Harkinta aika

Olemme vaimon kanssa sopineet, josko häneen enää luotan että ei aleta pyörimään laastareitten kanssa mutta ainaskaan minulla ei ihan hirveesti mieli tee muita naisia mutta tietenkin saattaa tulla hetki jolloin hellyys ja seksi olisivat kyllä ihan jees.. mutta katsellaan..

kun kerran voi. Meillä harkinta-aika meneillään. Itselleni ei tulisi mieleenkään laastareita hankkia ja elämääni vielä sotkea entisestään. Minä parantelen oloani, mietin, pohdin ja vain elän. Olisin mieheltäni toivonut samaa...hän on jo uudessa suhteessa, asuvatkin yhdessä - kun harkinta-aika alkoi mieheni muutti entisensä luo. Ja taisivat aloittaa suhteen..kerro siinä sitten lapselle kuka "uusi" on...Mutta aion itse pitää tapani - harkinta-ajan mietin ja mietin. Aion elää täysipainoista elämää mahdollisen eron jälkeenkin..Niin, vielä utopistisesti kuvittelen että joskus vielä..Nämä on näitä tunteita jotka on pakko käydä läpi - muuten en voi nauttia elämästäni oikein. Suren, itken, masennun, nauran, elän - tätähän muutenkin elämä on. Olisimpa vaan saanut miehenikin ymmärtämään oman periaatteeni harkinta-ajalle..työnsin vain kotoa pois...

Jos todella harkitsee niin ei kai silloin ole syytä alkaa uusiin suhteisiin. Mutta jos ei ole enää mitään harkittavaa... silloin mielestäni sillä ei ole väliä.
Omalla kohdallani meni niin, että asuttiin erossa jo ennen kuin virallisesti harkinta-aika laitettiin vireille, joten minä ainakaan en käyttänyt sitä harkitsemiseen kun olin harkintani jo tehnyt.

Niinkuin edellisistä viesteistäkin käy ilmi, kaikki riippuu tietysti tapauksesta ja henkilöstä. Mitään yleispätevää sääntöä ei ole. Harkinta-aikana voi toki aloittaa suhteen (jos esim. se harkinta on tosiaan tullut tehtyä jo ennen harkinta-ajan alkua), mutta on hyvä muistaa myös, ettei niin missään nimessä _tarvitse_ tehdä.

Uudessa suhteessa on tärkeää varmaankin myös se, että molemmat sen osapuolet ovat tilanteen tasalla, niin että se toinen tietää mitä haet suhteelta ja oletko esim. epävarma joistain asioista. Itselläni on ollut mielettömän hyvä onni siinä, että olen saanut ihanan laastarisuhteen. Suhde ei pyrikään mihinkään eikä varsinkaan vaadi keneltäkään mitään, mutta tuo toinen osapuoli on antanut minulle aivan hurjasti sellaista itseluottamusta, mitä on varmaan nähnyt minun tarvitsevan entisen suhteen jäljiltä.

Toivottavasti saatte kaikki samanlaisia huomaavaisia ihmisiä ympärillenne!

Asutaan ainakin vielä yhdessä ja todennäköisesti myös niin kauan kuin lopullinen ero tulee, jos tulee. Ei ole syytä etsiä muita kummalakaan, vaikka kyllä tämä aikamoista takkuamista on.

Mies löysi uuden pari päivää pois muuton jälkeen(ja sopimuksen ettei vielä lähdetä uusiin suhteisiin, vaan katotaan meijän suhdetta ulkopuolelta ensin) ja muutaman viikon päästä tuo nainen oli raskaana(meni kesken kuitenkin, jos oikeasti olikaan) meidän lapsiakin jo yhdessä tavattiin ja tulevaa suunniteltiin.. Meidän päässä kuitenkin käytiin keskusteluja ja puitiin yhdessä myös eroa ja harkinta-ajan lopulla päädyttiin jatkamaan yhdessä vielä..en antanut tuon laastarisuhteen vaikuttaa vaan olin kuin sitä ei olisikaan. en vongannut miestä takaisin, käsittelimme vain eroa ja tulevaisuutta miehen ikävästä ratkaisusta huolimatta, yksin ei halunnut mies olla ja siksi piti jalkaa ovenvälissä myös uuteen suhteeseen, mutta kun saimme asioita selvitettyä päätimme yhdessä yhteenpaluusta.