Sarjani vastaamatta jääneistä kysymyksistä jatkuu:
Kirkko ei hyväksy miehillä lainkaan korvien reijitystä ja korvakoruja. Naisilla hyväksytään yhdet reijät korvissa nipukan kohdalla. Tatuointeja ja mitään muita lävistyksiä ei hyväksytä.
Minun nuoruudessani naisten ei ollut hyväksyttävää käyttää pitkiä housuja seurakunnan tilaisuuksissa, käsivarret piti peittää vähintään olkavarren puoliväliin ja hameen helman tuli ulottua niin alas, että se peitti polvilumpion kokonaan.
Minun nuorudessani -osasto on kuulemma jo vanhentunutta tietoa. Oliko siinä kysymyksessä kirkon oppi vai tapa?
Onko lävistys- ja tatuointikielto kirkon oppia vai tapaa?
Kuka tai mikä määrää, mikä kulloinkin on kirkon virallista oppia?
Kuka tai mikä määrittelee, mitkä kulloinkin ovat kirkon hyväksymiä tapoja?
Kirkko ei hyväksy miehillä lainkaan korvien reijitystä ja korvakoruja. Naisilla hyväksytään yhdet reijät korvissa nipukan kohdalla. Tatuointeja ja mitään muita lävistyksiä ei hyväksytä.
Minun nuoruudessani naisten ei ollut hyväksyttävää käyttää pitkiä housuja seurakunnan tilaisuuksissa, käsivarret piti peittää vähintään olkavarren puoliväliin ja hameen helman tuli ulottua niin alas, että se peitti polvilumpion kokonaan.
Minun nuorudessani -osasto on kuulemma jo vanhentunutta tietoa. Oliko siinä kysymyksessä kirkon oppi vai tapa?
Onko lävistys- ja tatuointikielto kirkon oppia vai tapaa?
Kuka tai mikä määrää, mikä kulloinkin on kirkon virallista oppia?
Kuka tai mikä määrittelee, mitkä kulloinkin ovat kirkon hyväksymiä tapoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuuluvat perinteisesti vankilakulttuuriin. Ainakin minä olen jo lusinut siihen luokkaan, etten halua tuollaisia tunnusmerkkejä. Tässä tuppaa muutoinkin olemaan rosvon näköinen. En liioin ompele vaatteisiini mitään pahan merkkejä. Pahuuteni näkyy riittävästi sanoista ja teoistani.
Tatuointeja ei yleensä ole tehty ainakaan ev.lut. kirkoissa, vaan nimen omaan vankiloissa.
Turust
Merimiehillä on ollut iät ajat tapana, että kun mies on purjehtinut maailman kaikilla merillä ja maapallon ympäri, hän saa laittaa oikeaan korvaansa kultaisen korvarenkaan sen merkiksi. Rengas korvassa on siis ollut merkki hyvästä ammattitaidosta ja merikokemuksesta, kuten joissain toisissa ammateissa vaikkapa maisterinsormus.
Japanissa on ammattikuntia, joissa taidokkaat tatuoinnit ovat kuuluneet asiaan. Tatuoinnit on ikivanha tapa, jota tunnetaan lähes kaikista kulttuureista, vanhimmat tatuoinnit lienee löydetty egyptiläisiltä muumioilta.
Tietysti vankilatatuoinnitkin ovat olleet jonkinlaisia alan sisäisiä merkkejä, mutta pitäisikö ryhtyä hankaliin ihonsiirtoihin, ennen kuin kelpaa jonkun kirkon jäseneksi tatuointeineen?
Ihmisten ulkonäkö ei ole koskaan tuottanut minulle erityisiä suhtautumisongelmia. Tukka saa olla minun puolestani juuri sellainen kuin ihminen itse haluaa, samoin pukeutuminen ja muu rustinki. Toivottavaa tietysti on, että pukeutuminen ei näin talvisaikaan vaarantaisi asianomaisen terveyttä ja sellaisesta on joskus itsekin tullut huomautetuksi nuoremmalle väelle.
Tässä odotellaan ihan oikeaa kirkon virallista vastausta siihen, miten kirkon opit eroavat kirkossa noudatettavista tavoista.
Enpä usko, että koko asialla on monellekaan mormonille minkäänlaista merkitystä.
Ainahan voi kaiken selittää parhain päin, tai hätätilassa, kun köysi loppuu, tehdä siihen solmu sanonnalla: "en nyt tässä vaiheessa ymmärrä tätä asiaa, mutta kyllä sekin sitten varmaan joskus myöhemmin vaikka tuonpuoleisessa valaistuu minullekin tyhmälle. Joten ei hätää." Ja kiikutella hauskasti sen solmun varassa.