*Conan (Arnold Schwarzenegger), väkivahva barbaari, joka eli lapsuutensa kuin kuka tahansa Hyborian ajan lapsi. Hän asui pienessä ja syrjäisessä kylässä keskellä ei mitään. Nuoren Conanin elämä kuitenkin saa äkkikäännöksen, kun idyliseen vuoristokylään hyökätään kymmenien miesten voimin. Taistelu selviämisestä on rankkaa ja kylän vanhemmat teurastetaan. Conan näkee isänsä, äitinsä ja tuttavansa maistavan terästä, jonka talvinen sää on kylmettänyt. Kukaan ei tiedä tarkalleen miksi kylään hyökättiin ja miksi kaikki hävitettiin, mutta ehkä se oli Cromin tahto. Conan ja muut lapset matkaavat orjasaattueessa kohti tuntematon ja jokainen heistä päätyy eri paikkaan. Conan päätyy pyörittämään pitkäksi aikaa eräänlaista myllyä (joka tässä tapauksessa nähdään vertauskuvallisena), tänä aikana hänestä kasvaa tuo kuuluisa väkivahva Kimmerialainen, joka ei omaa kuin selviytymisvaistonsa ja uskomattomat voimansa.
Conanin tie johtaa orjaleiristä toisenlaiseen orjuuteen - gladiaattoriksi. Conanin kyvyt kuitenkin tunnistetaan ja hänet lähetetään opiskelemaan taistelun saloja itään, mystiseen paikkaan, jossa mestarit asuvat. Conan saa opetusta niin teräksen käytössä ja filosofiassa kuin myös lihan salaisuuksissa. Myöhemmällä ajalla Conanin isäntä kuitenkin huomaa tämän jalon soturin taidot ja tuntee suurta sympatiaa häntä kohtaa, joka sittemin johtaa mahtavan barbaarin ja tulevan Akvalonian kuninkaan vapautukseen. Conanin matka vie kohti Hyborianlaisen ajan suurkaupunkeja, mukanaan uskollinen apuri Subotai, jonka Conan pelasti susien kynsistä (Subotain rooliin haettiin aluksi Gerry Lopezin näköistä miestä, mutta kun tätä ei löytynyt, päätyivät castingista vastanneet itse Gerry Lopeziin. Gerry Lopez on yksi kuuluisimmista surfareista). Conan ja Subotai kehittyvät loistaviksi varkaiksi, jotka eivät kaihda vaaroja ja ovat valmiit uhmaamaan ketä tahansa. Conanin ja Subotain retki vei heidät kohti käärmekultin tornia, jossa he törmäävät sittemin tulevaan partneriinsa ja Conanin suuren rakkauteen, Valeriaan (Sandahl Bergman). Varastettuaan Käärmekultin jalokiven ja samalla ottaen hengen pois ylikasvaneelta pythonilta, kantautuu kumppaneiden "uroteko" kuningas Osiricin ( Max von Sydow) korviin, minkä johdosta kolmikko tuodaan kuninkaan eteen. Mutta kuningas yllättää kuitenkin Conanin ja kumppanit, hän ei tuomitse heitä vankilaan, vaan palkkaa heidät noutamaan tyttärensä takaisin tuhatvuotiaan Thulsa Doomin ( James Earl Jones) luota. Doomin luoma kultti on aiheuttanut jo suunnatonta tuhoa sivistyneissä yhteiskunnissa ja Doomin tapa aivopestä alaisensa on johtanut monen merkkihenkilön kuolemaan. Osiric ei halua päätyä ennen aikaiseen hautaansa, vaan palkkaa Conanin noutamaan tyttärensä takaisin ja tuhoamaan Thulsa Doomin imperiumin.*
Surusllista, mutta Teuvo Suni on kaikista tapaamistani uskonnollisista henkilöistä kaikkein väkivaltaisin ja agressiivisin. Hän käyttää omaa totuuttaan kuin paraskin Conan Barbaari miekkaansa, huitoen sillä puolelta toiselle, välittämättä siitä osuuko ystävään tai viholliseen. Teuvo Suni alias Conan Barbaari on niin verenhimonsa sokeuttama, että ei huomaa sitäkään vaikka silpoo miekallaan ystäviensä jo kylmeneviä ja päättömiä ruumiita.
Tämä oli haavoittava terä.
----------------------------
Tästä alkaa parantava terä
Hyvä Teuvo Suni. Olen surullinen puolestasi, ja sydämeni täyttää tuska ikuisesta kohtalostasi. Käänny Jeesuksen puoleen. Murru Hänen Ristinsä juurelle. Murru Hänen Rakkauteensa. Tunnusta Jeesus Kristus lihaan tulleeksi Jumalan Ainokaiseksi Pojaksi. Tunnusta että Hän on sovittanut kaikki sinun syntisi. Ota Kristuksen hankkima Sovitus Lahjana vastaan. Tyhjin käsin.
"Että he yhtä olisivat"
Jeesus Kristus sanoi erään asian josta Hänen omansa tunnistettaisiin: "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen RAKKAUS" EI keskinäinen sota, ei keskinäinen vihamielisyys, ei keskinäinen murhanhimo, vaan KESKINÄINEN RAKKAUS. Välittyykö, Teuvo Suni, sinun kauttasi Jumalan Rakkaus?
Ei, vaan pelkäänpä että Syyttäjän ja Pedon väkivaltainen ja murhanhimoinen henki. Miten Saatana nauttiikaan, kun näkee uskovaisten taistelevan- TOISIAAN VASTAAN.
Sana sanoo että meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan(ihmisiä vastaan), vaan henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Vihollisemme ei siis ole yksikään ihminen, vaan Saatana ja hänen demoninsa. Jeesus ei ole kehoittanut meitä hyökkäämään ihmisiä vastaan, vaan vastustamaan Sielunvihollista. Toisekseen emme kykene vastustamaan sielunvihollista omin voimin, meistä ei ole mitään vastusta hänelle jos turvaudumme vain omiin kykyihimme ja voimavaroihimme. Ei, meidän on turvauduttava vain ja ainoastaan Kristukseen Jeesukseen ja vain Häneen. Tämä tarkoittaa sitä että oikeastaan taistelu ei olekaan meidän taistelumme, vaan meidän Herramme, Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sekä meidän yhteisen vihollisen; Sielunvihollisen eli Saatanan välinen taistelu. Mikä on siis meidän tehtävämme? Levätä Kristuksessa. Ja luottaa Häneen, ja turvata Hänen Golgatan Voittoisaan Vereensä
Apostoli Johannes kirjoittaa: "Jumala on rakkaus, ja jokainen joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.. Mutta se joka vihaa veljeään, on valehtelija eikä totuus pysy hänessä"
Johannes siis sanoo että ellei meillä ole rakkautta, ei meillä ole totuuttakaan. Ilman rakkautta totuutemmekin on pelkkää valhetta ja julmuutta.
Ilman rakkautta totuus on julmuutta, ilman totuutta rakkaus on valhetta.
Ilman rakkautta ja armoa, olemme kuin kirurgeja jotka avaavat potilaan sydänleikkausta varten, mutta jättävät hänet vuotamaan kuiviin.
Ilman totuutta olemme kuin lääkäreitä jotka eivät uskalla haavoittaa potilasta ja määräävät tälle siksi vain särkylääkettä, vaikka tämä tarvitsisi sydänsiirtoa.
Molemmat tarvitaan, sekä Totuus, että Rakkaus. Ei ole olemassa toista ilman toista. Se on Jumalan kaksiteräinen miekka jonka toinen terä haavoittaa, ja toinen terä parantaa.
Meidän tulee rakastaa ihmistä, ja vihata syntiä, mutta jos me vihaamme ihmistä, me rakastamme syntiä.
Muista tämä: Ellei sinulla ole Kristuksen rakkautta, ei sinulla ole totuuttakaan.
Rakkaudella siunaten ja anteeksiantaen.
Eräs.
Conanin tie johtaa orjaleiristä toisenlaiseen orjuuteen - gladiaattoriksi. Conanin kyvyt kuitenkin tunnistetaan ja hänet lähetetään opiskelemaan taistelun saloja itään, mystiseen paikkaan, jossa mestarit asuvat. Conan saa opetusta niin teräksen käytössä ja filosofiassa kuin myös lihan salaisuuksissa. Myöhemmällä ajalla Conanin isäntä kuitenkin huomaa tämän jalon soturin taidot ja tuntee suurta sympatiaa häntä kohtaa, joka sittemin johtaa mahtavan barbaarin ja tulevan Akvalonian kuninkaan vapautukseen. Conanin matka vie kohti Hyborianlaisen ajan suurkaupunkeja, mukanaan uskollinen apuri Subotai, jonka Conan pelasti susien kynsistä (Subotain rooliin haettiin aluksi Gerry Lopezin näköistä miestä, mutta kun tätä ei löytynyt, päätyivät castingista vastanneet itse Gerry Lopeziin. Gerry Lopez on yksi kuuluisimmista surfareista). Conan ja Subotai kehittyvät loistaviksi varkaiksi, jotka eivät kaihda vaaroja ja ovat valmiit uhmaamaan ketä tahansa. Conanin ja Subotain retki vei heidät kohti käärmekultin tornia, jossa he törmäävät sittemin tulevaan partneriinsa ja Conanin suuren rakkauteen, Valeriaan (Sandahl Bergman). Varastettuaan Käärmekultin jalokiven ja samalla ottaen hengen pois ylikasvaneelta pythonilta, kantautuu kumppaneiden "uroteko" kuningas Osiricin ( Max von Sydow) korviin, minkä johdosta kolmikko tuodaan kuninkaan eteen. Mutta kuningas yllättää kuitenkin Conanin ja kumppanit, hän ei tuomitse heitä vankilaan, vaan palkkaa heidät noutamaan tyttärensä takaisin tuhatvuotiaan Thulsa Doomin ( James Earl Jones) luota. Doomin luoma kultti on aiheuttanut jo suunnatonta tuhoa sivistyneissä yhteiskunnissa ja Doomin tapa aivopestä alaisensa on johtanut monen merkkihenkilön kuolemaan. Osiric ei halua päätyä ennen aikaiseen hautaansa, vaan palkkaa Conanin noutamaan tyttärensä takaisin ja tuhoamaan Thulsa Doomin imperiumin.*
Surusllista, mutta Teuvo Suni on kaikista tapaamistani uskonnollisista henkilöistä kaikkein väkivaltaisin ja agressiivisin. Hän käyttää omaa totuuttaan kuin paraskin Conan Barbaari miekkaansa, huitoen sillä puolelta toiselle, välittämättä siitä osuuko ystävään tai viholliseen. Teuvo Suni alias Conan Barbaari on niin verenhimonsa sokeuttama, että ei huomaa sitäkään vaikka silpoo miekallaan ystäviensä jo kylmeneviä ja päättömiä ruumiita.
Tämä oli haavoittava terä.
----------------------------
Tästä alkaa parantava terä
Hyvä Teuvo Suni. Olen surullinen puolestasi, ja sydämeni täyttää tuska ikuisesta kohtalostasi. Käänny Jeesuksen puoleen. Murru Hänen Ristinsä juurelle. Murru Hänen Rakkauteensa. Tunnusta Jeesus Kristus lihaan tulleeksi Jumalan Ainokaiseksi Pojaksi. Tunnusta että Hän on sovittanut kaikki sinun syntisi. Ota Kristuksen hankkima Sovitus Lahjana vastaan. Tyhjin käsin.
"Että he yhtä olisivat"
Jeesus Kristus sanoi erään asian josta Hänen omansa tunnistettaisiin: "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen RAKKAUS" EI keskinäinen sota, ei keskinäinen vihamielisyys, ei keskinäinen murhanhimo, vaan KESKINÄINEN RAKKAUS. Välittyykö, Teuvo Suni, sinun kauttasi Jumalan Rakkaus?
Ei, vaan pelkäänpä että Syyttäjän ja Pedon väkivaltainen ja murhanhimoinen henki. Miten Saatana nauttiikaan, kun näkee uskovaisten taistelevan- TOISIAAN VASTAAN.
Sana sanoo että meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan(ihmisiä vastaan), vaan henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Vihollisemme ei siis ole yksikään ihminen, vaan Saatana ja hänen demoninsa. Jeesus ei ole kehoittanut meitä hyökkäämään ihmisiä vastaan, vaan vastustamaan Sielunvihollista. Toisekseen emme kykene vastustamaan sielunvihollista omin voimin, meistä ei ole mitään vastusta hänelle jos turvaudumme vain omiin kykyihimme ja voimavaroihimme. Ei, meidän on turvauduttava vain ja ainoastaan Kristukseen Jeesukseen ja vain Häneen. Tämä tarkoittaa sitä että oikeastaan taistelu ei olekaan meidän taistelumme, vaan meidän Herramme, Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sekä meidän yhteisen vihollisen; Sielunvihollisen eli Saatanan välinen taistelu. Mikä on siis meidän tehtävämme? Levätä Kristuksessa. Ja luottaa Häneen, ja turvata Hänen Golgatan Voittoisaan Vereensä
Apostoli Johannes kirjoittaa: "Jumala on rakkaus, ja jokainen joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.. Mutta se joka vihaa veljeään, on valehtelija eikä totuus pysy hänessä"
Johannes siis sanoo että ellei meillä ole rakkautta, ei meillä ole totuuttakaan. Ilman rakkautta totuutemmekin on pelkkää valhetta ja julmuutta.
Ilman rakkautta totuus on julmuutta, ilman totuutta rakkaus on valhetta.
Ilman rakkautta ja armoa, olemme kuin kirurgeja jotka avaavat potilaan sydänleikkausta varten, mutta jättävät hänet vuotamaan kuiviin.
Ilman totuutta olemme kuin lääkäreitä jotka eivät uskalla haavoittaa potilasta ja määräävät tälle siksi vain särkylääkettä, vaikka tämä tarvitsisi sydänsiirtoa.
Molemmat tarvitaan, sekä Totuus, että Rakkaus. Ei ole olemassa toista ilman toista. Se on Jumalan kaksiteräinen miekka jonka toinen terä haavoittaa, ja toinen terä parantaa.
Meidän tulee rakastaa ihmistä, ja vihata syntiä, mutta jos me vihaamme ihmistä, me rakastamme syntiä.
Muista tämä: Ellei sinulla ole Kristuksen rakkautta, ei sinulla ole totuuttakaan.
Rakkaudella siunaten ja anteeksiantaen.
Eräs.
Vastaukset 12
Vanhimmat
..miten Teuvonkin kirjoitukset koet. Vain tuomittu voidaan armahtaa, mitä järkeä armossa muuten olisi? Pelastusprosessin alussa ihminen ensin tulee tuomituksi ja sitten armahdetuksi jos hän rikkomuksensa hylkää ja vastedes haluaa elää Jumalan Tahdon mukaan. Eli ei syytä huoleen! :)
On surullista, että kristitty taistelee kristittyä vastaan. Meidän ei pitäisi olla niin täynnä "oikeassaolemista", että näissä riitelyissä "laps hankeen hukkuu, unhoittuu..."
Uskovaisilla tuntuu nykyään olevan hälläväliä-asenne. Ajatellaan että kunhan hoilataan hallelujaata ja harrastetaan kirkkokulttuuria niin sillä pelastuu. Teuvon kirjoituksissa on ryhdikkyyttä ja terävyyttä. Ne säikäyttävät ja saavat aikaan - parhaassa tapauksessa - oman sielun tilan tutkimista lukijoissa. Ihmisliha on mukavuudenhaluinen eikä luonnollisestikaan pidä siitä että siltä riistetään sen makea uni. Kuitenkin tarjolla on parempi vaihtoehto ja itse Jumala on sen tukena joka sielunsa pelastumisesta todella välittää. Ei kannata hermostua vaan ottaa opikseen.
Usko ei ole tuudittautumista helliin sanoihin Jeesuslapsesta vaan pyrkimistä siihen muutokseen joka on välttämätön taivaaseen pääsemiseen. Askeleet uskon tiellä eivät ole ajassa odottamista tai paikasta toiseen menemistä vaan niitä muutoksia omassa sydämessä jotka tekevät ihmistä Kristuksen kaltaiseksi. Millainen Kristus on? Verratkaamme itseemme. Onko meissä korjaamisen varaa?
En lainkaan epäile riitelijöiden uskonvakaumusta. Me olemme vain niin eri pitkällä hengellisessä kasvussamme ja kokemuksessamme. On jaksettava olla kärsivällinen toisia kohtaan kiukuttelematta ja nöyrästi.
Riitely loukkaa meitä, jotka haluamme Raamatun mukaan elää toisia kunnioittaen. Sitä paitsi voi vain kuvitella miltä tuntuu pelastusta etsivistä, jotka tulevat tänne kristinuskopalstalle hakemaan vastauksia polttavaan hätäänsä.
Eihän kukaan uskosta osaton voi luottaa näihin riitapukareihin.
Ateistit ja muut pilkkaajat saavat vain lisää vettä myllyynsä.
”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” Room.12:8
”Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on.
Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!” Fil.3:15,16
Samaa mieltä olen kanssasi siinä, että sellainen ”Kaikki pääsevät taivaaseen”-viestitys ei auta kenenkään sielunhätään.
Jumala on rakkaus, mutta Hän on myös pyhä. Luther sanoo sen näin: ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa…” Siitä on lähdettävä.
Ilman synnintuntoa ei ole anteeksiantamustakaan.
Maailma hukkuu synteihinsä, ja uskovaiset taistelevat -Keskenään!?!?!
Nykyään näyttääkin uskovaisten tunnusmerkki olevan:"Ne ovat niitä jotka ampuvat omiaan"
Sen sijaan Jeesuksen sanat:
"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus" näyttävät unohtuneen täysin.
Uskon että ne jotka repivät kristittyjen yhteyttä hajalle, ovat juuri niitä raatelevia susia joista on varoitettu. Saatana pyrkii ilmiselvästi kylvämään keskuuteemme riitaa, katkeruutta ja vihaa, koska hän tietää että Pyhän Hengen vuodattama rakkaus ja yhteys toisiimme on voimamme. Hänen pyrkimyksensä on siis saada meidät taistelemaan toisiamme vastaan. Jos hän siinä onnistuu, silloin hänen ei tarvitsekaan itse tuhota meitä, koska me itse omaehtoisesti tuhoamme toinen toisemme. Hän tietää myös että jos hän pystyy kylvämään keskuuteemme vihaa ja katkeruutta, meidän rauhamme, voimamme ja ilomme on mennyttä. Pyhä henki ei viihdy siellä missä on katkeruutta ja sotaa. Myös toisinpäin: Siellä missä on Kristuksen rakkaus ja Pyhän Hengen läsnäolo, siellä ei ole katkeruutta. "Jotka Häneen(Kristukseen) katsovat, ne säteilevät ILOA"
Herran omien tunnusmerkki ei ole viha, vaan rakkaus. Herramme, Jeesuksen Kristuksen yhteydessä kaikki viha ja katkeruus toisia ihmisiä kohtaan sulaa pois. Ilo ja katkeruus tai viha eivät mahdu samaan sydämeen.
Mutta emme saa antaa Sielunvihollisen onnistua. Meidän tulee tietoisesti ja aktiivisesti kieltäytyä katkeroitumasta, ja päättää antaa anteeksi, tuntui miltä hyvänsä. Kun me päätämme antaa anteeksi, Jeesus antaa Voiman antaa anteeksi.
Meidän vihollisemme ei ole toinen ihminen, vaan synti. Meidän tulee rakastaa ihmistä, ja vihata syntiä. Missään nimessä ei päinvastoin.
Muistakaamme miten Stefanus kohtasi oman kuolemansa. Entä huusiko Jeesus kostoa ja vihaa kun Hänet ristiinnualittiin? -Ei:"Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät"
Eivät suinkaan Kristuksen Totuuden Hengen saaneet ihmiset,
vaan Saatanan eksyttämät tekopyhitetyt ihmisparat,
jotka eivät totuudesta mitään tiedä,
eivätkä halua edes tietää.
Kyllä Kristus tiesi minkälaiseen ryöpytykseen
hänen omansa maailmassa joutuvat, ja siksi hän
tänäkin aamuna jo ennakkoon siitä muistutti,
kun minä en vielä tiennyt minkälainen päivä
tästäkin päivästä todella tulee,
kun Saatana avaa yhä vain uusia keskusteluja,
päästäkseen oikein kunnolla lyömään,
ja kun hänen omansa voivat lyödä myös tekaistujen
nimiensä takaa.
Siis iloitkaa te kaikki tekopyhät, sillä on
Kristus tämänkin jo ennalta ilmoittanut:
"Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa,
mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan,
mutta tuskanne muuttuu iloksi.
Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa,
kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt,
äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä,
että ihminen on syntynyt maailmaan.
Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen,
ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo,
jota kukaan ei voi teiltä riistää.
Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään."
Siksi ei minullakaan ole häneltä mitään kysyttävää,
koska hän on jo paljastanut - koko totuutensa.
Kuka teistä kuvittelee, että Kristus olisi minutkin
lähettänyt tänne Saatanan riepoteltavaksi ilman
hänen Totuuden Henkeään?
Sen lisäksi hän kyllä käyttänyt läpi yhtä kovan koulun,
kuin hän on kayttänyt kaikilla muillakin valituillaan.
Lukekaa Hesekielin kirja, niin että edes vähän tietäisitte,
miten Kristus omansa kouluttaa, ja mitä heiltä vaatii.
Otan tähän vain muutaman jakeen:
"Mutta minä teen sinusta yhtä kovan kuin he,
yhtä taipumattoman kuin hekin ovat.
Minä teen sinusta timantinkovan, piikiveä kovemman.
Älä pelkää heitä, älä säiky. He ovat uppiniskaista kansaa."
Te, jotka täällä nyt Saatanan joukoissa iloitsette,
kun näette miten Totuuden Henkeä pilkataan,
niin ilo on vielä suurempi niillä ihmisillä,
jotka silloin pilkkalauluja laulavat niille kahdelle
viimeiselle profeetalle, jotka Kristus hieman ennen paluutaan
edellään lähettää kertomaan jumalattomalle ihmiskunnalle
Jumalan tulevasta vihasta. He eivät pääse edes
internettiin siitä kirjoittamaan, vaan kaduilla
he saavat todistajansa tehtävänsä suorittaa,
ja ihmiskuntaa vielä vitsauksilla koetella.
Ei ihme, että heidät lopulta tapetaan, eikä sekään ole ihme,
että minäkin olen tuollaisia uhkauksia saanut.
Noiden kahden profeetan tappamisen jälkeen on
kaikilla maailman porttoseurakunnilla aihetta
yhteiseen suureen ilojuhlaan:
"Maan asukkaat iloitsevat heidän kohtalostaan, pitävät juhlia
ja lähettävät toisilleen lahjoja,
sillä nuo kaksi profeettaa olivat pahoin vaivanneet maan asukkaita."
"He sanovat näkijöille: "Älkää nähkö", ja ennustajille:
"Älkää tosia ennustako. Puhukaa meille sellaista,
mikä on meille mieleen, nähkää meille kauniita
unia. Älkää kulkeko suoraa tietä,
kääntykää pois poilulta, toimittakaa pois
näkyvistämme Israelin Pyhä."
Kauniita unia teille ilon lapset!
katsot Kristukseen, muutut Hänen kaltaisekseen, rakastavaksi, totuudelliseksi, armahtavaksi, nöyräksi, mutta..koska katsot Saatanaan, olet muuttunut hänen kaltaisekseen. Vihamieliseksi, katkeraksi, väkivaltaiseksi, kostonhimoiseksi, raivokkaaksi pedoksi.
Jumala sinua armahtakoon.
miksi ne kaksi viimeistä todistajaakaan, jotka Kristus hieman ennen
tulemistaan edellään lähettää, muutu hänen
kaltaisiksiin, sillä
näihän heistä kerrotaan:
"Minä annan kahdelle todistajalleni tehtäväksi
julistaa sanaani säkkivaatteeseen puettuina
tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää.
Nämä todistajat ovat ne kaksi olivipuuta
ja kaksi lampunjalkaa, jotka seisovat maan Herran edessä.
Jos joku aikoo tehdä heille pahaa, heidän suustaan lähtee tuli,
joka nielee heidän vihollisensa. Näin on kuoleva
jokainen, joka aikoo heille pahaa.
Heillä on valta sulkea taivas, niin ettei tule sadetta
koko sinä aikana, jona he sanaa julistavat.
Heillä on myös valta muuttaa vedet vereksi ja piinata maata
kaikenlaisilla vitsauksilla niin usein kuin haluavat."
Eräs entinen ystävä, kysyi minulta jo kymmenen vuotta sitten,
että olenko minä jo toinen noista todistajista.
Vastasin hänelle, että siinä mielessä voisin ollakin,
että ihmiskunta on jo nyt siinä eksytyksen tilassa
kuin silloin kun Kristus heidät joskus minun jälkeeni
edellään maan päälle lähettää. Siinä mielessä en voi olla,
koska ei minulle ole annettu tuollaista valtaa piinata maata
kaikenlaisilla vitsauksilla.
Herää siis sinäkin, jos, ruususenunestasi,
ja havahdu näkemään, mitä ympärilläsi tapahtuu,
sillä ihmiskunta on jo niin pitkällä
tuhonsa tiellä, että minäkin saan täällä vain julistaa Kristuksen totuutta
vain pelkkänä todistuksena, sillä tuskin totuus
saa enää kovinkaan montaa
ihmistä todellista Kristusta elämäänsä etsimään,
sillä näin Jeesuksen ennustuksen tämä kohta kuuluu:
"Silloin teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan
ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden.
Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa
ja vihaavat toinen toistaan.
Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan.
Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee.
Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.
Tämän valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle
maailmaan todistukseksi, ja sitten tulee loppu."
Huomaa: TODISTUKSEKSI, ei enää pelastukseksi.
TODISTUKSEKSI ihmisille, mutta EI ihmisen TUOMITSEMISEKSI.
Tehtävämme on TODISTAA ihmisille, mutta EI TUOMITA ihmisiä.
Tehtävämme on tuomita synti, mutta ARMAHTAA ihminen
"Älkää tuomitko, ETTEI TEITÄ TUOMITTAISI"
Suomeksi, se mistä toista ihmistä tuomitset, siitä sinutkin tuomitaan.
"vaan armahtakaa, niin teidätkin armahdetaan"
Suomeksi, se mistä toista ihmistä armahdat, siitä sinutkin armahdetaan.
Jumala ei ole antanut meille totuutta siksi, että käyttäisimme sitä koston ja katkeruutemme välikappaleena!
Luovu syytöksistä muita kohtaan!
Jos sinua on kohdeltu huonosti menneisyydessä, ei sinun kannata siitä murehtia. Sillä sinä voit päästä vapaaksi, jos vain luovutat elämäsi Jumalalle ja Kristukselle. Sinä voit nimittäin silloin parantua ja eheytyä niin, etteivät vanhat ikävät asiat enää vaivaa sinua.
Kuitenkin se edellyttää valintaa sinulta. Sinun on nimittäin tahdottava antaa anteeksi ja sinun on luovuttava kaikista syytöksistä muita kohtaan. Sillä Jumalan edessä kukaan meistä ei ole vain uhri, vaan me olemme myös itse yhtä syyllisiä. Emme siten voi perustella katkeruuttamme tai muita syntejämme sillä, että meitä joskus aiemmin on kohdeltu huonosti, koska meidän asenteemme on aivan yhtä väärin kuin vastustajaimme teot meitä kohtaan.
Anna siis anteeksi ja luovu kaikista syytöksistä muita kohtaan, että sinä voit eheytyä!
MIKSI KANNATTAA ANTAA ANTEEKSI?
Jos etsitään syitä, miksi kannattaa luopua syytöksistä muita kohtaan eli antaa anteeksi ja armahtaa ihmisiä, voidaan mainita ainakin kolme tärkeää syytä. Varmasti syitä löytyisi enemmänkin, mutta ehkä nämä ovat niitä tärkeimpiä. Nämä syyt ovat:
Anteeksiantamattomuus voi pidättää Jumalan anteeksiannon
Tärkein syy antaa anteeksi on tietenkin se, että se on Jumalan tahto ja oikein. Jumala haluaa, että me annamme ihmisille anteeksi emmekä kanna heille kaunaa. Jeesus edellytti anteeksiantamusta Isä meidän- rukouksessa, samoin anteeksiantamus on edellytys myös sille, että Jumala antaa meille anteeksi. Jos me kieltäydymme antamasta muille anteeksi, ei Jumalakaan anna meille anteeksi:
- (Matt 6:12) ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.
- (Matt 6:14,15)Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
- (Matt 18:32-35) Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34. Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Itsensä onnettomaksi tekeminen
- (1 Kor 13:4,5) Rakkaus...
5. ... ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Toinen syy antaa anteeksi on yksinkertaisesti se, että ihminen tekee itsensä onnettomaksi, jos hän kieltäytyy antamasta anteeksi. Sillä vihan hautominen, katkeroituminen ja kärsimänsä pahan muisteleminen on yksi varmimpia tapoja tehdä olonsa kurjaksi ja itsensä onnettomaksi.
Rauhan saaminen ei kuitenkaan koskaan löydy syntilistoja luettelemalla tai maailman pahuutta valittamalla. Tällainen toiminta tekee jokaisen vain entistä surkeammaksi ja masentuneemmaksi eikä se ota huomioon myöskään sitä, että maailma on syntiinlankeemuksen tilassa ja menee lopun aikana yhä huonompaan suuntaan. Katso siksi vain Jeesukseen, eikä puutteellisiin ihmisiin, ja seuraa häntä:
- (Joh 21:21,22) Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?"
22. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
Parantuminen ja anteeksianto
Eräs hyvä syy antaa anteeksi on siinä, että anteeksiantamattomuus voi estää parantumisen. Sillä jos ihmisellä on sydämessäään katkeruuden juuri, jota ei ole huomioitu ja tunnustettu Jumalalle, voi parantuminen viipyä. (Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokaisen parantumattomuuden takana olisi tämä sama syy. Meidän ei pidä yleistää asioita.)
Ilmeisesti tämä sama pätee myös mielensairauksiin, joiden takana on hyvin usein syviä traumaattisia kokemuksia muiden ihmisten aiheuttamina. Tässäkin tapauksessa anteeksianto voi johtaa parantumiseen ja vapautumiseen. Seuraavassa onkin kolmen eri kirjailijan kertomaa esimerkkiä tältä alueelta. Nämä esimerkit osoittavat hyvin, miten tärkeä merkitys on ihmisen anteeksiantamuksella:
David A. Seamands: Minulla oli poikasena astma. Nuoruusvuosinani se kehittyi pahemmaksi ja ensimmäinen vuoteni collegessa oli niin vaikea, että en pystynyt ottamaan osaa kevätlukukauden tentteihin. Rukoilin lakkaamatta paranemista, muut ihmiset rukoilivat puolestani ja kerran paranemisekseni minut voideltiin ja tehtiin kättenpäällepaneminen. Noihin rukouksiin ei vastattu.
Vuosia myöhemmin varhaisaamuisen hiljentymiseni aikana Jumala näytti minulle hartauskirjan lauseella, että minun tarvitsi saada parannus muistoilleni. Se merkitsi, että minun piti antaa anteeksi jollekulle syvemmällä tasolla kuin koskaan ennen. Muutaman päivän jouduin tutkimaan sisintäni ja rukoilemaan. En lainkaan rukoillut astmani takia. Annoin vain Hengen hoitaa pois kaiken kaunan ja kipeät muistot. On vaikea uskoa, mutta astmaa minulla ei ole ollut siitä päivästä lähtien! Niin, suuri määrä rukouksia oli kohonnut ylös astmani takia, mutta en ollut valmis vastaanottamaan Jumalan vastausta, ennen kuin syvällisempi ongelmani oli selvitetty. Se pätee moneen muuhunkin elämän alueeseen, joilla rukouksiimme ei aina vastata.(1)
Nicky Cruz: Onko näille viattomille uhreille toivoa?
Kerron sinulle nuoresta tytöstä, Sharonista, joka tuli erääseen keskukseemme pyytämään apua.
Kun hän käveli sisään ovesta, hänen päällään riippui ilmiselvästi syyllisyyden ja häpeän tumma pilvi.
Hän tuli koulukuraattorinsa kanssa, joka esitteli hänet työntekijöillemme. Aistin siinä samassa luottamuspulan läpitunkemattoman muurin. Oli melkein mahdotonta saada häneen katsekontaktia.
Istuuduimme kaikki ja yritimme lieventää Sharonin jännitystä. Kun hän katsahti minuun, hänen kasvonsa olivat täynnä ahdistusta ja hänen silmänsä olivat itkusta turvoksissa.
"Minä vihaan isääni", hän puuskahti kiukkuisesti.
Tiesin heti, että Sharon oli insestin uhri. Tunsin sydämessäni kipua, aivan kuin minua olisi pistetty puukolla.
Olin nähnyt liian monien tällaisten viehättävien tyttöjen melkein tuhoutuvan sisäisesti "isien pahojen tekojen" vuoksi. Rukoilimme hänen puolestaan ja pyysimme Jumalalta ihmettä.
Vähempi ei riittäisi.
Yritimme tiiviisti monta päivää, jotta voittaisimme Sharonin luottamuksen. Eräässä iltatilaisuudessa Pyhä Henki teki lopulta läpimurron. Kun Sharon pyysi Jeesusta tulemaan sydämeensä, hän alkoi itkeä hillittömästi. Kasvot, jotka olivat olleet täynnä häpeää, alkoivat siinä samassa säteillä Kristuksen iloa ja rauhaa. Kun Sharon sanoi: "Nyt minä rakastan isääni", tiesimme, että oli tapahtunut ihme, jota olimme rukoilleet.
Anteeksiantamus on ainoa tie parantua kokonaan tällaisista tunnevammoista.
Heti kun Sharon otti Kristuksen vastaan, hänessä syntyi rakkaus.
Ja siitä rakkaudesta syntyi anteeksiantamus.
Olen huomannut, että insestin uhreja kalvaa katkeruus ahdistelijoita kohtaan. He eivät voi parantua, ennen kuin katkeruuden tilalle tulee aito anteeksiantamus.(2)
Neil T. Anderson: Tapasin Daisyn ollessani juuri valmistunut ja toimiessani erään hyvin suuren seurakunnan opiskelijatyössä...
Mutta kun ryhmän vetäjä kuuli, että Daisy oli ollut viiden vuoden aikana kolme kertaa mielisairaalassa vainoharhaisen skitsofrenian vuoksi, hän koki olevansa täysin riittämätön auttamaan häntä. Hän pyysi minulta, että tapaisin Daisyn. Vaikka en ole saanut muodollista koulutusta tältä sielunhoidon alueelta, suostuin puhumaan Daisyn kanssa...
Aloimme tavata viikoittain. Oletin hänen vaikeuksiensa johtuvan joko hänen elämästään sattuneesta moraalisesta lankeamisesta tai jonkin sellaisen kohteeksi joutumisesta tai okkultismiin osallistumisesta. Kyselin häneltä moraalisista kysymyksistä enkä löytänyt mitään ongelmaa. Kysyin oliko hän koskaan ollut mukana okkultismissa. Hän ei ollut koskaan edes lukenut kirjaa kyseisestä aiheesta. Nyt raavin jo todella päätäni, koska en pystynyt selvittämään hänen vakavien ja selkeiden hengellisten ristiriitojensa lähdettä.
Eräänä päivänä aloimme sitten puhua hänen perheestään...
"Puhutaan isästäsi", ehdotin.
"En aio puhua isästä", Daisy napautti. "Jos puhut isästä, minä häivyn."
"Odotahan Daisy. Jos et puhu isästäsi täällä, missä voit sitten puhua hänestä? Jos et käsittele näitä tunne-elämän kysymyksiä täällä, missä pystyt käsittelemään niitä?" ...
Daisy alkoi kohdata ratkaisemattomat tunteensa isäänsä kohtaan ja tehdä työtä anteeksiantamuksen kanssa. Tässä olikin hänen ongelmansa ydin. Muutamassa kuukaudessa tämä nuori nainen, jonka kohdalla psykiatrit olivat heittäneet toivonsa, edistyi huimasti ja ryhtyi tekemään seurakuntamme lapsityötä.(3)
MITEN VOIDAAN LUOPUA SYYTÖKSISTÄ?
Jos halutaan luopua syytöksistä eli antaa anteeksi, voi se onnistua. Tällä alueella kannattaa huomioida mm. seuraavia tekijöitä:
Päätös, ei tunne
Ensinnäkin anteeksiantaminen on aina päätös ei tunne. Siinä ei tarvitse odottaa mitään erikoisia rakastavia tunteita, vaan ihminen voi heti tehdä tahdon valinnan ja antaa anteeksi. Tunteet voivat kyllä seurata myöhemmin, mutta ne eivät ole itse asialle välttämättömiä. Matt 18:ssa olevaa henkilöä kutsuttiin pahaksi palvelijaksi juuri sen tähden, että hän ei tahtonut antaa anteeksi. Kyse ei ollut siitä, ettei hän tuntenut mitään positiivisia tunteita, vaan siitä, ettei hän tahtonut oikealla tavalla:
- (Matt 18:29-33) Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30. Mutta hän EI TAHTONUT, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Odota ihmettä!
Syytöksistä luopuminen itsestään käsin voi olla aika vaikeaa, mahdotontakin. Ne voivat yhä uudelleen palata ihmisen mieleen niin että hän hautoo samoja asioita yhä uudelleen.
Jos sinä kuitenkin olet tässä tilanteessa, tulee tähän avuksi Jumalan armo. Sillä hän voi tehdä sen, mikä ihmiselle on mahdotonta. Sinun täytyy sentähden vain kääntyä hänen puoleensa ja odottaa sitten ihmettä eli että hän poistaa syyttävät ajatukset mielestäsi. Seuraava käytännön esimerkki kuvaa tätä hyvin:
Oletko katkera? Et voi unohtaa sinulle tehtyä vääryyttä. Anna Kristuksen anteeksiantamuksen täyttää sydämesi. Omista se uskon kautta ja toimi sen mukaan.
Veli Magnusson-vainaja kertoi eräästä opettajasta, joka kristillisyydestään huolimatta tahtoi menettää kärsivällisyytensä vallattomien oppilaittensa kanssa. Kuitenkin hän olisi halunnut näyttää tosi valoa oppilailleen, ja hän kärsi tästä heikkoudestaan rukoillen ja taistellen. Kerran hän taas oli menettämäisillään kärsivällisyytensä, ja hän huokaisi ylöspäin. Silloin hänelle selvisi tämä valoisa, ihana totuus: Kristus on minun kärsivällisyyteni. Hän uskoi sen ja toimi sen mukaan, ja voitto tuli. Tämä on sitä elämän vanhurskautta, joka vuotaa Jumalasta uskon perusteella, Fil 3:9. (4)
Etsi juurta!
- (Hebr 12:15) ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.
Usein katkeruudessa on se ongelma, ettei sitä huomata eikä tunnusteta Jumalalle. Sillä meillä voi olla syyttävä ja tuomitseva ja muita halveksiva asenne ilman että sitä kunnolla edes havaitsemmekaan. Eli meillä voi olla samanlainen asenne kuin Matt 18. luvun armottomalla palvelijalla, joka sanoi "Maksa, minkä olet velkaa" (Matt 18:28).
Siten lapset voivat sydämessään tuomita vanhempiaan, mies vaimoaan ja vaimo miestään ilman että he ymmärtävät tehdä tästä asiasta parannusta. Tällainen vaativa ja tuomitseva mieli, jota hebrealaiskirjeessä kuvataan myös katkeruuden juureksi, ei tietenkään voi tuottaa mitään hyvää hedelmää. Ainoastaan, jos ihminen havaitsee tämän väärän juuren ja tunnustaa sen myös syntinä Jumalalle, voi hän vapautua. Seuraavaa esimerkki kuvaa hyvin, millaista on katkeruudesta johtuva tuomitseminen ihmisen elämässä:
"Yhtäkkiä sydämeni täytti kiitollisuus miehestäni", hän sanoi. "Oudointa oli, että olin koko ajan ajatellut syyn olevan miehessäni. Olin vihainen, koska hän ei ikinä pyytänyt anteeksi eikä myöntänyt olevansa pahoillaan mistään. Vasta nyt tajuan, että olin ymmärtänyt asian aivan väärin. Minähän olin itsekäs ja vaativainen ja tarvitsin anteeksiantamusta."(5)
Valitse kiitollisuus
On hyvin tyypillistä, että kun meille on sattunut loukkaavia tilanteita, me muutumme katkeriksi ja alamme syyttää ihmisiä. Me itseasiassa valitsemme olla katkeria sensijaan, että voisimme olla kiitollisia.
Niinpä jos ihmisen on mahdollista valita olla katkera, on hänen varmasti mahdollista valita olla kiitollinenkin. Hän voi valita kiitollisuuden sensijaan että hän toimisi oletetulla tavalla. Eli aina kun ihmiselle nousee katkera, syyttävä tai napiseva ajatus, voi hän pyrkiä kiitollisuuteen. Tämä pätee varmasti menneisiin hylkäämisiin että myös nykyelämän tilanteisiin ja huoliin. Sentähden sinäkin voit valita kiitollisuuden ja kiittää sekä menneistä että nykyisistä ja alkaa myös siunaamaan ihmisiä sensijaan että jatkuvasti valittaisit heidän vikojaan. Kiitollisuus on Raamatussa tärkeä asia ja siihen viittaavat mm. seuraavat jakeet:
- (1 Kor 10:10) Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat...
- (1 Tess 5:18) Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Ef 5:20) Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
- (Ps 50:23) Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua, joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden.
- (Ps 118:24) Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
- (Kol 2:6,7) Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7. juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
Kirjoitit itse ongelmasi ytimen selittäessäsi seuraavaa kohtaa:
"Tämän valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle
maailmaan todistukseksi, ja sitten tulee loppu."
Huomaa: TODISTUKSEKSI, ei enää pelastukseksi."
Tuossa käy esille pimeydestä sulle opetettu oppisi.
Ettäkö muka evankeliumi ei enää lopussa olisi PELASTUKSEN EVANKELIUMIA.
Ei ole olemassa muuta evankeliumi kuin PELASTUKSEN EVANKELIUMI.
SINUA ON PETTÄNYT SINUA JOHTAMA HENKI.
Olet kehittänyt hengen johtamana oman TUOMION EVANKELIUMISI" ja miksi ?
KOSTOKSI kaikille niille jotka eivä ole sinua hyväksyneet vaan ovat torjuneet sinut.
OPPISI ON KOSTON OPPI, kostoa julistat kaikille saadaksesi hyvityksen sille, että sinua ei päästetty seurakunnassa johtamaan.
..todistus hyödyttää?
Muistaakseni sanoit jossain suunnilleen näin että Jumala kutsuu ensin hyvällä ja sitten pahalla. Tämä selittäisi nuo kovat menetelmät.
Mitä hyötyä ja kenelle on noista viimeisistä kahdesta todistajasta jos heidän todistuksensa ei enää johda kenenkään pelastumiseen?
Ketäkö kahden viimeisen todistajan tappaminen hyödyttää?
Jo aikojen alussa Jumala on asettanut omat ehtonsa
Kristuksen paluulle.
Ehdot, joita ihminen ei kaikilta osin pysty ymmärtämään.
Viimeisin ehto on paljastettu Ilmestyskirjassa:
"Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla
niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja
oman todistuksensa tähden.
Ne huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan kestää,
Valtias,sinä Pyhä ja Tosi ennen kuin lausut tuomiosi
ja kostat meidän veremme maan asukkaille?"
Silloin niille annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin
odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä
ja niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita
olisi täysi määrä."
Jumala on joskus päättänyt senkin, kuinka monta hänen palvelijaansa
pitää maan päällä tappaa, ennen kuin hän tekee tästä
jumalattomasta maailmasta lopun. Hän on ilmoittanut entisestä valitusta kansastaan
pelastuvien tarkan määrän,
mutta näiden tapettavien määrää hän ei ole kenellekään paljastanut.
Tuo määrä täyttyy, kun nuo kaksi viimeistä todistajaa tapetaan.
Kun Kristus kuitenkin lähettää todistajiaan maailmaan,
hän todella tahtoo, että ihmiset heitä kuuntelisivat,
ja löytäisivät tien hänen siipiensä suojaan:
"Jatkakaa toki isienne tapaan, kunnes mitta on täysi!
Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt. Miten te voisitte
välttää kadotustuomion?
Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia.
Toiset heistä te tapatte jaristiinnnaulitsette,
toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa
kaupungista toiseen.
(Ja vainoatte jopa nettikeskuteluissakin).
Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen,
joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä
aina Sakarjan, Barakjan pojan vereen asti, hänen,
jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille.
Totisesti: tämä (kin) sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta.
Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne,
jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti
minä olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin
kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan!
Mutta te ette tahtoneet tulla.
Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille."
Harva sen tien kuitenkin löytää, koska harva uskoo enää totuuteen,
koska Saatanan lupaukset ovat kiehtovampia. Lue profeettojen kirjat,
jos et vielä ole lukeneut. Niin jokaisen Jumalan lähettämän
profeetan kohdalla toistuu tuo sama kuvio, mikä nyt on toistunut
omalla kohdallani. Aina on ihmiskunta kuunnellut
vääriä profeettoja.
Siksi Jumala jo Golgatalla teki lopun itsensä rakentamasta
temppelilaitoksesta ja itsensä kutsumista papeista,
kuten kirjoitettu on:
"Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa,
löi maan tasalle pyhäkkönsä. Juhlapaivän ja
sapatin hän antoi unohtua Siionissa.
Kauhistuttavassa vihassaan hän hylkäsi kuninkaan ja papit."
"Herra päästi kiivautensa purkautumaan, vuodatti koko hehkuvan vihansa.
Hän sytytti Siionin tuleen, poltti sen perustuksia myöten.
Eivät uskoneet maanpiirin kuninkaat, ei tullut kenenkään mieleen,
että jonakin päivänä vainooja ja vihollinen
tulisi sisään Jerusalemin porteista.
Tämä tapahtui profeettojen syntien tähden,
pappien rikkomusten tähden.
He vuodattivat kaupungissa viattomien verta."