Maailmanjärjestys naturalistisesta paradigmasta käsin.
Toteamus: On olemassa ainetta, materiaa. Materiasta on kehittynyt elämää. Huomionarvoista on että myös inhimillistä tietoisuutta on kehittynyt.
Emme tiedä, onko, ja jos on, niin miten, maailmankaikkeus on saanut syntynsä. Jos se on joskus saanut syntynsä, emme voi saada tietoa syntyä edeltävästä ajasta. Toinen vaihtoehto on että universumi on ollut "aina" olemassa.
Koska olemme olemassa, materialla on oltava potentiaalinen ominaisuus kehittyä kasveiksi, eläimiksi, ihmisiksi. Elämäksi. Tämä potentiaali on ollut materialla maailmankaikkeuden alusta saakka, tai vaihtoehtoisesti aina. Maapallollamme esiintyvän elämän kaltainen elämä on mahdollista vain universumimme yleisien tarkkojen luonnossa esiintyvien sääntöjen kautta.
Emme voi naturalistisesta paradigmasta käsin sanoa että juuri tämänkaltaista elämää oli tarkoitus kehittyä. Mutta koska sitä on kehittynyt, on tämä kehittyminen ollut materiassa ja luonnonvakioissa ikäänkuin "sisäänkoodattuna". Alusta asti oli mahdollista että juuri tällaista elämää kehittyy.
Naturalismi olettaa että ei ole suunnittelijaa. On vain materiaa, luonnonlait, tapahtumaketjuja ja sattumaa. Naturalistisesta näkökulmasta olemme siis olemassa ei-mistään-syystä. Loppuun asti pääteltynä naturalismin näkökulmasta kaikki tarkoituksenmukaisuus on illuusiota. Täydellisestä sattumanvaraisuudesta ei voi kummuta todellisia tarkoituksia. Se, että heräät aamulla lähteäksesi töihin, on vain inhimillisen luonnon aiheuttamaa tarkoituksellisuuden illuusioita. Ihminen kokee kuitenkin tarkoituksettomuuden negatiivisena asiana. Onnettomimpia ovat ihmiset jotka eivät koe olevansa tarvittuja kenenkään toimesta. Inhimillisyyden yksi välttämätön lähtökohta on tarkoituksenmukaisuus.
Palaamme naturalistiseen paradigmaan ja päättelemme: Eloton materia joka on aina sisältänyt mahdollisuuden elämälle on sisältänyt sen, universaalista näkökulmasta, turhaan. Kuitenkin tilanne on tällä hetkellä se mikä on. Materia josta muodostumme oli joskus tähden sisällä vetynä. Tämä vety on sattumalta kehittynyt sellaiseen muotoon että absoluuttinen ja persoonaton tarkoituksettomuus on nyt illuusiota persoonallisesta tarkoituksellisuudesta.
Toteamus: On olemassa ainetta, materiaa. Materiasta on kehittynyt elämää. Huomionarvoista on että myös inhimillistä tietoisuutta on kehittynyt.
Emme tiedä, onko, ja jos on, niin miten, maailmankaikkeus on saanut syntynsä. Jos se on joskus saanut syntynsä, emme voi saada tietoa syntyä edeltävästä ajasta. Toinen vaihtoehto on että universumi on ollut "aina" olemassa.
Koska olemme olemassa, materialla on oltava potentiaalinen ominaisuus kehittyä kasveiksi, eläimiksi, ihmisiksi. Elämäksi. Tämä potentiaali on ollut materialla maailmankaikkeuden alusta saakka, tai vaihtoehtoisesti aina. Maapallollamme esiintyvän elämän kaltainen elämä on mahdollista vain universumimme yleisien tarkkojen luonnossa esiintyvien sääntöjen kautta.
Emme voi naturalistisesta paradigmasta käsin sanoa että juuri tämänkaltaista elämää oli tarkoitus kehittyä. Mutta koska sitä on kehittynyt, on tämä kehittyminen ollut materiassa ja luonnonvakioissa ikäänkuin "sisäänkoodattuna". Alusta asti oli mahdollista että juuri tällaista elämää kehittyy.
Naturalismi olettaa että ei ole suunnittelijaa. On vain materiaa, luonnonlait, tapahtumaketjuja ja sattumaa. Naturalistisesta näkökulmasta olemme siis olemassa ei-mistään-syystä. Loppuun asti pääteltynä naturalismin näkökulmasta kaikki tarkoituksenmukaisuus on illuusiota. Täydellisestä sattumanvaraisuudesta ei voi kummuta todellisia tarkoituksia. Se, että heräät aamulla lähteäksesi töihin, on vain inhimillisen luonnon aiheuttamaa tarkoituksellisuuden illuusioita. Ihminen kokee kuitenkin tarkoituksettomuuden negatiivisena asiana. Onnettomimpia ovat ihmiset jotka eivät koe olevansa tarvittuja kenenkään toimesta. Inhimillisyyden yksi välttämätön lähtökohta on tarkoituksenmukaisuus.
Palaamme naturalistiseen paradigmaan ja päättelemme: Eloton materia joka on aina sisältänyt mahdollisuuden elämälle on sisältänyt sen, universaalista näkökulmasta, turhaan. Kuitenkin tilanne on tällä hetkellä se mikä on. Materia josta muodostumme oli joskus tähden sisällä vetynä. Tämä vety on sattumalta kehittynyt sellaiseen muotoon että absoluuttinen ja persoonaton tarkoituksettomuus on nyt illuusiota persoonallisesta tarkoituksellisuudesta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olla vaikka keinotekoinen robotti, luotu ? Muuten kauniisti kuvailit tuota, että mehän olemme tismalleen maailmankaikkeutemme näköisiä.
Vieläpä tuli mieleen, että kun jokin ns. luonnonvakio on esim. 1 potenssiin tuhat täsmälleen se mikä se on, samalla mahdollistaen juuri tämän näköisen olemisemme, niin siitähän ei nyt pitäne vetää johtopäätöksiä minkäänlaisen suunnittelun puoleen, vaan sen puoleen, että ilman sitäkään kurjaa arvoa ei olisi mitään tälläistä oliota pähkäilemässä, niin, tai sitten olisi monin verroin parempaa pähkäilyä.
Mut et siis met olemma täsmälleen maailmankaikkeutemme näköisiä?!
Corba
"Toteamus: On olemassa ainetta, materiaa. Materiasta on kehittynyt elämää. Huomionarvoista on että myös inhimillistä tietoisuutta on kehittynyt."
-Onko tämä tietoisuus einaturalistista?
Oletko eri mieltä näistä lähtökohdista?
"Emme tiedä, onko, ja jos on, niin miten, maailmankaikkeus on saanut syntynsä. Jos se on joskus saanut syntynsä, emme voi saada tietoa syntyä edeltävästä ajasta. Toinen vaihtoehto on että universumi on ollut "aina" olemassa."
-Mutta jos olettelemme universumin ulkopuolisia Suunnittelijoita, emme tiedä miten tämä on saanut syntynsä ja jos on,emme voi saada tietoa tätä edeltävästä ajasta. Toinen vaihtoehto on,että Suunnittelija on ollut "aina olemassa".
Millä argumentilla sinä oikeutat Suunnittelijasi,joudut kuitenkin samaan sumppuun uutta premissiä painavampana.
"Koska olemme olemassa, materialla on oltava potentiaalinen ominaisuus kehittyä kasveiksi, eläimiksi, ihmisiksi. Elämäksi. Tämä potentiaali on ollut materialla maailmankaikkeuden alusta saakka, tai vaihtoehtoisesti aina."
-Jos näin ei olisi,emme voisi elää. Oletko eri mieltä? Elämä toimii kemian ja fysiikan ehdoilla. Väitätkö vastaan?
Jos et, on seuraava automaattinen johtopäätös noista premisseistä
"Maapallollamme esiintyvän elämän kaltainen elämä on mahdollista vain universumimme yleisien tarkkojen luonnossa esiintyvien sääntöjen kautta."
"Emme voi naturalistisesta paradigmasta käsin sanoa että juuri tämänkaltaista elämää oli tarkoitus kehittyä. Mutta koska sitä on kehittynyt, on tämä kehittyminen ollut materiassa ja luonnonvakioissa ikäänkuin "sisäänkoodattuna". Alusta asti oli mahdollista että juuri tällaista elämää kehittyy."
-Ei voida kreationisminkaan, ellei sitten vaan päätetä pienessä päässä,että hei,Suunnittelija on vaikkapa Jahve. Tässä ei ole edes kyse Jumaluuden olemassaolon kyseenalaistamisesta, vaan uskovien reliabiliteetistä. Ja ID -teorian keskeisiä teemoja on,että kantaa ei voi ottaa.
Mikä on siis paremmin?
"Naturalismi olettaa että ei ole suunnittelijaa. On vain materiaa, luonnonlait, tapahtumaketjuja ja sattumaa."
-Vitut,tuo on sitä teidän propagandaa,johon tuo otsikkonikin viittaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naturalismi
"Naturalistisesta näkökulmasta olemme siis olemassa ei-mistään-syystä. Loppuun asti pääteltynä naturalismin näkökulmasta kaikki tarkoituksenmukaisuus on illuusiota."
-Meillä on tarkoitus,väität että naturalismi ei pysty tutkimaan -ja sitä kautta selittämään- sitä.
Jotta kritiikissäsi olisi mieltä,on sinun simppelisti osoitettava keino tutkimiseen -jos vetoat Jumalaan(esim. pyhän kirjan kautta toimivaan),niin esitä keinot tämän tutkimiseen tavalla,jossa et sorru kehäpäätelmään...
Helppoa,kuin eläminen,vai???
Sitten tulikin semmoista "Evoluutikot ovat pahoja". Voi kiitos,et oel hullumpi itsekkään...
Sitten palasit keksimääsi olkiukkoosi,päättelit siitä jotain, ja haukuit evoluutikkoja. Hyvää Uuttavuotta sinne kanssa.
Olikin tuolla "Epistemologinen naturalismi" -eikä "metodoligisen naturalismin" alla...
Pointtina naturalismissa on,että yliluonnollista ei voi tutkia ja siksi opit, jotka viittaavat tälläisiin on hylättävä.
Ihan vaan seuraavien asioiden vuoksi:
http://www.geocities.com/evonkeliumi/naturalismi.html
Kirjoitukseni tarkoitus ei ollut ottaa _kantaa_ evo/kre keskusteluun. Tarkoitukseni oli vain valottaa maailmankäsitystä naturalistisesta paradigmasta käsin. Luit kirjoitusta sellaiset kakkulat päässä että käänsit kaiken evo-vastaisuudeksi:
"Sitten tulikin semmoista "Evoluutikot ovat pahoja". Voi kiitos,et oel hullumpi itsekkään...
"
Mitä ihmettä????
:)))
Rehellisesti, aikomukseni ei ollut evo-vastainen, vain ainoastaan tehdä deduktioita siitä olettamuksestä käsin, että maailmankaikkeus on joko tullut tyhjästä tai ollut "aina" olemassa. Jos niin oletetaan, on looginen johtopäätös että aineen yksi potentiaalinen ominaisuus on tiettyjen luonnonlakien vallitessa kehittyä elämäksi ja lopulta tietoisuudeksi.
Tätä ajatusta olen kierrättänyt jo pitkään, ja se on edelleen kierrättämisen arvoinen. Pyrin esittelemään sitä objektiivisesti, eli ottamatta kantaa suunnittelijaan/naturalismin oikeutukseen sinänsä.
Nimimerkki corba vastasi ylempänä: "Muuten kauniisti kuvailit tuota, että mehän olemme tismalleen maailmankaikkeutemme näköisiä. "
Kirjoitukseni tyyli oli sellainen, että lukija, joka ei tiedä henk. koht. vakaumustani, lukee sen juuri sellaisena kuin se oli. Teoreettisen filosofian kontekstissa tekstiä pitäisi pystyäkin lukemaan ilman subjektiivisia odotuksia/ennakkoasenteita.
Maailmankuvakeskusteluiden kontekstissa tämä (teor./fil.) on mielestäni hedelmällisen keskustelun lähtökohta. Ei olla liikkeellä sillä kannalla että minä olen oikeassa, tästä ja tästä syystä, vaan koetetaan pysytellä objektiivisella abstraktilla tasolla, ja herätellä ajatuksia ja keskustelua.
"Loppuun asti pääteltynä naturalismin näkökulmasta kaikki tarkoituksenmukaisuus on illuusiota. Täydellisestä sattumanvaraisuudesta ei voi kummuta todellisia tarkoituksia. Se, että heräät aamulla lähteäksesi töihin, on vain inhimillisen luonnon aiheuttamaa tarkoituksellisuuden illuusioita. Ihminen kokee kuitenkin tarkoituksettomuuden negatiivisena asiana. Onnettomimpia ovat ihmiset jotka eivät koe olevansa tarvittuja kenenkään toimesta. Inhimillisyyden yksi välttämätön lähtökohta on tarkoituksenmukaisuus."
->Esität tässä YKSISELITTEISESTI tietäväsi inhimillisyyden yhden VÄLTTÄMÄTTÖMÄN osan.
Evoluutio on naturalistista,voitko kiistää?
Tämä tarkoittaa,että haukut kaikki naturalistit(myös evoluutikot) epäinhimillisiksi,vai voitko väittää että argumenttisi voidaan käsittää muuten?
Missä on se objektiivisuus?
Mitä on ne vaihtoehdot?
"Jos niin oletetaan, on looginen johtopäätös että aineen yksi potentiaalinen ominaisuus on tiettyjen luonnonlakien vallitessa kehittyä elämäksi ja lopulta tietoisuudeksi."
Tämä on naturalistisen käsityksen mukaan juuri näin. Ja tästä olemme yhtä mieltä,katso vaikka sitä minun kritiikkiä, ota tokin krealasit ensin pois... Kannatan sinua muistamaan myös,että potentiaalinen ominaisuus ei kuitenkaan ole välttämätön ominaisuus.
Itse käsittelin aihetta PELKÄSTÄÄN naturalismin paradigman=metodologian johon ei ontologia kuulu lainkaan, ja tämän oikeutusten lähtökohdasta.
Eikä teoreettista filosofiaa harrastavan pitäisi sortua väittämään tietävänsä "inhimillisyyden perusperiaatteet".
Keskustelu ei ole "naturalismi olettaa näin"(lista itsessään oli ihan kohtuullisen faktaa)
"Naturalismi poistaa inhimillisyyden yhden peruspilarin"
->Naturalistit eivät joko ole inhimillisiä tai sitten ovat vähemmän inhimillisiä kuin muut".
Mitä suuremman osan argumenttiketjustasi ottaa kerralla lautaselle, sitä enemmän käteen jää pelkkä "ad hominem", vai voitko väittää muuta?
Milläs asioilla perustelet inhimillisyyden? Onko sinulla sille jo määritelmäkin? Millä ne on perusteltu?
(Ihan näin teoreettisfilosofisesti vain...
Keskustelunavaukseksi...)
Jatta ymmärtäisit antamani viestin sisällön, lainaan(omasta mielestäni parhaan kappaleen) tekstistäsi:
"Palaamme naturalistiseen paradigmaan ja päättelemme: Eloton materia joka on aina sisältänyt mahdollisuuden elämälle on sisältänyt sen, universaalista näkökulmasta, turhaan. Kuitenkin tilanne on tällä hetkellä se mikä on. Materia josta muodostumme oli joskus tähden sisällä vetynä. Tämä vety on sattumalta kehittynyt sellaiseen muotoon että absoluuttinen ja persoonaton tarkoituksettomuus on nyt illuusiota persoonallisesta tarkoituksellisuudesta."
->Kun metodologinen naturalismin paradigma
(siis se,joka on tieteellisen tutkimuksen takana, ei se joka on perustelultaan uskonto. Siis samanlainen,kuin ID -teoria,joka tekee ontologisia päätelmiä. Minä käsittelen tieteenfilosofiaa, sinä jotain muuta, thats OK.)
ei tee ontologisia päätelmiä,vaan nojaa siihen mitä voidaan tutkia
(,joka on keskeistä kysymyksen onko ID/kreationismi oikeutettua, ja joka on niitä harvoja tapoja,jolla oikeutetaan tämä teksti "evoluutio-kreationismi" -keskustelualueella..).
Niin millä voisimme tehdä näitä päätelmiä?
Emme ole ottaneet kantaa ontologisesti,joten miten siitä voitaisiin tehdä ontologisia päätelmiä?
Kurt Gödelin 1931 todistama epätäydellisyysteoreema(Julkaistu nimellä "Über formal unentscheidbare Sätze der Principia Mathematica und verwandter Systeme"), jonka mukaan aksiomaattista järjestelmää ei voida osoittaa ristiriidattomaksi sen omista aksioomista lähtien.
Kun emme pääse selvyyteen edes aksioomien sisällä, miten voisimme tehdä päätelmiä koskien sitä mikä on aksioomien ulkopuolella?
nojuu, vaikka lainaamasi kohta kirjoituksestani ei pysynytkään abstraktilla tasolla, ei kovinkaan moni tosissaan väitä että inhimillisyyden kontekstissa syy/seuraus-suhteet ja tarkoituksellisuus olisivat jotenkin huonoja premissejä. Painotus tässä siinä, miten ihminen kokee ympäristönsä.
Sillä loppupeleissä väitteesi redusioitui vanhaan "väline vai itseisarvo" -linjalle.
Ateistilla -tai meillä agnostikoilla- ihmisen/elämän arvo ei ole samalla tavalla mitattavissa,kuin uskovaisilla.
Syynä on se,että "tarkoitusta" päämäärähakuisesti ajatellen tässä näkemyksessä ei ole. Aristoteleen onnellisuuspäämäärä on näistä teoista riippumattomin,siinä arvoa ei voida mitata ulkoapäin,vaan se muodostaa subjektiivisen kokemuksen kautta. Ihmisen arvo määräytyy silloin onnellisuuden,eli toiveiden ja konkretian kohtaamisen tai kohtaamatta jäämisen kautta. Konkreettisesti ja materiaalisesti ajatellen elämämme "tarkoitus" on olemassaolomme syy-ja tätä kautta se voi redusoitua esimerkiksi lisääntymiseemme tai alleeliemme karsiutumiseemme tai olla sidottuna esimerkiksi keksintöihin tai filosofiaan tai työhön jota teemme. Se voi redusoitua myös vaikutustemme kantomatkan ja kantoajan mukaan. Tästä seuraa se,että koska ruumiimme hajoaa,eikä työmme säily,eikä edes universumimme ole pysyvä,ei elämällä edes voisi olla arvoa. Näillä kaikille ajatuksille yhteinen pohja on,että jos elämällä on arvo, on se välinearvo: Tällöin ihminen on arvokas vain uskonsa,työnsä,tekojensa summa tai suhtautumisensa kautta.
Humen etiikan pohjalta asioiden olotila ei kerro mitään siitä miten sen pitäisi olla. Tältä kannalta olemassaolomme tarkoitus on kokolailla se,mitä siihen keksimme, ainakaan sitä ei voida määrittää tekojen kautta.
Lyhyesti:Jos elämän ottaa välinearvona,voi elämä olla arvoton. Arvottomuus määräytyy viitekehyksestä:uskonnollisessa viitekehyksessä elämä jossa ei palvella (tiettyä) Jumalaa ja tämän moraalioppeja on merkityksetön, käytännölliseltä tasolta esimerkiksi työtön ja laiska vammainen voi olla turha,suorastaan este muidenkin merkityksen synnylle. Sen sijaan,jos elämän ottaa itseisarvona,ei tälläisiä asioita edes tarvitse miettiä. Ihminen on tällöin arvokas vaikka olisi juoppo,ateisti,laiska,aikaansaamaton,häiritsevä tai klooni.