Suomi puhtaaksi!

andy kirjoitti:

Homoseksuaalisuuden kohtaaminen hämmentää – toisissa ja itsessä

Kun jotkut vanhemmat saavat tietää, ettei heidän aikuistuva tai aikuistunut lapsensa olekaan kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta vaan kokee eroottista ja seksuaalista vetovoimaa omaan sukupuoleen, se on useimmille heistä hätkähdyttävä kokemus, johon liittyy monenlaista hämmennystä. Mieleen nousee monta huolta: Voiko lapsemme tulla onnelliseksi? Emmekö saakaan lapsenlapsia? Mitä sukulaiset, ystävät, naapurit, ihmiset yleensä sanovat? Miten tästä häpeästä selviää?
Kun joku varhaisnuori tai nuori vähitellen huomaa, ettei häntä kiinnostakaan vastakkainen sukupuoli, vaan oman sukupuolen jotkut edustajat kiehtovat epätavallisen voimakkaasti, hänkin hämmentyy. Toisaalta hän saattaa kokea eroottisen ja seksuaalisen mielenkiintonsa suunnan itselleen luonnolliseksi, olemukseensa kuuluvaksi: mitään muuta ei sillä alueella ole koskaan ollutkaan. Hän onkin erilainen, pieneen vähemmistöön kuuluva, jolla ei oikeastaan ole tai voikaan olla kavereitakaan ainakaan tämä asian tultua julki. Hän voi kuitenkin kokea siitä epävarmuutta, häpeää ja syyllisyyttä. Hänen kaipuunsa toisen ihmisen luo on luultavasti hyvin voimakas, mutta hän ei tiedä, miten se voisi tyydyttyä, niin että hänen olisi todella hyvä olla pysyvästi, hän tulisi onnelliseksi ja voisi elää myös oikein.
Näitä ongelmia kärjistää, että vaikka suuntautuminen omaan sukupuoleen on tullut yhteiskunnallisesti, oikeudellisesti ja henkisesti hyväksytyksi, käytännössä asenteet ovat luultavasti jyrkentyneet. Jotkut yksittäiset ihmiset voivat olla jonkun ns. homon tai lesbon kavereita, jopa ystäviä, mutta halveksunta, pilkkaaminen ja tosiasiallinen syrjiminen ovat luultavasti nyt paljon ankarampia kuin silloin, kun tällaisista ilmiöistä ei tiedetty kovin paljon eikä niitä ollutkaan monia eikä sellaisesta puhuttu. Aivan ilmeistä on, että läntisessä kulttuuripiirissä suuntautuminen samaan sukupuoleen ei ole tullut vain avoimemmaksi vaan tosiasiallisesti myös tavallisemmaksi.

Homoseksuaalisuudella on monenlaisia muotoja

Homoseksuaalisuudesta puhutaan eräänlaisena yleis- ja yläkäsitteenä, ikään kuin kaikki omaan sukupuoleen kohdistuva kiinnostus tai toiminta olisi samanlaista. Näin ei kuitenkaan ole.
Miesten ja naisten homoseksuaalisuus ei ole kaikin piirtein samanlaista. Siitä käytetään jopa eri nimityksiä, niin että tällaisia naisia nimitetään lesboiksi. Nimitys juontuu Kreikan saaristossa Egeanmeressä Vähän-Aasian edustalla sijaitsevasta Lesboksen (nykykreikaksi Lesvoksen) saaresta. Sillä eli yli 2500 vuotta sitten naisrunoilija Sapfo, jonka väitetään runoillaan ylistäneen naisten välistä eroottista rakkautta ja itsekin eläneen sellaisissa suhteissa naisyhteisössä. Väitteen todenperäisyys on kuitenkin epävarmaa. Miehistä käytetty nimitys homo ei suinkaan ole latinan ’ihmistä’ tarkoittava sana vaan kreikan ’samaa’ tarkoittava sana.
Ns. homoseksuaalit näyttävät sekä miesten että naisten keskuudessa jakautuvan selvästi kahteen ryhmään: maskuliinisiin ja feminiinisiin tyyppeihin. Maskuliininen käyttäytyy kuin mies, feminiininen kuin nainen, onpa tyypin fyysinen sukupuoli kumpi tahansa. Maskuliininen tyyppi edustaa homoseksuaalisessa suhteessa heteroseksuaalisen suhteen miespuolta. Tällaiset naiset vaikuttavat monin tavoin miehiltä: pukeutumiseltaan, käyttäytymiseltään, tunnereaktioiltaan, asenteiltaan, usein jopa ulkonäöltään. Homoseksuaalisessa suhteessa feminiininen tyyppi vaikuttaa usein naismaiselta pukeutumistaan, eleitään, ilmeitään ja kiinnostuksen kohteitaan myöten. Kaikki homoseksuaaliset miehet eivät siis vaikuta naismaisilta eivätkä kaikki homoseksuaaliset naiset miesmäisiltä. Merkittävää kuitenkin on, että homoseksuaalien keskinäisetkin suhteet määräytyvät kahdesta sukupuolesta eivätkä vain yhdestä sukupuolesta käsin. Sellaisessa suhteessa toinen mielletään rouvaksi, toinen herraksi, vaikka he ovat molemmat samaa sukupuolta.
Apostoli Paavali tiesi ja sanoi tämän selvästi (1 Kor 6:9), vaikka uusi raamatunsuomennos on jättänyt sen kääntämättä. Hän mainitsee erikseen ”miesten maattavaksi antautuvat miehet” (kreikaksi malakos, feminiiniset, pehmeät homoseksualistit) ja ”miesten kanssa makaavat miehet” (kreikaksi arsenokoitees, maskuliiniset, aggressiiviset homoseksualistit), liittää heidät joukkoon, johon muuten kuuluvat ”vääryydentekijät: siveettömyyden harjoittajat, epäjumalien palvelijat, avionrikkojat, varkaat, ahneet, juomarit, pilkkaajat ja riistäjät”, ja sanoo, etteivät tällaiset ihmiset ”saa omakseen Jumalan valtakuntaa”.
Homoseksuaalisuudessa ja heteroseksuaalisuudessa on paljon asteita, niin että nämä kaksi ovat ääripäät: kiinnostus vain omaa tai vain toista sukupuolta kohtaan. Väliin mahtuu kuitenkin muuta. Puhutaan biseksuaalisuudesta, niin että sama henkilö on kiinnostunut sekä omasta että toisesta sukupuolesta ja voi olla suoranaisissa seksuaalisissa suhteissa kummankin puolen edustajien kanssa. Tämä asteittaisuus viittaa osaltaan siihen, että kyseessä on kehitysilmiö, jossa on liikkuvuutta.
On tapauksia, ehkä varsinkin naisten keskuudessa, että murrosiässä ja sen jälkeenkin homoseksuaalisia kokemuksia saanut avioituu vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, saa lapsia ja elää suhteellisen normaalia ja tyydyttää avio- ja perhe-elämää. Nuoren homoseksuaalisuus voi olla hyvinkin erilaista kuin vanhan. Joidenkuiden kohdalla muutoksia ei kuitenkaan tapahdu, vaan lapsuuden ja nuoruuden suuntautuminen säilyy koko elämän.
Sukupuolinen suuntautuminen saattaa kuitenkin olla pääteltävissä jo suhteellisen varhain, ennen varsinaisen seksuaalisuuden heräämistä varhaismurrosiässä tai sen jälkeen. Juuri tähän perustautuu moni, joka sanoo aina olleensa homoseksuaalinen tai jopa Jumalan luoneen hänet sellaiseksi.

Homoseksuaalisuus on yksilölle eksistentiaalinen asia

Homoseksuaalisuus ei ole perinnöllistä. Ei ole sellaista geeniä, joka tekisi ihmisestä homoseksuaalisen. Tällainen suuntautuneisuus ei ole fyysinen, ruumiillinen asia. Miesten sukupuolielimet eivät voi yhtyä toisiinsa, eivät myöskään naisten sukupuolielimet. Elinten yhtyminen on mahdollista vain eri sukupuolten välillä.
Samaan sukupuoleen kuuluvat eivät voi saada keskenään lapsia, vaan siihen tarvitaan toisen sukupuolen edustaja. Sukupuolitoimintoja vastaa tietty psyyken rakenne, joka on monitahoinen ja monimutkainen asia. Se voi kehittyä toiseen suuntaan kuin ruumiin sukupuoli edellyttää.
Ihmisen fyysinen sukupuolisuus on selkeästi kaksijakoista: mies ja nainen ovat keskenään erilaisia. Juuri siihen perustuu heidän keskinäinen vetovoimansa ja viehätyksensä. He etsivät ja saavat toisistaan sellaista, mitä heistä itsestään puuttuu, mutta mitä sillä toisella on. Näin he täydentävät toisiaan seksuaalisesti, eroottisesti, fyysisesti, psyykkisesti, henkisesti, sosiaalisesti. On mahdollista, että he saavat toisistaan tätä erilaisuutta niin paljon, että se tyydyttää heidät. Se ei kuitenkaan muuta heitä sen toisen kaltaiseksi vaan vahvistaa omaa erityisyyttä, omaa mieheyttä tai naiseutta. Seksuaalinen tarve tyydyttyy mutta pysyy voimassa jatkuvasti ja etsii myös tyydyttymistä jatkuvasti.
Homoseksuaalinen ihminen sen sijaan kokee, ettei toisessa sukupuolessa ole varsinaisesti mitään sellaista, mitä hän tarvitsisi tai haluaisi. Hän varsinaisesti omistaa itsessään sen, mitä siinä toisessa sukupuolessa on. Sen sijaan hänestä puuttuu jotain, ehkä paljonkin omaan sukupuoleen kuuluvaa. Sitä hän etsii oman sukupuolen edustajista.
Tässä on homoseksuaalisuuden traagisuus. Kaksi homoseksuaalia ei voi antaa toisilleen sitä, mitä toinen varsinaisesti etsii. Homoseksuaali ei ole kiinnostunut toisesta homoseksuaalista vaan nimenomaan heteroseksuaalisesta oman sukupuolen edustajasta. Homoseksuaalin unelmien kohteena ovat voimakkaasti heteroseksuaaliset oman sukupuolen edustajat, jotka eivät koskaan kiinnostu hänestä. Naismainen mieshomoseksuaali ei varsinaisesti välitä toisesta naismaisesta mieshomoseksuaalista eikä miesmäinen naishomoseksuaali toisesta miesmäisestä naishomoseksuaalista. Hän voi jopa inhota tällaista itsensä kaltaista ihmistä.
Kaksi homoseksuaalia voi kuitenkin tuottaa toisilleen seksuaalista mielihyvää fyysisellä kosketuksella ja henkistäkin tyydytystä osoittamalla mielenkiintoa ja erimuotoista hyvyyttä toista kohtaan, mutta siitä jää puuttumaan syvin yhteys ja tyydytys: yhteys on vain kahden samanlaisen yritys antaa toisilleen sellaista, mitä kummallakaan ei ole. Tästä johtuu, että seksisuhteisiin ryhtyneet homoseksualistit ajautuvat usein suhteesta toiseen. Toisaalta he etsivät koko ajan ”todellista suurta rakkautta” löytämättä sitä koskaan. Toisaalta heidän on pakko tyytyä tuon rakkauden fyysisiin korvikkeisiin. Homoseksuaalisuuden taustalla on siis syvä henkilökohtainen, koko omaa ihmisenä olemista koskeva ongelma eli tyydyttämättömyys.
Jokaisessa ihmisessä on tyhjiöitä elämän ja persoonallisuuden eri alueilla ja eri vahvuisina. Kukaan ei voi saavuttaa ehdotonta, täydellistä tyydytystä millään elämän alueella. Tyydyttyminen on aina vain suhteellista. Tämä aiheutuu perimmältään toisaalta siitä, että olemme ihmisinä kuoleman alaisia. Se luo varjonsa kaikkeen ja riistää kaikelta sen ehdottoman hyvyyden, jota siinä voisi ehkä muuten olla.
Toisaalta tyydyttymättömyys aiheutuu itsekkyydestä ja siihen liittyen syyllisyydestä. Jos jokainen antaisi toiselle sen, mikä tälle oikeuden mukaan kuuluu, siis myös ehdottoman rakkauden, jokainen olisi pohjaa myöten tyydytetty. Ehdottoman rakkauden antaja itse kokisi antamisen syvän ja ehdottoman tyydytyksen. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Siksi kaipaamme aina jotakin ja paljon ja yritämme kiihkeästi pitää itsellämme sen, mitä meillä on.
Homoseksuaali on erityisellä tavalla kääntynyt, jopa käpertynyt itseensä. Hänessä on juuri omaan itseen liittyvä tyhjiö monellakin tavalla. Pahinta on, että jossakin hänen sisimmässään on epämääräinen, tiedostamaton tunne, ettei hän ole hyväksytty, varauksettoman rakkauden kohde, niin että hän vain saisi olla olemassa tarvitsematta ostaa sitä oikeutta itselleen. Hänen syvä rakkauden kaipuunsa ja huomion halunsa ovat jääneet tyydyttymättä ainakin jossain määrin, ehkä suurestikin. Siksi hän etsii sitä jatkuvasti ja kokee itsensä alamittaiseksi, erilaiseksi kuin muut: miksei minua voida rakastaa?
Homoseksuaaliseen persoonallisuuteen kuuluu yleensä paljon narsismia, itseihailua, jonka pohjalla on tiedostamatonta syvää arvottomuuden tuntoa ja itsehalveksuntaa. Narsismi on keino suojautua pettymyksiltä ja turhautumilta. Itseihailun ja itseinhon eli itsevihan välimatka on lyhyt. Homoseksuaalien keskuudessa tapahtuu enemmän itsemurhia kuin väestössä keskimäärin. Se johtunee toisaalta itseinhosta, jota eivät aiheuta muut, vaan joka nousee ihmisestä itsestään. Toisaalta siihen ovat usein syynä yhä uudet pettymykset ja torjutuksi ja hylätyksi joutumiset.
Seksi on maailman yleisimpiä ja tehokkaimpia kauppatavaroita ei vain bordelleissa, joissa maksu suoritetaan rahassa, vaan monissa ihmissuhteissa, joissa kouriintuntuvaa rahaa ei liiku. Erityisesti seksi on kauppatavaraa samasukupuolisuuden piirissä. Moni, erityisesti nuori, antautuu toiselle, erityisesti vanhemmalle, saman sukupuolen edustajalle, koska saa tältä erimuotoista huomiota ja hyvyyttä, jota häneltä muuten puuttuu. Hän ei ehkä etsikään mitään varsinaisesti eroottista eikä seksuaalista vaan yleistä hyväksyntää ihmisenä.
Homoseksuaalisuuden taustalla on varhainen kyvyttömyys ja haluttomuus samastua oman sukupuolen vanhempaan edustajaan, tavallisesti omaan vanhempaan tai tämän korvikkeeseen. Mistä se johtuu, on joissakin tapauksissa selvästi jäljitettävissä. joissakin tapauksissa ei.
Homoeroottinen tarve on yhtä oikeutettu kuin heteroeroottinenkin. Se ei kuitenkaan tyydyty homoseksuaalisella fyysisellä kokemuksella tai suhteella, olisipa kumppani unelmien kaltainen ihanne tai paremman puutteessa saatu ja suhteeseen suostuva. Siinä on asian traagisuus. Tällaiseen seksisuhteeseen ei pidä ryhtyä. Siihen antautunut kietoutuu sellaiseen verkkoon, josta hänen on vaikea irrottautua. Toisaalta hän saa mielihyvän kokemuksia, joista hän ei halua luopua, koska hänestä tuntuu, ettei hän saa mitään sen tilalle. Toisaalta hän jää sisimmässään yksin. Pettymykset ja turhautumiset seuraavat toisiaan.

Raamatussa homoeroottinen tarve ja sen seksuaalinen tyydyttäminen erotetaan toisistaan

Raamatussa, niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa, homoseksuaalisuudesta puhutaan suhteellisen vähän, koska sitä ei ilmeisesti paljon ollut vanhassa Israelissa. Jeesus ei evankeliumeissa käsittele sitä koskaan, sillä se oli aika tuntematonta hänen aikanaan juutalaisten keskuudessa, niin kuin se on pitkään ollut monissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa. Kymmenen vuotta sitten Inkerin kirkon piispa sanoi, ettei hän vähän aikaisemmin edes tiennyt, mitä sellainen sana tarkoitti. Ilmiö oli hänen ympäristössään käytännössä tuntematon. Samoin on yleensä esim. afrikkalaisessa kulttuurissa yhä.
Homoseksuaalisuus kuitenkin tunnetaan Vanhassa testamentissa Israelin ulkopuolisten kansojen keskuudessa. Niissä se oli hyväksyttyä, ja sitä harjoitettiin. Jumalan Israelille antama laki kuitenkin torjui sen ankarasti, koska siinä turhennettiin ja turmeltiin ja vääristettiin Jumalan luomisjärjestys. Mies on tarkoitettu mieheksi, nainen naiseksi fyysisesti, psyykkisesti, henkisesti, sosiaalisesti. Yhdessä mies ja nainen muodostavat ihmisyyden. Yhdessä he tyydyttävät toisensa avioliitossa. Yhdessä he tuottavat lapsia ja huolehtivat näistä. Yhdessä he rakentavat kotia ja yhteiskuntaa. Tämä miehen ja vaimo suhde perustuu Jumalan luomistyöhön ja on siksi hyvä.
Homoseksuaalisuus on psyykkisesti, psykososiaalisesti ja kulttuurisesti, ei biologisesti määräytynyttä. Ns. luonnonkansojen keskuudessa se on harvinaista ja halveksittua. Esim. Etiopiassa homoseksualistia sanotaan yhä koiraksi, niin myös jo Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Mooseksen laissa (5 Moos 23:18-19) miespuolisen homoseksualistisen prostituoidun palkkaa sanotaan ”koiran palkaksi”, vaikka uusi raamatunsuomennos on häivyttänyt tämän ilmauksen. Johanneksen ilmestyksen mukaan (22:15) ”uuden Jerusalemin” eli ikuisen pelastuksen ulkopuolella ovat ”koirat”, joilla tarkoitetaan juuri homoseksualistisesti eläviä. Luonnonkansojen keskuudessa miehet kasvattavat pojista miehiä, naiset tytöistä naisia. Siksi näillä jo varhaisesta iästä asti on samastumiskohteita omassa sukupuolessaan.
Vanhassa Israelissa ja Jeesuksenkin ajan juutalaisuudessa homoseksualismi oli käyttäytymisenä harvinaista tai tuntematonta. Siksi Jeesus ei ilmeisesti ottanut siihen kantaa. Sen sijaan vanhan Israelin ja sittemmin kristillisen seurakunnan ulkopuolella kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa homoseksualismi oli tavallista, ”normaalia”, hyväksyttyä ja suositeltavaa. Monilla miehillä oli ennen avioliittoa ja sen aikanakin paljon erilaisia homoseksuaalisia suhteita. Karkeasti yleistäen voi sanoa, että kreikkalaismiehet tekivät vaimon kanssa lapsia ja nauttivat seksistä toisten miesten tai mieluummin poikien kanssa - elleivät käyttäneet hetairoja eli sivistyneitä seurapiiriporttoja. Näitä eroja juutalaisissa ja kreikkalaisissa olisi mahdoton selittää erilaisesta geenistöstä käsin.
Uudessa testamentissa homoseksuaalisuus tulee esille vasta, kun Jeesuksen apostolit vievät sanomaa hänestä juutalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan ja uskonnon ulkopuolelle. Siellä, kreikkalais-roomalais-hellenistisessä kulttuurissa he kohtaavat homoseksuaalisesti eläviä yksilöitä ja homoseksuaalisuuden suorastaan kulttuurisena asiana, myös kristillisen seurakunnan tuntumassa. Joitakuita homoseksuaalisesti eläneitä tuli nimittäin kristityiksi. He jättivät tämän elämäntavan, koska se on Jumalan luomisjärjestyksen ja ihmisluonnon vastainen. Kiusaus langeta siihen takaisin on kuitenkin suuri niillä, jotka ovat eläneet sillä tavoin ja tuntevat itsessään jatkuvaa vetovoimaa ja tyydyttämättömyyttä.

Homoseksuaalisesti suuntautunut voi elää suhteellisesti tyydyttävää elämää ilman homoseksisuhteita

Voidakseen elää Jumalan tahdon mukaisesti ihminen, joka kokee sukupuolista vetovoimaa oman sukupuolensa edustajiin, tarvitsee monenlaista. Eniten hän niin kuin jokainen tarvitsee Jumalan ehdotonta ja varauksetonta rakkautta, joka on uhrannut itsensä ja kaikkensa hänen tähtensä ja hänen puolestaan ja hänen hyväkseen. Jeesus on kärsimisessään ja kuolemassaan hänen syntiensä sovittaja. Jeesus ottaa hänet joka hetki vastaan. Ihminen tarvitsee muutakin kuin Jeesuksen rakkautta, mutta ellei hänellä ole Jeesuksen rakkautta, häneltä puuttuu ehdoton rakkaus. Jos häneltä puuttuu muiden rakkautta, hän saa kuitenkin aina olla Jeesuksen ehdottoman rakkauden kohteena.
Homoseksuaalinen ihminen tarvitsee erityisellä tavalla toisten ihmisten rakkautta, varsinkin omalta sukupuoleltaan mutta ei eroottisessa eikä seksuaalisessa muodossa. Tosin sen saaminen on vaikeaa, koska toisaalta tällainen ihminen ei mielellään tuo seksuaalista suuntautumistaan eikä rakkauden tarvettaan esiin. Häntä kuitenkin auttaa, jos hän saa tuntea olevansa myös toisten ihmisten erityisellä tavalla rakastama.
Homoseksuaalin tulee suostua ankaraan työskentelyyn itsensä kanssa. Se on kylläkin välttämätöntä jokaiselle, sillä kaikissa uskovissakin asuu yhä syntisyys, joka ilmenee ”ruumiin haluina, silmien pyyteinä ja mahtailevana elämänä” (1 Joh 2:16). ”Juoksukilpailussa jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.” (1 Kor 9:24-27.) Tämä merkitsee käytännössä suuntautumista pois itsekeskeisyydestä ja itsesäälistä ja siihen pohjautuvasta mielihyvän tavoittelemisesta oman vastuun ottamiseen ja toisten palvelemiseen ja uskaltautumista sellaiseen oman sukupuolen identiteettiin kuuluvaan, mitä on aikaisemmin karttanut.
_______________________________________________________________________

Lisänäkökohtia

Homoseksuaalisiin suhteisiin liittyy monenlaisia ongelmia

· Vakavien terveysongelmien lisääntyminen: HIV/AIDS, hepatiitti, peräsuolisyöpä, päihteiden käyttö ja riippuvuus niistä, mielisairaudet, erityisesti depressio ja itsemurha(yritykse)t, näistä syistä merkittävä odotettavissa olevan eliniän lyheneminen
· Samaan sukupuoleen kohdistuvan lasten ja nuorten seksuaalisen hyväksikäytön eli pedofilian lisääntyminen
· Homoseksuaalisen elämäntavan tekeminen – myös hyvin erikoisissa muodoissa - kulttuurissa ja yhteiskunnassa hyväksyttäväksi, jopa ihailtavaksi ja nuorten seksuaali-identiteettiongelmien kasvaminen
· Pitkäkestoisten monogaamisten liittojen väheneminen yhteiskunnassa ja kirkossa ja siten avioliitto- ja perheinstituution murentuminen
· Yhteiskunnan sukupuolieettisten normien murentuminen
· Homoseksuaalisen käyttäytymisen julkisten vastustajien kriminalisoiminen kiihottajina ja yllyttäjinä
· Heteroseksuaalisissa suhteissa uskollisuus ja kesto ovat yleisesti suuremmat kuin homoseksuaalisissa suhteissa.
· Homoseksuaalinen ihminen mieluimmin ottaisi partnerikseen oman sukupuolensa heteroseksuaalisen edustajan, jossa sen sukupuolen erityisominaisuudet ilmenevät voimakkaimmin ja esteettisesti viehättävimmin. Hän etsii oman sukupuolen edustajasta juuri sitä, mitä hänestä itsestään puuttuu. Hän ei myöskään itse kykene varsinaisesti antamaan oman sukupuolen edustajalle sellaista, mitä tältä puuttuu. Siksi hän ei kiinnosta heteroseksuaalista oman sukupuolen edustajaa, joka etsii täydennystään toisesta sukupuolesta, eikä itse ole kiinnostunut oman sukupuolensa edustajasta, jolta puuttuu samaa kuin häneltä. Kaksi homoseksuaalista ihmistä ei tee koskaan sillä tavoin kokonaista ihmisparia kuin kaksi heteroseksuaalista ihmistä yhdessä. Siksi he harvoin voivat todella syvästi tyydyttää toisiaan sen paremmin seksuaalisesti, eroottisesti kuin sosiaalisestikaan. He joutuvat usein tyytymään seksuaali- ja/tai ystävyyssuhteisiin, jotka ovat kaukana heidän omista ihanteistaan. Siksi tällaiset liitot ovat erityisen alttiita uskottomuudelle ja särkymiselle. Tietysti homoseksuaaliseen yhdyntään sisältyy fyysistä nautintoa ja ehkä henkistäkin – niin ainakin monet todistavat. On myös pysyviä homoseksuaalisia parisuhteita, joissa osapuolet ovat uskollisia toisilleen.
·

”Homokulttuuri”

Ari Saukkonen: Aristelematta homomiehen elämästä. 1995.
Pentti Holappa: Ystävän muotokuva. Romaani. 1998.
Pentti Holappa: Kaksi kirjailijaa. Romaani. 2002.


Homoseksuaalisen yhdynnän muotoja
· Miehillä mm.
o Manuaalinen/masturboiva
o Oraalinen
o Anaalinen/rektaalinen
o Fellatiivinen
· Naisilla mm.
o Manuaalinen
o Thyrsoksen/olisboksen/dildon käyttö

Kaksijakoisuus: aktiivisuus ja passiivisuus, maskuliinisuus ja feminiinisyys – niin kuin seksuaalisesti ja eroottisesti keskenään erilaisten miesten ja naisten suhteessa


Homoseksuaalinen identiteetti

Michel Foucault: Seksuaalisuuden historia. 1976-84. Suom. 1998.


Queer-teoria

· Heteroseksuaalisten rakenteiden murtaminen
· Ihminen ei ole hetero- eikä homoseksuaalinen biologisesti, luonnostaan, vaan sosialisaatio muokkaa hänet, ja seksuaalisuus on muuttuvaa, koska ihmisessä ei ole pysyvää ydinidentiteettiä eikä ole ehdottomia arvoja, totuutta, historiaa eikä rajoja, on vain sosiaalisia konstruktioita.


Raamatun torjuva suhtautuminen samaa sukupuolta olevien keskinäisiin ”yhdyntöihin”

Raamattu ei käsittele homoseksuaalisuuden syntyä eikä syitä vaan ainoastaan homoseksuaalista käyttäytymistä ja nimenomaan ”yhdyntää”.

Yleistä homoseksuaalisuutta koskevat Raamatun kohdat:

· 1 Moos 9:20-27: Nooa ryhtyi viljelemään maata ja istutti ensimmäisen viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja jäi alastomana makaamaan telttaansa. Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen. Silloin Seem ja Jafet ottivat viitan, levittivät sen harteilleen, menivät sisään selkä edellä ja peittivät isänsä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isäänsä alastomana. Kun Nooa selvisi juopumuksestaan ja sai kuulla, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt, hän sanoi: - Kirottu olkoon Kanaan, tulkoon hänestä veljiensä orjienkin orja. Ja hän sanoi vielä: - Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja Kanaan olkoon Seemin orja. Tehköön Jumala laajaksi Jafetin suvun, ja saakoon se asua myös Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän orjansa.
· 1 Moos 19:4-11: Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin. He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!" Loot meni ulos heidän luokseen, mutta sulki oven perässään. Hän sanoi: "Hyvät miehet, älkää sentään tehkö niin pahaa tekoa. Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat vielä neitsyitä. Minä tuon heidät teille, saatte tehdä heille mitä haluatte. Mutta näihin miehiin älkää koskeko, sillä he ovat hakeneet suojaa minun kattoni alta." He sanoivat: "Pois tieltä! Tuo yksi on tullut muukalaisena tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä. Nyt sinun käy vielä pahemmin kuin noiden miesten!" Ja he kävivät Lootin kimppuun ja ryhtyivät murtamaan ovea. Mutta miehet, jotka olivat talossa, ojensivat kätensä, vetivät Lootin sisälle ja sulkivat oven. Taloon pyrkivien miesten silmät he sokaisivat niin, ettei yksikään enää kyennyt löytämään ovea.
· Tuom 19:22-25: 22. Heidän viettäessään kaikessa rauhassa iltaa kaupungin miehet, jotka olivat kelvotonta roskaväkeä, piirittivät talon. He tungeksivat oven takana huutaen vanhukselle, talon isännälle: "Tuo tänne se mies, joka tuli luoksesi. Me tahdomme maata hänet." Silloin isäntä meni ulos miesten luo ja sanoi: "Älkää, hyvät miehet, tehkö sellaista pahaa tekoa, mieshän on minun vieraani. Älkää tehkö mitään niin hirveätä! Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!" Mutta kaupungin miehet eivät kuunnelleet vanhusta. Silloin leeviläinen vei sivuvaimonsa ulkona odottaville miehille. He raiskasivat hänet ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamunsarastukseen asti. Vasta sitten miehet päästivät hänet käsistään.
· 3 Moos 18:22: Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.
· 3 Moos 20:13: Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.
· Hes 16:49-50: Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään. He kävivät yhä julkeammiksi ja ryhtyivät minua uhmaten yhä uusiin iljettävyyksiin, ja silloin minä pyyhkäisin heidät pois, kuten olet nähnyt.
· Mahdollisesti Hes 18:12 ja Hes 33:26.
· Room 1:24-28: Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa - olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.
· 1 Kor 6:9 (KR 1938): Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, -- saa periä Jumalan valtakuntaa.
· 1 Tim 1:10: Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.
· Juud 7: Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta.
· 2 Piet 2:7: Sen sijaan hän pelasti hurskaan Lootin, jonka mieltä jumalattomien riettaus painoi.

Homoseksuaalista kulttiprostituutiota koskevat Raamatun kohdat:

· 5 Moos 23:17-18 (KR 1938): Älköön pyhäkköporttoa olko Israelin tyttärien joukossa älköönkä haureellista pyhäkköpoikaa Israelin poikien joukossa. Älä tuo portonpalkkaa äläkä koiranpalkkaa Herran, sinun Jumalasi, huoneeseen lupauksen suoritukseksi, sillä molemmat ovat kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi. (Koiranpalkka oli miespuolisen homoseksuaalisen temppeliprostituoidun saama korvaus. Hänestä käytettiin nimitystä koira.)
· 1 Kun 14:24: Maassa oli myös haureutta harjoittavia pyhäkköpalvelijoita. Juudan kansa teki samoja iljettävyyksiä kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.
· 1 Kun 15:11-12: Asa teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, kuten hänen esi-isänsä Daavid. Hän puhdisti maan haureutta harjoittavista pyhäkköpalvelijoista ja toimitti pois kaikki isiensä tekemät epäjumalanpatsaat.
· 1 Kun 22:47: Josafat hävitti maasta viimeisetkin haureutta harjoittavat pyhäkköpalvelijat, jotka hänen isänsä Asan ajoilta olivat jääneet jäljelle.
· 2 Kun 23:7: Joosia hävitti Herran temppelin alueelta myös haureutta harjoittavien pyhäkköpalvelijoiden huoneet, joissa naiset olivat kutoneet pukuja Astartelle.
· Job 36:14: Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.
· Ilm 21:8 (KR 1938): Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
· Ilm 22:15: Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä.

Heprealainen erikoiskäsite: koira tarkoittaa miespuolista homoseksualistia.

Kreikkalaisia peruskäsitteitä:
· Malakos ’miesten maattavaksi antautuva mies’ (myös UT:ssä)
· Arsenokoitees ’miehen makaava mies’ (myös UT:ssä)
· Kinaidos (lat. cinaedus) ’etumies’, homoseksuaalisen yhdynnän passiivinen osapuoli
· Erastees ’rakastaja’ (eroos ’itselleen himoitseva rakkaus’)
· Paiderastees ’poikien rakastaja’ (eroos)
· Eroomenos ’rakastettu (poika)’ (eroos)


Kristillisen etiikan viisi yhteenkuuluvaa lähdettä

· Luonto ja sen laki
· Kirjoitettu Laki
· Jeesuksen selitys Lakiin
· Jeesuksen esikuvallinen luonnon ja Lain täyttäminen
· Kaiken tämän kokoava ja sitä selittävä apostolien eettinen sanoma = Raamattu


Raamatun asema ilmoituksena dogmassa/dogmatiikassa, eetoksessa/etiikassa ja sielunhoidossa:

· Dogman ilmoittaa Raamattu, koko Raamattu eikä mikään muu kuin Raamattu: Raamattuun ei saa lisätä mitään eikä siitä saa poistaa mitään. Dogma on sama aina ja kaikkialla. Raamatun ristiriitaisilta näyttävien kohtien ymmärtämiseen on yritettävä löytää looginen kokonaisnäkökulma Raamatusta itsestään. Antropologia oli oppi ihmisestä kuuluu dogmaan.
· Eetoksessa on kysymys ihmisen käyttäytymisestä. Sitä varten Raamattu ilmoittaa periaatteet mutta ei kasuistiikkaa, yksityiskohtaista ohjeistusta. Eettiset kannanotot ja käytännöt eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa Raamatun dogman ja eettisten periaatteiden kanssa, vaan niiden tulee olla näiden kanssa sopusoinnussa. Esimerkiksi ihmisen oikeaa ja väärää käyttäytymistä on tarkasteltava kristillisen antropologian valossa. Etiikan perustana on dogmatiikka. Toisin kuin dogmassa, joka on aina sama ja pysyvä, eetoksessa ollaan kuitenkin jatkuvasti uusissa tilanteissa ja kohdataan täysin uusia ilmiöitä, joihin ei ole suoranaisesti löydettävissä valoa Raamatusta eikä dogmatiikasta. Siksi eettisistä periaatteista on tehtävä johtopäätöksiä yhä uudelleen. Käytännössä on myös tapauksia, joihin oikeaa, hyvää, Raamatun periaatteiden mukaista ratkaisua ei ole. Silloin on pyrittävä valitsemaan pienin mahdollinen paha seurauksineen. Siitä ei kuitenkaan saa tehdä yleistä periaatetta.
· Myös sielunhoidon on perustuttava Raamattuun, sen mukaiseen dogmaan ja näiden mukaisiin eettisiin periaatteisiin. Jokainen sielunhoidossa kohdattava ihminen ja ongelma on kuitenkin yksilöllinen.


Homoseksuaalisuutta koskevia hengellisiä ja eettisiä johtopäätöksiä

· ”Homokulttuuri”:
o todellinen kokonaisvaltainen alakulttuuri, joka eristyy muusta kulttuurista
o itsekeskeistä sekä yksilöiden että yhteisön osalta
o yksinomaan hallitsevana näkökulmana (homo)seksuaalisuus: identiteetti ja toiminnot määräytyvät vain seksuaalisuudesta
· Nykyajan homoseksuaalisuus ei ole toisenlaista kuin Raamatun kuvaama
· Homoseksuaalisuuden osoittaminen geneettiseksi eli synnynnäiseksi on mahdotonta. Kysymyksessä on varhain syntynyt kehityshäiriö. Jonkinlainen geneettinen alttius on mahdollista. Sen sijaan on mahdollista, että homoseksuaalisella elämäntavalla on hermostollisia muutosvaikutuksia.
· Homoseksuaalisuus on voinut olla Raamatun aikoina ja voi olla nykyään riistävää ja hyväksi käyttävää, raiskaavaa tai molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen, kiintymykseen ja sopimukseen perustuvaa. Tässä suhteessa ei ole eroja osoitettavissa. Raamatun hylkäämä homoseksuaalisuus ei ollut vain kultillista, epäjumalanpalvelukseen liittyvää, vaikka sellaistakin oli. Oli – ja on – vain hyvin johdonmukaista, että myös homoseksuaaliset toiminnot sakralisoidaan (Pentti Holappa: rinnastaminen ehtoolliseen) – kuten monien uskontojen kultissa, mm. antiikin Kreikassa.
· Raamatun motiivina homoseksuaalisuuden torjumisessa ei ole miesten naisiin kohdistaman ylivallan vahvistaminen.
· Raamattu hylkää homoseksuaalisuuden sen luonnonvastaisuuden vuoksi
o miehen ja naisen erilainen anatomia ja fysiologia
o mies ja nainen perustavasti eroavat toisistaan juuri sillä tavoin
o se on Jumalan luomisjärjestys
o homoseksuaalinen yhdyntä asettaa eräät miehet naisen asemaan ja eräät naiset miehen asemaan, joka ei heille sovellu
o miehen ja naisen anatomista ja fysiologista eroavuutta vastaa kokonaispersoonallinen eroavuus, mikä ilmenee pitkälle myös empiirisesti
o tämä ei edellytä Raamatun ottamista eettisen ja käytännöllisen kannanoton lähtökohdaksi
o Jumalan tarkoittama eroottisuus ja seksuaalisuus myös yhdynnässä on vastavuoroista, polaarista, komplementaarista, toisiaan täydentävää, kahden erilaisen eikä kahden samanlaisen yhtymistä.
o Sekä Vanhan että Uuden testamentin ympäristössä oli myös nimenomaan kultillista homoseksuaalisuutta, niin että seksuaalitoiminnot miellettiin uskonnollisiksi eli tiettyjen jumalainen palvelemiseksi ja sillä tavoin erityisen ”pyhiksi”. Niiden torjuminen oli uskonnon halveksimista, ehkä jopa uskontorikos. Raamatun kannalta kysymys oli myös mutta ei yksinomaan epäjumalanpalveluksesta.
· Raamattu torjuu kaikenlaiset saman sukupuolen väliset yhdynnät ja eroottiset ja seksuaaliset toiminnot.
· Homoseksualistisesti elävä jää Jumalan valtakunnan ja pelastuksen ulkopuolelle niin kuin muutkin synnistään kiinni pitävät.
· Sen sijaan Raamattu ei torju kaikkea fyysistä kosketusta samaan sukupuoleen kuuluvien kesken.
· Homoseksuaalinen suuntautuneisuus ja sen mukaiset tunteet eivät ole syntiä.
· Raamattu arvostaa suuresti miesten keskinäistä ja naisten keskinäistä ystävyyttä – ilman eroottista ja seksuaalista ulottuvuutta ja toimintaa..


Lue lisää

Gerard van den Aardweg: Erilainen? Homoseksuaalisuuden itseterapia (erittäin käytännöllinen sielunhoidollinen teos). Terttu Pihlajamaa Förlag, Tukholma.
Gerard van den Aardweg: Das Drama des gewöhnlichen Homosexuellen (edellistä laajempi ja vanhempi teos).
Heinzpeter Hempelmann: Liebt Gott Schwulen und Lesben? Liebenzeller Mission.
Ari Puonti: Homoseksuaalisuus: hämmennyksestä selkeyteen. Kustannus Oy Uusi Tie.
Asser Stenbäck: Mitä homoseksuaalisuus on (medisiinis-psykiatrinen kirjanen, loppuunmyyty).
Pasi Turunen: Homoseksualismi rakkautta rajoja. Kuva ja Sana.
Roland Werner: Toisenlainen rakkaus: kristitty ja homoseksuaalisuus. (sielunhoidollinen teos, loppuunmyyty) .

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä