pikuveljen reaktio joulupukkiin.
pääsi ukko hivenen pikkuveljeltä yllättäen pirtiin. säkkineen, säilykkeineen.
vaan kun riitti alkoi, "onko lapset kilttejä?" huuto, parku pieninmäisen hipoi pilviä.
no jaa joulupukin kelkaan, sekaan hyppäs koko seiurakunta, ei siis unta.
iskät, äiskät, vaarit, ukit, mummit, kummit, tukkis vakaana kuin aina.
loppui huuto ensi-lahjaan. vaan kun pahnaan pieninmäinen vahingossa lähi pukin. tuli huuto palotorven. kovaa sekä korkealta.
eurot kouraan hinnan mukaan. myötäsukaan lähti ukki.
pääsi ukko hivenen pikkuveljeltä yllättäen pirtiin. säkkineen, säilykkeineen.
vaan kun riitti alkoi, "onko lapset kilttejä?" huuto, parku pieninmäisen hipoi pilviä.
no jaa joulupukin kelkaan, sekaan hyppäs koko seiurakunta, ei siis unta.
iskät, äiskät, vaarit, ukit, mummit, kummit, tukkis vakaana kuin aina.
loppui huuto ensi-lahjaan. vaan kun pahnaan pieninmäinen vahingossa lähi pukin. tuli huuto palotorven. kovaa sekä korkealta.
eurot kouraan hinnan mukaan. myötäsukaan lähti ukki.
Vastaukset 10
Vanhimmat
todella hyvin ajat, jolloin itsellänikin oli kaksi isoa siskoa ja yksi pikkuveli. Ei tullut huutoja, ei. Tuli intomielistä, hurmoshenkistä huohotusta, hihkumista, huutamista, kiljumista. Pakettien saamisten myötä vieläkin hurmoshenkisempää. Ihastunutta.
Eivät pelänneet. Miksi olisivatten pelänneetkään? En oikein koskaan olekaan ymmärtänyt, miksi jotkut pienet lapsosistamme joulupukkia pelkäävät. Ovatko pelkojen juuret vanhemmissa, isovanhemmissa, isoisovanhemmissa, kavereissa, kavereitten sisaruksissa, kavereitten vanhemmissa, päiväkodissa, päiväkodin kavereitten vanhemmissa, päiväkodin kavereitten isovanhemmissa? Vaiko missä lienevät?
Huomaan nääs, että sun kanssas samalla aaltopituudella olen. Jos en automaattisesti, ainakin pystyn olemaan asiaan kuuluvalla hartaudella.
Ja aatoksesi siis näin ymmärrän.
Valitettavasti lastenlapsia itselläni ei ainakaan vielä ole.
Sitä nyt sureksin. Isot siskot ja pieni veli voisivatkin alkaa touhuta asian eteen jotakin...;)
sähköt talossa. pätkii täälläpäin tänään. sähköyhtiön ukot saavat liikuntaa.
hartaudella varmaan nekin johtoja nypläävät.
Epäilenpä, että kiroillen nypläävät. Ehkäpä mieluummin nypläisivät vaikkapa pitsiä...?
Vähän aikaa sitten puhuttiin, jotta Pirkanmaalla päin olisi ollut pitkiäkin sähkökatkoksia... Sukulaisia minulla on paljon siellä, ja kävinpä muutaman kerran ennen joulua siellä itsekin, mutta mistään sähkökatkoksista ei ollut tietoakaan. Nooo; täällä Varsinais-Suomessa ei mistään sellaisista ole ollut puhettakaan. Onneksi.
Muuten. Ihan asiaa. Sähkökatkot eivät ole kivoja. Vesikatkot vielä vähempi. Asuimme muutamia vuosia sitten vähän aikaa maalla, ja siellä koimme kerran parin päivän sähkö- ja vesikatkon syysmyrskyjen aikaan. Huomasinpa vain, jotta ilman sähköjäkin ihminen pärjää, mutta EI ilman vettä. Vettä saimme onneksi haettua eräästä naapurimme navetasta, jonne sitä jostakin syystä tuli. Ihminen on melko sopeutuvainen, vaikka olisikin tällainen kaavoihinsa kangistunut kuten itse olen; aamu- ja iltapesut, aamukahvit... Vaikeaa siis tuo aika oli.
Missäs päin sinä sitten vaikutat...? Meinaan, jos NYT sähköt pätkivät...
yleensä hölmöltä.
vaan tuohijärvivaaralla datsani sijaitsee. "touhulan torppa."
tuohijärvivaara on milloin missäkin. norjassa kultakaivokseni vieressä. tahi birganmaalla.
ja sähköt pätkivät. wattenfallin maasturit ne teitä raivaa.
ja kun sähköt menee, menee painevesi. tyhmyyttäni en porakaivoa tehtäessä, varannut käsipumppumahdolliuutta. tällä seudulla ruokavesi on muutoin kortilla.
vaan sitä en ymmärrä, kun pohjoisessakin sallitaan sellainen omakotirakentaminen, joka perustuu pelkästään sähkölämpöön.
kyllä nytkin touhulan torpassa lämpöa riittää, ja on mahdollisuus ruuanlaittoon puu-uunein ja -helloin. sekin vesi, mitä varastoidaan, voidaan lämmittää.
iskät, äiskät, mummot, vaarit, isossisko, pikkuveli, kaikki koirat. met pärjäilemme. sähkö kun katkee, syttyy kynttelit, tarvittaessa alladin luo loistettaan.
ja taidanpa, taidanpa lämmittää navetan kupeessa olevan ulkosaunan, letkuttaa sinne pataan ja saaviin vedet, kun virtaa riittää.
a antaa sähköjen taas menneä.
ei ollut meilläkään käytössämme silloin, kun me pari päivää ilman vettä ja ilman naapuriamme olisimme olleet. Silloin olivat Turengissa ja jossain siellä päin ihmiset kokonaisen viikonkin ilman sähköjä ja vettä. Sääliksi kävi niitä asukkaita jo silloin.
Meillä tuolla mailla onneksi myös oli mahdollisuus pitää valkeita sekä keittiön hellassa että muitten huoneitten kakluuneissa, joten kylmä ei tullut ja ruuat ja kaffet saimme. Kaffet siis saimme, kun naapurista vettä haimme. Silloin sille vedelle todella osasi antaa arvoa.
Tiedätkö... Joskus vieläkin kaipaan etenkin sitä keittiön puuhellaa. Puuhella on hassu sanana, vaan kätevä aparaatti se on. Kun päivän sieltä oli pois ollut, ja kotiin tultaessa kylmyys ja kalseus iskivät vastaan, ei mennyt kuin hetki, kun keittiön puuhellasta levisi lämpö kuin juuri syttyneestä sulhasesta, morsiamesta. Toki siellä sähköpatteritkin oli, mutta mitäpä virkaa niillä, jos sähköt poikki ovat. Olisikin ihan mukavaa, kun tällaiseen kerrostaloasuntoonkin saisi sellaisen herttaisesti lämmittävän puulieden...!
Nyt laitoin saunan lämpiämään. Sähkösaunan. Sinne kohta kuumenemaan menen.
Sirkku kirjoitti käsipumpuista.
Minulla on taas muistoja käsipampusta; ehta nokialaisesta, nuoriso-ohjaajasta.
Sattui näät hollille sellasta super-egoa nostattavaa Rähinä palanpainiketta.
No, pistin sitten haisemaan oikein häjyjen malliin.
Paikalle saapuneen sereffilauman meinasin seuraavaks niputtaa.
Toisin kävi. Kepeästi siinä keräilyvaunuun nakattiin.
Egoni palaili lakuannosten tiuhassa saannossa jopa alle kausiminimin.
Oivaa sakkia, en toki pahalla. Yösijankin tarjsivat.
aamulla luulin et oon taivaassa. Utune vaalee valonkajo sulki mut syleilyyn ja tunsin kuinka leijuin ja kiapuin maailmankaikkeuressa vailla tarkemmin nimettyä päämäärää...ei ulosottomiähiä, ei puhelinmyyjiä, ei rasvarosentinmittaajia...
sitte rekku tana tuli ja repi lakanan mu silmiltä. Mää missää taivaassa ollu ku sankyssä. Ja kiappuminenki alkaa täsä helpotella...että aika samaan tahtiin tää vuosi lähtee ku ennenki...samariinilla ja peevitskulla kohren kylmää maailmaa...
on paikallaan nytkin
"herra tautia lisätköön."
helppoo on kestää elämä... vaikka tulis lekalla päähän,
samanaikasesti tiarostaessa, että kaverit empatoi hualella
kannattaa aina tavoitella. rapulakin pitää kärsiä, kuin ristin kualema.
kaverit kannattelevat kuin köysi hirtettyä.