Ajatuksia Elämän Lahjasta

mamabeard kirjoitti:

...
AJATUKSIA ELÄMÄN LAHJASTA (04.01.06)


1. ENSIMMÄINEN LÄHTÖKOHTA ELÄMÄN MIELEKKYYTEEN: JÄRJESTYKSEN JUMALA.

Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.
Edellisen kohdan mukaisesti uskon että Jumala on myös järjestyksen Jumala, vaikka sitä ei suorasanaisesti Raamatussa mainita.
Kaikissa Jumalan teoissa on tarkoituksenmukaisuus. Ne eivät ole sattumanvaraisia eivätkä oikullisia.
Tästä seuraa että ihminen voi löytää elämälleen tarkoituksen. Yhteydessä Jumalaan hän saa elämänsä järjestykseen.

Todellinen järjestys on ennen kaikkea suhdetta Jumalaan ja se heijastuu myös asenteessamme ulkonaisiin asioihin. Elämän olosuhteet eivät enää määrää sisimpämme rauhaa tai rauhattomuutta.
Kaoottiselta tuntuvien olosuhteiden keskelläkin voimme kokea rauhan ja levon sen yhteyden kautta joka meillä Jumalaan on.

Tämä yhteys Jumalaan ja sisäinen rauha mahdollistaa Jumalan kuulemisen, jolloin voimme ottaa Hänen puhettaan ja viestejään vastaan hengessämme levollisesti. Jumalan elämä meissä vaikuttaa Hänen olemuksensa kaltaisuutta.
Mitä enemmän Kristus saa ihmisessä hallita sen syvemmin hän löytää itsensä ja vapautuu elämänmyönteiseen, persoonallisesti intoutuneeseen ja mielekkääseen elämään.
Jumalan hallintavalta kristityssä ja kuuliaisuuteni Pyhän Hengen äänelle ja johdatukselle ei siis johda persoonallisuutta rampauttavaan orjuuteen, vaan päinvastoin yltäkylläiseen ja sisällisesti tyydytettyyn, mielenkiintoiseen elämään. Kristillinen elämä on samanaikaisesti turvallista ja ennalta arvaamatonta, jännittävää ja kuitenkin hallittua.
Kaikki tämä toteutuu Kristuksessa.

Kristuksen kautta on kaikki luotu aikojen alussa. Koska anteeksiantamus ja armo langenneille, tottelemattomille, niille jotka ovat poikenneet Jumalan suunnitelmasta ja oikeasta asenteesta Häntä kohtaan, myös on Jeesuksessa Kristuksessa, siten vain Hän voi asettaa ihmisen takaisin alkuperäiselle paikalle: yhteyteen Jumalan kanssa.
Mitään todellista, syvimmän laatuista yhteyttä Jumalaan, omaan itseen, lähimmäisiin ja luomakuntaan ei voida saada eikä kokea ulkopuolella Jeesuksen Kristuksen, joka on sekä maailmankaikkeuden alku että lunastaja. Hän on Immanuel, Jumala ihmisten kanssa.
Jeesuksen sovintotyö on tie järjestyksenmukaisuuteen, tarkoituksellisuuteen, elämän mielekkyyteen ja avoimuuteen.

2. TOINEN LÄHTÖKOHTA ELÄMÄN MIELEKKYYTEEN: JUMALAN JÄRJESTYS ON AINA ELÄMÄNMYÖNTEISTÄ, RAKENTAVAA, HYVÄKSI MINULLE.

Uskon ettei Jumala koskaan pilaile ihmisen ja ihmiselämän kanssa. Hän on tosissaan.
Kuitenkin Jumala on huumorintajuinen! Itselläni on monia lähes hersyviä kokemuksia Jumalan huumorintajuisuudesta ja hauskuudesta.
Jumalan huumorintajuisuus ilmenee aina elämänmyönteisillä tavoilla.
Tästä seuraa että toisia väheksyvä, yksilöön tai ihmisryhmiin pilkallisesti suhtautuva, ihmisarvoa loukkaava huumori - jollaista huumori maailmassa valitettavan usein on - on jumalatonta. Sellainen ei ole sopivaa kristitylle. Se on sekä jumalallista järjestystä että kristityn omaa hyvinvointia vastaan.

Pilkatessasi toista rikot samalla omaa sisintäsi.
Aito yhteys ja Pyhän Hengen äänen kuuleminen häiriintyy jonka seurauksena oma sisäinen elämäsi Kristuksessa alkaa mennä raiteiltaan. Sisäisen levon ja rauhan kautta toteutuva koko persoonan ja ihmisolemuksen parantuminen Jumalan hyväksyvässä rakkaudessa, sekä tässä parantumisessa koettava armollisuus ja johdonmukainen suhtautuminen lähimmäisiin, vaihtuu rikkinäisen persoonan ja epävakaan tunne-elämän ailahteluihin ja oikullisuuteen.
Näin tapahtuu siellä missä ei alistuta Kristuksessa olevaan järjestykseen: oikeaan ja elämänmyönteiseen asennoitumiseen Jumalaa, omaa itseä, lähimmäisiä ja koko luomakuntaa kohtaan.

Tuhoavasti käyttäytyvä ihminen tuhoaa aina samalla ja ensi sijaisesti itseään. Hän voi kyllä yrittää hallita elämäänsä, ja jossain mielessä tämä onnistuukin psykologisten lainalaisuuksien ja niihin perustuvien mekanismien kautta, mutta oman itsensä hallinta ohi Kristuksen hallintavallan on pinnallista, keinotekoista ja näennäistä. Menestyvän ulkokuoren alla on usein sisäisesti surkastunut ja epätoivoinen olento, joka yrittää kätkeä hämmennyksensä itseltään. Hänen huumorissaan on hyvin vähän jos ollenkaan todellista vapautunutta iloa - oman reviirin vahtiminen ja pyrkimys voittaa toiset ilmenee myös hänen hauskanpidossaan.
Siksi kristityn tulee tiedostaa pilkallinen, halveksiva, usein oikeudenmukaisuudeksi naamioituva toisen väheksyminen elämänkielteisyydeksi. Aliarvoinen huumori on myös tunnustettava. Näin saamme mahdollisuuden käytännöllisesti arkipäivän elämässä vaeltaa Kristuksen valkeudessa, jossa kaikki elämänkielteinen ajattelu ja käyttäytyminen tulee paljastetuksi. Pyydämme erehdyksemme anteeksi ja anteeksiantamuksen kautta yhä lujemmin kiinnitymme Kristukseen koko elämällämme.

Näin havaitsemme että vaikka olemme erehtyviä ja lankeilevia, raadollisia ja monessa kohtaa sokeita omalle käyttäytymisellemme, pysymme kuitenkin raiteilla ja menemme oikeaan suuntaan, sillä Jumala on voimallinen pitämään meidät yhteydessään sen armon kautta, mikä Kristuksessa on.

Ainoa mitä ihmiseltä edellytetään on tahdonvalinta, halu vaeltaa oikeassa suhteessa Jumalaan, suostuminen Hänen kasvojensa valkeuteen, virheiden tunnustaminen ja myöntyminen parannukseen silloin, kun siihen todellisesti aihetta on.
Tämä on turvallista ja innostunutta elämää kristittynä. Olen prosessissa.
Jumala tekee alati työtä.
Saan oppia näkemään itseäni ja asioita uusilla, yllättävillä tavoilla - joskus se tekee kipeää, mutta hyvän Jumalan tarkoitus ei ole satuttaa, kipu ei siis ole itsetarkoituksellista vaan sillä on päämäärä: yhä syvempi parantuminen, rakentuminen oikeassa suhteessa Jumalaan, omaan itseen, lähimmäisiin ja koko luomakuntaan.

3. ELÄMÄN MIELEKKYYDEN ESTE. JUMALAN PYHYYDEN VUOKSI KAIKKEUDEN SISÄLLINEN JÄRJESTYS, LUOMAKUNNAN RAKENNE JA JUMALALLINEN ELÄMÄNMYÖNTEISYYS MERKITSEE MINULLE TUHOA: EN OLE JÄRJESTYKSESSÄ SILLÄ TAVALLA KUIN MINUN PITÄISI OLLA ENKÄ KYKENE JUMALAN PYHYYDEN VAATIMAAN ELÄMÄNMYÖNTEISYYTEEN. OLEN KUOLEMAN OMA.

Jumala on ankara Jumala.
Koska Hän kuitenkin on järjestyksen Jumala ei Hänen ankaruutensa voi olla oikullista eikä sattumanvaraista. Se ei voi epäjohdonmukaista ja logiikan lakeja vastaan rikkovaa. Myös ankarana Jumalana Hän on elämänmyönteisyyden ja rakentumisen Jumala eikä Hänen ankaruutensa ole epäoikeudenmukaista.
Jumala siis on oikeudenmukainen, järjestystään vaaliva ja johdonmukainen myös ankaruudessaan. Oikeastaan Jumala on oikeudenmukainen, järjestystä vaaliva ja johdonmukainen juuri silloin kuin on ankara.
Jumalan johdonmukaisuus edellyttää Häneltä ankaria toimenpiteitä syntiä kohtaan, sillä juuri synti rikkoo, turmelee ja häpäisee Hänen luomakuntansa.

Jumalan ankaruus perustuu Hänen pyhyyteensä.

Pyhä merkitsee että on jotakin joka on itsessään ja täysin muista riippumatta.
Me emme ole Jumalan kaltaisia emmekä pyhiä kuten Hän on pyhä, koska kaikki meissä on ehdottoman riippuvaista Hänestä: paatuneinkin jumalankieltäjä on kaikkea sitä mitä hän on Jumalan näkökulmasta.
Voin kuvitella itsestäni mitä tahansa mutta viime kädessä Jumalan mielipide on aina se joka ratkaisee.
Totuus ei ole siinä kuinka ihminen itsensä tai toiset ihmiset tai Jumalan määrittelee vaan kuinka Jumala hänet näkee ja nämä määrittelee. Vain Jumala määrää sen mitä todellisuudessa on. Ja kaikki se määriytyy Jumalan pyhyydestä käsin. Hänen olemuksestaan käsin. Siitä käsin millainen Hän pyhyydessään on.
Ihminen siis on riippuvainen Jumalasta ja Jumalan teoista. Vain Jumala on riippumaton.

Millainen on Jumala todellisuudessa ja mikä on Hänen tekojensa merkitys ei määräydy siitä käsin millaiseksi Hänet näemme tai sanomme. Me olemme aina sidotut Jumalan määritelmiin mutta Hän ei ole koskaan sidottu meidän määritelmiimme.

Jumala on Pyhä. Hän on se joka Hän on.
Jumalan olemuksessa ei ole mitään moraalisesti pimeää eikä kaksimielistä. Raamattu ilmoittaa tämän sanoen että Jumala on valkeus.
Johdonmukainen seuraus Jumalan pyhyydestä meitä kohtaan jotka olemme moraalisesti pimentyneitä, kaksimielisiä ja epäpyhiä on ankaruus.
Pyhyydessään Jumala ei voi toimia ihmistä kohtaan millään muulla tavalla. Jos siis Jumala kieltäytyisi olemasta ankara Hän kieltäisi oman pyhyytensä ja toimisi järjestystä vastaan ja olisi äärimmäisen epäjohdonmukainen.

4. JEESUS JA SYNTINEN NAINEN.

Mooseksen laissa oli määrätty että avionrikkojat tulee kivittää kuoliaiksi. Tämä kuitenkin on vain pieni ilmaus Jumalan ehdottomasta pyhyydestä, joka ankarasti tuomitsee synnin.
Myös murhaajat tuomittiin kuolemanrangaistukseen.
Näin Jumala ilmoitti kansalleen jotakin pyhyydestään ja rikkomustemme vakavista seurauksista.
Jos olemme johdonmukaisia joudumme myöntämään että jokainen haureellinen ajatuksemme ja pilkallinen sanamme lähimmäistä kohtaan on jo riittävä synti tuomaan meille kivitystuomion!
Tällainen tuomio ei olisi pyhyyden näkökulmasta epäoikeudenmukainen vaan täysin oikeutettu.
Kohtuullisuudessaan Jumala ei kuitenkaan säätänyt niin. Hän näkee ja ymmärtää että ihmisen on syntisyydessään MAHDOTONTA olla ajattelematta haureellisesti ja MAHDOTONTA olla puhumatta pilkallisesti.
Jokainen lankeaa näihin synteihin ainakin kerran elämässään, ja jo se on riittävä rikos lakia kohtaan saattamaan hänet kivitystuomion alle ja julkiseen häpeään.

Jumala näki tarpeelliseksi määritellä pyhyyttään ihmisille lain kautta. Uskon että ilmoitetun lain tarkoitus oli ja on johtaa ihmiset kohtaamaan totuutta itsestään.
Näin lain tarkoitus on johtaa ihminen ei ainoastaan elämään lainkuuliaista elämää vaan ennen kaikkea johtaa hänet Jumalan armoon. Jumalallista lakia kun ei kukaan kykene noudattamaan niin että se tyydyttäisi Jumalan pyhyyden vaatimukset ja lepyttäisi Hänen ankaran vihansa syntiä kohtaan. Ainoa mahdollisuutemme pelastua ehdottoman oikeudenmukaisen tuomion alta on armo.
Armo perustuu meidän kyvyttömyyteemme olla pyhiä ja Jumalan kykyyn tehdä meidät pyhiksi.

On syytä korostaa ettei aviorikos ole edelleenkään tullut pienemmäksi synniksi. Avionrikkojat ansaitsevat yhä edelleen Mooseksen kivitystuomion. Näin oli myös langenneen naisen laita, joka Jeesuksen jalkojen juureen raahattiin. Olisi ollut täysin oikeuden mukaista kivittää tuo nainen. Yhä edelleen on täysin oikeuden mukaista kivittää ja hävittää kansan keskeltä ne jotka haureutta harjoittavat. Tämän tulisi todella pysäyttää meidät katselemaan aikaa jossa elämme, katselemaan sitä Jumalan pyhyydestä käsin.

Mutta mikä oli niiden motiivi, jotka raahasivat naisen Jeesuksen luo?
He tiesivät että Jeesus on laupias ja armahtavainen, joten halusivat saada myös Jeesuksen tuomituksi. Armollisuutensa ja hyvyytensä tähden Jeesus joutuisi tuomituksi lainrikkojana. Tämä oli farisealainen ajatuskulku: jos Jeesus nyt armahtaisi naisen hän tekisi itsensä syylliseksi tuon naisen rinnalle, koska lain määräys avionrikkojia kohtaan oli ehdoton ja selkeä.

On syytä huomioida ettei Jeesus mitätöinyt lakia. Hän ei sanonut että naisen kivittäminen olisi väärin. Hän tiesi aivan hyvin että kivittäminen olisi Jumalan lain valossa täsmälleen oikea ratkaisu kyseisestä synnistä. Mutta mitä hän teki? Jeesuksen ratkaisu oli yllättävä.
Hän asetti fariseukset tilanteen keskipisteeseen. Olivatko he puhtaita? Olivatko he viattomia ja täysin vapaita tuomiosta?
Yllättäen jumalallinen valokiila ei kohdistunutkaan vain syntiseen naiseen tai epäoikeudenmukaista (Jumalan lain mitätöivää) armoa osoittavaan Jeesukseen, se kohdistui syntisiin fariseuksiin. Ehkä he olivat luulleet itseään synnittömiksi, mutta nyt kohdatessaan armollisuuden ja hyvyyden kontrastin omaan vihaansa ja tuomiota uhkuvaan kiihkoonsa nähden, he havaitsivat itsessään jotakin epämiellyttävää.
Perustuuko minun haluni kivittää toinen ihminen Jumalan oikeudenmukaisuuteen? Vai perustuuko se minun omaan vihaani ja halveksuntaani toista kohtaan, siis omaan syntisyyteeni, jota yritän peitellä vetoamalla Jumalan lakiin?
Vetoamalla Jumalan lakiin toisen syntisen kohdalla osoitan ainoastaan että olen itse saman lain alla.
Tuomittavana ei ollut enää pelkästään nainen, tuomiolla olivat fariseukset.
Jeesus antoi heille luvan: - Naisen saama kivitystuomio on täysin oikeudenmukainen ja ansaittu tästä raskaasta synnistä, jonka hän on tehnyt, joten nyt se teistä joka on täysin synnitön, kohottakoon kätensä viskaamaan kiven naisen tuomioksi.

Korostan yhä edelleen että naisen saama tuomio oli oikeutettu. Mutta koska myös hänen tuomitsijansa olivat yhtä lailla syntisiä ja syypäitä rikokseen Jumalan pyhyyttä kohtaan, he eivät olleet kelvollisia toteuttamaan jumalallista tuomiota.

Jeesus ja syntinen jäivät kaksin.
Ainoastaan Jeesuksella synnittömänä oli valta kivittää hänet. Ja kivittäessään aviorikoksesta tavatun naisen hän olisi tehnyt oikein. Voimme ajatella että vain Jeesus olisi kyennyt kivittämään naisen ilman minkäänlaista lihallista vihaa tai halveksuntaa, puhtaasti oikeudenmukaisena tekona.
Hän ei kuitenkaan tehnyt niin. Ja tämä on yllättävää! Jos ymmärrämme edes jotakin Jumalan pyhyydestä, tällainen mykistää meidät.
Ei ole muuta mahdollisuutta kuin ihmetyksestä mykkänä pudota Jeesuksen jalkojen juureen ja siinä syntisen naisen lailla, ikäänkuin hänen vierellään, kohottaa rikkomusten raskauttamat kätemme Jeesuksen puoleen:
- Ole minullekin armollinen.

5. ELÄMÄN MIELEKKYYDEN LÖYTYMINEN: ARMO, VAPAUTUS JUMALAN VIHAN ALTA.

Onko Jeesuksen osoittama armo epäoikeudenmukaista? Onko se epäloogista? Rikkooko se Jumalan järjestyksenmukaisuutta vastaan? Tekeekö se tyhjäksi Hänen pyhyytensä?
Olemme kristinuskon ytimessä. Sovituksessa.
Jeesus Kristus otti kuolemassaan TÄMÄN NAISEN SYNNIT päälleen. Hän otti päälleen FARISEUSTEN synnit. Ja Hän otti päälleen MEIDÄN syntimme.
Jumalalla on mahdollisuus olla armollinen olematta epälooginen, mahdollisuus olla armollinen olematta järjestyksensä vastainen, mahdollisuus olla armollinen kadottamatta pyhyyttään. Armo on mahdollinen koska on toinen, joku joka ilman meidän ansioitamme otti rangaistuksemme päälleen ja kuoli Jumalan vihan ja tuomion kohteena meidän edestämme.

Ajattelen näin:
Jumala rakastaa syntistä, mutta vihaa syntiä.
Eläessämme synneissämme ja syntisyytemme tähden erossa Jumalasta tuo Jumalan oikeudenmukainen ja pyhä viha, jonka perustana on Hänen oma olemuksensa, kohdistuu meihin. Minuun. Jumala siis rakastaa ihmistä ja tahtoisi armahtaa minut, mutta se on mahdottomuus - jos ei ole sovituksen tietä. Vain sovitus tekee armon mahdolliseksi Jumalan pyhyyden näkökulmasta. Mitään muuta mahdollisuutta minun pelastumiseeni ei ole.
Jumalan pyhyys tekee tyhjiksi kaikki muut tiet. En kykene noudattamaan lakia kyllin täydellisesti tullakseni pyhäksi, edes oma uskoni Jumalaan ei tee minua pyhäksi, sillä minä joka uskon olen joka tapauksessa syntinen. Usko ei sovita syntejäni.
Siksi tarvitaan sovitus.
Antaessaan syntini anteeksi Jeesuksen täytetyn työn tähden Jumala on sekä armollinen että pyhä. Hänen anteeksiantamuksensa ei perustu minun kykyyni hyvittää pahoja tekojani, vaan Jeesuksen lunastustyöhön, jossa Hänen verensä vuoti syntieni päälle peittäen ne Jumalan oikeudenmukaiselta vihalta.
Valtava armoteko!

Golgatalla Jumalan viha ei siis kohdistunut Jeesukseen varsinaisesti. Hänen vihansa kohdistui meidän syntiimme. Mutta ottaessaan syntimme päälleen Jeesus samaistui osaamme niin täydellisesti, että Raamattu sanoo "hänet tehtiin synniksi meidän edestämme". Äärimmäisenä kauhun hetkenä, tuntiessaan koko ihmiskunnan kaikkien aikakausien pahuuden ja saastan olemuksensa päällä ja sen läpi, myös Isän kasvot peittyivät häneltä. Vaikka Jeesus oli täydellinen Jumalan Poika äkkiä hän olikin ristillä kuin pelkkä ihminen. Sitä paitsi raadollisin koskaan elänyt ihminen. Kaiken saastaisuuden ja inhottavuuden huipentuma. Ei ihme että yhteys Isään tuntui katoavan. Kaikki peittyi hirvittävään pimeyteen ja hylkäämisen kokemukseen joka oli ehdottoman todellinen kokemus.
Uskon kuitenkin että Jumala taivaassa kärsi Poikansa kanssa. Hänen vihansahan ei kohdistunut Jeesukseen sinänsä vaan meidän synteihimme. Kuten viha syntiä kohtaan olisi vuodatettu meidän päällemme, jotka syntiä teemme, niin se nyt vuodatettiin Jeesuksen päälle, jotta Jumala voisi meitä armahtaa!

Ehkä on niin että tämän suurenmoisen ja käsittämättömän armon ensitekoina, jo edeltä käsin ennen ristinkuolemaansa Jeesus armahti syntisen naisen, jonka synnit Hän tulisi kantamaan Golgatan keskimmäisellä ristillä?
Näin ajattelen.

Miksi Jeesus sovitti syntimme?
Se on ihme. Ei ole olemassa mitään muuta vastausta kuin Jumalan ääretön rakkaus. Hänen oli pakko sovittaa syntimme jotta Hän nyt vihan sijasta voisi osoittaa meille rakkauttaan, huolenpitoaan ja laupeuttaan. Jumalan tahto oli ja on pelastaa ihminen.
Siksi on laki. Jotta ymmärtäisimme tarvitsevamme armoa: Jeesusta Kristusta, joka synnittömänä täytti lain edestämme ja otti päälleen rangaistuksen, joka kuuluisi syntisille. Hän kohtasi Jumalan vihan ankaruuden meidän edestämme.

Nyt on siis syytä muistaa että jokainen syntimme ansaitsee yhä edelleen tuomion. Jeesuksen tulkinta laista on hyvin radikaali, jos luemme vuorisaarnaa. Haureellinen katse. Toista ihmistä halveksivat sanat. Ne tekevät meidät yhtä lailla syyllisiksi kuin jos olisimme avionrikkojia tai murhaajia. Myös hän joka ei ole langennut aviorikoksen hirvittävään syntiin ja hän joka ei ole fyysisesti tappanut ketään, on Jumalan lain tuomion alla, koska sama syntinen olemus joka tuottaa aviorikokset ja murhat, asuu hänessä: minussa.

Jumala on yhä edelleen pyhä.
Jokainen syntini, olkoon se omasta mielestäni kuinka pieni tahansa, oikeuttaa minulle ikuisen kadotustuomion.
Syntini eivät kuitenkaan ole enää minun päälläni, jos vain suostun laskemaan ne Jeesuksen kannettaviksi.
Jos ja kun todella ymmärrän kuinka syntinen olen ja kuinka ehdottoman oikeudenmukainen on minulle kuuluva ikuinen kadotus, alan rakastaa Jumalaa valtavan hyvyytensä tähden. Ei rangaistuksenpelko vaan rakkaus saa minut palvelemaan ja palvomaan Häntä koko sydämestäni.
Silloin en suhtaudu syntiin välinpitämättömästi vaan tahdon armon kautta elää todeksi Hänen parantavaa työtään - erehdyn ja lankean, mutta saan syntini anteeksi Jeesuksen täytetyn työn tähden ja kaikessa tässä kiinnityn yhä lujemmin Häneen, jotta Hänen hyvä tahtonsa ja rakkautensa saisi vaikuttaa minussa pyhitettyä elämää.

6. "PYRKIKÄÄ KAIKESSA RAUHAAN SEKÄ PUHTAASEEN JA PYHÄÄN ELÄMÄÄN. VAIN SILLOIN SAATTE NÄHDÄ HERRAN." (Hebr.12:14 Elävän uutisen mukaan).

Jumala siis tekee meidät pyhiksi anteeksiantamuksen kautta. Se perustuu Hänen vanhurskauteensa. Uskon kautta Jeesukseen saamme Hänessä Jumalan armon.
Jeesuksen veren kautta uskova saa yhteyden Jumalaan ja tämä yhteys on elävä suhde jossa Pyhä Henki yhdistää kristityn ja Isän. Olemme tulleet osallisiksi jumalallisesta elämästä.
Yhä edelleen olen itsessäni syntinen mutta Kristuksessa pyhä. Minua ei voi erottaa Jumalasta. Siksi se mitä olen itsessäni - mitä olisin irrallaan Jumalasta - on voitettu. Näin voin oppia elämään pyhitettyä elämää. Kiitos Jumalalle. Minun ei enää tarvitse elää itsekkään luontoni mukaisesti, sen sijaan voin elää ristin kautta Jumalan tahdon mukaisesti.
Pyhitetty elämä ei ole pelastuksen syy vaan sen seuraus, se on käytännöllinen osoitus että olen ottanut pelastukseni todesta ja antautunut Jeesukselle, jossa pelastus on.
Käytännöllinen pyhitys on mahdollista vain armossa, jolloin olemme alati Jeesuksen veren alla.

Minun ei tarvitse jokaisen tekemäni synnin kohdalla erikseen sitä tunnustaa ja sanoa "anna anteeksi, Jumala". Olen Jumalan anteeksiantamuksessa sisällä joka hetki uskon kautta. Vaikka Jeesus tulisi juuri nyt ja elämässäni olisi tunnustamattomia syntejä pääsisin Hänen mukaansa taivaaseen, koska Jeesuksen veri peittää nuo tunnustamattomatkin synnit, joita tahattomasti teemme raadollisuudessamme: vääriä ajatuksia, sanoja ja tekoja, laiminlyöntejä, sanomatta jääneitä sanoja joita olisi pitänyt sanoa. Kaikki tämä on autuaalla tavalla Jeesuksen veren alla.
Kuitenkin on hyvä ajoittain pysähtyä tunnustamaan syntinsä ja syntisyytensä, koska näin muistutamme itseämme armosta ja vahvistumme Kristuksessa.

Erityisesti silloin kun tiedämme rikkoneemme Herraa vastaan ja kun Pyhä Henki osoittaa elämässämme synnin. Tällainen synti on syytä viedä Jumalan eteen ja rukoillen pyytää anteeksi, turvaten Jeesuksen armotekoon ja vereen. Emme voi turvata omaan anteeksipyytämiseemme emmekä parannukseemme. Voimme turvata vain vereen. Silloin syntimme annetaan meille anteeksi ja pysymme täytetyn työn suojissa.

Suostumattomuus parannukseen ilmeisten syntien kohdalla on kieltäytymistä pyhityselämästä. Samalla se on irtisanoutumista Jeesuksesta. Raamatun mukaan juuri armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot. Uskova joka yhä edelleen elää himojensa mukaan piittaamatta Jumalan tahdosta on kääntänyt selkänsä Kristuksessa tarjolla olevalle armolle. Hän voi sanoa uskovansa ja voi kyllä olla vetoavinaan armoon, huijaten itseään ja ehkä toisiakin, mutta kieltäytyminen pyhityksestä on kieltäytymistä Pyhän Hengen työstä. Jos kieltäytyminen jatkuu eikä parannusta tapahdu jossain vaiheessa Pyhä Henki lähtee tällaisen uskovan elämästä ja niin hän on ulkopuolella pelastuksen, vaikka sanookin ehkä uskovansa. Teoillaan hän on kieltänyt ja kieltää uskon johon kuitenkin sanallisesti vetoaa. Sanamme eivät petä Jumalaa, sillä Hän katsoo sydämeen. Siellä missä on paljon tunteellista rakkautta hyvää Jumalaa kohtaan, mutta ei kuitenkaan antautumista ristin tielle, ei ole pelastustakaan. Todellinen rakkaus ilmenee käytännössä: Jumalan rakkauden tähden sanoudun irti syntielämästä ja lähden pyhityksen tielle.

Pyhitys on Jumalan teko. Pelastuksen perusteella olen jo pyhä. Olen erotettu tästä maailmasta: asetettu Jumalan yhteyteen. Pyhä Henki on todistuksena lapseudestani jonka mukaisesti kuulun Jumalalle ja olen Hänen eheän rakkautensa kohde. Saan ammentaa Hänen hyvyyttään ja laupeuttaan joka hetki. Jokainen hengenveto jonka hengitän on suurta ihmettä, jokainen askel jonka otan on suurta ihmettä - koska saan hengittää ja kävellä armossa, pelastettuna ihmisenä, alati veren turvissa.
Tämä Jumalan kertakaikkinen teko, jonka perusteella olen pyhä, vaikuttaa pyhittymistä minussa jos otan kristillisyyteni todesta:
Kristuksen mielenlaatu ja luonne alkaa tulla elämässäni näkyviin Hengen hedelmänä vaeltaessani Hänen seurassaan.

Seura tekee kaltaisekseen.

Jumala on Jumala jota on mahdollista oppia tuntemaan. Hän on Jumala jonka kanssa voi seurustella. Yhteyden Jumala. Usko on syvimmältä olemukseltaan siis yhteyttä Jumalaan, elävää suhdetta Häneen, jonka pelastusteon kautta olemme yhteydessä. Se on avoimuutta Kristusta kohtaan siinä levossa että varsinainen työ on Hänen. Levosta käsin antaudun kuuntelemaan Häntä, olemaan Hänen pyhitettävänään - näin löytääkseni yhä syvemmin Jumalan, itseni, lähimmäiseni ja luomakunnan.
Kiitos Jumalalle elämän lahjasta.

7. JUMALA EI SALLI ITSEÄÄN PILKATTAVAN. KYLVÄMISEN JA NIITTÄMISEN LAKI.

Raamattu antaa ymmärtää että rikkomukset Jumalan lakia kohtaan, piittaamattomuus Hänen pyhästä tahdostaan, eivät ole ainoastaan yksilöiden syntiä vaan sitä kautta myös kansakuntien synti. Meitä tuomitaan ajassa tekojemme seurausten kautta, jossain määrin myös silloin kun olemme jo saaneet syntimme anteeksi: teoilla on vaikutuksensa. Mutta meitä ei tuomita ainoastaan yksilöinä vaan myöskin kansakuntina. Kyse on kylvämisen ja niittämisen laista. Asia voidaan sanoa myös näin: Jumala antaa ihmisten saada sitä mitä he ovat tilanneet.

Synneillämme ja piittaamattomuudellamme me tilaamme perkeleellisiä vaikutuksia ja riivaajien vaikutusvaltaa elämäämme ja kansamme elämään. Vihollisella on juridinen oikeus toimia pimeydessä ja pimeyden kautta. Mikä tahansa elämän osa-alue tai sisimmän kätketty nurkkaus, jota emme ole suostuneet kohtaamaan ja tuomaan valoon, antaa viholliselle mahdollisuuden vääristää ja myrkyttää mieltämme. Anteeksiantamattomuus yhtäkin ihmistä kohtaan vaikuttaa salakavalasti kaikkiin ihmissuhteisiimme. Vain se joka suostuu vaeltamaan valossa voi olla vapaa.

Jeesus sanoi että tämän maailman ruhtinaalla eli Perkeleellä ei ole Hänessä mitään. Jeesuksessa ei ole minkäänlaista tarttumakohtaa, ei pienintäkään pinta-alaa johon sielunvihollinen voisi tarttua. Niinpä meidänkin elämämme on täysin suojattua vain siinä määrin kuin annamme elämämme Jeesuksen Kristuksen hallintavaltaan ja luovumme itsekkäistä oikeuksistamme ja verukkeistamme, joilla olemme pitäneet asioita omissa käsissämme.

Tahdon korostaa ettei anteeksiantamus vapauta seurauksista. Ei ainakaan kaikista seurauksista. Erään kerran puhuin seurakunnassa perjantain nuortenillassa tästä asiasta ja otin esimerkin: Jos uskova lähtee perjantai-iltana juopottelemaan ajatellen että voihan sitä sitten lauantaina tehdä parannuksen ja pyytää kaikki syntinsä anteeksi, ja jos hän yöllä baarista tullessaan sitten liukastuu ja katkaisee kätensä, niin toki Jumala hänelle lauantaina antaa lankeemukset anteeksi jos hän niitä koko sydämestään anteeksi pyytää, mutta parannuksen tekeminen ja Jumalan anteeksiantamus ei välttämättä korjaa kättä vaan seurauksena saattaa olla pitkällinen ja kipeä toipumisprosessi.
Muutaman päivän kuluttua kuulin että eräälle uskovalle ystävälle oli kyseisenä perjantaina käynyt juuri näin. Hän oli humalapäissään liukastunut, kaatunut ja katkaissut kätensä - ja vaikka tekikin parannuksen, joutui silti kärsimään vammastaan vielä pitkään.

Esimerkki on suhteellisen lievä. Monet ovat harhapoluillaan saaneet paljon vakavempia vammoja.
On asioita joita ei enää koskaan saa tekemättömiksi. Ne ovat seurausta syntipoluilta joiden pimeydessä vihollinen on saanut juridisen oikeuden tottelemattomuutemme kautta vaikuttaa elämäämme turmiota ja tuhoa.
Mutta ilosanoma on tämä:
Jumalan anteeksiantamus pyyhkii pois iankaikkisen rangaistuksen. Emme joudu kadotukseen ja hirvittävään helvetin piinaan, jonka olisimme ansainneet tottelemattomuutemme tähden. Olemme saaneet anteeksi Jeesuksen tähden.
Vaikka joutuisimme ajallisessa mielessä kantamaan joistain teoistamme seurauksia kuitenkin saamme kiittää Jumalaa anteeksiantamuksesta, joka on pyyhkinyt nuo teot synteinä pois. Ilo anteeksiantamuksesta ja Jumalan hyvyydestä on moninkertainen riemu pettymyksiimme verrattuna. Myös surussa ja syyllisyydessä Jumala on vierellämme lohduttajana, ei syyttäjänä. Armossaan Hän antaa meille voimaa kestää tekojemme seuraukset.
Me emme siis joudu maksamaan synneistämme silloinkaan kun joudumme kantamaan niiden ajallisia seurauksia. Jeesus on maksanut syntivelkamme Golgatalla.

Ehkä ajan mittaan seuraukset lievenevät ja menettävät vaikutustaan, kuten kipsattu käsikin saattaa ajan oloon täysin parantua, ehkä Jumala yliluonnollisella voimallaan vaikuttaa hyvinkin nopeaa parantumista sotkemiemme asioiden kohdalla, mutta se ei ole varsinaisin ja syvin ilomme.
Pääasiallisin ilomme on anteeksiantamus.

Täytyy siis muistaa että Jumala tahtoisi jokaisen ihmisen kanssaan taivaaseen. Mutta koska Hän on pyhä se on mahdotonta. Epäpyhä ei voi astua pyhyyden kirkkauteen.
Ainoa varsinaisesti kadottava synti on piittaamattomuus Jumalan sovintoteosta, kieltäytyminen tulemasta Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ristin kautta. Kukaan ei joudu kadotukseen sen tähden että on tehnyt syntiä, joudumme kadotukseen vain jos emme ole ottaneet vastaan Kristusta, jossa on syntien anteeksiantamus.
Kristittyinä meidän tulee elää saamamme armon mukaisesti tämä ajallinen elämä.

8. MITÄ TÄMÄ MERKITSEE KANSAKUNTAMME KOHDALLA?

Jos ajatellaan maailmanlaajuisesti niin uskon että Jumala pitää armollista ja suojaavaa kättään paitsi omiensa yllä myöskin jokaisen ei-uskovan yllä. Paatuneimman pilkkaajankin yllä. Jossain määrin Hän myös pitää armollista ja suojaavaa kättään kansakuntien yllä.
Mutta ajoittain Hän oikeudenmukaisuudessaan väistää kättään ja antaa meidän tulla osallisiksi niistä riivaavista ja turmelevista vaikutuksista joita olemme tilanneet.
Tämä tapahtuu Hänen vanhurskaudessaan. Jotta jälleen kääntyisimme koko sydämestämme Jumalan puoleen ja Häntä avuksi huutaen löytäisimme elämän lähteen.

Mitä kaikki tämä merkitsee kansakuntamme kohdalla?
Olemme kansana saaneet osaksemme käsittämättömän laupeuden. Sodassa saimme säilyttää itsenäisyytemme - vaikka menetimmekin suomineidon hameenhelman ja toisen käsivarren. Joidenkin mielestä käsivarsi menetettiin koska kieltäydyimme avaamasta juutalaisille pakoreittiä Petsamon kautta.
Jumala on antanut Suomeen useita herätyksiä ja kohdellut kansaamme laupeudella.
Tämä ei kuitenkaan ole omaa ansiotamme. Se on Jumalan hyvyyttä. Osittaisena syynä saamiimme siunauksiin ovat kansalaistemme rukoukset ja avunhuudot Hänen puoleensa. Ne ovat se kanava jota myöten Jumala on saanut armotekojaan keskuuteemme vuodattaa.
Hänen vaikuttava armonsa on keskellämme hyvin voimakkaana ollut.

Vaikuttava, suojeleva armo ei kuitenkaan vielä ole pelastavaa armoa. Vaikuttava armo on olemassa niin jumalattomien kuin uskovienkin kohdalla että tämän armon suojissa - alla suojaavan ja varjelevan käden, joka ei anna meidän saada osaksemme kaikkea sitä tuhoa jota olemme piittaamattomuudellamme tilanneet - kääntyisimme Hänen rakkautensa ja hyvyytensä tähden Hänen puoleensa, kiitollisina etsien Jumalan tahdon täyttä toteutumista.

Usein kuitenkin on niin että hyvinvointi pensistää. Lopulta siitä tulee vain ulkokuori sisäiselle pahoinvoinnille. Nautitaan kyllä Jumalan suomista siunauksista, mutta kun niiden turvin aletaan rikkoa Jumalan tahtoa vastaan, nuo siunaukset kääntyvätkin kirouksiksi. Käy kuten Salomolle kävi. Tai kuten Vanha testamentti muistuttaa Sodoman synnistä: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo, mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.
Sodoman synti ei siis ollut seksuaalisissa hurjasteluissa, irstaudessa ja perversioissa, vaan huolettomuudessa. Omaan itseensä ja ajalliseen hyvinvointiin turvaaminen sitten johti kuin luonnostaan kaikenlaisiin hekumallisiin himoihin, joiden äärimmäisenä seurauksena oli perversioita ja niiden yleistä hyväksymistä. Lopputuloksena oli Jumalan tuomio.

Meidän tehtävämme kristittyinä on anoa kansakunnallemme vaikuttavaa ja pelastavaa armoa Jumalan edessä. Meidän tehtävämme on olla avoimia ja murehtia kansamme tilaa, tunnustaa Jumalamme edessä että olemme kansana olleet tottelemattomia ja monessa kohdin suhtautuneet Häneen kiittämättömästi.

EMME VOI OSOITTAA SYYTTÄVÄLLÄ SORMELLA niitä jotka maassamme harrastavat jumalattomuuksia ja perversioita, joiden tähden Jumalan tuomiot ovat tulossa. MEIDÄN TEHTÄVÄMME SEURAKUNTINA on rukoilla Jumalaa vaikuttamaan näissä ihmisissä mielenmuutosta. Kun seurakunnat pensistyvät ja uskovat lakkaavat rukoilemasta se heijastuu jumalattomuuden ja irstauden nousuna kansakunnassa.

Ajatellaan hallitusta ja eduskuntaa.
Kuinka uskosta osattomat, jumalattomat päättäjät kykenevät tekemään Jumalan mielen mukaisia päätöksiä, jos uskovat eivät pidä siunaavia käsiään heidän yllään? Jos emme rukoile heidän ajatusmaailmansa ja omantuntonsa puolesta? Jos emme päivittäin edes jollain tavoin kanna sydämellämme ja huokaa Jumalan puoleen että Pyhä Henki heihin vaikuttaisi ja heidän silmiään avaisi?
Kummalla on suurempi vastuu jumalattomista päätöksistä. Hallituksella ja eduskunnalla. Vai niillä seurakunnilla ja uskovilla joiden tehtäväksi oli annettu rukoilla ja ehkä paastota päättäjiensä puolesta, että Jumala olisi saanut rukoustemme kautta vaikuttaa heissä tahtonsa mukaista päättämistä?

9. PARANNUS. TIE ILOON JA ELÄMÄN MIELEKKYYDEN KOKEMISEEN, SISÄLLINEN HYVINVOINTI JA JUMALAN VOITELU JOPA KÄRSIMYSTEN JA AJALLISTEN TUOMIOIDEN KESKELLÄ, ON REHELLINEN JA VILPITÖN PARANNUKSENTEKO: ANTAUTUMINEN HYVÄLLE JUMALALLE.

Nyt olisi aika yksilöuskovina mennä Jumalan eteen.
Olla Hänen valonsa tutkittavina. Tässä viimeisessä ajassa jota elämme lopunajan aattohetkien lähestyessä?
YHÄ EDELLEEN PYHÄ JA ANKARA JUMALA ON ARMON JUMALA.
Voimme tunnustaa oman penseytemme ja laiminlyöntimme, seurakuntien penseydet ja laiminlyönnit, hallitustemme ja päättäjiemme penseydet ja laiminlyönnit, koko kansakuntamme rikollisuuden ja syntisyyden Jumalan edessä:
- Jumala, me olemme pahoin tehneet, anna meille anteeksi.

Henkilökohtaisesti luulen että tietty ikäänkuin armon aika on kulumassa umpeen.
Meille on annettu mahdollisuus Jumalan rakkauden ja laupeuden tähden kääntyä Hänen puoleensa, tehdä elämässämme täyttä totta ja rukoilla herätyksen puolesta, että se tulisi koko maamme yli vaikuttaen synnintuntoa ja elävää uskoa, sekä sen myötä koko maan parantumista.
Emme ole ottaneet mahdollisuuttamme todesta siinä määrin kuin meidän olisi kuulunut se tehdä.

Jumalan rakkaus toimii iankaikkisuutta varten. Hänellä on keinonsa saada kansa polvilleen ja siten antaa kaipaamamme herätys toisella tapaa. Jumalan sana sanoo että kun Hänen tuomionsa ilmestyvät niin Hän opettaa maan asukkaille vanhurskautta. Jumalan ankaruus syntiä kohtaan tulee ravistelemaan penseyttämme jotta uudelleen oppisimme arvostamaan anteeksiantamusta ja armoa.

Voi olla että penseytemme seuraukset ovat tulossa tämän maan yli. Määrätty ajanjakso on ehkä käyty loppuun. Kuitenkin: näidenkin keskellä saamme kiittää Jumalaa armosta. Saamme Jumalan anteeksiantamuksesta ja hyvyydestä sen voiman jota tarvitsemme vaikeina aikoina, joiden tuleminen olisi voitu välttää.

Jos nyt käymme Jumalan eteen sydämiämme tutkien, suostumme valoon ja teemme parannusta koko kansakuntamme edestä, pyytäen Jumalalta herätystä - ehkä, ehkä tämä meille vieläkin suodaan. Ehkä rukouksemme ja paastomme vaikuttavat sen että Jumala laskee voimansa ja voitelunsa tämän kansan keskelle johtaen syntiset murtavaan synnintuntoon ja osoittaa pelastavan rakkautensa suuruuden laupeutensa kautta. Muussa tapauksessa Jumala osoittakoon rakkautensa suuruuden ajallisten tuomioiden kautta - etteivät ihmiset hukkuisi iankaikkiseen tuhoon.

Ehkä Jumalan täytyy rangaistustekojensa välityksellä ja sallien päällemme sitä mitä olemme jumalattomuudellamme tilanneet ja niin johtaa kansamme huutamaan Hänen puoleensa synnintunnossa ja parannuksessa. Ehkä käännymme todellisesti Jumalan puoleen vasta sitten, kun ei enää ole ketään eikä mitään muuta johon voisimme ahdistuksen keskellä turvata?

En rukoile sitä. Uskovana tahdon rukoilla loppuun asti Jumalan suojaa. Rukoilen sitä maamme rajojen kohdalla ja rukoilen että Hänen varjeleva kätensä suojaisi meitä kaikella tavalla. Rukoilen vaikuttavaa ja pelastavaa armoa Jumalan laupeuden tähden. Toivoen kansallemme hyvää, ei kuritusta vaan ylenpalttista laupeutta ja ansaitsematonta suosionosoitusta. Mutta - jätän sitten Jumalan käsiin kuinka Hän toimii. Hän on oikeudenmukainen ja armollinen. Hän on pyhä ja ankara - ja vaikka Hän tahtoo osoittaa rakkauttaan ja tahtoo laupeudessaan tehdä vain hyvää, siellä missä Hänen armonsa Kristuksessa sivuutetaan ja pyhitykselle käännetään selkä on vain yksi tie: antaa meille sitä mitä olemme tilanneet, jos ehkä sen keskellä muutamia vielä kääntyisi ja pelastuisi.
Elämän lahjan tähden.

* * *

Tämä kirjoitus ei ole loppuun asti muotoiltu. Joidenkin seikkojen kohdalla olisi ehkä ollut löydettävissä parempia ilmauksia. Saattaa olla että kirjoitusvirheitäkin jäi tekstiin. Tämä ei myöskään ole pamfletti. Julkiseksi vetoomukseksi tarkoitettu esitys. Hätähuuto tämä sen sijaan on, syntynyt siitä sydämeni murheesta kun Jumalan armoa ei enää kunnioiteta Jumalan armona, armosta on yhä enemmän tullut uskovienkin keskellä pelkkä käsite, teologinen oppi ilman elävää sisältöä. Armo-oppiin vedoten monet nyt antavat itselleen luvan pensistyneeseen ja piittaamattomaan elämäntapaan, kääntäen todellisen armon jopa irstaudeksi.
Suuri osa niistä jotka Jumala olisi tahtonut nostaa muurinaukkoihin, kansakuntamme rukousvartijoiksi, ovat ajallisen elämän ja seurakuntien pensistyneen ilmapiirin turhauttamina nukahtaneet.
Syntiä ei enää pidetä vakavana asiana. Sen kanssa leikitellään milloin mihinkin tekosyyhyn vedoten.
Joudun itse olemaan näiden asioiden kanssa Herran edessä ja myönnän että olen monessa kohtaa rikkonut Häntä vastaan. Minua ei pelasta iankaikkisesta tuomiosta mikään muu kuin Jumalan ylenpalttinen anteeksiantamus. Siihen turvaten olen kiitollinen että Jumala on pysäyttänyt minua näkemään omaa raadollisuuttani ja laiminlyöntejäni Häntä kohtaan, ja rukoilen että Hän vielä syvemmin minulle tämän näyttäisi, voidakseni niin murtua Herran edessä ja uudelleen Häneen rakastua ja vain Häntä palvoa yli kaiken.
Tämä teksti on tarkoitettu hartaustekstiksi ja ajatuksia herättämään, ei saivartelun eikä teologisten kiistojen välikappaleeksi vaan että, itse kukin omalla kohdallamme, kävisimme Herran eteen pohtien sitä mikä on sanottu. Toivon että lausumani, sydämeni murheesta syntyneet ajatukset saisivat edes jossakin uskovassa ystävässä, rakkaassa veljessäni tai siskossani olla herättämässä ihmettelevää kiitollisuutta Jumalan ylenpalttisesta anteeksiantamuksesta ja halua oman elämänsä osalla, vapautuneesti ja levosta käsin, ei lakihenkisesti kiivaillen, viedä eteenpäin sitä parannuksen sanomaa jonka keskipiste on Kristus.

sinua siunaten
mamabeard

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä