Rukous on sydämen puhetta

Jumalan kanssa.

minä uskon korkeimpaan johdatukseen mutta rukoilemaan sanan siinä merkityksessä en ole oppinut, juttelen Jumalan kanssa aivan koska vaan.
saatan täyttää tiskikonetta ja kerron siinä samalla ja kiitänkin taas jostain.
Jos muut ihmiset kuulisivat ajatukseni olisin varmaan jo hullujen huoneella.
osaan toki tutut rukoukset isämeidän ja levolle lasken luojani. ja muitakin.
mutta minusta on jotenkin teennäistä asettua johonkin rukoilemaan tutuilla sanoilla. Minun rukoukseni hoituvat siinä arjen keskellä usein montakin kertaa päivässä.

minulle suhde Jumalaan on kunnossa. hän kuuntelee ja minä puhun. joskus toisinpäinkin. enkä usko että olen sen huonopi Jumalan lapsi kuin sekin joka rukoilee "oikeesti"

Nyt aloin miettiä miksi kirjoitin tämän viestin. Kaipa joku tarkoitus oli kun sen kerran tein.

Hyvää elämää kaikille
18517
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

Hyvä oli kirjoituksesi. Minäkään en ole oppinut koskaan rukoilemaan valmiita rukouksia, paitsi ihan pienenä,Levolle lasken-rukous.
Minäkin puhun Jumalalle omin sanoin ja usein juuri tehdessäni jotakin askareitani.
Useat ystäväni tekevät myös tällä tavoin, enkä usko että on väärää ja oikeata rukoilemista, kaikkihan ne tulevat suoraan sydämestä.
Ja minulle Jumala on ystävä, jolle voin puhua mistä asiasta tahansa ja milloin tahansa.
Kiitos kirjoituksestasi ja hyvää elämää sinullekin =)

Äänestä

te puhutte itsellenne rukouksissanne ja tavallaan saatte vastauksen myös itseltänne...vastaus riippuu paljon siitä, minkälainen ajatusmaailma teillä on. Ei se sen kummempaa ole.

Sinänsä on hyvä, että keskustelette "Jumalanne" kanssa (se on jonkinlaista terapiaa), mutta ei sillä mielestäni ole väliä millä sanoilla rukoilette, vaan että rukoilette. Itseltänne saatte vastauksen rukouksiinne ja ehkäpä levollisemman mielen.

Miksi kokisit olevasi huonompi kuin hän, joka rukoilee "oikeasti". Podetko tunnontuskia? Ei kannata, sillä sinäkin olet varmaan hyvä ihminen.

Elämä on laiffii.

Äänestä
  • ...eli itsehoitomuotona tuo rukoileminen lienee varsin hyvä juttu...ja halpakin !?!
    p.s.The-Matti vois ehkä itsekin etsiä parannusta oikeasti...eikä vain pullon pohjalta,kö ?!?

    Äänestä

  • Saddamisti ;-) kirjoitti:

    ...eli itsehoitomuotona tuo rukoileminen lienee varsin hyvä juttu...ja halpakin !?!
    p.s.The-Matti vois ehkä itsekin etsiä parannusta oikeasti...eikä vain pullon pohjalta,kö ?!?

    Älä pilkkaa toisia!.
    Monet alkoholistit hakevat täältä lohtua tai parannusta elämäänsä.

    Äänestä

siunausta sinulle arjen tytär, niin minäkin puhun Herran kanssa milloin missäkin ja milloin mistäkin, ihan arkisesti. kiitos mukavasta kirjoituksesta ja Herran rauhaa.

Äänestä
  • ...vastaako tuo `herrasi´ sinulle koskaan ja jos,niin miten ?!? Teoissako vai ihan sanallisesti kuultavana...keiden ?!?
    Onko hänen "äänensä" syvällinen,sieluun käyvä,kirja-suomella artikuloiva ääni,vaiko alku-hebrealla selittävä `turvallinen vaari´ vai minkälainen on hänen vastauksensa ?!?
    Vai olisiko hän peräti nainen...ei kait vaan ?!?
    ;^D

    Äänestä

  • Saddamisti ;-) kirjoitti:

    ...vastaako tuo `herrasi´ sinulle koskaan ja jos,niin miten ?!? Teoissako vai ihan sanallisesti kuultavana...keiden ?!?
    Onko hänen "äänensä" syvällinen,sieluun käyvä,kirja-suomella artikuloiva ääni,vaiko alku-hebrealla selittävä `turvallinen vaari´ vai minkälainen on hänen vastauksensa ?!?
    Vai olisiko hän peräti nainen...ei kait vaan ?!?
    ;^D

    Vastaukset tulevat... elämäni tapahtumina. ehkä ihan pieninä asioina joista tiedän Jumalani puhuvan.... ehkä sen huomaa vasta viikkojen päästä joskus vuosien.. mutta vastausta vaille en ole montakaan kertaa jäänyt.
    Tiedän ettei kaikki tätä usko.. mutta mitä sen on väliä. minä itse uskon ja tiedän omassa elämässäni Jumalan johdatuksen.

    Äänestä

  • Tuula kirjoitti:

    Vastaukset tulevat... elämäni tapahtumina. ehkä ihan pieninä asioina joista tiedän Jumalani puhuvan.... ehkä sen huomaa vasta viikkojen päästä joskus vuosien.. mutta vastausta vaille en ole montakaan kertaa jäänyt.
    Tiedän ettei kaikki tätä usko.. mutta mitä sen on väliä. minä itse uskon ja tiedän omassa elämässäni Jumalan johdatuksen.

    ...niin lykkyä vain osaksesi,sillä lienet siiheen ihmiskunnan vähemmistöön kuuluva osanen joka saa `oikean´ lohdun elämänsä ongelmiinsa jumalaltaan...ja sehän taasen lienee vallan tavoiteltava olomuoto(siis tuo lohtu-puoli!),kö ?!?

    Äänestä

  • Saddamisti ;-) kirjoitti:

    ...niin lykkyä vain osaksesi,sillä lienet siiheen ihmiskunnan vähemmistöön kuuluva osanen joka saa `oikean´ lohdun elämänsä ongelmiinsa jumalaltaan...ja sehän taasen lienee vallan tavoiteltava olomuoto(siis tuo lohtu-puoli!),kö ?!?

    Siis selvennykseksi Jumala ei vastaa minulle puhumalla kanssani. Vaan pieniä asioita elämässäni. Tiedän että se on vaikea käsittää jos ei edes tahdo sitä käsittää.
    Elämässäni on vain sattunut paljon asioita joiden tiedän olevan niitä vastauksia.
    Yksi esimerkki...
    4 vuotias lapseni sairastui vuosia sitten vakavasti. Hänen ennusteensa oli että parin seuraavan vuoden aikana hänelle olis tehty vähintään 7 leikkausta. siis vähintään. leikkauksia olis voinut olla kenties toistakymmentäkin. Silloin minä pyysin Jumalaa säästämään tyttäreni tuolta. Tiedän myös monen ystäväni rukoilleen. Tiedän että tyttäreni puolesta rukoiltiin afrikassa kiinassa ja monessa muussa maassa.(tätä on olla Jumalan kämmenellä se ulottuu kaikkialle) Tunsin sen ystävällisyyden silloin tosi vahvasti.
    no joka tapauksessa puoli vuotta taudin alkamisen jälkeen lääkäri sanoi ettei leikkausta tarvita ei ensimäistäkään. Silloin kiitin Jumalaa ja kiitän edelleen. Tyttäreni on tätä nykyä iloinen ja reipas 9 vuotias ja muutenkin lapseni terveitä ja onnellisia.
    paljon voisin kertoa mutta aikani ei taida riittää.
    Jokainen uskoo miten tahtoo. ja tahtooko ja uskaltaako uskoa. Jos uskaltaisi elämästä saisi paljon enemän irti.. voin sen rehellisesti sinulle epäilevä tuomas sanoa

    Mutta kaikkea hyvää sinulle

    Äänestä

  • Saddamisti ;-) kirjoitti:

    ...niin lykkyä vain osaksesi,sillä lienet siiheen ihmiskunnan vähemmistöön kuuluva osanen joka saa `oikean´ lohdun elämänsä ongelmiinsa jumalaltaan...ja sehän taasen lienee vallan tavoiteltava olomuoto(siis tuo lohtu-puoli!),kö ?!?

    Ainakin toistaiseksi siihen ihmiskunnan pieneen vähemmistöön pääsee vielä mukaan. Mietihän vähän, mikä siinä liittymisjutussa vastusteluttaa, vai onko syy tietoisesti tavoittamattomissa?

    Äänestä

  • Tuula kirjoitti:

    Siis selvennykseksi Jumala ei vastaa minulle puhumalla kanssani. Vaan pieniä asioita elämässäni. Tiedän että se on vaikea käsittää jos ei edes tahdo sitä käsittää.
    Elämässäni on vain sattunut paljon asioita joiden tiedän olevan niitä vastauksia.
    Yksi esimerkki...
    4 vuotias lapseni sairastui vuosia sitten vakavasti. Hänen ennusteensa oli että parin seuraavan vuoden aikana hänelle olis tehty vähintään 7 leikkausta. siis vähintään. leikkauksia olis voinut olla kenties toistakymmentäkin. Silloin minä pyysin Jumalaa säästämään tyttäreni tuolta. Tiedän myös monen ystäväni rukoilleen. Tiedän että tyttäreni puolesta rukoiltiin afrikassa kiinassa ja monessa muussa maassa.(tätä on olla Jumalan kämmenellä se ulottuu kaikkialle) Tunsin sen ystävällisyyden silloin tosi vahvasti.
    no joka tapauksessa puoli vuotta taudin alkamisen jälkeen lääkäri sanoi ettei leikkausta tarvita ei ensimäistäkään. Silloin kiitin Jumalaa ja kiitän edelleen. Tyttäreni on tätä nykyä iloinen ja reipas 9 vuotias ja muutenkin lapseni terveitä ja onnellisia.
    paljon voisin kertoa mutta aikani ei taida riittää.
    Jokainen uskoo miten tahtoo. ja tahtooko ja uskaltaako uskoa. Jos uskaltaisi elämästä saisi paljon enemän irti.. voin sen rehellisesti sinulle epäilevä tuomas sanoa

    Mutta kaikkea hyvää sinulle

    ...niin,lykkyä vain ja onneksi olkoon,kun lapsosesi sai uuden `mahdollisuuden´ !?!
    Ei kait liene eläinkunnassa(myös-ihmis!)ihanampaa(subjektiivisesti katsoen!)olotilaa,kuin oman jälkikasvunsa elämän onnistuminen,kö ?!?
    Tosin voisivat ehkä nuo itämaan ja afrikan kansat hieman rajoittaa tuota kasvuaan,etteivät ihan käsiin kuole nälänhädässään ja vedenjanossaan,kö ?!?
    Paitsi heillähän lienee se vääränlainen jumal-olento `turvanaan´...joten ei heistä niin väliä,kö ?!?
    Hmm...olisikohan tässäkin vain kyse opetetun ajatuksen tunnustamisesta,siis jumaluuden ?!?
    Todellisten vastauksien ja vaihtoehtojen etsiminen lienee yliopistojen ym. yksinoikeus,kö ?!?

    Äänestä

  • poikanen kirjoitti:

    Ainakin toistaiseksi siihen ihmiskunnan pieneen vähemmistöön pääsee vielä mukaan. Mietihän vähän, mikä siinä liittymisjutussa vastusteluttaa, vai onko syy tietoisesti tavoittamattomissa?

    ...omien pienten harmaiden solukoiden käyttö lienee iskostunut niin kovasti,etten osaa `typeryyteen´ turvautua ?!?
    Oletko itse koskaan todella paneutunut asioiden syvällisten olemuksien saloihin ?!?
    [esim. E.Valtaojan - Kotona maailmankaikkeudessa]
    Jos et,niin voisit ehkäpä oivaltaa jotain universumimme "salaisuuksista",kö ?!?
    Vai onko se `kiellettyä´ n.s. uskisten keskuudessa ?!?
    ;^D

    Äänestä

  • Tuula kirjoitti:

    Siis selvennykseksi Jumala ei vastaa minulle puhumalla kanssani. Vaan pieniä asioita elämässäni. Tiedän että se on vaikea käsittää jos ei edes tahdo sitä käsittää.
    Elämässäni on vain sattunut paljon asioita joiden tiedän olevan niitä vastauksia.
    Yksi esimerkki...
    4 vuotias lapseni sairastui vuosia sitten vakavasti. Hänen ennusteensa oli että parin seuraavan vuoden aikana hänelle olis tehty vähintään 7 leikkausta. siis vähintään. leikkauksia olis voinut olla kenties toistakymmentäkin. Silloin minä pyysin Jumalaa säästämään tyttäreni tuolta. Tiedän myös monen ystäväni rukoilleen. Tiedän että tyttäreni puolesta rukoiltiin afrikassa kiinassa ja monessa muussa maassa.(tätä on olla Jumalan kämmenellä se ulottuu kaikkialle) Tunsin sen ystävällisyyden silloin tosi vahvasti.
    no joka tapauksessa puoli vuotta taudin alkamisen jälkeen lääkäri sanoi ettei leikkausta tarvita ei ensimäistäkään. Silloin kiitin Jumalaa ja kiitän edelleen. Tyttäreni on tätä nykyä iloinen ja reipas 9 vuotias ja muutenkin lapseni terveitä ja onnellisia.
    paljon voisin kertoa mutta aikani ei taida riittää.
    Jokainen uskoo miten tahtoo. ja tahtooko ja uskaltaako uskoa. Jos uskaltaisi elämästä saisi paljon enemän irti.. voin sen rehellisesti sinulle epäilevä tuomas sanoa

    Mutta kaikkea hyvää sinulle

    Hei Tuula,
    Pohdit tuossa ensimmäisessä tekstissäsi, miksiköhän kirjoitit sen. Tuon rukousvastauksen lukeminen ainakin rohkaisi minua ja antoi sydämeeni kiitollisen mielen. Siinä ehkäpä yksi pieni syy kirjoituksellesi... Ei varmastikaan ainoa :) siunausta sinulle siskoni!

    Äänestä

Olisitko Tuula kiinnostunut kirjeenvaihdosta sähköpostitse kanssani. Jos olet, niin kerro. Sinun ei tarvitse laittaa tänne palstalle osoitettasi, vaan minä voin sitten kertoa omani. Olen 31-vuotias kolmen lapsen uskova äiti.

Äänestä
  • Minä pidän kirjeiden kirjoittamisesta joten olisi ihan kivaa vaihtaa ajatuksia.
    Minulla ei tottatosiaan ole anonyymiä osoitetta jonka voisin tässä ilmoittaa mutta vastaan kyllä jos laitat omasi

    Tuula

    Äänestä

  • Tuula kirjoitti:

    Minä pidän kirjeiden kirjoittamisesta joten olisi ihan kivaa vaihtaa ajatuksia.
    Minulla ei tottatosiaan ole anonyymiä osoitetta jonka voisin tässä ilmoittaa mutta vastaan kyllä jos laitat omasi

    Tuula

    Kiva että haluat kirjeenvaihtoon!
    Tässä on sähköpostiosoitteeni: [email protected]
    Voin sitten antaa myös katuosoitteen mailitse. Voidaan sitten kirjoitella myös "etana"postilla.

    Äänestä

  • ...`sokeuttamina´,kö ?!?
    No,toivottavasti osaavat joskus edes itsenäiseen ajatteluun ja osaisivat muokata maailmankuvansa omien avujensa turvin...eikä pelkästään opetettujen turinoiden ja ennakkonäkemysten,kö ?!?
    ;^D

    Äänestä

  • Saddamisti ;-) kirjoitti:

    ...`sokeuttamina´,kö ?!?
    No,toivottavasti osaavat joskus edes itsenäiseen ajatteluun ja osaisivat muokata maailmankuvansa omien avujensa turvin...eikä pelkästään opetettujen turinoiden ja ennakkonäkemysten,kö ?!?
    ;^D

    Saavat itse päättää uskovatko vaiko eivät ja mihin uskovat
    heille ei kotona tuputeta uskoa ja uskopa että he ovat sen verta fiksuja lapsia ja nuoria ettei heille voi omia näkemyksiään siirtääkään Ovat äitinsä sisukkuudesta perineet melkoisen leijonan osan.
    minä itse sain päättää itse omasta itsestäni kun olin lapsi(kasvoin muuten ateisti kodissa)
    ja sen oikeuden tahdon myös omilleni taata.
    Meidän kodissamme ei usko tule päivittäin sen kummemmin edes esiin. monet tutuista ei edes tiedä uskostani koska se on minun henkilökohtainen asiani. Toki ystäväni tietävät sen.
    En muuten oikein ymmärrä asennettasi hyvä saddamisti... olen koittanut ymmärtää sinua tässä tämän viestien vaihdon lomassa mutta jäät arvoitukseksi. ja olen aistivinani sitä pelkoa rivien välistä.
    Kuulutko sinä näihin ihmisiin jotka eivät uskalla uskoa koska pelkäävät mitä ympäristö sanoo?

    Minä olen toiminut ja toimin edelleen seurakunnan lähetystyönparissa.. ja miksi siinä toimin?. syy on se että monessa maassa olot ovat tosi vaikeat elää ja olla. On sairautta jotka johtuvat tietämättömyydestä. lapsia ja aikuisia kuolee juuri sen vuoksi ettei hygienia ole ajantasalla. ehkäisyä ei tunneta tai osata käyttää.
    Tähän tahdon vaikuttaa olemalla tukemassa tätä työtä. Ja avun saamisen edellytyksenähän ei ole se että on kristitty vaan apu menee koko kylälle
    eikä siellä tuputeta sitä meidän uskoa heille. kerrotaan kyllä jos tahtovat kuunella mutta pakkoahan ei nykyään enää ole.
    Niin ja minusta on ollut mukavaa laajentaa näkökantani erilaisten kulttuurien suuntaan.

    Avaa sisintäsi kuulemaan asioita joita tahdot kuulla.. ehkä yllätyt.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tuula kirjoitti:

Jumalan kanssa.

minä uskon korkeimpaan johdatukseen mutta rukoilemaan sanan siinä merkityksessä en ole oppinut, juttelen Jumalan kanssa aivan koska vaan.
saatan täyttää tiskikonetta ja kerron siinä samalla ja kiitänkin taas jostain.
Jos muut ihmiset kuulisivat ajatukseni olisin varmaan jo hullujen huoneella.
osaan toki tutut rukoukset isämeidän ja levolle lasken luojani. ja muitakin.
mutta minusta on jotenkin teennäistä asettua johonkin rukoilemaan tutuilla sanoilla. Minun rukoukseni hoituvat siinä arjen keskellä usein montakin kertaa päivässä.

minulle suhde Jumalaan on kunnossa. hän kuuntelee ja minä puhun. joskus toisinpäinkin. enkä usko että olen sen huonopi Jumalan lapsi kuin sekin joka rukoilee "oikeesti"

Nyt aloin miettiä miksi kirjoitin tämän viestin. Kaipa joku tarkoitus oli kun sen kerran tein.

Hyvää elämää kaikille

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu