Daniel Dennetin haastattelu spiegelin nettiversiossa. Hän on kirjoittanut mm. Miten mieli toimii, WSOY, Helsinki 1997.
Haastattelu englanniksi:
http://service.spiegel.de/cache/international/spiegel/0,1518,392319,00.html
Daniel Dennett:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Dennett
Haastattelu englanniksi:
http://service.spiegel.de/cache/international/spiegel/0,1518,392319,00.html
Daniel Dennett:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Daniel_Dennett
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta Dennettin näkemys vaikuttaa aika epäjohdonmukaiselta ainakin tuon wikipedia-artikkelin perusteella. Toisaalta tynkähän se onkin, joten saatan tässä tehdä vääryyttä miekkoselle. Hänen käsityksensä sanotaan mm. olevan, että esim. kuulemista ja näkemistä ei missään aivojen alueella tuoda yhteen sellaiseksi kokonaisuudeksi, jollaiseksi tietoisuuden koemme. Tällä perusteella hän kiistää ns. sisäisen tarkkailijan olemassaolon, mikä minusta on aika omituista. Joka tapauksessahan me koemme tietoisuuden kokonaisuutena (harhaa tai ei), joten mikä tämän kokonaisuuden kokemisen selittää ilman sitä ”kartesiolaisen teatterin” yleisöä?
Dennett pyrkii selittämään tietoisuuden ilman laadullisia tiloja, jollainen on esim. ”punaisuus” tietyn valon aallonpituuden vastineena. Hänen mukaansa esim. nähtyä koiraa ei aivoissa kootakaan sellaiseksi koiran kuvaksi, jonka luulemme näkevämme. Voi olla, mutta tästä huolimatta me näemme tuon koiran kuvan mielessämme. Miten tämä on mahdollista, ellei jonkinlainen sisäinen tarkkailija tulkitse saapuneita aisti-impulsseja koiran kuvaksi?
Jos aivot reagoivat saapuneisiin ärsykkeisiin sellaisenaan ilman laadullisia tiloja, niin sehän ilmeisesti tarkoittaa, että ihminen on jonkinlainen biorobotti. Mutta miksi tietoisuus sitten on olemassa? Eikö se ole täysin turha, jos ihminen toimii täysin mekanismiperustaisesti kuin tietokone?
Missä tuo sisäinen tarkkailija sijaitsee ja mikä se voisi olla?
Eikö tietoisuus voi olla vain jonkin kehityksen sivutuote? Ehkei tietoisuuden olemassa ololla ole mitään tarkoitusta.
Kuvittelemme itsestämme liikoja.
>>Missä tuo sisäinen tarkkailija sijaitsee ja mikä se voisi olla?>Eikö tietoisuus voi olla vain jonkin kehityksen sivutuote? Ehkei tietoisuuden olemassa ololla ole mitään tarkoitusta.
Jep, se onkin mielenkiintoinen haaste selvittää tuo tietoisuus. Hyviä spekulointeja löytyy.
Neurologi Oliver Sacks kirjassaan "Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi" kertoo mielenkiintoisista sairauksista ja vammoista aivoissa, jotka muuttavat potilaan tietoisuutta.
Eräs henkilö alkoholin käytön seurauksena kadotti kyvyn painaa mieleen uusia asioita. Hän oli huumorin tajuinen reipas nuorimies mielestään, mutta hän olikin jäänyt elämään elämää, jossa oli kaikki tapahtumat ennen vuotta 1954 (muistaakseni). Hoitolaitoksessa hän aina unohti tavanneensa tohtori Sacksin, jos hän kävi vaikka vain hetkeksi jossain muualla.
Toinen potilas rakensi joka sekunti oman identiteettinsä uudelleen, oman henkilöhistoriansa. Hänellä ei ollut muistikuvia aikaisemmasta eikä mikään uusi näyttänyt pysyvän muutamaa sekuntia kauempaa mielessä. Yksi tarina kesken keskustelua saattoi vaihtua toiseksi, kun potilas oli jo unohtanut aloittamansa aiheen. Hän oli tarinankertojakone.
mikä on "ei-fysikaalinen sielu tai henki"? Mikä ja miten on jotain ilman materiaalista pohjaa? Miten ei-fysikaalinen säilyttää esim tietoa, muistikuvia tms? Miten henkeemme kuitenkin voidaan vaikuttaa esim farmasian avulla? Eihän alkoholin tai muun huumeenkaan silloin pitäisi saada ei-fysikaalista ( ??) persoonaamme sekaisin, näkemään näkyjä tai vaikka puhumaan pötyä.