Jeesus sanoi: "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne.
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:34, 35.
Meidän kaikkien, jotka uskomme Jeesukseen Vapahtajanamme ja Pelastajanamme ikuiseen elämään, tulisi ottaa todesta tuo hänen uusi käskynsä ja pyrkiä tuohon keskinäiseen rakkauteen keskenämme ja siten yhteyteen keskenämme.
Onhan meillä kaikilla sama Jumala, sama Vapahtaja, sama Ristin Herra, joka on kuollut meidän kaikkien edestä, syntiemme sovitukseksi.
Tämän keskinäisen rakkautemme ja yhteytemme pitäisi olla siksi täysin mahdollista, että me uskomme kovin yhtenevästi tuohon evankeliumin pääuutiseen siitä, kuinka me voimme pelastua vain uskon kautta Jeesuksen ristinuhriin ja sillä vuodatettuun hänen pyhään vereensä, jossa voimme saada kaikki syntimme anteeksi.
Tämän pääkohdan alla olevat muut oppikysymykset eivät ole enää niin tärkeitä, että niiden tulisi erottaa meitä toisistamme ja näin tehdä tämä kristinuskon vaikutus niin kovin heikoksi samalla kun muut maailmanuskonnot levittävät alaansa entistä tehokkaammin.
Kysyn siis: miksi meidän täytyy vihata toisiamme (itse en vihaa ainakaan muita kristittyjä)?
Vai pitävätkö jotkut toisia kristittyjä Jumalan vastustajan lapsina?
Tai sitten voidaan kysyä, mikä on se voima, joka pyrkii hajottamaan kristittyjä näin moniin osiin, joista loputkin vielä hajoavat jälleen uusien esiintulleiden näkemysten takia.
Minä ainakin näen, että se voima on Jumalaa vastustava voima, joka tekee hyvin määrätietoista ja suunnitelmallista työtään tässä kaikessa hajaannuksessa.
Itse seuraan Jeesusta adventistikristittynä jotka perustavat uskonsa yksin Raamattuun ja yksin Kristukseen vastoin niitä eriäviä väitteitä, joita täällä on paljolti esiintynyt.
Minulle on selvää, että Kristuksessa pelastuvia on kaikissa kristinuskon suunnissa, mutta ihmettelen vain sitä, että joskus tuntuu kuin toiset kokisivat olevansa hengellisessä sodassa toisen suunnan uskovia vastaan.
Sillä tavoin vain uskosta osattomat eivät voi tuntea toisiaan vastaan taistelevia kristittyjä Jeesuksen opetuslapsiksi Jeesuksen omien sanojen mukaan, jotka alussa toin esiin. Ja sellainen asetelma saattaa johtaa monta uskosta osatonta myös pysymään tuossa surullisessa asemassaan.
Olen sanomattoman kiitollinen Jumalalle siitä, että pelastukseni on vahvalla Kallioperustalla kun se on yksin ja ainoastaan Herrassani Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen Golgatan veriuhrissa!
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:34, 35.
Meidän kaikkien, jotka uskomme Jeesukseen Vapahtajanamme ja Pelastajanamme ikuiseen elämään, tulisi ottaa todesta tuo hänen uusi käskynsä ja pyrkiä tuohon keskinäiseen rakkauteen keskenämme ja siten yhteyteen keskenämme.
Onhan meillä kaikilla sama Jumala, sama Vapahtaja, sama Ristin Herra, joka on kuollut meidän kaikkien edestä, syntiemme sovitukseksi.
Tämän keskinäisen rakkautemme ja yhteytemme pitäisi olla siksi täysin mahdollista, että me uskomme kovin yhtenevästi tuohon evankeliumin pääuutiseen siitä, kuinka me voimme pelastua vain uskon kautta Jeesuksen ristinuhriin ja sillä vuodatettuun hänen pyhään vereensä, jossa voimme saada kaikki syntimme anteeksi.
Tämän pääkohdan alla olevat muut oppikysymykset eivät ole enää niin tärkeitä, että niiden tulisi erottaa meitä toisistamme ja näin tehdä tämä kristinuskon vaikutus niin kovin heikoksi samalla kun muut maailmanuskonnot levittävät alaansa entistä tehokkaammin.
Kysyn siis: miksi meidän täytyy vihata toisiamme (itse en vihaa ainakaan muita kristittyjä)?
Vai pitävätkö jotkut toisia kristittyjä Jumalan vastustajan lapsina?
Tai sitten voidaan kysyä, mikä on se voima, joka pyrkii hajottamaan kristittyjä näin moniin osiin, joista loputkin vielä hajoavat jälleen uusien esiintulleiden näkemysten takia.
Minä ainakin näen, että se voima on Jumalaa vastustava voima, joka tekee hyvin määrätietoista ja suunnitelmallista työtään tässä kaikessa hajaannuksessa.
Itse seuraan Jeesusta adventistikristittynä jotka perustavat uskonsa yksin Raamattuun ja yksin Kristukseen vastoin niitä eriäviä väitteitä, joita täällä on paljolti esiintynyt.
Minulle on selvää, että Kristuksessa pelastuvia on kaikissa kristinuskon suunnissa, mutta ihmettelen vain sitä, että joskus tuntuu kuin toiset kokisivat olevansa hengellisessä sodassa toisen suunnan uskovia vastaan.
Sillä tavoin vain uskosta osattomat eivät voi tuntea toisiaan vastaan taistelevia kristittyjä Jeesuksen opetuslapsiksi Jeesuksen omien sanojen mukaan, jotka alussa toin esiin. Ja sellainen asetelma saattaa johtaa monta uskosta osatonta myös pysymään tuossa surullisessa asemassaan.
Olen sanomattoman kiitollinen Jumalalle siitä, että pelastukseni on vahvalla Kallioperustalla kun se on yksin ja ainoastaan Herrassani Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen Golgatan veriuhrissa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
nnnnn
Ei voi sanoa kuin Aamenen tuohon kirjoitukseesi :) .. täytyy myös todeta, että olet adventistina viettänyt aikaasi enemmän raamatun parissa, kuin Ellenin kirjojen ;)
Minä adventistina olen jo pidemmän aikaa miettinyt
miksi eivät kakki kristityt ole enemmän tekemisissä keskenään.
Johtuuko se niistä ennakkoluuloista?
samaan taivaaseen olemme menossa,
samaa Jumalaa palvelemme.
Tuskin meitä suurella hääaterialla eritellään
kirkkokunnan mukaan.Onhan erilaisia korostuksia,
mutta Herra on sama.Ymmärrän kyllä ihmisiä jotka
eivät työnsä vuoksi pysty sapattiakaan viettämään,
mutta kaikessahan Herra auttaa,ja hän tietää
jokaisen vaikeudet ja ongelmat ja pystyy tekemään
ihmeitäkin.Tämän uuden vuoden toiveeni onkin, että
Ihmeitä tapahtuisi uskovien keskuudessa;sellaisia
jotka lähentäisivät meitä toisiimme.
"Joka ei minun kanssani kokoa, se hajoittaa"
paskapuhetta että vois yhdistyä.synnit on uskottava jeesuksen nimessä ja veressä.jne