Jos kaikki pelastuvat, kukaan ei pelastu.
Looginen seuraus "Kaikki pelastuvat"-opista: Mitään ei siis ole tehtävissä eli on aivan sama, mitä kukin tekee - kohtalomme on oleva aina sama. Jos "Kaikki pelastuisivat, olisi sama vaikka olisimme julkijumalattomia, sarjamurhaajia tai ihmissyöjiä, -pelastuisimme. Emme siis voisi tehdä mitään joutuaksemme kadotukseen. Eikö tällainen (muistaakseni vuoden 553 kirkolliskokouksessa harhaopiksi julistettu) näkemys romuta tyystin moraaliin kytketyn henkilökohtaisen hyveellisyyden ja vastuullisuuden vaatimuksen?
"Kaikki pelastuvat"-ajatuksen taustalta löytyy Origeneen platonistinen oppi "kaiken ennalleen saattamisesta" (kreik.apokatasis, lat./engl. recapitulation).Konstantinopolin toisessa synodissa (553) tämä siis kuitenkin julistettiin harhaopiksi. Vielä tarkemmin sanottuna: harhaopiksi julistettiin itse asiassa apokatasiksen taustalla ollut platoninen ajatus jälleensyntymisestä, joka perustuu siihen oletukseen, että ihmisen sielu on aina ollut olemassa (18.9 - ns. sielujen pre-eksistenssi).Jumala sen sitten asettaa/luo maanpäälliseen ruumiiseen. Eli Jumala ei luo tyhjästä vaan eräänlaisesta maailmansielusta, jossa kaikki yksilöt=sielut ovat aina jo valmiina ikäänkuin odottamassa inkarnoitumistaan (lihaksi tuloaan).Kuollessaan tämä sielu sitten palaa takaisin alkuperäiseen, ikuiseen ja täydelliseen olotilaansa, "varastonhoitaja - Jumalansa" tykö.
Ihmisen yksilöllisen moraalin kannalta tällä - ilmeisen lohduttavalla - näkemyksellä on kuitenkin - kuten edellä kirjoitin - arvaamattoman vakavia seurauksia. Sitäpaitsi se kyseenalaistaa Jumalan kaikkivaltiuden: eihän kaikkivaltias voi olla riippuvainen jostain "ikuisesti olemassaolleesta, luomattomasta 'sieluvarastosta'." Puhumattakaan siitä, että Jumala olisi platonisesti riippuvainen esimerkiksi hyvän ideasta, eikä siten loisikaan kaikkea tyhjästä eli vain omasta itsestään- ihmiselle tuntemattomasta olemuksestaan.
Pelastuvatko kaikki ihmiset Kristuksen kautta, ihan niin kuin he hukkuivat Aatamin kautta?
Eivät. Vain ne pelastuvat, jotka oikean uskon kautta ovat Kristukseen oksastettuja ja Hänen kaikkien lahjojensa vastaanottajia.[1]
[1] Ma. 7:14; Joh. 1:12; 3:16,18,36; Ro. 11:16-21
Armo on toki ilmaista, koska se on Jumalan lahja meille, mutta sen perustana on Jeesuksen sovintokuolema meidän puolestamme. Siksi meidän ei pidä polkea armoa maahan ja tehdä siitä halpaa armoa, ei pidä laittaa armoa alennusmyyntiin. Halpa armo on Kristuksen sovitusuhrin pilkkaamista. Suhtautumalla sallivasti ja hyväksyvästi syntiä kohtaan, halveksimme Kristuksen sovitusuhria. Yhtä lailla, jos yritämme omilla ansioillemme ansaita armoa, teemme siitä halpaa armoa.
Halpa armo olisi sanonut naiselle: ”Kaikki hyvin, jokainen on erehtyväinen, olemme kaikki heikkoja ja syntisiä, emmehän kykene muuttamaan itseämme, jatka vain entistä syntistä elämääsi, Jumalahan on rakkaus, ei Hän lopulta ketään tuomitse, unohda puheet synnistä ja tuomiosta”. Halpa armo olisi sanonut:"Älä pelkää, jatka vaan ihan rauhassa synnin tekemistä"
Mikäli tämä olisi Raamatun sanoma, niin miksi Jeesus ylipäätänsä oli kärsinyt ja kuollut? Aivan turhaan, jos kerran jokainen voisi elää niin kuin haluaa ja kuitenkin kerran kaikki pääsisivät taivaaseen.
Raamatun totuus on kuitenkin se, että Jumala, joka tietää meidän hirvittävän kohtalomme, mikäli kuolemme synneissämme ja ilman Jeesusta, oli valmis lähettämään tänne Poikansa – oikeastaan – tulemaan tänne itse ja sovittamaan meidän syntimme Golgatan ristillä. Kallis armo on maksanut Jumalalle Hänen Poikansa hengen. Niinpä tämä kallis armo sanoo naiselle: ”Minä en sinua tuomitse, mutta älä tee enää tätä syntiä”. Tämä merkitsee samalla kutsua Jeesuksen seuraamiseen ja elämän puhtauteen Hänen omanaan.
Nykyajan halvan armon julistaminen on sitä, että julistetaan syntien anteeksiantamusta yleisenä totuutena, jossa otetaan Jeesuksen sanoista vain ensimmäiset: ”Minä en sinua tuomitse”, mutta unohdetaan kokonaan Jeesuksen sanojen jälkimmäinen osa: ”Älä enää syntiä tee”. Todellinen anteeksianto synneistä koetaan siellä, missä ihminen katuu syntejänsä ja tekee niistä parannuksen ja haluaa entistä syvemmin seurata Jeesusta.
Kallis armo vihaa syntiä, mutta vanhurskauttaa katuvan syntisen, halpa armo sen sijaan vanhurskauttaakin synnin tekemällä siitä hyväksyttävän. Näin ihminen jää ilman todellista vanhurskauttamista. Ja samalla mukaan tulee ajatus: ”Eläkäämme niin kuin maailma elää, samanlaisia syntisiähän tässä kaikki ollaan, ollaan vain maailman kaltaisia ja mennään maailman arvojen mukaan”. Tällainen halpa armo on armoa ilman todellista Jeesuksen seuraamista, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta, syntiemme Sovittajaa.
Kallis armo kutsuu meitä seuraamaan Jeesusta, maksamaan hinnan Jeesuksen seuraamisesta, repäisemään vaikkapa viettelevän silmämme, jotta säilyttäisimme puhtaan mielen ja sydämen. Tällainen armo vanhurskauttaa katuvan syntisen, se tuo anteeksiantamuksen ja lohdutuksen ahdistuneelle sielulle ja murtuneelle sydämelle. Ja se tuo meidät elävään yhteyteen Herramme kanssa.
Nykyäänkin voimme rohkeasti sanoa: ”Raamattu sanoo näin”. Tosin, mikäli sanot tämän lauseen: ”Raamattu sanoo näin”, niin saat heti vastaasi syytöksen: ”Sinä moralisoit tai sinä lyöt Raamatulla päähän”. Mutta onko se näin? Vai ovatko esim. kymmenen käskyä kumottu? Elleivät ole, mikäli ne edelleen ovat voimassa, silloinhan ne antavat meille suunnan ja vastauksen esim. siihen, miten meidän tulee elää tässä maailmassa Jeesuksen omina. Ja silloinhan ei ole moralisointia tai Raamatulla päähän lyömistä, jos me sanomme niitä ääneen.
Entä, mikäli joudumme aivan tavalliseen oikeusistuimeen, jossa tuomari lukee lakikirjasta pykälän ja tuomitsee meidät sen mukaan, niin sanommeko me tuomarille, että hän lyö meitä päähän Suomen lakikirjalla ja että hän moralisoi? En ole ainakaan itse kuullut yhdenkään tuomitun vetoavan tähän. Mutta, mikäli uskallamme ottaa esille jotakin mitä Jumala sanoo Sanassaan, niin heti tulee leima otsaan.
Meitä kutsutaan tänään Jumalan todellisen armon yhteyteen. Jeesuksen kutsuessa opetuslapsensa, nämä jättivät verkkonsa tai tulliasemansa, sanalla sanoen kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Ainakin Pietari tiesi, että se merkitsi kutsua myös marttyyriuteen Jeesuksen sanoessa Gennesaretin järven rannalla ylösnousemisensa jälkeen Pietarille: ”Kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo. Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa”. Ja tästä tiedosta huolimatta Pietari seurasi Jeesusta ja antoi elämänsä Hänen käyttöönsä. Tähän seuraamiseen meitä kutsutaan tänään.
Looginen seuraus "Kaikki pelastuvat"-opista: Mitään ei siis ole tehtävissä eli on aivan sama, mitä kukin tekee - kohtalomme on oleva aina sama. Jos "Kaikki pelastuisivat, olisi sama vaikka olisimme julkijumalattomia, sarjamurhaajia tai ihmissyöjiä, -pelastuisimme. Emme siis voisi tehdä mitään joutuaksemme kadotukseen. Eikö tällainen (muistaakseni vuoden 553 kirkolliskokouksessa harhaopiksi julistettu) näkemys romuta tyystin moraaliin kytketyn henkilökohtaisen hyveellisyyden ja vastuullisuuden vaatimuksen?
"Kaikki pelastuvat"-ajatuksen taustalta löytyy Origeneen platonistinen oppi "kaiken ennalleen saattamisesta" (kreik.apokatasis, lat./engl. recapitulation).Konstantinopolin toisessa synodissa (553) tämä siis kuitenkin julistettiin harhaopiksi. Vielä tarkemmin sanottuna: harhaopiksi julistettiin itse asiassa apokatasiksen taustalla ollut platoninen ajatus jälleensyntymisestä, joka perustuu siihen oletukseen, että ihmisen sielu on aina ollut olemassa (18.9 - ns. sielujen pre-eksistenssi).Jumala sen sitten asettaa/luo maanpäälliseen ruumiiseen. Eli Jumala ei luo tyhjästä vaan eräänlaisesta maailmansielusta, jossa kaikki yksilöt=sielut ovat aina jo valmiina ikäänkuin odottamassa inkarnoitumistaan (lihaksi tuloaan).Kuollessaan tämä sielu sitten palaa takaisin alkuperäiseen, ikuiseen ja täydelliseen olotilaansa, "varastonhoitaja - Jumalansa" tykö.
Ihmisen yksilöllisen moraalin kannalta tällä - ilmeisen lohduttavalla - näkemyksellä on kuitenkin - kuten edellä kirjoitin - arvaamattoman vakavia seurauksia. Sitäpaitsi se kyseenalaistaa Jumalan kaikkivaltiuden: eihän kaikkivaltias voi olla riippuvainen jostain "ikuisesti olemassaolleesta, luomattomasta 'sieluvarastosta'." Puhumattakaan siitä, että Jumala olisi platonisesti riippuvainen esimerkiksi hyvän ideasta, eikä siten loisikaan kaikkea tyhjästä eli vain omasta itsestään- ihmiselle tuntemattomasta olemuksestaan.
Pelastuvatko kaikki ihmiset Kristuksen kautta, ihan niin kuin he hukkuivat Aatamin kautta?
Eivät. Vain ne pelastuvat, jotka oikean uskon kautta ovat Kristukseen oksastettuja ja Hänen kaikkien lahjojensa vastaanottajia.[1]
[1] Ma. 7:14; Joh. 1:12; 3:16,18,36; Ro. 11:16-21
Armo on toki ilmaista, koska se on Jumalan lahja meille, mutta sen perustana on Jeesuksen sovintokuolema meidän puolestamme. Siksi meidän ei pidä polkea armoa maahan ja tehdä siitä halpaa armoa, ei pidä laittaa armoa alennusmyyntiin. Halpa armo on Kristuksen sovitusuhrin pilkkaamista. Suhtautumalla sallivasti ja hyväksyvästi syntiä kohtaan, halveksimme Kristuksen sovitusuhria. Yhtä lailla, jos yritämme omilla ansioillemme ansaita armoa, teemme siitä halpaa armoa.
Halpa armo olisi sanonut naiselle: ”Kaikki hyvin, jokainen on erehtyväinen, olemme kaikki heikkoja ja syntisiä, emmehän kykene muuttamaan itseämme, jatka vain entistä syntistä elämääsi, Jumalahan on rakkaus, ei Hän lopulta ketään tuomitse, unohda puheet synnistä ja tuomiosta”. Halpa armo olisi sanonut:"Älä pelkää, jatka vaan ihan rauhassa synnin tekemistä"
Mikäli tämä olisi Raamatun sanoma, niin miksi Jeesus ylipäätänsä oli kärsinyt ja kuollut? Aivan turhaan, jos kerran jokainen voisi elää niin kuin haluaa ja kuitenkin kerran kaikki pääsisivät taivaaseen.
Raamatun totuus on kuitenkin se, että Jumala, joka tietää meidän hirvittävän kohtalomme, mikäli kuolemme synneissämme ja ilman Jeesusta, oli valmis lähettämään tänne Poikansa – oikeastaan – tulemaan tänne itse ja sovittamaan meidän syntimme Golgatan ristillä. Kallis armo on maksanut Jumalalle Hänen Poikansa hengen. Niinpä tämä kallis armo sanoo naiselle: ”Minä en sinua tuomitse, mutta älä tee enää tätä syntiä”. Tämä merkitsee samalla kutsua Jeesuksen seuraamiseen ja elämän puhtauteen Hänen omanaan.
Nykyajan halvan armon julistaminen on sitä, että julistetaan syntien anteeksiantamusta yleisenä totuutena, jossa otetaan Jeesuksen sanoista vain ensimmäiset: ”Minä en sinua tuomitse”, mutta unohdetaan kokonaan Jeesuksen sanojen jälkimmäinen osa: ”Älä enää syntiä tee”. Todellinen anteeksianto synneistä koetaan siellä, missä ihminen katuu syntejänsä ja tekee niistä parannuksen ja haluaa entistä syvemmin seurata Jeesusta.
Kallis armo vihaa syntiä, mutta vanhurskauttaa katuvan syntisen, halpa armo sen sijaan vanhurskauttaakin synnin tekemällä siitä hyväksyttävän. Näin ihminen jää ilman todellista vanhurskauttamista. Ja samalla mukaan tulee ajatus: ”Eläkäämme niin kuin maailma elää, samanlaisia syntisiähän tässä kaikki ollaan, ollaan vain maailman kaltaisia ja mennään maailman arvojen mukaan”. Tällainen halpa armo on armoa ilman todellista Jeesuksen seuraamista, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta, syntiemme Sovittajaa.
Kallis armo kutsuu meitä seuraamaan Jeesusta, maksamaan hinnan Jeesuksen seuraamisesta, repäisemään vaikkapa viettelevän silmämme, jotta säilyttäisimme puhtaan mielen ja sydämen. Tällainen armo vanhurskauttaa katuvan syntisen, se tuo anteeksiantamuksen ja lohdutuksen ahdistuneelle sielulle ja murtuneelle sydämelle. Ja se tuo meidät elävään yhteyteen Herramme kanssa.
Nykyäänkin voimme rohkeasti sanoa: ”Raamattu sanoo näin”. Tosin, mikäli sanot tämän lauseen: ”Raamattu sanoo näin”, niin saat heti vastaasi syytöksen: ”Sinä moralisoit tai sinä lyöt Raamatulla päähän”. Mutta onko se näin? Vai ovatko esim. kymmenen käskyä kumottu? Elleivät ole, mikäli ne edelleen ovat voimassa, silloinhan ne antavat meille suunnan ja vastauksen esim. siihen, miten meidän tulee elää tässä maailmassa Jeesuksen omina. Ja silloinhan ei ole moralisointia tai Raamatulla päähän lyömistä, jos me sanomme niitä ääneen.
Entä, mikäli joudumme aivan tavalliseen oikeusistuimeen, jossa tuomari lukee lakikirjasta pykälän ja tuomitsee meidät sen mukaan, niin sanommeko me tuomarille, että hän lyö meitä päähän Suomen lakikirjalla ja että hän moralisoi? En ole ainakaan itse kuullut yhdenkään tuomitun vetoavan tähän. Mutta, mikäli uskallamme ottaa esille jotakin mitä Jumala sanoo Sanassaan, niin heti tulee leima otsaan.
Meitä kutsutaan tänään Jumalan todellisen armon yhteyteen. Jeesuksen kutsuessa opetuslapsensa, nämä jättivät verkkonsa tai tulliasemansa, sanalla sanoen kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Ainakin Pietari tiesi, että se merkitsi kutsua myös marttyyriuteen Jeesuksen sanoessa Gennesaretin järven rannalla ylösnousemisensa jälkeen Pietarille: ”Kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo. Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa”. Ja tästä tiedosta huolimatta Pietari seurasi Jeesusta ja antoi elämänsä Hänen käyttöönsä. Tähän seuraamiseen meitä kutsutaan tänään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Raamattua jos käyttää auktoriteettina niin siellä Jeesus sanoo että ei jokainen joka sanoo Herra,Herra pääse taivasten valtakuntaan,vaan se joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon.