Kertokaapa te tämän palstan uskoontulleet ja varsinkin nimim. proffa miten ja miksi tulitte uskoon. Miten vakuutuitte siitä, että uskoontulemisenne oli lähtöisin Jumalasta.
Kertokaa yksityiskohtaisesti, mikä uskoontulemisessanne vakuutti teidät Jumalan olemassaolosta.
Ja tärkeimpänä, miten sinun uskoontulemisesi tekee sinun uskosi oikeaksi ja joihinkin muihin uskontoihin kuuluvien uskoontulleiden uskon vääräksi. Nyt en kaipaa opillisia perusteluja vaan uskoontulleiden perusteluja kokemuksistaan uskoontulemisestaan verrattuna muiden uskontokuntien uskoontulleiden kokemuksiin uskoontulemisestaan.
Kiitos vastauksista.
Kertokaa yksityiskohtaisesti, mikä uskoontulemisessanne vakuutti teidät Jumalan olemassaolosta.
Ja tärkeimpänä, miten sinun uskoontulemisesi tekee sinun uskosi oikeaksi ja joihinkin muihin uskontoihin kuuluvien uskoontulleiden uskon vääräksi. Nyt en kaipaa opillisia perusteluja vaan uskoontulleiden perusteluja kokemuksistaan uskoontulemisestaan verrattuna muiden uskontokuntien uskoontulleiden kokemuksiin uskoontulemisestaan.
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Erilaisten ihmisten monenlaisia uskoontulo kokemuksia löytyy myös:
http://kotisatama.net/fi/usko/todistajat/
Saatan myöhemmin kirjoittaa jotain omasta kokemuksestakin, nyt hiukan kiire.
Jos tulen sellaiseen uskoon, että uskon Nukkumattiin, niin uskoontuloni on todiste Nukkumatista!
Jos julkisesti todistat siitä, että Nukkumatti on todella olemassa ja olet saanut hänet itsensä kohdata ja vielä kerrot kuinka hän on todellisesti vaikuttanut sinun elämässäsi, niin kyllä minä ainakin saattaisin jo epäillä, että olet ehkä tosiaan kohdannut jotain.
Jos vielä perheesi ja tuttavasi kertoisivat kuinka tosiaan elämäsi on muuttunut ja olet itsekin perustanut koko elämäsi sen totuuden varaan, että Nukkumatti on olemassa, olisi ehkä jo pakko uskoa, että jotain todellista on tapahtunut.
Jos vielä miljoonat ihmiset todistaisivat julkisesti tätä samaa asiaa siitä huolimatta, että heille naurettaisiin ja se vaikuttaisi heidän uskottavuuteen muiden silmissä tai pahimmassa tapauksessa heitä vainottaisiin ja he joutuisivat joissain maissa tapetuksi elleivät kiellä uskoaan Nukkumattiin, niin silloin kyllä ajattelisin, että tässä on jotain sellaista mihin kannattaa tutustua.
Jos ihminen näin tosissaan väittää jotakin ilman, että hän olisi henkisesti tasapainoton, tai että hänet olisi aivopesty, niin en tiedä miten sellaisen todistuksen voisi ohittaa vain pilkallisesti hymähtäen. Sinä taidat tietää, vai?
"Jos julkisesti todistat siitä, että Nukkumatti on todella olemassa.."
Just joo. Teikäläiset kun eivät ymmärrä edes todistaa-verbin merkitystä. Se, että joku höpöttää Jeesuksesta tai Nukkumatista ei ole mitään todistamista. Jeesusta ei ole kukaan koskaan missään tiettävästi todistanut!
Jokainen uskova on valmis omalta kohdaltaan todistamaan, että Jeesus totisesti elää. Jokainen uskova on tavalla tai toisella tullut tämän huomaamaan ja saanut siitä niin varmat todisteet, että on valmis tämän asian kertomaan vaikka yleensä saa vain kuulioiden pilkan, joissain maissa kuoleman tuomion.
Miksi kukaan yrittäisi oman maineensa tai jopa henkensä hinnalla todistaa Jeesuksesta ellei se olisi totta? Mietihän hetki kuinka varma todiste ihmisen pitää ensin itsensä saada, että on valmis laittamaan itsensä likoon tuodakseen asian myös muiden tietoon siinä toivossa, että toisetkin tajuaisivat ja voisivat pelastua.
Sinulla on ihmeellinen maailmankuva, jos ajattelet ensimmäiseksi, että kaikki mitä toiset ihmiset sanovat, olisi valetta. Miksi kukaan haluaisi valehdella tällaisessa asiassa missä itselleen ei varmasti saa mitään hyötyä? Jos kuvittelet, että uskovat on jotenkin kokonaan erilaisia ihmisiä, olet oikeassa, mutta eivät he ole aina olleet erilaisia. Uskovat ovat olleet aivan samanlaisia ihmisiä kuin sinä itse, mutta Jeesuksen kohtaaminen on muuttanut heidät pysyvästi.
Arvaa mitä minä tekisin tällä hetkellä ellen olisi saanut tulla tuntemaan Jeesusta? Lauantai iltana?
Varmaan istuisin kavereiden kanssa ravintolassa ja juteltaisiin mukavia. Siinä jutustelun ohessa voisi ikään kuin huomaamatta tuoda esiin miten viime viikolla olisin tehnyt melkoisen vaikutuksen johonkin naiseen tai voisi mainita miten olisin ollut tyytymätön saamaani kohteluun työpaikalla ja järjestänyt potkut jollekin onnettomalle tai ehkä voisin jutustelun lomassa mainita miten jollain mutkaisella pätkällä eräskin kilpasille lähtenyt kanssa-autoilija jäi nuolemaan näppejään kun polkaisin autoni kuutoskoneesta kaikki tehot irti.
Kuulostaako naurettavalle? Niin minustakin nyt, mutta ennen uskoon tuloa nuo aiheet olivat kai aika tavallisia parin lasin jälkeen muun jutustelun lomassa. Erilaisilla tavoilla piti ikään kuin pönkittää omaa asemaansa ja yleensä nämä tavat liittyivät vallankäyttöön, seksiin, rahaan, älykkyyteen tai johonkin muuhun mitä vain sai itsestään tuotua esille, tietenkin aivan kuin ohimennen, keskustelun lomassa.
Uskoontulo muutti kaiken hetkessä, tai sanotaanko parissa viikossa. Parissa viikossa jäi viina, tupakka, avioliiton ulkopuoliset seksi suhteet, väärä vallan käyttö ja paljon muuta, joka ei ole niin näkyvää. Arvomaailma mullistui täysin myös sen kohdalla, kuinka tärkeää on raha ja valta ja moni muu tässä maailmassa hyvinkin merkittävä asia. Uskoontulon jälkeen vain Jeesuksella on ollut todella merkitystä, kaikki muu on toisarvoista. Päihteiden käytön lopettaminen ei todellakaan lopettanut elämästä hauskuutta, silloin hauskuus vasta alkoi. Toimeentulo on välttämätöntä, mutta se ei ole enää elämässä niin merkittävä asia.
Jos kuvittelet, että tämä muutos tapahtui siksi, että liikutuin jossain hengellisessä tilaisuudessa, niin olet tyhmä. Jos tosiaan et käsitä, että jotain todellista on tapahtunut, niin olet sokea. Mitä sitten tapahtui? Tapahtui se, että kohtasin todellisen, elävän Jeesuksen. Jeesuksen, jonka kuka tahansa saa kohdata milloin haluaa, vaikka nyt. Vain jos sydämesi on jo päässyt paatumuksessa niin pitkälle, ettet enää voi tehdä parannusta, vain silloin et enää voi tulla herätyksen tilaan ja kohdata Jeesusta. Älä paaduta sydäntäsi, tänään on vielä armon aika, vielä tänään Jeesus kutsuu sinua.
Jos nyt kuitenkin vastaisit avauksessani esittämään kysymykseen. Ihmettelen tätä hiljaisuutta tämän otsikon alla. Mikäli te uskovaiset olette vakuuttuneet siitä, että uskoontulonne on lähtöisin Jumalasta, niin tottakai uskallatte kertoa henkilökohtaisesta kokemuksesta uskoontulostanne jne.
Nyt tarkoitan teitä tällä palstalla olevia.
Kiitos vastauksista.
Voisin vastata tähän vaikkapa pienellä lainauksella Paavalin kirjeestä:
"..lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen."
Kun itsessään huomaa tätä iloa, rauhaa ja rakkautta, joka ei totisesti ole minusta itsestä lähtöisi tai minulle luonnollista, niin vakuuttuu siitä, että tämä on Jumalasta.
Tietysti voisin yrittää kuvailla sitä, miten todellakin sain yhteyden Jumalaan Hengen kautta, mutta ongelmaksi tulee se, että kenellä ei ole Jumalan Henkeä, ei voi sitä käsittää. Silloin se on niin kuin kertoisi sokealle, mitä on näkeminen ja sokea sanoo, ettei usko mitään näkemistä olevan olemassakaan.
Ehkä tätä kuitenkin saadaan tarkennettua ja jotenkin ymmärrettäväksi, jos sinulla jokin erityinen asia mielessäsi.
"Miksi kukaan yrittäisi oman maineensa tai jopa henkensä hinnalla todistaa Jeesuksesta ellei se olisi totta?"
Tuolla logiikalla kaikki uskonnot olisivat tosia. Tokihan tuo mitä sanot, pätee jokaisen uskonnnon jumaliin. Jos olet harras hindulainen, niin tokihan uskot hindujumaliin aivan samalla intensiteetillä kuin kristitty uskova omiin jumaliinsa.
jos olisit hurahtanut islamiin.
..et oikeasti kuvittele noin. Ymmärrän kyllä, että tuo on juuri se repliikki mitä sinun ateistina täytyy sanoa, mutta voi raasua, jos et ymmärrä näiden uskontojen välillä olevia eroja.
Kannattaisi ihan oikeasti selvittää.
.. ja jos kerron mitä eroja uskonnoissa ja todistuksissa on, niin sinähän siitä vähät välität.
Sinä kun tiedät nämä asiat jo ennestään ja jos joku yrittää kertoa miten ne oikeasti on, niin sinä tietty haistatat jotain ja haukut kirjoittelijan kun kirjoittelee joutavista uskontoon liittyvistä asioita täällä uskonto-palstalla. Joten antaahan olla.
Uskonnollisen kokemuksen biologiset edellytykset ovat olemassa ihmisen fysiologiassa valmiiksi odottamassa sopivaa sytykettä. Kokemus voi olla hyvin samankaltainen aivan erilaisissa uskonnoissa. Erilaisia sävytteitä kokemukseen tulee sitten henkilökohtaisesta kemiasta ja persoonallisuustyypistä. Kokemuksella sinällään ei voi perustella mitään uskontoa. Kokemuksen viitekehys ratkaisee sen mihin kokija sen liittää. Ja siinä vaiheessa tarvitaan niitä opillisia perusteita.
Kirjoitin tästä lähes samasta aiheesta pari viikkoa sitten Valvojalle, käykää lukemassa sieltä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=3500000000027049
... kun ei meinaa ihan kaikkia keritä lukemaan niin äkkiä, kun on niin kiire kirjoittaa OMIA mielipiteitä.
Kaipaamasi tarina uskoontulostani löytyy ylempää Damonin keskusteluhaaran älystä ja uskosta alla, tulin juuri sinne kirjoittaneeksi siitä. Syynä siis vahva, älyn rajat ylittävä, kokemus.
Mielestäni tuo kokemus omasta syntisyydestä ja vajavaisuudesta (johon siis "heräsin" täydellisyyden tunteesta), ja sen jälkeen kokemus (ilman mitään erillistä puulaakia) täydellisestä anteeksi saamisesta syntieni suhteen on sellaista mitä muut uskonnot eivät julista. Ne julistavat enemmän omia ponnisteluja asian eteen.
Myös Rakkauden kaksoiskäsky yksinkertaisena, koko Raamatun TÄYTTÄVÄNÄ käskynä, on jotain sellaista jota ei löydy muualta, ja ratkaisu kysymykseen, mitä sitten kun ei pysty sitä täyttämään itse omin voimin (= Jeesus). Siis tuo syntikysymyksen tunnistaminen ja käsittelykyky Jeesuksen ristintyön seurauksena, ja elävä yhteys Jumalaan, on niin hyvä uutinen kristinuskossa,jota en ole löytänyt muista uskonnoista (en ole tosin etsinytkään - vaan pamahdin ateistista uskoon).
Muista uskonnoista siis tiedän vain teoriatasolla, kokemuksia en tahdo lähteä etsimään, koska se sotisi nykyistä uskoani, ja syvää kokemustani oikeasta ja väärästä, vastaan. Muiden uskontojen edustajien kanssa mielelläni kyllä keskustelen. Huom! mikään ihmisyhteisö ei pakottanut minua vaihtamaan ateistikokemuksistani kristinuskon kokemuksiin, vaan tämä oli ilman ihmisiä minussa herätetty prosessi. Sosiaalinen paine on uskoakseni enimmäkseen pahasta ihmisille... paitsi lait kyllä on hyviä, että pystytään toimimaan yleensäkään yhdessää...