Pari vuotta sitten tapasin sen Oikean. Se oli todella taivaallinen ja autuas kokemus kun saa niin paljon hyväksyntää, huolenpitoa, hellyyttä ja rakkautta kuin vain ikinä tarvitsee ja voi sen toiselle ilmaista... Meillä meni jonkin aikaa kivasti ja meni sitten poikki. Vieläkin, tälläkin hetkellä, minä ajattelen sinua. Anna anteeksi, mutta minä rakastan sinua...
Minä ajattelen sinua
Pekka
71877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elämä on sellasta. Mutta oikeita tulee vastaan useammin kuin uskotkaan. Se oikea on vain pääkopan tuotetta. Melka varmasti olisi vuosien saatossa osoittautunut juuri siksi vääräksi. Jatka etsimistä. Valitse se, kuka herättää tasaisimmat tunteet :-)
Petitkö, valehtelitko, söitkö sanas vai tekikö välimatka tepposet? Valista vähän sinkkua orpopirua, jos vaikka tässä oppis jotain itekki.
Vaikea sanoa tuohon mitään. Välimatka ei merkinnyt meille mitään, vaikka naapuripitäjissä asuttiin. Ehkä tapailimme liian harvoin ja se teetti suhteellemme jonkin laista hallaa. Sanoin myös kiihdyksissäni hätpäpäissäni joskus jotain harkitsematonta ja sekin oli paha ansa. Näin jälkeen kadun syvästi mitä hyvin harkitsematonta tulin sanoneeksi. Juttelimme asioista ja sovimme asiat. Olemme nykyään ystävykset, mutta jotenkin minusta tuntuu että me molemmat olemme enemmän kiinnostuneita toisitamme kuin voimme edes tunnustaakkaan. Pari tapaamista ei tekisi pahitteeksi, viimeisestä tapaamisestani kun on jo melkein vuosi.
on ihan normaalia, että rakastaa toista! vieläpä paljonkin jälkeen kun suhde on loppunut. mutta pitää vain elää päivä kerrallaan ja surra surunsa loppuun. kyllä se suru vielä joskus hellittää ja voit pitää muistojasi kauniina ja tärkeinä. ilman niitä elämä voisi olla tyhjemmän tuntoinen. muista vain, että kun olet voinut rakastaa toista syvästi, voit vielä joskus, kun suru hellittä, löytää sen uuden ja tdellisemman rakkauden. eroon ja suruun ei kuole. se vahvistaa ja opettaa ymmärtämään elämän ja maailman epäoikeudenmukaisuutta! olen itsekin kokenut monta hyvin raskasta eroa ja melkein jokaisesta on päästy jo yli. olen löytänyt elämäni rakkauden, tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. jos ero tulee, se on vain surtava ja jatkettava elämää eteen päin.
kuitenkin jossakin vaiheessa elämää rakkaistaan on luovuttava. se on se viimeinen ero, ikuinen ero.
toivon että ymmärrät tarkoitukseni. valoa elämääsi!!kyllä se siitä helpottaa!
Joo, en mä tiiä mitä tuohon vois sanoa muuta kuin että oon pahoillani.. Mä en oo siinä asemassa, et voisin mitään syviä ajatuksia kertoa.. mut omasta elämästä voisin sanoa, et on parempi rakastaa kuin olla yksin.. Yksinäisyys kuluttaa ihmisen loppuun.. Mut voimia!
olla niinkuin sanot...?että te molemmat kärsitte, mikset siis ota selvää asiasta? vai onko se niin kipeä asia.ota yhteyttä eihän se kovin paljon varmaankaan vaadi...
Juttelimme asiasta ja tunsin oloni pian hyvin huojentuneeksi ja helpottuneeksi. Yleensä pelkkä puhuminen toisen kanssa auttaa paljon asioihin. Olisi suuri häpeä olla puhumatta ja kiistää itseltään asioita jotka tietää itsekin niin toden todelliseksi...