kuinka tulit uskoon ?

lailla. titityy vaan...

Usko tuli Jumalalta lahjaksi jo lapsena kasteessa.

Joh. 6:29

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".

Kol. 2:12

ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

Kol. 3:1

Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.

1. Kor. 12:9

toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;

Ps. 8:2

(8:3) Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen.

Matt. 21:16

ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?"

Matt. 18:6
   
Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Minun elämäni ennen uskoontuloani täytti viha, viina, väkivalta ja huumeet. Vuonna 98 jouduin ekan kerran vankilaan. Sitten vuonna 2000 menin naimisiin ja 01 jouduin taas vankilaan, missä ollessani vaimo otti eron minusta. Sain siirron kivitalosta avovankilaan kesällä ja rupesin siellä käymään hengellisissä tilaisuuksissa katselemassa nais puolisia vankilalähettejä :)
Olin todella vihanen jos minua lähestyttiin ja taas todella hämmentynyt jos minusta välitettiin. Sitten kului vähän aikaa, kun aloin jo itekseen pohtia asioita monen "kädenväännön" kautta. Eräänä päivänä olin töissä siellä vankilassa, kun ajatukseni risteili hyvin voimakkaasti siinä, että en kai minä nyt usko noitten hihhuleitten höpinöihin, kunnes eräs vanki otti minua olkapäästä kiinni ja sanoi "Jumala kutsuu sua nyt" ja lähti pois. Jäin siihen möllöttämään tuota vankia, kun hän käveli pois päin minusta, kunnes en enään nähnyt häntä. Samalla viikolla tein mielessäni ratkaisun seurata Jeesusta, mutta en kertonut siitä kenellekkään enkä myöskään lukenut raamattua, eikä minulla semmoista olisi ollutkaan. Olin taas töissä, kun tämä yksi vanki tuli jälleen minun selkäni taakse ja otti olkapäästä kiinni ja sanoi "uskosi tullaan koettelemaan" ja oli kääntymässä taas pois, mutta otin häntä olkapäästä kiinni ja sanoin, että mistä hän voi tietää semmoisia asioita, kun en ole kenellekkään mitään sanonut. Hän vastasi näin "en minä tiedä. Koin vain, että minun pitää tämä sinulle sanoa". Silloin laskin irti hänestä ja sain valtavan varmuuden kertoa asiani nyt kaikille julkisesti, että olen tullut uskoon. Sanoinkin sen samana päivänä aa kerhossa josta minut melkein ajettiin ulos sen takia :)
Sitten tulikin se koettelemus. Minua syytettiin huumausaine rikoksesta vankilan sisällä mikä ei pitänyt paikkansa. Muistan, kun sanoin vankilan johtajallekkin, että yksin Jumala tietää, että minä olen syytön. He passittivat minut takas kivitaloon ja viikonpäästä sinne tuli puhelu, että pistäkäähän se kaveri takas junaan hän on syytön :)
Oli se kyllä vaikeeta olla vankilassa uskossa! Yhen kerran jouduin tappeluun yhen kerran meinasin lipsahtaa myymään huumeita ja yhen kerran haastoin vanhanliiton miehen pihalle ottaa erää, kun hän aina soitti suutaan uskostani.
Kun olin vapautumassa, niin otin heti yhteyttä siihen seurakuntaan johon olin ruvennut pitämään yhteyttä, että pistäkää mut heti johonkin kristilliseen kouluun, kun vapaudun. Olin siis yhteydessä Lahden vapikseen ja viikko vapauduttuani pääsin santalaan seurakunta linjalle, jossa tapasin minun nykyinen vaimoni. Hän opiskeli nuorisotyöntekijäksi.
Tässä lyhykäisyydessä tämä minun todistukseni Jumalan armosta ja voimasta.
Ps. Kaman veto loppui heti ja viinan himo ja tupakan poltto loppui samana päivänä, kun lähin santalaan :) Jos jollakin on jotakin kysyttävää, niin voin ilomielin vastata siihen.

Tulin vuonna pääsiäsisenä 1981. Sitä edeltavä aika oli rankkaa. Miehelläni oli munuaistauti ja hänelle oli tehty yksi munuaisensiirto, munuainen kuitenkin toimi vain vuoden. Olin nuorena yrittänyt itsemurhaa ja taas aloin miettiä sitä. Onneksi poikani olivat niin pieniä, enkä voinut ajatella, että jättäisin heidät, vaikka itselläni olikin paha olla. Työpaikallani oli uskovaisia ja heidän kanssaan keskustelin paljon. Aloin ajatella enemmän uskonasioita ja minulta meni varmaan vuosi, ennekuin tein ratkaisun. Eniten pelkäsin mieheni suhtautumista ja sen ajatteleminen siirsi ratkaisuani. Kun sain kohdata Jeesuksen, se oli elämäni ihanin päivä. Sen jälkeen pystyin kohtaamaan mieheni sairaudenkin eri tavalla. Se ei enää näännyttänyt minua, vaan sain voimaa Jumalalta kestää sen. Miehelleni tehtiin vielä kaksi siirtoa, mutta kumpikaan ei toiminut kuin parisen vuotta. Vuonna 1993 mieheni kuoli, mutta onneksi hänkin otti Jeesuksen vastaan elämäänsä ennen kuolemaansa.

Olen tällä hetkellä onnellinen, että saan olla uskossa Jeesukseen. Hän on antanut minulle elämänilon, joka on kantanut nämä vuodet.

Jumala kutsui minua jo hyvin nuorena, mutta en tiennyt miten tullaan uskoon joten se jäi moniksi vuosiksi. Ennätin jopa sanoa että minusta ei koskaan tule uskovaista. Elin suht tavallista elämää maailmassa.

Tuli sitten elämässäni aika jolloin aloin etsiä jotakin. Horoskoopit, rajajoogat, monenlaiset yliluonnolliset asiat kiinnostivat. Luin paljon erilaisia kirjoja.

Koska lapsuudenkodissani oli aikoinaan pidetty helluntailaisten kokouksia, koska meillä oli iso tupa, niin varmaan tämänkin kautta aloin käymään helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa. Hankin myös hengellisiä kirjoja. Yksi minulle tärkeä kirja oli Merlin Carothersin "Kiitoskirjat". Myös anteeksiantamista käsittelevät kirjat tulivat tärkeiksi.

Varsinainen uskoontuloni tapahtui puhelinkeskustelun aikana. Rukoilin seurakunnan sielunhoitopalvelijan kanssa. Varmuuden vuoksi kävin vielä seurakunnassa edessä rukoiltavana ja annoin elämäni Jeesukselle. Koska mieleeni tulivat omaisten ja joidenkin muiden ihmisten kanssa ristiriitaiset suhteet, lähetin kirjeitä ja otin yhteyttä anteeksipyynnön kera, samalla sain kertoa uskoontulostani.

Jos joku luulee että "kaikki ongelmat katoavat kun tulee uskoon" niin voin sanoa että ei se niin ole. Jos nyt jollekin näin onnekkaasti kävisi, niin olkoon niin. Itse olen kokenut että olen saanut kokea syrjimistä ja loukkaamista, ihmiset ovat hyljänneet ja vältelleet sen vuoksi että olen uskovainen. Vaikka en ole kenellekään saarnannut tai uskollani painostanut. Mutta henkivallat tietävät. Siltikään en ole koskaan halunnut lähteä pois Jeesuksen luota. Ennemminkin on harmittanut että en silloin 12-13-vuotiaana ymmärtänyt miten uskoon tullaan. Olisin tehnyt monia asioita elämässäni toisin jos jo tuolloin olisin vaeltanut Jeesuksen seurassa. Mutta lohduttaudun sillä tiedolla, että Jumala ei tee virheitä. Jumalalle on mahdollista vaikkapa minun väärät valintani kääntää siunaukseksi. Kunnia Jumalalle.

uskoon tuloista, klikkaat www.netmission.fi ja sieltä yläoikeelta palkista KRISTILLINEN ELÄMÄ.

Lapsena kuulin evankeliumin ja olen esirukousten lapsi.

Elämäni kuitenkin ajautui synnin syviin syövereihin ja "syöksykierre" päättyi sairaalan lattialle ,kuten muutkin "mahalaskut".
Kesäkuun alussa-88 sain synti-taakkani luovuttaa armosta Herralleni uskosta ,jota Hän tarjosi.

Siihen jäi esim. viinan himot.
Tuon kirotun orjuuden kirjoitin ,siksi että se teki tuhoa monien elämään,kauttani, ei siis vain omaan elämään.

Sellanen "syntymä mulla oli ,kun ambulanssin kyydillä kaverini kanssa "syntymään" menin.

Ei ole kaduttanut, kun orsuudesta vapauteen pääsin ja sain jopa astini takaisin.

Nyt on ollut tosi värikäs elämä, johon en olisi voinut villimmässä mielikuvituksissani yltäväni (tulikohon likimain suomeksi).

Nyt on saanut elää sen entisen monin kerroin "rikkaammin", ei ehkä rahallisesti, mutta voin sanoa, että elämä on elämisen arvoista jopa kipujen keskellä ,kun on Herra jonka puoleen voin katseeni kohottaa, miten muuten avun huokaukseni kertoisin.

Siksipä jae Hebr. 13: 5,6
Jumala siis itse sanoo: "En minä sinua hylkää enkä jätä.niin että turvallisin mielin sanomme "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?".
Kiitos Jeesukselle Kristukselle, jolle kaikki kunnia kuuluu.

voi varmaan'kiteyttaa' lasse heimosen lauluun....
maailman tielta etsin onnen rantaa,mutta synti
tuskan sieluun toi,uupuu ken saa tunnon kuormaa kantaa,taytta rauhaa maa ei antaa voi.kiitos olkoon
ristin Herra sulle,veren kautta annoit armon mulle
sydan uupunut sai suuren rauhan,toivonportti aukes yohon maan.
omin voimin kylla nousta koitin,kun ma tuhoon tieni vievan nain,jonkun himon ehka joskus voitin,mutta synnin orjaks silti jain..krt.sae.

autuus suuri etsi armo taivaan,synnin orjaa tiella
jerikon,tyyntyi myrsky, astui Herra laivaan vapahdettu sydameni on.krt. sae.

viela Jeesus kulkee teita elon,kuule portillas Han
kolkuttaa,alta synnin kuorman kuolon pelon,sinutkin Han tahtois pelastaa--kiitos olkoon
ristin Herra sulle....jne.
suosittelen kuuntelemaan...l-h..