Onko kenelläkään kokemuksia kirkosta eroamisesta ja kummina olemisesta? Olen kahden aivan mahtavan tyttölapsenlapsen kummisetä, mutta omantunnon syistä katson että minun on erottava kirkosta. Pitääkö minun myös luopua kummiudesta, vai mitenkä asia tulkitaan kirkon puolelta?
kirkosta ero ja kummius
mathete
7456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kummi on kummi. Olin uskonnottomana ottamassa vastaa sijaiskummin tehtävää eikä pappi pahemmin nyrpistellyt nenäänsä.
Asia oli tärkeä ytäväperheelle, joten suostuin.
Itseäni pappi nimenomaan kieltäytyi ottamasta kummiksi, kun en kerran kirkkoon enää kuulunut. Tästä syystä olen jo ainakin kolmesti menettänyt mahdollisuuden päästä kummiksi. Vanhemmat olisivat halunneet, pappi ei. Toisaalta ateisti "kristillisten arvojen opettajana" olisi ollut lähinnä huvittavaa.
Toinen juttu lienee, jos on kerran tullut kummiksi hyväksytyksi, ei kirkko ainakaan toistaiseksi ole ryhtynyt kummiuksia peruuttamaankaan, vaikka kummi sittemmin olisi kirkosta eronnutkin.
Uusi ilmiö, jota kirkko juuri lanseeraa, ovat "lisäkummit", eli kummeja voi lapsen elämän varrella ottaa lisääkin entisten lisäksi. Aika ovelaa sitouttamista kirkon kannatuksen muuten hiipuessa...
Eihän sillä kummiudella sinällään nykyaikana mitään varsinaista merkitystä edes ole. Voihan sitä lapsia käydä tapaamassa ja muistaa vaikka pikku lahjoilla, olipa sitten kummi tai ei. Itse kummina olemisen kannalta suurin merkitys lienee, että ylipäätään on tullut valituksi kummiksi ja saanut luottamuksen osakseen. Lieneekö kummmiudella juridista merkitystä ollut koskaan, en osaa sanoa.
En minäkään mitään asiasta varmuudella tiedä, mutta muistelisin lukeneeni: Ennen muinoin kun ihmiset elivät monin tavoin epävarmempaa elämää, kummilla olisi ollut mahdollisuus adoptoida lapset, mikäli vanhemmat olisivat sattuneet kuolemaan. Tietysti muillakin ihmisillä adoptiomahdollisuus oli, mutta kummi olisi ollut tavallaan ensisijainen, jos lapsilla ei olisi ollut heidän hoitamiseensa kykeneviä sukulaisia. Totta tai ei, tämä ainakin kuulostaisi luontevalta.
kirkosta ero ja "kummitus".. ikään kuin vainajahenget olisivat tulleet vaivaamaan sinua kirkosta eron johdosta. :D
Sama "lukihäiriö" täällä. Onkohan niin, että aivot tekevät päätelmänsä liian nopeasti, ennen kuin näköviesti on täysin perillä. Tai sitten tuon viestin kulku on hidastunut. Epäilen itselläni olevan näin!
Minut valtuutettiin osallistumaan "lapsen uskonnolliseen kasvatukseen" vielä vuosikausia sen JÄLKEEN, kun olin kirkosta eronnut ja ateistikin.
Kerroin kyllä vanhemmille kirkottomuudestani ja jumalauskon puutteesta ym., mutta asia ei ilmeisesti haitannut. Ehkä asia ei sitten edennyt uskontoviranomaisten tietoon, tai kummiehdokkaiden vähyydestä johtuen siitä päätettiin olla välittämättä.
Mahdollista on sekin, että eri seurakunnissa käytäntö vaihtelee.