Käykö tavallinen

sellaisena, mutta en ala tässä julkisesti kertoilla itsestäni... sori.

>>>Minusta se joka pyhä kirkossa käyminen on lähinnä vain täällä pääkaupunkiseudulla mahdollista. Täällä on paljon kirkkoja ja lyhyet etäisyydet sekä toimiva julkinen liikenne. >>>

Jaa että lähinnä... Että kehäkolmosen ulkopuolella ei ole kirkollista elämää?? Tiedänpä monia seurakuntia "pääkaupunkiseudusta" kaukana, joissa on joka la ja su palvelukset, sekä sitten juhlina soveltuvin osin. Ja viikolla yleensä ehtoopalvelus kerran.

Kröhömmm kirjoitti:

>>>Minusta se joka pyhä kirkossa käyminen on lähinnä vain täällä pääkaupunkiseudulla mahdollista. Täällä on paljon kirkkoja ja lyhyet etäisyydet sekä toimiva julkinen liikenne. >>>

Jaa että lähinnä... Että kehäkolmosen ulkopuolella ei ole kirkollista elämää?? Tiedänpä monia seurakuntia "pääkaupunkiseudusta" kaukana, joissa on joka la ja su palvelukset, sekä sitten juhlina soveltuvin osin. Ja viikolla yleensä ehtoopalvelus kerran.

Olen maalaistavis ja asun kirkon vieressä, en silti käy siellä joka viikonloppu (moni seurakuntalainen kyllä käy). Miksi niin, en jaksa aina; välillä pitää levätä ja ladata akkuja. On totta, että akut paremmin latautuisivat kirkossa mutta lepokin on tarpeen. Meillä on täälläpäin palvelukset viikonloppuisin lähes aina. Olisi kyllä hauskaa tietää minkälainen on ortodoksitavis, kertokaa jos tiedätte?

Kyllä kirkossa käymisen pitäisi olla hyvin mahdollista ja hyvin monelle ihmiselle, vaikka asuisivatkin maaseudulla. Jos ei kirkkoon jaksa mennä niin sen voi laittaa melko puhtaasti laiskuuden piikkiin.
Toinen ja oleellisempi kysymys onkin se että kokevatko ihmiset kirkossakäymisen tarpeettomaksi, sellaiseksi asiaksi joka anna heille mitään?

Kröhömmm kirjoitti:

>>>Minusta se joka pyhä kirkossa käyminen on lähinnä vain täällä pääkaupunkiseudulla mahdollista. Täällä on paljon kirkkoja ja lyhyet etäisyydet sekä toimiva julkinen liikenne. >>>

Jaa että lähinnä... Että kehäkolmosen ulkopuolella ei ole kirkollista elämää?? Tiedänpä monia seurakuntia "pääkaupunkiseudusta" kaukana, joissa on joka la ja su palvelukset, sekä sitten juhlina soveltuvin osin. Ja viikolla yleensä ehtoopalvelus kerran.

Kaikkialla ei näin kuitenkaan ole. Maamme on laaja ja välimatkat ovat pitkät. Ne yksipappiset seurakunnat saisivat jäädä jo historiaan.

Anttuuna kirjoitti:

Olen maalaistavis ja asun kirkon vieressä, en silti käy siellä joka viikonloppu (moni seurakuntalainen kyllä käy). Miksi niin, en jaksa aina; välillä pitää levätä ja ladata akkuja. On totta, että akut paremmin latautuisivat kirkossa mutta lepokin on tarpeen. Meillä on täälläpäin palvelukset viikonloppuisin lähes aina. Olisi kyllä hauskaa tietää minkälainen on ortodoksitavis, kertokaa jos tiedätte?

tätä on vain oma näkemykseni; ortodoksitavis on juuri sellainen, joka käy kirkossa säännöllisen epäsäännöllisesti, omien voimiensa mukaan, joskus laiskuuttaan poisjääden... tyyppi, jolle kirkollinen elämä on tärkeää, joka muistaa ainakin edes silloin tällöin kurkata rukous- ja hartauskirjaan, lukee ehtoolliselle valmistavat rukoukset, käy synnintunnustuksella, paastoaa tai ainakin yrittää paastota paastot läpi, etc.

Ortodoksitaviksena en pitäisi tyyppiä, joka käy kaikki palvelukset, paastoaa henki kurkussa, käy synnintunnustuksella useammin kuin 3-4 kertaa vuodessa, etc

Mutta kuka määrittelee mitenkin.

M-LS kirjoitti:

Kaikkialla ei näin kuitenkaan ole. Maamme on laaja ja välimatkat ovat pitkät. Ne yksipappiset seurakunnat saisivat jäädä jo historiaan.

välimatkat pitkiä. Mutta mistäs tempaiset palkkarahat monen papin palkkaan? Heittämällä kanttorit ulos, vai? Rokottamalla seurakuntalaisten kirkollisveroa?

son of Ananias kirjoitti:

Kyllä kirkossa käymisen pitäisi olla hyvin mahdollista ja hyvin monelle ihmiselle, vaikka asuisivatkin maaseudulla. Jos ei kirkkoon jaksa mennä niin sen voi laittaa melko puhtaasti laiskuuden piikkiin.
Toinen ja oleellisempi kysymys onkin se että kokevatko ihmiset kirkossakäymisen tarpeettomaksi, sellaiseksi asiaksi joka anna heille mitään?

Jos sinulla ei ole autoa ja julkiset kulkuneuvot kulkevat miten sattuu sunnuntaisin niin mitenkäs menet kirkkoon, vaikka mieli kuinka tekisi? Jos matkaa on enemmän kuin kävellä jaksaa...

ja pitäisi kirjoitti:

Jos sinulla ei ole autoa ja julkiset kulkuneuvot kulkevat miten sattuu sunnuntaisin niin mitenkäs menet kirkkoon, vaikka mieli kuinka tekisi? Jos matkaa on enemmän kuin kävellä jaksaa...

Kimppakyydillä kirkkoon jos on samalla suunnalla kirkossakävijöitä. Tässä asiassa voisi painostaa vaikka pappia että hän organisoisi kyydityksen. Luulisi että seurakunta tulee vastaan tällaisessa asiassa.

"Minusta se joka pyhä kirkossa käyminen on lähinnä vain täällä pääkaupunkiseudulla mahdollista. Täällä on paljon kirkkoja ja lyhyet etäisyydet sekä toimiva julkinen liikenne."

No mutta nyt menee jo liian kapeakatseiseksi. Mites Joensuu, Kuopio, Oulu, Lappeenranta, Lahti yms. Palveluksia kyllä riittää ja Joensuussa vielä seminaarilla joka arki-ilta (ei perjantaina) ja -aamu palveluksia.

Anttuuna kirjoitti:

Olen maalaistavis ja asun kirkon vieressä, en silti käy siellä joka viikonloppu (moni seurakuntalainen kyllä käy). Miksi niin, en jaksa aina; välillä pitää levätä ja ladata akkuja. On totta, että akut paremmin latautuisivat kirkossa mutta lepokin on tarpeen. Meillä on täälläpäin palvelukset viikonloppuisin lähes aina. Olisi kyllä hauskaa tietää minkälainen on ortodoksitavis, kertokaa jos tiedätte?

Jos oikein ymmärsin alkuperäisen aloituksen tekijän tarkoitusperän, luulen hänen ensinnäkin olevan protestantti, ehkä jonkin herätysliikkeen "tavis", jolloin koko poppoo on täynnänsä mitä erikoisempia "taviksia".

Hänelle vastanneiden kannanotoista saa sen kuvan, kuin ortodokseilla olisi myös yhtäläiset käyttäytymismallit "tavisten" ja "ei tavisten" kesken.

Asiahan on niin, että suurin osa ortodoksista "taviksista" ( tavis = tavallisimmin käyttäytyvä), ei käy kirkossa kuin vihkimistoimituksissa ja hautajaisissa (ainakin omissaan. Sitä kuinka paljon hän rukoilee emme tiedä, koska hän ei niillä tiedolla kerskaa. Juhlimisiin "tavikset" kyllä osallistuvat, joskus jopa valitettavan usein.

Priscilla kirjoitti:

"Minusta se joka pyhä kirkossa käyminen on lähinnä vain täällä pääkaupunkiseudulla mahdollista. Täällä on paljon kirkkoja ja lyhyet etäisyydet sekä toimiva julkinen liikenne."

No mutta nyt menee jo liian kapeakatseiseksi. Mites Joensuu, Kuopio, Oulu, Lappeenranta, Lahti yms. Palveluksia kyllä riittää ja Joensuussa vielä seminaarilla joka arki-ilta (ei perjantaina) ja -aamu palveluksia.

Totta on että tässä rakkaassa kotimaassammme on paljon kirkkoja ja rukoushuoneita joissa ei ole säännöllisesti joka pyhä palveluksia.
Olisiko kyse resurssipulasta???
Eikö olisi paikallaan vihkiä n.s. harrastelija pappeja sekä diakoneita seurakunnissa jotta saataisiin niitä palveluksia myös kehä kolmosen ulkopuolelle. Kaippa myös on kyse seurakuntalaisten aktivisuudesta että saisivat omaan kirkoon palveluksia.

kirkkoherraan kirjoitti:

Totta on että tässä rakkaassa kotimaassammme on paljon kirkkoja ja rukoushuoneita joissa ei ole säännöllisesti joka pyhä palveluksia.
Olisiko kyse resurssipulasta???
Eikö olisi paikallaan vihkiä n.s. harrastelija pappeja sekä diakoneita seurakunnissa jotta saataisiin niitä palveluksia myös kehä kolmosen ulkopuolelle. Kaippa myös on kyse seurakuntalaisten aktivisuudesta että saisivat omaan kirkoon palveluksia.

Taidat tarkoittaa sivutoimisia pappeja ja diakoneja? Ainakin meidän seurakunnassamme on sivutoimisia jo jonkin verran. Käyvät leipätyössä jossain, ja pyhäisin ja pyhän aattoina toimittavat jumalanpalveluksia. Jotkut sivutoimiset ovat pirteitä eläkerovasteja. Jos oikein huonosti käy valtion tuki loppuu kirkoltamme ja silloin kai kaikki papit tulevat olemaan sivutoimisia. Silloin kirkollinen työ täytyy organisoida uudella tavalla.

kirkkoherraan kirjoitti:

Totta on että tässä rakkaassa kotimaassammme on paljon kirkkoja ja rukoushuoneita joissa ei ole säännöllisesti joka pyhä palveluksia.
Olisiko kyse resurssipulasta???
Eikö olisi paikallaan vihkiä n.s. harrastelija pappeja sekä diakoneita seurakunnissa jotta saataisiin niitä palveluksia myös kehä kolmosen ulkopuolelle. Kaippa myös on kyse seurakuntalaisten aktivisuudesta että saisivat omaan kirkoon palveluksia.

Kuten M-LS jo totesi, pappeus ei ole mikään harrastus. Harrastajapappi-sanaa on kuitenkin ajoittain käytetty niistä papeista, jotka eivät ole varsinaisesti seurakunnan virassa tai toimessa. Heitä on tällä hetkellä maassa useita kymmeniä, yleensä joko eläkkeellä tai sitten nuorempia pappeuteen vihittyjä, jotka toimivat pappeina oman siviilityönsä ohella ja rakkaudesta kirkkoa kohtaan. Heidän teologista oppineisuuttaan on usein vähätelty, mutta silti heitä mielestäni tarvitaan.

Todellakin maassa on paljon kirkkoja ja tsasounia, joissa ei ole joka viikonloppu palveluksia. Myös Helsingin seurakunnan alueella on tällaisia kirkkoja. Ongelma on monitahoinen: pappeja ei oikein voi vihkiä määrättömästi, ja kyllä hekin aina tarvitsevat jonkin korvauksen työstään. Muistui mieleeni eräs tapaus suurehkosta eteläsuomalaisesta seurakunnasta. Sen alueeseen kuuluu keskikokoinen kaupunki, jossa aiemmin oli vain hyvin vaatimaton ortodoksinen rukoushuone. Siellä toimitettiin vigilia ja liturgia keskimäärin kerran kuukaudessa. Sitten eräs alueella asunut teologista koulutusta saanut henkilö vihittiin papiksi ja hän olisi ollut valmis toimittamaan palveluksia jopa jokainen viikonloppu. Selvisi kuitenkin, ettei seurakunnalla ollut varaa maksaa hänelle palkkaa, jolloin hän ilmoitti että elättääkseen perheensä hän ei voi tehdä papin työtä. Tällä hetkellä tuossa kaupungissa toimittaa palveluksia matkapapisto ja edelleenkin keskimäärin 2-4 kertaa kuukaudessa, mutta ei suinkaan jokainen viikonloppu.

laaja ja kirjoitti:

välimatkat pitkiä. Mutta mistäs tempaiset palkkarahat monen papin palkkaan? Heittämällä kanttorit ulos, vai? Rokottamalla seurakuntalaisten kirkollisveroa?

Miten olisi sivutoiminen pappi? Seurakunnan esimiehen eli siis kirkkoherran pitää tietysti olla päätoiminen pienessäkin seurakunnassa, mutta muut papit ja kaikki kanttorit voivat aivan hyvin olla olla sivutoimisia. Kirkon jäsenmaksut tulevat kallistumaan, kun kirkon ja valtion ero tulee. Silloin joudutaan muutenkin järjestelemään seurakuntien toiminta uudelleen.

M-LS kirjoitti:

Miten olisi sivutoiminen pappi? Seurakunnan esimiehen eli siis kirkkoherran pitää tietysti olla päätoiminen pienessäkin seurakunnassa, mutta muut papit ja kaikki kanttorit voivat aivan hyvin olla olla sivutoimisia. Kirkon jäsenmaksut tulevat kallistumaan, kun kirkon ja valtion ero tulee. Silloin joudutaan muutenkin järjestelemään seurakuntien toiminta uudelleen.

että laitetaan kanttorit työkkäriin tai osa-aikapalkalle. Mitäs niitä muusikonplanttuja tarvitaan??

M-LS kirjoitti:

Miten olisi sivutoiminen pappi? Seurakunnan esimiehen eli siis kirkkoherran pitää tietysti olla päätoiminen pienessäkin seurakunnassa, mutta muut papit ja kaikki kanttorit voivat aivan hyvin olla olla sivutoimisia. Kirkon jäsenmaksut tulevat kallistumaan, kun kirkon ja valtion ero tulee. Silloin joudutaan muutenkin järjestelemään seurakuntien toiminta uudelleen.

vahvistettu ja "kirkossa kuulutettu" pappien ja kanttorien kokopäivätyö ja ansiotulon jatkuvuus rauhaan, keskitytään vain kanslistien, vahtimestarien, talkkarien jne... kilpailuttamiseen ja osa-aikaistamiseen.

adjektivisti kirjoitti:

vahvistettu ja "kirkossa kuulutettu" pappien ja kanttorien kokopäivätyö ja ansiotulon jatkuvuus rauhaan, keskitytään vain kanslistien, vahtimestarien, talkkarien jne... kilpailuttamiseen ja osa-aikaistamiseen.

hoidetaan jatkossa talkoovoimin. Kirkkoherra tekee kaikki kansliatyöt itse (mitä kansliatyötä tulevaisuudessa edes on, kun ei ole väestörekisterin pitoa?) vahtimestarin ja talonmiehen töissä taas uurastavat vapaaehtoiset.

Puhuin siis siitä tilanteesta, kun valtiokirkko on historiaa. Sekin aika varmaan joskus tulee.

M-LS kirjoitti:

hoidetaan jatkossa talkoovoimin. Kirkkoherra tekee kaikki kansliatyöt itse (mitä kansliatyötä tulevaisuudessa edes on, kun ei ole väestörekisterin pitoa?) vahtimestarin ja talonmiehen töissä taas uurastavat vapaaehtoiset.

Puhuin siis siitä tilanteesta, kun valtiokirkko on historiaa. Sekin aika varmaan joskus tulee.

Mistä arvelet löytyvän ehdottamiisi hommiin sitä vapaaehtoistyövoimaa? Seurakuntien aktiivit ovat melkoisen iäkästä väkeä. Harvasta on enää muutaman vuoden päästä mihinkään mainitsemaasi tehtävään. Nuoria ei seurakunnissa näy, jos näkyy niin melkoisen vähän.
Vapaaehtoisiksi tai talkoolaisiksi on vaikea saada ketään, ei ihmiset raskaan työn lisäksi tahdo enää jaksaa vapaa-aikanaan raataa tai on jo ikää ja sairauksia niin paljon ettei senvuoksi kykyne.
Vielä on seurakunnissa muutamia "tervaskantoja" monissa vapaaehtoistehtävissä, mutta kuinka kauan? Ei meidän ikäpolvesta !!!???!!! löydy samanlaisia seurakunnanvapaaehtoistöihin paneutuneita jatkajia, vai mitä arvelet. Mistähän löytyy osa-aikaisia kanttoreita ja pappeja, muuttotappion ja vähenevän asukasmäärän kanssa taisteleviin maalaisseurakuntiin?

Anttuuna kirjoitti:

Mistä arvelet löytyvän ehdottamiisi hommiin sitä vapaaehtoistyövoimaa? Seurakuntien aktiivit ovat melkoisen iäkästä väkeä. Harvasta on enää muutaman vuoden päästä mihinkään mainitsemaasi tehtävään. Nuoria ei seurakunnissa näy, jos näkyy niin melkoisen vähän.
Vapaaehtoisiksi tai talkoolaisiksi on vaikea saada ketään, ei ihmiset raskaan työn lisäksi tahdo enää jaksaa vapaa-aikanaan raataa tai on jo ikää ja sairauksia niin paljon ettei senvuoksi kykyne.
Vielä on seurakunnissa muutamia "tervaskantoja" monissa vapaaehtoistehtävissä, mutta kuinka kauan? Ei meidän ikäpolvesta !!!???!!! löydy samanlaisia seurakunnanvapaaehtoistöihin paneutuneita jatkajia, vai mitä arvelet. Mistähän löytyy osa-aikaisia kanttoreita ja pappeja, muuttotappion ja vähenevän asukasmäärän kanssa taisteleviin maalaisseurakuntiin?

jolloin kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Silloin joko toiminta loppuu tai löytyy toimijoita. Jos ei ole rahaa palkata työntekijöitä, täytyy työt tehdä talkoovoimin.

Minäkin olen kyllä huolissani siitä, kun seurakunta-aktiivit ovat niin iäkkäitä, myöhemmässä keski-iässä yleensä. Nuoria pitäisi saada enmmän mukaan toimintaan.

M-LS kirjoitti:

hoidetaan jatkossa talkoovoimin. Kirkkoherra tekee kaikki kansliatyöt itse (mitä kansliatyötä tulevaisuudessa edes on, kun ei ole väestörekisterin pitoa?) vahtimestarin ja talonmiehen töissä taas uurastavat vapaaehtoiset.

Puhuin siis siitä tilanteesta, kun valtiokirkko on historiaa. Sekin aika varmaan joskus tulee.

hoidetaan tulevaisuudessa Suomi 24/Ortodoksisuus palstan toimesta. MLS ja kumppanit valmistavat uudet papit ja kanttorit tiedollisesti niin, ettei tarvita muuta kuin piispallinen siunaus tehtävään. Samoin katuva seurakuntalainen saa keskustelu (selvittely) avun netin välityksellä. Papille jää ainoastaan "synninpäästö".

Kirkon vahtimestarin hommatkin hoituvat kädenkäänteessä niiltä muutamilta kirkossakäyviltä miespuolisilta, jotka ovat seuranneet nettikeskustelua aiheista : "Kysymyksiä ponomarille.

Nyt joku voisi aloittaa keskustelun siitä, kuinka lunta kolataan tai nurmikkoa leikataan tai erilaisia hälytysjärjestelmiä testataan. Tulisi sitten tämä kiinteistöhuolto puolikin tietoisuuteen.

Näillä eväillä eiköhän me selvitä ilman valtionapuakin.

M-LS kirjoitti:

hoidetaan jatkossa talkoovoimin. Kirkkoherra tekee kaikki kansliatyöt itse (mitä kansliatyötä tulevaisuudessa edes on, kun ei ole väestörekisterin pitoa?) vahtimestarin ja talonmiehen töissä taas uurastavat vapaaehtoiset.

Puhuin siis siitä tilanteesta, kun valtiokirkko on historiaa. Sekin aika varmaan joskus tulee.

Mallia valtiokirkottomaan toimintaan voidaan varmaan asian tullessa ajankohtaiseksi hakea Amerikasta. En kovin hyvin tunne tilannetta siellä, mutta vaikuttaa siltä, että muun työn ohella pappina toiminen on siellä tavallisempaa ja että ihmiset keskimäärin maksavat enemmän kirkolle kuin Suomessa on totuttu maksamaan kirkollisverona.

Tuloksena olisi tietysti ilman muutta monia vaikeuksia nykyiseen verrattuna, mutta toisaalta tilanne tervehtyisi joiltain osin. Kirkkoa ei välttämättä enää nähtäisi laitoksena, joka tarjoaa palveluja, vaan yhteisönä, eli tajuttaisiin että "kirkko on me".

el-kirahwi kirjautumattomana, koska työpaikkani yhä tiukkenevat järjestelmät nykyään estävät kirjautumisen suomi24:ään...

elkirahwi kirjoitti:

Mallia valtiokirkottomaan toimintaan voidaan varmaan asian tullessa ajankohtaiseksi hakea Amerikasta. En kovin hyvin tunne tilannetta siellä, mutta vaikuttaa siltä, että muun työn ohella pappina toiminen on siellä tavallisempaa ja että ihmiset keskimäärin maksavat enemmän kirkolle kuin Suomessa on totuttu maksamaan kirkollisverona.

Tuloksena olisi tietysti ilman muutta monia vaikeuksia nykyiseen verrattuna, mutta toisaalta tilanne tervehtyisi joiltain osin. Kirkkoa ei välttämättä enää nähtäisi laitoksena, joka tarjoaa palveluja, vaan yhteisönä, eli tajuttaisiin että "kirkko on me".

el-kirahwi kirjautumattomana, koska työpaikkani yhä tiukkenevat järjestelmät nykyään estävät kirjautumisen suomi24:ään...

Virossa olen huomannut saman, että seurakunnissa on köyhää ja hommat tehdään vapaaehtoisesti, mutta asenne on sellainen, että "Kirkko on me". Luulisin, että jos valtio ja kirkko eroaa, siitä on kirkolle positiivisia seurauksia. On pakko keskittyä silloin olennaiseen.

M-LS kirjoitti:

Taidat tarkoittaa sivutoimisia pappeja ja diakoneja? Ainakin meidän seurakunnassamme on sivutoimisia jo jonkin verran. Käyvät leipätyössä jossain, ja pyhäisin ja pyhän aattoina toimittavat jumalanpalveluksia. Jotkut sivutoimiset ovat pirteitä eläkerovasteja. Jos oikein huonosti käy valtion tuki loppuu kirkoltamme ja silloin kai kaikki papit tulevat olemaan sivutoimisia. Silloin kirkollinen työ täytyy organisoida uudella tavalla.

Virossa tuttu pappi toimitteli palveluksia palkatta. Oli työtön muuten. Köyhää oli kaikilla srk:n jäsenillä, mutta yhdessä rukoiltiin kirkossa ja toistemme kodeissa, syötiin yhdessä ja melkein asuttiinkin kimpassa. Oi niitä aikoja.

Johannes kirjoitti:

Kuten M-LS jo totesi, pappeus ei ole mikään harrastus. Harrastajapappi-sanaa on kuitenkin ajoittain käytetty niistä papeista, jotka eivät ole varsinaisesti seurakunnan virassa tai toimessa. Heitä on tällä hetkellä maassa useita kymmeniä, yleensä joko eläkkeellä tai sitten nuorempia pappeuteen vihittyjä, jotka toimivat pappeina oman siviilityönsä ohella ja rakkaudesta kirkkoa kohtaan. Heidän teologista oppineisuuttaan on usein vähätelty, mutta silti heitä mielestäni tarvitaan.

Todellakin maassa on paljon kirkkoja ja tsasounia, joissa ei ole joka viikonloppu palveluksia. Myös Helsingin seurakunnan alueella on tällaisia kirkkoja. Ongelma on monitahoinen: pappeja ei oikein voi vihkiä määrättömästi, ja kyllä hekin aina tarvitsevat jonkin korvauksen työstään. Muistui mieleeni eräs tapaus suurehkosta eteläsuomalaisesta seurakunnasta. Sen alueeseen kuuluu keskikokoinen kaupunki, jossa aiemmin oli vain hyvin vaatimaton ortodoksinen rukoushuone. Siellä toimitettiin vigilia ja liturgia keskimäärin kerran kuukaudessa. Sitten eräs alueella asunut teologista koulutusta saanut henkilö vihittiin papiksi ja hän olisi ollut valmis toimittamaan palveluksia jopa jokainen viikonloppu. Selvisi kuitenkin, ettei seurakunnalla ollut varaa maksaa hänelle palkkaa, jolloin hän ilmoitti että elättääkseen perheensä hän ei voi tehdä papin työtä. Tällä hetkellä tuossa kaupungissa toimittaa palveluksia matkapapisto ja edelleenkin keskimäärin 2-4 kertaa kuukaudessa, mutta ei suinkaan jokainen viikonloppu.

ei suoraan liitykkään aiheeseen.
Kun kirkot ovat usein "tavisten" tavoittamattomissa
ja sinne meno on hankalaa niin ettekö voi
mennä hiljentymään luterilaisiin kirkkoihin.
Niitä ainakin on paljon enemmän, melkein joka kylässä?
Tiedän yhden kirkkonne jäsenen joka tätä tapaa
käyttää.
Leikillisesti puolustaa käytäntöään sillä
että vieraassa kirkossa saa istua eikä aina
tarvitse seistä niinkuin omassa kirkossa täytyy.
Tietysti ortodoksikirkossakin saa tuolin alleen
jos ei jaksa seistä.

perään vaikka kirjoitti:

ei suoraan liitykkään aiheeseen.
Kun kirkot ovat usein "tavisten" tavoittamattomissa
ja sinne meno on hankalaa niin ettekö voi
mennä hiljentymään luterilaisiin kirkkoihin.
Niitä ainakin on paljon enemmän, melkein joka kylässä?
Tiedän yhden kirkkonne jäsenen joka tätä tapaa
käyttää.
Leikillisesti puolustaa käytäntöään sillä
että vieraassa kirkossa saa istua eikä aina
tarvitse seistä niinkuin omassa kirkossa täytyy.
Tietysti ortodoksikirkossakin saa tuolin alleen
jos ei jaksa seistä.

eihän se ole sama asia. Ortodoksi kaipaa omaa kirkkoaan, jumalanpalvelusta ja ehtoollisesta osallistumista.

perään vaikka kirjoitti:

ei suoraan liitykkään aiheeseen.
Kun kirkot ovat usein "tavisten" tavoittamattomissa
ja sinne meno on hankalaa niin ettekö voi
mennä hiljentymään luterilaisiin kirkkoihin.
Niitä ainakin on paljon enemmän, melkein joka kylässä?
Tiedän yhden kirkkonne jäsenen joka tätä tapaa
käyttää.
Leikillisesti puolustaa käytäntöään sillä
että vieraassa kirkossa saa istua eikä aina
tarvitse seistä niinkuin omassa kirkossa täytyy.
Tietysti ortodoksikirkossakin saa tuolin alleen
jos ei jaksa seistä.

voi hiljentyä oman ikoninurkkauksen edessä, lukea Raamattua tai rukous- ja hartauskirjaa etc. Itse valitsisin tämän vaihtoehdon jos en pääsisi omaan kirkkoon.

Kuten tuossa joku jo kirjoittikin niin kyllä sitä kaipaa ort.kirkkoa ikoneineen, tuohuksineen, suitsutuksen tuoksuineen etc kaikkineen. Ei sitä esim. luterilaisesta kirkosta löydy.

Mutta kukin valitsee sen mikä itsestä hyvältä tuntuu.