Britien arkistot auki

käyty, olisihan tulos ollut etukäteen jo kaikkien tiedossa, että siinä mielessä Churchill oli ihan oikeassa.

ja Arthur Harris ja muut murhaajat.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000012758642

sivistymättömiä heimoja vastaan:

"I am strongly in favour of using poisoned gas against uncivilised tribes" (Winston Churchill, Iraq: From Sumer to Sudan, by Geoff Simons)

http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/2719939.stm

Sellainen mies oli suurimmaksi britiksi äänestetty Winston Churchill.

Churchill on hyvä vertauskuva liittoutuneista yleensä. Koska historia kirjoitetaan voittajien ehdoilla, käännetään pahuus yksinomaan häviäjien puolelle ja unohdetaan voittajien häikäilemättömyys.

Churchilissä on aika vähän mitään ihailtavaa. Hänen muistettavin ansionsa oli toimia Britannian sota-ajan viskinhöyryisenä johtajana, joka ei antanut periksi oikeastaan minkään asian suhteen. Juuri periksiantamattomuutensa takia hänet oli ennen sota-aikaa siirretty syrjään tärkeistä tehtävistä, eli ilman sotaa häntä ei olisi tarvittu mihinkään.

Ja ehkä joku toinen pääministeri ei olisi ollut mukana määräämässä muutamaa päivää ennen Saksan häviötä rangaistuspommituksia Saksan kaupunkeihin, joissa kuoli satojatuhansia siviilejä - aivan turhaan. Churchill oli tarpeeksi kostonhimoinen tähän.

Churchill olisi myös antanut Gandhin kuolla nälkälakkoonsa vankilassa, sekä käski brittijoukkojen kunnioittaa rotusyrjintää USA:n armeijassa.

http://edition.cnn.com/2006/WORLD/europe/01/01/churchill.papers.ap/index.html

Etelä-Afrikan Buurit ja DUM DUM luodit: Niihin niitä kokeiltiin juuri tuon "surtsillin" johdolla 1900 -luvun vaihteessa...


http://guns.connect.fi/gow/haag2.html

Kenttäkokeilua vääränlaisessa sodassa

Kehitteillä oleva viimeinen DumDum-klooni, luoti Mark V, oli koekäytössä Buurisodassa, muunmuassa Natalissa, jo v. 1899. WINSTON CHURCHILLin juna-kahakan tapahtumapaikalta löydettiin lukuisia hylsyjä, joissa oli roomalainen numero V (= 5) luotityypin tunnuksena leimattuna kantaan. Mk V-luoti oli edeltäjänsä kaltainen, mutta täytelyijyyn oli sekoitettu 2 %:n verran antimonia. Sen tarkoitus oli ehkäistä lyijyn "läpipuhallus", ja täten mahdollistaa patruunain ampuminen kuularuiskuillakin.

Luodeilla ei saatu aikaan erityisempää osumavaikutusta. Buurisodalle olivat ominaisia pitkät ampumamatkat; kaksikin kilometriä tasamailla tai kukkulalta toiselle ammuttaessa. Buurien perusase oli 7 x 57 mm Mauser-kivääri, mutta oli myöskin kuularuiskuja, ja jopa 37 mm "POUM-POUM:eja" eli MAXIM-konetykkejä. Kotikutoisiin vaatteisiin sonnustautuneiden "puskasissien" kalusto oli kautta linjan ajanmukaisempaa kuin maahantunkeutujilla. Vain puolustajien lukumäärä oli pian pahoin alivoimainen. Syyttä ei Buurisotaa ja Suomen Talvisotaa verrata toisiinsa kautta maailman: Yhtymäkohtia on paljonkin, alkaen "univormuista Malli CAJANDER", mutta buuri-tasavallat olivat sentään huolehtineet 1930-luvun Suomea paremmin puolustusvalmiudestaan.

Kaluston, ampumataidon ja motivaation ylivertaisuus eivät riittäneet Imperiumia vastaan puolustautumiseen, eikä kotikenttä-etukaan, mutta 2 ½ vuoden ajan sinnitelleitä buureja ei voitettu sodassa, reiluin menetelmin: He hävisivät vasta rauhan, kuten Suomikin v.v. 1940 ja 1944/-47.

Kielto ilman siirtymäaikaa

Englantilaiset velvoitettiin lopettamaan välittömästi Haagin Sopimuksen vastaisten kiväärinluotien käyttö ainakin Etelä-Afrikan Tasavaltojen: "säännöllisiä sota=woimia wastaan", koska puolustajat eivät olleet suinkaan: "willejä pakanoita, waan sywästi uskowaisia walko=ihoisia, jotka wain warjelewat kotejaan, ja korpeen raiwaamiansa kontuja, mihin korpeen englantilaiset oliwat heidät häätäneet hedelmällisestä Kap-maasta".

Englannin valtuutetut urputtivat vastustajiensa olevan: "järjestymättömiä ja kurittomia puska-sissejä, jotka eiwät kanna uniformua", mutta vastalausetta ei liene viety edes konferenssin pöytäkirjaan, koska kaikkien muiden valtuutettujen mielipiteet olivat brittien asenteen vastaisia. Alakynteen jäänyt brittivaltuuskunta suoritti mielenosoituksellisen ulosmarssin.

Mark V-patruunain käytöstä syksymmällä 1899 täyteen mittaansa eskaloituneessa Buurisodassa englantilaiset pidättäytyivät pääsääntöisesti, vaikka sota sai 1900-luvun puolella entistäkin enemmän sissisodan luonteen. Syynä oli tosin pettymys luotien suorituskykyyn, eikä suinkaan Haagin konvention velvoite.


Kansaa ei voi murhata kivääreillä !

Britit havaitsivat aseellisten yhteenottojen tuottavan kohtuuttomia tappioita omille joukoilleen. Taktiikka vaihtui sodan vanhetessa: Buuri-taistelijoita huoltanut siviiliväestö joutui kostotoimien kohteeksi. Heitä vangittiin joukoittain ja suljettiin keskitysleireihin, kuolemaan hitaasti nälkään ja tartuntatauteihin. Väitteitä vankien myrkyttämisestä muunmuassa lasijauheella ei ole voitu näyttää koskaan toteen, mutta ei myöskään kumota. Englantilaiset jopa ylvästelivät "uroteoillaan".

Pätevimpienkin toksikologian asiantuntijain piirissä on yhä vallalla jakaantunut mielipide siitä, onko lasijauho yleensä kuolettavaa ihmiselle, vaiko ei. Toisaalta tuo hajuton, mauton ja veteen liukenematon jauhe voi olla vaikka arseenitrioksidia. (Sen käytön toteennäyttäminen olisi mahdollista yhä, jos leireillä kuolleiden vankien jäännökset löydettäisiin, mutta ne lienevät "kadonneet jonnekin". Ehkä mereen ? Ehkä tuleen ? Arsenikki voitaisiin analysoida tuhkastakin, mutta mahdollisten hautarovioiden sijaintipaikkoja ei tiedettäne vieläkään).

Jotain pulveria vankien ruokaan kuitenkin sekoitettiin. Se näytettiin toteen jo aikoinaan, kuten myös lavantauti- ja punatauti-epidemioiden leviämisen tuottamuksellinen edistäminen leireillä: Bakteriologia oli juuri sopivasti edistynyt tuona aikana! Tehokasta kansanmurhaa ei voida toteuttaa pelkillä luodeilla. Senhän totesivat myös saksalaiset 2. maailmansodan vuosina.


"Kerta kiellon päälle !"

Uhmamieltään osoittivat brittiläiset vielä 17. lokakuuta 1899, omaksumalla patruunan Mark V virallisesti sotilaskäyttöön. Motiivi lienee ollut kuitenkin viaton: Kärjestään ontot kovalyijytäytteiset luodit havaittiin tarkoiksi, ja soveliaiksi harjoitusammuntoihin myös vähäisen kimmokeriskinsä ansiosta. Itävaltalaiset omaksuivat sittemmin harjoituspatruunoihinsa verraten kalliit räjähtävät luodit ja monissa muissakin maissa kehiteltiin pirstoutuvia luoteja rata-ammuntoihin. Jotkin lyhytkantamaluodit hajoavat hienojakoiseksi pölyksi tai pikku murusiksi. Niitä valmistetaan nykyisinkin. Suomalaisen rk:n lyhytkantama-patruunan puutäytteinen "vampyyriluoti" kuuluu tähän pääluokkaan, mutta sen tuotanto lienee jo lopetettu.

Eniten tuotettujen Mk IV-patruunain ylijäämät käytettiin myös pahvinpuhkontaan ampumaradoilla, missä voitiin tarkkailla, josko luoti lähti yhtenä kappaleena piipusta, vaiko vain luodin irrallinen lyijytäyte, joka lensi vonkuen tai pärräten. Jo ennen 1900-luvun vaihdetta julistettiin Mk IV-patruunat "obsoleskenteiksi" (= käytöstä pois jääviksi; ei enää tuotettaviksi), mutta vasta 70 vuotta sitten pyyhittiin .303 Mark IV- ja Mark V-patruunat pois lopullisesti Brittiläisen Kansainyhteisön asevoimien virallisesti omaksuttujen ampumatarvikkeiden luetteloista, käskyllä LoC # A4571, päivämäärällä 31. elokuuta 1929. Mark V-patruunain tuotanto päättyi samalla, jatkuttuaan 30 vuoden ja muutaman kuukauden ajan. "DumDum-patruuna" ei siis ollut paikallinen eikä tilapäinen ilmiö...

Churchilin mielipide mm. Dresdenin pommituksiin:

http://www.nationalarchives.gov.uk/search/search.asp?search_text=churchill&action=search

http://pappa.20m.com/Bad_Nenndorf.htm

"Bad Nenndorf,
No.74 DIC (Direct Interrogation Center)
"The interrogation camp that turned prisoners into living skeletons"
Guardian / Ian Cobain: "Kuninkaallisen Tykistön majuri James Morgan-Jones oli kokenut kuusi vuotta katkeraa sotaa, mutta se ei ollut kovettanut häntä katsomaan tyynenä sitä spektaakkelia, mikä hänelle nyt näyttäytyi. "Se oli yksi vastenmielisimmistä asioista, joita olen nähnyt elämäni aikana", raportoi Morgan-Jones.

Sairaalassa, joka sijaitsi Rotenburgissa lähellä Bremeniä, Morgan-Jones näki aavemaisen ihmisen varjon. "Tällä miehellä ei kirjaimellisesti ollut lihaa luidensa ympärillä, hän oli käsittämättömän laiha", kirjoitti Morgan-Jones. Mies oli punnittu viisi viikkoa aikaisemmin, sairaalaan otettaessa, ja "hän oli yhä sen näköinen, että olisi voinut olla yksi Belsenin keskitysleirin asukeista". Potilaan selkä oli "täynnä märkiviä haavoja", ja hän pelkäsi selvästi palauttamista siihen vankilaan, josta hänet oli haettu kuoleman kielissä. "Jos miehestä koskaan näkee kauhun, niin hänestä sen näki", selventää Morgan-Jones.
Tämä mies, Adolf Galla, 36 v., oli hammasteknikko. Hän ei ollut yksin, sillä joitakin vuoteita kauempana makasi Robert Buttlar, 27v., joka oli otettu sairaalaan samasta vankilasta yritettyään itsemurhaa nielemällä lusikanvarren. Hän oli myös äärimmäisen laiha, ja neljä hänen hampaistaan oli poissa paleltuman takia.

Edellisen kuukauden aikana, tammikuussa 1947, kaksi muuta hoidokkia, Walter Bergmann, 20v., ja Franz Osterreicher, 38v., (Nimet Guardianin käyttämässä asussa. käänt.huom.) olivat kuolleet aliravitsemukseen joitakin tunteja sairaalaan ottamisen jälkeen. Edellisten 13:sta kuukauden aikana 45 tämän vankilan asukkia, mukana useita naisia, oli tuotu Rotenburgiin. Jokainen oli ollut erittäin nälkiintynyt, täynnä paleltumia, ja lian peittämä. Joitakin oli hakattu tai ruoskittu.

Samalla viikolla, kun majuri Morgan-Jones jätti raporttinsa, toinen britti-lääkäri, nimeltään Jordan, oli tehnyt samanlaisen tarkastuksen internointileirissä 130 mailia kauempana. Dr.Jordan valitti esimiehilleen, että kahdeksan miestä, jotka oli siirretty samasta vankilasta hänen tarkastuskohteeseensa, "kärsivät huomattavasta aliravitsemuksesta... ja yksi teki käsitykseni mukaan kuolemaa".

Dr.Jordanin tarkastamiin kuului 23-vuotias Gerhard Menzel, pituus 6ft. Tämä entinen sotilas painoi seitsemän stonea (vanha engl. painomitta á 6,35 kg. käänt.huom.) ja häntä kuvailtiin eläväksi luurangoksi. Toinen potilas, sisäänkirjoitettu nimellä Morice Marcelli, 27-vuotias ranskalainen. Hän osoittautui myöhemmin venäläiseksi Aleksander Kalkowskiksi, NKVD:n l. salaisen poliisin kapteeniksi. Kalkovski/Marcelli painoi hiukan yli kahdeksan stonea, ja valitti tulleensa ankarasti hakatuksi ja pakotetuksi olemaan kahdeksan tuntia päivässä kylmässä kylvyssä.

Vankit kertoivat joutuneensa käsitellyiksi peukaloruuvilla ja "sääri-ruuvilla" (puristimella). Dr.Jordan olikin havainnut kahdella miehellä pieniä pyöreitä arpia jaloissa, "jotka ovat voineet syntyä käytettäessä joitakin instrumentteja kuulustelujen yhteydessä". Yksi näistä miehistä oli Hans Habermann, 43-vuotias liikuntakyvytön Saksan juutalainen joka oli selvinnyt kolme vuotta Buchenwaldin keskitysleirissä."