Näinkä Suomeen tehtiin köyhien luokka ja laman aikana 500 000 työtöntä?
70-luvulla tuloerot olivat edellisen kerran yhtä suuressa kasvussa. Työtätekevät ihmiset antoivat kaikkensa ja katsoivat kuinka muut hyötyivät siitä enemmän. Kuitenkin myös työväki pääsi nauttimaan 80-luvun lopulla kuluttamisesta, asuntojen hinnat nousivat ja lujaa meni.
Neuvostoliitto hajosi, markka oli vahva ja lama tuli. 500 000 ihmistä jäi ilman työtä, mutta samaan aikaan 2 000 000 sitä vielä riitti. Miksi tässä vaiheessa ei leikattu palkkoja ja jaettu työtä?!? Moni näistä 500 000 olivat ottaneet asuntolainoja ja nyt he joutuivat myymään asuntonsa niille, keillä vielä oli työtä. Luonnollisesti äkillinen asuntojen tarjonta myös laski hintoja.
Näin varallisuutta oli siirtynyt niille, joilla oli laman aikana varaa sitä ostaa. Tänään meillä on noin 300 000 työtöntä, joista monet ovat pitkäaikaistyöttömiä. Edelleen puhutaan kuinka heidät saataisiin vielä takaisin työelämään, mutta miksi ihminen, joka 30 vuotta oli työelämässä, antoi ehkä kaikkensa ja terveytensäkkin, näki tuloerojen kasvavan ja kiitokseksi sai lähteä, jotta 4 työkaveria eivät joutuneet tinkimään palkastaan, ei olisi katkera? Onko näillä ihmisillä enään mitään menetettävää?
Tänään on jälleen aika jolloin tuloerot kasvavat huimasti, ihmekkö tuo, toiset eivät kärsineet lamasta, ostivat varallisuutta ja nauttivat nyt sen arvon kasvusta, toisten ollessa jälleen maksumiehinä esim. suurten vuokrien muodossa tai asuntojen hinnoissa. Ja samaan aikaan ne joilla oli laman aikana varallisuutta japystyivät ostamaan jopa ylimääräisiä asuntoja jakavat niitä nyt lapsilleen pilkkahintaan. Ja 20 vuoden päästä ihmetellään, kuinka on mahdollista, että Suomessa on kansa jakautunut köyhiin ja rikkaisiin, töitä tekeviin ja pääomatuloista nauttiviin.
70-luvulla tuloerot olivat edellisen kerran yhtä suuressa kasvussa. Työtätekevät ihmiset antoivat kaikkensa ja katsoivat kuinka muut hyötyivät siitä enemmän. Kuitenkin myös työväki pääsi nauttimaan 80-luvun lopulla kuluttamisesta, asuntojen hinnat nousivat ja lujaa meni.
Neuvostoliitto hajosi, markka oli vahva ja lama tuli. 500 000 ihmistä jäi ilman työtä, mutta samaan aikaan 2 000 000 sitä vielä riitti. Miksi tässä vaiheessa ei leikattu palkkoja ja jaettu työtä?!? Moni näistä 500 000 olivat ottaneet asuntolainoja ja nyt he joutuivat myymään asuntonsa niille, keillä vielä oli työtä. Luonnollisesti äkillinen asuntojen tarjonta myös laski hintoja.
Näin varallisuutta oli siirtynyt niille, joilla oli laman aikana varaa sitä ostaa. Tänään meillä on noin 300 000 työtöntä, joista monet ovat pitkäaikaistyöttömiä. Edelleen puhutaan kuinka heidät saataisiin vielä takaisin työelämään, mutta miksi ihminen, joka 30 vuotta oli työelämässä, antoi ehkä kaikkensa ja terveytensäkkin, näki tuloerojen kasvavan ja kiitokseksi sai lähteä, jotta 4 työkaveria eivät joutuneet tinkimään palkastaan, ei olisi katkera? Onko näillä ihmisillä enään mitään menetettävää?
Tänään on jälleen aika jolloin tuloerot kasvavat huimasti, ihmekkö tuo, toiset eivät kärsineet lamasta, ostivat varallisuutta ja nauttivat nyt sen arvon kasvusta, toisten ollessa jälleen maksumiehinä esim. suurten vuokrien muodossa tai asuntojen hinnoissa. Ja samaan aikaan ne joilla oli laman aikana varallisuutta japystyivät ostamaan jopa ylimääräisiä asuntoja jakavat niitä nyt lapsilleen pilkkahintaan. Ja 20 vuoden päästä ihmetellään, kuinka on mahdollista, että Suomessa on kansa jakautunut köyhiin ja rikkaisiin, töitä tekeviin ja pääomatuloista nauttiviin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikki kansat ja kulttuurit ovat aina jakautuneet rikkaisiin ja köyhiin. Ei tämä asia ole miksikään muuttunut eikä ole näköpiirissä, että muuttuisikaan.
Kaikkia juhlapuheita, koskevat ne sitten sosialismia, kommunismia, natsismia tai meidän hyvinvointivaltiotamme, ei pidä ottaa aivan vakavissaan. Ne osoittavat suuntaa miten yhteiskunta haluaisi kehittyä tai sen johtajat haluaisivat sen kehittyvän. Koskaan näitä utopioita ei saavuteta.
Katkeroidut täysin turhaan, jos kuvittelet, että maailmamme olisi muuttunut jotenkin huonommaksi, kun toisilla on rahaa ja valtaa enemmän kuin toisilla. Näin on maailmassa aina ollut eikä ole mitään sellaista näkyvissä, joka muuttaisi, tämän koko ihmiskunnan kulttuurin ajan vallinneen tosiasian, miksikään. Aina on ollut aatteita tai hallitsijoita, jotka ovat luvanneet parempaa maailmaa. Houkat vain ovat ottaneet nuo höpinät täysin tosissaan.
Parempaa kohti on pyrittävä, mutta mitään onnelaa emme koskaan saavuta.