Uskomus, jossa uskotaan maailman syntyneen sattumalta törmää kuitenkin ongelmaan, jota ei voida ohittaa : miten tarkoituksettomuudesta voi syntyä tarkoitusta? Tämä on ongelma, joka ei mene jakeluun. Niinkuin eräässä kirjassa osuvasti sanotaan, suuremmalla todennäköisyydellä apina kirjoittaa ymmärrettävän kaksisivuisen kirjeen kuin elottomasta syntyy elämää ilman ulkopuolista ohjausta.
Tuhottoman pitkän ajan kuluessa ja kohtalon oikusta olosuhteet muuttuivat niin, että kuolleeseen materiaaliin tulee elämä?! Maalaisjärkeen asia ei mahdu, mutta mitäs siitä. Tiede on rajannut pois ulkopuolisen elementin mukanaolon. Sitä mahdollisuutta ei yksinkertaisesti oteta huomioon, koska muuten kyse ei olisi enää tieteestä.
Me ihmiset olemme tottuneet siihen, että kaikella on alku ja tekijä. Esineet eivät synny itsestään vaan niillä on aina tekijä, ihminen. Miten näin tarkoituksenmukainen maailma olisi voinut syntyä vailla tekijää?
Ihmisen kehon toiminta näyttää epäilyttävässä määrin tarkoitushakuiselta. Maha ei kurni vain sattumalta, ihan huvikseen vaan siksi, että mahan omistajalla on nälkä tai ilmavaivoja. Ihmisen viestintä puolestaan näyttää perustuvan siihen, että ihmiset ymmärtävät toisiaan, tai ainakin yrittävät ymmärtää. Ihan kuin sanoilla olisi jokin merkitys. Ihmiset eivät vain sattumalta ymmärrä, mitä sinä yrität sanoa. Missä vaiheessa siis järki ja tarkoitus hyppäävät mukaan sattumaan ja tarkoituksettomuuteen?
Mikäli sattumaan perustuvaa maailmankatsomusta seuraa loogisesti, kaiken tulisi olla sattuman tulosta. Elämässä ei voisi olla tarkoitusta, ei millään tasolla, paitsi ehkä harvoin - sattumalta. Ymmärtäisimme toisiamme sattumalta ja kaikki olisi sattumaa.
Kuitenkin näyttää siltä, että elämässä on jonkinlainen järjestys, luonnossa luonnonlait, sanoilla merkityksensä, yhteiskunnassa ymmärrettävät säännöt ja lait.
Ongelma, joka myös nousee sattumaan perustuvasta maailmankatsomuksesta on kysymys oikeasta ja väärästä. Jos kaikki perustuisi sattumaan, ei voisi olla oikeaa ja väärää. Kokeissa voisi luntata sattumalta, kavereille voisi antaa turpiin sattumalta ja keskosia voisi hukuttaa synnytyslaitoksella vesisankoon sattumalta. Kaikki olisi suhteellista. Ei voisi sanoa mikä on oikein ja väärin, koska perusteita ei olisi.
Entäpä sitten rakkaus? Sekin menettäisi merkityksensä. Olisimme vain olosuhteiden, hormonien ja sattuman uhreja. Mistä me edes voimme tietää mitä rakkaus on, jos olemme vain sattuman tulosta? Sattumaan perustuva maailmankatsomus päätyy lopulta logiikan umpikujaan, joka ei vastaa elämän todellisuutta.
Itselle ei ainakaan mitään muuta vaihtoehtoa maailman synnylle ole edes olemassa muutakuin se, että Jumala on luonut maailman. Silloinhan kaikella on tarkoituksensa ja me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Tarkoitukseton maailmankatsomus ei mene ainakaan minulle jakeluun. Eikö olisi mukava ajatella, että jokaisella ihmisellä on tarkotuksensa täällä maan päällä. Jos olisimme syntyneet sattumalta, ei meillä olisi mitään tarkoitusta. Pomppisimme täällä vain turhaan.
Entäpä raamattu? Miksihän siellä ennustetut asiat ovat tapahtuneet ja osa on vielä toteutumatta? Minulle ainakin jo raamattukin kertoo sen, että on olemassa Luoja ja elämällä on tarkoituksensa. Jeesuksen syntymäkin ennustettiin monta sataa vuotta ennen kuin Hän syntyi. Maailma näyttää kulkevan eteenpäin raamatun ennustusten mukaisesti.
Miksi on niin vaikeaa uskoa, että olisi olemassa Luoja? Silloin sinullakin olisi tarkoitus. Olisit arvokas ja tarkoituksella tänne syntynyt.Jos uskot sattumaan, olet täällä aivan turhaan, olet täysin arvoton. Elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta eikä järkeä. Hui kauhistus, mikä ajatus!
Tuhottoman pitkän ajan kuluessa ja kohtalon oikusta olosuhteet muuttuivat niin, että kuolleeseen materiaaliin tulee elämä?! Maalaisjärkeen asia ei mahdu, mutta mitäs siitä. Tiede on rajannut pois ulkopuolisen elementin mukanaolon. Sitä mahdollisuutta ei yksinkertaisesti oteta huomioon, koska muuten kyse ei olisi enää tieteestä.
Me ihmiset olemme tottuneet siihen, että kaikella on alku ja tekijä. Esineet eivät synny itsestään vaan niillä on aina tekijä, ihminen. Miten näin tarkoituksenmukainen maailma olisi voinut syntyä vailla tekijää?
Ihmisen kehon toiminta näyttää epäilyttävässä määrin tarkoitushakuiselta. Maha ei kurni vain sattumalta, ihan huvikseen vaan siksi, että mahan omistajalla on nälkä tai ilmavaivoja. Ihmisen viestintä puolestaan näyttää perustuvan siihen, että ihmiset ymmärtävät toisiaan, tai ainakin yrittävät ymmärtää. Ihan kuin sanoilla olisi jokin merkitys. Ihmiset eivät vain sattumalta ymmärrä, mitä sinä yrität sanoa. Missä vaiheessa siis järki ja tarkoitus hyppäävät mukaan sattumaan ja tarkoituksettomuuteen?
Mikäli sattumaan perustuvaa maailmankatsomusta seuraa loogisesti, kaiken tulisi olla sattuman tulosta. Elämässä ei voisi olla tarkoitusta, ei millään tasolla, paitsi ehkä harvoin - sattumalta. Ymmärtäisimme toisiamme sattumalta ja kaikki olisi sattumaa.
Kuitenkin näyttää siltä, että elämässä on jonkinlainen järjestys, luonnossa luonnonlait, sanoilla merkityksensä, yhteiskunnassa ymmärrettävät säännöt ja lait.
Ongelma, joka myös nousee sattumaan perustuvasta maailmankatsomuksesta on kysymys oikeasta ja väärästä. Jos kaikki perustuisi sattumaan, ei voisi olla oikeaa ja väärää. Kokeissa voisi luntata sattumalta, kavereille voisi antaa turpiin sattumalta ja keskosia voisi hukuttaa synnytyslaitoksella vesisankoon sattumalta. Kaikki olisi suhteellista. Ei voisi sanoa mikä on oikein ja väärin, koska perusteita ei olisi.
Entäpä sitten rakkaus? Sekin menettäisi merkityksensä. Olisimme vain olosuhteiden, hormonien ja sattuman uhreja. Mistä me edes voimme tietää mitä rakkaus on, jos olemme vain sattuman tulosta? Sattumaan perustuva maailmankatsomus päätyy lopulta logiikan umpikujaan, joka ei vastaa elämän todellisuutta.
Itselle ei ainakaan mitään muuta vaihtoehtoa maailman synnylle ole edes olemassa muutakuin se, että Jumala on luonut maailman. Silloinhan kaikella on tarkoituksensa ja me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Tarkoitukseton maailmankatsomus ei mene ainakaan minulle jakeluun. Eikö olisi mukava ajatella, että jokaisella ihmisellä on tarkotuksensa täällä maan päällä. Jos olisimme syntyneet sattumalta, ei meillä olisi mitään tarkoitusta. Pomppisimme täällä vain turhaan.
Entäpä raamattu? Miksihän siellä ennustetut asiat ovat tapahtuneet ja osa on vielä toteutumatta? Minulle ainakin jo raamattukin kertoo sen, että on olemassa Luoja ja elämällä on tarkoituksensa. Jeesuksen syntymäkin ennustettiin monta sataa vuotta ennen kuin Hän syntyi. Maailma näyttää kulkevan eteenpäin raamatun ennustusten mukaisesti.
Miksi on niin vaikeaa uskoa, että olisi olemassa Luoja? Silloin sinullakin olisi tarkoitus. Olisit arvokas ja tarkoituksella tänne syntynyt.Jos uskot sattumaan, olet täällä aivan turhaan, olet täysin arvoton. Elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta eikä järkeä. Hui kauhistus, mikä ajatus!
Vastaukset 49
Vanhimmat
Jos jätetään olkiukkojesi rakentelu ja saman asian toisto eri keinoin pois, viestisi voidaan tiivistää seuraavasti:
"miten tarkoituksettomuudesta voi syntyä tarkoitusta?"
Vaikka et kykenekään osoittamaan minkäänlaisen tarkoituksen olevan olemassa, niin kysynpä sinulta: Mikä on Jumalasi/Luojasi tarkoitus?
Entä sinun sattumasi tarkoitus? Ei mikään? Nautinto?
- Vau, mahtavaa!
Mikä on Jumalasi/Luojasi tarkoitus?
>>Mikä on Jumalasi/Luojasi tarkoitus?
Kun tuntee elämällään olevan tarkoituksen, silloin se on. Monetkin tuntee elämänsä olevan hyvää ja tarkoituksia on moniakin. Silloin se on tosiasia. Evoluution tuottama eläin on ilmeisesti tosiasia. Samoin ihmisen tunteet ovat tosiasioita.
Olen joskus ajatellut, miten voi olla niin, että ihminen kokee maailman kauniiksi. Luonnon katseleminen on valtavan nautinnollista. Koko luomakunta on sellaista, että ihmisen sisällä syntyy rakkaus siihen. Se on ilmeisesti ensimmäinen tunne. Siitä syystä maailma on olemassa ja se on Luojan tarkoitus.
Juttusi oli niin pitkä etten sitä jaksanut lukea.
Tässä kuitenkin poimintoja:
>>>>>> Silloin sinullakin olisi tarkoitus. Olisit arvokas ja tarkoituksella tänne syntynyt.Jos uskot sattumaan, olet täällä aivan turhaan, olet täysin arvoton. Elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta eikä järkeä. Hui kauhistus, mikä ajatus! Miksi on niin vaikeaa uskoa, että olisi olemassa Luoja?
Tuo oli hyvä pointti "Jos luoja on olemassa ja on luonut jotain, jonkun on täytynyt luoda luoja"
ja mistäs se luojan luoja ilmestyi??
Ei helv. ku o haussuu juttuu, repesin ja oikee monta kertaa, lisää tällästä. Jos kävisit vaikkapa lukion ja tajuaisit vielä mitä sielä opetetaan niin johan alkaisi asiat valjeta. Annapas vielä kun huomautan sinua ajatus virheistä ja vääristä päätelmistä ynnä muusta vastaavasta. Eli tässä tulee:
"Uskomus, jossa uskotaan maailman syntyneen sattumalta törmää kuitenkin ongelmaan, jota ei voida ohittaa : miten tarkoituksettomuudesta voi syntyä tarkoitusta? Tämä on ongelma, joka ei mene jakeluun. Niinkuin eräässä kirjassa osuvasti sanotaan, suuremmalla todennäköisyydellä apina kirjoittaa ymmärrettävän kaksisivuisen kirjeen kuin elottomasta syntyy elämää ilman ulkopuolista ohjausta.
Tuhottoman pitkän ajan kuluessa ja kohtalon oikusta olosuhteet muuttuivat niin, että kuolleeseen materiaaliin tulee elämä?! Maalaisjärkeen asia ei mahdu, mutta mitäs siitä. Tiede on rajannut pois ulkopuolisen elementin mukanaolon. Sitä mahdollisuutta ei yksinkertaisesti oteta huomioon, koska muuten kyse ei olisi enää tieteestä.
Me ihmiset olemme tottuneet siihen, että kaikella on alku ja tekijä. Esineet eivät synny itsestään vaan niillä on aina tekijä, ihminen. Miten näin tarkoituksenmukainen maailma olisi voinut syntyä vailla tekijää?
Ihmisen kehon toiminta näyttää epäilyttävässä määrin tarkoitushakuiselta. Maha ei kurni vain sattumalta, ihan huvikseen vaan siksi, että mahan omistajalla on nälkä tai ilmavaivoja. Ihmisen viestintä puolestaan näyttää perustuvan siihen, että ihmiset ymmärtävät toisiaan, tai ainakin yrittävät ymmärtää. Ihan kuin sanoilla olisi jokin merkitys. Ihmiset eivät vain sattumalta ymmärrä, mitä sinä yrität sanoa. Missä vaiheessa siis järki ja tarkoitus hyppäävät mukaan sattumaan ja tarkoituksettomuuteen?
Mikäli sattumaan perustuvaa maailmankatsomusta seuraa loogisesti, kaiken tulisi olla sattuman tulosta. Elämässä ei voisi olla tarkoitusta, ei millään tasolla, paitsi ehkä harvoin - sattumalta. Ymmärtäisimme toisiamme sattumalta ja kaikki olisi sattumaa.
Kuitenkin näyttää siltä, että elämässä on jonkinlainen järjestys, luonnossa luonnonlait, sanoilla merkityksensä, yhteiskunnassa ymmärrettävät säännöt ja lait.
Ongelma, joka myös nousee sattumaan perustuvasta maailmankatsomuksesta on kysymys oikeasta ja väärästä. Jos kaikki perustuisi sattumaan, ei voisi olla oikeaa ja väärää. Kokeissa voisi luntata sattumalta, kavereille voisi antaa turpiin sattumalta ja keskosia voisi hukuttaa synnytyslaitoksella vesisankoon sattumalta. Kaikki olisi suhteellista. Ei voisi sanoa mikä on oikein ja väärin, koska perusteita ei olisi.
Entäpä sitten rakkaus? Sekin menettäisi merkityksensä. Olisimme vain olosuhteiden, hormonien ja sattuman uhreja. Mistä me edes voimme tietää mitä rakkaus on, jos olemme vain sattuman tulosta? Sattumaan perustuva maailmankatsomus päätyy lopulta logiikan umpikujaan, joka ei vastaa elämän todellisuutta.
Itselle ei ainakaan mitään muuta vaihtoehtoa maailman synnylle ole edes olemassa muutakuin se, että Jumala on luonut maailman. Silloinhan kaikella on tarkoituksensa ja me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Tarkoitukseton maailmankatsomus ei mene ainakaan minulle jakeluun. Eikö olisi mukava ajatella, että jokaisella ihmisellä on tarkotuksensa täällä maan päällä. Jos olisimme syntyneet sattumalta, ei meillä olisi mitään tarkoitusta. Pomppisimme täällä vain turhaan.
Entäpä raamattu? Miksihän siellä ennustetut asiat ovat tapahtuneet ja osa on vielä toteutumatta? Minulle ainakin jo raamattukin kertoo sen, että on olemassa Luoja ja elämällä on tarkoituksensa. Jeesuksen syntymäkin ennustettiin monta sataa vuotta ennen kuin Hän syntyi. Maailma näyttää kulkevan eteenpäin raamatun ennustusten mukaisesti.
Miksi on niin vaikeaa uskoa, että olisi olemassa Luoja? Silloin sinullakin olisi tarkoitus. Olisit arvokas ja tarkoituksella tänne syntynyt.Jos uskot sattumaan, olet täällä aivan turhaan, olet täysin arvoton. Elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta eikä järkeä. Hui kauhistus, mikä ajatus!"
Tiedoksi vaan, että olen käynyt lukion ja olen ylioppilas vuosimallia 2004.
Naurattaa oikeen, millä voimalla te hyökkäätte kimppuuni. Kukaan ei pakota teitä uskomaan Jumalaan.
Ja yks juttu tiedoksi. Nuo asiat joita kirjoitin, eivät ole kaikki omia ajatuksiani vaan eräästä kirjasta, jonka nimi on Pallo Hukassa.
Sitä ihmettelen, miksi aina kaikki ateistit hokee tuota samaa, että mistä Jumala sitten on tullut. Tiedättekö, olen myös itse esittänyt tuon kysymyksen ja tyydyn vain toteamaan, että me ihmiset emme voi kaikkea tietää ja miksi pitäisikään?
Ihmisen ongelma on aina ollut se, että pitää olla kaikkitietävä eikä voida hyväksyä sitä totuutta, että emme voi saada kaikkeen vastausta, ainakaan täällä ajassa. Mietitään avaruutta, kuinka valtava ja ääretön se on. Ihminen tuntee itsensä niin pieneksi sen rinnalla. Emme voi selittää avaruuden tarkotusta emmekä käsittää sen mittasuhteita.
Miksi siis pitäisi tietää mistä Jumala on tullut? Totuus on se, että Jumala on ollut aina. Jumala ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Jumalalla ei ole aikaa kuten meillä ihmisillä. Sen takia emme voi käsittää sitä, että Hän on ollut aina olemassa.
"Totuus on se, että Jumala on ollut aina. "
Olen usein nähnyt ateistin kirjoittavan, että aine, josta kaikki on muodostunut, ei ole tullut mistään, vaan on ollut aina olemassa.
"Tiedättekö, olen myös itse esittänyt tuon kysymyksen ja tyydyn vain toteamaan, että me ihmiset emme voi kaikkea tietää ja miksi pitäisikään?"
Juuri tällainen ajattelutapa saisi meidät edelleen pelkäämään ruton tartunta-aaltoja ja kiroaisimme milloin juutalaisia milloin ulkomaalaisia, että juuri he ovat tuon pahuuden lähettäneet. Toiset heristelisivät nyrkkiä ja huutaisivat: "Tässä se on. Jumalan rangaistus synneistämme."
Tai ehkä me edelleen miettisimme miten ihmeellistä se on kun aurinko kiertää taivaankantta ja asettaisimme inkvisitioita toisinajattelijoille.
Tai tuhansia ihmisiä kuolisi tavallisiin tulehdustauteihin ja synnytysvuoteisiin sekä lapsikuolleisuus olisi niin korkea, että olisi pyrittävä 5-7 lapseen per perhe, jotta edes yksi lapsistamme säilyisi aikuisikään jatkamaan sukua.
Vai olisimmeko me vieläkin alkeellisempia ja vapisisimme, kun tulee auringonpimennys. Huutaisimme maahisia, jumalia tai keijuja apuun ja antamaan anteeksi, kun ei ollut uhrata lammasta pimeyden jumalille.
Ja tämä kaikki vain siksi, että ihmiset ajattelisivat: "emme voi kaikkea tietää ja miksi pitäisikään"
Miksi maailman kaikkeudelle pitää olla alku?
Siltä se kuulostikin, että olit lukenut jonkun ID-teoreetikon kirjaa. Onnea matkallasi kohti tietämättömyyden iloista kevyttä pimeyttä.
Laitat muuten koko ajan repliikkejä kuvittelemasi vastustajan suuhun ja vastaat itse omaan kysymykseesi. Ei tuo ole keskustelua.
Miksi täydellisen olennen tarvitsisi luoda jotain. Miten täydellinen olento voi luoda jotain näinkin epätäydellistä.
Jos jumalasi olisi täydellinen, hänen ei tarvitsisi luoda meitä. Koska hän kuitenkin loi meidät, hän tuskin on olemassa.
"Miten näin tarkoituksenmukainen maailma olisi voinut syntyä vailla tekijää?"
väitteesi on tarpeellinen vain, jos oletamme, että maailma on jotakin, joka voi ylipäänsä syntyä. oletat turhaan, että maailma ei olisi aina ollut... lopulta, ennemmin tai myöhemmin, tämä meidän maailmamme oli pakko muodostua, ja joskus, täysin sattuman varaisen ikuisuuden päästä, se muodostuu uudelleen. Kuten eräs tuntemani henkilö sanoi, että jos ääretön määrä apinoita näpyttelee ääretöntä määrää kirjoituskoneita ennemmin tai(luultavasti) myöhemmin joku niistä oikolukee sinun kirjoittamasi aineen. Tai vaikka Shakespearin koko tuotannon... ennemmin tai myöhemmin... aikaa on näet loputtomasti... kuten maailmankaikkeudella ennemmin tai myöhemmin meidän maailmamme kaltainen maailma on pakotettu muodostumaan.
"Miksi on niin vaikeaa uskoa, että olisi olemassa Luoja?"
ihan samasta syystä kuin että en usko joulupukkiinkaan! ja piste! menikö jakeluun?
Ansiokkaasti aloittamasi kirjoitus osoittaa, että tämän palstan ateistikeskustelijat eivät kykene tasavertaisiin vastineisiin. Vastaukseksi tulee pilkkaa ja parin rivin halveksuvia kommentteja. Onko tosiaan niin, että keskustelutaito on hävinnyt? vai onko niin, että kristillinen elämänkatsomus opettaa kohteliasta suhtautumista toisiin ihmisiin? Muussa tapauksessa heitä voi kohdella vaikka kuinka alentavasti. Palsta osoittaa selkeästi, mihin uskonnollista kasvatusta (pitää sisällään lähimmäisen kunnioituksen) tarvitaan. Sivistämään ihmistä mm.
"kristillinen elämänkatsomus opettaa kohteliasta suhtautumista toisiin ihmisiin"
En ainakaan minä tiedä että ateistit olisivat omaa elämänkatsomustaan muille tyrkyttämässä, toisin kuin ERÄÄT!
Eikös kohteliaaseen suhtautumiseen juuri kuulu että kunnioittaa toisen ajatuksia EIKÄ tuputa omia ajatuksiaan toiselle ihmiselle.
Ateistien vastaukset ovat lyhyempiä koska emme lainaile otteita mistään tarinakirjasta.
Jos sua haukuttaisiin alkoholistiksi, tai varkaaksi. Tai sanotaan että elämäsi on arvoton, niin minkälainen sinun suhtautuminen olisi ko. väitteisiin ?
fiksujakin vastauksia.
Kuten nimimerkki nimetön tuolla kahden rivin vastauksessaan osoittaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000012961939
kuvitellaan seuraava tilanne: heppuli X on vaapaaehtoisena hyväintyöntekijänä maassa Y, hän auttaa siellä ihmisiä pysymään hengissä poraamalla vesikaivoja. Vähäisenä vapaa-aikanaan hän opettaa pieniä lapsia lukemaan jotka eivät muuten sitä koskaan oppisi. MUTTA koska hän uskoo että heitetty noppa ei aina tule 6-puoli ylöspäin, hänen elämällään ei ole mitään tarkoitusta tai järkeä.
ao. lainaus on oikeasti yksi typerimmistä ajatuksista mitä olen koskaan kuullut. Suorastaan idioottimaisen typerä. Idioottikin näyttäisi hyvältä rinnallasi. Idiootti potenssiin idiootti ei riitä kuvaamaan tekstisi typeryyttä..
>>>>>>>>>Jos uskot sattumaan, olet täällä aivan turhaan, olet täysin arvoton. Elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta eikä järkeä. Hui kauhistus, mikä ajatus!
elämälläsi voi olla tarkoitus jos olet vain syntynyt tänne sattumalta? Vai etkö olekaan sattuman tuotosta, uskotko kuitenkin että Luoja on sinutkin luonut ja tarkoittanut elämään tänne juuri tähän aikaan?
Etkö huomaa, että ateistinen elämänkatsomus törmää juuri tuohonn ongelmaan. Jos kerran maailma on sattuman tuotosta niin sitten olet sinäkin eikä elämälläsi ole mitään tarkoitusta.
kysymyksiini:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000012959384
Mikä on Jumalan tarkoitus. Sen haluat tietää. No, minäpä sanon sinulle, etten ole Jumala. En voi siis tietää vastausta. Jumala loi maailman ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ystäväkseen. Mutta syntiinlankeemuksessa ihminen erosi Jumalasta. Me olemme kaikki Jumalan lapsia.
Mutta vastaapa sinä nyt minun kysymykseeni. Mikä on sinun tarkoituksesi? Miksi olet täällä? Haluaisin kuulla vastauksesi. Kiitos.
ymmärrän kyllä. Johtaisihan ajatuksen pohtiminen ristiriitaan muiden ajatusrakennelmiesi kanssa.
Käytännössä ajatusmaailmasi romahtaisi sisäisiin ristiriitoihin, joten on parempi kevyesti sivuuttaa aihe toteamalla ettet ole Jumala ja ettet tiedä.
Sekä perään uskistyylin länkytystä kuvittellisen jumalan, perisynnin jne. krisselisoosin mukaan.
Minun tarkoitukseni Pronssirintaisena Adoniksena on yhtyä Jumalattariin, vaaleahiuksisiin blondeihin ja täyttää maa.
minä, ihminen voisin tietää kaikkea? Et sinäkään tiedä kaikkea. Ja kyllä ateistinen maailmankatsomus törmää myös niin suuriin ongelmiin ja ristiriitoihin että oksat pois. Tiedätkös, et voi myöskään mitenkään todistaa ettei Jumalaa olisi olemassa!
Etkö osaa keskustella vai oletko lapsellinen? Juuri niinkuin joku jo tuolla aiemmin totesi, te ateistit ette osaa keskustella asiallisesti vaan heti alatte laukomaan herjauksia. Säälittävää.
piti vielä sanoman, että on kyllä aika köyhää jos elämäsi tarkoitus on naiskennella mahdollisimman monia. Saatko todellista elämän tyydytystä siitä? Uskoisin, että loppujen lopuksi se jättää tyhjäksi ihmisen niinkuin synti aina. Sinähän et tietenkään sitä ymmärrä. Mutta synnistä ihmiset hakevat sisältöä elämäänsä ja outoon kaipuuseen, mutta sitä synti ei voi ikinä antaa. Se antaa vain hetkellistä nautintoa. Täydellistä rauhaa ja elämää ihminen voi kokea vain Jumalan läsnäolossa.
"Tiedätkös, et voi myöskään mitenkään todistaa ettei Jumalaa olisi olemassa!"
No ihanko totta!
Mitä jumalaa muuten tarkoitat? Zeusta? Odinia? Vishnua? Jahvea?
Niin, mitään noista ei voi todistaa olemattomaksi, eikä voi menninkäisiäkään.
Kokenut kaikki tietää!
sinun syntisi on uskovaisen synti. Lahkojenne ulkopuolella ei ole syntiä. Pitäkää keksintönne synnistä, helvetistä ja "rakkaudestanne" ihan ominanne.
Toisekseen, mitä naimiseen tulee, teidän mytologinen opuksenne nimeltä raamattu kehottaa: lisääntykää ja täyttäkää maa.
Koko teoriasi voisi siis juontaa tuosta "johtopäätöksestäsi".
Koska maailman ja elämän sattumanvaraisuus on sinusta kauhistuttava ajatus, sinun pitää keksiä itsellesi jumala, joka selittäisi maailmasi suunnitelluksi ja järjestellyksi. Jumalasi syntyi omista peloistasi. Teit sen itse omaksi lohduksesi.
Mikä se elämän tarkoitus sitten pitäisi olla? Eiköhän vain elää. Ottaa se vähäinen ilo irti siitä maallisesta taipaleesta jonka sattuma meille täällä suo.
Lyhytkin elämä voi olla kaunis, ja vahingossa on syntynyt paljon hyvää.
"Tiede on rajannut pois ulkopuolisen elementin mukanaolon. Sitä mahdollisuutta ei yksinkertaisesti oteta huomioon, koska muuten kyse ei olisi enää tieteestä"
Väärin. Jos ilmenisi jokin syy olettaa että takana on ulkopuolinen elementti, niin sitten tulee mukaan. Silloin vain uskonnosta tulisi tiedettä, eikä päinvastoin.
"Niinkuin eräässä kirjassa osuvasti sanotaan, suuremmalla todennäköisyydellä apina kirjoittaa ymmärrettävän kaksisivuisen kirjeen kuin elottomasta syntyy elämää ilman ulkopuolista ohjausta."
Ei pidä paikkansa. Kreationistien todennäköisyyslaskelmat ovat päin honkia.
"Tuhottoman pitkän ajan kuluessa ja kohtalon oikusta olosuhteet muuttuivat niin, että kuolleeseen materiaaliin tulee elämä?!"
Mikä ihmeen "kuollut" materiaali? Kai tiesit, että ei ole olemassa mitään "elämän atomia"? Samoja hiilipohjaisia atomeja, joista sinä ja minä koostumme, ilmenee luonnostaan universumissa. Vitalismi kuoli viimeistään vuonna 1953, kun DNA:n rakenne keksittiin. Se koostuu aminohapoista, ei mistään maagisesta "elämän voimasta".
Kemia ei muuten ole sattumaa. Eivät ole fysiikan lait eikä evoluutiokaan.
eräässä kokouksessa kerrottiin miehestä, joka oli ateisti. Hänen vaimonsa oli tullut uskoon ja mies oli huomannut vaimon elämässä tapahtuneen muutoksen. Miehen käsi oli huonossa kunnossa, siinä oli kuolio ja se tultaisiin amputoimaan.
Mies kuitenkin kiinnostui uskon asioista ja kerran vaimo sai hänet lähtemään kokoukseen. Siellä mies meni eteen rukoiltavaksi, hän tuli uskoon ja käsi parantui täydellisesti. Käsi, joka oli osittain musta ja kuoliossa parantui terveeksi! Olisi näitä kerrottavana vaikka kuinka paljon, mutta en viitsi enempää niitä tähän laittaa.
Halusin vain tuoda esiin sen, että kyllä niitä ateistejakin on uskoon tullut, koska ovat huomanneet, että usko todella toimii. Miten muuten selitätte nämä parantumiset? Mikä voima heissä vaikuttaa kun he parantuvat?
"Miten muuten selitätte nämä parantumiset?"
Kaikkea sinäkin uskot pelkän kuulopuheen perusteella.
etkö osaa perustella kysymystäni?! Vastaat vain, että äh, kaikkea sinäkin uskot kuulopuheiden perusteella.
Näitä parantumisia tapahtuu jatkuvasti. Miksi sellaisia keksittäisiin? Tämä kyseinen tapaus tapahtui Porissa, itse en voinut olla paikalla, koska asun muualla. Mitäs jos ite olisit ollut paikalla siellä? Uskoisitko sitten näkemääsi? Uskoisitko sitten, että onkin olemassa Jumala joka parantaa ihmisiä?
"Näitä parantumisia tapahtuu jatkuvasti. Miksi sellaisia keksittäisiin?"
Varmaan samasta syystä kuin mitkä tahansa myytit keksitään.
Olen kerran käynyt Porissa, kyllä siellä jotenkin ihmeellistä oli. Olin välillä eksyksissäkin, mutta kun kohotin katseeni ylös, näin katukyltin ja taas osasin jatkaa vaellustani. En tuota enää ihmettele, kerroithan siellä tapahtuneenn suurempiakin ihmetekoja. Totisesti.
parantumiskertomuksista
http://www.rukousystavat.fi/mparan1.html
Taas joku Tosi Rakkaus Odottaa-uskishoro yrittämässä osoittaa, että ateistien elämä on tyhjää ja merkityksetöntä. Sekoitetaan käsitteitä kun se sopii hänen agendaansa ja ruikutetaan kun ateistit eivät käänny hänen järkeilyn...tai sen puutteen takia hänen seurakuntaansa.
Hei selina, tule takaisin kun sinua oikeasti kiinnostaa keskustella muiden kanssa ja kuulla muiden ajatuksia. Sillä aikaa voit viettää koko tyhjän ja merkityksettömän elämäsi palvoen, rukoillen ja suorittaen riittejä eräiden mytologisten tarustojen eräille mytologisille hahmoille.
Tämä on Ateismi-palsta, ei Käännytys-palsta. Me emme ole täällä kuuntelemassa teidän säälittäviä yrityksiä saada meidän uskomaan ja ajattelemaan täsmälleen niinkuin sinä.
Valaiskoon järjen valo polkuasi,
Jason Dax
"Miksi on niin vaikeaa uskoa, että olisi olemassa Luoja? Silloin sinullakin olisi tarkoitus. Olisit arvokas ja tarkoituksella tänne syntynyt.Jos uskot sattumaan, olet täällä aivan turhaan, olet täysin arvoton. Elämälläsi ei ole mitään tarkoitusta eikä järkeä. Hui kauhistus, mikä ajatus!"
Eli haluat sanoa, että ihminen joka ei usko Jumalaan, on täysin arvoton ja hänen elämällä ei ole tarkoitusta. Haukut meitä siis täysin nolliksi :) Ajattelevatko kaikki uskovat näin? Ei taida minusta olla sitten uskovaksi..
Itse uskon tietenkin niin, että jokaisella ihmisellä on tarkoituksensa ja jokainen on tärkeä. Niin ateistit, uskovaiset ja muut.
Oli kyse siitä, että ateistisen maailmankatsomuksen mukaan jos loogisesti mennnään tulisi ajatella, että ihminen on turha ja arvoton, koska on vain sattumalta syntynyt tänne pomppimaan. Miten ihmisellä voisi olla merkitys, jos hän olisi sattumalta tänne syntynyt?
emme täällä kykene löytämään ratkaisua.
Vaikka muutaman päivän välein uusin nimimerkein käyt sitä hakemassa, emme ole kykeneviä auttamaan sinua.
Toivottavasti apu löytyy uskostasi ja jos ei niin sitten ammattilaisten tukemana.
Väsyttää tollainen trollaus. Kirjoitustapasi perusteella on selvää että älykkyysosamääräsi on keskimääräisellä tasolla tai jopa parempi. Sekään ei nähtävästi kuitenkaan suojele tietyntyyppiseltä idioottimaiselta jääräpäisyydeltä johon juuri nimenomaan hihhuloituminen näyttäisi altistavan.
Ehkä koet että SINUN elämäsi olisi hyödytöntä ilman uskoa. Kokemuksemme ovat kuitenkin aina subjektiivisia emmekä voi läheskään aina tietää mitä toisen päässä liikkuu. Se on vain loukkaavaa ja ylimielistä luulla tietävänsä mikä on toiselle parasta. Olen itsekin pitkään elänyt siinä uskossa että oma totuuteni tekee myös muut onnellisiksi. Toisen tekee onnelliseksi usko ja toinen pärjää paremmin ilman uskoa. Se on vain tosiasia mikä on hyväksyttävä..
"Miten ihmisellä voisi olla merkitys, jos hän olisi sattumalta tänne syntynyt?"
Miksi yleensä pitäisi olla joku merkitys.
Meinaatkos kertoa tätä ilosanomaa muillekkin..että elämänne on arvoton..teidän elämillänne ei ole mitään tarkoitusta eikä järkeä..
Niitä on noin 4 miljardia joille pitää kertoa. 4.000.000.000 ihmistä. Tuskinpa edes ymmärrät koko lukua. Mutta onpa sunkin elämällesi keksitty tarkoitus: kristillisen ilosanoman tuominen; "olette hyödyttömiä".
Tää on taas niin näitä - hohhoijaa - iänkaiken tylsiä hurskastelevia JA ITSERIITTOISIA ja ITSEKESKEISIÄ kirjoituksia joltain uskikselta siitä, miten helvetin hyviä ihmisiä ootte ja muut ei oo mitään. Ja muiden elämällä ei oo tarkoitusta ellei ne hurahda uskoon.. blaa-blaa-blaa..
LOPETTAKAA JO! herranjumala sentään teidän kanssanne!
Vainoaako ateistit teitä; Kyttäävätkö he ovenne takana käännytysaikeineen ja lehtisineen??? Eivät.
ATEISTIT ANTAVAT TEIDÄN OLLA USKOSSANNE IHAN RAUHASSA VÄHÄN TAI VÄHÄN ENEMMÄNKIN ONNELLISIA. ANTAKAAPA TEKIN KUULKAA LÄHIMMÄISEN RAKKAUDEN JA VANHURSKAUDEN JA US-KON-NON-VA-PAU-DEN NIMISSÄ MEIDÄNKIN OLLA.
Kiitos kaunis. herran haltuun.
Kysyt kierrellen, miten maailma olisi syntynyt, jos jumalaa ei olisi. Minä kysyn vuorostani, mistä jumala olisi syntynyt, jos se olisi? Tyhjästäkö?
Me kaikki kuitenkin olemme yhtä mieltä siitä, että maailma on. Ja lopputulos on sekä teismin että ateismin kannalta se, että jokin on syntynyt tyhjästä, itsestään, jollakin tavalla, jota me emme vaivaisilla aivoillamme voi käsittää. Me ateistit vain jätämme yhden turhan välivaiheen pois.
Tieteessä on aukkonsa. Kaikki eivät tosiaankaan luota tieteen kuvaan, itsekin voi päätellä hieman ja miettiä, millaisia puuttuvat palat voisivat olla. Se, että ihmiset eivät löydä jotakin puuttuvaa palaa tai ovat sijoittaneet jonkin palan väärin ei kuitenkaan tarkoita, ettei koko palapeliä alunperinkään olisi ollut.
En usko, että ihminen koskaan saa selville täyttä totuutta maailmankaikkeuden synnystä. Voimme vain arvailla hatarien vihjeiden perusteella.
Silti maailmankaikkeus on, eikä se, etten usko jumalaan tarkoita, että maailmalla ei olisi mitään tarkoitusta, että elämässä ei olisi mitään järkeä. Maailmankaikkeuden tarkoitus on olla ja elämän tarkoitus on elämä. Eikö se riitä? Siinä sivussa jokaisella on omanlaisensa tarkoitus elämälleen, pienempiä sivujuonia jotka kulkevat ristiin rastiin. Mitkä ne sinulla ovat, en tiedä, mutta omani tiedän.
"miten tarkoituksettomuudesta voi syntyä tarkoitusta?"
Ei maailmalla (ja siihen kuuluvalla luonnolla) ole mitään päämäärää, ei ole mitään tarkoitusta.
Evoluutiokaan ei toimi minkään päämäärän puolesta.
Kannattaa tarkistaa vähän biologian keskeisimpiä asioita.
Kompastuit jo ensimmäisessä lauseessasi. Katsopa maailmaa ympärilläsi: vammaisina syntyneitä lapsia, turhaan syttyneitä sotia, sukupuuttoon kuolleita lajeja...
Missä näet tämän kaiken viisaan tarkoituksen? Todellisuutta kuvaa paremmin kaaosteoria kuin mikään ID.
..näihin kysymyksiin! Mutta itämaiset uskonnot ovat asia eriksen :) Karmanlaki on järkkymätön.. "Niin makaat kuin petaat!!"
Oikeudenmukaista, eikö?
Jokainen sielu syntyy vammaiseksi, homoseksuaaliksi, juopoksi, miljonääriksi, jne. oppiakseen jotain elämästä ja ihmisenä olemisesta!!
Joten ei hätää..Olkaa rauhassa, kaikella on tarkoituksensa