Suomi keskipisteessä EU - puheenjohtajana
Suomen kansa valitsee merkittävimmässä nykyajan vaalissaan presidentin, jolla tulee olla erityisen runsaasti kykyä, vaikutusvaltaa ja hyväksyntää tämän vuoden viimeisen kuuden kuukauden aikana. Suomi on EU - puheenjohtajamaa kesäkuusta joulukuuhun. EU on tunnetusti hajanainen ja ilman päämäärää kulkeva jättiläinen.
Suomi on ansiokkaasti kyennyt järjestämään aikaisemminkin merkittäviä valtioita yhdistäviä kokouksia, esim. ETYK presidentti Urho Kekkosen huippuaikakautena 1975. Meillä ovat myös käyneet kahdenkeskisiä keskusteluja suurvaltojen presidentit. Indikaatiot Indonesian Aceh-kapinan loppumisesta näyttävät tuovan voiton presidentti Ahtisaaren kompromissineuvottelukyvyille.
Suomi on EU - puheenjohtajakautenaan merkittävien päätösprosessien edessä ja tällöin tarvitaan todellista ulkopolitiikan johtajaa yhdessä pääministerin kanssa, onko nykyinen pari riittävän tehokas?
Kansalaisemme ovat merkittävän valinnan edessä, jota vielä jatkuvalla gallup-rytinällä painostetaan ymmärtämään sitä, mikä on jo gallupeissa etukäteen päätetty "totena". Äänestävä henkilö tekee valinnan itse viimeistään kopissa, joka on ainut oikea "gallup".
Suomalainen osaa valita itse presidenttinsä ja gallupit tuleekin kieltää kahta viikkoa ennen vaaleja sotkemasta kansan omia harkintoja ja päätöksiä. Media rummuttaa liiaksi mielipidetuloksia. Uskonkin vakaasti, että suomalainen osaa valita itselleen oman näköisensä ulkopolitiikan johtajan, presidentin, jolla on kykyä hoitaa "1000 euron" paikka vuoden loppupuoliskolla EU - puheenjohtajamaan valtiomiehenä/-naisena.
Suomea katsotaan merkittävän tarkasti ja huolella, myös arvostaen, mm. suurista nousevista talousmaista Venäjältä ja Kiinasta. Suomella on todellinen etsikkoaika kuuden kuukauden aikana nostaa itsensä ratkaisijoiden rooliin. Seuraava roolivaihe tulee vasta yli kymmenen vuoden kuluttua.
Suomella on uuden aikakauden kynnyksellä mahdollisuus hoitaa suurien kehittyvien talousmahtien kaupallisia intressejä myös omaksi edukseen. Suomalaisten neuvottelutaito ja puolueettomuus tiedetään ja näitä ominaisuuksia arvostetaan. Millainen presidentti on nyt alkaneena vuotena hyödyllisin itse kansakunnalle ja sen talous- ja kulttuurikehitykselle?
Onko säilyttäjäpresidentti parempi kuin uuden aallon edessä oleva uudistaja; kuka on säilyttäjä ja kuka on uudistaja? Kenellä on nyt oikeasti karismaa hoitamaan puheenjohtajuuskautena hyödyt ja edut kotiin terävöittäen Suomen asemaa idän ja lännen kaupallisena portinvartijana?
Ilkka Luoma
Suomen kansa valitsee merkittävimmässä nykyajan vaalissaan presidentin, jolla tulee olla erityisen runsaasti kykyä, vaikutusvaltaa ja hyväksyntää tämän vuoden viimeisen kuuden kuukauden aikana. Suomi on EU - puheenjohtajamaa kesäkuusta joulukuuhun. EU on tunnetusti hajanainen ja ilman päämäärää kulkeva jättiläinen.
Suomi on ansiokkaasti kyennyt järjestämään aikaisemminkin merkittäviä valtioita yhdistäviä kokouksia, esim. ETYK presidentti Urho Kekkosen huippuaikakautena 1975. Meillä ovat myös käyneet kahdenkeskisiä keskusteluja suurvaltojen presidentit. Indikaatiot Indonesian Aceh-kapinan loppumisesta näyttävät tuovan voiton presidentti Ahtisaaren kompromissineuvottelukyvyille.
Suomi on EU - puheenjohtajakautenaan merkittävien päätösprosessien edessä ja tällöin tarvitaan todellista ulkopolitiikan johtajaa yhdessä pääministerin kanssa, onko nykyinen pari riittävän tehokas?
Kansalaisemme ovat merkittävän valinnan edessä, jota vielä jatkuvalla gallup-rytinällä painostetaan ymmärtämään sitä, mikä on jo gallupeissa etukäteen päätetty "totena". Äänestävä henkilö tekee valinnan itse viimeistään kopissa, joka on ainut oikea "gallup".
Suomalainen osaa valita itse presidenttinsä ja gallupit tuleekin kieltää kahta viikkoa ennen vaaleja sotkemasta kansan omia harkintoja ja päätöksiä. Media rummuttaa liiaksi mielipidetuloksia. Uskonkin vakaasti, että suomalainen osaa valita itselleen oman näköisensä ulkopolitiikan johtajan, presidentin, jolla on kykyä hoitaa "1000 euron" paikka vuoden loppupuoliskolla EU - puheenjohtajamaan valtiomiehenä/-naisena.
Suomea katsotaan merkittävän tarkasti ja huolella, myös arvostaen, mm. suurista nousevista talousmaista Venäjältä ja Kiinasta. Suomella on todellinen etsikkoaika kuuden kuukauden aikana nostaa itsensä ratkaisijoiden rooliin. Seuraava roolivaihe tulee vasta yli kymmenen vuoden kuluttua.
Suomella on uuden aikakauden kynnyksellä mahdollisuus hoitaa suurien kehittyvien talousmahtien kaupallisia intressejä myös omaksi edukseen. Suomalaisten neuvottelutaito ja puolueettomuus tiedetään ja näitä ominaisuuksia arvostetaan. Millainen presidentti on nyt alkaneena vuotena hyödyllisin itse kansakunnalle ja sen talous- ja kulttuurikehitykselle?
Onko säilyttäjäpresidentti parempi kuin uuden aallon edessä oleva uudistaja; kuka on säilyttäjä ja kuka on uudistaja? Kenellä on nyt oikeasti karismaa hoitamaan puheenjohtajuuskautena hyödyt ja edut kotiin terävöittäen Suomen asemaa idän ja lännen kaupallisena portinvartijana?
Ilkka Luoma
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.