Kirjoitan juttuni jo nyt, sillä jos kirjoittaisin tämän vasta vaalien jälkeen, väitettäisi, että kirjoitan siksi, koska vaalien tulokset olivat minulle epämieluisat.
Väitän, että median harrastaman kannatustutkimukset ja suosiomittaukset vaikuttavat äänestäjiin ja johdattelevat äänestyskäyttäytymistä. Perustelen väitettäni sillä, että olen lukenut useiden sosiologian tutkimusmeneetelmniin ja yhteiskuntatieteisiin perehtyneiden asiantuntijoiden väittävän samoin.
Oli väitteissä perää tai ei, niin ne ovat minun mielestäni sen verran vakavia, että vaalien jälkeen - ennen eduskuntavaaleja - olisi syytä käydä asiasta hyvin perusteellinen kansalaiskeskustelu, johon osallistuvat sekä puolueet, asiantuntijat, media ja tietenkin kansalaiset.
Kuvaan tilannetta keskustelun taustaksi sellaisena kuin itse sen olen hahmottanut:
Mielipidemittaukset eivät ole varsinaisia tutkimuksia, vaikka niiden tekninen toteutus onkin asiansa osaavien markkinatutkimuslaitosten hoidossa. Mittaukset ovat lähinnä medioiden viihdettä, joiden tavoite on saada medialle lisää lukijoita/katsojia/kuuntelijoita.
Tästä syystä mittauksien haastettelujen määrä on hyvin alhainen, koska haastattelut maksavat, eivätkä mediat ole valmiit maksamaan mittausten virherajojen kaventamisesta.
Medioiden tilaamat, 1000 - 2000 haastattelun tutkimusten tulokset eivät ole kovinkaan luotettavia, virhemarginaalit ovat suurimmillaan jopa plus-miinus 3 %-yksikköä kolempiin suuntiin, eli todellinen tulos voi olla peräti 6 %-yksikön haarukan sisällä
aivan mitä tahansa.
Kun mediaa lukevilla äänestäjillä vain ehkä 2/3 osalla on oma puolue- ja ehdokassidonnaisuus niin vahva, että äänestyspäätös on tehtynä, niin median viihdegallupit vaikuttavat parhaimmillaan 1/3 osaan äänestäjien mielipiteitä. Tuloksia katsotaan niin kuin ne ennakoisivat vaalien toteutumista, ikään kuin jakaumista näkisi ennakkoon, millaiseksi vaalitulos muodostuu.
Tämä usko (tai luulo) saattaa hyvinkin ohjata niiden äänestäjien käyttäytymistä, joiden puolue- ja ehdokassidommansuus on heikko. Toisin sanoen suurimmillaan n. 1/3 osa äänestäjistä valitsisi puolueen/ehdokkaan sen perusteella, kenen voittoa gallupit ennustavat.
Jos näin on, niin gallupit ohjaavat äänestyskäyttäytymistä. ja tämä on asia, johon puolueiden, asiantutijoiden ja median tulisi ryhtyä presidentinvaalin jälkeen ottamaan kantaa.
Onko oikein, että 1000 - 2000 satunnaisotantaan perustuvienn haastettelujen korjauskertoimilla oikaistujen, 6 %-yksikön virhehaarukassa olevien prosenttilukujen annetaan vaikuttaa vaalien tuloksiin vain siksi, että media haluaa niitä tehdä saadakseen itselleen lisää lukijoita/katsojia/kuuntelijoita?
Jos katsotaan, ettei tämä ole oikein, niin pitäisikö galluppien tekeminen kieltää erillisellä lailla, ja jos pitäisi niin mitä kiellettäisi? Itse en mahdolliselle kiellolle näe muuta kuin sen perusteen, että esim. sata päivää ennen vaalia, on laitonta haastatella ihmisiä heidän poliittisista mielipiteistään minkäänlaisessa tutrkimustarkoituksessa.
Näin kunnioitettaisi vaalisalaisuutta sata päivää ennen vaaleja.
Väitän, että median harrastaman kannatustutkimukset ja suosiomittaukset vaikuttavat äänestäjiin ja johdattelevat äänestyskäyttäytymistä. Perustelen väitettäni sillä, että olen lukenut useiden sosiologian tutkimusmeneetelmniin ja yhteiskuntatieteisiin perehtyneiden asiantuntijoiden väittävän samoin.
Oli väitteissä perää tai ei, niin ne ovat minun mielestäni sen verran vakavia, että vaalien jälkeen - ennen eduskuntavaaleja - olisi syytä käydä asiasta hyvin perusteellinen kansalaiskeskustelu, johon osallistuvat sekä puolueet, asiantuntijat, media ja tietenkin kansalaiset.
Kuvaan tilannetta keskustelun taustaksi sellaisena kuin itse sen olen hahmottanut:
Mielipidemittaukset eivät ole varsinaisia tutkimuksia, vaikka niiden tekninen toteutus onkin asiansa osaavien markkinatutkimuslaitosten hoidossa. Mittaukset ovat lähinnä medioiden viihdettä, joiden tavoite on saada medialle lisää lukijoita/katsojia/kuuntelijoita.
Tästä syystä mittauksien haastettelujen määrä on hyvin alhainen, koska haastattelut maksavat, eivätkä mediat ole valmiit maksamaan mittausten virherajojen kaventamisesta.
Medioiden tilaamat, 1000 - 2000 haastattelun tutkimusten tulokset eivät ole kovinkaan luotettavia, virhemarginaalit ovat suurimmillaan jopa plus-miinus 3 %-yksikköä kolempiin suuntiin, eli todellinen tulos voi olla peräti 6 %-yksikön haarukan sisällä
aivan mitä tahansa.
Kun mediaa lukevilla äänestäjillä vain ehkä 2/3 osalla on oma puolue- ja ehdokassidonnaisuus niin vahva, että äänestyspäätös on tehtynä, niin median viihdegallupit vaikuttavat parhaimmillaan 1/3 osaan äänestäjien mielipiteitä. Tuloksia katsotaan niin kuin ne ennakoisivat vaalien toteutumista, ikään kuin jakaumista näkisi ennakkoon, millaiseksi vaalitulos muodostuu.
Tämä usko (tai luulo) saattaa hyvinkin ohjata niiden äänestäjien käyttäytymistä, joiden puolue- ja ehdokassidommansuus on heikko. Toisin sanoen suurimmillaan n. 1/3 osa äänestäjistä valitsisi puolueen/ehdokkaan sen perusteella, kenen voittoa gallupit ennustavat.
Jos näin on, niin gallupit ohjaavat äänestyskäyttäytymistä. ja tämä on asia, johon puolueiden, asiantutijoiden ja median tulisi ryhtyä presidentinvaalin jälkeen ottamaan kantaa.
Onko oikein, että 1000 - 2000 satunnaisotantaan perustuvienn haastettelujen korjauskertoimilla oikaistujen, 6 %-yksikön virhehaarukassa olevien prosenttilukujen annetaan vaikuttaa vaalien tuloksiin vain siksi, että media haluaa niitä tehdä saadakseen itselleen lisää lukijoita/katsojia/kuuntelijoita?
Jos katsotaan, ettei tämä ole oikein, niin pitäisikö galluppien tekeminen kieltää erillisellä lailla, ja jos pitäisi niin mitä kiellettäisi? Itse en mahdolliselle kiellolle näe muuta kuin sen perusteen, että esim. sata päivää ennen vaalia, on laitonta haastatella ihmisiä heidän poliittisista mielipiteistään minkäänlaisessa tutrkimustarkoituksessa.
Näin kunnioitettaisi vaalisalaisuutta sata päivää ennen vaaleja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...tappiolle ja valitsee Paavo Väyrysen klassisen mediapelin? Hauska nähdä, että jossain syvällä mustassa sielussasi myös tappion mahdollisuus kaihertaa...ja nolous siitä, ettei edes Saulin toinen sija ole likimainkaan varma, kun Vanhanen on päässyt vauhtiin.
Et löydä viestistäni mitään vaalitulosten selittelyä, kun nojaan sosiologian ja valtiotieteiden asiantuntijoihin ja ehdotan julkista keskustelua aiheesta - en siis mitään muuta.
..yleisradiosta on päivittäistä ja tehokasta Halosen tukijoukoille ja sdp:lle.
usa:n haukkuminen ja juuri gallupit ovat esimerkkejä vaikuttamisesta yksilöihin ja massaoihin.
Useat ihmiset suomessa eivät seuraa politiikkaa lainkaan. Moni ei tiedä esim. Halosen muutaman vuodentakaisia mielipiteitä tai muiden sdp:n johtajien kannanottoja laisinkaan.
Gallupit ja "viisaat" televisio kasvot jäävät joskus alitajuntaan mahdollisesti täydellisen humpuuki ohjelman ansiosta.
Hyvinvointivaltio on kaikille selviö, mutta onko kukaan asunut suomessa markkinatalousmaassa ja ajanut pikku palkalla mersulla ja voinut hyvin? ei ravitse, kun hyvinvointivaltiossa ei jus nyt niin eletäkkään...?
Jatkuvalla asian samanlaisella käsittelyllä valhe tai virhe muuttuu totuudeksi tai käytännöksi, hyväksyttäväksi.
Halonen ei ottanut ulkoministerinkanssa kantaa Tsunami muisteluun, kun eivät ottaneet alkuunkaan kantaa. On siis parempi valita vahingossa valittu rooli ja pysyä siinä.
Kun media tulkitysee politiikkaa ja valitsee sanamuotojaan, se ohjailee ehkä kaikkein vahvimmin sitoutumattomien äänestäjien mielipiteitä.
Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa kokoomuksen puoluekannatus oli pikkuisen noussut ja kiivennyt muistaakseni 21,6% tasolle, niin toimittaja kommentoi tulosta sanoen, että "kokoomuksen kannatus näyttää pysähtyneen runsaan 20% tuntumaan."
Näistä asioista pitäisi keskustella, mutta tavalla, jota ei pääse tulkitsemaan sananvapauden rajoittamiseksi, mistä olisi kyse silloin, jos mediaa kiellettäisi tekemästä, julkaisemasta ja kommentoimasta haluamiaan tutkimuksia.
Siksi minusta kannattaa keskustella siitä, että kansalaisilla tulee olla oikeus oman mielipiteensä muodostamiseen esim. sadan päivän ajan ennen vaaleja ilman, että kukaan soittelee ja kyselee, että #ketä tai mitä mahdollisesti äänestäisitte, jos vaalit olisivatkin nyt" eikä sadan päivän päästä.
Porvarihan halveksii "tavallista ihmistä".
Nyt nämä kaksi porvaria ovat sitä mieltä,ettei suurin osa Suomen kansasta pysty muodostamaan itsenäisesti poliittista kantaansa.
He muka toimivat vasemmiston manipuloimien
tutkimuslaitosten ohjaamina tahdottomina olentoina.
Kyllä me olemme sitä mieltä, että jokainen muodostaa itsenäisesti oman poliittisen kantansa - ihan jokainen.
Nyt onkin vain kyse siitä, millaisen informaation nojalla itsenäinen kanta saa mahdollisuuden muodostua.
Ehkä johdattelee liikkuvia, nuoria ja epävarmoja äänestäjiä. Sen sijaan puolueilla on melko vakiintuneet äänestäjäkuntansa, joita ei johdattele. Gallupit johdattelevat vain vähemmistöä äänestäjistä, tyhmiä ja sellaisia, joita ei politiikka kiinnosta, mutta jotka käyvät äänestämässä ihan tavan vuoksi.
Osallistuin tässä muutama päivä sitten gallupiin, jossa kysyttiin vaikuttavatko gallupit äänestyskäyttäytymiseen. 70% oli sitä mieltä, että ei vaikuta ollenkaan.
Tässä myös mielenkiintoinen gallup, jossa otanta oli viisisataa satunnaisesti valittua henkilöä.
http://www.lue.fi/se-uutiset.php?id=239
61 % suomalaisista pitää Tarja Halosen suosiota mittaavia gallupeja poliittisesti tarkoitushakuisina ja epäluotettavina.
Voipi tulla teille Halosen kannattajille ikävä yllätys vaalipäivänä. Heh
Kaikissa asioissa pätee se tosiasia, että mitä vähemmän ihmisten mielipiteissä on mukana asennetta tai sitoutunutta tunnelatausta, niin sitä herkemmin voidaan mielipidettä muuttaa, jos sille tulee hyvä syy.
Hyvä syy ohittaa sen, että aiempaan ehdokkaaseen olleen oltu 100% tyytyväisiä, koska tyuytyväisyys ja sitoutunut lojaalisuus ovat ihan eri asioita.
Kun siis tutkimuksesta toiseen saadaan aikaan saman suuntaisia tuloksia samansuuntaisilla kysymyksillä, niin saadaan aikaan trendejä, joissa tilanne muuttuu hyvin vähän, koska media uutisoi asioita samalla tavalla korosten, ettei eroja ole näkyvissä.
Täytyy pitää mielessä sekin, että johdattelu - itsekin edellä käyttämäni termi - ei ole tässä mielessä ihamn oikea, koska jokainen äänestäjä tekee itse päätöksensä ilman kenekään johdattelua, mutta tekee sen nimenomaan sen tiedon varassa, jota media antaa, eli jos media antaa johdonmukaista tietoa vaalin tulevasta voittajasta ja kakkossuosikista, niin asenteiltaan sitoutumattomien on hyvin helppo yhtyä kansan enemmistöön ja äänestää valmiiksi voittajasuosikkis, koska "siinä ei mene ainakaan ääni hukkaan".
Eikä kukaan ole tullut johdatelluksi, vaan tehnyt itsenäisiä äänestyspäätöksiä median antaman tiedon pohjalta.
Minun mielestäni asia ansaitsisi puhjamutia pöyhivän keskustelun, jossa sanansa saisivat sanoa nimenomaan asiantuntijat, avainpoliitikot ja media.
Tavoitteenahan pitää olla, että kansanvaltaan perustuva demokratia toteutuu mahdollisimman aidolla tavalla.
Varmasti Jaba on kanssani samaa mieltä-viittaan hänen ylläolevaan mielipiteeseensä-lehtimainonnasta eduskunta- ja kunnallisvaaleissa.
Olen sitä mieltä lehti- ja TV-mainontaan käytettävä rahasumman yläraja on oltava korkeintaan 1000 euroa ehdokasta kohden.
Näin taataan tasavertaiset mahdollisuudet jokaiselle politiikolle.
Tiedän,mikä on porvarin vastaus tähän ehdotukseen.Sillä puolellahan tullaan yleensä rahan voimalla politiikkaan.
Rahan voimalla kukaan ei pääse politiikkaan. Voisin kertoa karmeita esimerkkejä sekä eduskunta- että kunnallisvaaleista siitä, kuinka ehdokkaat ovat panneet roihuamaan omat ja vieraat rahat täysin ilman tulosta.
Rahan lisäksi tarvitaan nimittäin myös ehdokkaan sanoma, jonka tulee olla omaperäinen ja sille sellainen mainonnallinen toteutus, joka tekee sanomasta muista erottuvan ja sisällöllisesti kiinnostavan. Flopit tehdään useimmiten siinä, ettei ehdokkaalla ole mitään omaa sanomaa ja tietenkin myös siinä, ewttä luullaan sen toimivan, kun tehdään saman näköistä pärstäkuvagalleriaa kuin muutkin ehdokkaat.
Ihan hyvin budjetteja voitaisi rajoittaa, mutta mitä merkitystä sillä on, kun se ei lisää kenekään tasa-arvoisia mahdollisuuksia, vaan ainoastaan kaventaa median mainostuloja. ;-)
Veikkaankin, että ehdotuksesi saisi suurimman vastustuksen nimen omaan median taholta, joka ryhtyisi kiivaasti puolustamaan demokratiaa ja sananvapautta, jota ei saa rajhoittaa.
Uskon, että myös vasemmistopuolueet vastustaisivat yritystä rajoittaa vaalibudjetteja, koska SAK:n rahoitus on aina ollut se piiska, jolla vahvistetaan SDP:n puoluekuria.
Vastaus oli odotettu.
Sananvapaus otettiin esille.
Eli sananvapautta on enemmän hänellä jolla on enemmän rahaa ostaa sananvapautta.
Olet rehellinen oikeistolainen.
ps
Kumpi manipuloi äänestäjää enemmän mielipidemittauksen tulos jossakin uutissivuilla vai vaalimainos viikon ajan lehden etusivulla ?
Älä vihjaile, että olisin ottanut sananvapauden esille muuta kuin ennakoimalla median reaktiota ehdotukseesi.
Toistan, että yksikään ehdokas ei ole koskaan mennyt rahan voimalla mihinkään, ellei hänellä ole samaan aikaan ollut muista ehdokkaista poikkeavaa, erilaista ja uskottavaa sanomaa, joka lisäksi on myös tuotu esiin kiinnostavasti ja vakuuttavasti.
Kaikissa tapauksissa vaalimainos manipuloi vähemmän, koska mainos on aina manipulointiyritykseksi tunnistettavissa, eli siinä madossa näkyy koukku joka kerta.
Mediaan, varsinkin sanomalehtiin luotetaan kovasti, joten se mikä on toimituksen tekstissä tuntuu aina mainontaa uskottavammalta.
Jos siis media haluaa uutisillaan manipuloida, se onnistuu joka kerta ylivoimaisesti mainontaa paremmin toteuttamaan maniupulointinsa.
Kokoomuksellahan on puute kyvykkäistä poliitikan tekijöistä.
Eräs syy on raha.Sen voimalla pääsee eduskuntaan ja suurempien kaupunkien valtuustoihin ihmisiä ,jotka syrjäyttävät kyvykkäämpiä ihmisiä.Rahalla pääsee julkisuuteen ja monesti älyllisempi tyyppi ei lähde tähän leikkiin.
Jäbä aliarvioi mainosmies ystäviään.
Huono mainosmies jollei Idols-voittajaa tai Miss Maailmaa eduskuntaan laita ,jos heidän taustahenkilönsä niin haluavat.
Nyt en voi muuten todistella kuin pyytämällä, että uskot yhden asian: jos voisin 40 vuoden kokemuksella yhtyä mielipiteisiisi, niin varmasti sen tekisin, mutta juuri kokemus on minulle opettamut, että raha ei tuo mainonnan tehokkuuteen mitään muuta kuin toiston mahdollisuuksia, ja se ei todellakaan saa aikaan mitään, jos ehdokkaalla ei ole omee sanomaa eikä mainonnan toteutus ole kiinnostavaa.
Näin se vaan on. Aliarvioimatta ketään, vaan olemalla pelkkä kokemuspohjainen realisti.
Idols-voittajat ja Miss-Maailmat ovat eri asia. Ihan sama kuin Antero Kekkonen, Lasse Viren, Mikko Alatalo, Eva-Riitta Siitonen... eli henkilöt, jotka media on nostanut julkisuuteen ihan muista yhteyksistä kuin politiikasta ja jhotka sitten siirtyvät politiikkaan.
Luuletko, että Ronald reagan olisi päässyt USA:n pressaqksi, jos asialla olisivat olleet vain taitavat mainosmiehet ja mainosbudjetti ilman kattoa?
Ei ikinä. Siihen tarvittiin valtakunnallinen tunnettuus ENNEN ehdokkaaksi asettumista ja vakuuttavissa sankarirooleissa hankittu persoonallinen imago, että mainonnalla olisi ollut edes jotain sisältöä.
nain se vaan toimii. Minustakin olisi ollut kivaa, jos mainonta olisi tehokkaampaa kuin se on, ja pelkästään budjettia lisäämällä voisi lineaarisesti lisätä tuloksia, mutta kun se ei vaan ole noin.
...näin on tehty. Suotta sitä nyt demokratiaa ja mielipiteen ilmaisun vapautta ymmärtämättömien käsiin.