Maan korvessa kulkevi lapsosen tie Hänt ihana enkeli kotihin vie niin pitkä on matka, ei kotia näy
Vaan ihana enkeli vierellä käy
On pimeä korpi ja kivinen tie ja usein se käytävä liukaskin lie
Oi pianhan se lapsonen langeta vois
jos käsi ei enkelin kädessä ois
Ja siltikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan
niin pianhan niihinkin tarttua vois
jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli.
mutt sydämmiimme läpi elämän jätit
muistosi lämpimän.
Nyt olet tähti öisellä taivaalla, revontuli
Välkähdys auringonsäteenä
aallonharjalla
Olet leppäpuussa kahiseva tuuli. Kimaltava timantti kevät hangella.
Miks täytyy täältä lähteä pois, miks ei saa tänne jäädä?
sitä ymmärtää ei voi ihminen, joka ei päivien lukua säädä. Herran kädessä on kulku jokaisen ja myös askelten mitta ja määrä.
Kuljemme nyt kuunnellen, on poissa jotain hyvää
Tätä emme tavoita katsellen, vaan tunnemme kaipuuta syvää.
Menetin kuukausi sitten työkaverini ja samalla rakkaan ystäväni, olimme kuin samaa perhettä jaoimme yhdessä niin ilot kuin surutkin. Pystyimme puhumaan kaikesta, olin hänen kanssaan loppuun asti. Hän oli iloinen, heitti huumoria ja nauroi minkä pystyi loppuun asti vaikka hän oli puristuksissa ja päällä hirveä paino, tuntui niin pahalta nähdä hänet litistyneenä kuin pannukakku niin yksin ja peloissaan vaikka hän nauroi ja yritti olla urhea näin että hän pelkäsi. Lopulta hän ei enää jaksanut hän lähti kauas pois, nyt tiedän, tiedän että hänellä on nyt hyvä olla.
Vaan ihana enkeli vierellä käy
On pimeä korpi ja kivinen tie ja usein se käytävä liukaskin lie
Oi pianhan se lapsonen langeta vois
jos käsi ei enkelin kädessä ois
Ja siltikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan
niin pianhan niihinkin tarttua vois
jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli.
mutt sydämmiimme läpi elämän jätit
muistosi lämpimän.
Nyt olet tähti öisellä taivaalla, revontuli
Välkähdys auringonsäteenä
aallonharjalla
Olet leppäpuussa kahiseva tuuli. Kimaltava timantti kevät hangella.
Miks täytyy täältä lähteä pois, miks ei saa tänne jäädä?
sitä ymmärtää ei voi ihminen, joka ei päivien lukua säädä. Herran kädessä on kulku jokaisen ja myös askelten mitta ja määrä.
Kuljemme nyt kuunnellen, on poissa jotain hyvää
Tätä emme tavoita katsellen, vaan tunnemme kaipuuta syvää.
Menetin kuukausi sitten työkaverini ja samalla rakkaan ystäväni, olimme kuin samaa perhettä jaoimme yhdessä niin ilot kuin surutkin. Pystyimme puhumaan kaikesta, olin hänen kanssaan loppuun asti. Hän oli iloinen, heitti huumoria ja nauroi minkä pystyi loppuun asti vaikka hän oli puristuksissa ja päällä hirveä paino, tuntui niin pahalta nähdä hänet litistyneenä kuin pannukakku niin yksin ja peloissaan vaikka hän nauroi ja yritti olla urhea näin että hän pelkäsi. Lopulta hän ei enää jaksanut hän lähti kauas pois, nyt tiedän, tiedän että hänellä on nyt hyvä olla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen pahoillani menetyksestäsi. Omaa suruani olen oppinut ymmärtämään ja sietämään paremmin lukemalla muiden ihmisten kokemuksia ja tapoja surra. Esimerkiksi kirja nimeltä "liian iso ikävä" on koskettava teos, jossa nuoret ihmiset kertovat surustaan ja selviytymisestään.
Voimia ja uskotaan että uusi vuosi tuo myös onnea mukanaan.
Kiitos, sitä minäkin toivon, vaikka työssäni näen melkein jokapäivä tuskaa,verta ja kuolemaa en totu siihen ikinä, työkaverit ja pomoni väittävät että siihen tottuu mutta minusta tuntuu että olen vahvasti erimieltä asiasta. Valmistuin ammattiini kaksivuotta sitten mutta en vain totu tähän. Nyt varsinkin totuttautuminen tuntuu lähes mahdottomalta kun paras ystäväni ja samalla myös työkaverini on poissa, hän ehti opettaa minulle paljon asioita ja olen niistä hänelle kiitollinen. Kai elämä pikkuhiljaa alkaa voittaa.
Vaatiihan se aikamoista "luonteen lujuutta", jos pystyy tottumaan kuolemaan. Kamppailen itse ensimmäistä kertaa näiden asioiden kanssa, enkä todella usko, että ensi kerralla on helpompaa, koska olen silloin jo "tottunut" kuolemaan.
Ole ylpeä tunteellisuudestasi, se osoittaa, että olet sydämellinen ja välittävä ihminen. Näiden vahvuuksiesi avulla, sekä ajan kuluessa olen varma että suru ja tuskakin helpottaa.
sitähän se todellakin vaatii, jotkut minun työkavereistani ovat jotenkin ihmeen kaupalla tottuneet kuolemaan, veren näkemiseen ja tuskaan ja sanovat minullekkin että minun olisi parempi jos tottuisin näihin ja tavallaan niinkuin hyväksyisin nämä asiat. Mutta se ei todellakaan ole niin helppoa miltä se ehkä kuulostaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamisia.
Hei! Mistä tämä kohta on: Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli. Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. mutt sydämmiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän. Etsin sopivaa runon pätkää ja tuo saattaisi olla.