Minusta on sangen mielenkiintoista että aineelle kehittyi tietoisuus.
aine ja energia sekä tietoisuus
Nassen
632763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Universumi on siis tavallaan tietoinen itsestään. Tästä päästään nyt tietenkin siihen ongelmaan, että mitä tietoisuus on ja miten se määritellään?
tietoisuus on käsittääkseni sitä että ymmärtää olevansa yksilö ja ymmärtää aikanaan kuolevansa.
Tietoisuutta maapallolla on ollut ja on muutamilla nisäkäslajeilla.
Vaikuttaa siltä että tietoisuuden syntyminen on väistämätön prosessi suotuisissa olosuhteissa.
Sopiva lämpötila ja riittävästi aikaa aiheuttanee väistämättömän ketjun jonka seurauksena on tietoisuus.
Mutta mitä sen jälkeen?
Esimerkiksi ihmisillä on vieläkin kaksi geeniä, jotka aiheuttavat aivojen kapasiteetin jatkuvan kehittymisen.
Mihin kehitys johtaa?
"Vaikuttaa siltä että tietoisuuden syntyminen on väistämätön prosessi suotuisissa olosuhteissa.
Sopiva lämpötila ja riittävästi aikaa aiheuttanee väistämättömän ketjun jonka seurauksena on tietoisuus. "
Tietoisuus joko on, tai ei ole. Minusta on mahdotonta selittää sitä niin, että on ollut suotuisat olosuhteet ja riittävästi aikaa. Miten tietoisuus on voinut kehittyä pitkän ajan saatossa niin, että sitä ei ole vielä edes ollut olemassa?
"en lähtisi yleistämään"
Niin tarkoitin, että koska me olemme osa universumia ja tietoisia universumin olemassaolosta, niin universumi on tavallaa tietoinen itsestään.
"Vaikuttaa siltä että tietoisuuden syntyminen on väistämätön prosessi suotuisissa olosuhteissa.
Sopiva lämpötila ja riittävästi aikaa aiheuttanee väistämättömän ketjun jonka seurauksena on tietoisuus."
Yhdyn täysin edelliseen puhujaan. Epäilen, että elämän syntymiselle on olemassa välttämättömiä asioita, kuten vesi, sopiva lämpötila ja liuta joitan alkuaineita ja yhdisteitä. Kuitenkin elämä varmaankin pystyy sopeutumaan kaikenlaisiin olosuhteisiin kunhan saa vaan rauhassa kehittyä jossakin erityisen suotuisassa paikassa.
"Mihin kehitys johtaa?"
No epäilen, että kehitys johtaa kohti entistä monimutkaisempia olioita. Mitäpä mahtaisi ajatella olento, jolla olisi 2 x ihmisen aivokapasiteetti? Tai 3 x tai 4 x? Entäpä jos jollakin olisi maapallon kokoiset aivot? heh. Vaikka kyllähän jotkin eläimet, kuten muurahaiset, osaavat toimia kuin yksi eliö, joka vain koostuu monesta erillisestä yksilöstä, jotka kommunikoivat toistensa kanssa. Tällä tavalla ajateltuna ei olisi mahdotonta kehittyä sellaista olentoa, joka osaisi kytkeytyä lajikumppaniinsa niin, että niiden aivot käyttäytyisivät kuin yksi. Tällä tavalla pystyisi varmaankin saavuttamaan huiman aivokapasiteetin. Huh. Tulipahan taas pohdintaa. : )
>>Tietoisuus joko on, tai ei ole.>Miten tietoisuus on voinut kehittyä pitkän ajan saatossa niin, että sitä ei ole vielä edes ollut olemassa?
"olevansa yksilö ja ymmärtää aikanaan kuolevansa.
Tietoisuutta maapallolla on ollut ja on muutamilla nisäkäslajeilla"
Mikä muu laji kuin ihminen on tietoinen omasta kuolemastaan ?
"Vaikuttaa siltä että tietoisuuden syntyminen on väistämätön prosessi suotuisissa olosuhteissa.
Sopiva lämpötila ja riittävästi aikaa aiheuttanee väistämättömän ketjun jonka seurauksena on tietoisuus"
Aikaa ja suotuisaa lämpötilaa on ollut kaikilla lajeilla, miksi vain ihminen on tietoinen ?
"Mutta mitä sen jälkeen?
Esimerkiksi ihmisillä on vieläkin kaksi geeniä, jotka aiheuttavat aivojen kapasiteetin jatkuvan kehittymisen.
Mihin kehitys johtaa? "
Löytyisiköhän sieltä Jumala ?
"Mikä muu laji kuin ihminen on tietoinen omasta kuolemastaan ? "
Todennäköisesti norsut, eräät apinat, mahdollisesti delfiinit. Arvattavasti myös 30 000 vuotta sitten sukupuuttoon kuollut homo neanderthalensis oli tietoinen.
"Aikaa ja suotuisaa lämpötilaa on ollut kaikilla lajeilla, miksi vain ihminen on tietoinen ? "
Tarkoitin että myös muualla maailmankaikkeudessa on ollut, on ja tulee olemaan itsestään tietoista elämää. Erittäin todennäköisesti siis.
"Löytyisiköhän sieltä Jumala ?"
Ihmisen aivoista? Aivan, siellä ja vain siellä ne elävät.
että tietoisuutta ei voisi olla eri tasoista, vaan sitä, että tietoisuutta joko on tai ei ole.
Tietoisuuden on siis täytynyt jossakin vaiheessa tulla tyyliin "naps" ja tietoisuus on olemassa, vaikka juuri äsken sitä ei ollut olemassa...
"Tarkoitin että myös muualla maailmankaikkeudessa on ollut, on ja tulee olemaan itsestään tietoista elämää. Erittäin todennäköisesti siis."
On tai ei, mitä sitten ?
""Löytyisiköhän sieltä Jumala ?"
Ihmisen aivoista? Aivan, siellä ja vain siellä ne elävät."
Voi olla noinkin. Jotkut tosin väittävät, että Jumala on joka paikassa.
"tietoisuutta joko on tai ei ole.
Tietoisuuden on siis täytynyt jossakin vaiheessa tulla tyyliin "naps" ja tietoisuus on olemassa, vaikka juuri äsken sitä ei ollut olemassa..."
Aivan. Ajatellaanpa alkiota josta kehittyy sikiö syntyen ihmisvauvana. Jossain vaiheessa tietoisuus herää.
Tietoisuuden katoaminen on helpompi ymmärtää, pesäpallomailalla vaan tarpeeksi luja laaki kuuppaan ja tietoisuus katoaa.... hetkeksi tai pysyvästi.
"Aivan. Ajatellaanpa alkiota josta kehittyy sikiö syntyen ihmisvauvana. Jossain vaiheessa tietoisuus herää."
Mietin juuri, että missä vaiheessa alkiolle kehittyy tietoisuus olemassaolostaan, vai onkohan minullakin miljoonia siittiöitä, joilla kaikilla on tietoisuus..? ;)
Alkio kuitenkin aika varhaisessa vaiheessa liikuttaa jäseniään ja tiedostaa liikuttavansa niitä itse. Tavoitteeton mainitsikin, että tietoisuutta on eri tasoista, mutta alkiollakin joko on tietoisuus tai ei ole ja jossain vaiheessa se tietoisuus vain jotenkin syntyy, niinkuin syntyy alkiokin.
Siinä sitä on pohdittavaa.
tarkoitin, että sikiö liikuttaa aika varhaisessa vaiheessa jäseniään...
"jossain vaiheessa se tietoisuus vain jotenkin syntyy"
kyllä.ehkäpä siinävaiheessa kun aistimme sen mahdollistavat.
Voi myös olla että tietoisuus kasvaa vähitellen, jolloin kyse on siitä muuttuuko määrä jossain vaiheessa laaduksi, ja milloin vähittäinen kehitys napsahtaa uudelle tasolle. Luulen että molemmat ovat käynnissä kyseessä olevassa prosessissa. Odotamme milloin Niemenmäessä napsahtaa.
"Vaikuttaa siltä että tietoisuuden syntyminen on väistämätön prosessi suotuisissa olosuhteissa."
Mielestäni tuo on nurinkurinen tapa ajatella. Ikään kuin tietoisuuden kehittyminen olisi jonkinlainen kohtalo, väistämätön ketjureaktio, joka tapahtuu heti kun siihen on sopivat olosuhteet.
Itse ajattelisin asian näin: Alkeelliset proteiinit kehittyvät suolavedessä ja muodostuvat soluiksi. Näissä olosuhteissa sellaiset solut pärjäävät jotka liitoutuvat solukimpuiksi ja alkavat erikoistua. Edelleen parhaiten pärjäävät ne jotka reagoivat kemiallisesti ärsykkeisiin. Näitä paremmin pärjäävät ne solukimput jotka reagoivat fyysisesti ärsykkeisiin. Ärsykkeen ja fyysisen reagoinnin välillä on linkki, joka prosessoi ärsykkeen ja sen perusteella reagoi fyysisesti. Yksinkertaisimmillaan tämä fyysinen reaktio perustuu puhtaaseen aistiin, jolloin reaktio on täysin ennakoitavissa. Korkeammat aivotoiminnot ovat eduksi silloin, kun voidaan hyödyntää kokemusta ja arvioida millainen fyysinen reaktio on paras mahdollinen solukimpun selviytymisen kannalta. Tämän seurauksena ajattelultaan kehittyneempi solukimppu selviytyy todennäköisemmin kuin vähemmän kehittynyt. Sielu on tämä ylin prosessori ja aivot ovat arkisto.
Monet, eivät pelkästään uskovaiset vaan myös useat itseään ateisteina pitävät, näkevät historian ja kehityksen siten että he katsovat nykyhetkestä taaksepäin. Silloin se näyttää selvältä ja määrätietoiselta tapahtumaketjulta, ikään kuin kohtalon johdattamalta. Mutta totuudenmukaisemman kuvan saa kun siirtyy tarkastelemaan asioita lähtöpisteestä käsin. Silloin edessä ei ole tapahtumaketjua tai edes putkea, vaan äärettömän laaja viuhka erilaisia vaihtoehtoja.
mikäs se sielu on?
Selityksesi oli uskiksen kuupalle normaali näkökanta jossa ei olla valmiita hyväksymään ihmistä osana ympäröivää maailmaa, vaan tehdään siitä jotain irrallista.
Millä perusteella väität että en hyväksy ihmistä osana ympäröivää maailmaa ja teen siitä jotain irrallista?
Ehkä sana "sielu" on tosiaan uskovaisten suosima sana. Korvaapa se sitten mielessäsi vaikka sanalla "tietoisuus", lue teksti uudelleen ja erittele sitten mitä tuolla väitteelläsi oikein tarkoitit.
siellä sun viuhkojen päässä voi kulloisessakin tilanteessa olla kehittynyt tietoisuutta minkä näköiseen otukseen tahansa.
Ei lähtökohtanani ollut ihminen ja tulkinta taaksepäin.
Niinkuin myös se, että elottomasta tuli elävä.
No, sehän on melkein sama asia kuin sinun mielenkiinnon kohde...
eloton aine ja elollinen aine sitten mielestäsi eroavat toisistaan? Aivan samoista atomeista ne koostuvat.
Koostukoon samoista aineista, mutta puhuin itse elämästä. Mielestäni on siis mielenkiintoista miten eloton aine voi herätä henkiin ja lopulta myös itse käsittää olevansa elossa...(tietoisuus)
Kyllä.
että aineen tietoisuus tuntuu aika ajoin himmenevän melko pahasti Niemenmäessä ja sen kaltaisissa koordinaateissa.
Voi olla että aineen tietoisuuden pohjana on tietyntyyppisen viskoottisen aineen "muisti" eli se että ao. aine säilyttää jäljen siihen kohdistuneesta fyysisestä voimasta tietyn ajan sen jälkeen kun ao. voiman kohtaaminen ao. ainekasauman kanssa on jo päättynyt. Toistaminen on sitten alkanut jättää pysyvämpiä jälkiä, ja hermokudos on kehityttyään tullut entistä sensitiivisemmäksi ulkoisille ärsykkeille ja alkanut järjestellä niitä.
Se mikä tässä prosessissa on kiintoisinta on se että ilmiötä tunnistava tietoisuus on ruvennut etsimään ilmiöiden takaa olemuksia, ensin humelaisia toistuvia säännönmukaisuuksia ja sitten niille selityksiä. Siinä tietoisuus on monesti mennyt mäkeen kuten uskisten tietoisuudesta voimme todeta.
Tavoitteellinen toiminta otettuna tietoisuuden korkeimmaksi asteeksi edellyttää jo pitkää muistia, koodaamis- ja de- ja rekoodaamiskykyä, sekä suunnatonta fleksibiliteettiä ja äkillisiin negaatioihin sopeutumista. Subjekti ja objekti eivät ole enää toisistaan irrallisia.
Kuitenkaan se että tieto on järjestynyt käsitteiksi ja aistimuksiksi ei merkitse että kaikki realiteetti on siten rakentunut eli tietoisuuden ja realiteettien (käsitteiden ja objektien) oletettu isomorfismi pettää siellä täällä pahemman kerran, varsinkin ns. retroduktiivissa argumenteissa eli niissä joissa ilmiö kuvataan sen syiden tai syntyedellytysten avulla (krisselit huom).
Nämä virheet ovat yksinkertaisesti tiedostamisen ylenmääräisen velton ja sanoisin raukkamaisen passivisuuden aiheuttamia. Sosiaalinen aktiviteetti sitten paljastaa armottomasti tuollaisia virheitä, joita myös tietoisesti tuotetaan ja markkinoidaan "totuuksina", eli objektien "multieksistentiaalisista" rakenteista johdetaan sosiaalisia tai ei-sosiaalisia tai jopa fiktiivisiä ja reaalisessa mielessä tyhjiä(krisselit huom!) muotoja jotka siis ovat sosiaalisen kognition tuottamia virhekodifikaatioita. Sellaisia minä pidän prekonseptuaalisina yritelminä joilla itsessään näyttää olevan kovin viskoottinen taipumus pysyä kaalissa, eli aine alkaa laiskuuttaan pyrkiä takaisin tiedottomaan tilaan ja toimia kuin joku selkäydinautomaatti tuottamalla esimerkiksi raamatunlauseuita toisensa perään (krisselit huom!). Sellaisen minä koodaan pulputukseksi.
Hyvin selkeää ja näppärää pohdintaa. Tietoisuus tarvitsee ilmeisesti vähän väliä lepoa, hämäryyttä, epäselvyyttä. Ehkä tästä johtuu kaipuu transsendenttiseen kokemukseen, itsensä kadottamiseen valtavan jumaluuden edessä.
Pidän täysin mahdollisena että tajuntamme on pikku hiljaa aineelliselta perustalta solujen kehittyessä muokkaantunut. Se ei vähääkään tee ajattelusta mekityksettömämpää, se tekee ajattelusta elämän ytimestä kumpuavan tarpeen, joka ei ole kehosta erillään.
Aito usko on mielestäni tuntemattoman kunnioitusta. Kuollut usko taas on dogmaattista uskonnollisuutta, tarrautumist harhoihin, totuuksiin joista muka on saatu yleispätevä varmuus.
vaikka osoitatkin krisselimäisen kaalitajunnan taantuman johtuvan pulputuksesta, uskon että positiivistakin pulputusta on.
Kyseessä on yrityksen ja erehdyksen menetelmä.
Siinä missä itsestään tietoiseksi tullut aine käyttää kokemusmaailmaansa hyödykseen tavoitellessaan uutta, hienompaa ja luultavasti laiskuudesta (matalammasta energiankulutuksesta) johtuvaa palkintoa, pulputus tarjoaa toisen ratkaisun.
Pulputus on massojen voima. Suunnattomat määrät yritteliäitä ja erehtyviä Niemenmäkeläisiä tuottavat lopulta, kuten leikkisästi sanotaan; hullun tuurilla, hyviäkin tuloksia.
Sotilastermein kyse on elävän massan käytöstä.
Aineen keinot ovat monet. Miksi tyytyä vain yhteen metodiin, miksei kokeilla kaikkia mahdollisia ajan karsiessa mahdottomat?
Ja ainahan tuo massa voi toimia energiana monimuotoisemmalle energiankäytölle.
Kuten siianmäti smetanalla laimennettuna Nasselle.
laiska itse, mutta toisessa mielessä eli yritän välttää trial-and-erroria niin kauan kuin tiedostus voi tuottaa sille nopeamman vaihtoehdon jonka toimivuutta voi sitten fucka .. äh, fokalisoidusti kokeilla käytännössä.
Jos Niemenmäessä on riittävästi lössiä jolla ei ole muuta takemistä, etsikööt portaattomasta Geesusta. Kun sitä ei sieltä löydy, todennäköinen pulputus on että aina kun lössi on portaattomassa, gesse on mennyt S-marketin eteen lojumaan, ja kun lössi palaa S-marketin eteen lojumaan, gesse onkin portaattomassa ottamassa. Näin jumaluuksia ei voi koskaan havaita, sillä ne karttelevat lössiä.
tekstisi putputukseksi.
Osoititpa taas ymmärryksesi vähäisyyden.
Nimimerkki AKK taitaa tarkoittaa "Alkon Kautta Kotiin". Sitten puolenyön jälkeen alkaa sananjulistus....
Vai miksi muuten: Et ymmärrä vähänkään monimutkaisempia ajatuksia, kirjoitat yleensä omat, sekavat julistuksesi aamuyöllä, Ja lopuksi juopon tuntomerkki Nro1, jälkikäteen pyytelet häpeillen anteeksi sekoilujasi?
Etkö sinä ymmärrä vähänkään monimutkaisempaa huumoria?
Kaikki kommentit tervetulleita, tai sitten
ei-mitään. Jälkimmäisen olemassaoloa tai ei-olemassaoloa onkin jo putputettu näilläkin palstoilla.
Entä jos asetetaankin kysymys vähän toisessa muodossa: Onko KAIKKI ei-mitään? Eli eikö ole MITÄÄN?
Siinä yksinäisille ihmisille purtavaa iltojen iloksi. Se korvaa ruhtinmaallisesti Geen Niememäessä ja jäkättävän vaimon Järvenpäässä. Akka pihalle, eikä sitä ole enää OLEMASSAKAAN!
Vaikka käytät hienoja sivityssanoja niin mistä ihmeestä olet repäissyt tuon "viskoottisen muistin"?
Ei millään pahalla, mutta tuo kuullostaa hieman huuhaalta. Taitaa ateisti olla nyt käynyt poppamiehellä tai käyttäneen uskonnollista meditaatiota tai hengellistä intuitiotaan. Onko vedelläkin muisti?
koodattu sanoma sisäpiirille "veljeskunnalle", joten jos osin meni ohi, ei haittaa.
Rassaappa korvakäytäväsi vanupuikolla kunnolla ja oikein syvältä, niin sitten se sinun pienen pieni tietoisuus häviää töhnän mukana roskikseen. Sela.
Lämpötila on varmaan sopiva, onko aikaa ollut riittävästi?
Tietokone ei vielä osaa lisääntyä tai muokata rakennettaan. Ihminen hoitaa tämän siihen asti kunnes niistä tulee liian fiksuja. Arska rules.
ehkä tietokoneet ymmärtävät tulevaisuudessa olevansa myös olemassa, ehkä ne myös lisääntyvät keskenään...
Niin, miksei, jos kerran mekin olemme kehittyneet elottomasta aineesta?
Lisääntymiskyky ja tietoisuus ovat eri asia. Vitsinä tuon tarkoitin, että tietokoneen lämpö on sopiva mutta onko aika riittänyt. Tuossa on kuitenkin iso MUTTA tuo aika. Tietokoneita ei ole ollut vielä montakaan vuosikymmentä ja mikä on ollut kehitys? Millaisia näkymiä avaa bioelektroniikka ja nanoteknologia? Molekyylikäyttöinen tietokone?
ettei tietokoneesi pääse lisääntymään tietämättäsi. Yhtenä aamuna löydät kymmeniä pikkutietokoneita koneesi ääreltä, mitäs sitten tehdään?
Kun yhdessäkin tuntuu olevan välillä liikaa...
ja tietoisuutta kutkutteleva aloitus.
Vie vähän aikaa,että porukka saa nykäistyä itsensä käyntiin. Sama mullakin.
Tietoisuus on esimerkiksi siitä syntynyt,kun Jumala huusi,että: "Herätkää"
Silloin sielun silmäripset värähtivät,ja jotkut hätkähtivät,ja kysyivät,että "TÄH".
Ja siitä asti on hiljalleen empatia,ja heikomman rinnalla kulkeminen lisääntyny.
Mutta vielä on tietoisuus hyvin pieni,ja heikko.Ne jotka eivät huuda kostoa kärsimästään pahasta,ovat päässeet tietoisuudesta jo perille.
Toisin sanoen he ovat heränneet,ja tietoisia.
Ja ne,jotka eivät ole tietoisia,pitävät heikkona ja hihhulina semmoista,joka ei lyö takaisin.
Tiedättekö,mitä se tarkoittaa?
Onko aineella tietoisuus? Sitä ei tietääkseni ole todistettu.
Jos ajatelemme että elämä tai "aineen tietoisuus" on kehittynyt ikuisuuden ei ole niinkään kummallista että se on olemassa eri muodoissa. Ihminen on yksi elämän muoto avaruudessa mutta mielestäni se ei voi olla ainoa tässä ikuisessa avaruudessa. Aikoinaan ihmiset luulivat että maa on kaiken keskus ja että kaikki pyörii sen ympärillä - mikä tänään on naurettava väitös - mutta yhtä naurettava väitös on mielestäni että elämää olisi vain tällä pienellä maapallolla. Elämällä on ollut kaikki mahdollisuudet kehittyä aina Jumaluuteen asti - koska avaruus (en tarkoita universumia) on ikuinen ilman alkua tai loppua. Ihminen ja hänen elämänsä on luin silmänräpäys ja tuskin edes sitä kun vertaa ikuiseen avaruuteen..
Ihan suht järkevää ajattelua sulla. Onkos sun mielestäsi antimateriaa olemassa ?
"mutta yhtä naurettava väitös on mielestäni että elämää olisi vain tällä pienellä maapallolla"
Esko Valtaojan mukaan on tiedemiehiä, jotka uskovat, että elämää on vain meidän pallollamme. Toiset (enemmistö) taas uskovat, että maapallon kaltaisia planeettoja voisi olla max. 1 miljoona maailmankaikkeudessa.
Tähän liittyy ns. Fermin paradoksi. Jos muualla on älyllistä elämää, joka on selvästi meitä edellä, miksi he eivät ole jo täällä ?
ja vallalla olevaa käsitystä jonka mukaan taivaankappaleet etääntyvät toisistaan.
Jos tarkoitat Fermin paradoksia, niin minulla ei ole siihen mitään sanottavaa. Mies on/oli kuulemma alallaan (fysiikka) niin suuri guru, että asia täytyy ottaa todesta. Etäisyydet eivät ole ongelma sivilisaatioille, jotka ovat meitä miljoonia vuosia edellä, niin kuin aika monen pitäisi olla.
Jos ei valoa kovempaa päästä, niin etäisyys ON ongelma.
Jos nyt mietitään ihan mistä ihmisen aivot koostuvat, eli hermosoluja kytköksissä toisiinsa. Maailmankaikkeudessa on niin paljon keskenään vuorovaikutuksessa olevaa materiaa ja energiaa, että ihmisen aivojen muutamat solut eivät ole mitään sen rinnalla. En näe mitenkään mahdottomaksi että olisi olemassa jotain hyvin paljon suurempaa.
superjengin miljoonien vuosien päähän .. nälkä kasvaa syödessä?
No, mikä siinä. Entä ne jotka ovat vain 1,000 vuota meitä edellä?
Ei ollut minun keksintöä. Kyllä se oli tähtitieteilijöiden kynästä.
Mielestäni on todennäköistä että antimateriaa olisi olemassa. Ainakin se sopisi hyvin kuvaan olevaisen vastakohtana, vaikkapa helvettinä johon niin moni tuntuu uskovan. Mutta tämä on tietenkin vain yksi mielipide, vaikkakin kiehtova.
On aika vaikea uskoa että ihminen olisi "ikuisen kehityksen" huippu. (Ikuisuushan on yhtä ikuinen jos ajatellaan taakse päin tai eteen päin).
Se tuntuu omasta mielestäni aivan mahdottomalta vaihtoehdolta. Sama koskee materiaalia mistä eri elämänmuodot voisivat koostua ja myöskin eri elämänmuotojen fyysistä kokoa j.n.e. - ja vaikka ihmisten moraaliset arvot ovatkin (ainakin parhaissa tapauksissa) aika korkealle kehittyneet eivät nekään ole mielestäni kehittyneet mitenkään huippu tasolle.
No oikeastaan antimateriaa syntyy ihan joka paikassa koko ajan, vaikkakin hyvin pieniä määriä ja se muuttuu yleensä energiaksi hyvin nopeasi, mutta kuitenkin. Ompa sitä kai valmistettukin jopa sen verran, että siitä on saatu antimateria-atomeitakin.
"Ainakin se sopisi hyvin kuvaan olevaisen vastakohtana, vaikkapa helvettinä johon niin moni tuntuu uskovan."
Heh. No kuka tahansa saa uskoa mitä haluaa, mutta nyt kuitenkin otetaan se järki käteen. Vaikka kyllähän tuosta saa ihan kivaa ajankulua kun tuommosia pohtii. : )
En ole oikein tietoinen antimateriasta sen enempää kuin että se on aika uusi havainto. Kuinka paljon tai vähän sitä on ja missä ?? siitä ei minulla ole tietoa alkuunkaan.. Luin kuitenkin jostain että jos antimateria ja materia kohtaavat on tuloksena - ei mitään... :)
Antimateriahiukkasia, positroneja, jotka ovat ikään kuin elektronien vastakohta, syntyy jatkuvasti ympärillämme eri alkuaineiden beeta plus (β ) -hajoamisessa. Kun antimateria ja materia hiukkaset sitten kohtaavat, niin niiden molempien massa muuttuu kokonaan energiaksi, eli tuloksena ei todellakaan ole "ei mitään". Myös muille hiukkasille, kuten protoneille, on olemassa antihiukkanen. Sitten näistä antihiukkasista voi myös koostua antimateriaa, jossa elektronit on korvattu positronella ja protonit taas niiden antihiukkasilla jne.
Fyysikot ovat lisäksi laskeneet, että universumissa on tätä materiaa, josta mekin koostumme, vain murto-osa. Suurinosa universumin materiasta onkin juuri antimateriaa.
jos ajatellaan mikä mahdollistaa tietoisuuden.tietoisuuteen tarvitaan objekti ja kyky käsitellä sitä.
itse nään objektin energiana jota voidaan käsitellä aistiemme avulla.esim.silmä havaitsee valon joka mahdollistaa objektin näkemisen ja sitäkautta tietoisuus syntyy.kuulo,maku,tunto ja hajuaisti toimii samalla periaatteella kuin näkö.objektin energian havainnointi "tyyli" ainoastaan muuttuu.
jos näemme vaikkapa kissan,nii emme me koko kissaa silloin "käsittele",vaan sen osan minkä valo kissasta käsiteltäväksi tuo.vaikka tiedämmekin kissan olevan kokonainen.muistin ansiosta voimme tuota kissaa "rakennella" vaikkapa kokonaiseksi jos niin haluamme.edellyttäen,että muistissa on tietoa asiasta.
mielestäni tietoisuus on siis materiaa (energiaa).energia havaitaa aisteillamme ja aivot suhtautuvat siihen vaadittavalla tavalla.
erottaisin muistin ja tietoisuuden toisistaan.ja väittäisin "minän" asuvan muistissa.jos ajatellaan kuinka muistille saattaa vanhemmiten käydä.muisti saattaa heikentyä,mielestäni silloin muuttuu "minä" kuvaki.käsittääkseni vanhemmilla ihmisillä saattaa ajatus muuttua radikaalistikki kun he alkavat muistiaan menettää.
tällainen ihminen joka on muistiaan menettänyt,mutta hänellä aistit pelaa nii hän havaitsee objektin edelleenkin.tosin hän saattaa kysyä kupista joita hän on kolkyt vuotta elämästään valmistanut,että mikä tuo on?
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1136661698172&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=1. Moos. 2:7&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=KJV
Sen takia fysikalismi ei mielestäni voi olla totuus, se ei pysty selittämään järkevästi tietoisuuden olemassaoloa. Veikkaan, että tämän hetkinen tieteellinen maailmankuva joutuu kokemaan vielä monta käännettä.
tietoisuudessa on niin ihmeellistä?
Tiede on saavuttanut aivan mielettömän paljon pienessä ajassa. Sen takia ihmisillä on todella optimistisia odotuksia tieteen kannalta. Tiede antaa nykyään ihmisille ehkä enemmän vastauksia kuin uskonto. Kosmologit ovat vähn kuin joitain ylipappeja, jotka tekevät kunnianhimoisia teorioita maailmankaikkeudesta. Silloin kun Newtonin mekaniikka oli uutta, niin maailman ajateltiin toimivan täysin sen lakien mukaan. Veikkaan kuitenkin, että niinkuin Newtonin mekaniikka, myös uusimmat teoriat ovat vielä kaukana päämäärästään.
Ihminen on esineellistänyt itsensä. Tietoisuutta yritetään ohjelmoida tietokoneeseen jonain softwarena. Vaikka tietokone toimisi ulkoisesti hyvin samankaltaisesti kuin ihminen, niin tietoisuutta sille ei hevillä anneta. Ihminen ei ole tietokone.
Mikä tietoisuus sinun mielestäsi on?
minulla ei ainakaan ole mahdottomia odotuksia tieteen kannalta. Uskovaisille asialla on ehkä suurempi merkitys, näyttäisihän heidän elämänsä olevan perin mustavalkoista, joko/tai juttua.
Hyvänä esimerkkinä ihmisen nostaminen eroon luonnosta ja muiden yläpuolelle. Jumalan luominen.
Kuten aiemmin kirjoitin:
"tietoisuus on käsittääkseni sitä että ymmärtää olevansa yksilö ja ymmärtää aikanaan kuolevansa."
"Uskovaisille asialla on ehkä suurempi merkitys, näyttäisihän heidän elämänsä olevan perin mustavalkoista, joko/tai juttua."
Ehdottomilla ihmisillä elämä saattaa olla mustavalkoista, olkoon uskonnollinen tai ei.
"Hyvänä esimerkkinä ihmisen nostaminen eroon luonnosta ja muiden yläpuolelle. Jumalan luominen."
Itse en erottaisi ihmistä luonnosta. Kyllähän eläimet elää niinkuin ihmisetkin, ja onhan ihminenkin biologisesti eläin. Silti arvostan ihmisen elämää enemmän kuin hyttysen tai kalan elämää.
"tietoisuus on käsittääkseni sitä että ymmärtää olevansa yksilö ja ymmärtää aikanaan kuolevansa."
En tiedä voiko tietoisuutta nyt kiteyttää ihan noin vaan. Monet eläimet eivät tajua joskus kuolevansa.
"Ehdottomilla ihmisillä elämä saattaa olla mustavalkoista, olkoon uskonnollinen tai ei. "
Joo. Tuntuu vaan että uskiksilla tuo on tyypillisempää. Ehkä heillä kuitenkin tuo ehdottomuus rajoittautuu heidän uskisaivolohkonsa puolelle ;P
"Itse en erottaisi ihmistä luonnosta. Kyllähän eläimet elää niinkuin ihmisetkin, ja onhan ihminenkin biologisesti eläin. Silti arvostan ihmisen elämää enemmän kuin hyttysen tai kalan elämää. "
Samaa mieltä. X-uskon hihhuli kyllä erottaa, hindu ja buddhalainen ei.
"En tiedä voiko tietoisuutta nyt kiteyttää ihan noin vaan. Monet eläimet eivät tajua joskus kuolevansa."
Siksipä harva eläinlaji on tietoinen otus.