Usein väitetään, että suhteen perusta olisi dominanssissa eli valtasuhteissa. Hevoset kiinnittävät hallitsevuuteen kuitenkin paljon vähemmän huomiota kuin ihmiset. Kiintymyssuhteet ohjaavat hevosen elämää. Kilpailua ja hallitsemista alkaa esiintyä varsinaisesti vasta silloin, kun keskenään viihtymättömät hevoset ovat vastoin tahtoaan joutuneet samaan laumaan. Tai kun jostakin on puutetta -ruoasta, tilasta, mielekkäästä ajankulusta, mielenrauhasta.
Turvallisuuden takia on tärkeää, että hevonen luottaa ihmisensä päätöksiin. Todellinen luottamus ja hevosen turvalliseksi kokema dominanssi eivät kuitenkaan synny komentelemalla, vaan ajan ja yhdessä viihtymisen myötä.
Jos ihminen ei ole hevosensa luottohenkilä vaan haluaa ennen kaikkea hallita sitä, tulee helposti ongelmia. Kun hevonen ei tunne oloaan turvalliseksi, se joutuu jännittämään eikä pysty keskittymään. Tai koska hevonen ei viihdy ihmisensä seurassa, ihminen saattaa ajautua vahtimaan ja patistamaan hevosta kaiken aikaa, niin että yhteistoiminta on kummallekin raskasta.
Jos ihminen keskittyy siihen "kuka määrää", hän odottaa hevoselta jatkuvasti jonkinlaista haastamista. Koko suhde värittyy tämän asenteen kautta, niin että ihminen tulkitsee haastamiseksi minkä tahansa käyttäytymisen -esimerkiksi hyväntahtoisen leikkimisen tai kivun näyttämisen.
Tosiasiassa varsinkaan aikuisella, jo paikkamsa maailmasta löytäneellä hevosella ei ole mitään luontaista taipumusta haastamiseen. Hevosen perustarpeisiin kuuluu, että siitä pidetään huolta ja että tunnelma on rauhallinen. Kun suhde perustuu ystävyyteen ja hevosen työ on mielekästä, mitään todellista haastamista ei tapahdu. Luonnollisessa laumassa tehtävänjakoa ei ratkaista voiman käytöllä, vaan todellinen luottohahmo ansaitsee paikkansa osoittautumalla viisaaksi ja rauhalliseksi. Kun ihminen käyttäytyy aina tyynesti, ystävällisesti ja ryhdikkääksi, hän osoittautuu hevosen luottamuksen arvoiseksi. Hevonen voi rentoutua ja keskittyä yhteistyöhön.
Olen nähnyt paljon kirjoituksia: "Éi se läpsäsy mitään satu. Kattoisitte miten hepat laumassa toisiaan ojentaa." Väärin tulkittu. Ihmisen kokoaman lauman hevoset eivät saa valita seuraansa. Jos ne eivät pidä toisistaan, joku voi käytellä hampaitaan ja takioitaan, minkä ihminen tulkitsee usein jonkinlaiseksi johtajuudeksi. Kun hevonen saa valita, se kuitenkin hakeutuu ystävien luo. Jotkut ystävistä ovat samalla vastuunkantajia. Riitapukaria kartetaan, jos parempaa seuraa vain on tarjolla.
Voimankäytöstä ja rankaisemisesta olisi pitkät pätkät mutta tähän en kirjoita enempää. Kertokaa kommenttinne ja kokemuksia. Minä kuitenkin seison näiden sanojen takana kuin...öö...kuin noo joku iso juttu xD Kallio?
Turvallisuuden takia on tärkeää, että hevonen luottaa ihmisensä päätöksiin. Todellinen luottamus ja hevosen turvalliseksi kokema dominanssi eivät kuitenkaan synny komentelemalla, vaan ajan ja yhdessä viihtymisen myötä.
Jos ihminen ei ole hevosensa luottohenkilä vaan haluaa ennen kaikkea hallita sitä, tulee helposti ongelmia. Kun hevonen ei tunne oloaan turvalliseksi, se joutuu jännittämään eikä pysty keskittymään. Tai koska hevonen ei viihdy ihmisensä seurassa, ihminen saattaa ajautua vahtimaan ja patistamaan hevosta kaiken aikaa, niin että yhteistoiminta on kummallekin raskasta.
Jos ihminen keskittyy siihen "kuka määrää", hän odottaa hevoselta jatkuvasti jonkinlaista haastamista. Koko suhde värittyy tämän asenteen kautta, niin että ihminen tulkitsee haastamiseksi minkä tahansa käyttäytymisen -esimerkiksi hyväntahtoisen leikkimisen tai kivun näyttämisen.
Tosiasiassa varsinkaan aikuisella, jo paikkamsa maailmasta löytäneellä hevosella ei ole mitään luontaista taipumusta haastamiseen. Hevosen perustarpeisiin kuuluu, että siitä pidetään huolta ja että tunnelma on rauhallinen. Kun suhde perustuu ystävyyteen ja hevosen työ on mielekästä, mitään todellista haastamista ei tapahdu. Luonnollisessa laumassa tehtävänjakoa ei ratkaista voiman käytöllä, vaan todellinen luottohahmo ansaitsee paikkansa osoittautumalla viisaaksi ja rauhalliseksi. Kun ihminen käyttäytyy aina tyynesti, ystävällisesti ja ryhdikkääksi, hän osoittautuu hevosen luottamuksen arvoiseksi. Hevonen voi rentoutua ja keskittyä yhteistyöhön.
Olen nähnyt paljon kirjoituksia: "Éi se läpsäsy mitään satu. Kattoisitte miten hepat laumassa toisiaan ojentaa." Väärin tulkittu. Ihmisen kokoaman lauman hevoset eivät saa valita seuraansa. Jos ne eivät pidä toisistaan, joku voi käytellä hampaitaan ja takioitaan, minkä ihminen tulkitsee usein jonkinlaiseksi johtajuudeksi. Kun hevonen saa valita, se kuitenkin hakeutuu ystävien luo. Jotkut ystävistä ovat samalla vastuunkantajia. Riitapukaria kartetaan, jos parempaa seuraa vain on tarjolla.
Voimankäytöstä ja rankaisemisesta olisi pitkät pätkät mutta tähän en kirjoita enempää. Kertokaa kommenttinne ja kokemuksia. Minä kuitenkin seison näiden sanojen takana kuin...öö...kuin noo joku iso juttu xD Kallio?
Vastaukset 32
Vanhimmat
hianoa. =)
Sinulla ainakin on oikea asenne! Jos hevosta rankaisee väkivallalla, se liittää kivun lyövään ihmiseen -> ei luottamusta, vaan pelkoa ja puolustautumista (eli ongelmia.) Jos taas on rauhallinen, selkeä, määrätietoinen, turvallinen jne. -> luottamus.
Laukkaa hevosellasi! :)
Ei pahalla, mutta tota kommenttia en nyt oikein sisäistäny. Oliks siihen piilotettu jotain harvinaisen syvällistä vai eikö Kivikuira keksinyt muuta sanottavaa ;) ?
Sain lahjaksi "Hevosen vuosi, tarina Juholan kartaanon laumasta", nimisen kirjan, joka on ehdottomasti paras lukemani hevosista kertova kirja ikinä! Tekstit olivat täysin sitä samaa, jonka puolesta puhuja itse olen ja se luonnollinen suhde hevosiin, jota siinä kaupataan on niin helevatan oikein!
*törkeetä mainostusta* Tuo teksti, jonka kirjoitin oli suoraan kirjasta (pientä lauseiden muuntelua). En voinut olla pitämättä käpäliäni erossa kirjan teksteistä ja haluan jatkossakin jakaa niitä muiden kanssa. EN TARKOITA tällä sitä, että "lällislää, löysinpäs kivan tekstin jonka laitan tänne muuten vaan". TODELLA TARKOITAN JOKA LAUSETTA, JONKA KIRJOITIN, VAIKKA NE OLIVATKIN LÄHTÖISIN ERI IHMISESTÄ.
sehän on mukavaa kun olet löytänyt kivan kirjan. Kiinnostaisi silti tietää, kuinka paljon olet oikeassa elämässä erilaisten hevosten kanssa työskentelemään. Kaikilla on omat mielipiteet ja käyttäytymismallit, jotka ovat ajan myötä muokkaantuneet, ja niiden myötä sitten toimitaan. Minusta ei silti ole oikein, että jotain tiettyä ajatusta käydään kauppaamaan sinä ainoana oikeana, ihan vaan kun se kuulostaa niin hyvältä.
Olen työskennellyt paljon erilaisten hevosten kanssa ja tiedän, ettei ihminen aina ongelmatilanteessa ajattele mikä on hevosen, luottamuksen ja ystävyyden kannalta paras vaihtoehto. Minusta on oikein että hevosia kohdellaan oikeudenmukaisesti. Lyöminen on AINA väärin.
..oikaiset hevosta kun se tekee väärin? Siinä vaiheessa kun sulla on kavionkuva jalassa, mitä sä teet? Hymyilet hevoselle ja olet sille ystävä, että kiva kun teit noin? Et missään nimessä suutu sille tai mitään?
...nyt on jotakin pahasti pielessä. Hevosella on voinut olla ollut kipuja, joita se on jo pitkään piilotellut (evoluutiossa heikot ja sairaat jäivät petojen saaliiksi), tai esim. harjaaminen on voinut tuntua epämukavalta vilkkaan hormonaalisen aineenvaihdunnan vuoksi. Ei hevonen koskaan tahallaan, ilkeyttään halua satuttaa ihmistä. EI KOSKAAN. Ongelmat ovat seurausta kohtelusta.
Selvitän potkaisun syyn ja varmistan että asia korjaantuu, ettei hevosen tarvitse turvautua potkaisuun seuraavalla kerralla.
Pitäisikö hevosen tehdä kaikki aina ihmisen mieliksi vain välttääkseen lyömisen? Eikös olisi kummallekin paljon miellyttäväämpää työskennellä, jos luottamus on varma ja hevonen työskentelee, koska yhteistyö on mukavaa.
Mieti itsesi hevosen rooliin. Luottaisitko ihmiseen, joka lyö, kun näytät kipusi esim. Pakenemalla satulavyötä ynm. Kuten jo sanoin, niin hevoslaumassakin pääluottamuksen saa hevonen, joka osoittautuu viisaaksi ja rauhalliseksi.
... kun sulla on se kavionkuva jalassa, hevonen ei enää "ajattele" potkaisseensa, vaan on jo seuraavassa hetkessä. Jos sitä lyö, se näkee vain ihmisen, joka aiheuttaa kipua. Hevonen tarvitsisi aika monta potkua, joista seuraisi kipua, että se todella ymmärtäisi potkun merkitsevän hetken päästä kipua itselle. Ja siinä vaiheessa sulla on jo jalat tohjona.
Hevonen toimii vain ja ainoastaan vaistojen varassa, ja elää vain ja ainoastaan tässä ja nyt.
Että tilhi on kyllä oikeassa.
Minkä ikäinen sä olet?
Todellakin on niitä hevosia jotka ihan piruillakseen tekee ilkeyksiä. Ei ehkä ratsastuskoulujen pullamössöponien joukossa, mutta yksityistalleilla kylläkin. Kun hevonen näykkii, sä selvität siihenkin syyn ja otat vastaan ne kymmenen lisänäykkäisyä..?
Huhhuh, enpä taida päästää tallilleni koskaan lapsia/teini-ikäisiä nuorten hevosten kanssa touhuamaan, siinä menee pilalle koko hevonen jos annetaan kaikki piruilut tehdä.
Ja tämä ei tarkoita sitä että niitä varsoja/nuoria hevosia pitää piestä niin etteivät uskalla päinkään katsoa, mutta rajat on tehtävä selviksi.
Omani oli nuorempana aikas mahdoton. Nyt 6-vuotiaana se käyttäytyy aivan täydellisesti.
hevonen näykkii, niin silloin ehtii saman tien osoittaa, että siitä saa turpiinsa, mutta jos hevonen potkaisee, niin silloin tuskin ehtii heti rankaisemaan, ja tilanne on jo ohi.
...hyvin paljon hevosesta miten näykkimistilanteessa toimisin. Esimerkiksi varsalla on luontainen nyppimisen tarve. Voi olla, ettei varsalla/nuorella hevosella ole seuraa purkaa sitä. Yksi keino on se, että varsaa silitellään ei rapsutella. Niin, ja ruokaa ei anneta kädestä, muuten hevonen oppii etsimään sitä itse ja tarraa helposti kiinni. Muuhun näykkimiseen auttaa se, että joka näyk.tilanteesa ikenet tutkitaan perusteellisesti-ja hitaaaaasti.
Riehuminen nuoressa iässä, pystyyn nouseminen, pukitteleminen merkitsevät kohteliasta leikkiin kutsumista, iässä jolloin hevonen ei vielä ole ymmärtänyt, ettei ihmisten kanssa leikitä samalla tavalla kuin hevosystävien. Ihmisen täytyy myös olla kohtelias ja pyytää nuorta hevosta väistymään muutama askel nojaamalla painokkaasti eteenpäin ja hätistämällä kädellä. EI VÄKIVALTAA!
Selitäppäs tätä näykkimistilannetta paremmin. Ollaanko nyt laitumella vai karsinassa vai...?
Minkä ikäinen hevonen? ynm. Se, että hevonen tulee luokse ja näykkäisee on aivan eri asia kuin usein näykkimiseksi tulkittu ystävyyden osoitus, nyppiminen/rahnuttaminen.
EI TODELLAKAAN OLE HEVOSIA, JOTKA PIRUILLAKSEEN TEKEVÄT ILKEYKSIÄ. JOS HEVONEN TURVAUTUU "VÄKIVALTAAN", SIIHEN ON AINA...AINA PAINAVAT PERUSTEET.
Ja pilalle siinä hyvä hevonen meneekin, jos kaikesta rankaistaan. Kuulostaa pahasti siltä, että hevosesi käyttäytyy hyvin välttääkseen seuraavan, kivuliaan vaiheen. Ei sen takia, että yhteistyö olisi mielekästä.
Jos suhde on kunnossa, syytä mihinkään ihmisen turvallisuutta uhkaavaan EI ole. (piste)
Eli hevoseni ei kuulu käyttäytyä hyvin? Sen siis kuuluisi törttöillä koko ajan? Ja väitätkö sä nyt, että mun hevonen olis koko ajan peloissaan, varuillaan? Älä tyttö pieni satuile täällä ;)
...väitä mitään. Musta vaan tuntuu. Mut en mä mitään voi alkaa koska en oo nähny. En jaksa tapella, kunhan vaan ymmärrät, et hevosen lyöminen on AINA väärin. Oot varmasti sen verran älykäs, että varmasti keksit toisen keinon.
Hevoset laumassa käyttävät luonnonmukaisesti väkivaltaa toisiinsa vain silloin, kun emän täytyy uuden varsan vuoksi vanha varsa ajaa kauemmas. Silloin emä tekee "vanhan" varsan olon niin tukalaksi, että tämä pysyy kaukana. Hevonen ei pääse ihmisen luota pois, vaikka kuinka lyötäisi.
Hyvää, onnellista, kivutonta elämää mä vaan niille toivon. Ja toivon mukaan Sinäkin :)
Siis sustako tuntuu siltä että mun hevonen on peloissaan ja varuillaan koko ajan? Väärin tyttöpieni, kyllä se tarhassakin ihan vastaan tulee kun sitä menen hakemaan.
Jos sinä et ole yhtään OIKEASTI vittuilevaa hevosta nähnyt tai käsitellyt, älä neuvo kirjaoppejasi täällä, käytäntö on kuitenkin vähän eri asia.
Sitäpaitsi hevosethan testaavat uutta ihmistä. Jos niille ei tarpeeksi selkeästi näytä kaapin paikkaa, on se hevonen hetken päästä myynnissä koska ratsastustallin kasvatti ei sille pärjännytkään, eikä osannut näyttää kumpi testaa ja kumpaa.
...luulee, että on se hevonen niin kovin onnellinen kun tarhassakin tulee heti vastaan. Usein se on kyllä niin, että jos hevonen on ollut tylsistynyt ja toimeton, se on tyytyväinen mistä tahansa toiminnasta.
Sä oot just niitä ihmisiä, jotka luulee et hevonen haastaa jatkuvasti. Tahtoo tapella ja kokeilla. Pitäiskö sen hevosen luottaa jokaiseen vastaantulevaan ihmiseen. Luonnollisesti se on varuillaan. Luottamuksen saaminen vie aikaa. Ei se oo mitää testaamist. Hevonen ei vaan luota vielä ihmiseen.
VITTUILU ON SUN KORVIEN VÄLISSÄ!
p.s. "Kirjatieto on eri asia kuin käytäntö."
Ainoastaan eka teksti oli kirjasta. Ja luuletko, että se kirja perustuu oletuksiin. Sen on kirjoittanut kaksi aikuista ihmistä (ei mitään kakskymppisii), jotka ovat viettäneet elämänsä hevosten kanssa ja jotka ylläpitävät isoa katrasta hevosia. Kaikki kirjan teksti perustuu käytäntöön ja koettuihin asioihin.
No tule toki katsomaan meidän tallillemme kuinka paljon hevoset siellä pelkäävät ja ovat säikkyjä, onnettomia, elämäänsä kyllästyneitä. Tarhaakin kun siivoan, tammani on enemmän minun kanssani kuin tarhakaverinsa. Tämäkö on taas esimerkki siitä arkuudesta ja pelokkuudesta?
Jos hevonen osoittaa kiintymyksensä, tekee se sen vain koska se pelkää? Ja ei, en mä luule että hevonen haastaa jatkuvasti, tai tahtoo tapella ja kokeilla. Omani kyllä vie vieraita ihan 6-0 jos sen kanssa tielle lähtee, siltä ei löydy jarruja eikä se myöskään mene sinne minne selässä olija tahtoo. Ja tuo on ihan silkkaa kettuilua hevoselta. Se ei ole selästä käsin saanut selkäänsä koskaan, joten se ei selkäänsaamisen pelossa kulje minulla kauniisti. Vaan se kulkee ystävyyden ja luottamuksen takia. Sen takia, että minä olen sen oma ihminen.
Jos hevonen pelkäisi selkään saamista, sätkyisi se jokaista pitkänmallista esinettä. Ja kyllä meillä vaan voi mennä tarhoja siivoamaan samalla kun hevoset on tarhoissaan ei ne niitä kotsoja ja talikoita pelkää ja juokse karkuun, tai karsinan ilmastointiluukkuja avaamaan harjan varren avulla kun hevoset ovat karsinoissaan. Kukaan ei hypi seinille tai edes korvaansa lotkauta. Ai miksi? Koska ne eivät pelkää.
...keskustelu jatkuu ikuisuuksii. :P
Päädytään siihen tulokseen, että me ollaan joistakin asioista eri mieltä.
On kyllä niitä ihmisiä (kokemuksesta tiedän), joille raippa on vastaus kaikkeen.
Esim: Hyvä ystäväni kertoi olleensa tallilla, jossa sitten omia hevosia omistava tytöntyllerö oli lähdössä ratsastamaan. Hepo sitten työnsi päänsä kohti tyttöä, tervehtiäkseen. Nimeltämainitsematon tyttö sitten hutaisi raipalla niin, että hevonen loikkasi taaksepäin suoraan seinää päin.
Toivon, että tuollaiset ihmiset kuolisivat sukupuuttoon ;)
No, joka tapauksessa... IHANAA JATKOA SINULLE JA HEVOSELLESSI. Luottamusta, "turvallista dominanssia" ^^ ja leppoisia päiviä.
"Hevosen ei tarvitse oppia ihmisen kieltä, ihmisen täytyy oppia hevosen kieli."
"Viisas ihminen kuulee, kun hevonen kuiskaa, jotkut eivät kuule, vaikka se huutaa"
Ihan vain siksi, että sinä tunnut olevan täysin varma siitä, että hevoseni on ihmisarka ja pelokas koko ajan. Väität kivenkovaa minulle näin, vaikka et hevostani edes ole nähnyt!
Ja tiedän, on ihmisiä todellakin jotka kulkevat suurinpiirtein koko ajan raippa kädessä valmiina ojentamaan hevosta kun se katsoo väärään suuntaan. Se menee ja liikaa yli. Itse huitaisen vasta siinä vaiheessa kun hevonen tekee jotain josta aiheutuu/voi seuraavaksi aiheutua vakavempia seurauksia. Esimerkiksi potkiminen tai näykkiminen. Eikä hevoseni näitä edellämainittuja harrasta, ei sillä ole syytä niihin.
Ja kiitos, minun ja hevoseni välillä on 100% luottamus puolin ja toisin.
"Ihan vain siksi, että sinä tunnut olevan täysin varma siitä, että hevoseni on ihmisarka ja pelokas koko ajan. Väität kivenkovaa minulle näin, vaikka et hevostani edes ole nähnyt! "
Sanoppas, että missä viestissä? O.o
"Kuulostaa pahasti siltä, että hevosesi käyttäytyy hyvin välttääkseen seuraavan, kivuliaan vaiheen. Ei sen takia, että yhteistyö olisi mielekästä."
Ja tämä tarkoittaa täysin samaa kuin että sanoisit hevoseni pelkäävän ja olevan arka.
...siltä ettei tilhi itse enää muista mitä on milloinki kirjoittanu tai sitte ei vaan ymmärrä/osaa lukea....
Tuo kohta mullaki osui silmään,ymmärsin samalla tavalla.
...joo. Mähän sanoin ihan suoraan, että "Sun hevosesi käyttäytyy niin, ainoastaan välttääkseen kivun."
Kuulostaa..., luulen..., minusta tuntuu..., saatt olla- ovat kaikki sellaisia tapoja alottaa lause, joista ei voi rokottaa.
Se, että jokin asia kuulostaa joltakin ei aina tarkoita sitä, että se on juuri oletetulla tavalla. Jos olohuoneesta kuuluu norsun ääni, niin siellähän se norsu on...vai?
"Kuulostaa pahasti siltä", ei tarkoita samaa kuin "asia on juuri tällä tavalla".
"Kuulostaa pahasti siltä", on hyvin paljon sama kuin "pelkään, että".
YHDESSÄKÄÄN VIESTISSÄ EN SANONUT HEVOSESI PELKÄÄVÄN TAI OLEVAN ARKA, en vain voi sanoa hevosestasi suoraan mitään positiivista tai negatiivista, KOSKA EN OLE IKINÄ NÄHNYT SITÄ.
Ja mine olen se joka ei ymmärrä tekstiä?
O_o
Hmmh. Asiaahan tuo oli. Mutta joskus hevonen ei vain pysty luottamaan johonkin ihmiseen. Joskus, kun tämä kyseinen hevonen on saanut kovan kolauksen ihmisiä kohtaan. Silloin sillä kestää luottaa taas ihmiseen. Ja kauan. Jotkut hevoset eivät enää pysty luottamaan uudelleen. Silloin täytyy tehdä pitkäluottamustyö että pientä luottamusta saataisiin aikaiseksi. Mutta jos on sitkeä asian suhteen saa tämän tapahtumaan. Mutta pienikin erhe tässä vaiheessa saa luottamuksen rikkoutumaan.
Mutta. Jos joku kehtaa väittää että hevosia saa kohdella miten tahansa siinä olette vitun väärässä.
Ei ole luottamuksen puutetta meillä. Välillä vaan allekirjoittaneella palaa käpy turhan helposti kun lenkin jälkeen konilla pitäis just eikä heti olla lämmintä mehua nokan edessä kun ei edes varusteita ole saatu pois päältä. Silloin häslää ja kuopii ja näen ihan aiheellisena komentaa sitä olemaan asiallisesti ja odottamaan rauhassa.
Sitä mehua tulee vasta kun on varusteet pois päältä, mahdolliset hiet pesty pois, loimet päällä ja jos laitetaan kylmäysletkut, niin ne vielä laitettu ja kylmä vesi juoksemassa jalkoihin, niin sitten on aika juoda se mehu vasta.
Itse koulutan 10-vuotiasta suomenhevostammaa jolla on huono tausta. Väkivaltaa siihen ei ole sen entisessä elämässä käytetty, mutta se on jätetty täysin vaille huomiota.
Hevonen ei kunnioita ihmistä laisinkaan. Olen saanut nyt viiden kuukauden aikana aika hyvän perustan aikaiseksi; mutta en missään tapauksessa lähtisi tuollaiselle lällylinjalle.
Kyllä minä nappaan takaisin jos hevonen töytäisee päällään ja yrittää häiritä esim. harjausta. Kuopimista en salli ja kyllä nappaan kädellä jalkaan jne... En kutsuisi käsittelyäni väkivallaksi, mutta kyllä rajoja opettaessa pitää osoittaa myös minkä voiman kanssa mitellään.
Turha sun on koittaa paikkailla sanomisiasi. Jos sun mielestä mun hevonen on ystävällinen vain siksi että se muuten pelkää saavansa selkäänsä niin ihan vapaasti. Mä sen kanssa kuitenkin melkeinpä päivittäin olen tekemisissä ja tiedän että asiat ovat pikkuisen toisin ;)
...mitään paikkailen! Ei mulla oo tarvetta eikä aikomusta paikkailla mun sanomisiani. Mä en luule, että sun hevoses tottelee vaan välttääkseen kivun, VAAN (nyt tarkkana) mä PELKÄÄN, että teidän suhde ajautuu edelämainittuun jos sä lyöt hevostas.
Mä olen ihan äärettömän ilonen jos teillä on niin syvä luotamus kun sä sanot.
Se osaa käyttäytyä ja sanominen riittää yleensä, koska ei niin paljon törttöile että pitäis ottaa kättä pidempää esille. Silloin jos alkaa jalat nousta siihen malliin että on aikomuksena potkaista, otan raipan valmiiksi käden ulottuville että saan sitten sipaista jos monot heiluu. Koska siinä vaiheessa kun tuo potkaisee, ei auta mikään huutaminen tai kädellä läpsiminen.
Näin.
Mutta ällös pelkää, vuoden aikana olen vasta kaksi kertaa joutunut muistuttamaan.
...ei oo enää muuta sanottavaa ku tää:
Jos ja kun Teillä on niin lämmin suhde, niin hevosellasi ei ole MITÄÄN syytä riskeerata turvallisuuttas ilman PAINAVAA syytä! Jos hevosesi täytyy huutaa kertoakseen asiansa, niin sitä ei todellakaan helpota rankaisu. Hevonen kyllä muistaa, että löit sitä. Se on valmis antamaan anteeksi koska tahansa jos pyydät anteeksi ja osoitat olevasi taas luottamuksen arvoinen.
Joten ota selville potkaisun syy, poista syy ja opettele hevosesi kanssa niiiin hienovarainen viestintä, että vain pienillä eleillä kumpikin ymmärtää toisiaan täysin. Luottamus syventyy ja yhteistyö on helpompaa :)
Kiitos ja kumarrus ;)
Hevosta ei tarvitse lyödä eikä "luuloja ottaa pois"- syy huonoon käytökseen täytyy selvittää - lyömällä tulee huonoja hevosia ja yhteistyö on kaukana.
Joillekin on niin vaikeaa ymmärtää että hevosta voi käsitellä rauhallisesti ja lyömättä. Kolme vuotias poikani vei isä-oriin karsinaan ihan rauhassa - hevonen laski pään vain kolmevuotiaan polven tasolle.
Varsat ovat arvaamattomia mutta rauhallisin ottein ja huutamatta homma hoituu - ja hepasta kasvaa helposti käsiteltävä!
...juuri ajan takaa. Mukavaa että on ihmisiä jotka ymmärtävät ja ovat samaa mieltä.