Kuka saksalainen kuuluisa 2. MM sodan kenraali?
5p vihje:
Esitti muistion v.1935 saksan puolustusvoimien komentajalle. Muistiossa esiteltiin uudentyyppinen ase: Rynnäkkötykki. Uraanuurtavaa siinä oli ko(silloin eversti) kenraalin filosofia siitä, kuinka uudenlaista asetta tulisi taktillisesti käyttää.
Tietääkö kukaan teistä guruista, kenestä saksalaisesta on kysymys.... Jos ei niin huomenna 3p vihje...
5p vihje:
Esitti muistion v.1935 saksan puolustusvoimien komentajalle. Muistiossa esiteltiin uudentyyppinen ase: Rynnäkkötykki. Uraanuurtavaa siinä oli ko(silloin eversti) kenraalin filosofia siitä, kuinka uudenlaista asetta tulisi taktillisesti käyttää.
Tietääkö kukaan teistä guruista, kenestä saksalaisesta on kysymys.... Jos ei niin huomenna 3p vihje...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisikohan Rommel?
äkkiä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=122&conference=550&posting=22000000012922202
Heinz Guderian.
Ei ole Rommel.
Ei ole myöskään PANSSARIVAUNUJEN strategisen käytön filosfian kehittäjän, Guderianin käsialaa Sturmgehützin taktillisen käytön filosia. Eli...
Ps. Sturmgehützeja käytettiin meillä suomessa vuodesta 1943 alkaen, eli kenraalin filosia tuli myös Suomen armeijan käyttöön!
se oli Erich von Mannstein.
Nazzi Von Fukkarschen
Sturmgeschütz III:n lähtökohtana oli eversti Erich von Mansteinin tekemä ehdotus kenraali Ludwig Beckille vuonna 1935, jossa ehdotettiin, että rynnäkkötykistön (Sturmartillerie) yksiköitä pitäisi käyttää suorasuuntausroolissa jalkaväkidivisioonien tukena. Tämän seurauksena 15. kesäkuuta 1936 Daimler-Benz AG sai tilauksen kehittää panssaroitu jalkaväen tukemiseen soveltuva vaunu, johon voitiin asentaa 75 mm (2,95 tuumaa) tykki. Tykin suuntausalan tuli olla rajoitettu, mutta vähintään 25 astetta ja sen tuli olla asennettu kokonaan suljettuun päällysrakenteeseen, joka antoi miehistölle suojan ylhäältäpäin. Vaunun korkeus ei saanut ylittää keskimääräistä miehen pituutta.
Daimler-Benz AG käytti uuden vaunun perustana vastikään suunnitellun Panzerkampfwagen III:n alustaa ja ajolaitteistoa. Prototyypin valmistus teetettiin alihankintana Alkett-yhtiössä, joka valmisti viisi 0-sarjan StuG-prototyyppiä vuonna 1937 PzKpfw III Ausf. B -panssarin pohjalta. Näissä prototyypeissä oli niukkahiilisestä teräksestä valmistettu päällysrakenne ja Kruppin lyhytpiippunen 75 mm tykki mallia StuK (Sturmkanone) 37 L/24.
Koska StuG III oli tarkoitettu alun perin jalkaväkeä vastaan ja lähitaistelutukirooliin, niin ensimmäiset mallit olivat varustettu matalalähtönopeuksisilla 75 mm StuK 37 L/24 tykeillä, joilla ammuttiin sirpalekranaatteja. Saksalaisten kohdattua Neuvostoliiton T-34 panssarivaunuja StuG III:t aseistettiin suurilähtönopeuksisilla 75 mm StuK 40 L/43 (kevät 1942) tai 75 mm L/48 (syksy 1942) panssarintorjuntatykeillä. StuG III:n myöhemmissä malleissa oli 7,92 mm MG34-konekivääri asennettuna runkoon, näin parannettiin kykyä torjua jalkaväkeä.
Lainaus on suoraan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sturmgeschütz_III
Mitä ideaa on panssarivaunussa ilman liikkuvaa tornia?
Nopeampi tai ainakin edullisempi valmistaa. Olihan se myös hiukan matalampi kuin "pyörivätorninen" vaunu, eli hiukan pienempi maali vastustajalle?
Oikea vastaus oli tietenkin: Von Manstein.
Mitä tulee yleensä rynnäkkötykkeihin, niin Mansteinin idea siis oli enemmänkin taktinen kuin tekninen. Rynnäkkötykin piti toimia samassa roolissa, kuin ensimmäisessä maailmansodassa toimivat suorasuuntayksella operoivat tykit. Rynnäkkötykit toimivat siis jalkaväkidivisioonien rautanyrkkinä, kun taas panssaridivioonien panssarit toimivat vihollisen selustassa katkoen yhteyksiä ym...
Mitä tulee rynnäkkötykkien tehokkuuteen suhteessa kustannuksiin, niin ne olivat eritäin kustannustehokkaita, joidenkin mittareiden mukaan jopa tehokkaampia kuin varsinaiset panssarit? Mutta tehokkuuden perusta oli enemmänkin tavassa käyttää niitä jalkaväen kanssa yhteistyössä, kuin niiden tekninen paremmuus suhteessa varsinaisiin panssarivaunuihin.