Onko Jumala luvannut sinulle
ettei varpunen putoa,
onko Hän kuiskannut korvaasi
ettei rakkaasi koskaan kuole?
Ettei syyttömiä surmata
epäoikeudenmukaisin käsin,
tässä murheen ja kärsimyksen maailmassa
jossa aallot lyövät toisiaan vasten?
Ja pelosta mykkänä katselee äiti
mökkinsä ikkunasta ulapalle.
Hellimpinä öinä
kun osa kauneimmista unelmistasi
on toteutunut, ja sielusi suuresti ylistää
Jumalaa, sinä kuulet mielessäsi
lupauksen:
Tätä onnea ei koskaan oteta
sinulta pois.
Katsot hänen nukkuvia kasvojaan,
ja poskellesi vierähtää kiitollisuuden kyynel.
Mutta Jumala ei ole luvannut sinulle
ettei varpunen koskaan putoa,
ettei syyttömiä milloinkaan surmata
epäoikeudenmukaisin käsin, tässä maailmassa
jossa aallot lyövät toisiaan vasten
monta kertaa niin väkivaltaisin pärskein.
Ikkunassasi seisoen sinä viimein
sen ymmärrät.
ettei varpunen putoa,
onko Hän kuiskannut korvaasi
ettei rakkaasi koskaan kuole?
Ettei syyttömiä surmata
epäoikeudenmukaisin käsin,
tässä murheen ja kärsimyksen maailmassa
jossa aallot lyövät toisiaan vasten?
Ja pelosta mykkänä katselee äiti
mökkinsä ikkunasta ulapalle.
Hellimpinä öinä
kun osa kauneimmista unelmistasi
on toteutunut, ja sielusi suuresti ylistää
Jumalaa, sinä kuulet mielessäsi
lupauksen:
Tätä onnea ei koskaan oteta
sinulta pois.
Katsot hänen nukkuvia kasvojaan,
ja poskellesi vierähtää kiitollisuuden kyynel.
Mutta Jumala ei ole luvannut sinulle
ettei varpunen koskaan putoa,
ettei syyttömiä milloinkaan surmata
epäoikeudenmukaisin käsin, tässä maailmassa
jossa aallot lyövät toisiaan vasten
monta kertaa niin väkivaltaisin pärskein.
Ikkunassasi seisoen sinä viimein
sen ymmärrät.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Astun isoon huoneeseen, jossa ei ole ikkunoita
- verhot lojuvat lattialla
istun karhealle puulattialle
tässä avarassa tilassa
jalkani etsivät ovea jota ei ole
askeleet katossa - liian korkealla
luottaisinko lupauksiin
ja kenen - niin?
Katson ulos ikkunasta:
elämää
ihmisiä
kiviä
lintuja
taloja
lastenvaunuja
kävelykeppejä
hattuja
kissoja
Ikkunani luona seisten
huomaten taas kerran
etten näe - ikkunaa
Aamulla kun taivas kuorii pimeää peittoaan yltään
ja hiljaisuus koskettaa tyhjien katujen pintaa
istun silmät sujettuina
huokaisten koko olemuksellani
Hänen lupauksiin - luottaen
- Minä en sinua jätä
en koskaan sinua hylkää!
Illalla kun pimeä laittaa pilvet nukkumaan
katson tuhansia tähtiä ja huomaan
- miten äärettömän kiitollinen olen
hyvää yötä
Avaralle paikalle
päivän kerrallaan
jopa pienen askeleen
ja kuitenkin - eteenpäin
kulkea saan
kun näin askeleen puhtaalla lumella
kokeilin onko se minun?
laitoin kengäni siihen päälle
ja - sopiva oli
petyin, melkein
kuitenkin olin odottanut
vaikka tiedän että ei
- nyt ainakaan
Rajat, nuo ääriviivat
jotka piirtävät
ikkunaan
sydämen muotoisen
ja ristin
johon lasken kaikki kauneimmatkin
unelmani ja pettymykseni
luotan!