli hyvästelykirje ja ruttasin sen ja muutin sanoja niin että siinä oli vielä tulevaisuus ja kiitin silti kaikesta.
Isäni kuoli sydänkohtaukseen ja kuollessaan hänellä oli vieressä minun kirjeeni...isäni hautajaispäivänä oli harmaa päivä mutta kuulemma kun meidän aika oli mennä haudalle aurinko paistoi kirkkaasti..itse en tuota huomioinnut koska olin niin suruissani..
..isäni sairasti luusyöpää joka oli jo voitettu mutta sydän ei kestänytkään.
kun olimme lomalla ja ilmoitus veljeni katoamisesta oli tullut odottelin perhettäni aurinkoterassilla. yhtäkkiä huomasin aivan isoveljeni näköisen pojan istuvan melko lähellä mua ja meinasin jopa mennä juttelemaan hänelle. kun katsoin tarkemmin tajusin ettei poika ollut velini, vaikka aivan hänen kaksoisolento olikin. poika katsoi muhun usein ja poltti myös tupakkaa kuin velini ja hänellä oli samantyyppiset asusteet kuin isoveljellänikin. silti en aavistanut että velini olisi kuollut. äitini näki sinä yönä unta häistä jotka tarkoittavat hautajaisia. en tiedä oliko tuo sattumaa että täysin veljeni kaksoishahmo istui viereisessä pöydässä.
isäni hahmon suoraan nenästä nenään tai isäni ns. kaksoisolennon vaikkakin näin ajateltuna se saattaisi aikalailla ehkä säikäyttää minua, mutta luulen että se olisi jännittävä kokemus sinäänsä.
itse olen kyllä nähnyt mummuni kaksoisolennon vaikkakin mummuni vielä elää ja on leskenä ollut todella todella monia vuosia. Tämä mummuni kaksoisolento oli miehen kanssa joka kylläkään ei näyttänyt yhtään minun mummuni mieheltä, mutta tosiaan tuo kaksoisolento nais henkilö näytti aivan selvästi mummultani ja siitä sitten kun kotia silloin saavuin ja mummuni luokse niin kysyin ihmeissäni että mummu olitko sinä jonkun miehen kanssa siellä ja siellä tänään liikkeellä ja mummuni siihen sanoi ettei ollut että ihan kotona on ollut vain koko päivän.