Lue loppuun kiitos.
Armeijaan on kelju mennä jos näkee sen vain omaa itseään koskevana asiana --> "siitä ei ole MINULLE hyötyä tai käyn sen vain koska siitä on MINULLE sitä hyötyä".
Maanpuolustus on kuitenkin laajempi asia ja armeija käydään jotta varmistetaan KOKO maan turvallisuus ja puolustus. Ei siis vain itseä varten.
Toki sota ja tappaminen on ikävä asia mutta varmin tapa välttää hyökkäys Suomeen (eli sota ja verenvuodatus) on omata tehokkaat puolustusvoimat.
Älköön kukaan nyt sanoko, että Suomella ei ole uhkia nyt tai tulevaisuudessa. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin, tästä on esimerkkejä historiassa ja muualla maailmassa.
Siksi kysynkin, kuinka voit sanoa lapsellesi tai vaimollesi olevasi sivari tai kieltäytyjä? Eikö sinua hävetä? Asut maassamme ja nautit rauhasta, jonka jatkumisesta muut huolehtivat.
Missä on kunniasi?
Armeijaan on kelju mennä jos näkee sen vain omaa itseään koskevana asiana --> "siitä ei ole MINULLE hyötyä tai käyn sen vain koska siitä on MINULLE sitä hyötyä".
Maanpuolustus on kuitenkin laajempi asia ja armeija käydään jotta varmistetaan KOKO maan turvallisuus ja puolustus. Ei siis vain itseä varten.
Toki sota ja tappaminen on ikävä asia mutta varmin tapa välttää hyökkäys Suomeen (eli sota ja verenvuodatus) on omata tehokkaat puolustusvoimat.
Älköön kukaan nyt sanoko, että Suomella ei ole uhkia nyt tai tulevaisuudessa. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin, tästä on esimerkkejä historiassa ja muualla maailmassa.
Siksi kysynkin, kuinka voit sanoa lapsellesi tai vaimollesi olevasi sivari tai kieltäytyjä? Eikö sinua hävetä? Asut maassamme ja nautit rauhasta, jonka jatkumisesta muut huolehtivat.
Missä on kunniasi?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Vapaamatkustajan ongelma ilmenee maanpuolustuksessa parhaiten.
Miten otat turvan joltakin pois, joka täällä asuu mutta ei itse tee asian eteen mitään?
armeija ja rauha on toistensa vastakohdat. Minä en kehtaisi elää jos olisin armeijan käynyt. Et selvästi tiedä mistä puhut- propaganda on purrut. Sangen ikävää!
Kumma kun sitä propagandaa ja aivopesua ovat ainakin itselleni tuputtaneet vain sivarit ja he sitten sitäkin leiskuvampi aatteenpalo silmissään
ja suu vaahdossa.
mulle sitä on tuputtanut yhteiskunta ja koulu..
Katos, Reimakin kantoi kortensa keskustelupalstalle ja kuinka omaperäisine pohdintoineen! Eiköhän nuo väitteet, kysymykset, vastaväitteet sun muutkin löydy kaikki noista aikaisemmista viesteistä. Peruskamaa. Kuinkahan kauan menee ennen kuin jokainen tietokonetta käyttävä puupäinen monni on esittänyt samat aivoitukset täällä? Voi haukotus...
jollain tavalla ne peace-piilolinssit on saatava sivareiden silmiltä.
No siihenhän auttaa saman roskan jauhaminen viestistä toiseen. Montako luulet käännyttäneesi?
No PB- taidatkin olla CP...
Hienosti olet omat argumenttisi perustellut oi älyn keskittymä.
Mitä puupäisyyteen tulee, veikkaanpa että olet juuri niitä siimahäntäisiä "latva B2:ia ", jotka muiden inisijöiden tapaan siellä Lapinjärvellä harrastaa intiimejä suhteita keskenään.
Enpä ole Reiman juttuihin ennen törmännyt mutta ainakin nyt ne olivat miehen puhetta. En halua sotaa mutta elämä on raadollista ja ihmisen sivistys pelkää pintasilausta. Armeijalla on sekä puolustuksellinen että kasvatuksellinen merkitys.
Toki voi olla sivari mutta myös minulla on mielipide näistä henkilöistä. Ymmärrän jos on joku terveydellinen syy miksi ei voi käydä armeijaa. Jos ei ole niin kyllä ne ovat pelkureita lusmuilijoita, ei voi mitään.
Toisessa maailmansodassa Hollantilaiset olivat sivareita! Miten kävi? Ranskalla olivat mahtavat linnoitusasemat Saksan rajalla. Mitä Sakemannit tekivät? He ikäänkuin koukkasivat Hollannin kautta ja iskivät Ranskalaisten selustaan. Johan sivaritkin heräsivät kuka keskitysleiristä kuka mistäkin!
Sivarihan voivat vedota siihen miten tulevaisuuden sodat käydään! Sitähän me emme tiedä. Voimme kuitenkin varautua myös perinteiseen puolustautumiseen. Jos sitten käytetään jotain järeämpää eivät sivaritkaan säily sen kummemmin hengissä!
Suomella ei ole uhkia nyt eikä tulevaisuudessa!
Sota ja tappaminen ovat paha asia ja sitä ei tapahdu jos ei ole ketään tappamassa.
Suomessa ei olisi ketään kuollut toisessa maailmojen sodassa jos suomi ei olisi mitään itsenäisyyttä hommannut. Itsenäisyys on mitä on ja vaikka olisimme venäjän vallan alla yhä niin ei suomi olisi tämän erilaisempi kuin nyt on.
Minä kehtaan sanoa! Minä aion opettaa lapselleni, sivari on hyvä asia ja armeija on pelkureiden paikka. Tosimiehet menee sivariin eivätkä mihinkään mikä on nykyään täynnä homojakin.
eipä ollu ainakaa minun joukkueessa yhtäkää homoa, taitaa puppelipojat olla ihan siellä siviilipalveluksen puolella. Ja Suomi muka samanlainen ilman itsenäisyyttä, sinua on varmaa purru kommunistirotta pyllyyn ky tommosta kuvittelet, oltais 90-luvun alkupuolelle asuttu "onnellisesti" kommuuneissa ja luettu kahvipöydässä suomennettua Pravdaa, niin, kommunistinen valtio tämä olis ollut. Entäs nykyaika? Nykyään ex-kommarisuomi olis neuvottelemassa EU-jäsenyydestä, no eihän suomi mitää jäsenyyttä sais, miksi? No siksi kun ihmisoikeudet olis aivan retuperällä ja rikollisuus loistais. Puhumattaan HIV-tapauksista joista "hyvänä" esimerkkinä ex NL-valtio, Viro
Kirjoitit "Suomella ei ole uhkia nyt eikä tulevaisuudessa!
Sota ja tappaminen ovat paha asia ja sitä ei tapahdu jos ei ole ketään tappamassa. "
Hieno ajattelutapa, mutta herääpäs nyt todellisuuteen. Tuo ei ole tästä maailmasta, jossa me elämme ja sille ei mitään voi.
Ajatteletko myös, että poliisit ovat perseestä, koska inhoat rikollisuutta??? Tai lakkautetaan palokunnat, koska tulipalot ovat keljuja??
Jos armeijasta luovutaan kokonaan (kuten ilmeisesti toivot) on hyökkäyksen ja sodan uhka suurempi kuin nyt. Jokaisella maalla on uhkia nyt ja tulevaisuudessa. On naurettavaa väittää muuta.
Ja homoista... Homoja on sekä intissä että sivarissa ja jos haluatte jatkaa siitä keskustelua, vaihtakaa palstaa.
Jos kerran olet sitä mieltä että Suomi olisi nyt samanlainen kuin jos olisimme olleet osa Venäjää!
Mene katsomaan niitä alueita, jotka ennen kuuluivat Suomelle ja mieti miltä miltä Suomi voisi näyttää jos olisimme olleet osa NL/Venäjää ja etenkin miltä tuntuisi asua ja elää sellaisissa törkyisissä slummeissa kasvattaen lapsia, joiden toiveammattina on mafiapäälliikkö?
Kylmän sodan aikana olisimme olleet osana huimassa ydinohjusten varustelu kilvassa yms.
Eipä tekisi maailmanparantajillekaan pahaksi lukea historiaa! Itse opetan lapseni hyväksymään sivarit ihmisinä enkä pelkureina!
Säälittävää, jos yrität aivopestä lapsesi pitämään sotilaita yms. joista et itse tykkää pelkureina ja homoina!
Mikähän on paras tapa lietsoa vihaa?
Tekeytyä vastapuolen edustajaksi ja esittää asioita, jotka ärsyttävät toista puolta ja vastata niihin itse ja saada samalla keskustelu juupas-eipäs väittelyt - etenkään kun ihmiset täällä ovat sen verran ahdistuneita, että eivät näe metsää puilta...
No, tiedän muutaman ja "tunnen" pari homoa, jotka ovat armeijassa.
Jos 82% ikäluokasta suorittaa varusmiespalveluksen, mikä on noin 30.000 varusmiestä vuosittain, eikö ole aika todennäköistä että joukkoon mahtuu myös muutama homoseksuaali?
Kysymys onkin kuinka suuri osuus ikäluokasta on homoseksuaaleja?
Entä paljon siviilipalveluksen suorittaneista on homoja? Entä prosentuaalisesti?
En lähde spekuloimaan kummassa leirissä homoseksuaalien osuus on suurempi, itse olen hetero, varusmiespalveluksen suorittanut, enkä tunne yhtään homoa.
Viimeinen kysymys; onko sillä todellisuudessa mitään merkitystä onko prosentuaalisesti enemmän homoja varusmiesten vai siviilipalveluksen suorittajien keskuudessa, muuta kuin että sillä voidaan mustamaalata toisen näkemystä?
näin se on
ei puolustuslaitoksen suhteen rajoitu kysymykseen homoista.
Olennainen kysymys koskee sitä miksi asevelvollisuuden suoprittaminen on ajoitettu siihen ikä- tai kehitysvaiheeseen, jossa ihmisillä ei vielä ole vakiintuneita normaaleja sukupuolisuhteita. Armeija perustuu joukkohengen hyödyntämiseen, ja siksi se tarvitsee nuorukaisia joilla on vielä päällä ns. homoeroottisen vahvistamisen malli. Normaalistihan tuonikäiset liikkuvat kaveriporukoissa, jengeissä, jne - Aleksis Kiven kuvaamat seitsemän veljestä kävivät jopa kosimassa Venlaa yhteistoimin, ikään kuin koko joukkueen emännäksi.
Ainakin siihen aikaan kun minä suoritin approon kuuluvan psykologian peruskurssini, luennoilla kerrottiin että kahdessa ammattiryhmässä on huomattavasti enemmän homoja kuin muissa: toinen ovat opettajat, toinen sotilaat.
Jaa..a! Että oltaisiin jääty venäjän ja sittemmin hajonneen NL alusmaaksi. Siellähän ne sivarit olisivatkin hilluneet? Vai olisikohan ne viety Siperiaan vai olisivatkohan he vain hävinneet? Siellä olisi ollut pakko käydä armeija kun käsky kävi, ei pullikointi olisi auttanut ja koulutuskin täysin erilaista kuin täällä meillä. Venäläinen sotilaskulttuuri oli kouluttaa upseerit erillään ja varusmiehet erillään ja heillähän ei ollut mitään kosketuspintaa miehistöön. Suomessa kaikki käyvät varusmiespalveluksen, siis upseeritkin eivät sivarit.
Kyllä olen onnellinen niistä jermuista jotka pitivät puolensa eivätkä alistuneet toisen tahtoon. Rivimiehet, mekaanikot, lotat, lääkintähenkilöt.... Esim. mekaanikot kasasivat taistelun tuoksinassa vaurioituneet hävittäjät lentokuntoon yöllä, taivasalla ja 30..40 asteen pakkasessa. Olisiko sivareista siihen? Isäni ei ollut sivari vaan viestimies joka oli pääesikunnan alaisuudessa ja joutui myös kaukopartio reissuille. Kunnioitan hänen muistoaan! Poikani ovat suorittaneet asepalveluksen ilman painostusta ja olen siitä ylpeä!
Eiköhän siellä armeijassa ole jo ihan riittävästi kavereita muutenkin, että pieni osa, jota armeija ei kiinnosta lainkaan olisi tarpeellista puolustuksen kannalta?
Minä en sitä ymmärrä, miksi näet asian näin mustavalkoisesti, miksi et ymmärrä toisten näkemystä?
Entä miksi ihmeessä armeijaan pitäisi mennä henkilön, jota koko armeija ei motivoi millään tavoin? Turhaanhan hän siellä aikaa/veroeuroja kuluttaa ja on muiden "tukkeena". Onko siinä nyt jotain järkeä?
"Siksi kysynkin, kuinka voit sanoa lapsellesi tai vaimollesi olevasi sivari tai kieltäytyjä? Eikö sinua hävetä? Asut maassamme ja nautit rauhasta, jonka jatkumisesta muut huolehtivat.
Missä on kunniasi? "
Minusta on erittäin kunniakasta ja arvostettavaa, että ei taivu yleisen mielipiteen alla ja etenkään pelkää, mitä muut ajattelevat. Jos elämän joutuisi elämään niillä ehdoilla, että tee samoin kuin muutkin, jotta kukaan ei arvostele sinua, ei ole elämää lainkaan vaan robottina olemista.
Vai oletko vain katkera, koska itseltäsi ei löytynyt rohkeutta laittaa kapuloita rattaisiin ja tehdä toisin? Painostiko kaverit, vanhemmat vai ketkä?
Kyllä minäkin olen yhtälailla valmis kouluttautumaan sotilaaksi, jos on tarvetta tai vaihtoehtoisesti juuri tekemään muuta yhteiskunnalle hyödyttävää toimintaa kriisin aikana.
En ole totaali, mutta sivari kyllä.. Vaikka kuullostaa oudolta en täysin totaaleja ymmärrä, vaikka heillä onkin omat tavoitteensa asiassa. Jokaisella on vapaus valita, niin tässäkin asiassa.
Itse en mennyt armeijaan, koska minulla on sen verran huononäkö ja olisi siten vaikuttanut "uraan"/"suuntautumiseen" ja sen lisäksi olin pitkäaikais sairas. En kuitenkaan halunnut lykätä velvollisuutta ja suoritin sivarin, joka oikeastaan oli hienokokemus, kun sai tehdä sellaista työtä, josta piti ja johon valmistunkin joskus vuosien päästä.
Hyvä kirjoitus tuo sivarin kirjoitus. Perusteltu ja asiallinen.
"Entä miksi ihmeessä armeijaan pitäisi mennä henkilön, jota koko armeija ei motivoi millään tavoin?"
Niin ei kai sitten kannata mennä. Kannattaa vaan pysähtyä miettimään, onko kaikki asiat kunnossa ja olisiko syytä tehdä niskalenkin saaneelle omahyväisyydelle jotain.
Oli siellä näitäkin laiskimuksia ja haittaa niistä vain oli.
Oman kirjoitukseni tarkoitus olikin herättää toisenlaisia ajatuksia, kuin "jos ei aseita tai armeijaa, niin ei ole sotia" -näkemyksiä. Nuohan ovat valitettavasti paradoksaalisia mietteitä.
En kokenut mitään painostusta tai pakkoa mistään suunnasta mennä armeijaan. Minulle se oli itsestään selvyys koska ymmärrän puolustusvoimien välttämättömyyden.
Olen jo 73 vuotias ja kävin aikoinani armeijan ja jopa RUK:n. Reservin käytyäni sain nuo yliluutnanti napit. Kaikesta tästä "sotamenneisyydestäni" huolimatta olen nyt sitä mieltä, ettei Suomen Armeijaa nykyisin kehitetä Suomea puolustamaan. Tarkoituksena on tehdä siitä yksi käsikassara Natolle, minkä voi lähettää Välimeren maihin torjumaan muslimiuhkaa.
Tietysti tässä asiassa pelataan Venäjä kortilla - sehän on selvää. Miten joku täysjärkinen voi ajatella, että Venäjä voisi hyökätä nykykunnossaan tai ainakaan sataan vuoteen jonkun EU maan kimppuun, kun ei se saa kuriin 1,5 milj. asukkaan Tsetheniaa. Ja jos EU pysyy kasassa, tulee Venäjä olemaan tulevaisuudessa EU:n jäsen, koska Saksa haluaa välttämättä päästä Venäjän raaka-ainelähteille. Eikä senjälkeen venäläisten tartte enää aseilla Suomea valloittaa. Uusrikkaat venäläiset ostavat yhdessä saksalaisten kanssa Suomen kesämökkipaikoikseen.
Joten, antakaa korvantaustojenne ensin kuivaa, ennenkuin rupeatte maailmanpolitiikkaa parantamaan.
Kaikki sivarit pitäs viedä saunan taakse ja nappi ohtaan näin on......
Oletus, että aseistakieltäytyjät näkisivät armeija-asian vain omaa itsseään koskevana asiana on virheellinen premissi. Kieltäytymisperusteet ovat useimmiten yhteisöllisiä ja globaaleja. Henkilökohtaisen hyötynäkökulman kautta asiaa harkiten todennäköisesti päätyy ennemin armeijaan kuin siviilipalvelukseen.
Maanpuolustus on itse asiassa vielä laajempi kysymys kuin sota ja sotavoimat. Sotavoimien olemassaolo ei ole estänyt ajautumista sotatoimiin ja konflikteihin. Sen sijaan ulko- ja sisäolitiikka, kansainväliset yhteydet ja suora diplomatia ovat sen tehneet monasti. Tämänpäivän sotilaalliset hyökkäykset perustellaan sitä paitsi pääsääntöisesti vetoamalla vastapuolen sotilaalliseen uhkaan joka pitää hyökkäämällä murskata????
Valtaosa armeijaanmenijöistä lähtee koska niin on helpointa, asiaa ei tarvitse perustella ja pohtia lainkaan. Tiesin että itselleni olisi ollut helpompaa jos olisin vain käynyt intin "niinkuin kaikki muutkin", mutta olisin hävennyt itseäni ja selkärangattomuuttani jos olisin helpomman vaihtoehdon valinnut. Pysyin kuitenkin rehellisenä ja tein niinkuin katsoin oikeaksi. Osaltani olen tehnyt maamme ja naapurimaittemme elämän turvallisemmaksi monin tavoin. Kunniani voi hyvin.
Kirjoituksesi oli varsin asenteellinen. Oletko koskaan oikeasti pohtinut asiaa ohi kliseiden ja hokemien?
Sinänsä ihan kaunis ajatus. Siinä ei ole kuin yksi paha ongelma: ulko- ja sisäpolitiikka eivät ole uskottavia ilman väkivaltakoneistoa. Tämä pätee varsinkin ulkopolitiikkaan.
Olisiko ollut Bismarckin toteamus tämä "Diplomatia ilman aseita on kuin sinfonia ilman soittimia".
Jos sotilas koettaa perustella ammattikuntansa universaalia tarpeellisuutta määrittelemällä sen sellaiseksi niin tekeekö se asiasta toden?
Kaikilla on sisäinen tarve saada arvostusta nimenomaan omalle taustalleen ja miten perustella sotilasvarusteluun syydettävät varat paremmin kuin luomalla malli yleisestä uhasta jota vain varustelutason ylläpitäminen uhmaa.
Ulkopolitiikassa väkivaltakoneistoon turvaaminen toimii kovin kehnosti. Väkivaltakoneistoon turvaaminen vie diplomatialta pelimerkit.
"Ulkopolitiikassa väkivaltakoneistoon turvaaminen toimii kovin kehnosti. Väkivaltakoneistoon turvaaminen vie diplomatialta pelimerkit."
Mistä mielestäsi johtuu, että diplomatiaan turvautuneet baltian maat miehitettiin 1940, kun Suomi säilyi itsenäisenä? Olisiko Suomen mielestäsi tuolloin ollut viisasta seurata balttien esimerkkiä olla turvautumatta väkivaltakoneistoon?
Suomi miehitettiin toisessa maailmansodassa kahdesti ja Suomi hävisi sen sodan kahdesti. Diplomatialla silti säilyi itsenäisyys ja diplomatialla saatiin osa alueista palautetuksi. Suurvallat "jakoivat" suomen mutta diplomatialla jakoarvo kuivui vähän kerrassaan.
Kaikki kunnia sotaveteraaneille, mutta itsenäisyys on saavutettu alunalkaen suurvallalta (suurvalloilta) ilman sapelinkalistelua eikä sen säilymistä olla sapelinkalistelulla turvattu. Ajopuuteoria on laitettu jo aika lailla päreiksi.
isänmaata. Eikä kunniaa. Joskus vielä muutamia vuosikymmeniä sitten asiat olivat, tai ainakin oli mahdollista kuvitella että ne voisivat olla kuten sanot. Että olisi jotain yhteistä, yksittäisiä toimijoita suurempaa. Enää ei niin ole. Maa on myyty, suurimmaksi osaksi ainakin. Lait säädetään muualla, niiden tarkoituksena on ensisijassa varmistaa muiden kuin yhteisön etu.
Sellaista se on. Kaunis kuvitelma kuitenkin. Ja huuto kunnian perään. Ne joiden pitäisi hävetä, Mauno Koivisto, Harri Holkeri, Kalevi Sorsa, Esko Aho, Iiro Viinanen, Rolf Kullberg ja Sirkka Hämäläinen, Raimo Sailas, Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö, eivät häpeä. He kuitenkin tämän valtakunnan hävittivät. Nyt Suomi on vain tili kansainvälisten keinottelijoiden tilikirjassa.
Niin kauan kuin Suomen tasavallan laissa on siviilipalvelus oikeutettua, on jokaisella näin ollen myös oikeus valita suorittaako asevelvollisuutensa ns. varsinaisena asevelvollisuutena vai siviilipalveluksena.
Jos siviilipalveluslaki ei miellytä, siviilipalveluksen vastustajat voivat aina muuttaa ulkomaille missä sellaista lakia ei ole.
PISTE!!!
tuntevat ylpeyttä voidessaan sanoa vastustavansa väkivaltaa.
Kyllä, voin sanoa jokaisella vastaan kävelevälle ajattelevani kaikkien ihmisten parasta, en ole yksi pahoinpitelijä, raiskaaja.
Kunniani on kieltäytyä tappamasta. Tämä asettaa minut vaikeaan tilanteeseen elämässäni. Jos henkeäni uhataan, voinko tappaa varjellakseni omaa elämääni?
Ennen katsoin ettei minun elämäni ole toisen ihmisen arvoinen. Mieluummin siis kuolen kuin olisin tappanut toisen. Nykyisin ajattelen ettei tarvitse tappaa suojellakseen itseään. Henkilökohtaisella tasolla katson tämän tarkoittavan joko karkuunjuoksemista, ympäripuhumista tai äärimmäisessä tapauksessa -jos läheistäni uhataan- uhrautumista.
Yhteiskunnan tasolla? Miksi me ylipäätään käymme sotia? Eikö kyseessä ole yleisesti jonkun rajallisen resurssin saamisesta juuri "oman puolen" kontrolliin. Joko maan, väestön, luonnonrikkauden jne. Katsoisinko kuoleman oikeaksi silloin kun kyseessä on pohjimmaltaan vain taloudellinen hyöty? Onko sodassa ikinä -IKINÄ- mitään muuta kannustetta kuin jonkinkaltainen taloudellinen hyöty? Toinen maailmansota perustui taloudelliselle hyödylle. Ihmiskunnan suurin joukkoitsemurha käytiin siis rahan takia. Onko se minun kunniaani? Kuolla rahan puolesta? Että yhteiskuntani -"minun puoleni"- saisi vauraamman tulevaisuuden?
Minua ei hävetä tunnustaa etten tapa rahan takia. Etten tapa oman turvallisuuteni takia. Olen ylpeä ollessani kieltäytyjä. Olen ylpeä, koska olen yksi monista jotka ovat turvaamassa rauhaa. Väkivallatonta rauhaa. Myös yhteiskunnan tasolla. Kieltäytymällä kantamassa asetta me turvaamme rauhan jatkumisen. Vain ilman aseita voi olla rauhaa. Kaikki muu on vain sodan väliaikaa.